Nuoret filosofit
"Hei, mä tässä mietin yhtä juttuu, eikä kukaan osaa vastata mulle"
Seuraava
"Jos lisään yhden veljentyttären FB-perheeseen...." Edellinen
"Afrikan suistomailla oli kundi nähnyt mustan ukon krokotiilin suussa"
"Jos lisään yhden veljentyttären FB-perheeseen...." Edellinen
"Afrikan suistomailla oli kundi nähnyt mustan ukon krokotiilin suussa"
72 kommenttia
-
Damn you, filosofia. Nyt rupes itekki miettii tota :D
-
Ite oon miettiny jo pitkään, että mitenköhän pienet lapset ajattelee. Koska kyllähän nekin aattelee, mutta miten? Kuvina? Omana ölinänä? Kaveri muuten kertoi, että kun hän oli Norjassa vaihtarina ja puhui siellä jatkuvasti englantia, niin oli eräänä päivänä säikähtäny kun oli huomannu ajatelleensa englanniksi! :D Ite kyllä ajattelen "omalla äänellä". Tilanteet ajattelen tietenkin kuvina.. Mutta jos luen vaikka facebookkia niin ajattelen kyllä silleen niinkuin lukisin itse tekstiä ääneen. En mitenkään "ku luet vaikka Tinon kommenttia niin luet päässäs ne Tinon äänellä." En todellakaan. En minä muista miltä ihmiset kuulostaa ellen kuule niiden ääntä! En tiiä onko mulla joku aivovika, mutta esimerkiksi tiedän hyvin miltä äiti näyttää, mutta kun ajattelen äitiä, niin en saa muodostettua hänen kuvaa päähäni. En mitenkään. Tiedän kyllä jos joku näyttää vanhaa kuvaa äidistä, että se on vanha kuva, eikä äiti enää näytä siltä. Tai jos se on tämän hetkinen kuva niin osaan sanoa että äiti näyttää nyt tuolta. Mutta jos pitäisi nyt sanoa että miltä äiti näyttää niin.. öö. "Sillä on pitkät jonkuväriset hiukset ja öö. Kasvot? Varmasti sillä on kasvot, mutta en muista??"
-
-
Tuli tosta lasten ajattelusta mieleen, että muistaako joku ensimmäistä muistoaan? mä oon yrittäny kovin muistella:D
-
Vastaavia tapauksia joskus hauska jäädä miettimään! :D mihin avaruus loppuu yms kysymykset :D:D
-
Rupesin ajattelemaan miten mä ajattelen ja iski paniikki kun hetkeen en sitten osannut muodostaa yhtäkään ajatusta. Mutta siis... en mä kuule mitään ääniä... kai se on hyvä vaan niin.
-
-
Eihän ihmiset ajattele äänillä, eihän? Vai jakautuuko ihmiskunta siinäkin johonkin eri ryhmiin. Ei mulla ainakaan päässä ole mitään äänien sekamelskaa menossa vaikka muistelisin eri ihmisiä ja lukisin tuttujen ihmisten kommentteja tms. Itsekin kun käytin paljon englantia uuden tuttavan kanssa, siirryin tilapäisesti ajattelemaan englanniksi. Ja kun pahana tapanani on puhella ääneen yksinäni, siirryin myös puhumaan englanniksi yksinäni :D Suomenruotsalainen ajattelee vahvemmalla kielellään, kai? Ainakin näin olen omassa gallupissani päätellyt :D
-
Mr. Ällö: Janne + Juhani = Double penetration. Yum yum.
Huumorimoduulisi on rikki, menethän korjaamaan sen pikimmiten jotta saamme tulevaisuudessakin nauttia aistikkaasta huumorista. Ystävällisin terveisin, Herman van Koriandersson IV -
mato: Vastaavia tapauksia joskus hauska jäädä miettimään! mihin avaruus loppuu yms kysymykset :D
Hölmö, avaruus loppuu ässään :s -
henkke-: Tuli tosta lasten ajattelusta mieleen, että muistaako joku ensimmäistä muistoaan? mä oon yrittäny kovin muistella:D
Tottakai kaikki muistaa ensimmäisen muistonsa. Se on sitten eri asia, onko se eka muisto tallentunut 3- vai 13-vuotiaana :D -
Ihan pieni vauva ei muodosta vielä muistoja. Kun niitä muistoja rupee kuitenkin jossain vaiheessa (n. 4kk) syntymään, vauva myös unohtaa ne nopeasti ja muistaa vain asiat, jotka on tosi paljon läsnä (kuten oman äidin kasvot jne.). Ihmiset ajattelee erilailla. Toiset kuvin, toiset selittää itelleen asioita, toisilla on "ylimääräinen" ääni, joka kertoo asiat. Suurin osa ihmisistä kuitenkin selittää itselleen niitä asioita. Pienet vauvat ajattelee enemmänkin mielikuvina, joihin liittyy ihan fyysinenkin tunne (koska tunne ja fyysisyys kulkee käsi kädessä). Kun pieni vauva tuntee iloa, se herkästi liikuttaa jalkojaan ja käsiään. Kun pieni vauva tuntee olonsa rennoksi, sen jäsenet rentoutuu jne. Pienellä vauvalla ei ole vielä kieltä, jolla selittää itselleen ajatuksiaan (koska mitään vauvakieltähän ei ole olemassa). Tää tulee myöhemmin.
-
Tässä menee aivot mutkalle kun ajattelee justiin että kuin helvatan iso avaruus on, miten vauvat ajattelee jne... Ja miks ei muista ollenkaan kun on vauvana kiljunu ja huutanu ja sillee. Filosofia on ärsyttävää ja ihmeellistä x))
-
-
Omalla kohdalla tulee joskus ajateltua tekstinä, tai sitten tilannekuvina kun ihmiset puhuu. Kun luen täältä mokia niin joidenkin kohdalla tulee sellainen erilainen ääni, mitä luen. Yritän kai personifoida tekstiä tai sitten joidenkin antamat kommentit ovat sen verran eläviä, että ne voisi "kuulla". Usein luen kirjeet/mailit siten, kuin kuvittelisin henkilön sanovan ne. Ne samat äänenpainot ja yritän eläytyä tunnetilaan. Mutta hyvin usein olen huomannut ajattelevan pelkästään tunteilla. Ei tarvitse aina sanoja: "Minä olen vihainen, minä olen rakastunut, nyt minä olen sitä ja tätä ja tuota". Musiikki herättää tunteita, värit herättävät tunteita, samoin kuin muodot, ja se kun koskettaa jotain. Voin katsoa jotain asiaa, joka pitäisi tehdä, mutta ei minun tarvitse itelleni sanoa "nyt tuo juttu pitäisi tehdä" vaan tiedostan sen tunteiden kautta. Ajatella voi niin monella eri tavalla.
-
ihanaa et ihmiset oikeesti miettii näitä asioita! ei kaikkee pidä ottaa itsestäänselvyytenä.
-
Ei ajatteluun tarvita ääniä tai sanoja. Sanoilla ajatteleminen tosin helpottaa loogista ajattelua ja ääneen ajattelu vielä enemmän, koska silloin ei tule niin helposti tehtyä ajatushyppyjä ja jätettyä asioita huomoimatta. Jos et usko, että ääntä tai sanoja ei tarvita, niin ajattelepa, minkä näköinen joku henkilö on. Alatko siinä vaiheessa mielessäsi ääneen pohtimaan hiusten värien sävyä, leuan muotoa, silmien muotoa..? Entä pystytkö ajattelemaan hiusten kampaamista ilman mielessäsi puhumatta, että nostatko oikean vai vasemman käden, miten taivutat kyynärpäätäsi, jne? Pystytkö ajattelemaan suojatien ylittämistä?
-
mä en edes uskalla ajatella mitään noita, muutaman kerran on tullu niin tehtyä ja aina meinaa pää seota ku missää ei oo mitään tolkkua :D
-
Reino 22v: Tottakai kaikki muistaa ensimmäisen muistonsa. Se on sitten eri asia, onko se eka muisto tallentunut 3- vai 13-vuotiaana
en mä ainakaan muista :S -
Itse ainakin pystyn ajattelemaan eri äänillä... Tai oikeastaan kykynen muuttamaan ajatuksen äänen vastaamaan jonkun toisen ääntä. Niin halutessani voin myös ajatella pelkkinä kuvinakin.
-
no mitenkäs kuuromykät ajattelevat jos eivät ole ikinä kuulleet mitään puhetta? me muut voimme ajatella itsemme puhumassa asiaa jota ajattelemme mutta se ei ole pakollista. vähän sama kuin hengittäminen, se tapahtuu automaattisesti mutta voimme myös itse hallita sitä manuaalisesti
-
Onpas näiden mietteiden jälkeen vaikea lukea teidän kommentteja! Olenko ainoa? :D
-
Sitäkin mää oon miettinyt että näkeekö syntymästä asti sokea-kuuro-mykät ihmiset unia? Meinaan jos unet nyt sitten ovat jotain muistoja nähdyistä ja koetuista asioista, niin kuinka sellainen, joka ei voi kuin esim. tuntea tai ei sitäkään, nähdä näitä muistoja?
Kuvittelija: Jos et usko, että ääntä tai sanoja ei tarvita, niin ajattelepa, minkä näköinen joku henkilö on. Alatko siinä vaiheessa mielessäsi ääneen pohtimaan hiusten värien sävyä, leuan muotoa, silmien muotoa..? Entä pystytkö ajattelemaan hiusten kampaamista ilman mielessäsi puhumatta, että nostatko oikean vai vasemman käden, miten taivutat kyynärpäätäsi, jne? Pystytkö ajattelemaan suojatien ylittämistä?
Jos mietin jotain suojatien ylittämistä tai hiusten harjaamista, en kyllä käytä siihen sanoja. Eli pystyn. Pitikö tämän nyt siis todistaa jotain, vai oonko mää vaihteeksi pihalla? -
Itse puhun kolmea kieltä noin päivittäin. Jos puhun enemmän ruotsia päivän aikana ajattelen myös ruotsiksi, jos suomea suomeksi, jos englantia englanniksi. Äidinkieleni on suomi, mutta jos olen vaikka viikon tai pari puhunut pelkästään ruotsia ja ajatellut ruotskiksi tuntuu suomen puhuminen erittäin tahmealta kunnes olen kääntänyt ajatukseni takaisin suomeksi. Tästä syystä perustelen, ettei kielellä tahi äänellä ole niin väliä koska ajattelu tapahtuu niin monella tasolla. Ööö meni ehkä vähän ohi aiheen, mutta enivei....
-
-
Kuvittelija: Jos et usko, että ääntä tai sanoja ei tarvita, niin ajattelepa, minkä näköinen joku henkilö on. Alatko siinä vaiheessa mielessäsi ääneen pohtimaan hiusten värien sävyä, leuan muotoa, silmien muotoa..? Entä pystytkö ajattelemaan hiusten kampaamista ilman mielessäsi puhumatta, että nostatko oikean vai vasemman käden, miten taivutat kyynärpäätäsi, jne? Pystytkö ajattelemaan suojatien ylittämistä?
Ihan hyvin pystyn ajattelemaan ilman sanoja... -
Vastaus siihen näkevätkö sokeat unia: oletteko koskaan nähneet unta, josta ette muista mitään muuta kuin jonkun tunteen? Esim. herää onnellisena tai ahdistuneena, tietämättä miksi. Muistatteko miltä joku unessa syömänne ruoka maistui, ilman että muistatte miltä se näytti tai mitä se oli? Ei unet ole pelkkiä kuvia. P.S. harjoittelulla kuka tahansa voi oppia hallitsemaan uniaan.
-
Itse ajattelin aina suomeksi kunnes aloitin peruskoulussa englanninopiskelun. Nykyään ajattelen usein myös englanniksi. :D Itse en ajatellessani (tai lukiessani) kuule kenenkään sanovan mitään jollain äänellä, vaan kaikki kuuluu niin kuin joku "näkymätön" ääni sanoisi ne. Voi olla, että osa kuulee oman äänensä ajatellessaan, kuka tietää...
-
Rupes päätä särkemään, kun oikein rupes miettimään tätä asiaa :D
-
Keskustelu sivuaa kyllä enemmänkin kognitiivista psykologiaa kuin filosofiaa.
-
Hyvä tietää etten ole ainoa, joka on tätä jännäillyt! Itsekin selitän omassa päässäni asioita omalla äänelläni suomeksi tai englanniksi ajatellessani, mutta jostain syystä ne harvat ruotsia, saksaa, ranskaa tai japania edustavat ajatukset ovat äänellä, jonka olen eniten kuullut kyseistä kieltä käyttävä. Suurimmaksi osaksi siis opettajien ja opetusmateriaaleissa käytettäviä lukijoita sekä tv-sarjojen hahmoja. Luultavasti unohtuvat vuosien mittaa (?), mutta jkiinnostava ilmiö sinänsä.
-
Tästä keskustelusta tuliki mieleen vastaavanlainen asia. Oon nimittäin itse miettinyt, että miettiikö "puhevikaiset" (vai mikä onkaan oikea termi :D), eli esimerkiks r-vikaiset mielessään jonkin sanan r-vikaisena vai ihan normaalina ärränä?
-
Mun mielestä täytyy olla vähän sekasin tai jotain, jos oikeasti kuulee ääniä päässä, kun ajattelee. Normaalisti kun mä ajattelen, en ajattele mitään sanoja yms. vaan ajattelen kaiken suoraan kuten se on. Joskus taas kun oon laiskalla tuulella (kuten nyt klo 4am), ajattelen sanoina, mutta en kuitenkaan kuule mitään. Oon huomannu, että toi suoraan ajattelu on paljon tehokkaampaa. Jos vaikka kertaan kokeeseen ja muistelen asioita, en muistele sanoina tyyliin "Bell siis keksi puhelimen vuonna x ja ensimmäinen video oli junasta", vaan sisäistän sen suoraan, eli hyppään yhen vaiheen yli. Voisko tästä tehä johtopäätöksen, et on tehokkaampaa ajatella suoraan, kuin sanoina? Näin se taitaa olla ainakin mun osalla. Voi olla et kummassakin on hyvät puolensa, kuten toisella tavalla ajatellut asiat muistaa paremmin tai ymmärtää selvemmin. Ehkä jotenkin se sosiaalinen puoli sekottuu myös normaaliin ajatteluun ja siks pitää ajatella sanoina ja jopa kuulee ääniä. Nyt kun tätä kelasin, ajattelin sanoina, koska väsyttää ja piti muodostaa tekstiä.
-
Kuvittelija: Jos et usko, että ääntä tai sanoja ei tarvita, niin ajattelepa, minkä näköinen joku henkilö on. Alatko siinä vaiheessa mielessäsi ääneen pohtimaan hiusten värien sävyä, leuan muotoa, silmien muotoa..? Entä pystytkö ajattelemaan hiusten kampaamista ilman mielessäsi puhumatta, että nostatko oikean vai vasemman käden, miten taivutat kyynärpäätäsi, jne?
Kyllä sanoja tarvitaan. Kerroppa minulle, miten ajattelet vaikka, että mitä ruokaa teet tänään. Ilmestyykö sinulla ruoan kuvia päähäsi? Kyllä ne taitaa ihan sanoina tulla. Itselläni ainakin. Entä jos ajattelet, että millähän sinun olisi järkevintä mennä kaupunkiin ja moneltako. Silloin päähäsi ilmestyy bussin, junan ja kellon kuva, niinkö? -
-
Kun tutustumme ympäristöömme, jo ennen kielen oppimista muistiimme muodostuu tietokanta käsitteistä. Käsitteet koskevat mm. esineitä, niiden ominaisuuksia kuten väriä, muotoa, makua jne, mitä ko. esineiden kanssa tehdään, yleisiä tuntemuksia... kirjo on valtaisa. Opimme esimerkiksi että banaani on keltainen, kaareva ja makea, ja kuoritaan ennen syömistä, tai että tomaatti on punainen, pyöreä ja hapokas, ja lohkotaan ennen syömistä... mutta vaikka emme osaisi vielä mitään kieltä, niin nähdessämme sitten banaaneja tai tomaatteja muussa yhteydessä, muistamme nähneemme ja maistaneemme sellaisia. Kieli tuo mukanaan uuden joukon abstraktisia käsitteitä jotka sidotaan ympäristössä aistein koettuihin asioihin, ja kun joku sitten puhuu banaanista, muistamme kaarevan, keltaisen ja makean joka kuoritaan, jne. Samaan tapaan voimme yhdistää ajatteluprosesseihimme sanoja ja lauseita. Ne voivat samallakin ihmisellä esiintyä tilanteesta riippuen eri kokemuksena, joskus voi kuulla ne äänenä mielessään, toisinaan ne voivat vilistää "silmissämme" tekstinä kuvien kanssa ja ilman. Samoin saattaa tulla hyvin vahva mielikuva houkuttavan näköisestä, tuoksuvasta ja herkullisesta ateriasta ilman että sanallista informaatiota koetaan ennen kuin on tarkoitus kertoa kaverillekin mitä aikoo laittaa ruuaksi tänään. Esimerkiksi syntymäkuuron kokemuskenttä tulee varmasti hyvin toisenlaiseksi kuin kuulevan, sillä tapahtumiin liittyvät äänet puuttuvat tuosta tietokannasta. Sanat opitaan puheen sijasta tekstinä ja viittomina mutta ne tulevat varmasti olemaan yhtä tärkeä osa ajatteluprosessien jäsentelyssä, viimeistään kun ajatus on tarkoitus pukea kommunikoitavaan muotoon. Unet voivat vastaavasti kattaa koko kokemuskenttämme laajuuden, ääniä, hajuja, makuja,kosketusta, kipua ja tunnetiloja myöten. Pitäisi siis puhua unen kokemisesta näkemisen sijaan. Henkilö jolta puuttuu jokin aisti synnynnäisesti, tuskin kokee tuon aistin normaalisti antamaa informaatiota unissaankaan. Tästä voi toki filosofoida varmasti loputtomiin.
-
Itse asiassa monimutkaisesta asiasta saa melko yksinkertaisen kun hahmottaa ison kuvan. Äänet mitä me kuullaan on värekalvon muodostamia ääniaaltoja, jotka meidän aivot sitten prosessoi ymmärrettävään muotoon. Loppujen lopuksi ne "äänet" on siis pelkästään sitä miten meidän aivot ne prosessoi, ei mitään konkreettista. Ja koska aivot pystyy myös prosessoimisen lisäksi tallentamaan muistiin asioita niin meidän aivot pystyy yhdistämään esimerkiksi tietyn ihmisen kommentin muistijälkeen siitä millainen ääni / puhetyyli ko. ihmisellä on. Omaa ääntämme me kuullaan hyvin harvoin. Esimerkiksi muusikoilla voi hyvinkin olla melko realistinen jälki omasta äänestä, mutta meillä jotka pääasiassa puhuu ja vähemmän kuulee omaa ääntään on pääasiassa "mielikuva" omasta äänestä. Eli kun me ajatellaan omaa puhetta, meidän aivot heijastaa meidän omaa mielikuvaa meidän puhetyylistä ja äänestä, joka johtaa siihen että me helposti kuvitellaan olevamme hyviä laulajia vaikka todellisuudessa kuulosteittais kanan ja sian sekoitukselta. Tältä pohjalta on helppo käsittää myös kuurojen ja mykkien ajatuksia. Kuten me, hekään eivät todellisuudessa käytä omaa ääntään ajatuksissa vaan omaa mielikuvaansa. Jos he eivät ole ikinä kuulleet ääniä, heidän mielikuvansa on kehittynyt itsestään siitä miten hän äänet kuvittelee. Uskoisin myös että kuurot eivät kiinnitä asiaan juurikaan huomiota niinkuin me, vaan ajattelevat ajatuksina, asiayhteyksinä ja kuvina sen sijaan että keskittyisivät siihen millaista ääntä ne asiat saattaisivat mitään. Myös mielikuvat toimivat tässä, eli maut, hajut, yms. Miltä Markku haisi kirjoittaessaan tätä kommenttia.
-
Onkos kukaan muu huomannut aivoissaan vähänniinkuin useampaa ajattelun tasoa? :D Itelläni on ns. puhuva ääni, joka vastaa melkeen sitä kun puhuisin ajatuksiani ääneen. Sen taustalla on sitten toinen, joka ajattelee enemmän käsitteillä/ideoilla, ei puheena. Eli ajattelen joskus päällekkäin kahta eri asiaa. Sitä toista asoa on vaikeampi yleensä edes tiedostaa, mutta välillä senkin huomaa. Silloin asiaa alkaa ajatella sanoilla niiden käsitteiden sijaan(ja käsitepuolelle tulee varmaankin uusi aihe).
-
lol: Hölmö, avaruus loppuu ässään :s
Sana avaruus toki loppuu ässään, mutta kun ajattellaan asiaa nimeltä avaruus, on ikävä kyllä todettava, että se ei lopu mihinkään ja on ääretön, vaikka laajeneekin kaiken aikaa. Siinä vasta onkin mindfuckia jokaisen päivää piristämään. Ja pysyäkseni vielä jotenkin aiheessa, voin mainita, etten kuule mitään ääniä, mutta ajattelen selkeästi kielillä (suomi, englanti, satunnaisesti ruotsi ja ranska). Kuvalliseen ajatteluun en kykene sitten ollenkaan huitomatta käsilläni samaan aikaan, joten jätetään se pois laskuista. -
huhhuh aivothan tässä räjähtää....filosofia ei oo se mun juttu ... ainakaa jos en haluu seota
-
jokuvaan: Opein ärrän vasta viisvuotiaana ja muistelisin, että päänsisänen ääneni osas sen jo ennen sitä. lada: Oon kans huomannu noi ajattelun tasot. Rukoillessa sen tajuaa parhaiten, oikeen väsyneenä on rasittavaa muotoilla sekavia mielikuvia lauseiks, ja joskus harvoin tulee ajatelleeks, että Jumala ehkä ymmärtää ne mielikuvatki eikä tarttis viimeisteltyjä ajatusäänellä luettuja lauseita.
-
Hassu sattuma, mutta juuri pari päivää sitten pohdin samaa kysymystä, kun kaveriltani tuli keskellä päivää viesti jossa tämä kysyi, miten kuurot ajattelevat, kun eivät kuule ääntään päässään. Vastasin tähän, että tietysti ajattelemalla, eli samaan tapaan kuin ihmiset tekevät lukiessaankin -> Ajatukset ovat enemmänkin hahmoja kuin suoranaisia ääniä. Kyseinen tyttö hyväksyi selityksen, mutta hän on kyllä blondi ;) (Hekoheko. Huono vitsi.) Kelpaako muille?
-
Eihän tässä ole kysymys filosofiasta, vaan (hahmo- ja kehitys-)psykologiasta. Esimerkiksi kysymys "miten vauvat ajattelevat" ei ole filosofinen. Yst. terv. Besserwisser-87
-
Sibba: Tässä menee aivot mutkalle kun ajattelee justiin että kuin helvatan iso avaruus on, miten vauvat ajattelee jne… Ja miks ei muista ollenkaan kun on vauvana kiljunu ja huutanu ja sillee. Filosofia on ärsyttävää ja ihmeellistä x))
voin auttaa sua jonku verran. 1. avaruus on iso, kaukaisin havaittu tapahtuma on swift satelliitin huomaama gammapurkaus 13 miljardin valovuoden pääs. tapahtuma tapahtu siis 13 miljardia vuotta sitten, siitä tulleen valon vaan kesti tulla noin kauan tänne meidänki näkyviin. kilometreis matka oli about 122905126656000000000000 kilometriä. 2. vauvat ei ajattele sisäisellä äänellä, koska ne ei osaa kieltä. se kehittyy vasta myöhemmin lapsuudessa. opittu lukion psykan tunneilla<3 3. siks ei muista, koska asiat joita haluaa oppia, täytyy kulkea aivois hypotalamuksen kautta. hypotalamus on vasta noin kolmevuotiaana valmis, joten silloin on mahdollista saada ensimmäisiä muistoja, jotka voi palauttaa mieleen. joillekki ihmisille voi silti tulla jostain selittämättömästä syystä joku tunne jostain tilanteesta, ja se saattaa juontaa juurensa ihan vauvaiästä asti. siitä ei oo tietoista muistikuvaa, mutta aivois soi hälytyskellot kuitenkin. näin voi käydä myös esim. aikuisiällä, jossain traumaattisessa tilanteessa. silloin hypotalamus ei toimi kunnolla, koska tilanne on niin stressaava. 4. aivosi saattavat olla enemmänkin solmussa tämän jälkeen. toisaalta mitä enemmän aivot ovat solmussa, sitä enemmän aivokudospinta-alaa on. eli mahtuu enemmän tietoa ja älykkyyttäkin. 5. päätän kommenttini. -
jep: Itse puhun kolmea kieltä noin päivittäin. Jos puhun enemmän ruotsia päivän aikana ajattelen myös ruotsiksi, jos suomea suomeksi, jos englantia englanniksi. Äidinkieleni on suomi, mutta jos olen vaikka viikon tai pari puhunut pelkästään ruotsia ja ajatellut ruotskiksi tuntuu suomen puhuminen erittäin tahmealta kunnes olen kääntänyt ajatukseni takaisin suomeksi. Tästä syystä perustelen, ettei kielellä tahi äänellä ole niin väliä koska ajattelu tapahtuu niin monella tasolla. Ööö meni ehkä vähän ohi aiheen, mutta enivei….
Jep, jä mä olen kolmikielinen, Viro,Suomi ja Englanti. Ajatus toimii päivän mittaan lähes kaikilla kielillä, ja koska joskus tahallaan opiskelin puhumaan 3 kieltä samaan aikaan (esim yks sana sieltä ja toinen tuolta) niin voin kyllä sanoa että päivän päätteeks aika usein tajuan "selostavani" ajatuksia tällä hölynpölyn sekoituksella :D -
Wääk: Kyllä sanoja tarvitaan. Kerroppa minulle, miten ajattelet vaikka, että mitä ruokaa teet tänään. Ilmestyykö sinulla ruoan kuvia päähäsi? Kyllä ne taitaa ihan sanoina tulla. Itselläni ainakin. Entä jos ajattelet, että millähän sinun olisi järkevintä mennä kaupunkiin ja moneltako. Silloin päähäsi ilmestyy bussin, junan ja kellon kuva, niinkö?
No ei kyllä mitään sanoja tule. Kuvina kaikki mieleen juolahtaa. Jos ajattelen, että millähän olis paras mennä kaupunkiin ja monelta, mieleeni ilmestyy vaikka bussin kuva ja kellon kuva. Näin on.xXx: Vastaus siihen näkevätkö sokeat unia: oletteko koskaan nähneet unta, josta ette muista mitään muuta kuin jonkun tunteen? Esim. herää onnellisena tai ahdistuneena, tietämättä miksi. Muistatteko miltä joku unessa syömänne ruoka maistui, ilman että muistatte miltä se näytti tai mitä se oli?
Totta puhuakseni itse en ole koskaan kokenut tuollaista... -
jokuvaan: Tästä keskustelusta tuliki mieleen vastaavanlainen asia. Oon nimittäin itse miettinyt, että miettiikö “puhevikaiset” (vai mikä onkaan oikea termi ), eli esimerkiks r-vikaiset mielessään jonkin sanan r-vikaisena vai ihan normaalina ärränä?
Ittellä ässävika ja ärrääkin on joskus tullut jumpattua. Itse en ässävikaani kuule (edes puhuessani), joten en tiedä onko se edes oikeasti olemassa, enkä todellakaan ajattele suhuässällä. Tätä mukavaa huomaamattomuutta edistää toki puolikuuroisuuteni (syntymästä saakka toinen korva kuuro). Ehkä täällä "rehu"osastolla olisi jo aika olla hiljaa ja jättää tää homma humanisteille. Minkäs sille voi kun on joskus ollut kiinnostunut psykologiasta. -
tsöge: no mitenkäs kuuromykät ajattelevat jos eivät ole ikinä kuulleet mitään puhetta?
Tällä minäkin hajoitin päätäni lukiessani helsingin kirjaston kysymyspalstaa taannoin. Btw, kun kukaan muu ei ole vitsaillut, niin pakko se sitten minun. Se on ihan ok, niin kauan kun kuulee selkeästi tunnistettavan äänen päässään, mutta jos se alkaa puhua kovin kummia ja ei kuullosta oikein omalta on tilanne vähän paranormaalin puolella. :) -
Ro: Kuurot ajattelee viittomina.
Entä ne kuurot, jotka lukee huulilta, eivätkä viito? -
No en tosiaan kuule mitään ääniä päässäni. Useimmiten ajattelen tekoja tai tunteita, sanoilla ajattelen vain kirjoittaessani, lukiessani, puhuessani tai ollessani aikeissa tehdä jotakin noista. Sanojen kieli riippuu siitä, mitä kieltä kullakin hetkellä käytän. Joskus laulan mielessäni, mutta edelleenkään en kuule mitään ääntä päässäni, vaan enemmän kyse on siitä miltä laulaessa tuntuu. Sävelet tuntuvat äänihuulissa eri tavalla, ja tuosta tuntemuksesta tietää, mitä säveltä laulaa. Tietää myös senkin, osuiko mielessään oikealle nuotille vai ei, vaikka en mitään säveliä edelleenkään mielessäni kuule.
-
Olipa kerrankin pohdiskeleva ja ajatuksia herättävä kommenttipläjäys. Mukavaa!
-
-
Pakko osallistua. Hmm, en ainakaan aina sanoilla ajattele se on selvä. Oikeastaan lukiessa jotain sanoin (jolloin en kuule päässäni välttämättä mitään kenenkään tunnistettavaa ääntä). Mutta mielestäni on selvää että ilman sanoja tapahtuu ajattelua. Juurikin vauvat, eläimet yms, eivät he ajattele suoraan "ouh onpas mulla nälkä" vaan syntyy mielikuva tarpeesta/ajatuksesta/. Itsellä ainakin huomaan sen siitä, että jos ajattelen jotain asiaa tai tilannetta. Ja tulen vaikka surulliseksi jostakin asiasta, tiedän kyseisen syyn mistä se johtuu, tunnen sen ja näen se mielessäni. Mutta en osaisi selittää sitä, en ääneen sanottuna enkä välttämättä mielessä sanoin itsellenikään. Ainakaan juuri sillä tavalla kuin tarkkaan tarkoitan.
-
Ensinnäkin ei ole olemassa kuuromykkiä, kuurot voivat puhua jos sen vaan haluavat opetella. Harva haluaa, koska viittomakieli on heidän luonnollinen kielensä ja osa heidän kulttuuriperintöään. Kuurot (ainakaan minun tuttuni) eivät näe mitään viittovia käsiä tai kuule mitään mystistä puhetta päässään. Kuulevatkaan eivät varsinaisesti kuule ääniä päässään elleivät erityisesti keskity siihen, että ajattelevat sanoilla, näin ainakin minun tapauksessani. Tottakai sokeat näkee unia, unien ei ole pakko olla pelkkiä kuvia. Onhan kaikilla ihmisillä unissaan kuvien lisäksi myös ääntä, tunnetta, kosketusta yms. Toivoisin niin kovasti, että ihmiset pääsisivät keskustelemaan näistä asioista oikeiden ihmisten kanssa. Vain kuuro tai sokea henkilö osaa todella kertoa millainen on heidän ajatusmaailmansa, ei asiasta tietämätön henkilö netissä..
-
^Miten niin ei ole olemassa kuuromykkiä? Sama kuin sanoisit, että ei ole ihmistä joka voi sairastaa sekä diabetestä, että syöpää. Mykkyys (mutitas) on puhevamma, ja se tarkoittaa kyvyttömyyttä puhua. Puhumattomuuden taustalla on usein aivosairaus, aivotoiminnan synnynnäisia puutteellisuuksia tai myöhemmällä iällä aivotautien vaikutuksesta syntynyt afasia. Henkilöstä, joka kärsii mykkyydestä, käytetään termiä mykkä. + Kuurous määritellään lääketieteellisesti kuuloelinten aistivammaksi, joka estää puheen ymmärtämisen kuulon kautta. = Kuuromykkä
-
Wääk: ^Miten niin ei ole olemassa kuuromykkiä? Sama kuin sanoisit, että ei ole ihmistä joka voi sairastaa sekä diabetestä, että syöpää. Mykkyys (mutitas) on puhevamma, ja se tarkoittaa kyvyttömyyttä puhua. Puhumattomuuden taustalla on usein aivosairaus, aivotoiminnan synnynnäisia puutteellisuuksia tai myöhemmällä iällä aivotautien vaikutuksesta syntynyt afasia. Henkilöstä, joka kärsii mykkyydestä, käytetään termiä mykkä. + Kuurous määritellään lääketieteellisesti kuuloelinten aistivammaksi, joka estää puheen ymmärtämisen kuulon kautta. = Kuuromykkä
Pahoittelen huonosti selitettyä kommenttiani! Pointtina oli siis se, että kuuro ei ole automaattisesti (siis melkein koskaan) mykkä. Kuuromykkä on vanhentunut termi, jota käytettiin aikoinaan kaikista kuuroista kun luultiin etteivät kuurot kykene puhumaan. Tämä luulohan on kuitenkin osoitettu vääräksi ja tällä asialla (siis puheen opetuksella) kuuroja myös sorrettiin vuosikymmenien ajan 1900-luvulla. Termi koetaan nykyään vanhetuneeksi ja kuurot suosivatkin itsestään käytettävän termiä "kuuro" tai joissakin tapauksissa "viittomakielinen". Tietenkin on mahdollista, että henkilö on sekä kuuro että mykkä, mutta se on todella harvinaista. Ihmiset usein valitettavasti käyttävät edelleen tätä ikivanhaa termiä "kuuromykkä", joka ei ole ns. poliittisesti korrekti. -
Minä taas oon miettiny sitä että miten koirat ajattelee? Nehän ei puhu eli millä kielellä ne ajattelee? Kun ihminen ajattelee "taidanpa syödä jotain", niin ajatteleeko koira " VUH! Omnomnom vuh."? The question that is never to solve.
-
Rouss: Entä ne kuurot, jotka lukee huulilta, eivätkä viito?
Kaikki kuurot viittoo, miten nämä "huulilta lukijat" muuten saavat itsensä ilmaistuksi? Nykyiset kuurot vanhukset ovat toki eläneet kouluikäisinä aikakautta jolloin Suomen kouluissa oli pakko puhua, mutta kyllä he viittoivat silloinkin ja nykyään varsinkin (tosin äänekkäämmillä huulioilla). Kehitysmaissahan kuuro lapsi on häpeä ja eristettävä muusta maailmasta, jolloin heille ei kehity omaa kieltä tai kulttuuria. Tämän takia heidän älykkyysosamääränsä ei ole kummoinen ja ajattelutasokin voi toki jäädä paljon yksinkertaisemmaksi. -
HTmike: Minä taas oon miettiny sitä että miten koirat ajattelee? Nehän ei puhu eli millä kielellä ne ajattelee? Kun ihminen ajattelee “taidanpa syödä jotain”, niin ajatteleeko koira ” VUH! Omnomnom vuh.”? The question that is never to solve.
Haha:D tuli mieleen ( äänenä ), että kai koirat reagoi vaistojensa varassa, eikä ajattele. Mutta toisaalta kuka tähänkään osaa kertoa vastausta? Koiran omistajana sitä välillä yllättyy miten nokkelia ne on ja tuntuu, että koira oikein miettii ja näyttää omaa tahtoaan... -
henkke-: Tuli tosta lasten ajattelusta mieleen, että muistaako joku ensimmäistä muistoaan? mä oon yrittäny kovin muistella:D
Ei kai se sitte oo muisto jos sitä ei muista vai? :D Mä ainakin ajattelen et eka muisto on se ensimmäisin tapahtuma yms jonka muistaa :D -
NYT MÄÄKI JUMIN AJATTELEEN TOTA! :D Ku mää ehkä kuulen omalla äänellä, mut voi olla ettei se ookkaa mun ääni :D :o
-
Wääk: Ite oon miettiny jo pitkään, että mitenköhän pienet lapset ajattelee. Koska kyllähän nekin aattelee, mutta miten? Kuvina? Omana ölinänä? Kaveri muuten kertoi, että kun hän oli Norjassa vaihtarina ja puhui siellä jatkuvasti englantia, niin oli eräänä päivänä säikähtäny kun oli huomannu ajatelleensa englanniksi! Ite kyllä ajattelen “omalla äänellä”. Tilanteet ajattelen tietenkin kuvina.. Mutta jos luen vaikka facebookkia niin ajattelen kyllä silleen niinkuin lukisin itse tekstiä ääneen. En mitenkään “ku luet vaikka Tinon kommenttia niin luet päässäs ne Tinon äänellä.” En todellakaan. En minä muista miltä ihmiset kuulostaa ellen kuule niiden ääntä! En tiiä onko mulla joku aivovika, mutta esimerkiksi tiedän hyvin miltä äiti näyttää, mutta kun ajattelen äitiä, niin en saa muodostettua hänen kuvaa päähäni. En mitenkään. Tiedän kyllä jos joku näyttää vanhaa kuvaa äidistä, että se on vanha kuva, eikä äiti enää näytä siltä. Tai jos se on tämän hetkinen kuva niin osaan sanoa että äiti näyttää nyt tuolta. Mutta jos pitäisi nyt sanoa että miltä äiti näyttää niin.. öö. “Sillä on pitkät jonkuväriset hiukset ja öö. Kasvot? Varmasti sillä on kasvot, mutta en muista??”
varmaan mielikuvina. Ja onhan se vähän huolestuttavaa jos päässä kuuluu ääniä :D -
-
Kerrassaan mielenkiintoinen keskustelu! Tämä herätti paljon ajatuksia ja siksi on pakko tunkea omakin lusikkani soppaan. Aikaisemmissa viesteissähän monet puhuivat, että kykenevät ajattelemaan ajatuksia ääninä, kuvina, erilaisina tasoina. Luulen, että juuri aistiemme vuoksi kykenemme ajattelemaan monimuotoisesti; Me ihmiset olemme kehittäneet kielemme, voimme puhua ja kuulla, joten voimme myös ajatella päänsisällä opituilla kielillämme ja puheella, äänillä. Olemme oppineet muistaman monia ääniä, joten kykenemme ne myös muodostamaan päämme sisällä. Se siis liittyy muistiin. Koska me näemme ja katselemme ympärillemme, kykenemme myös ajattelemaan kuvina. Jokainen näkevä tietää, minkä näköinen on esimerkiksi omena ja siksi myös kykenee luomaa kuvallisenajatuksen omenasta. Ajatukseen omenasta taas voi liittyä omenan maku, miltä omena maistuu, joten voimme ajatella myös makumme kautta. Me ihmiset myös tunnemme, kykenemme tuntemaan eri kosketuksia elämämme aikana ja nämä kosketukset jäävät muistiimme. Jos vaikka ajattelemme silkkityynyä, voimme ajatella miltä silkkatyyny tuntuu ja kykenemme luomaan ajatuksen kautta mielikuvan päähämme. Luulen, että esimerkiksi ihminen, joka on sokea, ei esimerkiksi kykene käyttämään näkömuistiaan. Hän ei kykene luomaan kuvia mieleensä, mutta voi ajatella esimerkiksi juuri puhetta, eri ääniä, makuja ja kosketuksia.
-
jokuvaan: Tästä keskustelusta tuliki mieleen vastaavanlainen asia. Oon nimittäin itse miettinyt, että miettiikö “puhevikaiset” (vai mikä onkaan oikea termi ), eli esimerkiks r-vikaiset mielessään jonkin sanan r-vikaisena vai ihan normaalina ärränä?
Mulla on rvika ja ajattelen ilman rvikaa -
Wääk: Ite oon miettiny jo pitkään, että mitenköhän pienet lapset ajattelee. Koska kyllähän nekin aattelee, mutta miten? Kuvina? Omana ölinänä? Kaveri muuten kertoi, että kun hän oli Norjassa vaihtarina ja puhui siellä jatkuvasti englantia, niin oli eräänä päivänä säikähtäny kun oli huomannu ajatelleensa englanniksi! Ite kyllä ajattelen “omalla äänellä”. Tilanteet ajattelen tietenkin kuvina.. Mutta jos luen vaikka facebookkia niin ajattelen kyllä silleen niinkuin lukisin itse tekstiä ääneen. En mitenkään “ku luet vaikka Tinon kommenttia niin luet päässäs ne Tinon äänellä.” En todellakaan. En minä muista miltä ihmiset kuulostaa ellen kuule niiden ääntä! En tiiä onko mulla joku aivovika, mutta esimerkiksi tiedän hyvin miltä äiti näyttää, mutta kun ajattelen äitiä, niin en saa muodostettua hänen kuvaa päähäni. En mitenkään. Tiedän kyllä jos joku näyttää vanhaa kuvaa äidistä, että se on vanha kuva, eikä äiti enää näytä siltä. Tai jos se on tämän hetkinen kuva niin osaan sanoa että äiti näyttää nyt tuolta. Mutta jos pitäisi nyt sanoa että miltä äiti näyttää niin.. öö. “Sillä on pitkät jonkuväriset hiukset ja öö. Kasvot? Varmasti sillä on kasvot, mutta en muista??”
Itse ajattelen jatkuvasti englanniksi. Koskaan en ole englanninkielisessä maassa käynyt, muuten vaan mietiskelen :) -
Mä en ainakaan kuule ajatuksiani. Mä tunnen ne. Se on tajutonta, mutta kyllä ne vaan tuntee :)
-
Pakko kyllä tähän sanoa että en kuule omaa ääntäni kun ajattelen :D sairaat ihmiset kuulee ääniä pään sisältä :D tiedän mitä ajattelen mut en kuule sitä
-
Entä sitten jos sairastaa skitsofreniaa niin kuuleeko sitten monenkuulosia ääniä päässä? O.o
-
Ei ajatellessa kuule omaa ääntään. Ylipäätään oman äänen hahmottaminen on vaikeaa, nauhoituksia kuunneltaessa ääni ei kuulosta yhtään siltä, miltä se omaan korvaan kuulostaa kun itse puhuu. Ainakin itselle tuottaa vaikeuksia muodostaa ajatukselle jotain tiettyä ääntä, koska ajatuskin on äänetön, minkä takia ihmiset "kuulevat" todennäköisesti omat ajatuksensa samanlaisina huolimatta siitä, onko ajattelijalla kuulo/puhevammaa tahi ei. Ehkä joku viisaampi on tätäkin asiaa pohtinut ja päätynyt jonkinlaiseen tieteelliseen lopputulokseen. Mielenkiintoisia juttuja ovat nämä.
-
Itellä käy aina pilvessä niin et alan "kuulemaa" mun ajatukset äänellä ko oisin vetäny vappupallollisen heliumia... :P
Kommentoi
Kommentti