Koulukaverin paluu
Vanha koulukaveri ottaa yllättäen yhteyttä – ja järkyttää.
Taustatietoja: "Eveliina on vanha tuttu koulusta. Välimme eivät ole erityisen läheiset, emmekä ole keskustelleet vuosiin, vaikka olemme kavereita Facebookissa. Siksi jo pelkästään viesti häneltä yllätti, puhumattakaan sen sisällöstä."
62 kommenttia
-
aika ovelasti johdatteli, ennen itse isoa kysymystä "nousko palkka?" :D itelle käytettiin viimeks "haluutko tehä bisnestä?" jonka jälkeen "lainaa kymppi nii saat 11e takas"
-
-
Facebookia parhaimmillaan. Tuon tyyliset viestit vanhoilta tutuilta piristää päivää kummasti..
-
Tulee mieleen vanha työkaveri, joka oli aina lainaamassa. Dialogi meni yleensä näin: kähisevällä äänellään: "laenoo viissattoo? Suat heti tiistaina takaisin, minä luppaan. Tuohon kätteen?" ja ojensi oikean kätensä kättelyasentoon. Sitten kun sille sanoi että ei, en lainaa, niin alistuvalla äänellä ovelasti koitti: "laenoo ies viiskymppiä..?" Nyt se otti vuosien jälkeen yhteyttä facessa ja kyseli kuulumisia. Heti ku ne oli kuullut, tuli tuttu kysymys: "lainaa parikymppiä maanantaihin?" Some things will never change.
-
Meninpä joskus lainaamaan yhelle vanhalle kaverille 40e, jonka kanssa en ollu ollu tekemisissä vuosiin. Lupasi maksaa kolmen päivän päästä takasin, mutta venähtiki 1,5 vuoteen. Enkä itekään ole todellakaan mikään Kroisos Pennonen. Meni vähän maku siitä "ystävyydestä". Kyllä vähäsen pitäis osata arvostaa, jos kaveri hyväntahtoisesti auttaa hädässä.
-
-
Se voi ehkä Eveliinan mielestä olla Villen syy kun hän uhkaa tappaa itsensä, mutta Eveliinan syyksi menee se, että Eveliinan loppukaneetin luettuani nauroin ääneen :D
-
Itse en tykkää myöskään lainata rahaa kenellekään. Jos joku tuntematon tai tuollainen "vanha koulukaveri" tulee jotain pyytämään olen sanonut, että meillä on ollut ihan samat koulutus ja työllistymismahdollisuudet. Ei ole minun vikani, jos hän pelasi korttinsa huonosti. Luovutan verta tosin säännöllisesti. Onnettomuudelle kun ei voi mitään, eikä saamallaan verellä voi ostaa itselleen viinaa tai huumeita..
-
James: aika ovelasti johdatteli, ennen itse isoa kysymystä “nousko palkka?” itelle käytettiin viimeks “haluutko tehä bisnestä?” jonka jälkeen “lainaa kymppi nii saat 11e takas”
Kyllähän noin sievoisella voitolla minäkin lähden mukaan, annappa kaverin yhteystiedot niin pääsen voittoihin käsiksi. -
-
Jos kerran tarviii tonnin ja lainaa, niin miten hyvällä uskollakaan olettaa, että sais sen joskus takasin henkilöltä, joka ei osaa pitää huolta raha-asioista.
-
Eräs vanha koulu-/päiväkotikaveri pyysi multa fb:ssä lainaksi 20€ tupakkaan. En ollut ollut tyypin kanssa ikinä tekemisissä, jos ei oteta lukuun sitä, että hän aikoinaan kiusasi minua päiväkodissa. Nauroin räkäisesti!
-
Mä sain juuri facebookissa chatti-viestiä meillä pari vuotta sitten töissä olleelta työharjoittelijalta, että lainaisinko hälle 140€. Kyllä siinä piti pariin otteeseen lukee viesti uusiksi ja miettii et mitä hittoa?!? Missään tekemisissä ei siis olla oltu harjoittelun jälkeen (eikä töiden lisäksi silloinkaan) muuten kuin ollaan moikattu kaupungilla ohi kulkiessa.
-
"800? maksan takas" Ihanko totta, maksat takas?? No kyllähän sitä sitten, ehottomasti lainaan..!
-
"pyydä palkkaa ennakkoon" No mutta että miten hyvä idea! "Krhm.. Pomo.. Voisinko saada kottia sellaiset 1000 euroa, ku pitäis lainata yhdelle persaukiselle evelle nuo rahat? Mulle riittää hyvin varsinaisena tilipäivänä ne loput sataset, mitä tilistä jää, kuha eve saa rahansa! Kato aina voi lainata."
-
Eveliina vois ennemmin mennä töihin kuin mankua rahaa facessa. Myis vaikka itteesä jos ei muualle pääse töihin.
-
bethos: Eveliina vois ennemmin mennä töihin kuin mankua rahaa facessa. Myis vaikka itteesä jos ei muualle pääse töihin.
Nii, sehä se työn saaminen on nykyään niin tuhottoman helppoa. :) Juu............ei oo yhtään vaikeempaa saada töitä. Ehei. Senkus vaan kävelee kauppaan sisää ja sanoo et anna töitä ja sieltähän sen saa. Heti. Lupsakkaa tämä elo nykyää. Työkkärinki sivut suorastaan pursuilee työpaikkoja joille JUST jokaisella hakijalla on pätevyys tai varaa hankkia pätevyys. -köh- -
Mun ensimmäinen lainaamiskokemus oli se, kun alakoulussa menin lainaamaan kaverille 2 euroa. Kyselin rahojani aina välillä takaisin, en nimittäin saanut niin paljon rahaa kotoa, että olisin ylenkatsonut edes paria euroa. No, vuoden päästä kaverini maksoi takaisin euron ja sanoi, että saan loput myöhemmin. :D En tainnut koskaan saada sitä toista euroa... Tämän jälkeen ei ole huvittanut paljon lainailla. Jos on niin vaikea maksaa pari euroa takaisin, entäpä sitten pari kymppiä? Joskus olen erehtynytkin lainaamaan vaikkapa kympin tai kerran hätätapauksessa taksirahat, eikä ole lainoja juurikaan takaisin kuulunut. Ja nämä rahat on menneet melko läheisille ihmisille, tuollaiselle entiselle koulukaverille en edes harkitsisi lainaavani.
-
Juuri tuon sisältöistä viestiä voi odottaa siltä lähes tuntemattomuuksiin vaipuneelta tuttavalta. Hällä kun on ilmeisesti ne omat nykyiset kaverinsa (sikäli kun sellaisia enää on) käytynä läpi, ja lähimmät rahahanat sulkeutuneet.
-
Minuakin on höynäytetty joskus. Opiskeluaikaan kesätyöpaikassa oleva kaveri lainas 50e viikoksi. Sen jälkeen kaveri katosi ja en sitä sen jälkeen ole nähnyt. Laina on venähtänyt nyt 4 vuoteen. Periaatteesta en unohda että työssäkäyvä hulttio kusetti silloista köyhää opiskelijaa. Se on nykyään tavattaessa 100e käteen tai nenä poskelle.
-
-
Paras ystäväni jonka kanssa oltiin kaveerattu läheisesti vuosikaudet lainasi itseltäni kerran tonnin. Siihen oli varaa pariksi viikoksi (eikä todellakaan sen kauemmaksi vuokran ja laskujen eräpäivien takia) ja sen myös tarkasti selitin. Takaisinmaksuun kului kolmisen kuukautta joten jouduin itse lainaamaan vuokrarahat palasina kavereilta (onneksi sentään sain, koska en ollut aikaisemmin lainannut keneltäkään mitään), mikään nalkutus asiasta ei auttanut ja lopulta sain rahat kun uhkasin soittaa (nyt entisen) parhaan kaverini *äidille* ja *kannella* jos niitä ei näkyisi (kaverini oli parikymppinen mies joten koko tilanne oli umpinaurettava, mutta keinot alkoivat loppua). Olen joskus ostanut syrjäytyneelle kaverilleni ruokaa lahjaksi, mutta en koskaan enää anna kellekään minkäänlaista lainaa.
-
Lähimmille ihmisille mielellään tarpeeseen lainaa, varsinkin jos tietää ne rahat vielä näkevänsä (vastaavasti jos ikinä tulee tiukka tilanne itselle, sitä toivoo ystäviltään voivansa vipata). Samaa ei voi sanoa näistä hyvänpäiväntutuista tai melkein ehkä tunnen -tapauksista. Lypsävät ensin omat läheiset läpi, ja kun ei enää rahaa liikene kun edellisiäkään ei ole maksettu (eikä tulla maksamaan) niin siirrytään uusiin uhreihin. Yhteinen opiskelukaveri teki tätä kaverilleni ja useille muille asuntolassa asuneille, edelleen velkoja on satoja euroja useille ihmisille. Itse en penniäkään antanut, kun olin jo vierestä katsellut touhua, kovasti koitti velaksi saada viinaa ja tupakkaakin rahan lisäksi, ähäskutti. Harmittaa kyllä niiden puolesta, ketkä rahansa kankkulan kaivoon heittivät. Tavallaan toivoisin voivani olla niin luottavainen vieraisiin ihmisiin, mutta osa ihmisistä on sitä kuonaa, johon ei missään tapauksessa kannata luottaa.
-
Lainasin itse muutama vuosi takaperin neljäkymppiä keikkalippuihin nuorelle naiselle, jonka olen tuntenut ekalta luokalta saakka. Yläasteen jälkeen ei olla oltu tekemisissä kun muutaman kerran vuodessa, Facessa välistä jutellaan niitä näitä. Aina on jotain palvelusta kaipaamaassa, mutta koska lainaamiani neljää kymppiä ei ole takaisin kuulunut ja kyllästyin kyselemään, saati vastapalveluksia ole tarjottu, en hirveästi enää kiertele sanoessani, ettei onnistu.
-
Maailman ärsyttävin tekstari / puhelu / viesti fb:ssä: "pystytkö lainaa yhtään rahaa". Muutaman kerran olen lainannut pieniä summia (muutamia kymppejä) yhdelle kaverille, vaikka tiedänkin että hän valehtelee perimmäisen syyn lainaan. Yleensä "ei oo rahaa ruokaan", "oon jumissa paikassa x ja pitäis saada rahaa juna/bussilippuun" tms. Tiedän että hän on yleensä dokaamisrahan tarpeessa, mutta olen lainannut, koska hän maksaa takaisin aina sovitusti ja pienen koron kanssa. Silti itse ihmettelen, että onko pakko päästä dokaamaan jos ei ole rahaa? Jos mulla ei ole varaa tuollaiseen ylimääräiseen, niin olen ilman. Huvittavaa (ja ärsyttävää) on myös se, että kun ensiks lupautuu lainaamaan vaikka sen parikybää, niin tunnin parin päästä tulee viesti, että pystytkö vielä pari kybää lisää heittään, maksan kyl takas. Ja sit vielä ehkä se kolmas tekstari, että jos vielä pari kybää. Ihan loputon ralli. Ja aina just toi "maksan takas". Eikö se ole juurikin idea _lainaamisessa_?
-
Perus egoisti "pyydä palkkaa ennakkoon niin voit lainata mulle koska oon laittanu omat rahani viinaan ja ei oo varaa vuokraan. kaikilla on velvollisuus auttaa mua jos oon ite mokannu!"
-
Aivan kun ex-anoppini - tyttärestään erottuani kului pari kolme vuotta ettei mitään kuulunut, kunnes eräs jouluaaton aatto: "Hyvää joulua T: ***** ps. pystytkö lainaamaan 50e? Saat tammikuun 4. päivä takas!" XDDD Jäi vastaamati.
-
Ite oon lainannu lähinnä vaan siskolleni ja sekin sentään maksaa aina takasin koko summan vaikka on sossupummi.
-
meille meinas mennä parhaan kaverin kanssa välit rikki ku lainasin sille 20e enkä ollu itekkää kovin rahoissani silloin, eli se oli itelleenki tarpeen. lupas aina maksaa huomenna. melkeinn kaks vuotta odotin niitä rahoja aina säännöllisesti kysellen. aina vaan sama tarina "saat huomenna". (se osteli koiran ja kielikorun ja aina oli vara ryypätä, muttei jännästi ollu vara maksaa 20e) sitten räjähdin sille ja meinasin laittaa välit poikki sen takii ni ihmeesti löytyki se seteli taskusta. ite jos lainaan vaikka 3e ni mulla on hirvee hätä maksaa se aina ajallaan, koska jos lainaa ja sit maksaa ajallaan, on myös mahollista saaha myöhemmin lainaa jos sitä tarvii. oon nyttenki yhelle läheiselle ihmiselle velkaa vuokrarahat, ja se tietää että maksan aina ajallaan.
-
Tonnista pitää itsensä elossa ja jos ei tonnia saa niin kituuttaa kahdeksallasadalla. Oivoi raukkaa.
-
jane: Nii, sehä se työn saaminen on nykyään niin tuhottoman helppoa. Juu…………ei oo yhtään vaikeempaa saada töitä. Ehei. Senkus vaan kävelee kauppaan sisää ja sanoo et anna töitä ja sieltähän sen saa. Heti. Lupsakkaa tämä elo nykyää. Työkkärinki sivut suorastaan pursuilee työpaikkoja joille JUST jokaisella hakijalla on pätevyys tai varaa hankkia pätevyys. -köh-
Sä oot selkeesti työtön lusmu. -
-
jane: Nii, sehä se työn saaminen on nykyään niin tuhottoman helppoa. Juu…………ei oo yhtään vaikeempaa saada töitä. Ehei. Senkus vaan kävelee kauppaan sisää ja sanoo et anna töitä ja sieltähän sen saa. Heti. Lupsakkaa tämä elo nykyää. Työkkärinki sivut suorastaan pursuilee työpaikkoja joille JUST jokaisella hakijalla on pätevyys tai varaa hankkia pätevyys. -köh-
Voi vittu mulla ärsyttää tämmöset ihmiset jotka voivottelee ettei oo töitä. Siellä on työkkärin sivut täynnä työpaikkoja, "mutta ku ei vastaa koulutusta".. Se on vähän voivoi ku joutuu väliin tekeen paskaduunejaki. Ite ku oon muuttanu vanhempien nurkista pois 15 vuotiaana niin en sen jälkeen oo rahaa vinkunu. Mutta oon tehny kaiken maailman paskaduunit mitä vain oon saanu. Parhaillaan 3 paskahommaa päällekkäin. Nykyisin on omakotitalo 2 autoa ja läppi perheessä ja hyvin menee. JA IKÄÄ ON MULLA 23VUOTTA. TÄTS IT! AIM SPOUKEN. -
Itse lainasin kerran työkaverille 40 euroa, kun lupaili että maksaa heti takaisin ensi palkasta, nyt on vaan tiukkaa. No, siitä alkoi sitten lähes puolen vuoden rumba: "voinko maksaakin ens palkasta kun tää oli niin pieni", "voinko maksaa 5 euron erissä", "voitko oottaa vielä sitä maksua kun yks toinen kaveri halus rahansa takaisin" jne. Sama työkaveri pyysi myös lisää lainaa ennen kuin oli ensimmäistäkään vitosta maksanut takaisin. Suutahdin jo asiasta ja laitoin kitkerän viestin, johon tuli vastauksena "Maksan kyllä lainani aina, nyt on vaan tiukkaa". Maksoi kuitenkin loput 15 euroa heti. Sen jälkeen en ole sille tyypille lainannut, vaikka jatkuvasti pyytelee. Olen kuullut hänen vihjailevan muillekin työkavereille, että "kun vaan sais lainaa jostain vaikka kympin.." Joiltakin ilmeisesti vaan puuttuu se terve häpeäntunne, että ei kerjää puolitutuilta. Ymmärrän, että ko. työkaveri on ihan oikeasti köyhä, eikä siinä työssä ollut todellakaan isot palkat. Mutta sitten, kun hän kävi risteilyllä, tai ilmestyi työpaikalle jättikarkkipussin ja limsa-sixpackin kanssa, tyypin prioriteetit kyllä tulivat selviksi.
-
siis mitä ihmettä. itselle raapas sydäntä kun piti äidiltä lainaa 100e että sain laskut maksettua. ja joku kehtaa pyytää puolituntemattomalta tonnia?
-
Miten jotkut ei vaan tajua et laina on laina ja se pitää maksaa takas... Itte oon aina välillä äidiltä lainaillu rahaa, aika hurjia summiaki :D jossain vaiheessa olin yli parin tonnin veloissa, asuin ittekseni ja olin just saanu työpaikan mut alkuu elin yli varojen. Oli yks ulkomaanmatka ja hullu koirakuume johon ei auttanu äidin kanssa pentujen kattelu netistä ja sen lainaehdottelut. Lopulta olin tosiaan "pikkusen" velassa mutta onnellisesti matkustellut koiran omistaja. Maksoin aina kun pystyin eli tyylillä tili tuli, tili meni. Puol vuotta siinä meni maksellessa ja senkin jälkeen olen lainaillut äidiltä ja äiti minulta :3 En kyl kehtais kavereilta tai muilta sukulaisilta lainailla, sen verran iso kynnys oli ylitettävä et kykenin edes äidiltä pyytää. Varmaan kyl lainaisin lähimmille kavereille mut ei oo ollu tarvetta.
-
Pahiten repesin koko tässä jutussa/kommenteissa tuolle kommentin perässä olevalle "lainaa" tekstille
-
Nyt se otti vuosien jälkeen yhteyttä facessa ja kyseli kuulumisia. Heti ku ne oli kuullut, tuli tuttu kysymys: “lainaa parikymppiä maanantaihin?” Some things will never change.
Tää on niin kovin tuttua... eräs kaveri soittaa vain jos tarvii jotain. Yleensä fyrkkaa. Nyt se on about 100e auki. Viime viikolla se kysyi että ostaisinko siltä pois vanhoja soittokamoja kun se tarttis malmia uusiin peleihin ja vehkeisiin. Vaikka toi skittavahvari, saat sen 50e ja vaikka ton skitan 70e. Katselen sujuvasti kaikkia instrumentteja mutta kitara nyt eritoten on yksi niistä joita en varsinkaan soita. Joten totesin että voin mä antaa sulle kaksi kymppiä ja unohtaa tähänastiset... ne kerrat kun se on pyytänyt kahville ja oon joutunut maksumieheksi tai muuten reissuun mistä saan bensarahat ensi viikolla. -
jane: Nii, sehä se työn saaminen on nykyään niin tuhottoman helppoa. Juu…………ei oo yhtään vaikeempaa saada töitä. Ehei. Senkus vaan kävelee kauppaan sisää ja sanoo et anna töitä ja sieltähän sen saa. Heti. Lupsakkaa tämä elo nykyää. Työkkärinki sivut suorastaan pursuilee työpaikkoja joille JUST jokaisella hakijalla on pätevyys tai varaa hankkia pätevyys. -köh-
Kyllä niitä töitä saa jostain, jos haastattelussa antaa itsestään edes vähän älykkäämään vaikutelman kuin tässä. -
riesa: Meninpä joskus lainaamaan yhelle vanhalle kaverille 40e, jonka kanssa en ollu ollu tekemisissä vuosiin. Lupasi maksaa kolmen päivän päästä takasin, mutta venähtiki 1,5 vuoteen. Enkä itekään ole todellakaan mikään Kroisos Pennonen. Meni vähän maku siitä “ystävyydestä”. Kyllä vähäsen pitäis osata arvostaa, jos kaveri hyväntahtoisesti auttaa hädässä.
Itsellä ollut kaveri kohta neljä vuotta 50e auki, vaikka piti parissa viikossa maksaa takaisin. Eipä näy eikä kuulu rahoja, vaikka välillä muistuttaisikin. Olisi ihan kiva saada nuo "vähäisetkin" takaisin. -
Minulta myös yksi facebookkaveri, jonka olin pari kertaa nähnyt oikeassa elämässä, pyysi facen viestissä lainaksi 20€, että pääsisi Vaasasta takaisin Tampereelle. Hittoako lähtee tapaamaan kaveriaan niin kauas ilman rahaa. En lainannut. Seuraavana päivänä mimmin sivuilla luki, että matka jatkuu Isojoelle.
-
Tuli mieleen kun näin vanhaa luokkakaveria ekaa kertaa melkein kymmeneen vuoteen pikaruokalassa jossa hän siis oli töissä ja minä asiakkaana, ja kysyi sitten ensin että mitäs puuhailen johon sanoin että olen harjoittelussa *yhdessä paikassa* ollut nyt muutaman kuukauden, johon tämä sitten heitti jatkokysymyksen "maksaakos ne siitä harjoittelusta palkkaa?".. Voihan se olla ihan tavallinen kysymys, mut mun mielestä se on ehkä vähän niinkuin yksityisasia. Mitäs se tuntemattomille ihmisille kuuluu ja miksi edes kiinnostaa? Olis varmaan pitänyt vastavuoroisesti kysyä että paljonkos hänellä itsellään on kuukausipalkka, mut se keskustelu tyrehtyi siihen. Siis just sellanen "moi mitäs kuuluu eipä ollakaan nähty melkein kymmeneen vuoteen, saatko palkkaa". En tiedä, kaipa se on joidenkin mielestä ihan normaalia.
-
Lain mukaanhan palkatta ei saa harjoitteluttaa, ellei ole työkkärin järkkäämä harjoittelija jolle kela maksaa täyden peruspäivärahan tai työmarkkinatuen sekä ylläpitokorvauksen joka on kai nykyään 9e/pvä verovapaata. Mutta tuskin tuota kiinnosti noudattaako työnantaja lakia.
-
Ei varsinaisesti liity tähän lainaamiseen, mutta yleisetikin harmittaa epäkunnioittavat ihmiset. Tällä hetkellä tätä kommenttia kirjottaessani, makaan hostelin dorm roomin sängyllä eräässä Aasian maassa, tyttöystäväni yrittää tossa vieressä nukkua pahaa oloaan pois kun sai aiemmin tänään jostain jonkun pienimuotosen ruokamyrkytyksen. Samassa huoneessa asuu joku iranilainen hemmo, joka kyllä tietää mikä on homman nimi, mutta käy vähän väliä tässä jotain mekastamassa tyyliin ottaa kourallisen sipsejä ja siirtyy olohuoneen puolelle pelaamaan korttia frendiensä kanssa. Ja jättää tottakai oven auki. Joka. Vitun. Kerta. Kattoo ihmeissään kun käyn suht äreän näköisenä joka kerta sulkemassa oven perästään. Sori oli pakko avautua johonkin suomeksi, ärsyttää toi hemmo nyt sen verran
-
Lain mukaanhan palkatta ei saa harjoitteluttaa, ellei ole työkkärin järkkäämä harjoittelija jolle kela maksaa täyden peruspäivärahan tai työmarkkinatuen sekä ylläpitokorvauksen joka on kai nykyään 9e/pvä verovapaata. Mutta tuskin tuota kiinnosti noudattaako työnantaja lakia.
Monilla aloilla harjoittelut ovat osa opintoja, eikä niistä makseta palkkaa kuin hyvin hyvin harvoin. -
Miksi kirjoitit viimeisen lauseen englannin kielellä?
Puolikiero_savolainen: Tulee mieleen vanha työkaveri, joka oli aina lainaamassa. Dialogi meni yleensä näin: kähisevällä äänellään: “laenoo viissattoo? Suat heti tiistaina takaisin, minä luppaan. Tuohon kätteen?” ja ojensi oikean kätensä kättelyasentoon. Sitten kun sille sanoi että ei, en lainaa, niin alistuvalla äänellä ovelasti koitti: “laenoo ies viiskymppiä..?” Nyt se otti vuosien jälkeen yhteyttä facessa ja kyseli kuulumisia. Heti ku ne oli kuullut, tuli tuttu kysymys: “lainaa parikymppiä maanantaihin?” Some things will never change.
-
Joskus vuosia sitten sain puhelun ylä-aste aikaiselta puolitutulta, jolla oli "bisnesidea" ja että haluaisinko mukaan. Kovin oli salamyhkäistä ja että meidän pitäisi tavata kaupungilla. No, menin sitten katsomaan että mikä tämä juttu nyt oikein on. Tämä "kaveri" yritti värvätä johonkin näistä miljoonista pyramidihuijauksista. No, sanomattakin selvää että alkoi vituttamaan kun ihan turhan takia lähdin tätä tyyppiä tapaamaan. Kun värväys ei onnistunu (sponsorin painostamanakaan) niin sitten tyyppi kehtasi vielä kysyä että lainaanko 400€ että se saa maksettua sen kuun osuuden siihen sen "bisnesideaan".... just joo.
-
-
Kuulostaa kyllä aika narkilta, jos tonnilla aletaan kyselemään ja tehdään itsaria jos ei saa. Näitä on nähty. Ei sillä että nämä sukulaiset ovat yhtään parempia. "Perheeseen" palanut yli 400e jokaiseen joita tuskin koskaan saa takaisin ja pariin muuhunkin ennen hyvään tuttuun se 400e per lärvi. Autettu vähän vuokranmaksussa. Kummasti kaverisuhteet kylmeni lainaajien osalta vaikka sanoin että voi maksaa rauhassa takaisin. Mennyt vuosia ja aina vakuuttavat maksavansa takaisin kun menee vähän paremmin. Ei ne isoja menetyksiä minulle ole mutta usko ihmisiin on mennyt ja sitten osa kehtaa väittää että olen liian negatiivinen (en todellakaan kerro näistä kokemuksista, tulevat pummimaan lisää rahaa). Tuollainen kysymys FB:ssä aiheuttaisi automaattisen blokkauksen minun kohdalla, ilman vastausta. Paras pummi on se jota en tunne enkä näe. Koskaan.
-
sna: Monilla aloilla harjoittelut ovat osa opintoja, eikä niistä makseta palkkaa kuin hyvin hyvin harvoin.
Se on kokonaan eri asia, kuin että työnantaja sanoo hakijalle "tuu pariks viikoks harjottelemaan niin nähdään tuntuuko omalta hommalta". Silloin siitä harjoittelusta pitää lain mukaan maksaa. -
Tämän takia facebookkaverit pitää aina välillä siivota. Hyviä kriteereitä poistolle on esim. se, että ei pysty kuvittelemaan luontevaa keskustelua ko. henkilön kanssa (selvinpäin) tai ettei moikkaisi jos tulisi kadulla vastaan. Tai että henkilö pyytää lainaa..
-
- Lainaa tonni. - En lainaa. - Maksan takas. - Ai no siinä tapauksessa tietenkin lainaan!
-
Mulla oli kerran ystävä, jota luulin tosi läheiseksikin. Hän oli köyhä ja monta laskua rästissä ja minä hyväsydämisenä lainasin 300. Sitten laittoi välit poikki, muutti muualle ja vaihtoi puhelinnumeronsa. En saa niitä rahoja ikinä takaisin. Lainatessani otin kuitenkin täysin tietoisen riskin, etten välttämättä enää koskaan näkisi niitä rahoja enää. En myöskään ajattele kyseistä asiaa enää enkä ole katkera. Itse tein mielestäni oikean ja hyvän teon enkä voi sille mitään, että joku toinen ei tee samoin. Olen nimittäin kristitty ja annan anteeksi ja lainaan omastani myös jatkossa tarvitsevalle läheiselle. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole tuomita, saarnata tai leuhkia teoillani. Halusin vain kertoa, että aina ei tarvitse katkeroitua eikä antaa toisten pahojen tekojen vaikuttaa omaan käytökseen. Laitetaan hyvä kiertämään vaikka maailmassa onkin paljon pahaa!
-
Aada: Mulla oli kerran ystävä, jota luulin tosi läheiseksikin. Hän oli köyhä ja monta laskua rästissä ja minä hyväsydämisenä lainasin 300. Sitten laittoi välit poikki, muutti muualle ja vaihtoi puhelinnumeronsa. En saa niitä rahoja ikinä takaisin. Lainatessani otin kuitenkin täysin tietoisen riskin, etten välttämättä enää koskaan näkisi niitä rahoja enää. En myöskään ajattele kyseistä asiaa enää enkä ole katkera. Itse tein mielestäni oikean ja hyvän teon enkä voi sille mitään, että joku toinen ei tee samoin. Olen nimittäin kristitty ja annan anteeksi ja lainaan omastani myös jatkossa tarvitsevalle läheiselle. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole tuomita, saarnata tai leuhkia teoillani. Halusin vain kertoa, että aina ei tarvitse katkeroitua eikä antaa toisten pahojen tekojen vaikuttaa omaan käytökseen. Laitetaan hyvä kiertämään vaikka maailmassa onkin paljon pahaa!
Lainaa mulle 500? Et saa ikinä takas. Oo hyvä kristitty :) WWJD? -
Aada: Mulla oli kerran ystävä, jota luulin tosi läheiseksikin. Hän oli köyhä ja monta laskua rästissä ja minä hyväsydämisenä lainasin 300. Sitten laittoi välit poikki, muutti muualle ja vaihtoi puhelinnumeronsa. En saa niitä rahoja ikinä takaisin. Lainatessani otin kuitenkin täysin tietoisen riskin, etten välttämättä enää koskaan näkisi niitä rahoja enää. En myöskään ajattele kyseistä asiaa enää enkä ole katkera. Itse tein mielestäni oikean ja hyvän teon enkä voi sille mitään, että joku toinen ei tee samoin. Olen nimittäin kristitty ja annan anteeksi ja lainaan omastani myös jatkossa tarvitsevalle läheiselle. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole tuomita, saarnata tai leuhkia teoillani. Halusin vain kertoa, että aina ei tarvitse katkeroitua eikä antaa toisten pahojen tekojen vaikuttaa omaan käytökseen. Laitetaan hyvä kiertämään vaikka maailmassa onkin paljon pahaa!
Ne rahat menivät viinaan, tupakkaan, uhkapeleihin, huumeisiin tai johonkin vastaavaan. Mitä niin erityisen hyvää näissä asioissa on, että kristityn pitäisi niihin antaa rahaa? -
Itse lainasin tuossa keväällä ystävälle 50euroa ruokaa ja tupakkaa varten, ja hän lupasi antaa 60euroa takaisin heti seuraavan palkan saatuaan. Pari päivää myöhemmin sama henkilö lainasi toiselta kaveriltani 60 euroa, jotta pääsisi juhlimaan. Palkat sitten tuli ja meni parin kuukauden ajan, ja siinä välissä velka ehti jo kasvaa kun tämä ystävä tyhjensi poikaystävänsä kanssa minun laivalta itselleni ostaman litran Jägerpullon. Tässä vaiheessa hän oli minulle velkaa 103 euroa (mukana myös aiemmin ostamani karkkipussi), ja ystävälleni edelleen se kuuskymppiä. Velanmaksuun taisi mennä ainakin kaksi kuukautta (ei sentään enempää), kun loppua kohden muistutin häntä asiasta aivan päivittäin, ja lopulta sainkin sitten koko summan takaisin. 60euroa toiselle ystävälleni on edelleen maksamatta, ja tämä sama velallinen on auki rahaa jotain parinkympin ja satasen väliltä ollut eräälle tutulleni jo ehkä vuoden. Itse en tykkää ottaa velkaa ellei ole pakko, tai hyvin pieni summa, ja sittenkin maksan takaisin heti kuin mahdollista. Nyt olen ollut jo usean viikon ajan 7euron velassa eräälle kaverilleni, mutta aion ehdottomasti maksaa heti kun seuraavan kerran nähdään! Tuollaisesta velkojen kiertelystä tulee vaan paha maku suuhun ja välit voivat hankaloitua.
-
En mielelläni lainaa rahaa muille.. Jos kuulen että ruoka on loppu tms. ja tilipäivä kaukana, vien kaverin kauppaan ja ostan perustarvikkeet. Minulta ne on läheisille pitkän ajan lainoja tai sovitaan että auttavat vastineeksi kun itselläni on hätä.. Toinen keino on että kutsun syömään kun kuitenkin teen kerralla paljon ruokaa. :) En ole uskovainen ja minut on kasvattanut kaksi ateistia, silti opin antamaan muille omistani, siitä vähästäkin. (Viitaten Aadan kommenttiin.) Vain silloin kieltäydyn kun ei ole oikeasti varaa auttaa, itsellä kun on kaksi pikkuneitiä ruokittavaksi.. :) Hyvästä seuraa hyvää. Olen pyyteettömästi ottanut ystävän kuukaudeksi asumaan vesivahingon alta, en pyytänyt vuokraa vain osallistumaan ruokakuluihin. Tarjonnut ruokaa ja palveluksia (siivous,.lastenhoito..). Pointti tässä nyt oli että aina kun olen itse ollut tiukassa paikassa niin nämä auttamani ihmiset ovat ryntäilleet auttamaan vastineeksi.. :) Rauhaa ja rakkautta täällä tarvitaan. :)
-
-
angst: “800? maksan takas” Ihanko totta, maksat takas?? No kyllähän sitä sitten, ehottomasti lainaan..!
Kun tonnin luokkaa pyydellään, niin oiskohan Evellä ollut esim. auton maksuja rästissä? :DD Tommonen rotta ei varmaan ainakaan siitä mitään tuottoa tekisi jolla maksaa velat
Kommentti