Egoikävä
Jokainen suree tavallaan, mutta menevätkö he jo liian pitkälle?
Tämä julkaisu on poistettu saamamme palautteen vuoksi. Pahoittelemme huonoa arviointikykyämme ja aiheuttamaamme mielipahaa.
Seuraava
Kun yksi istuu jälki-istunnossa, kirjoittaa toinen 12 ällää. Edellinen
Ottakaa varas kiinni!
Kun yksi istuu jälki-istunnossa, kirjoittaa toinen 12 ällää. Edellinen
Ottakaa varas kiinni!
47 kommenttia
-
Nää on vähän semmosia asioita, ettei minua ainakaan naurattanu. Etenki Ronin tapauksessa - ihmiset käsittelee surua niin eri tavoilla, eikä niitä tapoja tarttee lähtee toisten arvostelemaan, ei tuo treenaaminenkaan kenenkään toisen takamusta rapsuta. Jos se jotenki auttaa Ronia jatkaan elämässä etiäppäin vanhemman kuoleman jälkeen, niin siitä vaan.
-
Noh..: Nää on vähän semmosia asioita, ettei minua ainakaan naurattanu. Etenki Ronin tapauksessa – ihmiset käsittelee surua niin eri tavoilla, eikä niitä tapoja tarttee lähtee toisten arvostelemaan, ei tuo treenaaminenkaan kenenkään toisen takamusta rapsuta. Jos se jotenki auttaa Ronia jatkaan elämässä etiäppäin vanhemman kuoleman jälkeen, niin siitä vaan.
Jep tää ei nyt jotenkin oikeen sovi Feissarimokiin. Elsankin kohdalla suru voi olla suuri juuri sen takia ettei kerennyt tuntemaan isoäitiään. Itekkään muista hirveesti omasta ukistani mitään muuta kuin sen miten hän rakens miun kanssa junarataa pöydän alla kun olin 3 ja sitten hänen hautajaiset, silti harmittaa etten kerenny paremmin tutustumaan saatikka näyttämään millaseks ihmiseks on kasvanu. -
-
Mun mielestä olisi oikeasti hauskaa jos joku oman kuolemani jälkeen muistaisi mua aina yhteisen harrastuksen parissa eikä vain istuisi haudalla suremassa. Pisteet Ronille omasta tavasta muistaa isäänsä!
-
Tosi törkeää ja typerää. Täysi rimanalitus feissarimokilta.
-
Eiköhän se nyt ole niin, ettei niitä kuolleita vanhempia tarvi pistää joka päivitykseen vain sen takia että saa lisää tykkäyksiä. Annetaan niille edes sen verran rauhaa, ettei niitä nyt tarvi facessa pommittaa koko aika vaikka ovatkin kuolleet. Hyvin sopivat tänne, uliluli.
-
Niin pitäisikö tuossa (etenkin Ronin jutussa) olla jotain, joka naurattaa tai ihmetyttää? On kuulkaa paljon erikoisempiakin ja huonoja tapoja käsitellä surua. Tuo ei ole yksi niistä. Pitäiskö tällaiset tapaukset teidän jatkossa jättää rauhaan?
-
-
Ei tuossa Ronin postauksessa ollut mitään vikaa :( ihan turhaan on täällä Feissarimokissa!
-
Hävetkää feissarimokat ja tämän "mokan" lähettäjä (etenkin se, joka tuo taustatieto-tekstin on rustannut)! :( Vähintäänkin asiatonta pilkata ja vähätellä toisen tapaa surra ja muistaa isäänsä. Vanhemman menettäminen on varmasti tuskallista.. monilla (myös itsellä) fyysinen rasitus (liikunta) auttaa kestämään ja käsittelemään stessiä ja henkisesti rankkoja asioita. Tämä ei missään nimessä kuulu minkään maailman "mokiin". Roni, otan osaa! Jaksamista sinulle ja perheellesi surussanne.
-
Mitä mokaa tai hauskaa näissä oli? Suurimmat mokaajat on nuo jotka nämä on lähettäny tänne naureskellen toisten surulle, huh.
-
Kaksi sanaa kertoo enemmän kuin pari tuhatta kuvaa: ei etusivulle.
-
No missasin nähtävästi tämänki sitten kerta jo ehditty poistaa. Aika nopeaa toimintaa jos aikasimmat kommentit ollu 4jä tuntia sitten.
-
-
Tällaiset poistetaan, mutta kehitysvammaisen (kirjoitus)virheet ja siitä seurannut pilkka saa olla täällä. Vaihteleva sensuuri. Just.
-
Eipä teitä tavallisesti voisi vittujakaan kiinnostaa mitä muut ajattelee, ja jos mielipahaa on aiheutettu. Nyt sitten.
-
Ilmeisesti huumoria vedetty toisen kuolemalla ja surulla? ..nuo avainsanat ei kyllä "hauskalle" kuulosta
-
Itse en kerinnyt näkemään mitä mokassa oli, joten osaako joku kuvailla sanoin tai onko jollakin se tallessa?
-
Buhuu,nykyihmiset ny vetää herneen nenäänsä nykyään aivan mistä tahansa.
-
moimoi: Itse en kerinnyt näkemään mitä mokassa oli, joten osaako joku kuvailla sanoin tai onko jollakin se tallessa?
tässä oli kaksi juttua 1. pissis, joka itki mummonsa haudalla ja valitteli kuinka "sanoinkuvaamattoman" suuri ikävä hänellä oli mummoa. lopulta selvisi, että mummo oli kuollut kaksi vuotta ennen pissiksen syntymää. 2. salikuvia faceen tunkeva jätkä, jonka isä oli kuollut päivä sitten. kuolemasta hän sitten myös teki salikuvapäivityksen, eli laittoi tyyliin "RIP faija" ja alle oman lihaspullistelukuvan tekstillä "faijallakin oli vahvat jalat niin tää on sen muistolle" jotenkin näin niinkuin kärjistettynä meni tämä homma. -
mirko: tässä oli kaksi juttua 1. pissis, joka itki mummonsa haudalla ja valitteli kuinka “sanoinkuvaamattoman” suuri ikävä hänellä oli mummoa. lopulta selvisi, että mummo oli kuollut kaksi vuotta ennen pissiksen syntymää. 2. salikuvia faceen tunkeva jätkä, jonka isä oli kuollut päivä sitten. kuolemasta hän sitten myös teki salikuvapäivityksen, eli laittoi tyyliin “RIP faija” ja alle oman lihaspullistelukuvan tekstillä “faijallakin oli vahvat jalat niin tää on sen muistolle” jotenkin näin niinkuin kärjistettynä meni tämä homma.
No se selventi, kiitos. Itsekkin itken joka ilta esi-isiäni, kun ei ole tiedossa missä ovat haudattuina niin joku kivi ajaa saman asian..Jokaisella tietenkin oikeus surra ja kunnioittaa ihan miten haluaa. Harmi että kuva poistettiin. Mutta miksi ihmiset sitten aina alkavat kitisemään näistä...Tulevat tänne naureskelemaan ihmisille, mutta sitten kun mukana on kuolleita (Joita ei voisi vittujakaan kiinnostaa) niin se on yhtä äkkiä todella kuvottavaa toimintaa? :E -
En ymmärrä tabua kuolemisesta ja siitä, ettei siitä saisi puhua kun heti ollasn nillittämässä, se on syntymän kanssa maailmsn normaalein asia, tottukaa siihen.
-
Pakko sanoa et oma isoisäni on kuollut vuonna -58, itse olen syntynyt -92. Käyn isoisäni haudalla ja kuvakin löytyy hyllystä. En tiennytkään että on kiellettyä ikävöidä lähisukulaistaan jos ei ole kyseistä ihmistä koskaan tavannut. Itseäni surettaa paljon se että en koskaan saanut isoisääni tuntea. Eikä siinä mun mielestä ole mitään naurettavaa.
-
Kuolemalla pitäisi pystyä vitsailemaan, mutta sen kanssa pitää olla hyvin varovainen, koska se näyttää olevan nykyään Suomessa tabu. Feissarimokat itsessään vaikuttaa välissä koulukiusaajien jatkomuodolta.
-
-
Nyt kun luin tuon (ylempänä olevan) kuvauksen, joudun kyllä sanomaan samaa asiaa mitä tämä tämä (alla olevan lainauksen tyyppi sanoi)..
Jepujee: Tällaiset poistetaan, mutta kehitysvammaisen (kirjoitus)virheet ja siitä seurannut pilkka saa olla täällä. Vaihteleva sensuuri. Just.
Toki lisättäköön sen verran vielä, että en todellakaan väitä tämän asian olevan välttämättä etusivun juttu. -
hyvä, kerrankin joku laitto jauhot suuhun tän sivuston pelleilijöille
-
Mmm: En ymmärrä tabua kuolemisesta ja siitä, ettei siitä saisi puhua kun heti ollasn nillittämässä, se on syntymän kanssa maailmsn normaalein asia, tottukaa siihen.
Tottakai kuolemasta saa puhua ja vitsaillakin.. eri asia on toisen surulle (tai sille tavalle, millä toinen suruaan ilmaisee) vitsaileminen/vähättely. -
Takasivulla ei ole laadunvalvontaa, joten sieltä voi löytyä mitä tahansa. Meniskö nyt kaaliin? Menkää siitä nillittämästä, kun on varoitettu.
-
Miksi sensuroitte vasta julkaisun jälkeen? KAIKKIA tämän sivuston lukijoita kiinnostaa nyt tietää mitä sensuroitiin. Voitte joko 1) sensuroida ennen julkaisua tai 2) julkaista jotain ja seisoa julkaisun takana.
-
Nyt sitä linkkiä siihen juttuun sitten, en ehtinyt nähdä.
-
duedate: Pakko sanoa et oma isoisäni on kuollut vuonna -58, itse olen syntynyt -92. Käyn isoisäni haudalla ja kuvakin löytyy hyllystä. En tiennytkään että on kiellettyä ikävöidä lähisukulaistaan jos ei ole kyseistä ihmistä koskaan tavannut. Itseäni surettaa paljon se että en koskaan saanut isoisääni tuntea. Eikä siinä mun mielestä ole mitään naurettavaa.
Siinä ei ole mitään vikaa että pitää kuvaa, käy haudalla tai suree sitä jossei toista saanut tuntea, se on aivan ok ja hyväksyttävää. Mutta luulen kovasti että tämän "pissiksen" (itse mokaa en kerennyt näkemään, mutta luin kommenteista tämän) surun olevan vain huomionhakua, valitettavasti. Jotkut ihmiset oikeasti surevat jolleivat ole saaneet mahdollisuutta tuntea isovanhempiaan, vanhempiaan tai muita sukulaisia ja sitten ovat ne jotka surevat että saavat tykkäyksiä. -
jaa että joku tällanen sitten kyl poistetaan, mutta ihmisten ulkonäköä pilkkaavaat jutut ja muutenkin samaa luokkaa olevat saavat vapaasti kyllä jäädä...
-
Perhana missasin näköjään koko jutun, olis pitäny muistaa heti aamusta katsoa.
-
-
Ottiko kukaan printscreeniä? Haluun nähä kuten moni muukin!
-
Kai me muutkin saamme kyseisen julkasun viellä nähdä laittaa vaikka linkki ja varoitus että ei kaikille pla pla jenkki tyyliin... sit ollaa kaikki tyytyväisiä =D
-
mirko: tässä oli kaksi juttua 1. pissis, joka itki mummonsa haudalla ja valitteli kuinka “sanoinkuvaamattoman” suuri ikävä hänellä oli mummoa. lopulta selvisi, että mummo oli kuollut kaksi vuotta ennen pissiksen syntymää. 2. salikuvia faceen tunkeva jätkä, jonka isä oli kuollut päivä sitten. kuolemasta hän sitten myös teki salikuvapäivityksen, eli laittoi tyyliin “RIP faija” ja alle oman lihaspullistelukuvan tekstillä “faijallakin oli vahvat jalat niin tää on sen muistolle” jotenkin näin niinkuin kärjistettynä meni tämä homma.
A) Mirko, nyt kyllä tosiaan kärjistit tän kuvaukses, niin ku itekki myönnät, ja nimenomaan siihen suuntaan kuin ite ilmeisesti asiat käsitit. Ihan vaan tiedoksi niille, jotka ei tätä postausta nähneet, että Mirkon kuvaus on varsin vahvasti päin ahteria. Lähinnä kuvaus siitä, mikä ajatus niiden nöyhtäpäiden aivokopissa kolisi, jotka näki näissä kahessa postauksessa jotain hauskaa. B) Ne, jotka puhuu siitä, miten kuoleman ei pitäis olla tabu, voi miettiä ihan omalle kohdalle, että miltä se tuntuis jos jollain tällasella sivustolla reviteltäis teidän oman läheisen kuolemaa - JA nimenomaan sitä, miten te ootte naamakirjassa näyttäneet surunne. Oli ihan oikein, että poistettiin - vielä parempi, että ei olis ikinä julkastu. -
Ottamatta sen kummemmin kantaa julkaisun eettisiin arvoihin, pakko kommentoida sen verran, että jokaisen meidän riski on, että kaikki nettiin pistämämme voi levitä minne sattuu, myös tänne.. eli ottakaamme jokainen tietoinen riski, kun nettiin niitä kuvia julkaisemme: on ne sitten itsestämme, surusta, ilosta tai juhlimisesta. Ja jos tuntuu, että aihe on liian kipeä pilkattavaksi missään, se todennäköisesti on liian yksityinen nettiin julkaistavaksi. En anna lupaa pilkalle, mutta näille ihmisille se on valitettava riski, kun jutun on nettiin laittanut. Ja pyrin olemaan jeesustelematta, siinä missä vähäpukeiset kuvat, yksityisasiat kuin surukäsittelytkään eivä kuulu tuonne ihmisten etusivulle. Mutta suruvalittelut näille ihmsille, varmasti raskas menetys. Mutta olkaa varovaisempia ensi kerralla... on yksityiset asiat ja julkiset asiat. Ja vielä... kaksinaismoralismia tylyttää feissarimokia samaan aikaan, kun itseään viihdyttää sen suomilla jutuilla.
-
Oma isäni kuoli jokin aika sitten, jokanen käsittelee sen asian eri tavalla ja itse ainakin kun muistotekstin facebookkiin laitoin niin se oli henkilökohtainen, isäni näköinen juttu. Ronin kuva oli mielestäni täysin ymmärrettävä sekä henkilökohtainen. Mistä tiedätte jos isä onkin ollut joku "Bull Mentula 2", jolle treenaaminen oli suuri osa elämää ja poika haluaa sen kautta muistaa. Jos joku olisi isäni kuoleman jälkeen minun tilapäivitykseni tänne laittanut muiden naureskeltavaksi niin olisi mennyt usko tähän nyky-yhteiskuntaan ihan täysin, jotain rajaa nyt.
-
Miks poistitte? En usko huonoon arviointikykyyn. Onko tuo mirkon kuvaus paikkansapitävä?
-
Aika ilmeisesti ainakin Ronin pistää kaverilistansa uuteen uskoon.
-
Kommentoinpa nyt uudelleen. Mokien tytön "pissismäisyydestä" ei kertonut hänen tilapäivityksessään mikään. Kyseessä oli kuvakollaasi sukulaisen haudalta, ja teksti, jossa kertoi, kuinka paljon menetettyä omaista kaivataan. Mikäli en muista väärin, niin maininta myös äidin (?) mukanaolosta tuolla hautausmaareissulla, eli varmasti on tunteet pinnassa, jos oma äiti vieressä suree kuollutta äitiään ja mahdollisesti kertoo vielä omia muistojaan tästä kuolleesta henkilöstä. Kuvia ei lisäksi oltu sensuroitu lainkaan kummassakaan tapauksessa. Tytön kuvassa näkyi selvästi hautakivien nimet ja vuosiluvut ja pojalla taas sekä isän että pojan kasvot. Sensuroimattomina, toisin kuin monissa huomattavasti "hauskemmissa" ja vähemmän tuskallisissa "mokissa". Mokien "pojan" jutussa taas oli kaksi kuvaa: vanha mustavalkoinen kuva nuoresta miehestä (muistaakseni lätkäkamppeissa, vieläpä maalivahdin - ja kyllä, tällä isukilla näytti tosiaan olevan alakropassa lihasta ja voimaa, jota maalivahdit todellakin tarvitsevat ja jota nimenomaan maalivahdit myös treenaavat suorastaan hullun lailla, jalkoja meinaan. Siihen poika oli sitten yhdistänyt kuvan itsestään suht samassa asennossa,jolloin sokeampikin huomasi yhdennäköisyyden ja liki identtisen ruumiinrakenteen. Itse ainakin ymmärsin kuvista ja tekstistä, että isä oli ollut urheilumiehiä. Olettaisin, että tämä isä olisi varmaankin ottanut kunnianosoituksena sen, että poika ihaili isänsä saavutuksia ja halusi kunnioittaa isän muistoa lähtemällä treenaamaan "jalkoja", joiden treenaaminen oli varmaankin isällekin ollut tärkeää. Eli tosi kivoja "kavereita" näillä kahdella. Esittelyteksteissä oli naureskeltu suoraansanittuna vielä feissarimokille EPÄtyypillisen ilkeästi. Kuolemalle kyllä saa minun puolestani nauraa, mutta suru on niin yksityinen ja niin omakohtainen asia, että sille on edelleenkin mielestäni törkeää nauraa. Lukekaapa nuo avainsanat tuolta alta. Herättävätkö sanat hauta, ikävä, isä, kuolema, mummo ja suru teissä hilpeyttä? Näittepä sitten kuvia tai ette? Itse toivon, etten olisi nähnyt. Mutta sosiaalip*rnon valta ihmisiin näyttää olevan suurempi kuin toisten ihmisten kunnioitus, olivatpa sitten eläviä tai kuolleita. Se, mitä tulee väitteisiin kehitysvammaisten kirjoituksista, veikkaan, että mikäli asianosaiset vaatisivat poistoa, tai joku muu esittäisi jonkin todisteen siitä, että kyseessä on vamman, eikä normaalin idiotismin aiheuttama "moka" niin varmaankin ylläpito poistaisi. Mikäli pelkän tyhmyyden tai ääliömäisyyden takia näitä poistettaisiin, niin voitaisiin samantien poistaa kaikki. Tässä tapauksessa tyhmiä ja tunneköyhiä olivat mokien lähettäjät, eivät niiden "tekijät"
-
Vanhemman kuolema on aina vaikea asia ja jokaisella on oma tapa käsitellä surua, tässä tapauksessa treenaamalla. Ja se on täysin ymmärrettävää ja mun mielestä tosi hyvä tapa, koska sehän ei ketään muuta mitenkään vaivaa. Sitä taas en ymmärrä, että miksi facebookkiin ja miksi toistuvasti.
-
vanupuikko: Vanhemman kuolema on aina vaikea asia ja jokaisella on oma tapa käsitellä surua, tässä tapauksessa treenaamalla. Ja se on täysin ymmärrettävää ja mun mielestä tosi hyvä tapa, koska sehän ei ketään muuta mitenkään vaivaa. Sitä taas en ymmärrä, että miksi facebookkiin ja miksi toistuvasti.
Ihmiset nyt vaan nykyisin jakavat facebookissa henkilökohtaisia kokemuksia, eikä itselle tulisi mieleenkään että joku vetäisisi palkokasvin nenäänsä, mikäli itse kävisin vaikkapa vankileirillä nälkään kuolleen isoisosetäni haudalla ja tästä postaisin päivityksen facebookiin. Moni kertoo myös lastensa syntymästä facebookissa ja yhä useampi laittaa myös valokuvan vastasyntyneestä facebookiin. Elämää, ei sen enempää. Syntymä sen enempää kuin kuolemakaan ei ole enää tabu, mutta suru sen sijaan on. Ja mitä tulee toistuvuuteen, siitähän meillä lukijoilla täällä feissarimokissa ei ole mitääb muita todisteita kuin näiden inhottavien, ilkeilevien "kavereiden" sana. Vai tunnetko sinä henkilökohtaisesti toisen/molemmat em. "mokien" henkilöt? Vai oletko kenties itse tuo koulukiusaajalta vaikuttava inha ja tunnevammainen tyyppi joka nämä "mokat" tänne lähetti? -
Eikö kukaan nyt oikeasti saanut screenshottia vai tahallaanko jätätte meidät muut arvailemaan?
Kommentoi
Kommentti