Kohtaamisia kaupoilla, osa 27
Hämmentävä kokemus S-marketissa.
Seuraava
Miten käy, kun opettaja joutuu entisen oppilaansa asiakkaaksi? Edellinen
Bruce Springsteen? Kuka se on ja minkälaista musiikkia se tekee? Nevahööd siitä.
Miten käy, kun opettaja joutuu entisen oppilaansa asiakkaaksi? Edellinen
Bruce Springsteen? Kuka se on ja minkälaista musiikkia se tekee? Nevahööd siitä.
43 kommenttia
-
-
S-marketin kassatäti oli vegetaristi eikä kestänyt sitä että Petri osti jauhelihaa.
-
Tuleepa Mervin kertomuksesta mieleen se yksi täti, jonka tapasin kerran kaupungilla. Kävelin aivan kaikessa rauhassa keskustaan päin, kun vastaan tulee täti. Tädillä ei näy jalkateriäkään mustan college-hameen alta, ihoa näkyy naamassa ja kämmenissä. Hän pysähtyy eteeni (minä pysähdyn kohteliaisuudesta kuunnellakseni hänen asiansa), osoittaa jalkojani ja sanoo "Hyi miten kamala hame" (viitaten ilmeisesti hameen pituuteen - se paljasti polveni juuri ja juuri). Kiitokset tädille, tuo oli erittäin toivottu kommentti resuisiin ja epäsiisteihin vaatteisiin pukeutuneelta henkilöltä, joka haisi siltä, että on käynyt suihkussa viimeksi kuukausi sitten ja lorotellut päälleen pullollisen hajuvettä. Hyvää päivänjatkoa vain tädillekin. Samaa toivotan tälle Mervin tapaamalla miehelle.
-
Ihan hauska juttu tuo Petrin, mutta miksi laittaa kysymysmerkki lauseeseen, jossa ei selvästikään kysymystä ole? Kaupassa töissäolleena muistan, kuinka naistyöntekijöillä välillä vaan kävi vastaavia juttuja, että pillahdettiin itkuun jonkun edellisenä päivänä "kaverin" esittämän ilkeän kommentin takia tms., eikä siinä paljoa painanut oliko töissä vai ei.
-
valitettavasti kaupan kassat joutuvat kestämään enemmän paskoja asiakkaita kuin osaatte ehkä kuvitella. suurin osa asiakkaista kuitenkin osaa käyttäytyä hyvin, mutta jotkut asiakkaat suuttuvat kassalle asioista, joihin hän ei millään tavalla pysty vaikuttamaan, esimerkiksi jos maksukorteissa on valtakunnallinen käyttökatko. ja aina ne huudot eivät ole sieltä kohteliaimmasta päästä, vaan saatetaan myös mennä ihan henkilökohtaiselle tasolle ja aletaan ruotimaan ulkonäköä ja etnistä taustaa. varsinkin juhlapyhien (esim. joulun) aikaan tälläisiä asiakkaita tuntuu olevan erittäin paljon liikkeellä ja joskus monen tekijän summana voi olla se, että kassalla alkaakin hieman itkettämään. kassoille huutavat ihmiset voisivat hieman ajatella sitä, että se on heidän työpaikkansa ja jostakin kassojenkin on ne rahat saatava elämiseen. kaupan kassalla oleminen nyt tuskin on kovinkaan monen unelma-ammatti, vaan vain välietappi odotellessa pääsyä sinne, minne oikeasti halajaa. palautetta saa ja pitääkin antaa, mutta sen voi kyllä tehdä ihan asiallisestikin ja yleensä silloin palaute menee paremmin perille.
-
Kaverilleni kerran kävi niin, että oli aamulla juuri ennen töihin saapumistaan kuullut veljensä kuolleen. Käyttäytyi kyllä vähän kummallisesti, mutta muuten ei ollut mitään erikoista havaittavissa pariin ensimmäiseen tuntiin, kunnes yhtäkkiä alkoi itkeä lohduttomasti ja poistui töistä koko loppupäiväksi. Ehkä kyseinen kassatätikin oli juuri jotain huonoja uutisia kuullut ja sisäistänyt sen vasta vähän myöhässä. Tai ehkä jokin niistä ostoksista juuri muistutti jostain ihan lähiaikoina tapahtuneesta asiasta, mitä ei ollut ehtinyt vielä käsitellä kunnolla jne. jne. Sympatiat kassatädille joka tapauksessa.
-
-
Olin nuorena töissä ruokakaupassa, ja yhtenä aamuna olin lähdössä töihin etsittyäni kissaani kaikkialta sitä löytämättä. Ovelle tuli naapurit jotka kertoivat löytäneensä kissan kuolleena pihasta. Oli ehkä kamalin työpäivä ikinä, onneksi sain tehdä muita hommia kassalla istumisen sijaan kun selitin tilanteen. Saattoivat siinä asiakkaat silti vähän ihmetellä kun itkeskelin tomaatteihin. Tuntuuhan se varmaan oudolta jos kassatyöntekijä alkaa yhtäkkiä itkeä, mutta kuten Reko sanoikin, ihmisiä ne vaan on.
-
Jos on niin surullinen että alkaa itkeä kesken kaiken eikä pysty töitä tekemään, niin miksei vaikka jäisi kotiin päiväksi tai pariksi? Kyllä psyykkistenkin syiden takia pitäisi saada sairaslomaa sen pari päivää ja uskon että kuka vain inhimillinen työnantaja kyllä ymmärtää ja antaa päivän tai pari vapaata jos työntekijä kertoo että hänellä on esim. kuollut joku läheinen. Tietysti kaikki työntantajat eivät tähän suostu, mutta uskoisin että suurin osa kuitenkin. Eihän siinä oo mitään järkeä tulla töihin vaan itkemään. Se hämmentä asiakkaita ja on itsellekin rankkaa. :/
-
Ärsyttää andrean kaltaiset äidit, jotka eivät yhtään hillitse lapsiaan julkisilla paikoilla. Varmaan ollut papparaisella hyvä mieli tuon jälkeen... :/
-
…: Ärsyttää andrean kaltaiset äidit, jotka eivät yhtään hillitse lapsiaan julkisilla paikoilla. Varmaan ollut papparaisella hyvä mieli tuon jälkeen… :/
Miten estät lasta puhumasta/möläyttelemästä? Ois kiva tietää, kerro meillekkin. Lapsi on just tuossa iässä, että kaikki kiinnostaa, ja hän tekee huomioita kaikista asioista. Kuten myös tästä vanhasta miehestä. Pitäskö Andrean pitää lapsellaan jotain suun edessä kokoajan, että ei vaan pääse lapsi puhumaan... -
-
Emilia: Jos on niin surullinen että alkaa itkeä kesken kaiken eikä pysty töitä tekemään, niin miksei vaikka jäisi kotiin päiväksi tai pariksi? Kyllä psyykkistenkin syiden takia pitäisi saada sairaslomaa sen pari päivää ja uskon että kuka vain inhimillinen työnantaja kyllä ymmärtää ja antaa päivän tai pari vapaata jos työntekijä kertoo että hänellä on esim. kuollut joku läheinen. Tietysti kaikki työntantajat eivät tähän suostu, mutta uskoisin että suurin osa kuitenkin. Eihän siinä oo mitään järkeä tulla töihin vaan itkemään. Se hämmentä asiakkaita ja on itsellekin rankkaa. :/
Nokun kaikista työpaikoista ei lähdetä samoilla verukkeilla, kuin koulusta. -
Mun muksu pamautti nelivuotiaana tummaihoisen miehen nähtyään:"ÄITI, MIKS TOI MIES ON NOIN MUSTA?" Lapset möläyttelee kaikennäköistä ja vanhempina oppivat mitä on soveliasta sanoa ja mitä ei. Jos joku purskahtaa mun edessä itkuun, annan nenäliinan, halin ja pyydän kertomaan mikä surettaa. Ihmiset jostain syystä avautuu mulle asioistaan täysin estoitta eikä se mua haittaa. Mukavaa jos voin olla avuksi ja lohduksi :-)
-
…: Ärsyttää andrean kaltaiset äidit, jotka eivät yhtään hillitse lapsiaan julkisilla paikoilla. Varmaan ollut papparaisella hyvä mieli tuon jälkeen… :/
Jos ei kestä että mitään sanotaan tai puhutaan niin voi pysyä kotonaan! -
Merville tuli sitten niin järktyksenä kun sai vihtoin suoraa kuulla olevansa valas. Ja eikun kotiin naamakirjaan itkemään asiaa. nam nam
-
ilmo: Ihan hauska juttu tuo Petrin, mutta miksi laittaa kysymysmerkki lauseeseen, jossa ei selvästikään kysymystä ole?
Se on nuorten tapa kysyä: mitä ihmettä / mitä juuri nyt tapahtui? Tosin uskon, että tiesitkin tämän jo, mutta halusit vaan päteä. -
Emilia: Jos on niin surullinen että alkaa itkeä kesken kaiken eikä pysty töitä tekemään, niin miksei vaikka jäisi kotiin päiväksi tai pariksi? Kyllä psyykkistenkin syiden takia pitäisi saada sairaslomaa sen pari päivää ja uskon että kuka vain inhimillinen työnantaja kyllä ymmärtää ja antaa päivän tai pari vapaata jos työntekijä kertoo että hänellä on esim. kuollut joku läheinen. Tietysti kaikki työntantajat eivät tähän suostu, mutta uskoisin että suurin osa kuitenkin. Eihän siinä oo mitään järkeä tulla töihin vaan itkemään. Se hämmentä asiakkaita ja on itsellekin rankkaa. :/
Ei sitä aina osaa arvioida omaa sairaslomatarvettaan, shokissa ihminen ei oikein kykene ajattelemaan kovin selkeästi. Itsekin viime vuonna suru-uutisen kuultuani ehdin melkein työpaikalle asti, kunnes hajosin bussiin ja soitin sitten pomolle, että nyt ei pysty. Ei ollut duunipaikkaparkumiset kaukana siinä. -
Kyllä olen iteki kassatätinä istuskellut huonojen uutisten takia monet kerrat kassan takana tippa silmäkulmassa ja käynyt takahuoneessa tihrustamassa kun asiakkaat poistuu paikalta.
-
Dam: Ei sitä aina osaa arvioida omaa sairaslomatarvettaan, shokissa ihminen ei oikein kykene ajattelemaan kovin selkeästi. Itsekin viime vuonna suru-uutisen kuultuani ehdin melkein työpaikalle asti, kunnes hajosin bussiin ja soitin sitten pomolle, että nyt ei pysty. Ei ollut duunipaikkaparkumiset kaukana siinä.
Täsmälleen sama kävi minulle, kun 1½ vuotta sitten työmatkalla kuulin tätini kuolleen. Menin shokkiin, pääsin töihin ja tunnin päästä vain pillahdin itkuun ja oli pakko lähteä pois töistä. -
Olen Siwan kassamyyjä ja kyllähän niitä ilkeitä, epämukavia yms asiakkaita tulee... jollei ole joku suuri suru (esim joku kuolema mistä onkin jo ollut posteja), pitäisi kassalla sen verran käytöstapoja olla että pyytää asiakkaalta anteeksi, poistuu takahuoneeseen hakemaan toisen ihmisen kassalle ja sitten vasta alkaa pillittämään. Mervi ei kestä kohdata totuutta. Itse tekisi välillä herättää lihavia ihmisiä kaupassa ja välillä tarvitsisin sitä itse.
-
-
Joo, itsekin on tullu oltua surullisin mielin kassalla, eikä noin vain voi olla vapaana, varsinkin kun mua on masentanut välillä täysin syyttä, tai suht lapsellisista syistä, niin ei siinä oikeen sitten pomolta saikkua pyydetä. Esim. jonkun mainitsema asiakkaan ostokset saattaa tuoda muistoja mieleen jne. eli yhtäkkiset surukohtaukset on ihan mahdollisia. Itelle on tullu vastaan surullisia asiakkaita, mut enpä kyl itse ole nähnyt pillittävää kassaneitiä tai -tätiä koskaan. Mutta ihan inhimillistähän se on, vaikka ymmärrän että hämmentävää saattaa olla.
-
Kaikkein kamalimpia työmuistoja minulla liittyy erään citymarketin kassana olemiseen. Kyseisessä paikassa esimieheni ei todellakaan olisi ymmärtänyt mitään henkisistä syistä johtuvia poissaoloja. Eräänä kertana naarmutin laina-autoni työpaikan parkkipaikalla erääseen kalliiseen autoon ja pyysin että voisin aloittaa päivän vasta myöhemmin että ehdin setviä asian äitini (auton lainaaja) ja naarmutetun auton omistajan kanssa. Ei herunut lupaa. Kerran todella pahan eron aikana istuin kassalla puoli tuntia ja itkin, siis siinä samalla kun palvelin asiakkaita. Ihmettelen nykyisin ettei kukaan asiakas kehdannut sanoa asiaan mitään, vaikka oli kauhea ruuhka-aika eli asiakkaita kyllä riitti. Kun tauottaja tuli syöksyin vessaan itkemään ja olin siellä sitten yli sen 12 minuutin tauon, jonka jälkeen sain huomautuksen tauon venymisestä. Aloin itkeä tietysti uudestaan esimiehen edessä sättimiset kuultuani, mikä oli lähes yhtä noloa kuin kassalla pillittäminen... Ihmettelen vieläkin että kyseisessä paikassa kukaan ei tullut kysyneeksi mikä on hätänä, tai ehdottaneeksi että pidän taukoa kun huomasi että olin tolaltani. Sekä tauottaja että esimiehet näkivät kyllä että paruin ihan avoimesti mutta silti minun oletettiin jatkavan töitä normaalisti. Olin itse juuri täyttänyt 18 ja ensimmäisessä ns "kunnon" duunissa eli itselleni ei tullut mieleenkään alkaa edes kyselemään mitään kotiinlähdöistä tai ylimääräisistä tauoista. Nykyisin kyllä kysyisin ihan suoraan, mutta toisaalta työyhteisöissä pitäisi kyllä olla sen verran huolenpitoa toisista että tällaisissa tilanteissa oltaisiin edes kysytty miksi itkettää.
-
Kaupan kassa myös. Asiakas oli ostanut tuotteen, jonka paikalle oli jäänyt alennuslappu, ja luullut ostavansa halvemman. Tuli tietty kohta rähjäämään, haukkuen minut henkilökohtaisesti. Olin silloin just aamuvuorosta väsynyt ja mitä enemmän asiakkaan sanoja päässä muhin, sitä enemmän alkoi itkettää. Ainakin puoli tuntia tuli vaan purtua huulta. Vasta kotona pääsin purkamaan.
-
Miksi laittaa erikseen muistilappu jos kiveksiä kutittaa, luulisi että se ei ihan helpolla unohdu jos on jatkuvaa ja soittaisi sinne lääkärille aika nopeasti.
-
Voi olla että tuo Hannan vika kommentti oli vain läppä, mutta jos oikeasti tiedusteli niin aika ikävästi tehty asiakkaan kannalta. Yksityisasia kuitenkin. Ymmärrän kyllä että voisi luulla ettei tuommosta virhettä satu mutta eipä tuossa nyt ollut syytä ilveilyyn.
-
Reko: Petri, kassatäti=ihminen
no ei sitä töissä aleta poraamaan. paitsi ämmät ja narisevat vielä ku miehille maksetaa paremmin palkkaa..(kumma juttu) -
juoppo: Miksi laittaa erikseen muistilappu jos kiveksiä kutittaa, luulisi että se ei ihan helpolla unohdu jos on jatkuvaa ja soittaisi sinne lääkärille aika nopeasti.
Siksi että ne joilla on (kutiavatkin) kivekset eivät mene lääkäriin vaikka hengenlähtö olisi lähellä ja perheen pallittomat ovat kirjoittaneet toimintaohjeet lapulle viimeisenä toiveenaan välttyä hoitamasta asioita joihin asianosaisen aikuisen ihmisen pitäisi järkevästi ajateltuna kyetä ihan itsekin. -
Jospa kassatäti olikin vauvana adoptoidun Petrin biologinen äiti, joka tunnisti poikansa ja pillahti siksi itkuun?
-
Tietenki mies heti kommentoimassa että mervi on läski, koska miehet luulee että niitten mielipiteillä on aina väliä.
-
Emilia: Jos on niin surullinen että alkaa itkeä kesken kaiken eikä pysty töitä tekemään, niin miksei vaikka jäisi kotiin päiväksi tai pariksi? Kyllä psyykkistenkin syiden takia pitäisi saada sairaslomaa sen pari päivää ja uskon että kuka vain inhimillinen työnantaja kyllä ymmärtää ja antaa päivän tai pari vapaata jos työntekijä kertoo että hänellä on esim. kuollut joku läheinen. Tietysti kaikki työntantajat eivät tähän suostu, mutta uskoisin että suurin osa kuitenkin. Eihän siinä oo mitään järkeä tulla töihin vaan itkemään. Se hämmentä asiakkaita ja on itsellekin rankkaa. :/
Niinno, viimeks kun itse oon töissä pullahtanu otkuun johtui siittä, että 30min ennen töihin lähtöä mun rahaasiat käänty päälaelleen ja olin varma etten selviä enää mistään asioista ja joudun myymää mun asunnon pois ym ym, soita siinä si puolentunnin varotusajalla töihin että mulla on ny rahahuolia en voi tulla töihin kun itkettää. Toinen kerta oli ku tulin töihin ja esimies alko huutamaan ja antoi varotuksen (ILMAN KUNNON PERUSTELUJA 4REAL), siinäkään kohtaa en voi sanoa lähden kotiin nyt kun itkettää kun olet niin ilkeä esimies (okei ny ku kirjotin sen tähän niin alko tuntuun että miksi en lähteny ja jättäny sitä tekeen mun vuoroo ku oon kerta niin paska työntekijä). Kolmannella kerralla ku oon itkeny olin onneks tekemässä vaan tiskinurkkavuoroa jossa kukaa ei nähny mua, sillon syynä ero poikakaverista. Joten joo kyllä me asiakaspalvelijatkin itketään, ja ihmettelen syvästi, että noin turha päivitys on edes nostettu tänne. -
-
oscar: Nokun kaikista työpaikoista ei lähdetä samoilla verukkeilla, kuin koulusta.
Aika tosi paska työpaikka sitten. Kyllä se aika normaalia on, että esim juurikin kuolemantapauksen sattuessa ei töihin tarvitse tulla leikkimään vesiputousta. -
Mervi ei kestä kohdata totuutta. Itse tekisi välillä herättää lihavia ihmisiä kaupassa ja välillä tarvitsisin sitä itse.
Tai sitten Mervi tietää olevansa lihava, mutta viis veisaa siitä. Millä oikeudella tuntematon ihminen "herättelee" ketään kun ei tiedä onko mitään "herätettävää". Olisiko reilua jos minä porkkanoiden vieressä rääkyisin jollekin laihalle "mee jumalauta heinäkeppi tonne rasvahyllylle, ei sun mitään porkkanaa pidä vetää, laardii sä tarviit!". Ei ole ulkopuolisen paikka huomautella toisen ulkonäöstä. -
Naa: Aika tosi paska työpaikka sitten. Kyllä se aika normaalia on, että esim juurikin kuolemantapauksen sattuessa ei töihin tarvitse tulla leikkimään vesiputousta.
Surullinen voi olla muistakin syistä kuin kuolematapauksista. -
juoppo: Miksi laittaa erikseen muistilappu jos kiveksiä kutittaa, luulisi että se ei ihan helpolla unohdu jos on jatkuvaa ja soittaisi sinne lääkärille aika nopeasti.
Jos se kuolee siihen kutinaan, niin ei tarvittais kuolinsyytutkijaa (: -
Yhteenvetona: Onko ylläpito jotenkin vajaatajuinen tai onko sattunut mahdollisesti INHIMILLINEN VIRHE näiden juttujen valinnassa? Voisi hieman miettiä mitä juttuja nostetaan esille ja mitkä ovat täyttä paskaa.
-
"Kassatäti" on myös ihminen ja ihmisillä on tunteet ja omat elämät. Kassatyöntekijän mieltä voi painaa ihan muutkin asiat kuin asiakkaat. Itsellä oli eilen rankka päivä yrittää hymyillä asiakkaille kun sain tauolla soiton että sukulaiseni joutui vakavan sairauden johdosta sairaalaan. Pieni muistutus vain.
-
gg: Joten joo kyllä me asiakaspalvelijatkin itketään, ja ihmettelen syvästi, että noin turha päivitys on edes nostettu tänne.
Ehkä ihan siksi että kauppareissussa tapahtui yllättävä käänne. Itselleni ei ole käynyt noin koskaan. Myöskään nauramaan ei ole kassaneiti revennyt, tai ruvennut vaikka tanssimaan tai laulamaan, tai miljoona muuta asiaa. Eiköhän me kaikki ihan silti tiedetä että kassaneiti osaisi kaikki nämäkin asiat ja luultavasti harrastaa niitä jossain määrin jossain muualla kuin siinä työpisteessänsä. Ihmettelet ihan oikeasti ja vieläpä syvästi? -
läski joka tykkää sipseistä: Tai sitten Mervi tietää olevansa lihava, mutta viis veisaa siitä. Millä oikeudella tuntematon ihminen “herättelee” ketään kun ei tiedä onko mitään “herätettävää”. Olisiko reilua jos minä porkkanoiden vieressä rääkyisin jollekin laihalle “mee jumalauta heinäkeppi tonne rasvahyllylle, ei sun mitään porkkanaa pidä vetää, laardii sä tarviit!”. Ei ole ulkopuolisen paikka huomautella toisen ulkonäöstä.
Repesin tolle -
Mutsin duunissa (oli kassaTÄTInä) kerran viereisen kassapisteen toinen tyttö pyörtyi. Asiakkaat vaan tuijotti. Mutsi sitte sattu huomaamaan, että suma seisoo ja hihkaisi samassa karsinassa olevalle tytölle, et "katokko vähän sun kaveriis". No, virkoshan se sieltä lattialta se toinenkin ja sai mennä taukoilemaan (ei ollu Lidl :D). Oli kuulemma syömishäiriössä. Itkeskelystä semmone juttu, et ku mun faija delas, menin seuraavana päivänä normisti duuniin, ku pää ei ois kestäny himassa. No sit puhelin soi ja ruudussa lukee "faija soittaa". Hajosin siihen (sen leski kattokaas ei mitenkään voinu haaskata oman puhelimensa soittoaikasaldoa). Asiakas tulee, ku pyyhin kyyneleitä ja ymmärtää kysyy, et "tulenk mä 30 minsan pääst uudelleen". No, ei sen tarvinnu mihkää lähtee, hoidin homman. Ai että mä oloin pro ku kävin siinä tilassa töissä, mut ei ois kannattanu, ku sit kuitenki sain kenkää 6 kuukautta myöhemmin.
-
Kala: Tuleepa Mervin kertomuksesta mieleen se yksi täti, jonka tapasin kerran kaupungilla. Kävelin aivan kaikessa rauhassa keskustaan päin, kun vastaan tulee täti. Tädillä ei näy jalkateriäkään mustan college-hameen alta, ihoa näkyy naamassa ja kämmenissä. Hän pysähtyy eteeni (minä pysähdyn kohteliaisuudesta kuunnellakseni hänen asiansa), osoittaa jalkojani ja sanoo “Hyi miten kamala hame” (viitaten ilmeisesti hameen pituuteen – se paljasti polveni juuri ja juuri). Kiitokset tädille, tuo oli erittäin toivottu kommentti resuisiin ja epäsiisteihin vaatteisiin pukeutuneelta henkilöltä, joka haisi siltä, että on käynyt suihkussa viimeksi kuukausi sitten ja lorotellut päälleen pullollisen hajuvettä. Hyvää päivänjatkoa vain tädillekin. Samaa toivotan tälle Mervin tapaamalla miehelle.
Tästä tulee mieleen, ku joskus teininä monta vuotta takaperin istuskelin kesällä puiston penkillä kaverini kanssa paistattelemassa päivää. Normi t-paita-farkku kuteet päällä molemmilla, jäätelöt kädessä ja juteltiin niitä näitä. Yht'äkkiä siihen pöllähtää joku lievästi seonneen näköinen mummeli, jonka hiuksia ei ollu harjattu ehkä kuukauteen ja vaatteet se oli vaihtanu viimeks varmaan toissavuosisadalla. Siinä hitaasti polkua pitkin töpötellen se samalla tuijotti minnuu pahasti niinko itte pirun ois nähny, viittoili omaa rintaansa kohden tehden jotain ympyrämerkkejä, ja mutisi "saatanan lesbo, rinnasta näkyy läpi," ja jatko tätä mantraa kunnes sen selkä oli meihin päin. Sitten sieltä kuulu perästä vielä "ja läski". :D Oltiin kaverin kanssa molemmat sen verta hämmentyneitä, että jäätiin vaan tuijottamaan toisiamme, ko ei tuohon osannu oikeen mitenkään reagoidakaan. Parempi varmaan ettei kumpikaan niin tehtykkään. Ilmeesesti hää oli kylläkin joku hyvin tunnettukki sekopää Rovaniemen keskustan paikkeilla, että sinänsä kai lohduttavaa.
Kommentoi
Kommentti