Parhaat ystävät
"Heippa maailma, mä en jaksa enää."
49 kommenttia
-
Perus nykyajan teinit. Pieniki vastoinkäyminen ni jo on ranteet auki..
-
aika ilkeetä. kai. entäs jos tää onkin taas joku koulukiusattu joka oikeasti huutaa hätäänsä?
-
-
marita: aika ilkeetä. kai. entäs jos tää onkin taas joku koulukiusattu joka oikeasti huutaa hätäänsä?
Harvoin ne siitä fb:ssä kertoo -
hjkö: Perus nykyajan teinit. Pieniki vastoinkäyminen ni jo on ranteet auki..
Tämä on just se asenne minkä takia nykyään esiintyy niin paljon esim. koulukiusaamista. Pienikin vastoinkäyminen saattaa olla raskasta esimerkiksi ylä-asteikäisille, jotka ovat juuri siinä herkimmässä iässä. Ja mistä edes näet että kyseessä on pieni vastoinkäyminen? Monesti nuokin asiat jää ulkopuolisilta näkemättä, juurikin sen takia kun kiusaamiseen ei viitsitä puuttua ja kiusaajan vanhemmat elämät asenteella ''eihän se meidän pikku kullannuppu nyt ketään voisi kiusata!'' Nuihin pitää puuttua kovalla kädellä, ihan oikeasti. Tähän väliin voisin mainita että jutustahan ei saa edes selvää onko kyseessä kiusausta, vai sitä huomiohuorausta. Ja vaikka olisikin jälkimmäistä, ei sitä tarvitse anonyyminä jossain feissarimokien kommenteissa haukkua. Tuosta koulukiusaamisesta vielä sen verran, että itse olin kouluikäisenä lievä koulukiusaaja. Lievä ja lievä, koulukiusaaja silti. Ala-asteella kiusasimme yhtä poikaa, lähinnä ulkonäöllisistä syistä. Mitään fyysistä ei ollut, vaan enemmänkin nimittelyä.. Jälkeenpäin voin sanoa että tuo on suurin asia mitä elämässäni kadun. Hävettää niin helvetisti. En tiedä mitä kiusatulle nyt kuuluu, enkä uskalla yhteyttäkään ottaa. Antaisin mitä vain, jotta tuolle pojalle ei mitään traumoja olisi jäänyt. Ylä-asteella viisastuin sen verran, että ketään en kiusannut, vaikka kuuluin edelleen siihen marketeilla tupakkaa polttavaan kusipääporukkaan. Taisinpa jonkun kerran puuttuakkin muiden kiusaamiseen. Olin kuitenkin koulussa edelleen semmoinen suosittu henkilö, jonka ei tarvinut pelätä itse joutuvan kiusatuksi, jos muita puolusti. Tuo kiusatuksi joutumisen pelko lienee se suuri syy minkä takia muut oppilaat eivät uskalla puuttua kiusaamiseen. Painotan edelleen aikuisten vastuuta, näitä asioita ei voi pelkällä pikkupuhuttelulla painaa. Sanokaa vain kukkahattutädiksi, mutta tämä on oikeasti melkeinpä isoin asia mikä johtaa nuorten pahoinvointiin ja itsemurhiin, tai aikauisiän epävarmuuteen. Voisitko itse olla esimerkiksi tyytyväinen 25-vuotiaana ulkonäköösi, jos koko kouluhistorian aikana sinua olisi sanottu rumaksi yms. Jos tätä vielä joku kiusaaja lukee niin LOPETA NYT HELVETTI VITUN IDIOOTTI!!. Olisipa minullekki aikanaan joku tullut vaikka kirjaimellisesti järkeä päähän takomaan kuin idioottia hommaa tuo on! En tiedä liittyikö itse feissarimoka edes kiusaamiseen, mutta tulipahan avauduttua. Ja loppuun, en vieläkään ole kovin vanha, eli kokemukseni eivät ole vanhoja. Olen vielä lukiossa, kolmannella luokalla. Kaduttaaa vaan niin helvetisti, olisinpa tajunnut aikaisemmin... Tämä on kyllä se perus entisen kiusaajan ajatustapa, mutta niin se vain menee. Ikää tulee, niin tulee myös järkeä. Nuorenpana ei ehkä tajua, joten se aikuisten reagointi on helvetin tärkeää! (en tietenkään puolustele itseäni mitenkään) Kirjoitusvirheitä saattaa esiintyä, ja saman asian toistamista, mutta toivottavasti tekststäni sää pointin esiin. -
SaneP:lle suuri plussa. Itte 'puutun' jopa 'huomiohuorien' teksteihin jos tollasta kirjottaa... ainakin opettaa olemaan huutamatta sutta - tai sitten on tosissaan ja tarttee apua.
-
-
Kyl mä sanon et oikee koulukiusaamine ja siitä seuraava maholline masennus on vakavaa, mut tää vaikuttaa enemmänki silt perus kalastelult :D
-
Teinit on julmia, mutta mua nauratti silti. Aika lieväähän tuo on, kukaan ei tunnu muistavan minkälaisia salattuja elämiä tuli elettyä ylä-aste ikäsenä. Kaveriporukat painosti eroamaan jos kumppani ei ollu suosittu ym. Jos joillekin tuli riitaa saatoi koko porukka kääntää selkänsä yhdelle, tätä nimenomaan tyttöporukoissa. Kamalaa juonimista ja juoruamista. Itellä ainakin hävettää vietävästi
-
scott: Harvoin ne siitä fb:ssä kertoo
SaneP, Scott on kyllä ihan oikeassa. Koulukiusatut eivät harrasta huomiohuor*aamista facebuukissa kirjottamalla tuollaisia suoria vihjauksia siitä, että aikoisivat tehdä itsemurhan. Kiusattujen avunhuudot ovat ns. "hienovaraisempia", ja ne avunhuudot ilmenevät enemmän itsetuhoisella käytöksellä ja masentuneella olemuksella, jota jatkuu pitemmällä aikavälillä, eikä sellaiselle itsemurha-facebookviestille tule jatkona viesti: "vitutus". Kyllä kaikki tuossa jo viittaa pikkuteiniin, jonka elämä on niin hankalaa, kun ei isukki ostanutkaan sitä uutta bemaria. -
Kyllä kaikki tuossa jo viittaa pikkuteiniin, jonka elämä on niin hankalaa, kun ei isukki ostanutkaan sitä uutta bemaria. miks ei teineillä voi olla hankalaa siinä missä muillakin? itelläni oli ainakin oikeesti vaikee teiniaika ku menetin 15vuotiaana rakkaan perheenjäsenen. joillakin voi olla ihan oikeeki asia olla masentunu ku se et isi ei ostanu sitä bemarii. -.-"
-
SaneP, mä luulen että se, jota kiusasit, ois todella otettu jos ottaisit yhteyttä ja sanoisit olevas pahoillas. Facebookissa privaattiviestiä vaikka. Ties kuinka paljon tämmönen ele kiusatulle merkitsee.
-
miettikää enkeli-elisaa ennekuin sanotte mitään koulukiusaamisesta johtuvasta itsemurhasta. ihmiset voi hakea apua eri tavoilla, osa näin, joku toinen toisella tavalla. joten kiitos&kumarrus, googlatkaa enkeli-elisa.
-
-
ja turha tulla valittamaan, tuttuni kirjoitti liki samalla tavalla nettiin --> 2vk niin tappoi itsensä.
-
SaneP: Jos tätä vielä joku kiusaaja lukee niin LOPETA NYT HELVETTI VITUN IDIOOTTI!!.
Ei tuollaista romaania jaksa kukaan lukea! -
hjh: SaneP, mä luulen että se, jota kiusasit, ois todella otettu jos ottaisit yhteyttä ja sanoisit olevas pahoillas. Facebookissa privaattiviestiä vaikka. Ties kuinka paljon tämmönen ele kiusatulle merkitsee.
Mä ainaki haistattaisin pitkän paskan semmoselle! -
Kuka sanoi, että Essi on teini? Eihän tuossa lue ikää, hyvät johtopäätöksiin hyppäävät kanssakommentoijani. :)
-
Ite ainaki olisin ilonen, jos ne kiusaajat tajuais edes lopettaa. Kiusaamista jatkunu nyt ala-asteesta asti, koska puolustin ja puolustan edelleen kiusattua kaveriani. Kiusaaminen siirtyi sitten minuun ja nyttemmin koko kaveriporukkaamme. Syrjitään, halveksitaan, haukutaan ja tunneilla heitellään ties millä. Eihän tässä olla kuin jo lukiossa... Suurin osa tajunnut lopettaa heittelyn ja ääneen (meidän kuullen) nimittelyn, mutta porukasta jätetään yhä ulos ja juorutaan että meissä se vika on, ollaan ihan "ällöjä" kun ei olla isommassa porukassa. Miksi pitäis? Kun ei niissä ole mitään ihailtavaa, ja meidän omassa porukassa olevilla ihmisillä on sentään järki päässä.
-
hjh: SaneP, mä luulen että se, jota kiusasit, ois todella otettu jos ottaisit yhteyttä ja sanoisit olevas pahoillas. Facebookissa privaattiviestiä vaikka. Ties kuinka paljon tämmönen ele kiusatulle merkitsee.
Totta. Tosin mä aloin miettiä, miten itse suhtautuisin, jos entinen koulukiusaaja lähestyis noissa merkeissä. En välttämättä osaisi ottaa tosissaan. -
Ihmiset, olinko ainoa joka huomasi että tämä teini aloitti lauseet isolla alkukirjaimella? :O
-
SaneP, todella kaunis kirjoitus, sai kyyneleet silmiiini:( Itse olen ollut koulukiusattu ja nyt 30-vuotiaana tuo vaikuttaa edelleen elämääni ja luonteeseeni. Itse olen saanut anteeksipyynnön ihmisiltä, jotka tekivät minulle pahoja asioita yläasteella, mutta nuo anteeksipyynnöt eivät auta ja ovat mielestäni yhtä tyhjän kanssa. Sinun asemassasi silti vähintä, mitä tekisin olisi anteeksipyyntö.
-
Jos kirjoitti tuon ekan vain huomiota saadakseen.. Kenties?
-
scott: Harvoin ne siitä fb:ssä kertoo
Tämä on se asia, mikä itteäni ärsyttää kaikkein eniten. Jos joku OIKEASTI kärsivä ihminen uskaltaa netissä tai muualla kertoa, että on paska fiilis ja tekis mieli tappaa ittensä, on vastaukset juuri tätä "huomiohuora" "hähä niin varmaa" "hei lopeta toi huomionhaku". Ja sitten ihmetellään kun joku tappaa ittensä ja puhutaan kauheasti siitä, miten nuoret pitäisi saada puhumaan ongelmistaan. Ei varmaan tarvitse ihmetellä miksei ihmiset kerro ongelmistaan, kun vastaanotto on juuri tätä huomiohuora-luokkaa. -
-
Kun tarpeeksi pientä paskaa on niskassa niin tulee se kamelin selän rusauttava tippa (myönnän itse olleeni siinä tilanteessa, ja yrittäny lynkata itseni) mutten kyllä faceen päivittänyt...
-
Kyllä se luonto korjaa ne heikoimmat pois, nykyään ilmeisesti tälläkin tavalla.
-
Kyllä se luonto korjaa ne heikoimmat pois, nykyään ilmeisesti tälläkin tavalla.
Ei korjaa nykyään, koska yhteiskunta pyrkii huolehtimaan siitä, että ne heikoimmat varmasti veisivät mahdollisimman paljon elintilaa ihmisiltä, jotka voivat elää ja työskennellä myös yhteiskunnan hyväksi. Ja kyllä, tiedän että tää kerää paljon miinuksia, mutta tätä mieltä minä oon. -
Avunhuuto tuo on. Henkilö, joka ei oikeasti mieti itsemurhan tekemistä, ei kirjoita tuollaisia, vaan tosissaan sitä harkitseva. Toivottavasti joku nyt otti Essin tosissaan ja hankkii hänelle apua. Jollekulle toiselle pikkuasia voi olla Essille iso vastoinkäyminen, tunteille ja sille että tuntuu pahalta ei vain voi mitään.
-
hjh: SaneP, mä luulen että se, jota kiusasit, ois todella otettu jos ottaisit yhteyttä ja sanoisit olevas pahoillas. Facebookissa privaattiviestiä vaikka. Ties kuinka paljon tämmönen ele kiusatulle merkitsee.
Minua kiusattiin koulussa ja ainakin minulle merkitsisi paljon jos joku kiusaajista pyytäisi anteeksi. -
Jeps, ei kun soitto hätänumeroon kun joku tuollaista huomiohuoraa. Jos hoitoa tarvitsee, pääsee sinne heti, tai jos viesti oli vitsi, ymmärtää, ettei näillä asioilla leikitä.
-
SaneP: varmasti tälle kiusatulle on jäänyt traumat ja hän kärsii vieläkin. Siinä ei anteeksipyynnöt auta, se on valitettava tosiasia. Onko tietoa, missä tämä kiusattu on ja miten hän voi? Olisiko mitään oikeaa käytännön apua, mitä voisit hänelle tarjota hikisten anteeksipyyntöjesi sijaan? Sori jos teksti on tylyä, mutta samalla lailla "lievästi" koulukiusattuna eli nimiteltynä, halveksittuna, yksinäisenä en pukisi sankarinviittaa katuvaiselle, joka anteeksipyyntöä harkitsee kenties omia tunnontuskiaan helpottaakseen. No sanotaan nyt näin: Nyt kun omasta pahimmasta ajasta on kulunut jo vuosia, voisi rehellinen anteeksipyyntö kelvatakin, jos se ei olisi vain säälinsekaista synninpäästöä halajavaa. Sillä minä en kaipaa kenenkään koulukiusaavan p*skakasan sääliä. Minä olen ihminen ja ansaitsen kanssaihmisten arvostuksen. Arvostaisin enemmän sitä, jos entinen kiusaaja olisi kerrankin aidosti kiinnostunut minusta ihmisenä, katsoisi kerrankin silmiin, juttelisi niinkuin ihmiselle, ei hakisi anteeksiantoa vaan pahoittelisi vain aiheuttamaansa mielipahaa. Jos tahdot pyytää anteeksi, niin unohda säälittävät priva-viestit ja tekstarit. Tee se kasvotusten tai älä tee ollenkaan. Tarjoa kahvit. Ja vielä alkuperäiseen mokaan. Voi tietenkin olla, että tytön kaverit tuntevat tytön ja he heittävät keskenään ulkopuolisesta rajultakin kuulostavaa läppää. Voi olla että tyttö on ennenkin turhanpäiväisesti uhannut itsemurhilla, kun isi ja äiti eivät päästä kotibileisiin naapurin Eskon luokse. Voi olla että tytön paha olo ei ole muuta kuin teini-ikään liittyvää ahdistusta, joka ei johda mihinkään ja menee ohi iän myötä. Voi olla että tytön "huomiohuoraukset" ovat todellinen avunpyyntö. Oman kaverin kohdalla selvittäisin, mistä on kyse. Jälkikäteen on turha tuoda kuolinpaikalle kynttilöitä, säälittäviä surkuttelu-runoja ja kirjoitella faceen "OMG. En voi vieläkään uskoa sinun olevan poissa! Hajoon!!!" Tyhjiä sanoja, jos ei koskaan tytön elinaikana nähnyt vaivaa tutustua häneen ja hänen ongelmiinsa. Lopettakaa jo se "noloo"-hokeminen (se jos mikä on noloa) ja lopettakaa toisten draamoilla ja kuolemilla mässäily.
-
Tollainen tunne mullakin oli joskus kun mun Runescape -ukkeli kuoli ekan kerran, mutta ei huolta, noi tunteet menee ohi ja nuorilla tuo on aivan normaalia, kunhan ei mene tuon pidemmälle.
-
Kyllä mäkin joskus facebookissa kirjotin samantapaisia juttuja kuin Essi, ja voin sanoa, että en kerjännyt huomiota, vaan sitä, että joku ois vähän tukenut mua ja halusin vaan kirjottaa ne, suuremman osan ajatuksistani jätin kirjottamatta. Ja mulla oli tosi paha olla, syystä. Kukaan ei auttanu mua vaan vittuiltiin ja nyt ollaan pahemmassa tilanteessa. Ei kaikki kerro oikeita syitänsä pahaan oloon. Enpä usko että kukaan kerjää huomiota tollasella asialla, ja jos kerjää niin ei varmaan tiedä mitä oikea masentuneisuus ja suru on. En usko että kyseinen Essi kerjäsi huomiota.. kun joillain ihmisillä voi olla oikeasti niin paha olla.
-
Ai niin, ja lisäys vielä. Enää en kerro tai kirjoita kenellekkään pahasta olostani, koska ymmärsin ettei ketään kiinnosta.
-
-
Sellaista se on, Jenna... :/ Mut toivottavasti jaksat viel kattella elämää eteen päin ja uskoa parempaa. Massatylsimysten joukossa on myös ihan oikeasti mukavia ja välittäviä ihmisiä. Se on uskomatonta, miten suurinta osaa ei kuitenkaan tunnu kiinnostavan... Varsinkin jos pahoinvoiva on luonteeltaan hieman sellanen hiljanen eikä herätä mitään suurta huomiota olemuksellaan. Suurinta huomiota tuntuu saavan ne, joilla ei oikeasti ole huono olo ja jotka satunnaiseen ketutukseen hakevat huomiota suureen ääneen, vaikka saavat sitä ihan muutenkin. No mitäs sitä vois sanoo auttaakseen... Etsi ympäriltäsi ja kauempaa sellaisia ihmisiä kuin sinä. Ja pidä tosiaan huolta, että sinä olet sellainen ihminen, joka myös kuuntelee ja auttaa muita. Ja jos ei muuta, paranna itse omaa elämääsi kykyjesi mukaan. Jos on masennusta, hakeudu lääkärille, terapiaan ja lääkehoitoon. Hanki hyvä duuni, lemmikki, harrastus.... Mitä tahansa mikä tekee sut onnelliseksi.
-
Myrkkymuratti: Avunhuuto tuo on. Henkilö, joka ei oikeasti mieti itsemurhan tekemistä, ei kirjoita tuollaisia, vaan tosissaan sitä harkitseva. Toivottavasti joku nyt otti Essin tosissaan ja hankkii hänelle apua. Jollekulle toiselle pikkuasia voi olla Essille iso vastoinkäyminen, tunteille ja sille että tuntuu pahalta ei vain voi mitään.
EI NÄIN,vaan juuri ne, ketkä ovat tehneet itsemurhan, eivät kerro aikeistaan/pahasta olostaan kellekään, vaan vaikuttavat iloisilta ja onnellisilta. Ja ne, ketkä nuin facessa avautuu, niin ei todellisuudessa uskalla tehdä itsemurhaa, eli huomionhakua, teiniangstia vain :) -
angst: EI NÄIN,vaan juuri ne, ketkä ovat tehneet itsemurhan, eivät kerro aikeistaan/pahasta olostaan kellekään, vaan vaikuttavat iloisilta ja onnellisilta. Ja ne, ketkä nuin facessa avautuu, niin ei todellisuudessa uskalla tehdä itsemurhaa, eli huomionhakua, teiniangstia vain
Ei. Juurikin ihmiset jotka pääty itsemurhaan, on tuonut aikeensa julki jo ennalta jollain muotoo, puhunut siitä tms. -
Itsekin koulukiusattu ym. elämän kääntöpuolta nähnyt, mutta tuohon SanePeen hienoon tekstiin kommentoidakseni, niin voisi olla kunnioittava ele tosiaan esittää jonkinnäköinen anteeksipyyntö tälle kiusatulle henkilölle, esim. jos hän FBstä löytyy. Riippumatta millaisen vastaanoton saat; ehkäpä hän haukkuu sinut pystyyn, mutta pikemminkin luulen, että kyseinen henkilö olisi asiasta erittäin otettu ja tuollainen yhteydenotto piristäisi häntä todella. Silloin ainakin olet tehnyt omalta osaltasi asian eteenpäin viemiseksi sen mitä voit, eikä asia enää vaivaisi mieltäsi? Itseni mieltä ainakin lämmittäisi todella, jos joku näistä parinkymmenen vuoden takaisista kiusaajista ottaisi tämmöisen asian tiimoilta minuun yhteyttä. Tosin itseäkin jäänyt vaivaamaan eräs todella, todella hirveä yksittäinen kommentti, jonka joskus ala-asteella töksäytin sanoa eräälle pojalle, jonka kanssa tuli riitaa... Pitäisiköhän minunkin, hmm...
-
Must tää on jo säälittävää. Vaik oiski hirveen koulukiusattu, nii silti :) aik tyhmää tommone :D
-
Jumavitunlauta! Mua kiusattiin peruskoulussa tasan 9 vuotta enkä piitannu paskaakaan. Okei välillä tuntu että kukaan ei välitä ja muuta paskaa. Kaikki kaverit seurusteli ylä-asteella ja itellä ei ketään. Elämä voittaa uskokaa pois. Nyt olen 19 ja olen vuoden seurustellut ihanan tyttöystäväni kanssa ja minulla on hyvä työpaikka. ETTÄ ÄLKÄÄ IHMISET KOULUKIUSAAMISEN TAKIA VETÄKÖ RANTEITA!
-
Pege: Kun tarpeeksi pientä paskaa on niskassa niin tulee se kamelin selän rusauttava tippa (myönnän itse olleeni siinä tilanteessa, ja yrittäny lynkata itseni) mutten kyllä faceen päivittänyt…
Olishan sitä sitten porukalla ihmetelty kun itsensä hirttänyt olis päivittänyt profiiliaan. -
Hohhoijaa: SaneP, Scott on kyllä ihan oikeassa. Koulukiusatut eivät harrasta huomiohuor*aamista facebuukissa kirjottamalla tuollaisia suoria vihjauksia siitä, että aikoisivat tehdä itsemurhan. Kiusattujen avunhuudot ovat ns. “hienovaraisempia”, ja ne avunhuudot ilmenevät enemmän itsetuhoisella käytöksellä ja masentuneella olemuksella, jota jatkuu pitemmällä aikavälillä, eikä sellaiselle itsemurha-facebookviestille tule jatkona viesti: “vitutus”. Kyllä kaikki tuossa jo viittaa pikkuteiniin, jonka elämä on niin hankalaa, kun ei isukki ostanutkaan sitä uutta bemaria.
Ei, kyllä isi on jättänyt ostamatta uuden pinkin skootterin, koska vanhaan tuli naarmu. -
SaneP, hyvä kirjoitus. Mun mielestä sulla on hyvä mahdollisuus pyytää anteeksi, koska tosta ei ole vielä niin kauan aikaa. Kun aikaa on kulunut esim. 10 vuotta lisää, se vaivaa sua edelleen, ja ehkä enemmänkin. Sillon voi olla jo liian myöhäistä, kun on sua aikansa vihannut. Ja paras olisi, jos menisit ihan kasvotusten anteeksi pyytämään. Tiedän, että se on vaikeampaa, kun netissä kirjoittelu tai tekstarin laitto, mutta silloin hän ehkä näkisi, että olet oikeasti pahoillasi tapahtumista. Ja nykypäivänä ei liene ongelma selvittää esim asuinpaikkaa. Vaatii kyllä enemmän, kun sen s-postin/tekstarin laitto, mutta uskon sen olevan myös palkitsevampaa. :) Voihan olla, ettei hän anna anteeksi, mutta silloin olet ainakin yrittänyt parhaasi sen eteen tehdä. Eikö?
-
sini: Ei. Juurikin ihmiset jotka pääty itsemurhaan, on tuonut aikeensa julki jo ennalta jollain muotoo, puhunut siitä tms.
Juurikin ei ole sana. Se on juuri, ilman ylimääräisiä liitepartikkeleita. Hyvin hyvin yksinkertaista. -
Kun mua kiusattiin, pyysin sosiaalisessa mediassa apua. Onneksi oli yksi ystävä, joka on tälläkin hetkellä mun elämässä.
-
SaneP: Tämä on just se asenne minkä takia nykyään esiintyy niin paljon esim. koulukiusaamista. Pienikin vastoinkäyminen saattaa olla raskasta esimerkiksi ylä-asteikäisille, jotka ovat juuri siinä herkimmässä iässä. Ja mistä edes näet että kyseessä on pieni vastoinkäyminen? Monesti nuokin asiat jää ulkopuolisilta näkemättä, juurikin sen takia kun kiusaamiseen ei viitsitä puuttua ja kiusaajan vanhemmat elämät asenteella ”eihän se meidän pikku kullannuppu nyt ketään voisi kiusata!” Nuihin pitää puuttua kovalla kädellä, ihan oikeasti. Tähän väliin voisin mainita että jutustahan ei saa edes selvää onko kyseessä kiusausta, vai sitä huomiohuorausta. Ja vaikka olisikin jälkimmäistä, ei sitä tarvitse anonyyminä jossain feissarimokien kommenteissa haukkua. Jne
VITTU! Voisitteko kohdella meitä alaikäisiä ihmisinä? Ei se pieni vastoinkäyminen ole yhtään sen suurempi alaikäiselle. -
Sami voi luulla olevansa vitsikäs, mutta ei ole. Mielenterveysongelmat ovat oikeasti vakava asia, eivätkä iästä kiinni. Tässä ei ole _mitään_ hauskaa.
-
Vahvasti hyvän maun vastaista on statukseen tulleet kommentit. Voin sanoa, että jos on masentunut teini-ikäisenä (jolta tämä vaikuttaa, mutta who knows) saattaa hakea apua mitä tahansa kautta. Haluaa vain, että joku huomaa. Tuo toki saattaa ollu teini angst huomiohuorausta, mutta saattaa myös olla epätoivoinen avun huuto
Kommentoi
Kommentti