Unelmatreffit
Kuin romanttisesta elokuvasta! Tai sitten ei.
Seuraava
Voiko kukaan osata englantia näin huonosti? Edellinen
Oletko koskaan kuullut postitunnelista?
Voiko kukaan osata englantia näin huonosti? Edellinen
Oletko koskaan kuullut postitunnelista?
51 kommenttia
-
Mulle on ainakin opetettu, että kummatkin maksaa ite ellei toinen välttämättä vaadi tarjota. Mut toisaalta en eläkään 50-luvulla!
-
-
En ehtinyt kovinkaan pitkälle lukea, kun jo innostuin siitä, että kerrankin törmään kutsumanimikaimaan. =) Joten aloin kirjoittaa tätä kommenttia. Luin eteenpäin peläten etten voisi julkaista kommenttia nimi-ihkutuksineen koska olet ehkä tapauksen ääliö... ...taisit kyllä olla, kun tarkemmin mietin, nomen est omen. <3 Terveisin hyväuskoinen idiootti, joka on saanut monta ilmaista kyytiä kotiin pelkän ehdottelun hinnalla (asun 7-kerroksisessa talossa, joka kerroksessa 24 kämppää), joskus ilmankin ehdottelua. Mukavin "taksikuski" oli ehkä viimeisin, jonka päästin jopa sisälle kämppääni. Sillä oli jano ja kylmä ja pitkä ajomatka edessä, huomasin seinänaapurini olevan hereillä (kello 5-6), mutta silloin olin jo kutsunut kuskin juomaan vettä (lämmintä jos niin tahtoi). Turkkilainen äijä täytti vesipullonsa kuumalla vedellä, kiitti ja häipyi. Tämä muutaman minuutin lämmittely oli kaikki mitä maksoin matkasta.
-
-
Miaun teksti oli ehkä parempi kuin itse pääaihe. Silti en ymmärtänyt mitään.
-
Pakko kommentoida ton Miaun kommenttia: Tähhh? O_o ei päätä eikä häntää tossa sepostuksessa saatika et ois jotenkin liittynyt kyseiseen mokaan.
-
-
Ilmeisesti Miau olisi halunnut niiltä miehiltä muutakin kuin ehdottelua, mutta antoivat vaan ymmärtää eivätkä ymmärtäneet antaa ? Asuntojen ja kerrosten määrä on toki tärkeää tietoa. Teenkin juuri tutkimusta feissarimokien kommentoijien asunto-oloista.
-
Maaria valittaa äijän sovinismista ja haluaa hänen maksavan illallisensa o_0
-
ihmettelen: Maaria valittaa äijän sovinismista ja haluaa hänen maksavan illallisensa o_0
No kait luit tämän: "Minulle on opetettu että se joka kutsuu, myös maksaa. Ihan sama kumpi (tarkoitetaan siis sukupuolta) on kyseessä". Minut kylläkin on opetettu siihen, että maksan oman osani, silloin tällöin kyllä olen maksanut oman miehenikin ruuat/leffaliput/jne. Samoin hän joskus maksaa minun, se on mielestäni aika tasapuolista. Mies maksaa kaiken -ajattelu on kyllä tosi vanhanaikaista ja itse ainakin koen sen jossain määrin myös loukkaavana. Ihan kuin minulla ei olisi varaa ja kykyä huolehtia itsestäni. -
Hahhah! Mitä täällä tapahtuu.. Kommentoinnit oli aivan mahtavia, iso kiitos aamunauruista!!
-
Ei tainnut tällä isännällä olla kovin pullea lompakko! Tulee mieleen meillä Suomessa Nousiainen, Eerikäinen, mr Suomi jne. Jokainen ulosotossa.
-
Mauno: Ja sitten tutkijat ihmettelee miksi ihmiset on sinkkuja.
Miks ihmeessä kenenkään pitäisi tyytyä johonkin hukkapätkämieheen kun voi löytää sen oman 185 cm pitkänhuiskean prinssinsä :D Musta tuntuu, että pitää olla aika tyhmä tutkija jos ei ymmärrä sitä, että kaikilla on omat laatuvaatimuksensa mitä tulee kumppaninvalintaan. Mulle on opetettu, että jos treffikumppani ei kiinnosta ja tiedät, ettet aio olla enää yhteyksissä niin sillon ei varsinkaan anneta tän toisen tarjota. -
ihmettelen: Maaria valittaa äijän sovinismista ja haluaa hänen maksavan illallisensa o_0
Niin?? Jos kerran on sovittu, että se maksaa, joka kutsuu, niin eiköhän se sitten ole ihan hyväksyttävä juttu.... ei se liity sovinismiin mitenkään. *Hohhoh..... ja vielä ihmetellään, että minkä takia meikäläinenkin on ollut jo kohta 3 vuotta sinkkuna..... -
Itse ajattelen, että jos toinen haluaa viedä toisen osapuolen treffeille (sukupuolella ja seksuaalisella suuntautumisella ei ole merkitystä, eikä sillä, inko kyseessä uusi tuttavuus vai pitkä parisuhde) niin silloin on kivaa ja romanttista jos tämä treffeille vievä osapuoli myös maksaa. Tietty tasapuolista on että molemmat maksavat ajoittain varsinkin jatkuvassa suhteessa. Vähän off-topic: Toisaalta Suomessa monesti mietitään liian paljon näitä "kuka maksaa"-asioita ja että kuinka paljon ollaan velkaa toiselle (varsinkin kaverisuhteissa). Onhan se hyväkin asia, ainakaan ns vapamatkustajat eivät niin helposti pääse siipeilemään mutta välillä vaikkapa ravintolalaskua tasatessa tekisi mieli huutaa senttejä laskevalle kaverille, että olisiko se nyt niin kauheaa jos elämäsi aikana kaverisi jäisikin yhteensä muutamia euroja velkaa? Toki ymmärrän että on eri tilanne jos on tiukkaa rahasta mutta se menee vieläkin kauemmas off-topic-osastolla :)
-
-
Olen myös sitä mieltä että treffitilanteessa kutsujan tulee maksaa (ja myös sitä että nainen saa kutsua aivan siinä missä mieskin, ja jos on suhde niin naisen tulee tehdäkin niin). Tämä johtuu tosin varmaankin siitä että hoidin seurustelut opiskeluaikoina jolloin meillä kaikilla oli huonosti rahaa; on aika kohtuutonta vaatia että toinen lähtee syömään vuokrarahoillaan vähän paremmin koska itse on saanut palkan. Kaverien kanssa asian tietysti voi neuvotella niin että kaikille sopii, mutta uudemmasta tuttavasta on hankala tietää.. Omasta mielestäni on paras lähteä ensin kahville jottein ongelmaa synny (ja että pääsee pakoon nopeammin jos ilmestyy joku kauhistus) -mutta jotkut kyllä kannattavat dinner & movie -linjaa. En muuten näe miten se on sovinistista -kai omalta suhteeltaan saa toivoa mitä haluaa, halusipa sitten tasa-arvoisen avioliiton ja lemmikkilaaman, tai perinteisen pullantuoksuisen järjestelyn kultaisine noutajineen, ja ensideitiksi vaikka laskuvarjohypyn... Kunhan ei odottaa kohteliaasti että löytää mieleisensä eikä kulje meuhkaamassa että kaikki naiset ovat idiootteja jotka eivät vain ymmärrä hyvän päälle, mihin sovinistimiehet yleensä ryhtyvät. Voi tosin olla että kitkerät naisetkin tekevät niin, en tiedä (OP oli mielestäni ennemmin tyrmistynyt kuin kitkerä -luulen että se ruoasta maksaminen ei olisi haitannut jos paikalle olisi sovittuun aikaan ilmestynyt sovitunnäköinen henkilö).
-
"Se, joka kutsuu, myös maksaa" - on siinä mielessä hyvä periaate, että kaikilla ei ole ehkä varaa siihen hienoimpaan tai edes keskitason ravintolaan. Jos minut kutsutaan syömään, niin kyllä odotan, että miehellä (minun tapauksessani) on varaa maksaa minunkin ruokani ja mahdollinen viinilasillinen ym. Olisi noloa ja ikävää joutua miettimään, mitä raskii opiskelijana tilata, saati sitten, että joutuisi maksamaan osan toisen kalliimmasta ruoasta rahalla, jolle on tarvetta muutenkin. Tosin todennäköisesti en sitten edes suostuisi treffeille. Minä voin kyllä tarjota vastineeksi illallisen vaikka kotonani, jolloin selviän halvemmalla, vaikka työtä onkin enemmän.
-
Toivottavasti tuo mies vielä joku päivä löytää itselleen sopivan kumppanin ja samalla hieman ryhdistäytyy raha-asioissa. Tai sitten kuolee sen bussin alle. Uskon että kaikille löytyy viimein se oma paikka maailmassa! ^_^
-
ihmettelen: Maaria valittaa äijän sovinismista ja haluaa hänen maksavan illallisensa o_0
Kutsuja maksaa. Jos on yhdessä sovittu treffeistä, maksetaan puoliksi. Itse lähetin miehelleni silloin seurusteluaikoinamme viestin "Elokuvateatterissa pyörisi tällainen leffa, jonka haluaisin nähdä. Lähdetkö seuraksi katsomaan? Haluaisin käydä myös katsastamassa erään uuden ravintola. Kuulin, että siellä on hyvää ruokaa". Minä olin siis selkeä kutsuja sekä leffan että ravintolan osalta ja ukko lähti seuraksi. Minä maksoin siis koko illan vaikka mies kovasti yritti maksaa puolet. Olin kerran äitini kanssa ostoksilla. Minulle tuli nälkä. Äidilläni ei ollut nälkä mutta tarjoutui seuraksi ja tilasi kahvin. Mielestäni aivan sama tilanne kuin tuo ylempi. Minä kutsuin ja minä maksan. Äiti kyllä yritti maksaa sen oman kahvinsa ja minun ruokani mutta käskin hänet laittamaan sen lompakkonsa piiloon. Perjaate kysymys. Kutsuja maksaa... -
miinaharava: Mulle on ainakin opetettu, että kummatkin maksaa ite ellei toinen välttämättä vaadi tarjota. Mut toisaalta en eläkään 50-luvulla!
Ihan hyviin tapoihin kuuluu, että jos mies TAI nainen kutsuu toisen treffeille niin kutsuja maksaa. Tottakai on hyvä aina olla varautunut maksamaan oman osansa - mutta en minä lähtisi miestä kutsumaan treffeille valitsemaani ravintolaan ja olettaisi, että hän vain maksaisi osansa - mulle tulis luonnostaan, että kun MINÄ olen kutsunut ja MINÄ olen ravintolan valinnut niin MINÄ ne treffit myös maksan. Mitä sä teet jos mies kutsuu sut treffeille ja sanoo että menette tuohon yli-kalliiseen ravintolaan johon sinulla ei ole varaa. Kieltäydytkö treffeistä torjuen miehen vai sanotko vain että "sori, mut toi on turhan kallis paikka mun lompakolle" -
miinaharava: Mulle on ainakin opetettu, että kummatkin maksaa ite ellei toinen välttämättä vaadi tarjota. Mut toisaalta en eläkään 50-luvulla!
Ehkä tuon voi jonkinlaiseksi oppirahaksi laskea. Itse olisin kadonnut paikalta nähdessäni "antifabion" luonnossa. Olisin vedonnut vaikka kivulloiseen virtsatietulehdukseen tms. Herää kysymys, millä tavoin nämä treffit oli näkemättä järjestetty? -
-
Voin sanoo että jos aletaan väitteleen että "jos toinen pyytää niin se tarjoaa" Voihan näin sanoa ja esittää pyhää, mutta käytännössä ei nainen maksa koskaan. Ja siksi ehkä olisi järkevä että jokainen maksaa omansa eikä odota mitään ellei toinen välttämättä halua ja osoittaa jotain, vaikka että massia riittää. Mikäli tähän nyt tasa-arvosta käytäntöö käytännössä haetaan. Ja jos täällä nyt on että "minä kuulin että kaverini....." tai "minä olen ainakin maksanut mieheni illan" niin kuitenkin käytännössä yleisesti sitä ei juurikaan tapahdu. Ja mikä tuo "minulle on opetettu" on? Jossain treffikurssilla annettu neuvoja miten toimia standardien mukaan ja esittää "normaalia" ? Mut sanotaan et tarinana tämä olisi voinut johonkin sketsiin mennä :D Tuo rahatilanne ja varsinkin bussirahan pummaaminen ei ole ehkä kaikista paras keino antaa hyvää kuvaa itsestään, tutustuu sitten mahdolliseen petikaveriin tai vaikka mahdolliseen työnantajaan. Ulkoinen olemus ja pituus on sitten sinun aistiharhoja ja oletuksia.
-
Pyysin kerran hakisiko ex-mies mulle juoman baarissa. Yllättäen hän kysyi, maksanko milloin takaisin... Hintaa oli muistaakseni 2.50€... Menin ja hain juoman itse, mutta mies edelleen ihmettelee, miksi on sinkku. Ei se hinta, vaan se periaate. Kyllä itsekin nykyiselle tarjoan joskus ja hän minulle sitten vuorostaan ja se on ihan ok.
-
parjaatteista niuhottaja: Kutsuja maksaa. Jos on yhdessä sovittu treffeistä, maksetaan puoliksi. Itse lähetin miehelleni silloin seurusteluaikoinamme viestin “Elokuvateatterissa pyörisi tällainen leffa, jonka haluaisin nähdä. Lähdetkö seuraksi katsomaan? Haluaisin käydä myös katsastamassa erään uuden ravintola. Kuulin, että siellä on hyvää ruokaa”. Minä olin siis selkeä kutsuja sekä leffan että ravintolan osalta ja ukko lähti seuraksi. Minä maksoin siis koko illan vaikka mies kovasti yritti maksaa puolet. Olin kerran äitini kanssa ostoksilla. Minulle tuli nälkä. Äidilläni ei ollut nälkä mutta tarjoutui seuraksi ja tilasi kahvin. Mielestäni aivan sama tilanne kuin tuo ylempi. Minä kutsuin ja minä maksan. Äiti kyllä yritti maksaa sen oman kahvinsa ja minun ruokani mutta käskin hänet laittamaan sen lompakkonsa piiloon. Perjaate kysymys. Kutsuja maksaa…
Epäselväksi jäi mikä on tämä "perjaate". -
H: Ehkä tuon voi jonkinlaiseksi oppirahaksi laskea. Itse olisin kadonnut paikalta nähdessäni “antifabion” luonnossa. Olisin vedonnut vaikka kivulloiseen virtsatietulehdukseen tms. Herää kysymys, millä tavoin nämä treffit oli näkemättä järjestetty?
Veikkaisin naamakirjaa tai jotain deittisivustoa. -
Tän on pakko olla Turusta.. :D Tuli niin elävästi pari tyyppiä mieleen!!
-
Täällä moni kommentoi, että ei ihmettele yhtään että joku mies on sinkku. Minä taas ihmettelen sitä että millä ihmeen konstilla tuo antifaabio on saanut houkuteltua ko. henkilön treffeille. Jotenkin tuntuu täysin mahdottomalta saada joku naispuoleinen lähtemään edes treffeille vaikka omaa siistin ja huolitellun ulkonäön ja käytöstavatkin on opeteltu jo pienenä. Puhumattakaan siitä että rehellisenä työntekijänä palkka riittäisi mainiosti siihen että voisi tarjota sen illallisen ja jopa sen autokyydinkin. Jopa taksinkin jos se auto sattuisi porsimaan matkalle.
-
Kommentoija: Epäselväksi jäi mikä on tämä “perjaate”.
Siis sama kuin esim. "perjvihollinen", "perjkato", "perjkuva". -
parjaatteista niuhottaja: Kutsuja maksaa. Jos on yhdessä sovittu treffeistä, maksetaan puoliksi. Itse lähetin miehelleni silloin seurusteluaikoinamme viestin “Elokuvateatterissa pyörisi tällainen leffa, jonka haluaisin nähdä. Lähdetkö seuraksi katsomaan? Haluaisin käydä myös katsastamassa erään uuden ravintola. Kuulin, että siellä on hyvää ruokaa”. Minä olin siis selkeä kutsuja sekä leffan että ravintolan osalta ja ukko lähti seuraksi. Minä maksoin siis koko illan vaikka mies kovasti yritti maksaa puolet. Olin kerran äitini kanssa ostoksilla. Minulle tuli nälkä. Äidilläni ei ollut nälkä mutta tarjoutui seuraksi ja tilasi kahvin. Mielestäni aivan sama tilanne kuin tuo ylempi. Minä kutsuin ja minä maksan. Äiti kyllä yritti maksaa sen oman kahvinsa ja minun ruokani mutta käskin hänet laittamaan sen lompakkonsa piiloon. Perjaate kysymys. Kutsuja maksaa…
Entäs sitten, jos kutsut useamman kuin yhden ihmisen leffaan, joudutko silloinkin maksamaan kaikki sisälle? En ole ikinä kyllä ajatellut, että jos pyytää jotain mukaan jonnekin joutuu automaattisesti kustantamaan kaiken. Treffitreffit hienoon kalliiseen ravintolaan, johon toisella ei normaalisti olisi varaa nyt voin ymmärtää. Varsinkin alempi kahvijuttu oli vähän kumma. Ajatellen siis jos sekin olisi sellainen yleinen käytäntö, koska mielestäni tilanteessa ei tapahtunut edes minkäänlaista kutsumista. Tuli vain mieleen, että kannattaapa olla varovainen, että mihin ketäkin mukaansa kutsuu. Yksinkertaisinta olisi vain varautua maksamaan omat juttunsa itse, ja jos toinen välttämättä haluaa tarjota, ottaa sitten tarjous vastaan. -
Itse miespuolisena aina maksanut kaikki treffi kulut, äiti opetti näin :) Kai se on vaan se että olen niin hiton vanhanaikainen.
-
Kyllähän periaate pitäisi olla, että kumpikin maksaa omansa, ellei toinen tarjoudu maksamaan molemmista. Eihän sitä pers'aukisena voi deittailla ollenkaan, jos jatkuvasti pitää olla molemmista maksamassa. Kyse ei ole halpamaisuudesta tai piheydestä, vaan yksinkertaisesti siitä, että rahaa ei ole. Miten esimerkiksi jutun naiselle pitäisi sanoa: "tahtoisin kutsua sinut treffeille, mutta jätän sen tekemättä, koska minulla ei ole rahaa maksaa molemmista." Tai vielä nolompaa olisi pyytää treffeille ja tiedustella sitten, että maksathan sinä varmasti omasi, kun toisten mielestä kutsuja tarjoaa ja en tiedä kuulutko niihin. Onhan se nyt paljon helpompaa niin päin, että jos joku haluaa viedä sinut pirun kalliiseen ravintolaan, sanoa että ei perse kestä syödä täällä. Ja kun vielä lisätään se, että jos miehenä jäät odottamaan sitä ilmaista, siis sinulle tarjottua illallista, niin nälkään kuolet.
-
Mun täytyy aukaista nuppiani sen verran, kun sanotaan aina ettei ulkoinen olemus ole tärkeintä ja sisin ratkaisee ja tuomitaan suurella kädellä, kun joku sanoo, ettei miellytä omaa silmää. Sinkkuusongelmat olis ratkaistu, jos jokainen tyytyisi ensimmäiseen vastaantulevaan mieheen/naiseen eikä pitäis mitään standardeja yllä. Jos toinen on oikeasti jollain tapaa epämiellyttävä, niin miksi sitä pitäisi sietää? Vain koska yhteiskunta vaatii niin ja joku pellehermanni netissä pääsee taas laukomaan sovinistisia kommentteja, kuinka naiset on lutkia, koska se grillisipseissä marinoitu antifabio ei sattunut saamaan pöksyjä kosteaksi. Ihan samalla tavalla jää saharat jalkojen väliin kuin ei miehilläkään nappaa suurin osa siiderivalaista, joilla on puolikalju ja kulmakarvat nypitty pois. Ken tykkää, niin tykkää. That's it ei mulla muuta.
-
Fiksu heppu tuo "antifabio", kaikista ominaisuuksistaan huolimatta pääsi treffeille haluamansa naisen kanssa. Ei läheskään kaikilla riitä pokka moiseen. Heppu menee varmaan jatkossakin treffeille.
-
Minulle taas on täysin vieras ajatus, että kutsuja maksaisi viulut. Kyllä minä ainakin oletan, että kaikki maksavat oman osuutensa ihan itse ellei erikseen toisin sovita. Itse ainakin olisin hyvin hämmentynyt (tai sanotaan että olisin ollut, kuulin nimittäin tällaisesti periaatteessa ensimmäistä kertaa) jos vaikkapa kaverini olettaisi minun maksavan hänenkin ruokansa, jos vaikkapa pyydän häntä kanssani testaamaan uutta ravintolaa. Olen useinkin joutunut kieltäytymään tällaisista kutsuista huonon rahatilanteen takia, eikä siinä minusta ole mitään ihmeellistä. Samoin kieltäytyisin treffeistä, tosin saattaisin ehdottaa jotain lompakolleni sopivampaa vaihtoehtoa, vaikkapa illallista jommankumman kotona tai ilallisen muuttamista kahviksi/kaljaksi. Naisena oletan myös treffeillä kumpaisenkin maksavan oman osuutensa mikäli erikseen ei muuta sovita. Kerran on tainnut mies ehdottomasti haluta maksaa ruokani ja leffalippuni, mutta vaadin myös itse ehdottomasti saada ihan periaatteesta maksaa edes leffaherkut. Tienaan rahani ihan itse, kiitos. Tällä hetkellä olen parisuhteessa ja kaikki maksetaan joko itse tai puoliksi, oli kyse ruokakauppalaskusta tai kaljasta. Jos toinen tarjoaa, meillä on tapana yleensä maksaa rahat jälkeenpäin takaisin tai tarjota samalla mitalla takaisin ensi kerralla.
-
Tunnistin itseni tuosta tarinasta. Osittain ainakin, olikohan tämä minusta kerrottu? Helsingissä tuntuisi tapahtuvan, kun 2,50 € dösärahaa pyysin ja lippu maksaa sen verran. Oikein mielenkiintoista.
-
Karsee nillitys siitä kenen pitäisi maksaa. Pääasia lienee, että joku maksaa ne ruuat, ettei tartte poliisin kanssa asiaa selvitellä? Aika tahditontahan tuo minun mielestäni oli. Mielestäni kutsujan tarjoutuminen maksamaan kuuluu hyviin käytöstapoihin, ihan sama onko kyseessä mies vai nainen. Mielestäni kutsutun tulee yhtälailla varautua tilanteeseen ja ottaa oma rahapussinsa mukaan ja mielellään myös kuitenkin yrittää kieltäytyä siitä, että illallinen tarjotaan. Vähän niinkuin eräänlainen soidintanssi, kutsuja sanoo että "kaikki samaan laskuun, minä tarjoan" - kutsuttu siihen että "eiei, minä maksan omani" - "ei, kyllä minä maksan" - "no okei, kiitos <3". Semmoista perussettiä sosiaalisessa kanssakäymisessä, tämä osoittaa mm. kuinka tosissaan kutsuja on ollut halussaan nähdä kutsuttavansa, kuinka paljon kutsuttu arvostaa tilannetta jne.. Sen ei toki tarvitse aina mennä näin ja jos osapuolet tietävät toisen taloudellisen tilanteen tai vakaumuksen asian suhteen jo ennalta, niin tilanne voidaan sivuuttaa kokonaan. Sitten kun nämä ensimmäiset treffikerrat on ohitettu, niin voidaankin alkaa maksamaan sen mukaan miten sattuu tuntumaan ja mielellään tasapuolisesti. Pidemmässä parisuhteessa sitten on jo omat tapansa jokaisella parilla, itse näen asian niin, että se maksaa kummalla on rahaa. Ts. vaikka mies maksaakin, niin se voi silti loppupeleissä mennä minun rahoistani :D
-
Kommentti