Viehättävä luonne
Kaveripyyntöjen tulvaa ei voi estää.
Seuraava
Posti selittää myöhästyneen paketin tarinan yksityiskohtaisesti. Edellinen
Kaupan kuumottavat varashälyttimet.
Posti selittää myöhästyneen paketin tarinan yksityiskohtaisesti. Edellinen
Kaupan kuumottavat varashälyttimet.
71 kommenttia
-
Naapuri: Iloista joulua! Linn: Ja me toivotamme ikävää, synkkää, kylmää pimeää ja oikein surullista joulua!
-
Kokeesta neljä, elämästä nolla Kaikki on paskaa, ei oo hyvä olla
-
-
Ja ilmiannan kaikki kommentit joita tähän alle tulee.
-
Tosiasia: Naapuri: Iloista joulua! Linn: Ja me toivotamme ikävää, synkkää, kylmää pimeää ja oikein surullista joulua!
Me? Ketkä me? -
Tästä tuli lähinnä surku. Toisella on selvästi paha olla. Violetin Emman ehdottama ammattiapu olisi varmasti hyödyksi, mutta joillekuille sitä apua on todella vaikeaa ottaa vastaan. En laittaisi tätä etusivulle.
-
Emman kommentti on kyllä ihan nappiin. Toivottavasti Linn saa kaipaamaansa apua joko ammattiauttajalta tai joltain muulta ihmiseltä. Näitä yksinäisiä ja kyynisiä meillä riittää. Tulin oikeestaan lähinnä surulliseks tästä. :(
-
Miksiköhän Linn ei saa kavereita? Vaikuttaa niin ihanalta persoonalta. ":)"
-
-
Linnin kuppi on ikuisesti puolityhjä. Nooh pessimisti ek pety ja aina joskus voi sit yllättyä positiivisesti, kun mitään pahaa ei tapahtunutkaan
-
Ekaks ku luin että kaikki vaan toitottaa sitä samaa "älä oo niin negatiivinen" -mantraa, otti päähän Linnin puolesta. (Koska sillähän sitä just aina piristyy ku sanotaan että "piristy!", eiks) Muuuuutta sitte näin sen reaktion tohon ihan oikeeseen, avuliaaseen vastaukseen, ja sinne meni ne sympatiat. Ei toi Linn tunnu apua haluavan, vaan jonkun kenen kanssa kinata, tai uusia asioita joista valittaa...
-
Linn, mikäli oikeasti luet näitä kommentteja: kukaan ei varmasti tahdo sinulle oletusarvona pahaa. Vaikutat näin keittiöpsykologiaan taipuvaisena kovin masentuneelta. Ehkä kannattaisi tosiaan harkita avun hakemista ammattilaiselta. Siellä ovat ainakin takuulla puolueettomia, ja vieläpä vaitiolovelvollisia. Kaikkea hyvää sinulle.
-
Miksi aina pitäs olla positiivinen vaikka haluaa olla negatiivinen? Mitäs seuraavaksi vaihtaa musamaku ja ruokatottumukset yms, semmosiks kun muut haluaa?
-
Linn: Ja ilmiannan kaikki kommentit joita tähän alle tulee.
oho, uskaltaakohan sitä edes kommentoida! -
naknak: Hei Linn tapa ittes!! Kukaan ei välitä susta! Hirtä ittes! Sinusta ei ole mihinkään eikä koskaan tule olemaan. Toivotasti kärsit koko elämäsi ja kuolet kivuliaasti. Haista paska!!
tää sille pitää sanoo :D -
-
naknak: Hei Linn tapa ittes!! Kukaan ei välitä susta! Hirtä ittes! Sinusta ei ole mihinkään eikä koskaan tule olemaan. Toivotasti kärsit koko elämäsi ja kuolet kivuliaasti. Haista paska!!
Öö. Ei. Ei läpällä eikä edes netissä pidä koskaan kehottaa ketään tappamaan itteensä. -
Kiltti: Linn, mikäli oikeasti luet näitä kommentteja: kukaan ei varmasti tahdo sinulle oletusarvona pahaa. Vaikutat näin keittiöpsykologiaan taipuvaisena kovin masentuneelta. Ehkä kannattaisi tosiaan harkita avun hakemista ammattilaiselta. Siellä ovat ainakin takuulla puolueettomia, ja vieläpä vaitiolovelvollisia. Kaikkea hyvää sinulle.
Lisään vielä, että jos terveyskeskus ei inspaa, voit iästäsi riippuen käydä etsivän nuorisotyön tai muun vastaavan luona, jonne yleensä pääsee ilman ajanvarailuakin ja jotka saa alkuun, mutta ei tunnu niin pelottavalta kuin lääkäriajan varailu. Sama vaitiolovelvollisuus pätee. -
Ihme että tolla mitään facekavereita on ._. Kukaan tommosta nurkutusta kestä kun muut yrittää vaan auttaa
-
Lillukarva: Linnin kuppi on ikuisesti puolityhjä. --
Ja sisältö myrkytetty. -
Tiedän kuulostavani inhottavan kyyniseltä mutten jaksa noita itsesäälijöitä ollenkaan. Ensin vongutaan miten kaikki mättää, sitten ollaan niin mielissään kun on saatu ihmiset osallistumaan. Tapa toikin saada huomiota, vaikkakin negatiivista.
-
'Hauskintahan' tässä on se, että kyseinen kirjoitus oli ystävien etsimiseen tarkoitetulla sivustolla, jossa on paljon jäseniä.. Eli juttuseuraa epäilemättä löytyisi himppusen erilaisella aloituksella (tai jatkolla).
-
Nii tuttua tuo. Itselläkin pari ystävää, jotka vain valittavat yksinäisyyttä ja sitä kun kaikki on pielessä. Sitten kun yritetään tarjota apua niin ei edes yritetä. Muutama ihmissuhde mennyt niin päin honkia, kun on ainaista valitusta. Ja myös muiden syyllistäminen on näissä tapauksissa mahdollista.
-
Mulla on ollut ihan samanlaisia ajatuksia kuin alkuperäisessä kirjoituksessa, mutta en ole vain itse uskaltanut koskaan kysyä juuri sen takia kun pelkään ettei siitä tulisi mitään. Nyt puhun siis eräästä ihastuksesta, kaksi aiemmpaa on jo mennyt ohitse sen jälkeen kun olen yrittänyt tutustua normaalisti. Haluan tutustua vaikka ihan tuttavana mutta sydän tahtoisi naimisiin. Se on vaikeaa valehdella itselleen. Ehkä minulla ei ole tarpeeksi annettavaa ja puhun ehkä liikaa (netin välityksellä). Osaan mielestäni välttää typerimmät kysymykset, mutta eilen sain tietää että flirtti voi olla myös kehu. En tahtoisi flirttailla jos joku voisi tuntea sen tunkeilevana.
-
Aika pitkäpinnaisia ihmisiä. Itse olisin nopeasti toivottanut vain "paskaa elämää sullekkin". Kuka tuommoisen vittupään kanssa edes haluaa jutella?
-
Tuntemattomien ja kavereiden apu tai kiinnostus ei riitä jos todellinen tarve on saada vaikkapa huonojen parisuhteiden kierre loppumaan, tai mikäli perhesuhteissa on jotain mätää. Niistähän paha olo ja riittämättömyyden tunne yleensä kumpuaa. Ammattiauttaja olisi tässä paras vaihtoehto.
-
-
Näitä solmuja ei ikävä kyllä selvitä kaverilauma, ystävällisyys tai edes lottovoitto. Oman riittämättömyydentunteen projisoiminen muihin ihmisiin ja koko ympäröivään elämään ("tietty just se asuu kaukana, tää on mun kohtalo") kertoo jo aika syvistä ongelmista jotka on saattaneet muhia koko elämän ajan. Tiedän että on helppo toivottaa vittupääksi mutta oikeasti vähän suretti tämä moka. Tosin en itse lähtisi kaveriksi ja selkääntaputtajaksi sillä se ei tekisi mitään eroa ja tyyppi käyttäisi saatua empatiaa hyväkseen kuten yllä nähtiin. Tuossa tilassa auttaisi vain ammattilainen ja pitkä terapiajakso, mutta ikävä kyllä näitä tapauksia on vaikeaa saada edes sinne hoitoon.
-
Olen tuossa ryhmässä jossa Linn julkaisi tekstinsä ja tuo jatkui vielä jonkin aikaa, ennen kuin yp poisti julkaisun. Loppu meni aika väittelyksi tyyliin: "Linn, voisit hieman miettiä kommentointiasi, se on aika asiatonta", johon sai vastauksena Linniltä, "Itse olet." Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että vaikka ihminen on kuinka masentunut yms. niin on sillä vastuu omasta käytöksestään, eikä aikuinen ihminen voi käyttäytyä kuin mikäkin uhmaikäinen kakara. Vaikkakin alkuperäinen viesti olisi ollut avunhuuto, niin kaikki sympatiat katoaa viimeistään siinä vaiheessa, kun aletaan ns. purra auttavaa kättä. En voi sille mitään, että mielestäni uhriutuminen on yksi vastenmielisimmistä piirteistä ihmisissä. Ymmärrän, jos on huono olla, ei tässä itselläkään aina ole niin ruusuisesti mennyt, mutta marttyyriksi alkaminen on se viimeinen asia, joka auttaa.
-
Toivottavasti on trolli tai saa pian apua. Elämä on kuitenkin hirmuisen ihanaa ja kanssaeläjiin tutustuminen seikkailua, vastoinkäymisistä huolimatta!
-
Tää sama Linn laitteli ilmeisesti useampaan ryhmään näitä vähintäänkin omituisia kaveripyyntöjä. Siis just tyyliin "olisiko täällä mulle kavereita, eipä tietenkään kun ei kukaan mun kanssa halua olla". Sai aika lailla samoja vastauksia kuin tässä Feissarimokien esimerkissä. Muutama kehotti positiivisempaan asenteeseen ystävällisesti tai vähemmän ystävällisesti ja monet vaan sivuutti. Kaikkeen Linn vastasi itsesäälin ryvetyksen keskellä sarkastisesti ja nyyhkien. Hyvät jatkot sulle, Linn.
-
Tosiasia: Naapuri: Iloista joulua! Linn: Ja me toivotamme ikävää, synkkää, kylmää pimeää ja oikein surullista joulua!
Muut: Hei tonttu-ukot hyppikää, nyt on riemun raikkahin aika! Linn: Hetken kestää elämä, sekin synkkä ja pimeä! -
Kaksi halusi jutella Linnin kanssa kahdestaan. Ensimmäinen asui toisessa kaupungissa, toinen asui toisessa maassa! Helpompaa jutella etänä?
-
Minuakin ärsytti ensimmäiset vastaukset, joissa vain kehotettiin muuttumaan positiivisemmaksi. Olen ihan Linnin puolella, kun hän sanoo, ettei jaksa enää. Olen itse ollut samassa tilanteessa. Kävipä vielä niin ikävästi, että kun viimein sain sanottua ääneen, että minä en jaksa enää, minulle vastattiin: "No älä sitten." Siitä on nyt kai kahdeksan vuotta aikaa, kun minulla viimeksi oli joku, jonka kanssa jutella asioista. Enkä enää edes muista viime kertaa, kun vapaaehtoisesti koskin toista ihmistä, tai annoin toisen ihmisen koskettaa minua. Sinipunaisen Emman kommentti oli aivan ihana ja ymmärtäväinen, ja osui aivan nappiin. Minusta on vain ikävää, että Linn otti sen tuolla lailla. En ymmärrä, mitä hän tarkoitti sanoessaan, että niin ei kirjoiteta kenellekään. Käsittikö Linn asian niin, että kehotus hankkia ammattiapua on loukkaus? Ymmärrän sen kyllä, kun monilla ihmisillä on nykyään tapana heittää aika myrkyllisesti, että "Hakeudu hoitoon". Emma esitti asian kuitenkin todella kauniisti ja avuliaasti. Toivon, että Linn pystyisi joskus vielä pääsemään tästä yli. En oikein osaa sanoa, mikä siihen auttaisi, koska en tunne Linniä enkä voi muuttaa hänen elämäänsä. Mutta toivon, että asiat tulisivat muuttumaan, joko niin että Linn saisi ystävän, tai niin, että hän oppisi hyväksymään yksinäisyytensä ja elämään sen kanssa mukavasti. Ylipäänsä toivon, että hän tulisi saamaan apua pahaan oloonsa, oli se apu sitten minkälaista tahansa. Ja toivon myös, että Emmaa arvostetaan siellä, missä hän ikinä onkaan, sillä Emman kaltainen mainio ihminen ansaitsee arvostusta!
-
Eniten mua ihmetyttää se, että miksi Linn ylipäätään haluaa tutustua uusiin ihmisiin, jos hänen mielestään useimmat on kamalia?
-
-
Piupau: ‘Hauskintahan’ tässä on se, että kyseinen kirjoitus oli ystävien etsimiseen tarkoitetulla sivustolla, jossa on paljon jäseniä.. Eli juttuseuraa epäilemättä löytyisi himppusen erilaisella aloituksella (tai jatkolla).
Mikä sivusto? Minäkin haluan kavereita! :D -
Norriska: Tästä tuli lähinnä surku. Toisella on selvästi paha olla. Violetin Emman ehdottama ammattiapu olisi varmasti hyödyksi, mutta joillekuille sitä apua on todella vaikeaa ottaa vastaan. En laittaisi tätä etusivulle.
Norriska hei, mä oon jo kauan miettiny tota sun kuvaketta. Mikä se on? :D Näyttää puukynillä piirretyltä Kalkarokselta. -
Tuttua: Nii tuttua tuo. Itselläkin pari ystävää, jotka vain valittavat yksinäisyyttä ja sitä kun kaikki on pielessä. Sitten kun yritetään tarjota apua niin ei edes yritetä. Muutama ihmissuhde mennyt niin päin honkia, kun on ainaista valitusta. Ja myös muiden syyllistäminen on näissä tapauksissa mahdollista.
ja mä oon huomannu ettei tollasia ihmisiä voi edes auttaa. jos ne ite tajuaa pyytää apua ni ehkä sitten. oon ite yrittäny auttaa tollasta ihmistä, ja omat voimavarat meinas siinä loppua ei muuta. ihminen on päättänyt vängätä vastaan, vaikka tiesi ettei siitä ole mitään apua. ja aina tarviis jotain enemmän. "anna rahaa kun viimeksikin annoit", " ai tän verran vaa?" ja lopulta auttajasta saattaa tulla autettava. -
Linn: Ja ilmiannan kaikki kommentit joita tähän alle tulee.
Haistapa Linn oma paskasi. -
Herne: Mikä sivusto? Minäkin haluan kavereita!
'Uusia ystäviä' facebookin hakuun, sillä nimellä löytyy ko. ryhmä. Lisäksi on sitten useita kaupunkikohtaisia ryhmiä joissa myös sama periaate :] -
Kala: Minuakin ärsytti ensimmäiset vastaukset, joissa vain kehotettiin muuttumaan positiivisemmaksi. Olen ihan Linnin puolella, kun hän sanoo, ettei jaksa enää. Olen itse ollut samassa tilanteessa. Kävipä vielä niin ikävästi, että kun viimein sain sanottua ääneen, että minä en jaksa enää, minulle vastattiin: “No älä sitten.” Siitä on nyt kai kahdeksan vuotta aikaa, kun minulla viimeksi oli joku, jonka kanssa jutella asioista. Enkä enää edes muista viime kertaa, kun vapaaehtoisesti koskin toista ihmistä, tai annoin toisen ihmisen koskettaa minua.
Halauksia! Jos tämä ei olisi feissarimokat jossa on vähän oudompaa muumia välillä liikkeellä niin laittaisin emailini, mutta kun on, niin sanon että olen pitänyt kommenttejasi yleisesti ottaen järkevinä ja arvostettavina, ja toivon että törmäämme joskus jossain netin muussa kulmassa. Itsekin olin puolisen vuosikymmentä yksin, ja sitten tapasin pari ihmistä, efekti lumipalloutui, ja seuraavaksi elämä olikin niin sosiaalista että oksat pois. En myöskään olisi jaksanut kuunnella nillitystä piristymisestä, mitä siinä pirteilisi jos oikeasti on kurjaa -mutta asiat muuttuvat. -
Kala: Minuakin ärsytti ensimmäiset vastaukset, joissa vain kehotettiin muuttumaan positiivisemmaksi. Olen ihan Linnin puolella, kun hän sanoo, ettei jaksa enää. Olen itse ollut samassa tilanteessa. Kävipä vielä niin ikävästi, että kun viimein sain sanottua ääneen, että minä en jaksa enää, minulle vastattiin: “No älä sitten.” Siitä on nyt kai kahdeksan vuotta aikaa, kun minulla viimeksi oli joku, jonka kanssa jutella asioista. Enkä enää edes muista viime kertaa, kun vapaaehtoisesti koskin toista ihmistä, tai annoin toisen ihmisen koskettaa minua. Sinipunaisen Emman kommentti oli aivan ihana ja ymmärtäväinen, ja osui aivan nappiin. Minusta on vain ikävää, että Linn otti sen tuolla lailla. En ymmärrä, mitä hän tarkoitti sanoessaan, että niin ei kirjoiteta kenellekään. Käsittikö Linn asian niin, että kehotus hankkia ammattiapua on loukkaus? Ymmärrän sen kyllä, kun monilla ihmisillä on nykyään tapana heittää aika myrkyllisesti, että “Hakeudu hoitoon”. Emma esitti asian kuitenkin todella kauniisti ja avuliaasti. Toivon, että Linn pystyisi joskus vielä pääsemään tästä yli. En oikein osaa sanoa, mikä siihen auttaisi, koska en tunne Linniä enkä voi muuttaa hänen elämäänsä. Mutta toivon, että asiat tulisivat muuttumaan, joko niin että Linn saisi ystävän, tai niin, että hän oppisi hyväksymään yksinäisyytensä ja elämään sen kanssa mukavasti. Ylipäänsä toivon, että hän tulisi saamaan apua pahaan oloonsa, oli se apu sitten minkälaista tahansa. Ja toivon myös, että Emmaa arvostetaan siellä, missä hän ikinä onkaan, sillä Emman kaltainen mainio ihminen ansaitsee arvostusta!
Tää oli hyvä kommentti. Ollaan yksinäisten maa. Aina joskus törmään tällaiseen kommenttiin ja mietin että "tuo ei ansaitsisi olla yksin." -
En tietenkään tarkoita että esim. Linn ansaitsisi olla yksin.
-
Mää olin joskus tommonen.. Sillon kun olin teini. Jos tämä Linn on aikuinen olen aika huolissani.
-
Hei kiitoksia Sannni ja King Arthur :) Kiva kuulla tällaista. Minulla koko homma tuntuu kuitenkin nykyään olevan hanskassa. Lapsenahan seuraa oli tarjolla vaikka kuinka, kun aikuiset pakottivat lapsensa leikkimään myös meidän pölkkypäiden kanssa :D Minun piti oikeasti kartella toisten seuraa ja keksiä tekosyitä tekosyiden perään, ettei olisi koko ajan pitänyt mennä toisten kanssa leikkimään. Sitten tuli ikää, ikätoverit saivat alkaa valita oman seuransa, minä jäin ulkopuolelle ja rupesin vapaaehtoisen yksinolon lisäksi myös kärsimään yksinäisyydestä. En kerro tätä minään nyyhkytarinana, vaan esimerkkinä siitä, että asiat voivat kääntyä hyvin myös odottamattomilla tavoilla. Minä kun en koskaan oikein oppinut olemaan mukavasti toisten seurassa, niin parin vuoden itkeskelyn jälkeen tajusin, että hei, oikeasti minä en kyllä osaisikaan nauttia toisten seurasta. Sitten kaikki helpotti. Nykyään ainoat ihmiskontaktini ovat psykologini ja kaupan myyjät (plus internetin anonyymit), ja minä olen mielestäni ihan oikeasti onnellinen sosiaalisen elämäni suhteen. Siksi sanoinkin, että toivoisin Linnin saavuttavan onnellisen tilan joko saamalla ystävän, tai sitten oppimalla rakastamaan yksinäisyyttä, niin kuin minulle kävi. Mutta kyllä minua siitä huolimatta saa kehua ;) Jatkakaa, jatkakaa.
-
Jusmiina: Haistapa Linn oma paskasi.
Mistä sinä muka tiedät oliko tuon kommentin kirjoittaja edes oikeasti se Linn vai joku täysin tuntematon joka halusi vain esiintyä hänen nimellään? -
Voi pientä Linn-parkaa... <3 Kommentoijat olisivat voineet yrittää puhella muista asioista, kuin siitä, millainen Linn on: negatiivinen-sitä ja tätä. Aluksi voisi kysellä esim. harrastuksista, matkustushaaveista ja kenen konserttia hän haluaisi päästä katsomaan. Sitten vain suunnittelemaan kohtaamisia. :* Tuntui turhauttavalta jäädä jänkkäämään ja retostelemaan sitä olemista ja Linnin huonoa asennetta, pisteenä iin päälle Emman vanha kunnon: "Voi kamalaa. Kuule, kerro ennemmin ammattiauttajalle.", mitä ihmiset käyttävät kun eivät jaksa kuunnella toisen murheita. Linnistä huokuu epäluuloisuus ja kauan kestänyt yksinäisyys...
-
Lillukarva: Linnin kuppi on ikuisesti puolityhjä. Nooh pessimisti ek pety ja aina joskus voi sit yllättyä positiivisesti, kun mitään pahaa ei tapahtunutkaan
Ei, linnin lasi on särkynyt -
pylynalle: Mää olin joskus tommonen.. Sillon kun olin teini. Jos tämä Linn on aikuinen olen aika huolissani.
Mulla oli joskus taannoin jo nuorehkona aikuisena tuommoinen kausi. Syitä tai ainakin selityksiä on monia, tuohon aikaan ajoittui mm suhteen katkeaminen rakkaaseen tyttöystävään. Siinäkin oli monta monessa kuten suurehko ikäero ja molempien puolelta suvun painostus ja kyräily kylillä, joka lopuksi oli liikaa nuoremmalle osapuolelle. Homman katkettua tuli vielä tämä "siinä näit, kannattiko edes alkaa"-mentaliteetti suvun sisäisissä keskusteluissa. Eräs kaveri ajoi sitten oman elämänsä kanssa kunnolla ojaan ja päätyi lunastukseen, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Pisteenä i:n päälle yksi autokoulutovereista, jonka kanssa ystävystyin takavuosien tyhmäilyistä huolimatta, tai ehkä niiden takia, ajoi rajun kolarin ja menehtyi sille paikalle vain vähän aikaa kortin saatuaan. Elämä alkoi tuntua merkityksettömältä ja järjettömältä ja aloin hylkiä ihmiskontakteja. Alko rupesi maistumaan entistä enemmän. Jossain kohtaa hain turvaa uskonnosta, mutta huomasin että se suuntaus johon tartuin kun sitä tarjottiin, rikkoi minua entisestään. Yksi päivä jätin menemättä kokoukseen enkä enää koskaan mennyt, enkä kadu sitä päätöstä vaikka silläkin oli seuraamuksensa. Mutta onneksi oli pari nuoruusaikana saatua ystävää jotka pysyivät rinnallani vahvoina myös vaikeina aikoina. Nyt olen päässyt lähemmäs tasapainoa, pystyn käsittelemään hankalia tilanteita paremmin, enkä yritä ratkaista niitä juomalla. Kyllä, turvauduin välillä ammattiapuun, käytin masennuslääkkeitä, ja niin kettumaista kuin näin onkin sanoa, yritin vaikka väkisin kaivaa asioista positiivisia puolia esille. Auttoiko jokin näistä yhdessä tai erikseen, vai koinko kenties ihmeparantumisen, yksiselitteistä vastausta tuskin on mutta lienee tärkeintä olla itse halukas eheytymään. Itselläni kipuilu kesti aikansa ja moni ihminen lähti ympäriltä. Jotkut jäivät, kiitos siitä. -
Onhan tuo nyt aika surullista ja näin, mutta samalla aivan helvetin vittumaista käytöstä. "Et sitten voi yhtään lähempänä asua", joo olen syvästi pahoillani etten nyt ole heti muuttamassa naapuriisi kun joku täysin tuntematon ihminen paskalla itsetunnolla kaipaisi "kaveria" eli todennäköisesti vain ihmistä jolle purkaa kaikki paska omilta harteilta.
-
-
Kiltti: Linn, mikäli oikeasti luet näitä kommentteja: kukaan ei varmasti tahdo sinulle oletusarvona pahaa. Vaikutat näin keittiöpsykologiaan taipuvaisena kovin masentuneelta. Ehkä kannattaisi tosiaan harkita avun hakemista ammattilaiselta. Siellä ovat ainakin takuulla puolueettomia, ja vieläpä vaitiolovelvollisia. Kaikkea hyvää sinulle.
Se varmaan ilmiantaa tänkin kommentin.. -
Ruma Elsa: Voi pientä Linn-parkaa… Kommentoijat olisivat voineet yrittää puhella muista asioista, kuin siitä, millainen Linn on: negatiivinen-sitä ja tätä. Aluksi voisi kysellä esim. harrastuksista, matkustushaaveista ja kenen konserttia hän haluaisi päästä katsomaan. Sitten vain suunnittelemaan kohtaamisia. :* Tuntui turhauttavalta jäädä jänkkäämään ja retostelemaan sitä olemista ja Linnin huonoa asennetta, pisteenä iin päälle Emman vanha kunnon: "Voi kamalaa. Kuule, kerro ennemmin ammattiauttajalle.", mitä ihmiset käyttävät kun eivät jaksa kuunnella toisen murheita. Linnistä huokuu epäluuloisuus ja kauan kestänyt yksinäisyys…
Jos se olisikin noin helppoa. Tuollaiset ihmiset harmillisesti vain onnistuvat viemään auttajiltaan kaikki voima ja syyllistävät järkyttävän paljon. Ammattiauttaja on oikeasti juuri sitä varten, että voi auttaa oppimaan itsestään uutta ja keksiä ratkaisuja tilanteeseen. Se on maallikolle melkein mahdotonta kunnolla auttaa. Hetken voi aina vaikuttaa paremmalta, mutta jos ei kunnon apua saa, niin se paha olo tulee jossain vaiheessa taas pintaan kyllä. -
Aika ilkeään kierteeseen Linn joutunut. Tuosta pääsee pois vain kavereiden avulla, ammattiavulla tai sitten jotenkin itseään niskasta kiinni ottamalla.
-
Kala: Hei kiitoksia Sannni ja King Arthur Kiva kuulla tällaista. Minulla koko homma tuntuu kuitenkin nykyään olevan hanskassa. Lapsenahan seuraa oli tarjolla vaikka kuinka, kun aikuiset pakottivat lapsensa leikkimään myös meidän pölkkypäiden kanssa Minun piti oikeasti kartella toisten seuraa ja keksiä tekosyitä tekosyiden perään, ettei olisi koko ajan pitänyt mennä toisten kanssa leikkimään. Sitten tuli ikää, ikätoverit saivat alkaa valita oman seuransa, minä jäin ulkopuolelle ja rupesin vapaaehtoisen yksinolon lisäksi myös kärsimään yksinäisyydestä. En kerro tätä minään nyyhkytarinana, vaan esimerkkinä siitä, että asiat voivat kääntyä hyvin myös odottamattomilla tavoilla. Minä kun en koskaan oikein oppinut olemaan mukavasti toisten seurassa, niin parin vuoden itkeskelyn jälkeen tajusin, että hei, oikeasti minä en kyllä osaisikaan nauttia toisten seurasta. Sitten kaikki helpotti. Nykyään ainoat ihmiskontaktini ovat psykologini ja kaupan myyjät (plus internetin anonyymit), ja minä olen mielestäni ihan oikeasti onnellinen sosiaalisen elämäni suhteen. Siksi sanoinkin, että toivoisin Linnin saavuttavan onnellisen tilan joko saamalla ystävän, tai sitten oppimalla rakastamaan yksinäisyyttä, niin kuin minulle kävi. Mutta kyllä minua siitä huolimatta saa kehua Jatkakaa, jatkakaa.
Tää on kyllä sanasta sanaan oman elämän kuvaus pitkältikin, itse vaan asuin maalla jossa pienet piirit sulkivat alusta loppuun saakka ulos. Nykyään 23v naisena kaikki olettavat että minullahan juuri pitäisi olla kysyntää ja menoa, mutta kun ei vaan osaa! Enkä pidä typeristä (ilkeistä) ihmisistä, helpompi olla loukkaantumatta muiden ajattelemattomuudesta kun pysyy vaan kotonaan. Maailma on julma, mutta yksinollessani pystyn keskittymään sen kauniisiin yksityiskohtiin. Unettomuus on pahin yksinäisyyteni kolisuttaja, muuten kaikki on aika fine. Gotta love feissarimokia yöaikaan. -
Ammattiauttaja on oikea suunta. Olin yhden "Linnin" tukipilari puoli vuosikymmentä, nyt käyn itse terapiassa päästäkseni tuhoavasta ihmissuhteesta ylitse. Eikä autettavankaan tila kuuntelijalla ja tukijalla parantunut, kun kaikki paha olo saatiin näppärästi ulkoistettua auttamisyritysten riittämättömyyteen. Samalla oli helppo purkaa paha olo toiseen, eikä tarvinnut ajatella esim. oman vaikean perhetilanteen, olemattoman itsetuntemuksen ja haitallisten käytösmallien osuutta asiaan. Lopputuloksena tukena oleminen, ymmärtäväisyys ja huolien kuunteleminen viivytti terapiaan hakeutumista ja pahensi tilannetta. On kai niitä toisenlaisiakin tapauksia, mutta ystävä ei ole mikään patenttiratkaisu ongelmiin.
-
Mulla olis tallessa todella monta samantyylistä keskustelua. Todellakin, monta tyyppiä "kaveripiirissä" jotka valittaa ja valittaa samasta asiasta ja saa joka asiasta jotain negatiivista. Sitten ovat et "Kukaan ei halua olla mun kaa ja olen paska ihminen." jne. ARGH kun ottaa päähän... ._.'' Ei mulla muuta.
-
ES: Norriska hei, mä oon jo kauan miettiny tota sun kuvaketta. Mikä se on? Näyttää puukynillä piirretyltä Kalkarokselta.
Vai semmosta :D Se on jokin vesiväreillä maalattu animehahmo siltä ajalta kun olin erittäin teini, mutta tuo tulkinta on kyllä paljon hauskempi. -
Ruma Elsa: Voi pientä Linn-parkaa… Kommentoijat olisivat voineet yrittää puhella muista asioista, kuin siitä, millainen Linn on: negatiivinen-sitä ja tätä. Aluksi voisi kysellä esim. harrastuksista, matkustushaaveista ja kenen konserttia hän haluaisi päästä katsomaan. Sitten vain suunnittelemaan kohtaamisia. :* Tuntui turhauttavalta jäädä jänkkäämään ja retostelemaan sitä olemista ja Linnin huonoa asennetta, pisteenä iin päälle Emman vanha kunnon: "Voi kamalaa. Kuule, kerro ennemmin ammattiauttajalle.", mitä ihmiset käyttävät kun eivät jaksa kuunnella toisen murheita. Linnistä huokuu epäluuloisuus ja kauan kestänyt yksinäisyys…
Niin huokuu mutta parin Linnin kaltaisen henkilön maallikkotukipilarina olleena voin sanoa että ei koskaan enää. Ammattiauttaja on ilman muuta absoluuttisesti paras ratkaisu. Ystävä ei ole sama asia kuin ikuinen tsemppari, jatkuva järjen ääni ja keskellä yötä itkupuheluihin vastaaja, sitten seuraavana päivänä voikin kuunnella kuinka paska ihminen onkaan kun ei pysty enempää auttamaan. Ystävyys on vastavuoroista, ei koskaan sellaista missä toinen vain ottaa ja ottaa imien likimain kaiken energian mitä irti saa. Ja lopuksi sitten kertoo kuinka kaikki häntä vihaavat vaikka juuri olet viikon päivät joka päivä hänen sotkujaan selvitellyt ja kuunnellut ja tukenut vain havaitaksesi että yhtään mikään ei ole muuttunut. Ihan oikeasti, kukaan ei jaksa olla toisen likasankona. -
Litton: Muut: Hei tonttu-ukot hyppikää, nyt on riemun raikkahin aika! Linn: Hetken kestää elämä, sekin synkkä ja pimeä!
Hahaha, hajosin :'D -
-
Tosiasia: Naapuri: Iloista joulua! Linn: Ja me toivotamme ikävää, synkkää, kylmää pimeää ja oikein surullista joulua!
SYNKKÄÄ BLÄKKISJOULUA! -
Itsellä oli joskus ihan sama ongelma. Yritän nyt yliopistolla tutustua ihmisiin mutta ei se positiivisuus ja ystävällisyyskään kyllä riitä kontaktien luomiseen. Kyllähän siinä turhautuu.
-
Enkä tietenkään halua että kukaan tekisi yhtään mitään hyväkseni säälin takia vaan tahtoisin omin voimin kehittyä ihmiseksi joka on tarpeeksi mielenkiintoinen keskustelukumppaniksi. Psykiatrit ei auta kun ne vaan jauhaa kuraa ihmissuhteista. Ei se hyväntuulisuus, hymyily ja lähimmäisenrakkaus yksinkertaisesti riitä. Aion jopa muuttaa harradtukseni vähemmän noloihin ja alan urheilemaan. Kyllä tästä varmasti kaikki muuttuu :)
-
Violetin Emman kommentti oli ainut asiallinen, ja hän ilmiantoi sen? Voi hyvää päivää... Edes mä en ole noin paha o_o
-
Linnin kannattaa hakea tähän tutkimusryhmään: https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/suomalaistutkimus-hakee-rahoitusta-masennuspotilailla-halutaan-testata-huumeiksi-luokiteltujen-taikasienten-vaikuttavaa-ainetta/6580274
-
Pimpelipom: Linnistä tulee kovasti mieleen Ihaa
Minä luin tuon vahingossa: "Linnistä tulee kohta lihaa". -
Suomalaisten naisten teennäinen positiivisuus on suuri vale. Suuri osa yrittää sillä vain peitellä omaa kurjaa, paskaa elämäänsä. Aloittaja on provonakin oikeammassa kuin nämä muka-positiiviset ihmisrauniot.
-
Riikka: Emman kommentti on kyllä ihan nappiin. Toivottavasti Linn saa kaipaamaansa apua joko ammattiauttajalta tai joltain muulta ihmiseltä. Näitä yksinäisiä ja kyynisiä meillä riittää. Tulin oikeestaan lähinnä surulliseks tästä. :(
Ei ilmeisesti ole apua saanut, sama meno jatkuu vuosien jälkeenkin
Kommentoi
Kommentti