Rankat juhlat
22-vuotias nainen kokee elämänsä rankimmat synttäribileet. Ja raivostuu.
Lähettänyt: Syyllinen
200 kommenttia
-
mulle on käyny sama ja se sattuu. oon vielä niin herkkä ihminen, etten kehdannut kertoa kenellekään tai varsinkaan tehdä siitä tämmöstä numeroa. suunnittelin jo valmiiksi et jos joku kysyy jotain niin sanon vaan, että oli ihan jees, juhlittiin pienellä porukalla. kukaan ei edes kysynyt, mikä myös satutti, vaikka salaa olin toivonut, ettei kukaan kysyisi… ja tosiaan seuraavana aamuna tuli itku, kun näki kaikki ne ruuat ja muut valmistelut koskemattomina pöydällä.
-
Minä sain kokea saman jo 11-vuotiaana, enkä sen jälkeen ole synttäreitä viettänyt. En kerro kenellekään, milloin synttärini ovat, jotta samaa tilannetta ei koskaan enää pääse tapahtumaan. Yksi kerta riitti minulle.
-
-
Ymmärrän mielipahan. Tosin ymmärrän myös miksei kukaan vaivautunut paikalle.
-
Sonjan pitäisi ymmärtää, että muut ei välttämättä näe 22-vuotissynttäreitä ihan niin tärkeänä asiana. Ymmärtäisin, jos olisi 12v tai pyöreitä vuosia, mutta 22... Toki jos kaikki nuo kutsutut on alunperin ilmoittanut tulevansa, on se todella keljusti tehty. Itse sain kuitenkin ennemmin sen käsityksen, että hän oli kutsunut 25 henkilöä, joista ylipäätään 4 kertoi ettei tule ja nyt Sonja oletti että loput 21 automaattisesti olisi tulossa ilman vahvistusta. Anniina oli joka tapauksessa idiootti.
-
Tuli niin paha mieli... Muistan kun täytin 20v ja "kaverit" ei paikalle tullu vaikka oli aikonu... Ei se kivalta tunnu todelllakaan :/
-
Sillähän ei ole minkään sortin merkitystä juhlitaanko pyöreitä vai ei, mutta tuo on erittäin paskamainen teko kavereilta! Kaikki sympatia Sonjan puolella, tekisi miltei mieli järjestää uudet kemut toiselle, vaikken häntä tunnekkaan :(
-
-
Mulla oli onnistuneet 22-vuotispäivät. Join kaljaa, rapsutin mahaa ja pelasin pleikkaria. Mä en ikinä oo osannu tykätä ylimääräisestä huomiosta ja sitä tulee kuitenkin juhlittuu jokatapauksessa 1-2 kertaa kuukaudes, joten fuck the birthdayparties :)
-
Minä voin tulla synttäreille.Viinaa en juo, mutta kakku kyllä kelpaa.Lahjan tuon tietysti tullessani.Sonjalle jotain kivaa :)
-
Luu: Sonjan pitäisi ymmärtää, että muut ei välttämättä näe 22-vuotissynttäreitä ihan niin tärkeänä asiana.
Jos toinen ihan varta vasten kutsuu juhliin, niin pitäisi siitä ottaa vähän vinkkiä, ja ainakin olla sen vertaa tapoja, että kutsujalle ilmottaa, jos ei aio paikalle vaivautua/pääse tulemaan. Puhutaan minun mielestä ihan perus käytöstavoista tässä. Tuli surku fiilikset, onneks ei oo itelle käyny ikinä niin ettei yhtään kukaan olis tullu. Tosin en oo aikoihin pitänykään synttäreitä isommalle porukalle, kuin vaan muutamalle läheisimmälle kaverille, joiden osallistumista ei tarttee arpoa ja jännittää. -
voi sonjaa :( aika idioottimaisia kavereita ne, jotka feidaa eikä edes ilmota.
-
Se on uskomatonta kuinka välinpitämättömäksi ihmiset on tullu. Sen olen huomannut jo useaan kertaan kuinka feissarissakin perustetut kutsut/ryhmät eivät aktivoi ihmistä edes ilmoittamaan saapuvatko tapahtumaan vai ei. Onko se todellakin niin vaikeeta painaa sitä nappia missä lukee ettei ole tulossa tai edes jos ei ole varma, sitä 'ehkä' nappia. Mikä meissä on vialla?
-
-
Sääli tietty epäonnisista bileistä, mutta tuollaisella suoranaisella haistattelulla taitaa jäädä vieraat kyllä vähiin tulevinakin vuosina..
-
Tästä tuli kyllä paha mieli Sonjan puolesta. Ihmiset voi joskus ajatella, miltä itsestä tuntuisi jos kukaan ei ilmoittaisi tai saapuisi paikalle. Ajattelee edes sitten sillä tavalla, jos ei muuten osaa.
-
Parempi otsikko olis: Kylmät, tunteettomat ja pa*kat "kaverit".
-
Vähän ristiriitaiset tunteet kyllä tästä. Toisaalta vaikuttaa vähän lapselliselta että 22-v. vielä ylipäänsä pitää jotain synttäreitä saati tekee niistä tuollaista numeroa, ja Sonjan tapa avautua aiheesta feisbuukissa antaa kyllä vähän osviittaa siitä miksi ihmiset kenties jättivät tulematta ja ilmoittamatta... Toisaalta käy vähän sääliksi, kun on toiselle selvästi kova juttu ja tullut paha mieli.
-
Luu: Sonjan pitäisi ymmärtää, että muut ei välttämättä näe 22-vuotissynttäreitä ihan niin tärkeänä asiana. Ymmärtäisin, jos olisi 12v tai pyöreitä vuosia, mutta 22… Toki jos kaikki nuo kutsutut on alunperin ilmoittanut tulevansa, on se todella keljusti tehty. Itse sain kuitenkin ennemmin sen käsityksen, että hän oli kutsunut 25 henkilöä, joista ylipäätään 4 kertoi ettei tule ja nyt Sonja oletti että loput 21 automaattisesti olisi tulossa ilman vahvistusta. Anniina oli joka tapauksessa idiootti.
Niin silleenhän se ystävyys toki toimii, että ajatellaan vaan sitä, mikä on itselle tärkeää ja kaverin tunteilla ei sit niin väliä. Eihän tuossa tietenkään voi ketään yksittäistä kaveria syyttää, varmaan vaan surkeiden sattumusten sarja, ettei kukaan päässyt paikalle. Mut tulis silti itelle ainakin ihan paska fiilis, jos noin kävis. Ja varmasti soittaisin äidille itku kurkussa, että kukaan ei välitä musta. Ja menis hetkeks usko kaveruuteen. P.S. Mullekin kävi noin 1-vuotissynttäreillä, onneks en ite tietty muista mitään. Äiti tosin oli kuulemma itkeny. : D -
Itselläni oli lähes vastaava tilanne 9v. synttäreillä aikoinaan: 12 vierasta kutsuttu, mutta vain yksi saapui paikalle (toki muut ilmoittivat, että eivät pääse mutta silti). Erikoista oli se, että kyseiset synttärit olivat kaikista synttäreistä ne parhaimmat :D
-
Toivo Isänmaa: Sääli tietty epäonnisista bileistä, mutta tuollaisella suoranaisella haistattelulla taitaa jäädä vieraat kyllä vähiin tulevinakin vuosina..
Miten olisit itse reagoinut? Jäänyt surkuttelemaan ja valittamaan heille, kuinka paska ihminen olet? Kyllä mä olisin ihan samalla tavalla ruvennut haistattelemaan, koska jos jotain luvataan, siitä pidetään kiinni! Ja on käynyt mullekkin.. no melkeen, sain joskus 10-12 vuotiaana luvan pyytää 4 kaveria meille, joista tasan 1 saapui paikalle. Kukaan ei edes ilmoittanut. Ja en mennyt kyllä kovin iloisin mielin kouluun, kun yksi ei-tulleistakin oli minun luokallani. En kerro mitä sen jälkeen tapahtui.. -
Kun luen tälläisistä asioista niin olen vain tyytyväinen etten vietä syntymäpäiviä, kun kotona koskaan ei vietetty. Olen varma että nimittäin olisi mullekkin näin käynyt. Enkä muutenkaan kerro tarkkaa ikääni yleensä, varsinkaan syntymäpäivääni. Ainakin vältyn siltä, että joku toisi lahjoja tai vaikka alkaisi väsäämään juhlia.
-
-
Itellä kävi samoin juuri uuteen kaupunkiin muuttaneena. Kutsuin "kavereita", joihin oli koulussa tutustunut, mutta ketään ei ilmestynyt paikalle. Nykyään en tykkää järjestää mitään juhlia. Valmistujaisia en järjestänyt kun dippa vihdoin oli kädessä ja kolmekymppisetkin jäi viettämättä. Synttäripäivä on FB:ssä piilotettuna, koska se on rasittavaa, että ihmiset, jotka eivät oikeasti välitä pätkääkään, kirjoittavat automaattisesti onnittelut kaikille, joiden nimi lukee nurkassa. Onneksi äiti muistaa onnitella joka vuosi <3
-
Olen kokenut lapsena ja olen kokenut aikuisena. Enää en mitään juhlia järjestä kun ei ihmiset ilmaannu paikalle.
-
Kamalaa oli penskana myös se, kun jäi kirjaimellisesti yksin koulun pihalle odottamaan taksikyytiä kun kaikki muut pakkautui autoihin ja läksi synttäreille, jonne mua ei ollu kutsuttu. Kaikki muut oli.
-
Meillä sentään tuli häihin omatvanhemmat aamupäivällä juomaan kahvit, seuraava tulikin vasta iltapäivällä ja loppujen lopuks juhlijoita oli 3 + DJ + 2 kuokkavierasta meidän lisäksi :D Ja olihan kutsut laitettu kaikille sisaruksille ja vanhemmille, parhaimmille kavereille, taisi olla n.20 kutsulistassa. Mutta ikinä ei ole ollut niin hyvää boolia, onneksi ei muut tulleetkaan niin jäipähän meille tarpeeksi :D :D
-
Lapsellinen marttyyri ja huomioh***a. Tehdä nyt noin iso numero omista synttäreistään ja siitä, ettei tullut vieraita. Kun haukkuu kaikki pystyyn, niin katoaa ne loputkin "kaverit". Olisi vaan ollut hiljaa ja hyväksynyt tosiasiat, ettei ole se kaikkein suosituin tyyppi, niin ei tulisi vastaavia pettymyksiä jatkossa. Ja jos käytös on tuollaista, niin en lainkaan ihmettele, jos ihmisiä ei kiinnosta tulla hänen bileisiin.
-
Ei mun seura varmaa kelpaa kun oon vasta 17, mutta tulisin ihan mielellään vaikka ensi vuonna :(
-
Totuus: Olisi vaan ollut hiljaa ja hyväksynyt tosiasiat, ettei ole se kaikkein suosituin tyyppi
22-ikävuoden kohdalla jaetaan ihmiset vielä "suosittuihin" ja "epäsuosittuihin"? Oon tainnut missata jotain elämässäni. -
Totuus: Lapsellinen marttyyri ja huomioh***a. Tehdä nyt noin iso numero omista synttäreistään ja siitä, ettei tullut vieraita. Kun haukkuu kaikki pystyyn, niin katoaa ne loputkin “kaverit”. Olisi vaan ollut hiljaa ja hyväksynyt tosiasiat, ettei ole se kaikkein suosituin tyyppi, niin ei tulisi vastaavia pettymyksiä jatkossa. Ja jos käytös on tuollaista, niin en lainkaan ihmettele, jos ihmisiä ei kiinnosta tulla hänen bileisiin.
Aha, taidat olla näitä jotka ajattelevat ihmiset johonkin asteikkoihin. Kenellä on eniten cooleja kuvia instassa ja tykkääjiä ihan v*tusti. Eiköhän se idea tässä juuri ole, että Sonjaa ei kiinnosta tuollaiset "ystävät". Ja pakko sanoo että ymmärrän täysin. Parempia frendejä vaan eetteriin. -
Voi ei! Mulla on niin järjettömän paha mieli tästä :/ En tiedä miten itse kestäisin tuollaisen. Joskus kun mut on kutsuttu johonkin, ja olen miettinyt, että haluaako se, että menen oikeasti sinne, niin olen aina miettinyt tätä mahdollisuutta. Ja mennyt vaikken ehkä olisikaan ollut ihan juhlatuulella. Aina on kuitenkin ollut kivaa :)
-
-
Juomari: Vähän ristiriitaiset tunteet kyllä tästä. Toisaalta vaikuttaa vähän lapselliselta että 22-v. vielä ylipäänsä pitää jotain synttäreitä saati tekee niistä tuollaista numeroa, ja Sonjan tapa avautua aiheesta feisbuukissa antaa kyllä vähän osviittaa siitä miksi ihmiset kenties jättivät tulematta ja ilmoittamatta… Toisaalta käy vähän sääliksi, kun on toiselle selvästi kova juttu ja tullut paha mieli.
Eiköhän nämäkin synttärit voi ajatella vain hyväksi syyksi bilettää. Tällä sun logiikalla tuparit jne on myös lapsellisia. -
Eniten jäin ihmettelemään tuota Anniinan "Hyvä et teillä oli hauskaa<3"... Tuollaisen vuodatuksen jälkeen TEILLÄ ja HAUSKAA? Lukiko se muuta kuin vain ekan rivin vai onko se oikeasti ***tumainen?
-
Tulipa paha mieli Sonjan puolesta. Olisi kutsuvieraat edes voineet ilmoittaa esteistä. Eikä sillä ole väliä onko ne 20-v vai 22-v synttärit, kun kerran juhlat järjestetty ja kutsut lähetetty. Kyllähän se vähän horjuttaa ystävyyttä tehdä yhtä paskamaisesti kuin mitä tässä Sonjalle kävi.
-
JesseJames: Itellä kävi samoin juuri uuteen kaupunkiin muuttaneena. Kutsuin “kavereita”, joihin oli koulussa tutustunut, mutta ketään ei ilmestynyt paikalle. Nykyään en tykkää järjestää mitään juhlia. Valmistujaisia en järjestänyt kun dippa vihdoin oli kädessä ja kolmekymppisetkin jäi viettämättä. Synttäripäivä on FB:ssä piilotettuna, koska se on rasittavaa, että ihmiset, jotka eivät oikeasti välitä pätkääkään, kirjoittavat automaattisesti onnittelut kaikille, joiden nimi lukee nurkassa. Onneksi äiti muistaa onnitella joka vuosi ♥
No oletpa parempi ihminen kuin kaikki muut. Kiitos kun alennuit kertomaan tarinasi meille <3 -
Todella paha mieli tuli Sonjan takia :'( En ymmärrä, miksei porukka ollut voinut ilmoittaa, ettei tule. Jos vain 4 on jotakin vastausta laittanut. Kyllä olisin itse voinut edes valehdella etten pääse, jos ei synttärit olisi kiinnostanut. Kyllä tuo tuntuu pahalta.
-
Masentavaa joo, mutta eikös tuollaiset synttärikutsut ole hieman nuorempien puuhaa?
-
Ihan oikein että kertoi julkisesti miten kävi. Jos kutsu tulee niin siihen on kohteliasta vastata. Ne kaverit voikin unohtaa, ketkä on kutsuttu eivätkä ilmoita mitään. Mitä sellaisilla kavereilla edes tekee, joten ihan sama jos suuttuisivatkin.
-
Ilarim: No oletpa parempi ihminen kuin kaikki muut. Kiitos kun alennuit kertomaan tarinasi meille ♥
Ilarim, itsellesi on käynyt vastaavasti joten äläpä yritä olla kovempaa kuin oletkaan. -
Ainakaan mun ystävyys- ja kaverisuhteissa ei todellakaan arvota niitä "suosituimpia". Ja Sonja tekee ihan oikein kun haistattaa paskat, mitä ihmettä tollasilla "kavereilla" edes tekee? Hyvä kun tajuu ettei tollasissa kannata roikkua vaan ettei olis yksin.
Totuus: Lapsellinen marttyyri ja huomioh***a. Tehdä nyt noin iso numero omista synttäreistään ja siitä, ettei tullut vieraita. Kun haukkuu kaikki pystyyn, niin katoaa ne loputkin “kaverit”. Olisi vaan ollut hiljaa ja hyväksynyt tosiasiat, ettei ole se kaikkein suosituin tyyppi, niin ei tulisi vastaavia pettymyksiä jatkossa. Ja jos käytös on tuollaista, niin en lainkaan ihmettele, jos ihmisiä ei kiinnosta tulla hänen bileisiin.
-
Mulla nyt tulee ekana mieleen, että taitaa nykyaikana 'kaveri' käsite olla monella vähän hakusessa. Kyllä mun ystäväpiirissä bileisiin on aina kutsuttu, sovittu ja tiedetty keitä tulee, eikä vaan heitelty kymmeniä kutsuja sinne tänne satunnaisille tuttaville. Eihän nuo Sonjan 'kaverit' ole mitään kavereita, jos noin menettelevät. Jotain joutavia puolituttuja.
-
Mitäs ihmettä? Miksi täällä niin monet valittaa kuinka lapsellista on surra jotain pieleen menneitä synttäreitä? Ehkä tässä nyt ei ole kyse siitä, että Sonjaa harmittaa että juuri _synttärit_ meni pieleen, vaan tilanne olisi ihan sama jos kyseessä olisi olleet vaikka tuparit. Vai olisiko teidän mielestä Sonja ollut (tai olisiko hänen pitänyt olla) ihan ok asian kanssa jos olisi kutsunut kaverit katsomaan ja juhlimaan uutta asuntoaan ja kukaan ei olisi tullut? Mitä väliä sillä on mikä syy tässä on ollut kutsua kavereita kylään, kun tärkeintä on kavereiden käytös? "Turha valittaa kun kyseessä vain jotkut lapselliset synttärit". En tajua. Ja kai sitä saa viettää synttäreitään minkä ikäisenä vain, ainakin mun kavereiden keskuudessa (ollaan samaa ikäluokkaa) on ihan normaalia viettää synttäreitä vaikkei mitään pyöreitä täyttäisikään, hyvä syy juhlia! Ei se tietenkään hirveästi eroa esim. just niistä tupareista, mitä nyt päivänsankari on vähän tärkeämmässä asemassa ja silleen, mut ihan normaalia viettää synttäreitä enkä tajua miksi pitäisi ajatella että ne on ihan lapsellisia eikä kannata surra jos kukaan ei tule paikalle.
-
Mullekin tuli mieleen, että kyllä minä ystäväni ihan kasvotusten olen aina kutsunut ja samantien siinä saanut kuulla pääsevätkö paikalle vai ei. En ole koskaan ymmärtänyt näitä FB-kutsuja. Mutta enpä ole koskaan mitään suurempia bileitä järjestänytkään, maksimissan 5-6 hengen synttärijuhlia. Mutta missä olis se Sonjan paraskaveri/sisko, joka pääsee aina paikalle oli kyse miten tärkeästä/vähäpätöisestä seikasta tahansa?
-
"Olisin kyl tullut jos olisit soittanu et oot yksin" :D säälistä tai sit muuta mielessä Nikolla
-
kyllä minä ainakin olisin haistattanut pitkät niille, jotka eivät vaivaudu edes ilmoittamaan (saati sitten lukemaan koko tilapäivitystä loppuun...) ja vaihtanut kaveripiiriä aika tiuhaan. En mä ainakaan kaipaa sellaisia kavereita jotka ei oikeasti mitään kavereita olekaan. Mikä siinä on kun ei voi ilmoittaa? Kyllä sitä nyt saa itse kukin järjestää synttärit vaikka ei täyttäisikään pyöreitä tai tasavuosia (25, 35, jne) Vihaksi pistää.
-
niin ja lisättäkööt, että itseäni ainakin harmitti aivan valtavasti kun pidin tuparit ja paikalle kutsutut uudet parhaat kaverit eivät edes ilmoittaneet että eivät tule. Olivat koko vuoden jankanneet että haluavat nähdä poikaystäväni ja kun vihdoin olisi ollut mahdollisuus... niin syy oli että ei jaksa. Tuli vähän sellanen olo että vittu ei sitten, ja koitin siinä sitten olla iloinen vaikka itketti koko ajan kun porukkaa tuli se kaksi eikä ollut mikään hohdokas ilta. Ja kyseessä oli "VAIN" tuparit.
-
Eniten perseestä tässä mokassa oli Anniina, joka ei edes viittinyt lukea statuspäivityksestä kahta ensimmäistä lausetta, vaan jatkoi vaan kaveriesitystä, ja Noora, joka ei edes yrittänyt pyytää anteeksi. Nimim. joo, sama käynyt mullekin, 10v., ekana vuonna nykyiselle kotipaikkakunnalleni muutettuani. 12 kutsuttua, ei yhtään vastausta, ei yhtään vierasta. Laitoin vaan kaikille viestiä, että sori, kortissa luki väärä kuukausi, kampesin itseni seuraavana päivänä itku kurkussa kouluun ja naureskelin "omalle mokalleni" kaikkien niiden kanssa, jotka eivät olleet tulleet, ja annoin ymmärtää, että pari ihmistä olivat tulleet paikalle ennen kuin ehdin laittaa korjausviestin. Parin viikon päästä laitoin viestin, että äiti oli muka kieltänyt juhlien pitämisen... ja siihenkään en saanut vastausta.
-
Voi ei, Sonja rukka. :( Tuli mieleen omista juhlista ylioppilasjuhlat: kutsuttiin paikalle yli kolmekymmentä ihan vaan lähimpiä sukulaisia ja alle 5 tuli paikalle. Muutama perui minulle, muutama lähetti kutsuttujen mukana viestin, etteivät halua tulla. Joten tiedän, Sonja, miltä kutakuinkin tuntuu. :/ ehkä nyt vain parasta laittaa uusia kavereita hankintaan, edes muutama.
-
-
missähän sonja asuu.. mä meen sen kans heti bilettää!
-
Mullekki kävi noi ku olin lapsi.en muista ikää mutta olin kuhtunu kavereita synttäreille niin eipä kukasn tullu ja syy oli että rakas serkkuni jonka on minua vuoden vanhempi oli sanonu kavereilleni että ne lähtis sen mukana lammelle.sielä mä sit kotona itkin samaan aikaan kun serkkuni leikki kavereitteni kanssa.ja en enää ole tekemisissä koko serkun kanssa yhtä kusipää se on viekin.
-
Mun kaverit ei ikinä muista mun syntymäpäivää ja tästä johtuen en ikinä saa mitään lahjaa. Mutta heti ku kaveripiirissä jonkun toisen syntymäpäivät lähestyy, niin alkaa hirvee lahjan osto operaatio. Paljonko kaikki laittaa rahaa, mitä ostetaan? jne. Kerran sitten tuumasin, että en osallistu lahjaan. Noh mua pidettiin kamalana ihmisenä, kun en kaverin lahjaan osallistu. Sitten oli pakko avata suu ja sanoa, että muistatteko mitä ootte mulle ostanu tän viimesen 10 vuoden aikana. Kukaan ei muistanu, eikä sanonu mitään. Tuumasin, että niinpä ei yhtään mitään, mutta mulla on menny satoja euroja teidän lahjoihin....
-
Thrill: Kamalaa oli penskana myös se, kun jäi kirjaimellisesti yksin koulun pihalle odottamaan taksikyytiä kun kaikki muut pakkautui autoihin ja läksi synttäreille, jonne mua ei ollu kutsuttu. Kaikki muut oli.
Siis mitä, kutsuiko joku tyyppi oikeasti juhliinsa ihan kaikki muut oppilaat paitsi juuri sinut? -
Jälleen tulen mölisemään omiani tänne. Ensinnäkin tästä kutsumisesta... Meidän kaveriporukka asuu aika laajalla alueella, joten kutsuja on vähän pakko välillä jaella sosiaalisessa mediassa ja niin, koska joskus ne pippalot tulee tosi lyhyellä varotusajalla eikä sitten ehdi kaikkia lähteä metsästämään. Silti kaikki vastaa edes jotakin niihin kutsuihin. Ja minä varmasti myös olisin aika hemmetin surullinen ja kärttynen jos noin monesta kukaan ei viitsis edes vastata että tulevatko vai eivätkö. Kyllä mä oletan että jos ei mitään vastata niin ilmeisesti ollaan sitten tulossa, koska jos jättää ilmottamatta omasta tulostaan niin voi käydä justiinsa näin. Mä en ainakaan kestäis ajatusta siitä että olisin osasyyllinen tällaseen, toinen laittanu kaiken valmiiks ja odottelee innolla kavereita pitämään hauskaa, mutta aamulla saakin sit vaan siivota koskemattoman kattauksen pois. Olkootkin jotkut 22v. synttärit. Mikä siinä on kun "aikuisille" synttärit ei sais olla mikään iso juttu jota odotetaan tms? Eikö se ole ihan yhtä lailla tilaisuus pitää sitä hauskaa kavereiden kanssa? Vai onkohan aikuisilta jotenkin sitten hauskanpito kielletty, kun se on niin saatanan lapsellista, etenkin jos jollakin on jotkut kirotun synttäritkin vielä? Koska siis aikuisten maailmassahan kaikki on tylsää ja harmaata ja aikuiset korkeintaan pitää jotain ihan helvetin sensuelleja cocktailpartyja, ei mitään synttäribileitä. Alkaa ihan ketuttaa tällanen. Eikä tollasta varmaan koskaan unohda. Mulle ainakin jäis ikuisiks ajoiks siitä pieni pelko perseeseen että entä jos ketään ei oikeasti kiinnostakaan, että mitä vittua sitä edes yrittää kun kuitenkaan ei ole niin "cool" että kaverit vaivautuis paikalle. Eikö tollasia ihme kasteja ollut joskus ala-asteella? Että vaan tosi siistien ja suosittujen tyyppien synttäreille mennään? Ja kyllä olen katkera lehmä, olin epäsuosittu ja saatanan ruma kakara. Tosin olen nykyään hyvin onnellinen koska löysin ihmisiä jotka välittää musta vaikken olekaan cool ja kaunis. Niin sitä vaan että ettikää nyt ne hemmetin käytöstavat ja miettikää miltä teistä tuntuis tuollanen. Luulis ettei sen yhen pikku "en pääse mutta onnea" -viestin lähettäminen olis niin pirun vaikeeta.
-
Jotenkin tuo, miten nuo kaverit vielä hankaa suolaa haavoihin fb:n kautta, on kuin kirskikka kakun päälle heidän paskamaisesta käytöksestään.
-
Anniina on tyhmä huora, mutta ihmettelen miksi joku vaivautuu järjestämään bileet 22 v synttäreille
-
Voi Sonja, mä voin olla sun uusi kaveri! Tollaset ihmiset on hyvä jättää taakseen. Suurinpirtein sama kohtalo käynyt pariin otteeseen, eiköhän ruveta bilettämään yhdessä?=) Ole minun ameebani <3
-
Siitä lähtien kun täytin 13, olen juhlinut synttäreitäni vain perheeni kanssa. Syitä tähän on monia. Toki jotkut kaverit ovat lahjoja antaneet ja onnitelleet, mutta en mä sen isompaa ole kaivannut. Olen viettänyt synttäreitä viimeiset viisitoista vuotta niin, että paikalla on ollut joko poikaystävä tai sitten mun oma pieni perhe. Tänä vuonnakaan en järjestä isompia juhlia itselleni, vaan tyttärelleni :) Koska meidän synttärit on niin lähekkäin, ovat sukulaiset tuoneet lahjat samaan aikaan sekä minulle että tyttärelle ja onnittelevat tekstarein ja puheluin varsinaisena päivänä. Avokin ja tyttären kanssa tehdään sitten kakkua ja käydään jossain. Ei sitä enempää tarvitse :) Ymmärrän kuitenkin niitä joille synttärit on iso asia ja tulikin tosi paha mieli Sonjan puolesta.
-
Niin ja poikaystävät oli kuvioissa ennen nykyistä perhettäni :D :D
-
-
Mulla ei ole edes vuosikausiin ollu mitään mitä kutsua. Isovanhemmat nyt tulee kahveelle ja se riittää ihan hyvin.
-
Sitä on yhtäkkiä niin kiitollinen omista hyvistä ystävistä. ♥
-
Ilmota Sonja ens kerralla täälä mokien puolella. Mä lupaan ainaki tulla.
-
foo: Siis mitä, kutsuiko joku tyyppi oikeasti juhliinsa ihan kaikki muut oppilaat paitsi juuri sinut?
Näin kävi kyllä ala-asteella yllätävänkin helposti. Bonuskierroksena oli sitten kiva kuunnella seuraavana koulupäivänä, miten kaikilla oli ollut kivaa. -
Syntymäpäivästään ei kannata kertoa, ihan yksinkertaisesti peliteorialla analysoiden: 2x2 matriisi Kertominen A kerrot synttäreistä Kertominen B: et kerro synttäreistä Tulos A: synttäreitäsi ei juhlisteta Tulos B: synttäreitäsi juhlistetaan Kertominen A & Tulos A: sinusta ei varmuudella välitetä (ylläolevan feissarimokan skenaario) Kertominen A & Tulos B: et voi olla varma välitetäänkö sinusta, vai onko kyse velvollisuudentunnosta tms. Kertominen B & Tulos A: kukaan ei tiennyt synttäreistä, joten no harm done Kertominen B & Tulos B: joku oikeasti välittää niin paljon, että on selvittänyt synttärisi ja haluaa juhlistaa niitä Kuten tästä voidaan havaita, paras ratkaisu on olla kertomatta synttäreistään kenellekään.
-
Sama kävi mulle, täytin 19. Itkin yksin kotona vaa ku kukaa ei tullu. Kakun olin leiponu, naposteltavaa ostanu...Se on hirveä tunne kun kukaan ei tule vaik on luvannu, ei edes lapsuuden ystävä. No, karuahan tämä elämä on, ei sille minkään voi..
-
Tästä voi jokainen ottaa opikseen. Toi tuntuu varmasti tosi pahalta..
-
Ristiriitaiset fiilikset täälläkin. Kova tunteenpurkaus mutta todellakin ymmärrän miltä tuo tuntuu. Ehkä suorat haistattelut olisin jättänyt väliin. Eihän tuossa ole kyseessä surkuttelu pieleen menneistä synttäreistä vaan siitä tunteesta mikä tulee kun "hylätään". Itsellä käynyt noin ala-asteella, ja muuta en muistakaan ko. päivästä kuin illan kun itkin isäni kainalossa. En ole synttäreitä, tupareita tms. vanhempana juhlistanutkaan, tosin syy on siinä ettei niitä kavereitakaan ole ketä sinne kutsuisi. Raskaimmaksi on lähinnä osoittaunut se että ne muutamatkin kaverit mitä on, eivät tosipaikan tullen kykene olemaan tukena.
-
Ajattelin nimen perusteella, että tää olis taas joku "kämppä hajalle ja viinaa virtaa" -juttu, mutta onneksi ei. Sympatiat Sonjalle. Tosin ainakin osalla näistä ilmoittaneista on varmaan ollut oikeasti este tulla paikalle, mutta törkeää on jättää ilmoittamatta mitään, oli toisen juhlat sitten omasta mielestä samantekevät tai ei. Tollasia Anniinan kaltaisia ihmisiä tuntuu myös olevan ihan liikaa. Ei edes lueta tekstiä, mutta silti siihen täytyy kommentoida ja varsinkin tässä tapauksessa moista toimintaa voisi kutsua tekopyhäksi.
-
22v itkee synttreistää? wtf! Lapsilla ymmärrän asian tärkeyden mutta aikuisella? huh,huh
-
Eihän tällasesta voi ketään yksittäistä juhlijaa tietysti syyttää, mutta paskaa se on silti. Jos sitä ei ole itse kokenut, ei ilmeisesti tajua miten pahalta tuntuu kun on varannut kaikkea ja sitten kukaan ei tule. Kun joutuu raivailemaan kaikki herkut ja muut pois... Ja booli, ei jumalauta siihen on mennyt mahdollisesti rahaakin ihan jonkin verran! Vaikkei tuollainen kenenkään yhden ihmisen vika ole, niin jokainen voisi tietysti aina miettiä, että on ihan kohteliasta ilmoittaa hyvissäajoin jos ei pääse jonnekin minne on luvannut tulla.
-
synttäreitä voi juhlia milloin vaan. missä se on säädetty ettei 22v synttäreitä voisi juhlia? muistan hyvin tuon ikäisenä että synttärit oli aina hyvä "tekosyy" pitää bileet kavereiden kesken. todella ikävä tilanne sonjalla. nuoret aikuiset kulkevat muutenkin nämä älypuhelimet kourassa ihan koko ajan, olisiko niin vaikeata ollut ilmoittaa ettei pääse paikalle? kuuluu ihan peruskäytöstapohin vastata kutsuun. onneksi aika on minusta jo jättänyt kun tämä porukka alkaa päättää asioista. amen.
-
Voi ei :( itselle kävi samantyylisesti. Täytin 21vuotta ja en ole ikinä oikein juhlinut omia synttäreitäni. Ajattelin, että jos nyt tekisi poikkeuksen. Soitot kavereille hyvissä ajoin, että mun luokse voi tulla aloittelemaan, pitämään kivaa ja illemmalla sitten baanalle. Yllättäen yks laitto viestiä, ettei pääse koska oli lihakset niin jumissa. Bongasin kyseisen henkilön myöhemmin keskustasta. Toinen ilmoitti tuntia ennen uloa lähtöä, ettei jaksakaan tulla. Sinä meni skumpat, sipsit ja muut herkut lohtusyömiseksi. Loput eivät edes ilmoittanet mitään. Lähdin yksin ulos ja siellähän nämä "kaverit" olivat. Nyt ihmettelevät miksen halua enää nähdä heitä.
-
Zeipii: Se on uskomatonta kuinka välinpitämättömäksi ihmiset on tullu. Sen olen huomannut jo useaan kertaan kuinka feissarissakin perustetut kutsut/ryhmät eivät aktivoi ihmistä edes ilmoittamaan saapuvatko tapahtumaan vai ei. Onko se todellakin niin vaikeeta painaa sitä nappia missä lukee ettei ole tulossa tai edes jos ei ole varma, sitä ‘ehkä’ nappia. Mikä meissä on vialla?
niitä kutsuja on hankala huomata kaikenmaailman pelikutsujen keskeltä, eikä kaikki käytä facebookia aktiivisesti, joten olisi suotavaa, että kutsu tulisi myös jotakin virallisempaakin kautta, kuten puhelinsoitolla. en tiedä tuota sonjan tarinaa, miten on järjestellyt kutsut, että tekeekö turhaan itsestään marttyyria vai onko tuo tilapäivitys aiheellinen? -
Zeipii: Se on uskomatonta kuinka välinpitämättömäksi ihmiset on tullu. Sen olen huomannut jo useaan kertaan kuinka feissarissakin perustetut kutsut/ryhmät eivät aktivoi ihmistä edes ilmoittamaan saapuvatko tapahtumaan vai ei. Onko se todellakin niin vaikeeta painaa sitä nappia missä lukee ettei ole tulossa tai edes jos ei ole varma, sitä ‘ehkä’ nappia. Mikä meissä on vialla?
Mitä ihmettä hourit? Se ettei tarkista FB'a joka päivä ja vastaa kyllä, ei tai ehkä kaikkiin niihin 563 kutsuun mitä on saapunut (ei siksi että olisin niin hiton suosittu, vaan koska tuttavapiiriini kuuluu porukkaa jotka järjestävät erilaisia tapahtumia ja kutsuvat automaattisesti kaikki, lainkaan huomioimatta sitä etten välttämättä ole edes samalla mantereella). FB'n tarkkailu on viihdettä, ei mikään kansalaisvelvollisuus. Jos oikeasti toivoo jonkun tulevan johonkin pippaloon, niin kyllä siitä voi edes tekstiviestin laittaa. Muuten ei voi olla niin hirveän tärkeää... (Tämä siis vastauksena ylläolevaan postiin, en tiedä miten Sonja kutsui vieraansa joten en tiedä mitä mieltä pitäisi olla). -
Cae: Tulipa paha mieli Sonjan puolesta. Olisi kutsuvieraat edes voineet ilmoittaa esteistä. Eikä sillä ole väliä onko ne 20-v vai 22-v synttärit, kun kerran juhlat järjestetty ja kutsut lähetetty. Kyllähän se vähän horjuttaa ystävyyttä tehdä yhtä paskamaisesti kuin mitä tässä Sonjalle kävi.
oleellisintahan kuitenkin olisi tietää, että miten on kaverinsa kutsunut? jos on vaan jonkun ketjuviestin pistänyt niin ei ole tavatonta että suurelta osalta olisi vain jäänyt kutsu huomioimatta. tekstissä kuitenkin vain sanotaan että 25 on kutsuttu, muttei sitä montako on luvannut tulla. -
Ei mutta ihan oikeasti. Mikä siinä on niin vaikeaa? Jos saa kutsun, siihen on KOHTELIASTA vastata edes jotain. Varsinkin, jos pyydetään vastausta tiettyyn päivään mennessä. Ihan oikeasti ihmiset, opetelkaa käytöstavat. -,-" Ei vie ihan kauheasti aikaa vastata edes jotain!
-
-
Niin. Sanoisin että juhlien järjestäjä on järjestänyt juhlat omaa hälmöyttään varmistamatta ketä on tulossa. Mullekin kaiken maailman kutsuja fasessa joihin en edes jaksa aina vastata varsinkin kun edes huomaa niitä, toivottavasti kukaan ei ole mieltään pahoittanut. Itse jos kutsun ihmisiä/järjestän juhlia niin soitan ja varmistan jokaiselta onko tulossa ja muutenkin kannatan henkilökohtaista kutsumista enkä minkään yleisen facebook kutsun lähetystä. Siellä kuitenkin helppo vaikka vastata että juu tulen mutta homma unohtuukin tai tulee jotaa menoa eikä muista ilmottaa ettei tulekaan. Minäkin juuri järjestän 25v juhliani ja jokaisen olen henk koht kutsunut puhelimella ja yhen facen kautta kun oli numero hävyksissä. Pointtina kuitenkin, että varmistin jokaselta niiden saapumisen niin osaa varata sapuskaa ja muuta tarpeeksi. Vielä tähän seniilin vanhan sedän loppu miete: Ottakaa se puhelin välillä kauniiseen käteen älkääkä luottako pelkkään suureen ja mahtavaan sosiaaliseen mediaan. Ystävällisin terveisin Mr.Hasitute
-
En tiennyt että näin pinnallisia ystäväpiirejä löytyy... Itsellä ainakin on sen verran läheiset ystävät, että synttärit menevät useimpien menojen edelle, kyllä sitä nyt pitäisi voida olla aikaa yhtenä iltana vuodessa ystävälle. Ja jos en mitenkään pääsisi tulemaan niin ei kyllä tulisi mieleenikään jättää ilmoittamatta ja varmaan kipaisisin joskus paremmalla ajalla onnittelemassa ja viemässä lahjan. Mutta ilmeisesti näissä kutsutuissa oli 21 ihmistä, jotka kärsivät kommunikaatiokatkosta...
-
Ihan tulee kylmät väreet kun lukee näitä kovia kohtaloita. Kyllä se voi vielä iloksi muuttua! Mulla oli joskus teininä kaverit kans aika kortilla, mutta oli niitä kuitenkin muutama, ettei ihan yksin tarvinnu olla. Mitään synttäreitä ei kyllä tullu kuitenkaan mieleenkään järjestää. MUTTA. Nyt n.8 vuotta myöhemmin synttäreilleni on tullut ilman mitään suurempaa järjestelyä n.50 hyvästä kaverista sydänystävään. Ja kuten näistäkin kommenteista näkyy, niin kyllähän empaattisia ihmisiä on, kunhan vaan jaksaa positiivisella mielellä etsiä. Voimia tähän etsintään kaikille yksinäisyydestä kärsiville!
-
Titi: Ei mutta ihan oikeasti. Mikä siinä on niin vaikeaa? Jos saa kutsun, siihen on KOHTELIASTA vastata edes jotain. Varsinkin, jos pyydetään vastausta tiettyyn päivään mennessä. Ihan oikeasti ihmiset, opetelkaa käytöstavat. -,-” Ei vie ihan kauheasti aikaa vastata edes jotain!
mutta entä jos kutsu on facebook-kutsu joka hukkuu kaikkien muiden kutsujen sekaan, tai sitten ei vaan ylipäätään käytä aktiivisesti facebookia että olisi edes tietoinen? -
Mun 21-vuotissynttärit oli muutama viikko sitten. Sama kohtalo, kutsuttuja ei tosin noin paljoa... Oma "kumppanikin" yksi niistä.. Paha mieli tuli tätä lukiessa.
-
On ihmisillä pokkaa tulla surkuttelemaan tuohon päivitykseen kerta itse ovat osallisena Sonjan pahaan mieleen! Ja eikö se nyt järkikin sano, että yleensä ilmoitetaan pääsekö paikalle vai ei?
-
=( Ikäviä "kavereita" Sonjalla... Ymmärrän täysin vaikkei itelle oo noin onneksi käynytkään. Kerran kaverit pitivät yllätyssynttärit jossa oli tarjolla syömäkelvotonta kakkua (ei aivan Suomen parhaita leipureita), mutta tärkeintä oli yritys.
-
Tästä ilmiöstä on ollut juttua esim. useammassa naisten lehdessä. Ilmeisesti sosiaalisen median jatkuvat kutsut sinne ja tänne johtaa siihen, että iso osa ihmisistä ei enää osaa suhtaututa tällaisiin kaverikutsuihinkaan vakavasti. Ne on liian helppo feidata. Ratkaisuksi on ehdotettu mm. että kannattaisi sen Facebook-kutsun lisäksi soittaa/tekstata kaikille kutsutuille vielä vaikka viikkoa ennen tapahtumaa ja varmistaa, ketkä ovat tulossa. Samalla voi tietysti vielä painottaa sitä, kuinka tärkeältä oikeasti tuntuisi, että kutsutut pääsisivät paikalle.
-
ap: Minä voin tulla synttäreille.Viinaa en juo, mutta kakku kyllä kelpaa.Lahjan tuon tietysti tullessani.Sonjalle jotain kivaa
Minäkin voin tulla! Kakusta en niin välitä, viinaa vedän muidenkin puolesta. -
Jos kutsutaan, niin kutsuun vastataan. Omassa kaveripiirissä tuo vastaaminen on yleensä onnistunut ihan normaalin kanssakäymisen lomassa, ja jos näin tässäkin tapauksessa, niin kertakaikkisen kurjaa toimintaa Sonjan (entisiltä...) kavereilta. Ja te Maailman Aikuisimmat Ihmiset, jotka ihmettelette miksi jotain 22-vee synttäreitä pitää viettää ja sitten nillittää kun kukaan ei niihin tule: Ymmärrättekö te lukemaanne? Osaatteko asettua toisen ihmisen asemaan? Jos TE kutsutte ihmisiä kylään, teette valmisteluja, varaatte syötävää, oli peruste mikä tahansa (synttärit, tuparit, varpajaiset, hitto vieköön uusien stereoiden sisäänajo), eikä KUKAAN tule, niin eikö muka tule hieman kökkö olo siitä? Tunnetteko olonne arvostetuksi kaveripiirissänne? No ette tietenkään, ja tietenkin tuntuu p*skalta. Ainiin, ja mulla on 39 vuotias kaveri, joka on viettänyt KAIKKI synttärinsä. Myös nuo 22-vuotiskekkerinsä, joita nyt ilmeisesti ei sitten saisi viettää.:D Ja joka vuosi on ollut kakkua, sipsiä, boolia ja porukkaa, ja aina on ollut hauskaa. Kai nyt paksukalloisimmatkin tajuavat, että ei synttäreissä ole pointtina juhlistaa sitä, että ollaan taas vuoden vanhempia, vaan kutsua kaverit luontevalla tekosyyllä kokoon, syödä hyvin (ehkä juodakin hyvin) ja pitää ylipäänsä hauskaa?
-
Muistan 13v synttärit. Kaikki sano edellisenä päivänä että tulee. 25 piti tulla. Leivottiin äitin kanssa hirveesti. Kukaan ei tullu. Itketti.
-
Omat viimeiset synttärikutsut vietin 10vuotiaana jolloin paikalle ei kutsutuista tullut kuin yksi. Kukaan muu ei edes ilmoittaunut ettei ole tulossa. Kyllä se lapsena sattuu + vanhemmat oli järkännyt tarjottavat jne. Mutta eipä siinä mitään, eipä niitä kavereita ollut koko ala-asteella muutenkaan. Mutta paska kasvattaa. Nykyisin menee paljon paremmin ja osan kiitoksista laitan nille ihmisjätteille jotka tekivät koulussa elämästäni helvettiä.
-
Aivan kauheaa ja hirveet sympatiat, kun itsellekin joskus lapsuudessakin tapahtunut noin ja itseasiassa myös joskus yläasteaikoinakin ... silloin ei kyllä ollut muutenkaan mitään sen kummempia juhlia tarkoitus pitää, kunhan oli tarkoitus illalla mennä johonkin ravintolaan syömään ja innoissani päivällä läksin kaupungille viettämään aikaa ystävieni kanssa ja sitten selvisikin, että kukaan ei pääsekään illalla mihinkään. Oli se aika kauheaa mennä sitten seuraavalla bussilla yksin kotiin. Toisaalta tuli kyllä tosi hyvä mieli näistä feissarimokien kommenteista. Kerrankin ymmärtäväistä porukkaa! :")
-
Hyvää syntymäpäivää Sonja! Myöhässä on onnittelut - olisit ansainnut ne ajallaan, mutta ainakin me feissarimokien lukijat olemme puolellasi <3 Sait juuri monta uutta ystävää; Ilmoittele ajoissa 23-v bileistä :)
-
Ei ole kyllä tuollaisesta kokemuksia, vaikka voin sanoa että aika paskamaista toimintaa. Huomaa kyllä ettei ole kovin montaa oikeaa kaveria jos vain pari edes viitsii ilmoittaa ettei pääse paikalle. Itse en juhli synttäreitäni sen takia koska ei ole ketään kenen kanssa niitä juhlia. Äiti ostaa yleensä jonkun lahjan ja fb:ssa tulee onnitteluja (tietysti koskapa se ilmoittaa kavereille kenellä on synttärit minäkin päivänä) mutta siinä se. Saatan ostaa itselleni jtn kivaa lahjaksi ja juoda ehkä jtn kuoharia lasin tai pari koneen tai leffan ääressä. Kiva aina duunissa yms kun kysellään tyyliin "kävitkö baarissa juhlimassa" niin sitten heittää jtn että "nääh, parin kaverin kanssa juhlittiin" vaikkei ole edes yhtä kaveria jonka kanssa juhlia.
-
Voi Sonja <3 itse kokeneena saman tiedän miltä tuntuu, olisipa itsellä ollut sillon kanttia sanoa edes jotain. Toivottavasti löydät hyviä ystäviä joiden kanssa voit juhlia ja luottaa että tulevat paikalle.
-
Jalmari: 22v itkee synttreistää? wtf!Lapsilla ymmärrän asian tärkeyden mutta aikuisella? huh,huh
Siis mitähän ameeboja täällä oikein kommentoi? Pointti ei ole synttärit, vaan se, että kaverit ovat kusipäisiä. Eivät ilmoita, etteivät tule paikalle, jättävät kaverin yksin ja sitten eivät edes viitsi lukea päivitystä kunnolla ja tulevat sönköttämään omiaan. Ja mikä ongelma tuo synttäriasia edes on? Kyllähän sitä muutenkin juhlitaan ties mistä tekosyystä, joten miksei synttäreitä saisi viettää? On ilmeisesti ongelmia asettua toisten ihmisten saappaisiin. Mäelle tuollaiset saakin "kaverit" heittää, ei jää kyllä mistään paitsi. En tajua miten ihmiset voivat olla noin ajattelemattomia. -
Cyone: Minäkin voin tulla! Kakusta en niin välitä, viinaa vedän muidenkin puolesta.
No hyvä, minä voin kantaa sinut sitten kotiin illalla :) Jos Sonja satut lukemaan tätä niin ota yhteyttä, jos haluat luotettavan kaverin.Ylläpidolta saat sp osoitteen. -
Oikein sopivasti tämä juttu julkaistiin nyt syntymäpäivänäni. Sympatiat Sonjalle! Itse en nyt 19-vuotissynttäreitäni vaivautunut juhlimaan, mutta jos ilmoittamatta jätetään tulematta kutsuttuihin juhliin, niin kyllä paska temppu tehtiin.
-
Voi ei itselle kävi samantyylisesti. Täytin 21vuotta ja en ole ikinä oikein juhlinut omia synttäreitäni. Ajattelin, että jos nyt tekisi poikkeuksen. Soitot kavereille hyvissä ajoin, että mun luokse voi tulla aloittelemaan, pitämään kivaa ja illemmalla sitten baanalle. Yllättäen yks laitto viestiä, ettei pääse koska oli lihakset niin jumissa. Bongasin kyseisen henkilön myöhemmin keskustasta. Toinen ilmoitti tuntia ennen uloa lähtöä, ettei jaksakaan tulla. Sinä meni skumpat, sipsit ja muut herkut lohtusyömiseksi. Loput eivät edes ilmoittanet mitään. Lähdin yksin ulos ja siellähän nämä “kaverit” olivat. Nyt ihmettelevät miksen halua enää nähdä heitä.
-
Ah ihanaa, että muillakin on ollut "synttärikirous". Tai eihän se kivaa ole, mutta en olekaan yksin!
-
:( Sonja parka. Tää ei kyllä oo feissarimoka. tai ainut joka tässä mokan on tehnyt on noi mulkut kaverit. tuntuu tosi pahalta lukee ees tällästä :( itelle käyny kans kerran noin ja kyllä mäkin itkin ja rankasti. se on tosi kurjaa kun tuntee että ei oo minkään arvonen kun ei vaivauduta edes ilmoittamaan mitään.
-
Tulipa paha mieli Sonjan puolesta. Paskamaisia kavereita. Toivottavasti Sonja käy täällä lukemassa nämä kommentit, koska suurin osa niistä on ollut kivoja, myötätuntoisia ja kannustavia, ja ehkä niistä tulisi vähän parempi mieli. (Toki sekaan mahtuu muutama idioottimainen möläytyskin, mutta katsokaa, kuinka paljon niillä on miinuksia. Kukaan ei tykkää urpoista.) Hyvää syntymäpäivää, Sonja. :) Toivottavasti löydät parempia kavereita noiden idioottien tilalle.
-
Ehkä alitajuisesti juuri tämän takia en ole koskaan järjestänyt synttäribileitä. T: säälittävä nörtti.
-
Joo, kyllähän näitä kaikille sattuu, itse olen tosin aina pistänyt asian sen piikkiin että synttärini päivämäärä on ihan mahdoton. Ja se oli tosiaan todella lahjatonta että alettiin kommentoimaan päivitystä edes sitä lukematta. Mutta silti, muistakaa ihmiset kiltit että monella on aika avoin suhde sosiaaliseen mediaan. Facessa kutsuminen on vähän samaa kuin huutaisi täydessä baarissa kello 2 yöllä musiikin yli jollekin joka ainakin näyttää kutsuttavalta tyypiltä sen kutsun - helposti ei mene perille ollenkaan tai ainakaan ei rekisteröidy. Pitää käyttää puhelinta tai ainakin saada varmistus että porukka tulossa (niitä jotka varmistivat mutta jättivät silti tulematta en voi puolustaa enkä haluaisi vaikka voisinkin).
-
Tuossahan on taas yksi hyvä syy olla viettämättä syntymäpäiviään. Sinäällään juhla, jota en koskaan oikein ymmärtänyt. Jos kaverit tai sukulaiset välttämättä haluavat järkätä juhlat, niin kaipa sen sit kestää, ja lapsille nyt on kiva juhlia riippumatta syystä. Muuten voisi kyllä mielestäni jättää juhlimatta, että on taas vuosi vähemmän elämää jäljellä Vanhempia saattaa kiinnostaa juhlia lapsiensa syntymän vuosipäivää, kun se on heille kuitenkin jonkunasteinen tapahtuma. Itse en koskaan sisäistänyt, mikä siinä on taas minun kannalta niin erityistä. Jottei tämä nyt olisi niin synkkä viesti, muistutan kaikkia nyt siitä, että on toisaalta ihan juhlimisen arvoista, että on itse olemassa. Sitä voi juhlia koska tahansa, vaikka joka päivä. Joten hyvää olemassaolemisen päivää vaan kaikille!
-
Mua alkoi itkettää ja suututtaa samaan aikaan tän luettuani. Ei ole onneksi omalle kohdalle sattunut tuota kohtaloa kertaakaan, mutta aina näitä lukiessa tekis mieli järjestää näille kaikille epäonnisille sankareille synttäribileet ja hukuttaa ne lahjoihin ja haleihin.
-
Ne joiden mielestä 22-vuotiaan ei pitäisi tehdä asiasta noin isoa numeroa eivät selvästikkään tajua kuinka suuri arvo ja merkitys niillä kavereilla on tuon ikäiselle. Kun muuttaa pois kotoa, yleensä opiskelemaan ja kauaksi vanhemmista jolloin se perhe ja suku eivät ole ensimmäisinä enää vieraslistoilla syystä taikka toisesta, yleensä välimatkan takia, niin opiskelu- tai työpaikalta saadut kaverit on se paikallinen "perhe". Nämä ihmiset korvaavat sen lähimmän tukiverkoston kun perhe ja muut läheiset ovat jossain kaukana toisaalla eivätkä pääse paikalle. Kyse ei siis ole mistään huomion hausta tai omien synttäreidensä tärkeydestä, vaan yksinkertaisesti siitä että haluaa viettää aikaa ihmisten kanssa joista välittää. Ei se kenestäkään hyvältä tunnu kun ne ihmiset joista välität, ja joiden oletit välittävän sinusta ja laskit lähimmäisiksesi, päättävätkin ilmoittamatta olla tulematta viettämään sitä yhteistä aikaa. Siinä tulee todella petetty olo, sellainen ettei nuo ihmiset välitä eikä halua olla tekemisissä. Jos jokainen olisi rehellisesti ilmoittanut ettei tule, oli syy sitten joku meno tai ettei vain halua tulla, niin tilanne olisi paljon paremmin hyväksyttävissä. Mutta tuollainen toisen huomioimatta jättäminen, edes se kohtelias kieltäytyminen kutsusta, on kerta kaikkiaan itsekeskeistä ja törkeää. Lisäksi tuommoinen on aikamoinen isku itsetunnolle oli kyse minkä ikäisestä ihmisestä tahansa, mutta kuvitelkaa miten orvolta tuntuu nuoresta kun se tukiverkko tekeekin tuollaiset temput. Et voi luottaa enää keneenkään kunnolla, kommunikaatio ei selvästikään pelaa ja seurasi ei kelpaa. Kuten Sonja sanoi, aika hankkia uusia ystäviä.
-
Kaikki te jotka määitte "siis voi nyyh, 22v. pitää synttäreitä, onpa nössöä. Sehän on pikkulasten hommaa", niin teiltä jää huomaamatta yksi pieni asia; Ei pointti ole se, että kyseessä on synttärit, vaan se että "Sonja" järkkää bileet joihin kukaan kutsutuista ei saavu paikalle, eikä edes viitsi ilmoittaa ettei tule. Eli on turhaan järkätty bileet ja valmistauduttu kivaan iltaan kavereiden kanssa. Ihan sama onko kyseessä synttärit, tuparit, muuten vain pidetään hauskaa yhdessä kavereiden kanssa -ilta vai joku muu syy järkätä bileet, ostaa syötävät ja juotavat ja järkätä oma aikataulu niin että on mahdollista pitää bileet ja kutsua kaverit kylään. Kuinka moni teistä oikeasti olisi ihan se ja sama, kun olette käyttäneet aikaa, vaivaa ja rahaa pitääksenne juhlat joihin on kutsuttu monta kymmentä ihmistä ja varattu heille kaikille juomat ja ruuat, ja sitten saisittekin nyhvöttää kotona yksin kun kukaan ei tule paikalle eikä viitsi ilmoittaa ettei tarvitsisi nähdä aikaa ja vaivaa ja odotella ketään?
-
en nyt tiiä, että onko tää ees millään tapaa kenenkään mielestä hauskaa, vielä kääntää veistä haavassa, mikäli Sonja lukee näitä tällä sivulla...
-
Shoon: Näin kävi kyllä ala-asteella yllätävänkin helposti. Bonuskierroksena oli sitten kiva kuunnella seuraavana koulupäivänä, miten kaikilla oli ollut kivaa.
Ei helvetti. Onneksi minulle ei koskaan käynyt noin. Ei minuakaan kutsuttu läheskään kaikkien koulukaverien synttäreihin, mutta ei koskaan käynyt niin että koko muu luokka oli kutsuttu, paitsi juuri minut. Se olisi tuntunut tosi pahalta. -
en nyt oikeen oo samalla aaltopituudella teidän kanssa.. en,pä nyt muista koska oisin viimeks juhlinut syndejä ja mulle riittää et joskus ees muistaa joku (oon 32w)
-
Sonja: millaiset kutsut laitoit? Tekstiviestin? kutsukortin? Perustitko tapahtuman Facebookkiin? Viimeinen vaihtoehto on taatusti jäänyt noin 20 kutsutulta huomaamatta… Juttelitko kavereiden kanssa lähestyvistä juhlista ikinä kasvotusten? Se olisi varmaan auttanut heitä hoksaamaan, että heidät on kutsuttu. Laita ensivuonna ensisijaisesti tekstiviestit ja laita viestin loppuun v.p. (päivämäärä) mennessä. Kun ko. päivä on mennyt laita uusi viesti niille, jotka eivät vastanneet tai soita heille ja kysy pääsevätkö he juhliisi, kun vastauspäivä meni jo.
-
voi raukkaa. :/ ei siinä, jos ois tosiaan ilmottanut, ettei sitten vieraat pääsekään, mutta tuollanen ilmottamatta jättäminen vasta vittumaista on! kyllä ainakin itsellä on tapana ilmoittaa, jollei pääsekään, jos on kutsuttu. tuo vaan vahvistaa sitä, et ihan hyvä vaan, etten itsekään juhli synttäreitä tmv. jos joku haluaa jtn järjestää, nii siinäpä sitten, itse en ala, niin välttyypähän ylläolevilta tilanteilta. toivottavasti löytää parempia kavereita itselleen. :)
-
Eiköhän 10v pirpanan synttärit eroa selkeästi lihamureketta, naksuja ja boolia sisältävistä 22v synttäribileistä. Tuskin noiden pippaloiden pointti oli ikääntyminen, vaan mukava yhdessäolo ja illanvietto. Kyllä mullakin riipasis syvältä jos oisin noin paljon vaivaa nähnyt ja kukaan ei vaivautuis tulemaan paikalle. Joo ei tietenkään ole asiallista vittuilla ja aukoa päätä toisille, mutta ehkä tommosen ikävän tapauksen jälkeen sen ymmärtää. En minä ainakaan pystyis olemaan kovin ystävällinen ja ymmärtäväinen tuon jälkeen. Mukava muuten nähdä näinkin paljon positiivisia ja tsemppaavia kommentteja täällä :D Usko ihmisiin nousi paljon!
-
Oisko aika katsoa peiliin jos kukaan ei synttäreille tule :D
-
Kyllä tuli paha mieli tästä feissarimokasta. Mokahan se sinänsä on, että mokaajat on tässä nyt ne "kaverit", jotka eivät vaivautuneet paikalle saati edes ilmoittaneet, etteivät pääse. Mulle on käynyt samallalailla ja synttäreitä on juhlittu vain parin kaverin kanssa varhaisteinistä lähtien, jos ollenkaan. Oon ennemmin ilman kavereita, kun kettuunnun synttäreiden aikaan joka vuosi.
-
Tuossa olisi kavereilla ollut vielä hetki aikaa ryhdistäytyä ja järkätä porukalla uudestaan oikein kunnon pirskeet, jos kerran kyseessä on ollut jokin megasuperhyperkommunikaatiokatkos... Mutta eipä näemmä sitäkään, "paska mäihä, elämä on" asenteella vaan onnitellaan... :) Ihmiset tuntuu nykyään muutenkin olevan h-tin piittaamattomia, oli sitten kyse kaverin synttäreistä, tupareista, häistä tai mistä vain. Kun ei omasta laatuajasta voi millään repäistä hetkeä kavereille tai oikeastaan yhtään kenellekään. No. Osoitteen jos tietäisi niin lahja lentäisi ykköspostilla. :)
-
-
foo: Siis mitä, kutsuiko joku tyyppi oikeasti juhliinsa ihan kaikki muut oppilaat paitsi juuri sinut?
Kylla mullekin on kaynyt nain :p Ala-asteella luokkakaveri piti synttarinsa urheilutalolla ja kutsui kaikki 30 muuta... Kyseinen tyyppi viela piti suuren metelin kutsuista ja siita, kuinka tosiaankin kutsui kaikki muut paitsi minut. Oli vahan hankala ymmartaa 11-vuotiaana miksi han ei pitanyt juuri minusta, kun itsella ei ollut mitaan hanta vastaan. -
Koin saman 25 -juhlissani. En tosin kutsunut kuin tekstarilla kolme kaveria, mutta parasta oli se että muija unohti ja kun järkkäilin kemuja kotona se ilmoitti tekstarilla että menee töistä kavereiden kans parille. Vetelit sit komeet kalsarit kotona.
-
Kaikki höpöttää tästä, että facebook kutsuja ei kukaan huomaa, vaikka tekstissä ei mainita sanallakaan, että se nimenomaan oli kutsumismuoto. Ja vaikka olisikin, eikä kukaan olisi sinne vastannut mitään, en usko että pelkästään sen tiedon perusteella alkaa värkkäämään noinkin isoja juhlia, kuin tarjottavasta voi päätellä. Kamala tilanne, paha mieli ihan tulee. Aika tekopyhää lässyttää, että onpas inhottava ihminen kun noin vihaisesti ihanille kavereilleen puhuu, kun kaveritkin tosi hyvän kuvan itsestään lisänä vielä kommenteissakin antavat.
-
2. luokalla vanhempani vuokrasivat läheisen nuorisokeskuksen syntymäpäiviäni varten, jossa käytössämme olisi ollut tanssilattia valoineen ja savukoneineen. Muistan vieläkin kuinka innoissani odotin disco-syntymäpäiviäni ja harjoittelin koreografioita lempibiiseihini. Äiti leipoi valtavan kermakakun ja minä kirjoitin kutsut kaikille luokan tytöille. Loppujen lopuksi juhliini saapuivat yksi luokkakaverini sekä tuttavaperheen tyttö. Muistan kuinka pettynyt olin ja vain odotin ja odotin nuorisokeskuksen aulassa muiden saapumista, turhaan. :( Onneksi minulla ja kahdella vieraallani sentään oli loppujen lopuksi ihan kiva ilta tanssilattialla pyörähdellen, mutta kyllä silti vähän suretti juhlia suuressa tilassa kolmisin. Olen syntynyt joulukuussa, joten juhliini saapui joka vuosi vähän väkeä, vaikka olin luokallani suosittu ja minut kutsuttiin aina kaikkien muiden juhliin. Luulen, että vanhemmat eivät halunneet jostain syystä joulun alla kiikuttaa lapsiaan juhliini, kun olimme joululomalla.
-
Käy niin sääliksi. Aina käynyt sääliksi ihmisiä joiden juhliin ei tule kukaan, ja vielä niin ettei siitä ilmoiteta. Saatanan kusipäät. Olisin ihan yhtä vihainen ja uskon että itelläkin tulisi itku tuossa vaiheessa.
-
Luu: Sonjan pitäisi ymmärtää, että muut ei välttämättä näe 22-vuotissynttäreitä ihan niin tärkeänä asiana.
Jos on booli ja muut noinkin hienot tarjoilut, luulisi ettei ystäville oikeasti ole mitään väliä mitä juhlitaan. Kyllä sitä voi muutenkin pitää juhlat vaikkei juhlisi oikeastaan mitään. -
Tän takia en pidä ikinä synttäreitä... omat synttärit vielä aina joululomalla jolloin on muutenkin vähän porukkaa kaupungissa. kavereita on paljon mut oikeita ystäviä aika vähän.
-
Ääh, mulle tuli paha mieli. Mulle tapahtu joskus 12 v, niin, että pyysin pari kaverii meille, mutta sitten aika moni kaveri sano että ei pääse. Aloin melkein itkemään. Mut onneks niitä tuli kuitenkin :)
-
No itse en kyllä jäisi moista harmittelemaan. Lähinnä olisi ihme jos kukaan saapuisi, enkä muutenkaan ikinä keksi 25 ihmistä, jotka voisin kutsua. Tukehtuisivat varmaan nauruun, jos kutsuisin. Eipä silti, yksinäisyys ja oharit on ongelma vain täydelliselle luuserille. Sonja kuulostaa ihan ala-astelaiselta, ne nyt ei kestä mitään.
-
Synttärit voivat olla ikävä keino huomata asioiden oikea puoli. Aikanaan tarkoitukseni oli juhlia kaverini kanssa yhdessä synttäreitä, koska niissä on vain pari päivää eroa. No tuli sitten kyllä synttäreiden lähetessä huomattua, etten ole osana ollenkaan mihinkään suunnitteluun (pidot kaverin luona), ja alkoi jo tuntumaan että omat synttärini taisivat unohtua. Näinhän siinä kävi, vieraat kaikki olivat vain puolituttuja, jos sitäkään, eikä kenelläkään tuntunut olevan mitään tietoa "yhteissynttäreistä" (en tätä kehdannut edes ilmaista mitenkään). Parhaimpana vielä kaverinikin tuntui unohtaneen asian kunnes sitten juuri ennen kemujen alkamista (luulen hankkineen lahjankin pikana juuri ennen, jonka antoikin melkoisen salassa). Hyvänä puolena päivä ei ollut oikea syntymäpäiväni, joten se meni sitten mukavammissa merkeissä. Ja jos joku epäilee väärinymmärrystä, niin kyllä sitä oli jatkuva puhe "yhteisistä" juhlista, vaikka kuvio tulikin jo selväksi etukäteen. Kyllä sitä silti pettyy jos ei edes melkein saman päivän omaava henkilö jaksa muistaa syntymäpäivää.
-
En ehkä itse avautuisi siitä noin rankasti facessa, mutta toisaalta miksi ei? Siksi, että itselläni ei olisi munaa. Hyvä että jollakin on. Itse joskus ala-asteen lopussa jaoin 7 kutsua synttäreilleni, eli luokalta jäi 10 ilman. Äiti ei antanut kutsua kaikkia, ja ajattelin, että se on ihan reilua kun on monta joita ei kutsuta. Kukaan ei jää yksin ulkopuolelle. Kun vein kutsun yhdelle tytölle, hän raivostui ja repi sen palasiksi, koska en ollut kutsunut hänen ystäväänsä (joka ei liity minuun mitenkään.) Koska hän oli luokan suosittu, sai hän nopeasti kaikki puolelleen, ja niin synttäreille saapui lopulta vain yksi äitinsä pakottamana. Ehkä ihan hyvä, etten sen jälkeen enää ole ehtinytkään juuri synttäreitä pitämään.
-
Mie en paljoo lapsena synttäreitä viettänyt. Nyt aikuisempana se on kiva tapa nähdä kavereita jotka asustaa vähintäänkin kilometrien päässä (toisin kuin silloin snadina, ja ps asun siis pääkaupunkiseudulla) ja joiden näkeminen ei ole enää itsestään selvyys.. Kerran vuodessa siis vähintään mahdollisuus "vaatia" yhteinen hetki. Viime synttäreilläni ei tehnyt mieli ja ihan vaan bestiksen kanssa käytiin syömässä ja elokuvissa. Tää ehkä tuntui minun muista tyttökavereistani pahalta. Mutta se on MINUN päiväni. Se päivä vuodesta kun saan itsekkäästi ajatella itseäni. Oon semmoinen muiden mukana myörijä joka seurailee perässä. Ja on ihanaa kun kaverit oikeasti antaa syntymä päivänä minun päättää mitä tehdään ja minne mennään. On kyllä kurja olo Sonjan vuoksi. Harmi että sillä ei ole minun ystävieni kaltaisia ystäviä, jotka arvostaa ja rakastaa ja edes hemmetti soikoon pyörähtäis käymässä jos ei biletys tms muu maistu.. sori vähän typerä teksti, mutta kiitos minun kaikille ihanille tytöilleni ja toivottavasti Sonja löytää arvoisiaan ystäviä tulevaisuudessa:)
-
Sonjalle halaus ♡ Siskolleni kävi näin joskus pienenä (8-9v?), mutta onneksi naapurin tyttö sattui hakemaan siskoa leikkimään. Itselle tästä tuli mieleen 18v synttärit. Pari ilmoitti ettei pääse, lopuista ei kuulunut mitään. Exän kanssa saatiin hyvät lärvit kahdestaan sillä viinamäärällä.. Muutenkin tuntuu nää "isoimmat"juhlat "unohtuvan" niiltä jotka luulee tuntevansa. Muiden kutsuessa ehditään kaikkiin kissanristiäisiin kyllä, mutta minun järjestämiin ei. Jos meidän häihin ei tule ketään, revin pelihousut..
-
yli opistö hörhö: Kiva aina duunissa yms kun kysellään tyyliin “kävitkö baarissa juhlimassa” niin sitten heittää jtn että “nääh, parin kaverin kanssa juhlittiin” vaikkei ole edes yhtä kaveria jonka kanssa juhlia.
Samaistuin tähän nyt kyllä niin täydellisesti. Omat synttärit sattuu vielä yleensä aika lailla yhteen juhannuksen kanssa, joten oletusarvo on, että parikymppinen ihminen bilettää itsensä risaiseen kuntoon. Seuraavana arkipäivänä huonolla pokeri-virneellä nyökyttelen, että noo, muutaman kaverin kanssa käytiin vähän ehkä terassilla istumassa. Juu... Tosin voin kyllä vaan syyttää ihteeni siitä, etten osaa olla sosiaalisempi ja lähteä porukoissa enemmän ulos noin yleensäkään. Jos saisin päättää, niin juhlistaisin, mutta en baarissa, mutta en kyllä sen teemukin kanssa kotonakaan... -
Tyypillistä naisten touhua, että viimeiseen asti pantataan sitä ilmoitusta, että "En ole tulossa" ja sit loppujen lopuksi sitä ei uskalleta lähettää, ettei vaan toinen loukkaannu. En vaan ymmärrä miten on muka parempi olla täysin ilmoittamatta, kuin se, että vaikkapa edes viime tingassa muistetaan sanoa, etten ole tulossa..
-
samoin käyny mullekki 9 vanhana. Sen jälkeen ei oo ollu tarvetta juhlia. kutsuin kolme tyttöö joista kaks kysy että saako veljetki tulla, olisivat saanu mutta näin vitusti kiinnosti. tuntu pahalta äitinki puolesta kun se oli laittanu tarjottavia ja siivonnu aj kaikkee.
-
Hieman ihmettelen miten tämä kuuluu feissarimokiin, mutta toimikoot esimerkkinä ja herätyksenä kaikille! Kommentoijilla on hyviä kirjoituksia lapsuuden syntymäpäivistä ja niitä pitäisi jokaisen vanhemman lukaista! Ei ole kamalampaa kuin ala-aste-ikäisen syntymäpäivät ilman vieraita... :(
-
Itselläkin oli just synttärit, joita halusin juhlia, mut kellekään ei tuntunut sopivan mikään aika/päivä vaikka mulle olisi riittänyt että oltais juotu kahvit yhdessä, ei olis tarvinnut olla mitään sen erikoisempaa, mut ei sitten. Näin just mun hyvää ystävääni joka asuu toisella puolen suomea ja tämä kyseli millaiset synttäribileet oli. Sanoin et kun mulla ei ollut rahaa niin oli sit pienet pippalot mun kämpillä (todellisuus=minä katsomassa telkkaria kissojen kanssa).
-
Shoon: Näin kävi kyllä ala-asteella yllätävänkin helposti. Bonuskierroksena oli sitten kiva kuunnella seuraavana koulupäivänä, miten kaikilla oli ollut kivaa.
Siellä kaikilla oli niin mukavaa, Vituttaako kun et ollut mukana? No, yleensä kun olen synttärit järjestänyt niin aina sinne on joku vaivautunut. Tosin olen kokenut myös sen tilanteen, että tuttu jonka luo kaikki kaverit on kutsuttu, ilmoittaa että kyllä säkin voit sinne tulla. Sitten bailuemäntä kuitenkin puuhastelee omiaan eikä huomioi millään lailla, kuin olisin ilmaa. Tosiaan, VOI tulla. Eri asia onko haluttu vieras ja kannattaako mennä. Myöhemmin kävi ilmi että oli kyseessä henkisesti tasapainoton tyyppi joka eräällä kerralla, kun en ollut edes nimellisesti kutsuttu, oli haukkunut lopun porukan, että he ovat vihonviimeisiä paskoja jotka haluavat vain käyttää häntä hyväksi, ja toivotti heidät tervemenneiksi Helvettiin. -
Toivottavasti Sonja lukee fb-mokia. Ei varmaan kukaan ole saanut näin paljon myötätuntoa. Ja eikö ollut mahtavaa saada vähän heilutella keskisormea kaikille. Hyvää syntymäpäivää, Sonja!
-
Miksi ihmiset kokoajan höpöttävät että synttäreille kutsuminen on nuorempien juttu? Meillä ainakin vietetään kavereiden synttäreitä, vaikka jotkut heistä lähenevätkin jo kolmeakymppiä! Mikä sen parempaa, kuin nähdä kavereita ja tuttuja, pienen juomingin ja syömingin merkeissä.
-
Luu: Sonjan pitäisi ymmärtää, että muut ei välttämättä näe 22-vuotissynttäreitä ihan niin tärkeänä asiana. Ymmärtäisin, jos olisi 12v tai pyöreitä vuosia, mutta 22… Toki jos kaikki nuo kutsutut on alunperin ilmoittanut tulevansa, on se todella keljusti tehty. Itse sain kuitenkin ennemmin sen käsityksen, että hän oli kutsunut 25 henkilöä, joista ylipäätään 4 kertoi ettei tule ja nyt Sonja oletti että loput 21 automaattisesti olisi tulossa ilman vahvistusta. Anniina oli joka tapauksessa idiootti.
Kyllähän nyt toisten juhliin tullaan jos on kutsuttu, oli sitten kyseessä vaikka lemmikkimarsun nimipäivät. Jos ei päästä niin ilmoitetaan, muuten oletetaan että tulet. Jos et edes ilmoita, olet kusipää. Ei voi olla niin vaikeaa ole, vaikkakin Sonjan kavereille nähtävästi on. Jos Sonja olisi vaikka tiennyt että kukaan ei pääse, niin olisihan hän voinut vaikka vaihtaa päivää. Tuli kyllä paha mieli Sonjan puolesta, itsekin vaihoin aikoinaan kaveripiiriä kun oli vähän sama meininki (siis koko porukalla älytön välinpitämättömyys kaikkia muita paitsi itseään kohtaan jne), ja nyt kavereita on ehkä vähemmän, mutta sitäkin läheisempiä ja parempia... -
Auts, toi sattuu varmasti... Itellä ei onneks oo koskaa käyny noin, koska pienenä vieraat oli sen verran hyvin kasvatettu et kun kutsuttii nii sit mentiin, ellei ollu kipeä. Toisaalta myös ilmanen karkki ja kakku kelpas, varsinkin kun äiti sen lahjan osti. Vanhemmiten oon sit tullu yhä valikoivammaks kaverien suhteen, kunnes lukion lopus tein samoin kuin Sonja ja jätin pois elämästäni vaan "katkerana ämmänä" kaikki, jotka oli ollu paskapäitä mua kohtaan tai joita ei vaan ollu kiinnostanu mun seura. Sillä kyllä sen nyt vieläkin näkee, ketkä ei sun seuraas halua: mun kanssa ei ikinä lähdetä kaupungille pitämää hauskaa, mut muitten kaverien kaa käydään bilettämässä, Megazones ja muuta hauskaa ja sit on Face täynnä kuvia joita mun pitäis tykkäillä et "ai kiva kun teillä oli kivaa<3". En kuitenkaan koe itteäni sen paskemmaks ihmiseks kun moni muukaan on, nii säästän aikani mieluummin poikaystävälle ja kouralliselle tärkeitä ystäviä, kun 30 ihmisen seurueelle, joille mielistely ja esittäminen on tärkeämpää. :)
-
Jukezu: Tyypillistä naisten touhua, että viimeiseen asti pantataan sitä ilmoitusta, että “En ole tulossa” ja sit loppujen lopuksi sitä ei uskalleta lähettää, ettei vaan toinen loukkaannu. En vaan ymmärrä miten on muka parempi olla täysin ilmoittamatta, kuin se, että vaikkapa edes viime tingassa muistetaan sanoa, etten ole tulossa..
Kyllä Niko ainakin oli kutsuttujen joukossa ja ilmeisesti ihan mies :D -
Luu: Sonjan pitäisi ymmärtää, että muut ei välttämättä näe 22-vuotissynttäreitä ihan niin tärkeänä asiana. Ymmärtäisin, jos olisi 12v tai pyöreitä vuosia, mutta 22… Toki jos kaikki nuo kutsutut on alunperin ilmoittanut tulevansa, on se todella keljusti tehty. Itse sain kuitenkin ennemmin sen käsityksen, että hän oli kutsunut 25 henkilöä, joista ylipäätään 4 kertoi ettei tule ja nyt Sonja oletti että loput 21 automaattisesti olisi tulossa ilman vahvistusta. Anniina oli joka tapauksessa idiootti.
Täytti sitten kuinka monta vuotta tahansa, niin kutsuun vastaamatta jättäminen on musta aika paha tapa. -
On hirveetä huomata kuinka moni on kärsinyt tämän saman kohtalon :( Itselle kävi näin 1 tai 2 luokalla ja muistan vieläkin kuinka juoksin ikkunasta toiseen katsomaan, että joko sieltä joku olisi tulossa ja aina toivo heräsi kun joku kadulla käveli, mutta turhaan. Oma vika kun kutsut jaoin vasta päivää ennen juhlia, mutta kyllä se oli lapselle kova paikka. Selityksetkin oli kovin hepposia mm. yksi kutsutuista kertoi ettei päässyt koska oli toisen kutsutun luona (?) Sonjalle tsemppiä! We feel you're pain!
-
Onpa ollut typerää käytöstä kavereilta. Ei ihan asiallista haistattelua Sonjaltakaan, mutta ymmärrän kyllä. Ei se hädin tuskin parikymppinen vielä ole kovin kypsä. Pahoitteluni Sonjalle idioottien puolesta ja paljon onnea syntymäpäivän johdosta!
-
Jotenkin kommentoinnin sävystä tulee sellanen kuva, että ymmärrän ehkä miksi ihmiset eivät halunneet tulla Sonjan juhliin. Sen sortin päivänsäteeltä vaikuttaa. Toisaalta tunnen myös Sonjan tuskan ja voin samaistua. Omat kaverini myös ovat melkoisia feidaajia. Taannoin järjestin isot bileet poikaystäväni kanssa, varattu tila ja dj kaljapalkalla pyydetty soittamaan. Omia kavereitani saapui paikalle about kolme, odotin vähintään kymmentä, melkein 40 oli kutsuttu. Onneksi sentään poikaystävän kavereita tuli enemmän. Taannoin järjestämiini party lite-kutsuihin saapui naapurini ja yksi heidän kaveri, joiden vastaavissa bileissä olin ollut itse aiemmin. Kovasti muutkin kaverini lupailivat tulla.
-
Heti miinusta. :D Näkyy sarkasmi olevan heikosti ymmärretty laji vaikka muut vetoavat siihen aina. Laulunluikahdus oli sitä. Käänteinen kutsumattajääminen on tositapaus, vaikkei synttärit olleetkaan, vaan muuten kokoonnuttiin ahmimaan perunalastuja ja ryyppäämään. Tuon kerran jälkeen tyyppi järjesti vielä tuparit, sillä kertaa oli sanonut muille kavereille että sitä XX ei tarvitse sitten ottaa mukaan, kun ei hän tahdo entisiä poikaystävä sinne. Enpä tiennyt sellainen olleeni. Hali Sonjalle! Itselleni kasvaisi toinen suvunjatkoväline otsaan jos noin kävisi.
-
Toivo Isänmaa: Sääli tietty epäonnisista bileistä, mutta tuollaisella suoranaisella haistattelulla taitaa jäädä vieraat kyllä vähiin tulevinakin vuosina..
Ymmärrettävää Sonjan avautuminen tuollaisessa tilanteessa. Ihmiset jotka kutsuttu, eivät saavu, mutta tulevat sitten faceen esittämään välittäviä ystäviä on raivostuttavaa. Miksi sitten kommentoida tms mitään jos ei kerran viitsineet edes ilmoittaa, ettei bileet kiinnosta? Ja tuossa kohtaa tosiaankin on ihan oikein, että nuo "kaverit" miettisivät tekojaan tarkemmin ennen kuin alkavat mitään kommentoimaan tms. -
Onkohan Sonja kutsunut vieraat synttäreilleen facebookissa? Meinaan se ei ole välttämättä paras keino kutsua vieraita, jos on kasvotusten kutsunut tai soittanut tai tekstiviestillä kutsunut aika outoo jos ei ihmiset vastaa kutsuun. Facebook kutsut on niin helppo ohittaa. Nimimerkillä facebookissa kutsuin vieraita partylite kutsuille, eikä kukaan saapunut paikalle.
-
Nimesi: Minä sain kokea saman jo 11-vuotiaana, enkä sen jälkeen ole synttäreitä viettänyt. En kerro kenellekään, milloin synttärini ovat, jotta samaa tilannetta ei koskaan enää pääse tapahtumaan. Yksi kerta riitti minulle.
*pat pat* i feel you -
Hei ihan oikeasti, 22-vuotias viiltelee ranteitaan auki, kun kukaan ei tullut syntymäpäiville, ja haukkuu sitten kaikki julkisesti facebookissa. Myös heidät, jotka tästä lapsellisesta avautumisesta huolimatta yrittivät onnitella ja pahoittelivat, etteivät päässeet paikalle. Ja täällä feissarimokissa kaikki tuntuvat puolustelevan tuollaista käytöstä! Kyllä, on todella ikävää, kun järjestää juhlat eikä kukaan saavu paikalle. Kyllä, on ikävää, ettei kukaan edes ilmoittanut, ettei pääse juhliin. Mutta niin. IKÄVÄÄ. Ei maailman tuhoavaa, rusentavaa, oman minän murskaavaa ranteet auki-materiaalia. Minusta tästä "mokasta" hohtaa juuri se, mitä ihmiselle tapahtuu, kun koskaan ei ole tarvinnut käsitellä pettymyksiä, ja aina on saanut tehdä niin kuin "itse tykkään". Ja sitten täällä mokissa ihmiset jakavat raadollisia kertomuksiaan siitä, kuinka heidänkään syntymäpäivilleen ei taannoin kukaan tullut. No niinpä. Koska se on elämää, harvoin mitään henkilökohtaista. Varsinkin lapsena, ei lapsilla itsellään välttämättä ole osuutta eikä arpaa siihen, menevätkö he jonkun syntymäpäiville vai eivät; vanhemmat ovat voineet sopia jotain menoja, jotka ylittävät synttärit. Tai sisko/veli on esim. vesirokossa, ja vanhemmat ajattelevat, että ei oteta sitä riskiä että lapsi lähtee synttäreille tartuttamaan. Syitähän on lukuisia, ja todellakin muita kuin se että "häh häh hää, toivottavasti sille tulee paha mieli, kun jätän menemättä!" Ja niin. Minäkin olen lapsena viettänyt yhdet synttärit, joille kukaan ei tullut. Lähes kaikki tosin ilmoittivat, etteivät pääse. Hankala päivä, lomakausi ja perheet reissuillaan. Ei maailmani kaatunut.
-
Joo, sympiat menee Sonjalle. Kyllä tuollaisille kavereille saa vittuilla tuollaisen jälkeen.... ja kuitenkin kyse on parikymppisistä ihmisistä, voisi siinä vaiheessa jo ymmärtävän käytöstavat kavereita kohtaan tai ylipäätään toista ihmistä kohtaan... ei tulisi mieleenkään jättää ilmoittamatta kaverille että pääsenkö juhliin vai en...
-
Onhan se varmaan ikävä tunne, kun on kutsuttu, siis kutsu lähetetty, laitettu - ja ketään ei tule, voisi alkaa korpeamaan. Sikäli ymmärrän. Onkohan siihen joku syy ettei kukaan halunnut tulla, en lukenut koko ketjua. Ittepä pidän tasan tarkkaan huolen ettei kukaan muista mun synttäreitä, montakymmentä vuotta toiminut. Face asetukset prkl jäänyt niin että toivotuksia tulee, en kehtaa muuttaa. Bileitä ei ole eikä tule, monttubileet sitten aikanaan.
-
foo: Siis mitä, kutsuiko joku tyyppi oikeasti juhliinsa ihan kaikki muut oppilaat paitsi juuri sinut?
Ikävä kyllä, lapset ovat hirveän ilkeitä! :( Kyllä sais oma lapsi sitten joskus kaukaisessa tulevaisuudessa kuulla kunniansa, jos saisin tietää, että on koulukiusaaja. Nimimerkillä ala-aste traumoja -
Sonja, luin jo eilen synttäreistäsi, ja tuli surku tilanteesta. Mullakin on huomenna synttärit ja oma isä ei noteeraa sitä mitenkään, ei edes varmaan tiedä mikä päivä saati kuukausi olen syntynyt. En siis lahjojen takia, vaan koska jos sanoisi edes: hyvää syntymäpäivää niin tietäisin että merkitsen hänelle jotain.
-
Jotkut täällä arvioi synttäreiden epäonnistuneen sen takia, että sonja on luultavasti kutsunu kaverit juhliinsa facebookissa. Joo, on kyllä totta että facebookissa tulee paljon tapahtumakutsuja ja ne on siksi helppo jättää huomioitta. Mun mielestä on ymmärrettävää, että kaikkiin stockmannin hullut päivät -tapahtumakutsuihin ei aina jaksa vastata, kun välillä jotkut puolitutut lähettelee tollaisia kutsuja koko kaverilistalle. Mutta on aivan eri asia, kun saan kutsun ystäväni juhliin, jonne on kutsuttu vain parikymmentä henkilöä ja kutsu on tarkoitettu henkilökohtaisesti juuri minulle. Sellaisiin kutsuihin KUULUU vastata ja tulostaan kuuluu ilmoittaa, tai on ihan helvetin ärsyttävä ja välinpitämätön ihminen! Ja kyllä tollaiset kutsut sieltä ihan helposti erottaa, vaikka stockmann-kutsuja joukossa olisikin. On tietysti ihmisiä, jotka ei facebookissa käy, mutta kyllä suurin osa tuntemistani henkilöistä siellä päivittäin hengailee.
-
Toivo Isänmaa: Sääli tietty epäonnisista bileistä, mutta tuollaisella suoranaisella haistattelulla taitaa jäädä vieraat kyllä vähiin tulevinakin vuosina..
Kukas tommosia urpoja edes haluais enää nähä? -
Ja niin. Minäkin olen lapsena viettänyt yhdet synttärit, joille kukaan ei tullut. Lähes kaikki tosin ilmoittivat, etteivät pääse. Hankala päivä, lomakausi ja perheet reissuillaan. Ei maailmani kaatunut.
Pointti tossa taisikin olla, että kukaan ei ilmoittanut. Mä en muutenkaan oikein ymmärtänyt ton pitkän avautumisen pointtia. Kaikissa osapuolissa on vika, ok? Vähän näin tiivistetymmin. -
Itse olen etelä-pohjanmaalta kotoisin kunnasta, jossa on ennemmin sääntö kuin poikkeus et yo-juhliin ja valmistujaisiin tullaan sankoin joukoin. Yo-juhlien vieraskirjassa tais olla sata nimeä. Välivuoden jälkeen menin amikseen ja ajattelin sitten valmistuttuani pitää juhlat. Äiti kutsui sukulaiset, minä kaverit ja pyydettiin vielä ilmoittamaan tulosta. Muutama kaveri ilmoitti ettei pääse kesätöiden takia, osa ei sanonu mitään ja osa kysyi parin viikon päästä et ootkos sä jo valmistunut? Kumma kun mä muistin kaikkien kyselijöiden valmistumiset ja järjestin työvuorolistoja ja lintsasin koulusta että ehdin mennä. Mietin että onko jotain tavatonta siinä et ylioppilaaksi kirjoittanut menee ihan omasta tahdosta ammattikouluun eikä ammattikorkeakouluun tai yliopistoon vai miksi ei voinut vähempää kiinnostaa joitakin ihmisiä. Paras oli silti yksi sukulaispariskunta, äiti soitti juhlien jo alettua että missä menevät (olivat sanoneet tulevansa) nii sanoivat että eivät kyllä millään pääse paikalle kun tv:stä tulee em-kisat. Tuumasin sitten että hääkutsua on turha tulevaisuudessa odottaa niin kauan kun Suomessa ylipäänsä näkyy tv :D ite meen aina kaikkialle minne kutsutaan ellei oo oikeasti menoa mitä ei voi perua, olen ollut mm. koiran synttärijuhlissa. Mä en vie välttämättä lahjaa synttäreille, mulle itelle on ystävien näkeminen ja hauskanpito tärkeämpää niin voisin kuvitella näin olevan ystävillekin. Mennessä voi tuulikaapissa halata ja onnitella, sitten voidaan yhdessä ihmetellä miten vähän tai paljon on tuttuja paikalla =) Jos Sonjalle järkätään juhlat niin tulen mielelläni mukaan jos jossain lähellä sattuu asumaan :D
-
Kieltämättä käy vähän sääliksi, aikaihminen viettämässä lastenjuhlia.
-
Vietin viime vuonna parikymppisiä aivan samalla tavoin. Monen päivän kyselemisen jälkeen sain jopa kaksi ihmistä mukaan - yökerhon tarjoamalle ilmaselle skumpalle. Mainittakoon, että kumpikaan henkilöistä ei ollut avopuolisoni... Ens kuuta kauhulla odotellessa.
-
Kotimies: Kieltämättä käy vähän sääliksi, aikaihminen viettämässä lastenjuhlia.
miks ei sais viettää ''lasten juhlia''?ainoka sitä pitäs olla syntymäpäivinään olla ryyppäämässä ja vetää päätäyteen?kyllä jos ite pidän synttärit kesällä niin en juo tippaakaan alkoholia.ostan vaan limpparia ja herkkuja ja teen ite kakun -
Sonja-parka. Itsekin olisin varmasti ollut yhtä vittumainen ellen vittumaisempikin, jos olisi omalle kohdalle sattunut. Toivottavasti löytää uusia parempia kavereita.
-
Ei ole käynyt noin, että kaverit olisi jättänyt tulematta mun kohdalla. Muistan kuitenkin tilanteen, kun olin eskarissa. Silloin oli tapana kutsua kaikki luokkakaverit tai saman sukupuolen edustajat samalta luokalta. Kaverini sitä ennen ja myös sen jälkeen jakoi kutsut kaikille ja sitten sano, että se unohti mut. Ei tullut edes suullista kutsua. Tuntui kyllä pahalta, kun kaikki muut sai kutsut ja mä jäin ilman. Oli sitten maanantaina kiva kuunnella, kun muut puhuvat Heikin (nimi muutettu) synttäreistä ja itse leikin puoliksi vedet silmissä leluilla. Tuo yksi paskamaisimmista hetkistä. Toinen paskamainen synttärikokemus on muutaman vuotta tuon jälkeen. Silloin sain kyllä kutsun toisen kaverin synttäreille ja menin lahjan kanssa sinne. Juhlien kestoa ei oltu kerrottu etukäteen, joten jäin sinne vielä sen mun kaverin ja sen bestiksen kanssa vielä. Katsottiin vielä mitä lahjoja se sai ja se haukkui sitten sen mun antaman lahjan muistamatta, että se oli multa. Kaverini kysyi keltä tää oli, mutta sanoin en muista, vaikka todellisuudessa tiesin, että se oli mun antama. Sitten iskä tuli hakeen ja kysyi pitikö se lahjasta. Sanoi vaisusti, että joo. Pahamieli kuitenkin oli.
-
hhenna91: miks ei sais viettää ”lasten juhlia”?ainoka sitä pitäs olla syntymäpäivinään olla ryyppäämässä ja vetää päätäyteen?kyllä jos ite pidän synttärit kesällä niin en juo tippaakaan alkoholia.ostan vaan limpparia ja herkkuja ja teen ite kakun
Ei aikuisten tarvitse noteerata syntymäaikaa mitenkään, korkeintaan ensiavussa kun kysyvät henkilötunnusta. -
Kun Saara täytti kahdeksan silloin kävi niin että juhliin tuli vain yksi vaikka kaksikymmentäviisi kutsuttiin oi se sattui sydämeen ei mitä mä teen oi se sattui sydämeen ei mitä mä teen Ja se ainoa vieras oli naapurin Tuija josta sanottiin et se kaikkia huijaa siinä se seisoi lähtis jo tuo mutta se tulikin luo ja sanoi Ei saa surettaa leikittäiskö prinsessaa ja ikuisiksi ystäviksi tultais niin kuin Anna ja Diana ei saa surettaa mennään puistoon keinumaan maailma muuttuu kauniimmaksi niin kun se on meidän Tuija oli vain seitsemän mut tiesi jo sen että vaivaa täytyy nähdä jos tahtoo olla onnellinen jos itse ei hanki itselleen ystävää sitä yksin jää jos itse ei hanki itselleen ystävää sitä yksin jää Siksi hän Saaran vieraille soitti sanoi: voi kurjana päivä tää koitti Saara on sairas ja juu se on tarttuvaa älkää tulkokaan Ei saa surettaa... maija-vilkkumaa-ei-saa-surettaa- tuli heti mieleen :(
-
Mä tuun kaikkien synttäreille, kutsukaa mut. Voin tuoda lahjankin. Voin ryypätä ja sekoilla tai voin syödä kakkua muumilautasilta ja juoda alkoholitonta boolia.
-
Tässä nyt on jo sen verran usee kommentti jo manannut FB kutsut sinne alimpaan helvettiin, mutta eiköhän se riipu ihan tavasta jolla itse ja kaverit käyttää tuota FB:tä. Itselle ei tulvi satoja kutsuja vuodessa ja minusta on FB:n kautta erittäin kätevää vastata kutsuun ja muistaa niiden ajankohta. Jos ne pelien päivitykset on niin runsaita että muut hautautuu niiden alle, niin suosittelen että rupeatte blokkaamaan niitä pelikutsuja. Niinkin voi tehdä. Sonjan tilanne harmittaa kyllä aika paljon, vielä enemmän harmittaa kaikki kertomukset mitä on tänne kommentteihin tullut. Luultavasti saattoi käydä minulle samoin ala-asteella ja tarhaikäisenä, mutta niistä ajoista en onneksi paljoa muista. Eikä se synttäreiden järjestäminen ikää katso! Juhlimisessa ei ole mitään automaattisesti "lapsellista" (ei sillä että "lapsellisuus" olisi aina kauhea asia - tämä aikuisuuden kuva vaan tuntuu olevan monella niin jyrkkä), se on tilanne, joka on syy koota ystäviä tai perheenjäseniä yhteen ja viettää aikaa heidän kanssaan. Se että tämä olisi vaan lapsille suotavaa on aika huhhuh näkemys... Pisti kyllä miettimään. Olen itsekkin jättänyt kutsuille menemisen muutamaan otteeseen ja en ole välttämättä kummoisesti siitä ilmoitellut (vaikka vastasin kyllä kutsuun että "ehkä" - ainakin siitä näkyy epävarmuus), vaan luottanut että sinne kuitenkin on joku menossa ja ei kukaan huomaa. Itsellä tällaiset viimehetken peruuntumiset liittyy usein siihen että ajatus ihmisten keskuudessa olosta saattaa alkaa jännittämään ikävästi yhtäkkiä, vaikka kyseessä olisi hyväkin kaveri. Pitänee yrittää tulevaisuudessa ilmaista itseeni paremmin ja harjoitella. Ei sitä vaan tuu aina ajatelleeksi että joku saattaa poissaolon huomatakkin.
-
Kyllä olisin minäkin suuttunut. Joku mainitsi että ei ole huomionkipeä ja juhlii kuitenkin pari kertaa kuukaudessa, no esim. minä en juhli niin usein, ehkä pari kertaa vuodessa enkä välttämättä sitäkään. Jos olisin järjestämässä jotakin hirmuisia pirskeitä ja kutsuisi paljon kavereita ja porukkaa, niin kyllä loukkaantuisin jos ei edes vaivauduta ilmoittamaan ettei olla tulossa. Itse en ole huomionkipeä, mutta eiköhän tuollaisia juhlia järjestetä ihan muusta syystä esim. siksi että on vain kiva juhlia kavereiden kanssa ja synttärit on oiva syy juhlien järjestämiseen. Tänä vuonna kutsuin vain lähimmät sukulaiset synttäreilleni, oli ongintaa ja kaikkea (ei tippaakaan alkoholia). Terveisin: 26-vee neitokainen ;)
-
Kotimies: Kieltämättä käy vähän sääliksi, aikaihminen viettämässä lastenjuhlia.
Ei ne ole lastenjuhlat jos niihin ei osallistu lapsia. Olet ilmeisesti joku just ja just 20 v. Siis Niinq Tosi Aikuinen? Kuule ei ne oikeesti aikuiset oo huolissaan onko joku lapsellista vai ei. Enää ei olla niitä 13-vuotiaita janipettereitä, jotka ei kehtaa leikkiä legoilla vaikka haluais ku se on niiiiin lapsellista. Jee, ensi kuussa edessä synttärit nro 28 :) -
Myöhästyneet onnittelut Sonjalle munkin tuntemattoman luuserin puolesta! Tiedän miltä toi tuntuu. :( Toivottavasti saat paremmat juhlat ja kaverit ens vuonna. <3
-
Tätä kun lukee niin tuli mieleen että onneksi on itse tullut aina kaikkiin juhliin tullut lähdettyä mihin vain suinkin pääsee :D
-
Totuus: Olisi vaan ollut hiljaa ja hyväksynyt tosiasiat, ettei ole se kaikkein suosituin tyypp
Kun kasvaa aikuiseksi, huomaa ettei elämässä olekaan mitään väliä sillä kuka on "suosittu" ja kuka ei, noi jutut jää peruskouluun tai viimeistään lukion ekalle.... -
mun piti juhlia 18 v juhlia kavereiden kanssa mutta sitte kukaan ei tullu ja sain yksin olla kotona... vitutti... oli sovittu jo kuukausi sitte että net tulee ja kaikkee.. kukaan ei tullu...
-
Tuli ihan hirveen paha mieli Sonjan puolesta :( miten voi olla tollasia "kavereita", ei kukaan voi olla noin julma?! Ihan hirveetä että tämmöstä oikeesti tapahtuu. Kaikki sympatiat Sonjalle! Ja Sonjan "kavereille", no en halua ees sanoa mitä heistä ajattelen.
-
Osu ja uppos. Itsellä tapana pistää eventtikutsut jakoon Facebookissa ja myöhemmin vielä henkilökohtaisesti kysellä ja varmistella, että ihmiset on tulossa. Muistan eläväisesti edelleen eräät synttärit, jotka oli ajoitettu niin että ulkopaikkakuntalainen kaverini pääsisi paikalle. Odoteltiin siinä sitten n. 20 varmistanutta vierasta kahdestaan koko ilta. Yksi saapui. Rakastan järjestää illanistujaisia, mutta nykyään en enää oikein uskalla koska siihen investoi kuitenkin jonkun verran ostaessaan tarjoamisia ja innostuu illasta ja sitten kukaan ei tulekkaan. :( Enitenhän siinä satuttaa se, että omat ystävät ei halua viettää sun kanssa aikaa edes silloin kun se olis sulle tärkeetä. Koska en enää uskalla järjestää kekkereitä niin viime synttärit ajattelin viettää rauhallisemmin ja kysyin sitten lopulta kaikilta läheisimmiltä ystäviltä haluisko joku tehdä mun kanssa jotain eikä KUKAAN tahtonut viettää aikaa mun kanssa. Pahimmalta tuntui, että useimpien syy oli, että "ei jaksa." Parhaan ystävän kanssa oltiin lähdössä reissuun mut sekin unohti ja lähti muualle. Kyllä on rakastettu olo siinä vaiheessa kun kukaan, ei KUKAAN tahtonut tehdä yhtään mitään. Kyl se tuntuu pahalta. Eikä siinä oo kyse silloin enää pelkästään jostain synttäreistä.
-
foo: Siis mitä, kutsuiko joku tyyppi oikeasti juhliinsa ihan kaikki muut oppilaat paitsi juuri sinut?
Mullekin on käyny noin. Kyseessä oli viel luokan hiljaisin tyttö, jolle yritin olla kiva joskus, kun muut kiusasi sitä niin kuin mua kiusattiin. Se kutsui kaikki muut, paitsi mua. -
Kotimies: Ei aikuisten tarvitse noteerata syntymäaikaa mitenkään, korkeintaan ensiavussa kun kysyvät henkilötunnusta.
Sulla ja monella menee ohi tämä asia näemmä aika lujaa. Koetan nyt avata tätä vähän teille. Ihmisen aikuistuessa velvollisuudet ja arkiset rutiinit lisääntyvät pikkuhiljaa. Varsinaista vapaa-aikaa on vähän ja oman kumppanin kanssa asuessa täytyy hoitaa yhteisiä kodin asioita, käydä töissä yms. Harrastuksillekaan ei välttämättä jää aikaa. Tämän kaiken seurauksena kavereita (eritoten niitä elämän tärkeimpiä) tulee nähtyä aivan liian harvoin. Nimenomaan tuosta syystä ihan aikuiset ja sosiaalisesti terveet ihmiset käytämme synttäreitä ja muita kissanristiäisiä tekosyinä kutsua kavereita koolle ja pitää hauskaa. Yleensä me aikuiset myös kutsun ohella ilmoitamme, että lahjaksi riittää, kun tulee paikalle ja tuo omat juomat. Itse juhlinnan syy on siis harvemmin se juttu, vaan nimenomaan sosiaaliset tarpeet. -
Helvetti, kun tänä aamuna on masentavia mokia. Ei kai tässä auta muu kuin ottaa elämä hallintaan ja lähteä opiskelemaan...
-
foo: Ei helvetti. Onneksi minulle ei koskaan käynyt noin. Ei minuakaan kutsuttu läheskään kaikkien koulukaverien synttäreihin, mutta ei koskaan käynyt niin että koko muu luokka oli kutsuttu, paitsi juuri minut. Se olisi tuntunut tosi pahalta.
On käynyt juurikin näin, että A) koulukaverit kutsutaan synttäreille, paitsi meikäläistä ja B) Koulukaverit kertovat tulevansa synttäreille. Paikalle saapuu yksi, joka kertoo muiden sopineen koulussa, ettei synttäreille mennä. C) Ennen synttäreitä ollaan "kavereita" muutaman päivän ajan ja sen jälkeen alkaa entistä pahemmat piinaviikot/kuukaudet. Synttärini kun ajoittuivat koulujen alkamisen jälkeiselle viikolle, niin lapsena kuvittelin, että jospa se kiusaaminen olisi nyt kesän aikana loppunut =/ Aikuisiällä olenkin sitten kerännyt ympärilleni ainoastaan hyviä ihmisiä. Vähänkin ikävämmät persoonat olen pullauttanut seurasta suosiolla pois ja ollaan "moikataan kun tavataan" - tasolla tuttuja. Ihminen kun äärimmäisen harvoin muuttuu paremmaksi. Ei niitä ystäviä sitten keski-iässä enää montaa ihmistä ole jäljellä, mutta he sitten ovatkin sellaisia henkilöitä, joiden tietää auttavan jos oikeasti tulee joskus hätä. Jos haluaa selvittää kuka on oikeasti ystävä, niin kannattaa muuttaa tiheään ja pyytää kavereita muuttoavuksi. Ne ihmiset, joille olet tärkeä, tulevat avuksi joka kerta. Ne joille et, ovat "vahingossa" edellisenä iltana juoneet liikaa - eivätkä krapulalta selviä avuksi tai keksivät muita hätävalheita, joilla välttyvät näkemästä vaivaa ystävyyden eteen. Sanomattakin on selvää, että itse olen ollut auttamassa kymmenissä muutoissa elämäni aikana, olen hakenut ystäviä esim. aborttiklinikalta, käynyt tervehtimässä "hullujen huoneella" tai sairaalassa näiden maatessa siellä pitempään vakavamman sairauden heikentämänä. Ystävyys kuitenkin vaatii paljon vaivannäköä ja siksi on helpompi vaan tykätä facebook-statuksista. -
MITÄ HELVETTIÄ NYT OIKEESTI. Mitä ihmettä on nää mielipiteet että 22-vuotias ei saisi pitää synttärijuhlia tai surra kun kukaan ei ilmaannu paikalle??? Ja vähän epäilen että kutsut ois laitettu Facebookissa, koska noin vähän ihmisiä ja selvästi halus kaikki paikalle. Mut miks ihmeessä ei voi vaivautua ilmoittamaan? En ymmärrä. En mäkään välttämättä puolituttujen juhliin jaksa lähteä, mutta kyllä mä nyt sentään ilmotan... Sitä paitsi mä olisin toiminut tilanteessa samalla tavalla, varmasti olisin suuttunut (haistatellutkin?) tollasille kavereille jotka ei jaksa tulla EIKÄ JAKSA ILMOTTAA mutta sitte kuitenki esittää kaveria. Aina joku juhliin kutsutuista jättää ilmottamatta mutta 21 ihmistä on aika paljon... :(
-
Jos sanoivat tulevansa niin varmasti ärsyttää. Mut mulla taas joskus 11-vuotiaana tuli melkein kaikki kutsutut vieraat, mut sit ne lähti syötyään kakkua jne (noin 30 minuutin jälkeen) KAIKKI pois koska halusivat lähtee uimaan ja itse en voinut kun oli vielä flunssan jälkitautina yskä... En sen jälkeen kyl enää synttärijuhlia pitänyt muuten kuin parhaiden kavereiden kanssa kun yleensä järkätään joku päivä jolloin katotaan jotain TV-ohjelman maratoonia 24 tuntia ja valvotaan yö syöden roskaruokaa. On se kyl paljo kivempaa parin hyvän ystävän kanssa kuin jos ois isompi porukka ja pitäis puhuu jotain vitun small talkia ihmisten kanssa joita ei tunne kunnolla... :D
-
Pentuna en varmasti käyny jokaisen luokkakaverin synskillä eikä mun tarvinnukkaan. Mä kävin niiden lähimpien ja pienellä paikkakunnalla ko asuttiin niin oli ihan yleinen käytäntö joka perheen kohdalla että osallistujia otetaan tietty määrä. Meillä tais olla aina vajaa kymmenen. En kuvitellu edes skidinä että jokainen koulutoveri, eriluokilta etc olis mut kutsunu, en mäkää kutsunu kaikkia. Tästä tuli mieleen että nykyäänhän on vissiin joissain tarhoissa ja kouluissa käytäntö että ne kutsut pitää lähettää vanhempien sähköpostilla kutsuttavien lasten vanhempien sähköpostiin, ettei vaan nyt kalle-irmelin mieli pahoitu kun häntä ei kutsuta. Maalaisjärki hoi, kaikkia ei voi kutsua ja kaikki ei pääse paikalle. Mutta se että kun kutsut porukkaa joista kukaan ei vaivaudu ilmoomaan mitään tai edes vaivaudu paikalle, se on oksettavaa, olkoonkin synskät, ristiäiset, ylppärit, tuparit ja kissanristiäiset. Mä oon aina pitäny bileet vaan lähimpien kamujen kanssa ja yleensä erikseen ne missä istun iltaan tosiystien kanssa vähän juopotellen ja ne mihin tulee sukulaiset käymään hörppääs kahvit ja kakut.
-
Kun täytin 18. Mun kaverit oli luvannu viedä mut baariin ja suunnitella kaikkea kivaa. Viellä aamulla puhuttiin asiasta ja kaikki oli fine. Mutta illemmalla kun ois pitänyt lähtee kaupungille niin tyypit ei enään vastannut puhelimeen yms. ja aamulla sitten syyttivät mua asiasta. Ei ollut kivaa.
-
Olen täysin tyrmistynyt. En voi uskoa, että täällä on niin monta kenelle on vastaava tilanne käynyt. Itsehän olen sitä aina pelännyt ja myös positiivisesti yllättynyt kun 20 vieraasta ainakin 10 tulee paikalle. Minulla on myös hieman hankala syntymäpäivä, sillä se on Vapun nurkilla ja yleensä ihmisillä on jo vappusuunnitelmat tehtynä tai ainakin väittävät niin, mutta tekevät ne viimetingassa. Eipä sillä väliä. En ole useinkaan juhlinut syntymäpäiviäni paitsi vasta 20. ikävuoden jälkeen. Joka vuosi on jonkinsortin juhlat, joskus pienemmät ja joskus isommat. Joskus lapsena on juhlia järjestetty ja koko luokan tytöt on kutsuttu ja kaikki ovat myös tulleet ellei ollut kipeä. Samoin olen itse saanut aina kutsun vaikka olinkin koulukiusattu. Ylä-asteella kaveritilanne pahentui, mutta lukiossa minulla oli alkuun montakin ystävää. Kutsut illanviettoihin vain hiipuivat, kun minulla ei ollut vanhempaa siskoa jolta lainata henkilöllisyystodistusta, vaikka olisin täyttänyt vuoden sisällä 18. Silloin ei kukaan enää kutsunut mihinkään. Kestin lukion loppuun näiden ihmisten kanssa ja päätin, etten enää alennu olemaan kenenkään sylikoirana ja ihmiset saavat pitää minusta juuri sellaisena, kuin olen. Päätökseni ansiosta on itsetuntoni kohonnut valtavasti ja huomasin, etten tarvitse turhanpäiväisiä "ystäviä" rinnalleni. Kaikki läheisimmät ystäväni ovat aina tulleet tutuksi jostain muualta, kuin koulusta ja heidän kanssaan olen viettänyt onnellisimpia hetkiä. He ovat myös niitä elinikäisiä ystäviä, joiden kanssa ystävyys tai läheisyys ei katoa mihinkään vaikka asuisimme maapallon toisella puolella 4 vuotta eikä sinä aikana pidetä kovasti yhteyttä. Tuntuu, kuin aikaa ei olisi kulunut lainkaan. Ystäväpiireissäni voimme juhlistaa vaikka mitä ja synttäritkin ovat suuri osa siitä, vaikka kukaan ei varsinaisesti halua vanhentua. Lisäksi mikä tahansa syy onkin, on aina syy juhlia, vaikka vaan perjantaita tai niitä stereoita, joita joku täällä ehdotti. Syyllä ei ole väliä, kunhan ollaan yhdessä ja tehdään jotain hauskaa. Vaikka olisimme ihan pienelläkin porukalla, meillä on aina hauskaa ja kukaan ei edes kaipaa muita ihmisiä siihen. Siksi pienempiin juhliin pyydän usinkin vain niitä harvoja valittuja, mutta sosiaalisuuteni ansiosta pyydän myös muita ihmisiä, joista pidän vaikken kovin hyvin tunnekaan. Lisäksi päätökseni ansiosta huomasin, että pidän yksinäisyydestä, pidän koti-illoista, mutta jos haluan pitää hauskaa tai ylipäätään kaipaan seuraa niin kyllä aina on joku, jolle voi soittaa ja viettää yhdessä aikaa vaikka vain kahvitellen. Mielestäni on käsittämätöntä, että ihmiset pistävät FB kömmähdysten alle, etteivät näe kutsua, kun minulla se on kyllä aina toiminut ja ne harvat, jotka eivät FB'tä käytä, kutsutaan puhelimitse. Suurempien juhlien kohdalla kylläkin laitan kutsut ajoissa. Esim. 25-vuotis juhlista halusin suuret ja laitoin kutsut kuukautta aikaisemmin. Yllättäen se tepsi ja kaverit kauempaakin pääsivät paikalle. Lisäksi asetin päivämäärän, mihin mennessä tulee ilmoittaa tulostaan, jotta osaan varata ruokaa ja juomaa. Tietenkin, jotkut ilmoittivat vasta viime tingassa tulostaan ja osat myös peruivat, mutta hauskaa oli kaikilla. Juhlia järjestäessä tulee myös muistaa, että kaikki eivät pääse paikalle kuitenkaan. Hyvä nyrkkisääntö on se, että noin 1/4 tulee kutsutuista paikalle. On vain surullista nähdä, että vielä aikuisiässä ihmisiä luokitellaan suosittuihin jne. ja ei periaatteellisista syistä ilmoiteta tulostaan. Olisin varmaan ollut täysin murtunut, jos itselle olisi noin käynyt. En osaa sanoa, onko tässä asenneongelmasta kyse, eli onko henkilöllä mahdollisesti hieman epämiellyttävä luonne vai onko kyseessä vain teennäinen kaveripiiri. Onhan se mahdollista, että toisella paikkakunnalla "uudet" ystävät eivät ole kokeneet tätä henkilöä niin tärkeäksi osallistuakseen juhliin. Myös niille, jotka sitten seuraavana päivänä valehtelevat työpaikallaan, että oli siinä muutama ystävä, kun totuus on toinen haluaisin tässä muutaman sanan sanoa. Se ei ole kenellekään uutta, että vanhemmassa iässä on vaikeampi ystävystyä jne. vielä erityisesti niille, jotka ovat työpaikan perässä muuttaneet toiselle paikkakunnalle, jolloin niitä omia ystäviä näkee harvoin. Ei ole väärin tokaista, etten tehnyt mitään. Silloin ihmiset valitettavasti vasta heräävät todellisuuteen ja huomioivat muut. Kyseessä ei ole sääliystävyyttä, jota moni pelkää. Saattaa olla, että monet työkaveritkin ovat samassa asemassa ja kukaan ei vain uskalla sanoa mitään. Siitä se ystävyys lähtee, kun vaikka kutsuu jonkun mukaan "yhdelle" tai viikonloppuna näin kesällä vaikka grillaamaan. Ei sitä bestiksiä tarvitse olla, mutta ei tarvitse olla täysin yksinkään. Tietenkin työyhteisöt ovat erilaisia ja itsekin olen nähnyt todella tiiviitä yhteisöjä, joissa ihmiset kävivät porukalla vaikka perjantaina töiden jälkeen yhdessä syömässä tai muuta. Mutta olen myös kohdannut hyvinkin suljettuja, jossa kaikki juoksevat samantien kotiin lasten tai koiran luo. Monessakin asiassa on Suomessa puutetta oma-aloitteellisuudesta. Pelätään niin paljon, että uskalletaan elää ja ottaa riskejä. Samoin varmasti Sonja oppii tästä, että nämä eivät olleet niitä "oikeita" ystäviä, joita kannattaa surra. En tietenkään ymmärrä tätä "en jaksa" tekosyytä, mutta sekin on valitettavasti totta, että mitä vähemmän on ihmisillä aikaa ystävilleen sitä etäisemmäksi he muuttuvat. Monella on vaikka suuri perhe, josta täytyy huolehtia vielä oman työn lisäksi ja silloin kynnys tavata ystäviä kasvaa. Aina ei ole kyse siitä, etteivätkö ihmiset välitä vaan se saattaa olla vain onneton yhteensattuma, ettei juuri sillä ajanjaksolla kenelläkään ole aikaa/intoa/halua juhlia. Ja tämäkin on ongelma vain silloin, kun lähiystäväpiiri koostuu viidestä ihmisestä.
-
Voin Sonjaa, tiedän ainakin suunnilleen miltä tuo tuntuu. Vietimme juuri poikani 8v. synttäreitä. Kutsuimme 13 lasta niille (joista yhdeksän oli omalta luokalta). Pyysin myös kutsussa että esteestä ilmoitetaan. Vieraita tuli kolme. Kolme kutsuista myöskin ilmotti esteestä. Lopuista ei kukaan. Okei, sentään kolme tuli (joista vain yksi luokkakaveri) mutta onko noin vaikea ilmoittaa vaikka tekstarilla esteestä. Olimme ostaneet tarjottavaa paljon ja näin suht köyhänä niihin meni paljon rahaa. Hyvät synttärit lapsi sai silti mutta kyllä lapsesta näkyi pettymys ja itseäni ketutti se rahamäärä joka meni kirjaimellisesti hukkaan. Joten, jos pyydetään ilmoittamaan esteestä, tehkää se. Ei se vie kuin puoli minuuttia elämästänne.
-
-
Nykyään en enää hoida lapsen syntymäpäiväkutsuja mutta kyllästyin tuohon ettei ilmoiteta jo eka kerran jälkeen. Niinpä käänsin asian toisinpäin tyyliin: Vahvista saapumisesi, ilman vahvistusta oletamme ettet osallistu. Auttoi yllättävän hyvin. Jos kutsuttuja on joku 10 niin siitä ei niin suurta vaivaa tule etteikö tuo olisi järkevämpi, saa paremmin mitoitettua myös tarjoamiset.
-
Meitsin lakkiaiset oli kans ja sama. Hyvä oli lähtä kuviin, ku itketti. No ei se mitää, 3 vuotta myöhemmin niitä kuviakaa oo saanu perhe aikaseks tilattuu.
-
Ei oo mitään väliä, vaikka onkin 22-vuotissynttärit: Aina pitää ilmoittaa, jos ei ole tulossa kutsuttuun paikkaan!
-
Miksi tämä on laitettu mokiin ? Ainoa joka tuossa on tehnyt mokan on Sonjan "ystävät" .No saipahan korppikotkan kynsilleen kun luuli että tekee Sonjan täällä naurunalaiseksi ilmoittamalla tämän mokiin . Sonja saikin sympatiat ja saa edelleen. Ei ole luuseria jos itkettää ja harmittaa tuollainen. Minäkin olisin reagoinut vielä pahemmin tilanteeseen. Sonja täällä sinulla olisi liuta uusia ystäviä :)
-
Zeipii: Se on uskomatonta kuinka välinpitämättömäksi ihmiset on tullu. Sen olen huomannut jo useaan kertaan kuinka feissarissakin perustetut kutsut/ryhmät eivät aktivoi ihmistä edes ilmoittamaan saapuvatko tapahtumaan vai ei. Onko se todellakin niin vaikeeta painaa sitä nappia missä lukee ettei ole tulossa tai edes jos ei ole varma, sitä ‘ehkä’ nappia. Mikä meissä on vialla?
No tuota... Itseltäni on useamminkin mennyt ohi fb-kutsut. Että mikä tosiaan vaivaa, jos ei painella nappuloita faceböökissä? Paremminkin mikä ihmisiä vaivaa, jos ei voida kutsua pippaloihin kasvotusten, viestillä tai vaikka puhelimitse? Eräänlaista välinpitämättömyyttä sekin. Näin nyt niinko aiheen vierestä. Sonjalle kävi todella ikävästi :( -
Tuliko kellekään muulle extra paha olo Nikon kommentista? "Jos oisin tiennyt että oot yksin, olisin tullut, mutta ei mua muuten kyllä noi sun juhlat kiinnostanut, vaikkei mitään ollutkaan."
-
En paljoa tunne empatiaa ihmisiä kohtaan yleensä mutta tässä kohtaa kyllä vituttaa Sonjan puolesta ja rankasti.
-
Kyllä sympatiat on täysin Sonjan puolella tässä asiassa. Itsekin peruskouluaikana järjestin yhdet ainoat synttärijuhlat, joihin kutsuin kaikki omalta luokaltani, eikä kukaan lupauksistaan huolimatta saapunut paikalle. Monta kertaa olin myös ainoa luokallani, joka ei saanut kutsua muiden juhliin. Vain yhden kerran minäkin sain kutsun luokkalaiseni synttäreille, ostin lahjan ja menin paikalle pitämään hauskaa, mutta paikanpäällä jatkuikin sama syrjiminen ja nimittely, mikä kouluaikana oli jokapäiväistä. Kyllä se itketti, kun ostamani lahjakin hajotettiin samoissa juhlissa, ihan vain kiusaksi minulle. Tuollaiset tilanteet eivät tee hyvää kenenkään itsetunnolle, sitä vain alkaa ajatella olevansa itse täysin arvoton ja merkityksetön muille, jopa itselle tärkeille henkilöille. Toivottavasti Sonjakin löytää ihan oikeita ystäviä ja jättää tuollaiset hyvänpäiväntuttavat omaan arvoonsa.
-
Tuo tunne. Itse en koskaan ollut pidetty ihminen. Olin hieman pyöreämpi ja sitä rataa. Ja olin myös aina se, jota ei kenenkään synttäreille kutsuttu. Kahdesti kutsuttiin. Toisella kertaa mua ei päästetty juhliin sisälle. Joku temppu sekin sit vissiin. Sinnikkäästi pidin myös omia synttäreitäni. Koskaan kukaan ei saapunut paikalle, mut pitihän sitä kolme vuotta peräkkäin yrittää, et jos vaikka tänä vuonna. Paras kaveri lupas aina tulla, mut perui tulemisensa puoli tuntia ennen juhlien alkamista. Joka vuosi.Tämä oli ala-asteella. Yläasteella kukaan ei sit enää muistanutkaan mun synttäreitä, enkä mä oikeestaan halunnut, et ois muistanutkaan.
Kommentoi
Kommentti