Robin Williams
Onko itsemurha itsekästä?
Seuraava
21-vuotias vauva kävi kaupassa. Edellinen
Raskauskiloja karistellut nuori nainen rikkoi vahingossa ennätyksen.
21-vuotias vauva kävi kaupassa. Edellinen
Raskauskiloja karistellut nuori nainen rikkoi vahingossa ennätyksen.
109 kommenttia
-
Anniina sitten varmaan on 24/7 itkemässä kuolleitten tähden ja uusi itkun aihe tulee joka toinen sekunti (Afrikassa kuolee ihminen kahden sekunnin välein)... Ihmisiähän ne afrikkalaisetkin ovat vai? Vai oliko tässä taas se aijemmista mokista tuttu: turha niille on itkee, ku ne ei oo julkkiksii tai jotai...
-
-
En halunnu ees lukea Arton kommentteja. Vituttaa tommoset ihmiset, jotka ei tajua mistään mitään
-
Totuuden_torvi: Elämänkoulu paistaa rivien välistä jälleen kerran.
Älä kuule viiti! Jos oisit ollu Arton housuissa, olisit tehny itsarin jo ajat sitte! Toisaalta, sellasen kohtalon kokeneena kuka tahansa olis tehnyt.. -
-
Boss93: Anniina sitten varmaan on 24/7 itkemässä kuolleitten tähden ja uusi itkun aihe tulee joka toinen sekunti (Afrikassa kuolee ihminen kahden sekunnin välein)… Ihmisiähän ne afrikkalaisetkin ovat vai? Vai oliko tässä taas se aijemmista mokista tuttu: turha niille on itkee, ku ne ei oo julkkiksii tai jotai…
Kuulitko sinäkin sen suhahduksen äsken, kuului ihan korvasi tuntumassa. Ja mietit mikä se oli. Nii-in. Minäpä kerron. Se oli tämän jutun pointti, joka meni sinulta näköjään vähän ohi.. -
Masennus on vain ja ainoastaan elämänasenteesta kiinni, ihan tyhjänjauhantaa että "sairaus yhy yhy". Voihan se olla sairaus, mutta lähestulkoon aina itseaiheutettua. Ihan pienillä asioilla, omalla persoonallisuudella ja käytöksellä voi todella helposti hommata masennuksen itselleen. Surkutellaan ja voivotellaa, valitetaan asioista ja luullaan että menee huonosti. Pyöritellään negatiivisia asioita päässä, mietitään niitä taukoamatta, ei nähdä tai muisteta hyviä asioita. Kohta ne ajatukset alkaa painamaan. Suomessa on erittäin helppo elellä hyvää elämää. Verratkaa johonkin afrikan lapsiin, jotka oikeasti voi elää jossain helvetissä. Okei, kliseinen "afrikan lapset" iskee jälleen anteeksi, mutta ollaan missä tahansa, kuinka hyvissä elinoloissa vaan niin aina on ihmisiä joilla on paha olla. Afrikassa surkutellaan sotaa, nälkää ja vedenpuutetta. Täällä Suomessa vaikkapa epäsosiaalisella elämäntyylillä hommattua tilannetta, ettei ole paljoa kavereita. Kyse ei siis ole pelkästään heikkoudesta, vaan suoraan tyhmyydestä, jos ei osata tunnistaa miksi itse ajautuu johonkin tilanteeseen ja tuntee tietyllä tapaa.
-
Kuinkakohan moni oikeesti luuli, että Robbie Williams on kuollu? Voisin epäillä, että hyvin moni :D suhteellisen harva sitä vaan fb:ssä ihmettelee julkisesti.
-
tege: Masennus on vain ja ainoastaan elämänasenteesta kiinni, ihan tyhjänjauhantaa että “sairaus yhy yhy”. Voihan se olla sairaus, mutta lähestulkoon aina itseaiheutettua. Ihan pienillä asioilla, omalla persoonallisuudella ja käytöksellä voi todella helposti hommata masennuksen itselleen. Surkutellaan ja voivotellaa, valitetaan asioista ja luullaan että menee huonosti. Pyöritellään negatiivisia asioita päässä, mietitään niitä taukoamatta, ei nähdä tai muisteta hyviä asioita. Kohta ne ajatukset alkaa painamaan. Suomessa on erittäin helppo elellä hyvää elämää. Verratkaa johonkin afrikan lapsiin, jotka oikeasti voi elää jossain helvetissä. Okei, kliseinen “afrikan lapset” iskee jälleen anteeksi, mutta ollaan missä tahansa, kuinka hyvissä elinoloissa vaan niin aina on ihmisiä joilla on paha olla. Afrikassa surkutellaan sotaa, nälkää ja vedenpuutetta. Täällä Suomessa vaikkapa epäsosiaalisella elämäntyylillä hommattua tilannetta, ettei ole paljoa kavereita. Kyse ei siis ole pelkästään heikkoudesta, vaan suoraan tyhmyydestä, jos ei osata tunnistaa miksi itse ajautuu johonkin tilanteeseen ja tuntee tietyllä tapaa.
Ootko tosissas? OIkeesti? Jaa että sinä elämäm_koululainen tiedät tästä aiheesta enemmän kuin koko moderni lääketiede? Nyt pää pois sieltä perseestä ja hyväksy oma tietämättömyytesi. Psyykesairaudet on sairauksia siinä missä somaattisetkin sairaudet, eikä niihin kukaan vapaaehtoisesti sairastu. Se, että sun mielestä depressio on asenneongelma, kertoo vaan siitä ettet sä tiedä depressiosta yhtään mitään. Helppo sitä on "terveenä" huudella, että mikset vaan lakkaa sairastamasta tota syöpää. Me ei käydä mitään surullisuusolympialaisia, joissa kilpaillaan siitä kenellä on kurjinta, joten Afrikan nälkäiset lapset ei liity tähän yhtään mitenkään. Se, että jollakulla menee huonommin, ei mitätöi sitä että sulla menee huonosti. Ja se huonosti meneminen voi olla ihan vaan siellä pään sisällä, mutta se ei tarkota ettei se olis totta. Jos päässä on vikaa niin siellä on vikaa, eikä siihen mikään itseään niskasta kiinni ottaminen auta. En pysty edes artikuloimaan kuinka paljon vihaan kaltaisiasi ihmisiä. -
tege: Masennus on vain ja ainoastaan elämänasenteesta kiinni, ihan tyhjänjauhantaa että “sairaus yhy yhy”. Voihan se olla sairaus, mutta lähestulkoon aina itseaiheutettua. Ihan pienillä asioilla, omalla persoonallisuudella ja käytöksellä voi todella helposti hommata masennuksen itselleen. Surkutellaan ja voivotellaa, valitetaan asioista ja luullaan että menee huonosti. Pyöritellään negatiivisia asioita päässä, mietitään niitä taukoamatta, ei nähdä tai muisteta hyviä asioita. Kohta ne ajatukset alkaa painamaan. Suomessa on erittäin helppo elellä hyvää elämää. Verratkaa johonkin afrikan lapsiin, jotka oikeasti voi elää jossain helvetissä. Okei, kliseinen “afrikan lapset” iskee jälleen anteeksi, mutta ollaan missä tahansa, kuinka hyvissä elinoloissa vaan niin aina on ihmisiä joilla on paha olla. Afrikassa surkutellaan sotaa, nälkää ja vedenpuutetta. Täällä Suomessa vaikkapa epäsosiaalisella elämäntyylillä hommattua tilannetta, ettei ole paljoa kavereita. Kyse ei siis ole pelkästään heikkoudesta, vaan suoraan tyhmyydestä, jos ei osata tunnistaa miksi itse ajautuu johonkin tilanteeseen ja tuntee tietyllä tapaa.
Masennus on lamaannuttava sairaus, jonka vaikutukset ovat fyysisiä, ja siihen voi sairastua olit kuinka fiksu, tyhmä, vahva tai heikko. Aivot - aivan kuten sydän, iho, maksa, tai mikä vain muu kehonosa - voi sairastua. Netissä on sormenpäittesi ulottuvilla useita kymmeniä tutkimuksia mielisairauksien vaikutukseen aivoissa ja masennuksen synnystä. Tässä yksi pieni esimerkki siitä, miten masennus vaikuttaa aivotoimintaan: http://seanduke.files.wordpress.com/2011/12/depressed-brain.jpg Eikä masennus ole "lähestulkoon aina itseaiheuttetua". Joillakin ihmisillä on siihen geneettinen taipumus, jotkin ihmiset vain saavat sairauden syystä tai toisesta (elämäntilanteen muutos, toinen mielisairaus kuten ahdistuneisuus, jne), eikä sillä syylläkään pitäisi olla niin väliä, sillä sairaus on silti vakava. Eikä masennusta saa niin helposti kuin mitä kuvailet. Masennus ei ole itsesääliä, valittamista tai surua, masennus on tunnottomuutta, omanarvontunnon vähenemistä, elämänilon ja voimien katoamista. Siinä vaiheessa, kun mikään ei tunnu miltään, eikä sängystä meinaa päästä ylös, eivät ne pelkät hyvät muistot auta. Masentunut ihminen ei parane sillä, että hän hymyilee tai että häntä jatkuvasti muistutetaan siitä, että maailmassa on muita, jotka asuvat huonommissa olosuhteissa. Se ajatus, että masennus on itseaiheuttu heikkojen ja tyhmien sairaus ei todellakaan tee mitään muuta kuin hallaa sairauden ymmärtämiselle tai parantamiselle. -
-
tege: Masennus on vain ja ainoastaan elämänasenteesta kiinni, ihan tyhjänjauhantaa että “sairaus yhy yhy”. Voihan se olla sairaus, mutta lähestulkoon aina itseaiheutettua. Ihan pienillä asioilla, omalla persoonallisuudella ja käytöksellä voi todella helposti hommata masennuksen itselleen. Surkutellaan ja voivotellaa, valitetaan asioista ja luullaan että menee huonosti. Pyöritellään negatiivisia asioita päässä, mietitään niitä taukoamatta, ei nähdä tai muisteta hyviä asioita. Kohta ne ajatukset alkaa painamaan. Suomessa on erittäin helppo elellä hyvää elämää. Verratkaa johonkin afrikan lapsiin, jotka oikeasti voi elää jossain helvetissä. Okei, kliseinen “afrikan lapset” iskee jälleen anteeksi, mutta ollaan missä tahansa, kuinka hyvissä elinoloissa vaan niin aina on ihmisiä joilla on paha olla. Afrikassa surkutellaan sotaa, nälkää ja vedenpuutetta. Täällä Suomessa vaikkapa epäsosiaalisella elämäntyylillä hommattua tilannetta, ettei ole paljoa kavereita. Kyse ei siis ole pelkästään heikkoudesta, vaan suoraan tyhmyydestä, jos ei osata tunnistaa miksi itse ajautuu johonkin tilanteeseen ja tuntee tietyllä tapaa.
Pidä nyt vittu turpas kiinni niistä Afrikan lapsista. Tai mistä Afrikan lapsista muuten puhut? Somalian? Nigerian? Etelä-Afrikan? Egyptin? Zimbabwen? Onko sulla idiootilla tiedossa että Afrikassa on monta maata, jossa ei kaikissa ole köyhyyttä, joistakin löytyy jopa kaupunkeja! Mutta etpä taida välittää koska Afrikan lapset toimii sulle jonain "Ei saa valittaa asioista"-korttina. En edes viitsi aloittaa kuinka väärässä muutenkin olet tuolla "Me eletään Suomessa jossa kaikki paskoo sateenkaaria ja on niin vitun onnellisia" humpuukkia tai kuinka syvältä perseestä olet vetänyt nuo masennuksen kuvittelemasi oireet mutta sanon vaan sen: mene seisomaan peilin eteen, ota oikein tarkka, pitkä katse omiin silmiisi ja hakkaa itseäsi nenään. -
tege: Masennus on vain ja ainoastaan elämänasenteesta kiinni, ihan tyhjänjauhantaa että “sairaus yhy yhy”. Voihan se olla sairaus, mutta lähestulkoon aina itseaiheutettua. Ihan pienillä asioilla, omalla persoonallisuudella ja käytöksellä voi todella helposti hommata masennuksen itselleen. Surkutellaan ja voivotellaa, valitetaan asioista ja luullaan että menee huonosti. Pyöritellään negatiivisia asioita päässä, mietitään niitä taukoamatta, ei nähdä tai muisteta hyviä asioita. Kohta ne ajatukset alkaa painamaan. Suomessa on erittäin helppo elellä hyvää elämää. Verratkaa johonkin afrikan lapsiin, jotka oikeasti voi elää jossain helvetissä. Okei, kliseinen “afrikan lapset” iskee jälleen anteeksi, mutta ollaan missä tahansa, kuinka hyvissä elinoloissa vaan niin aina on ihmisiä joilla on paha olla. Afrikassa surkutellaan sotaa, nälkää ja vedenpuutetta. Täällä Suomessa vaikkapa epäsosiaalisella elämäntyylillä hommattua tilannetta, ettei ole paljoa kavereita. Kyse ei siis ole pelkästään heikkoudesta, vaan suoraan tyhmyydestä, jos ei osata tunnistaa miksi itse ajautuu johonkin tilanteeseen ja tuntee tietyllä tapaa.
Kyllä, minustakin väärin toimiva HAP-akseli ja aivokemian epätasapaino ovat ihan elämänasenteesta kiinni. Alakuloisuus ei ole masennusta, kyseessä on ihan oma diagnoosinsa. -
Totuuden_torvi: Elämänkoulu paistaa rivien välistä jälleen kerran.
Kuulin saman mielipiteen yliopistossa oikeustieteitä opiskelevalta mieshenkilöltä. -
töttöröö: Kuinkakohan moni oikeesti luuli, että Robbie Williams on kuollu? Voisin epäillä, että hyvin moni suhteellisen harva sitä vaan fb:ssä ihmettelee julkisesti.
Joo, ite ainakin kun kuulen jonkin tällaisen uutisen, tarkistan sen ensin parinkin sanomalehden sivuilta. No, kaikki ei tätä kai jaksa tehdä. Vähän sama kun jotkut ei jaksa käyttää myöskään googlea oppiakseen uutta. -
tege: Masennus on vain ja ainoastaan elämänasenteesta kiinni, ihan tyhjänjauhantaa että “sairaus yhy yhy”. Voihan se olla sairaus, mutta lähestulkoon aina itseaiheutettua. Ihan pienillä asioilla, omalla persoonallisuudella ja käytöksellä voi todella helposti hommata masennuksen itselleen. Surkutellaan ja voivotellaa, valitetaan asioista ja luullaan että menee huonosti. Pyöritellään negatiivisia asioita päässä, mietitään niitä taukoamatta, ei nähdä tai muisteta hyviä asioita. Kohta ne ajatukset alkaa painamaan. Suomessa on erittäin helppo elellä hyvää elämää. Verratkaa johonkin afrikan lapsiin, jotka oikeasti voi elää jossain helvetissä. Okei, kliseinen “afrikan lapset” iskee jälleen anteeksi, mutta ollaan missä tahansa, kuinka hyvissä elinoloissa vaan niin aina on ihmisiä joilla on paha olla. Afrikassa surkutellaan sotaa, nälkää ja vedenpuutetta. Täällä Suomessa vaikkapa epäsosiaalisella elämäntyylillä hommattua tilannetta, ettei ole paljoa kavereita. Kyse ei siis ole pelkästään heikkoudesta, vaan suoraan tyhmyydestä, jos ei osata tunnistaa miksi itse ajautuu johonkin tilanteeseen ja tuntee tietyllä tapaa.
En oikeastaan tiedä, mistä aloittaisin. Ainakin siitä, että olen täysin eri mieltä sinun kanssasi. Masennus ei ole sairaus, joka saadaan omaa kohtaloa surkuttelemalla ja voivottelemalla. Sen verran minäkin tiedän masennuksesta, ja se on huomattavasti enemmän, mitä sinä, vaikken paljon tiedäkään. Masentunut ei välttämättä taida aina edes jaksaa "ruikuttaa", kun on vaipunut täydelliseen apatiaan ja epätoivoon. Afrikan lapsiin on hyvä verrata itseään - mutta silloin kun tekee mieli itkeä siitä, ettei keksissä ole tarpeeksi suklaahippuja. Kun kaikki vain tuntuu toivottomalta, elämällä ei ole tarkoitusta, eikä tunne itseään mitenkään tärkeäksi, omaa olotilaansa on turha pahentaa sillä, että miettii, miten muualla on paskempaa mitä täällä, ja minua ahdistavat paljon "pienemmät" asiat. ("Pienemmät lainausmerkeissä, koska mikä nyt on kullekin pieni ahdistuksen aihe.) Masentuneeksi voi myös joutua kuka vain. Uskoisin, että tietyt geenit ja temperamenttityypit saattavat suojata ihmistä masennukselta (tämä on sitten vain kyökkipsykologiaa, eikä mitään faktatietoja), mutta kukaan ei voi valita geenejään tai temperamenttityyppiään. Olosuhteet, jotka johtavat masennukseen, eivät myöskään johdu yksilöstä itsestään. Koulukiusaaminen, rakkaan ihmisen kuolema, onnettomuus, vararikko, väkivaltakokemukset... Pitäisikö masentuneen nyt vielä syyttää itseään, että "mitäs olen uhri." -
Boss93: Anniina sitten varmaan on 24/7 itkemässä kuolleitten tähden ja uusi itkun aihe tulee joka toinen sekunti (Afrikassa kuolee ihminen kahden sekunnin välein)… Ihmisiähän ne afrikkalaisetkin ovat vai? Vai oliko tässä taas se aijemmista mokista tuttu: turha niille on itkee, ku ne ei oo julkkiksii tai jotai…
Ja sinulta viuhui pointti ohi taas että vihelsi vaan. Luepa Anninan teksti uudestaan, hän ottaa lähinnä masennukseen ja siihen suhtautumiseen kantaa. Voisitko ottaa tuon "Boss"-etuliitteen pois, kun selvästi et ole lähellekään sellaista? -
tege: Masennus on vain ja ainoastaan elämänasenteesta kiinni, ihan tyhjänjauhantaa että “sairaus yhy yhy”. Voihan se olla sairaus, mutta lähestulkoon aina itseaiheutettua. Ihan pienillä asioilla, omalla persoonallisuudella ja käytöksellä voi todella helposti hommata masennuksen itselleen.
Just... Eli minäkin ihan itseäni saan syyttää lapsuuden traumoistani, hyväksikäytöstä ja sen sellaisesta, jotka laukaisivat aikuisella iällä vuosien jälkeen masennuksen? Ihan oma vika se, että ahdistaa niin vietävästi pelkkä eläminen, että pelottaa v**** soittaa vuokraisännällekkin tai käydä kaupassa! No voivottelenpa tässä sitten vain paskaa elämääni, kun olen sen typerästi ihan itse aiheuttanut... -
-
masennukseen pystyy kyllä itse vaikuttamaan. olen jokseenkin samoilla linjoilla arton kanssa, mutta en asiaa esittäisi aivan noin mustavalkoisena. sitäpaitsi suomen maa on täynnä tekomasentuneita jotka käyttää masennuksen asemaa sairautena voidakseen luistaa töistä ja löhötä kotona tuilla. tunnen useita tapauksia omakohtaisesti.
-
tege: Masennus on vain ja ainoastaan elämänasenteesta kiinni, ihan tyhjänjauhantaa että “sairaus yhy yhy”. Voihan se olla sairaus, mutta lähestulkoon aina itseaiheutettua. Ihan pienillä asioilla, omalla persoonallisuudella ja käytöksellä voi todella helposti hommata masennuksen itselleen. Surkutellaan ja voivotellaa, valitetaan asioista ja luullaan että menee huonosti. Pyöritellään negatiivisia asioita päässä, mietitään niitä taukoamatta, ei nähdä tai muisteta hyviä asioita. Kohta ne ajatukset alkaa painamaan. Suomessa on erittäin helppo elellä hyvää elämää. Verratkaa johonkin afrikan lapsiin, jotka oikeasti voi elää jossain helvetissä. Okei, kliseinen “afrikan lapset” iskee jälleen anteeksi, mutta ollaan missä tahansa, kuinka hyvissä elinoloissa vaan niin aina on ihmisiä joilla on paha olla. Afrikassa surkutellaan sotaa, nälkää ja vedenpuutetta. Täällä Suomessa vaikkapa epäsosiaalisella elämäntyylillä hommattua tilannetta, ettei ole paljoa kavereita. Kyse ei siis ole pelkästään heikkoudesta, vaan suoraan tyhmyydestä, jos ei osata tunnistaa miksi itse ajautuu johonkin tilanteeseen ja tuntee tietyllä tapaa.
Vai että "vain ja ainoastaan" elämänasenteesta kiinni? Taas puhuu näköjään ihminen joka ei tiedä asiasta mitään. Kannattais ehkä pitää joskus se leipäläpensä kiinni. -
tege: Masennus on vain ja ainoastaan elämänasenteesta kiinni, ihan tyhjänjauhantaa että “sairaus yhy yhy”. Voihan se olla sairaus, mutta lähestulkoon aina itseaiheutettua. Ihan pienillä asioilla, omalla persoonallisuudella ja käytöksellä voi todella helposti hommata masennuksen itselleen. Surkutellaan ja voivotellaa, valitetaan asioista ja luullaan että menee huonosti. Pyöritellään negatiivisia asioita päässä, mietitään niitä taukoamatta, ei nähdä tai muisteta hyviä asioita. Kohta ne ajatukset alkaa painamaan. Kyse ei siis ole pelkästään heikkoudesta, vaan suoraan tyhmyydestä, jos ei osata tunnistaa miksi itse ajautuu johonkin tilanteeseen ja tuntee tietyllä tapaa.
Kommentoin tänne tosi harvoin, mutta nyt koin pakottavaa tarvetta. Ylläoleva sai minut miettimään, että kuinka moni näistä "masennus on heikkoutta"/"masennus on omaa tyhmyyttä"/"eihän se ees oikeesti oo sairaus" on itse sairastanut masennusta tai kohdannut ihmisen, jolla on masennus? Siis oikea diagnosoitu masennus? Itse olen aina ollut herkkä ja ekat terapiakäynnit oli jo ala-asteella, olin 8-10 iässä. Silloin en tarvinnut vielä lääkitystä, eikä kyseessä ollut vielä masennus vaan elämää vaikeuttavat pelkotilat. Sitten, samoihin aikoihin, alkoi koulukiusaus ja useampi läheinen kuoli. Sinnittelin yläasteelle, ja sitten en vaan enää jaksanut esittää. Kaikki ei ollut ok, olin ihan rikki ja hajalla. Alkoi jälleen terapia, lääkkeiden kanssa, diagnoosina keskivaikea masennus. Oonko mä siis, yllä olevan mukaan, tyhmä joka vaan antaa asioiden painaa? Miten helvetissä joku voi väittää masennuksen johtuvan siitä? Joka ikinen, joka ajattelee kuten ylläoleva lainaus, KVG! Se ei ole vain hetkellinen "yhyy onpa rankkaa", vaan aivoissa tietyt asiat (tutki, niin tiedät) vaikuttavat siihen, että voit masentua. Perinnöllisyyttäkin on tutkittu. Vaikka masennuksen laukaisee yleensä joku asia, ei se yksiselitteisesti ole masennuksen syy. Olenko minä siis heikko, kun sairastuin masennukseen kun taas vaikka sisarukseni, joka kävi läpi samat asiat, on pysynyt terveenä? Jokainen, joka ajattelee masentuneen olevan heikko, voi minun puolestani vapaasti ajatella niin - säälin teitä, koska ette selkeästi joko ole tarpeeksi empaattisia tai sitten ette vaan kykene ajattelemaan asiaa toiselta kantilta. Ps. Kävin monta vuotta terapiassa, joka auttoi uskomattoman paljon ja nyt olen ollut terve jo kohta 10 vuotta. -
Robin Williamshan siis sairasti Parkinsonin tautia. Eiväthän kaikki kyseistä tautia sairastavat tee itsemurhaa, mutta Arto ja tuo eräs kommentoija voisivat pitää viisaat ajatuksensa ominaan niin kauan kuin heillä ei ole omakohtaista kokemusta siitä, miten Parkinsonin tautiin sairastuminen vaikuttaa mielialaan ja asenteeseen.
-
tege: Masennus on vain ja ainoastaan elämänasenteesta kiinni, ihan tyhjänjauhantaa että “sairaus yhy yhy”. Voihan se olla sairaus, mutta lähestulkoon aina itseaiheutettua. Ihan pienillä asioilla, omalla persoonallisuudella ja käytöksellä voi todella helposti hommata masennuksen itselleen. Surkutellaan ja voivotellaa, valitetaan asioista ja luullaan että menee huonosti. Pyöritellään negatiivisia asioita päässä, mietitään niitä taukoamatta, ei nähdä tai muisteta hyviä asioita. Kohta ne ajatukset alkaa painamaan. Suomessa on erittäin helppo elellä hyvää elämää. Verratkaa johonkin afrikan lapsiin, jotka oikeasti voi elää jossain helvetissä. Okei, kliseinen “afrikan lapset” iskee jälleen anteeksi, mutta ollaan missä tahansa, kuinka hyvissä elinoloissa vaan niin aina on ihmisiä joilla on paha olla. Afrikassa surkutellaan sotaa, nälkää ja vedenpuutetta. Täällä Suomessa vaikkapa epäsosiaalisella elämäntyylillä hommattua tilannetta, ettei ole paljoa kavereita. Kyse ei siis ole pelkästään heikkoudesta, vaan suoraan tyhmyydestä, jos ei osata tunnistaa miksi itse ajautuu johonkin tilanteeseen ja tuntee tietyllä tapaa.
Juuh okei, jos masennus on itseaiheutettua niin sitten on varmaan myös kaksisuuntainen mielialahäiriö, skitsofrenia ja syömishäiriö. Nämä kaikki ovat mielenterveyden häiriöitä ja sairauksia, ei mitään tahallaan hankittuja tiloja. Ihminen voikin ihan tahdonvoimalla vaikuttaa omiin aivoihinsa ja solujen välillä liikkuviin välittäjäaineisiin tuosta noin vaan ja päättää olla terve. Jos lähipiiriisi kuuluisi vaikeasti masentunut henkilö, et olisi kirjoittanut mitään tuollaista. Masentunut ei ole tyhmä eikä hänen sairautensa ole itseaiheutettua saati sitten tyhmyydestä johtuvaa. Eikä sairautta paranna nämä peruslausahdukset "ota itseäsi niskasta kiinni" tai "haloo lopeta jo toi märehtiminen". Ainoa tyhmä ihminen on se, joka väittää ettei masennus ole sairaus. Että katso vaan nenänvarttasi pitkin sairaita ihmisiä, itse olet varmaan niin täydellinen niin henkisesti, fyysisesti kuin sosiaalisestikin että kukaan ei voi tehdä samaa sinulle. -
tege: Masennus on vain ja ainoastaan elämänasenteesta kiinni, ihan tyhjänjauhantaa että “sairaus yhy yhy”. Voihan se olla sairaus, mutta lähestulkoon aina itseaiheutettua. Ihan pienillä asioilla, omalla persoonallisuudella ja käytöksellä voi todella helposti hommata masennuksen itselleen. Surkutellaan ja voivotellaa, valitetaan asioista ja luullaan että menee huonosti. Pyöritellään negatiivisia asioita päässä, mietitään niitä taukoamatta, ei nähdä tai muisteta hyviä asioita. Kohta ne ajatukset alkaa painamaan. Suomessa on erittäin helppo elellä hyvää elämää. Verratkaa johonkin afrikan lapsiin, jotka oikeasti voi elää jossain helvetissä. Okei, kliseinen “afrikan lapset” iskee jälleen anteeksi, mutta ollaan missä tahansa, kuinka hyvissä elinoloissa vaan niin aina on ihmisiä joilla on paha olla. Afrikassa surkutellaan sotaa, nälkää ja vedenpuutetta. Täällä Suomessa vaikkapa epäsosiaalisella elämäntyylillä hommattua tilannetta, ettei ole paljoa kavereita. Kyse ei siis ole pelkästään heikkoudesta, vaan suoraan tyhmyydestä, jos ei osata tunnistaa miksi itse ajautuu johonkin tilanteeseen ja tuntee tietyllä tapaa.
Jep, pahinta mitä länsimaalaisella voi tapahtua on se kun palkkaa saa vaan 10e tunnilta ja posti on myöhässä. Eihän sitä nyt länsimaissa voi oikeasti ihmisellä mennä huonosti. Eihän meillä ole täällä oikeutta synkistellä, kun Afrikassa kuolee lapsia nälkään. Jos tuolle linjalle lähdetään niin mistään ei voi valittaa tai iloita, kun aina on joku jolla menee pahemmin tai huonommin. Ei sillä väliä että puoliso pettää, työpaikka menee alta, läheinen sairastuu ja talo palaa, katsos kun Afrikassa lapset näkee nälkää niin sinulla ei ole mitään oikeutta masentua tästä kaikesta, heikko ihminen vain olet. Siis sehän on oikeasti ihan mahtava, että vaikka jollekin sataa paskaa vaikka kuinka paljon niskaan, ja silti jaksetaan porhaltaa eteenpäin hymyssä suin positiivisena. Kaikki ei vaan siihen pysty. Joskus se kuorma vaan on liikaa, ja silloin on turha mennä vinkumaan, että "oma vikas, mitä olet noin negatiivinen, piristy ja mene ulos." -
tege: Masennus on vain ja ainoastaan elämänasenteesta kiinni, ihan tyhjänjauhantaa että “sairaus yhy yhy”. Voihan se olla sairaus, mutta lähestulkoon aina itseaiheutettua. Ihan pienillä asioilla, omalla persoonallisuudella ja käytöksellä voi todella helposti hommata masennuksen itselleen. Surkutellaan ja voivotellaa, valitetaan asioista ja luullaan että menee huonosti. Pyöritellään negatiivisia asioita päässä, mietitään niitä taukoamatta, ei nähdä tai muisteta hyviä asioita. Kohta ne ajatukset alkaa painamaan. Suomessa on erittäin helppo elellä hyvää elämää. Verratkaa johonkin afrikan lapsiin, jotka oikeasti voi elää jossain helvetissä. Okei, kliseinen “afrikan lapset” iskee jälleen anteeksi, mutta ollaan missä tahansa, kuinka hyvissä elinoloissa vaan niin aina on ihmisiä joilla on paha olla. Afrikassa surkutellaan sotaa, nälkää ja vedenpuutetta. Täällä Suomessa vaikkapa epäsosiaalisella elämäntyylillä hommattua tilannetta, ettei ole paljoa kavereita. Kyse ei siis ole pelkästään heikkoudesta, vaan suoraan tyhmyydestä, jos ei osata tunnistaa miksi itse ajautuu johonkin tilanteeseen ja tuntee tietyllä tapaa.
En ole itse ollut masentunut, mutta voisin sanoa, että jos elämä potkii päähän kokoajan, isä kuolee, äiti sairastuu, puoliso jättää, lapsi kuolee, pomo haukkuu, kaverit jättää, kämppä menee, niin miten siinä vaiheessa voi olla elämän asenteesta kiinni..? :o. Tällöin masennus voi iskeä. Ja toisaalta masennus(itsemurhaan johtava) voi tulla myös näille "iloisille tyypeille", esitetään kaikille että kaikki menee hyvin, on hyvä perhe ja elämä muutenkin, mut sisällä myrskyää, -
tege: Suomessa on erittäin helppo elellä hyvää elämää. Verratkaa johonkin afrikan lapsiin, jotka oikeasti voi elää jossain helvetissä. Okei, kliseinen “afrikan lapset” iskee jälleen anteeksi, mutta ollaan missä tahansa, kuinka hyvissä elinoloissa vaan niin aina on ihmisiä joilla on paha olla. Afrikassa surkutellaan sotaa, nälkää ja vedenpuutetta. Täällä Suomessa vaikkapa epäsosiaalisella elämäntyylillä hommattua tilannetta, ettei ole paljoa kavereita.
Sä et nyt taida tietää mitä masennus edes tarkoittaa? Ei se että on ahdistunut koska ei ole kavereita ole masennusta. Masentunut ihminen on masentunut vaikka tietäisi että kaikki on hyvin. Se on päänsisäistä, eikä liity millään tavalla siihen onko kavereita, rahaa, sotaa tms. Ilmeisesti et ole sitä koskaan läheltä nähnyt tai kokenut itse, joten turha tulla tänne selittämään tietäväsi paremmin kun muut. -
kappas. miinuksista päätellen paljon on näitä lusmuilijoita tätäkin palstaa lukemassa.
-
tege: Masennus on vain ja ainoastaan elämänasenteesta kiinni, ihan tyhjänjauhantaa että “sairaus yhy yhy”. Voihan se olla sairaus, mutta lähestulkoon aina itseaiheutettua. Ihan pienillä asioilla, omalla persoonallisuudella ja käytöksellä voi todella helposti hommata masennuksen itselleen. Surkutellaan ja voivotellaa, valitetaan asioista ja luullaan että menee huonosti. Pyöritellään negatiivisia asioita päässä, mietitään niitä taukoamatta, ei nähdä tai muisteta hyviä asioita. Kohta ne ajatukset alkaa painamaan. Suomessa on erittäin helppo elellä hyvää elämää. Verratkaa johonkin afrikan lapsiin, jotka oikeasti voi elää jossain helvetissä. Okei, kliseinen “afrikan lapset” iskee jälleen anteeksi, mutta ollaan missä tahansa, kuinka hyvissä elinoloissa vaan niin aina on ihmisiä joilla on paha olla. Afrikassa surkutellaan sotaa, nälkää ja vedenpuutetta. Täällä Suomessa vaikkapa epäsosiaalisella elämäntyylillä hommattua tilannetta, ettei ole paljoa kavereita. Kyse ei siis ole pelkästään heikkoudesta, vaan suoraan tyhmyydestä, jos ei osata tunnistaa miksi itse ajautuu johonkin tilanteeseen ja tuntee tietyllä tapaa.
tege on niin heikko ja surkee ettei uskalla edes omalla nimellä kirjoittaa noin syväluotaavaa analyysia :D :D -
-
tege: Masennus on vain ja ainoastaan elämänasenteesta kiinni, ihan tyhjänjauhantaa että “sairaus yhy yhy”. Voihan se olla sairaus, mutta lähestulkoon aina itseaiheutettua. Ihan pienillä asioilla, omalla persoonallisuudella ja käytöksellä voi todella helposti hommata masennuksen itselleen. Surkutellaan ja voivotellaa, valitetaan asioista ja luullaan että menee huonosti. Pyöritellään negatiivisia asioita päässä, mietitään niitä taukoamatta, ei nähdä tai muisteta hyviä asioita. Kohta ne ajatukset alkaa painamaan. Suomessa on erittäin helppo elellä hyvää elämää. Verratkaa johonkin afrikan lapsiin, jotka oikeasti voi elää jossain helvetissä. Okei, kliseinen “afrikan lapset” iskee jälleen anteeksi, mutta ollaan missä tahansa, kuinka hyvissä elinoloissa vaan niin aina on ihmisiä joilla on paha olla. Afrikassa surkutellaan sotaa, nälkää ja vedenpuutetta. Täällä Suomessa vaikkapa epäsosiaalisella elämäntyylillä hommattua tilannetta, ettei ole paljoa kavereita. Kyse ei siis ole pelkästään heikkoudesta, vaan suoraan tyhmyydestä, jos ei osata tunnistaa miksi itse ajautuu johonkin tilanteeseen ja tuntee tietyllä tapaa.
Oon sanonut ihan samaa. Vähän asenne muutosta, niin syöpäki lähtee. AIDS. Raajarikko? Ei mitään, POSITIIVINEN ASENNE. Kyllä ne saakelin raajat takasin kasvaa, jos vain on hyvä alusta ja paljon tsemppii niinku! Eiku hetkinen? Nyt siis taisin sekottaa "pakko saada vähän sairaslomaa" masennuksen ja oikean masennuksen, jota ei paranneta ihan vain hymyilemällä enemmän. Vuonna 2014 Arton kaltaiset ahdasmieliset pitäisi palvella sääsateliitteina avaruudessa. Eikä hengittää jo nyt äärimmäisen kallisarvoista happea. -
Ei viitsittäs esittää että tiedetään miltä muista tuntuu, ei tulla koskaan pääseen toisten pään sisään. Jos kuitenki koet tietäväs jotain vaikeasta masennuksesta sitä kokematta, mieti lähes jatkuva kuolemanhaluamisen olotila. Ei siihen itsemurhaan ihan hepposin perustein kukaan taivu. Itse masennuksesta omin avuin selvinneenä voin sanoa että parantuminen lähtee kaikki itsestä mutta siihen ajautumisesta harvoin voi kukaan itseään syyttää. Muun muassa aivojen serotoniinitasoihin ei voi vaikuttaa kuin lääkityksellä, joten tuskin kukaan voi silloin sanoa masentuneelle että "hahaha oma vikas ku oot tossa jamassa." Kaikki ei oo niin mustavalkosta.
-
karhu: kappas. miinuksista päätellen paljon on näitä lusmuilijoita tätäkin palstaa lukemassa.
Miinukset voi johtua siitä, että Arto ja sinä puhutte uupumuksesta. Ette sairaudesta nimeltä masennus. Jos uupumus olisi hyväksyttävä syy olla sairaslomalla, niin masennusdiagnoosien määrä romahtaisi ja se ymmärrettäisiin hyvin vakavana sairautena, eikä minään idiootin tapana olla lomalla. -
ruffel: Miinukset voi johtua siitä, että Arto ja sinä puhutte uupumuksesta. Ette sairaudesta nimeltä masennus. Jos uupumus olisi hyväksyttävä syy olla sairaslomalla, niin masennusdiagnoosien määrä romahtaisi ja se ymmärrettäisiin hyvin vakavana sairautena, eikä minään idiootin tapana olla lomalla.
no varmasti näin. mutta kun minä ihan oikeasti tunnen ihmisiä jotka ovat keksineet tämän hyvän keinon että esitetään oikein masentunutta ja itsetuhoista että voi välttyä työkkärin painostukselta töihin tai kursseille. sitten oikein naureskelevat kun saavat tukia ja vielä masennuslääkkeitä joita voi popsia itse tai myydä nappipäille. -
tege: Masennus on vain ja ainoastaan elämänasenteesta kiinni, ihan tyhjänjauhantaa että “sairaus yhy yhy”. Voihan se olla sairaus, mutta lähestulkoon aina itseaiheutettua. Ihan pienillä asioilla, omalla persoonallisuudella ja käytöksellä voi todella helposti hommata masennuksen itselleen. Surkutellaan ja voivotellaa, valitetaan asioista ja luullaan että menee huonosti. Pyöritellään negatiivisia asioita päässä, mietitään niitä taukoamatta, ei nähdä tai muisteta hyviä asioita. Kohta ne ajatukset alkaa painamaan. Suomessa on erittäin helppo elellä hyvää elämää. Verratkaa johonkin afrikan lapsiin, jotka oikeasti voi elää jossain helvetissä. Okei, kliseinen “afrikan lapset” iskee jälleen anteeksi, mutta ollaan missä tahansa, kuinka hyvissä elinoloissa vaan niin aina on ihmisiä joilla on paha olla. Afrikassa surkutellaan sotaa, nälkää ja vedenpuutetta. Täällä Suomessa vaikkapa epäsosiaalisella elämäntyylillä hommattua tilannetta, ettei ole paljoa kavereita. Kyse ei siis ole pelkästään heikkoudesta, vaan suoraan tyhmyydestä, jos ei osata tunnistaa miksi itse ajautuu johonkin tilanteeseen ja tuntee tietyllä tapaa.
Sinun logiikkasi mukaan sitä voi siis hommata myös persoonallisuushäiriön ja skitsofreniankin itselleen ihan vain omalla käytöksellään? Kenellekään ei saisi toivoa pahoja asioita, mutta kieltämättä nyt kävi mielessä että ei välttämättä olisi ihan väärin jos sinä saisit tutustua masennukseen sen kaikessa karuudessa ihan lähietäisyydeltä. Saisit katsella miten sinulle rakas ihminen sairastuu, eikä se -yllätys yllätys.- olekaan asennekysymys ja ryhdistäytymisjuttu, vaan oikeasti aika vakava juttu. Sinun tapauksessasi kyse on todellakin tyhmyydestä. Toivottavasti sairastut itse. -
karhu: no varmasti näin. mutta kun minä ihan oikeasti tunnen ihmisiä jotka ovat keksineet tämän hyvän keinon että esitetään oikein masentunutta ja itsetuhoista että voi välttyä työkkärin painostukselta töihin tai kursseille. sitten oikein naureskelevat kun saavat tukia ja vielä masennuslääkkeitä joita voi popsia itse tai myydä nappipäille.
Minäkin tunnen. Ja minusta heitä pitäisi vetää pataan. Heidänkaltaisensa esittäisivät vaikka syöpäsairasta saikun toivossa jos se olisi mahdollista. -
Niin elämäm koulua ja isäm maallisuutta huokuu Arto. Viinaa ja kaliaa pittää juuva ja lyyvä käellä naamaan muita, jotta on kunnon miäs.
-
Jos voisin, niin tykkäisin Anninan ensimmäisestä kommentista. Puhuu täyttä asiaa.
-
Omalla persoonallisuudella ja käytöksellä aiheutetaan itselle masennus? Joo, ihan totta. Masennukseen voivat vaikuttaa sekä synnynnäinen temperamentti että kehityksen myötä muodostuneet ajatusmallit. Mutta menepä ja muuta oma persoonallisuutesi! Pitää myös erottaa masennus-niminen sairaus ja muuten vaan vähän alakuloinen fiilis. Jälkimmäiseen saattaa tepsiä se lenkille tai kaljalle lähteminen, mutta ensimmäisessä tapauksessa jo se, että kykenee lähtemään minnekään vaatii usein terapiaa ja lääkehoitoa. Ihan sitä masennussairauttakin on eri asteista. Joku kykenee vielä työhön ja harrastuksiinkin, mutta on kadottanut elämänilon, joku toinen taas on psykoottisessa tilassa harhojen piinaama.
-
tege: Masennus on vain ja ainoastaan elämänasenteesta kiinni, ihan tyhjänjauhantaa että “sairaus yhy yhy”. Voihan se olla sairaus, mutta lähestulkoon aina itseaiheutettua. Ihan pienillä asioilla, omalla persoonallisuudella ja käytöksellä voi todella helposti hommata masennuksen itselleen. Surkutellaan ja voivotellaa, valitetaan asioista ja luullaan että menee huonosti. Pyöritellään negatiivisia asioita päässä, mietitään niitä taukoamatta, ei nähdä tai muisteta hyviä asioita. Kohta ne ajatukset alkaa painamaan. Suomessa on erittäin helppo elellä hyvää elämää. Verratkaa johonkin afrikan lapsiin, jotka oikeasti voi elää jossain helvetissä. Okei, kliseinen “afrikan lapset” iskee jälleen anteeksi, mutta ollaan missä tahansa, kuinka hyvissä elinoloissa vaan niin aina on ihmisiä joilla on paha olla. Afrikassa surkutellaan sotaa, nälkää ja vedenpuutetta. Täällä Suomessa vaikkapa epäsosiaalisella elämäntyylillä hommattua tilannetta, ettei ole paljoa kavereita. Kyse ei siis ole pelkästään heikkoudesta, vaan suoraan tyhmyydestä, jos ei osata tunnistaa miksi itse ajautuu johonkin tilanteeseen ja tuntee tietyllä tapaa.
Positiivista tässä on se että et ilmeisesti mistään mitään tiedä. Masennukseen oikeaan semmoiseen ajaudutaan yleensä monien tekiöiden kautta. Yksi on aina tietysti oma pää, toinen muut ihmiset, oma perhe, suhteet, tai sitten vaan yksinkertaisesti on saanut jonkun trauman. Kun lapsena masentuu se ei vaan auta paljoa olla "vahva ja fiksu", muutenkin semmoinen tauti mistä ei kukaan selviä yksin jos on selvinnyt ei ole ollut vakavasti masentunut ikänä tai ollut ohimenevä "masis" kausi. Salakavala tuo sairaus on, masentunut ihminen joutuu opiskelemaan uudestaan sen että pahat ajatukset eivät tule päällimäisenä mieleen, elämästä nauttiminen oikeasti on periaatteessa mahdotonta. -
Joo, kyllä mustakin vaikuttaa siltä, että jos joutuisin olemaan Arto, tekisin itsarin. Ei noin idiootin olosella äijällä voi olla kamalan mielenkiintoista elämää.
-
Itse olen kärsinyt masennuksesta. Minulla on kaikki asiat erittäin hyvin. En saisi valittaa. Silti olen jo lapsesta saakka suunnitellut, miten tapan itseni. Välillä tässä vuosien varrella rukoillut, että kuolisin. Välillä miettinyt, että junan alle vai hukuttautuminen? Välillä olen ollut niin väsynyt, että olisin halunnut kuolla, mutta en vaan jaksanut lähteä toteuttamaan sitä. Ymmärtäkää että se on sairaus! Jos tämä asenteella lähtisi pois, tekisin ihan mitä tahansa! Voisin vaihtaa elämää jonkun köyhän afrikkalaisen slummihuoran kanssa, jos saisin sillä masennuksen pois. Välillä meinaan toivoa, että te "masennus on asenteesta kiinni, smile!!" -juntit saisitte kokea tämän saman sairaan helvetin, mutta sitten muistan, että en todellakaan toivoisi tätä kenellekään.
-
karhu: no varmasti näin. mutta kun minä ihan oikeasti tunnen ihmisiä jotka ovat keksineet tämän hyvän keinon että esitetään oikein masentunutta ja itsetuhoista että voi välttyä työkkärin painostukselta töihin tai kursseille. sitten oikein naureskelevat kun saavat tukia ja vielä masennuslääkkeitä joita voi popsia itse tai myydä nappipäille.
Sairaudet, joiden ns. todellisuudesta ei usein voi varmistua, ovat nappivalinta työallergisille lusmuille. Tämä mustamaalaa niitä ihan oikeasti masentuneita, joihin Williams lukeutui, siis niitä joiden idea masennuksesta ei ole se et vitsi ku masentaaaa-a ku en ehtiny varata sitä etelänmatkaa ajoissa. Se että joku hyväksikäyttää sairautta ei tarkoita että kaikki tekevät niin. Suomessa on kumma mentaliteetti asian suhteen, pari hyväksikäyttäjää joka systeemissä ja kaikki kärsii koska jokainen on potentiaalinen kusettaja. Arto henkilönä antaa itsestään sen kuvan että pitkään jatkunut hampaiden kiristely ja supisuomalainen yksin pärjääminen on poikinut muitakin mielenkiintoisia persoonallisuushäiriöitä. Olen samaa mieltä siitä että masennukseen voi usein itse vaikuttaa. Koko selviytymisprosessi lähtee siitä, että tiedostaa haluavansa selvitä ja haluaa tehdä kaiken sen eteen. Tämä ei kaikesta huolimatta aina riitä kaikille, koska koko elämää, elinympäristöä ja elämäntapahtumia on mahdoton kontrolloida. Joskus ihan sama mitä teet ja kuinka yrität, käy näin. -
Voi Arto... Siinä olet osin oikeassa, että lääkehoito saattaa joillakin olla masennukseen osa toipumista, mutta kaikessa muussa oletkin väärässä. Ja noin vanha ukko vielä, luulisi jotain elämästä oppineen. Mutta noin rankkaa kohkausreaktiota ei tule ilman paskat housussa -tason pelkoa. Toisaalta, tekee Artolle mieli sanoa, että masennus on hoidettavissa, mutta tyhmyys ei, ja Arto kärsii tästä jälkimmäisestä.
-
http://www.anttiheikkila.com/blogi/masennuslaakkeet/ Jätän tämän vain tähän.
-
Aika masentunutta porukkaa vaikuttaa täällä Feissarimokissa olevan.
-
Ja näitä Arton ja tegen kaltaisia ääliöitä löytyy jopa lääketieteellisen koulutuksen saaneista. Kerran kun menin puhumaan lääkärille että luulen masennuksen palanneen, terveyskeskuslääkäri totesi ihan tosissaan, että sun kuule vaan pitää käydä enemmän ulkona ihmisten ilmoilla, liikkua ja olla ihmisten seurassa! Että otat semmoisen positiivisen asenteen! Ja tämä kaikki vielä iloisella hymyllä ja sävyllä, kuin olisi puhunut vajaaälyiselle. Jäin aika sanattomaksi. Ja tämä tapahtui vuonna 2012. Kiitos kaikille tegelle vastanneille :)
-
Tyypit kuten Robin Williams tappavat itsensä. Tyypit kuten tuo Arto eivät tapa. Siinäpä on itse kullekin aihetta masennukseen... (En tietenkään ole ihan tosissani, mutta on aika kamalaa että lukuisat herkät ihmiset ottavat henkensä koska luulevat ettei heistä ole mihinkään ja että he ovat muille taakaksi, vaikka luulo johtuu vain sairaudesta joka olisi parannettavissa -sensijaan lukuisat umpikusipäät kulkevat ympäriinsä tahallaan loukkaamassa muita ja puhumassa pahaa, ollenkaan havaitsematta että he aivan oikeasti ovat muille taakaksi, eikä heistä, ainakaan ennen asennekorjausta, ole mihinkään).
-
-
töttöröö: Kuulitko sinäkin sen suhahduksen äsken, kuului ihan korvasi tuntumassa. Ja mietit mikä se oli. Nii-in. Minäpä kerron. Se oli tämän jutun pointti, joka meni sinulta näköjään vähän ohi..
Ja sä et edes kuullut suhahdusta, kun tuon mun kommentin pointti meni niin kaukaa ohi... Juu jutun pointtina oli se, etteivät masentuneet ole heikkoja, mutta sen sijaan, että olisin tarttunut tähän aiheeseen tartuinkin tuohon argumenttiin, joka käytännössä väittää, ettei Robin Williamssin poismenoa voi olla surematta siitä syystä että hän on ihminen! Tällä logiikallahan saisimme kokoajan olla suremassa jonkun kuolemaa... PS. Masentuneet eivät ole heikkoja, heillä on vaikea sairaus. Itsemurhan tekijät sen sijaan ovat heikkoja! -
kiitos kaikille, jotka kiteytti ajatukseni tuosta tegen kommentista, en itse jaksanut alkaa vastaamaan. niin ja terveisiä osastolta, olen täällä saamassa hoitoa masennukseen, eikun siis hups tyhmyyteeni.
-
Sais Arto vetää ittensä jojoon. Tai pyyttää jotakuta muuta tekemään sen itelleen. Vittu.
-
Hei te kaikki jotka ymmärrätte vähän muutamaa nimimerkkiä paremmin: miks koette pakottavaa tarvetta alkaa valistaa näitä jotka sanovat että masennus on asenteesta kiinni? Eivät he ymmärrä sittenkään kun olette väitelleet heidän kanssaan eivätkä ole kiinnostuneita ymmärtämään. Minun puolesta heidän ei ole mikään pakko pitää leipäläpeään kiinni, koska kyllä maailmaan suunsoittoa mahtuu ja minusta toisen ihmisen tyhmyyttä ei pidä ottaa itseensä. Maailmassa on paljon sellaisia ihmisiä jotka eivät VOI ymmärtää sellaista asiaa kuin masennus ja siksi analysoivat ymmärtämättömyytensä aukon sanomalla masennusta asenneongelmaksi. Minkä hekään voivat sille etteivät tajua? Jos joku sanoisi että "ei syöpä ole sairaus" niin joko pitäisin tätä totuudenlausujaa vajaana tai sitten sen kaltaisena hölmönä että nauraisin vähän sisäänpäin ja jättäisin omaan arvoonsa. Samaa voi soveltaa masennuksesta puhumiseen.
-
Jenny: Kuulin saman mielipiteen yliopistossa oikeustieteitä opiskelevalta mieshenkilöltä.
EI se elämänkoulun suorittaminen aina katso koulutustasoa :D -
Arto on persläpi. Poistakaa se Facebookista ja koko suomesta.
-
-
Jos jotain hyvää pitäisi keksiä Williamsin kuolemasta, niin ehdottomasti se että masennus on otettu esille sosiaalisessa mediassa useaan otteeseen. Liian paljon on ihmisiä jotka eivät tajua mitä masennus todellisuudessa on, eikä kaikkia valitettavasti edes kiinnosta tietää. Tottakai jokainen on joskus alakuloinen, mistä käytetään kyllä enemmän nimitystä masentunut. Mutta masennus psyykkisenä sairautena ei todellakaan ole sama asia, ja jää usein niille monille pimentoon joilla ei asiasta ole kokemusta, taikka mitään muuta tietoa. Toivoisin todella että nämä Arton ja tegen kaltaiset houkat vielä joskus tajuaisivat asian oikean laidan, tai voisivat edes pitää läpensä kiinni jos eivät aijo muuttaa mielipidettään.
-
karhu: no varmasti näin. mutta kun minä ihan oikeasti tunnen ihmisiä jotka ovat keksineet tämän hyvän keinon että esitetään oikein masentunutta ja itsetuhoista että voi välttyä työkkärin painostukselta töihin tai kursseille. sitten oikein naureskelevat kun saavat tukia ja vielä masennuslääkkeitä joita voi popsia itse tai myydä nappipäille.
Ja tämä siis tarkoittaa, että kaikki siis ovat lusmuja koska sinä tunnet pari sellaista? Kappas kehveliä, minäkin tunnen pari...mutta se ei silti ole estänyt omaa sairauttani. Btw, minä haluan töihin takaisin. Haluan saada mielialani niin tasaiseksi, että pystyn pitkiin työsuhteisiin. Ihan siksi, että stabiili elintaso (palkka) vähentää stressiä ja edesauttaa vointiani sitä kautta ja mikä tärkeintä, työnteko ihan oikeasti tuntuu hyvältä, sekä fyysisesti että useimmiten henkisestikin. Tämän olen kertonut psykiatreillekin, vaan jostain kummallisesta syystä tämä taas tuntuu vaikuttavan negatiivisesti hoitooni. Omalla tavallaan jännä ja järjenvastainen ilmiö. Kyllähän he nyökyttelevät, että hyvä juttu ja niin edespäin, mutta samaan aikaan tarjottavaa apua karsitaan. Toisaalta Suomessahan täytyy olla kuntouttamiskelvoton ennenkuin mitään hoitoa saa. Ei siis ole mitään syytä uhrata resursseja ihmiseen, joka on vielä kunnossa haaveilemaan normaalista elämästä. -
tege: Masennus on vain ja ainoastaan elämänasenteesta kiinni, ihan tyhjänjauhantaa että “sairaus yhy yhy”. Voihan se olla sairaus, mutta lähestulkoon aina itseaiheutettua.Pyöritellään Ihan pienillä asioilla, omalla persoonallisuudella ja käytöksellä voi todella helposti hommata masennuksen itselleen. Surkutellaan ja voivotellaa, valitetaan asioista ja luullaan että menee huonosti. negatiivisia asioita päässä, mietitään niitä taukoamatta, ei nähdä tai muisteta hyviä asioita. Kohta ne ajatukset alkaa painamaan.
No mikä se on, kun kaverisi Reiska vetäisee kätensä sirkkeliin tai Make moottorisahalla jalkansa kahtia? Ymmärrät varmastikkin, kun vakuutusyhtiön setä sanoo, että itseaiheutettu vamma. Ei se sillä parane, että surkuttelette ja voivottelette. Otatte itseänne niskasta kiinni ja takaisin töihin, mutta ensin siivoatte nuo veriroiskeet ja kudosjäämät pois. Ei voi ottaa kiinni ilman kättä tai kävellä ilman jalkaa? Kuulkaas nyt!!! Se on ihan omasta elämän asenteesta kiinni. Nyt vähän talvisodan henkeä ja jatketaan töitä tai ruvetaan jakamaan lopputilejä niskurijoille! Ja menetetty työaika pitää korvata ylitöinä!!! Mutta vakuutus... yrittää joku haalaripelle avata ääntään. Tege ei uskalla nousta jumalansa ilmoitusta vastaan. Johon vakuutustarkastaja, työnjohtaja ja pari muuta tärkeää vastaa kuorossa: Voihan se olla onnettomuus, mutta lähestulkoon aina itseaiheutettua. Pyöritellään Ihan pienillä asioilla, omalla persoonallisuudella ja käytöksellä voi todella helposti sahata kätensä irti. Surkutellaan ja voivotellaa, valitetaan asioista ja luullaan että menee huonosti, vaikka on vielä kolme raajaa jäljellä. Negatiivisia asioita päässä, mietitään niitä taukoamatta, ei nähdä tai muisteta hyviä asioita. "Ei poijjat tätä suota näin ylitetä..." -
Vituttaa nämä pölkkypäät, jotka katsovat oikeudekseen ylenkatsoa toisten kärsimystä sen takia, että itse ei tiedä mistä puhuu. Melkein tekisi mieli toivoa Artolle (ja muille lahopäille) masennusta, mutta en viitsi, kun on se sen verran kamala juttu. :/
-
Boss93: Anniina sitten varmaan on 24/7 itkemässä kuolleitten tähden ja uusi itkun aihe tulee joka toinen sekunti (Afrikassa kuolee ihminen kahden sekunnin välein)… Ihmisiähän ne afrikkalaisetkin ovat vai? Vai oliko tässä taas se aijemmista mokista tuttu: turha niille on itkee, ku ne ei oo julkkiksii tai jotai…
Vittu sä olet idiootti -
Boss93: Ja sä et edes kuullut suhahdusta, kun tuon mun kommentin pointti meni niin kaukaa ohi… Juu jutun pointtina oli se, etteivät masentuneet ole heikkoja, mutta sen sijaan, että olisin tarttunut tähän aiheeseen tartuinkin tuohon argumenttiin, joka käytännössä väittää, ettei Robin Williamssin poismenoa voi olla surematta siitä syystä että hän on ihminen! Tällä logiikallahan saisimme kokoajan olla suremassa jonkun kuolemaa… PS. Masentuneet eivät ole heikkoja, heillä on vaikea sairaus. Itsemurhan tekijät sen sijaan ovat heikkoja!
Väitätkö ihan tosissas että kaikkia kuuluis surra yhtä paljon? Jos sulle tuottaa ongelmia ymmärtää, että ihmiset suree enemmän heille tärkeitä ihmisiä, joita ovat tottakai ensisijaisesti sukulaiset, läheiset ym. mutta niin ovat myös idolit. Williams oli sellainen monelle. Se sinun afrikkalaisesi oli tärkeä jollekin, se ei vain kosketa niin paljon meitä, eikä sen kuulukaan koskettaa. -
karhu: nappipäill
Vaikea käsittää, miksi kukaan nappailisi masennuslääkkeitä huvikseen. Ei niistä saa mitään kiksejä, mutta sivuvaikutuksia sitäkin enemmän. Voivat esimerkiksi tuhota seksielämän. -
Vaikeasti masentunut 10+ vuotta: tege
Sairauksia ja sairauksia. Esimerkiksi Amerikassa naisten kuukautiskivut on luokiteltu sairaudeksi ja niihin on lääkitys, joka ei tietenkään auta yhtään. Sairaudeksi voi sanoa vaikka mitä, mielikuvitus rajana. Japani oli hyvin pitkään vapaa masennuksesta. Lääkeyhtiöt harmittelivat tätä ja tekivät kaikenlaisia propagandajulistuksia ja kertoivat mikä on masennus. Normaaleista alakuloisuuden ja pienen masistelun tuntemuksista tehtiin pian sairauksia ja niihin alettiin myydä lääkkeitä. Miljardibisnes hetkessä. Minusta on väärin, että ihmisten tuntemuksista ja tunteista tehdään sairauksia. On hauskaa miten jotkut, kuten sinä, ummistavat silmänsä. -
karhu: no varmasti näin. mutta kun minä ihan oikeasti tunnen ihmisiä jotka ovat keksineet tämän hyvän keinon että esitetään oikein masentunutta ja itsetuhoista että voi välttyä työkkärin painostukselta töihin tai kursseille. sitten oikein naureskelevat kun saavat tukia ja vielä masennuslääkkeitä joita voi popsia itse tai myydä nappipäille.
Ja minä tunnen ihan oikeasti ihmisiä, jotka ovat masentuneita, eivätkä tavoittele sillä etuja. Plusmiinusnolla. Sinun tai minun "minusta tuntuu"-argumentit ovat paskaa. Tutkittu tieto on asiassa minun puolellani. Revi siitä. -
Edelleenkin, aivan uskomattoman hauskaa miten monta vastausta sain. Laskinko oikein että 20 kappaletta? Suurin osa näistä kertoi olevansa masentunut koska se ja se syy. Ryvetään siellä omassa lämpimässä kurjuudessa ja pahassa olossa. Aivan täyttä paskanjauhantaa suurin osa kommenteista, mutta asiaakin oli tietenkin. Joku kyseli, että paraneeko sitten AIDS ja raajarikkokin vain omalla ajattelutavalla. Miksi ihmeessä pareneisi? Raajarikko voi olla vaikka luunmurtuman takia ja aids taas on virus joka on ihan oikeasti olemassa fyysisesti eikä pelkkänä ajatuksena. Itse en ole sairastanut masennusta, mutta olen käynyt masennuksen partaalla. Se johtui juurikin niistä negatiivisista asioista, joita elämässä on ja joita ajattelee. Niissä rypeminen vie ihmistä syvemmälle. Tällöin oli pimeä talvi, sitten tuli kevät. Aurinko paistoi ja ajattelin että perhana, onhan tämä ihanaa tämä elämä. Kaikki valkeni ja elämänilo palasi. Olen nähnyt kymmeniä ja kymmeniä ihmisiä elämäni aikana, töissä, koulussa ym. paikoissa, jotka ovat "masentuneita". Ei jakseta käydä koulussa, ei jakseta tehdä töitä ja niin edelleen. Ihan omaa ihmisen laiskuutta se on. Masennus myös tarttuu ihan saatanan herkästi. Näin vierestä, kun todella läheinen 5 hengen kaveriporukka yksikerrallaan alkoi rypeä masennuksessa. Ihmiset alkoivat miettiä "onkohan minullakin masennus" ja sitten tehdään jotain vitun nettitestejä ja mennään ruikuttamaan jonnekin psykiatrille että kun masentaa. Siis milloin nämä minulle kommentoineet ihmiset ovat olleet itse nuoria? Koulut ja varsinkin korkeakoulut on nykyään täynnä masentuneita ihmisiä tai jotka ovat olleet joskus masentuneita tai jotka masentuvat lähitulevaisuudessa. Ootteko yhtään huomannu miten paljon se on yleistynyt, kun siitä jauhetaan kokoajan ihan kaikkialla?
-
Boss93: Anniina sitten varmaan on 24/7 itkemässä kuolleitten tähden ja uusi itkun aihe tulee joka toinen sekunti (Afrikassa kuolee ihminen kahden sekunnin välein)… Ihmisiähän ne afrikkalaisetkin ovat vai? Vai oliko tässä taas se aijemmista mokista tuttu: turha niille on itkee, ku ne ei oo julkkiksii tai jotai…
Hyvä sinulle, joka ei osaa ajatella kahta sekuntia pidempään luettuaan toisten kommentteja.. -
Itsemurha on itsekkäin ja raukkamaisin teko mitä ihminen voi tehdä, oli masentunut tai ei.
-
tege: Edelleenkin, aivan uskomattoman hauskaa miten monta vastausta sain. Laskinko oikein että 20 kappaletta? Suurin osa näistä kertoi olevansa masentunut koska se ja se syy. Ryvetään siellä omassa lämpimässä kurjuudessa ja pahassa olossa. Aivan täyttä paskanjauhantaa suurin osa kommenteista, mutta asiaakin oli tietenkin. Joku kyseli, että paraneeko sitten AIDS ja raajarikkokin vain omalla ajattelutavalla. Miksi ihmeessä pareneisi? Raajarikko voi olla vaikka luunmurtuman takia ja aids taas on virus joka on ihan oikeasti olemassa fyysisesti eikä pelkkänä ajatuksena. Itse en ole sairastanut masennusta, mutta olen käynyt masennuksen partaalla. Se johtui juurikin niistä negatiivisista asioista, joita elämässä on ja joita ajattelee. Niissä rypeminen vie ihmistä syvemmälle. Tällöin oli pimeä talvi, sitten tuli kevät. Aurinko paistoi ja ajattelin että perhana, onhan tämä ihanaa tämä elämä. Kaikki valkeni ja elämänilo palasi. Olen nähnyt kymmeniä ja kymmeniä ihmisiä elämäni aikana, töissä, koulussa ym. paikoissa, jotka ovat “masentuneita”. Ei jakseta käydä koulussa, ei jakseta tehdä töitä ja niin edelleen. Ihan omaa ihmisen laiskuutta se on. Masennus myös tarttuu ihan saatanan herkästi. Näin vierestä, kun todella läheinen 5 hengen kaveriporukka yksikerrallaan alkoi rypeä masennuksessa. Ihmiset alkoivat miettiä “onkohan minullakin masennus” ja sitten tehdään jotain vitun nettitestejä ja mennään ruikuttamaan jonnekin psykiatrille että kun masentaa. Siis milloin nämä minulle kommentoineet ihmiset ovat olleet itse nuoria? Koulut ja varsinkin korkeakoulut on nykyään täynnä masentuneita ihmisiä tai jotka ovat olleet joskus masentuneita tai jotka masentuvat lähitulevaisuudessa. Ootteko yhtään huomannu miten paljon se on yleistynyt, kun siitä jauhetaan kokoajan ihan kaikkialla?
Masennus ON olemassa fyysisenä. Vai ovatko aivojen välittäjäaineet ja niitten toiminta vain mielikuvitusta? Masennus on sairaus siinä missä moni muukin. Niitä on erilaisia, toisilla vakavampia, toisilla lievempiä. Jos se huomataan aikasin ja saadaan alkuvaiheessa kuriin, niin todennäköisesti siitä ei kehity mitään vakavampaa. Mutta, hoitamattomana se saa ihmisen todella huonoon kuntoon, ja pahimmillaan se saattaa johtaa kuolemaan, mistä käytetään myös nimitystä itsemurha. Masennus toimii samalla tavalla kuin monet muutkin sairaudet! Lievemmät tapaukset saattavat mennä itsekseen ohi, niinkuin kuume, ja vähän vaikeammat tapakset vaativat keskustelu- ja/tai lääkehoitoa jne. Sitä varten psykologit, psykiatrit ja muut ovat olemassa koska niitä tarvitaan! Masennuksesta jauhetaan kokoajan kaikkialla? In my ass. En ees muista koska ennen Williamsin tapausta masennus on ollut vähän pidemmän aikaa otsikoissa. -
tege: Masennus on vain ja ainoastaan elämänasenteesta kiinni, ihan tyhjänjauhantaa että “sairaus yhy yhy”. Voihan se olla sairaus, mutta lähestulkoon aina itseaiheutettua. Ihan pienillä asioilla, omalla persoonallisuudella ja käytöksellä voi todella helposti hommata masennuksen itselleen. Surkutellaan ja voivotellaa, valitetaan asioista ja luullaan että menee huonosti. Pyöritellään negatiivisia asioita päässä, mietitään niitä taukoamatta, ei nähdä tai muisteta hyviä asioita. Kohta ne ajatukset alkaa painamaan. Suomessa on erittäin helppo elellä hyvää elämää. Verratkaa johonkin afrikan lapsiin, jotka oikeasti voi elää jossain helvetissä. Okei, kliseinen “afrikan lapset” iskee jälleen anteeksi, mutta ollaan missä tahansa, kuinka hyvissä elinoloissa vaan niin aina on ihmisiä joilla on paha olla. Afrikassa surkutellaan sotaa, nälkää ja vedenpuutetta. Täällä Suomessa vaikkapa epäsosiaalisella elämäntyylillä hommattua tilannetta, ettei ole paljoa kavereita. Kyse ei siis ole pelkästään heikkoudesta, vaan suoraan tyhmyydestä, jos ei osata tunnistaa miksi itse ajautuu johonkin tilanteeseen ja tuntee tietyllä tapaa.
No voisikohan nuo edellä mainitut asiat olla juuri masennuksen oireita? Ei kukaan oikeasti voi olla noin pihalla, kuin sinä! Tämän oli siis oltava sarkasmia tai provoa... -
Boss93: Ja sä et edes kuullut suhahdusta, kun tuon mun kommentin pointti meni niin kaukaa ohi… Juu jutun pointtina oli se, etteivät masentuneet ole heikkoja, mutta sen sijaan, että olisin tarttunut tähän aiheeseen tartuinkin tuohon argumenttiin, joka käytännössä väittää, ettei Robin Williamssin poismenoa voi olla surematta siitä syystä että hän on ihminen! Tällä logiikallahan saisimme kokoajan olla suremassa jonkun kuolemaa… PS. Masentuneet eivät ole heikkoja, heillä on vaikea sairaus. Itsemurhan tekijät sen sijaan ovat heikkoja!
Miks sä haluat väkisin tehdä ittestäs tyhmemmän ku ehkä oikeesti ootkaan? Ja tosta sun "pointista" sen verran, että jokainen ihminen saa surra kenen kuolemaa haluaa. Anniina vaan kommentoi tuota Arton kommenttia "turha itkeä ei ole kotimainen". Se ei käytännössä väitä yhtään mitään. Anniina vaan sanoo vastaan tolle yhelle Arto nimiselle kapeekatseiselle urpolle. Itse en ole surullinen, vaikka ihmisia kuolee tälläkin hetkellä, vieläpä monia samaa aikaa. Se on elämää. Mutta silti, jos Jon Bon Jovi kuolisi, kyllä olisin surullinen. Ps. Toi sun viimenen kommentti saa mut pian tekemään itsemurhan ihan vaan siksi, etten halua elää kaltaisesi tyhjiökuulan kanssa samalla planeetalla ja hengittää samaa ilmaa. Eiköhän se itsemurhan teko liity usein juuri joihinkin sairauksiin, kuten masennus? Ei aina, mutta usein. -
Ai koska SUOMALAISET julkkikset on niin paljon tärkeämpiä ihmisiä. Okei joo. Suominäyttelijöiden saavutukset ihan hitusen eri luokkaa...
-
Epo: Ai koska SUOMALAISET julkkikset on niin paljon tärkeämpiä ihmisiä. Okei joo. Suominäyttelijöiden saavutukset ihan hitusen eri luokkaa…
Saavutuksilla taas ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. -
p: No voisikohan nuo edellä mainitut asiat olla juuri masennuksen oireita? Ei kukaan oikeasti voi olla noin pihalla, kuin sinä! Tämän oli siis oltava sarkasmia tai provoa…
Masennuksen oireita vai normaalin ihmisen normaaleja tuntemuksia? Kokeile miettiä omilla aivoillasi. -
tege: Edelleenkin, aivan uskomattoman hauskaa miten monta vastausta sain. Laskinko oikein että 20 kappaletta? Suurin osa näistä kertoi olevansa masentunut koska se ja se syy. Ryvetään siellä omassa lämpimässä kurjuudessa ja pahassa olossa. Aivan täyttä paskanjauhantaa suurin osa kommenteista, mutta asiaakin oli tietenkin. Joku kyseli, että paraneeko sitten AIDS ja raajarikkokin vain omalla ajattelutavalla. Miksi ihmeessä pareneisi? Raajarikko voi olla vaikka luunmurtuman takia ja aids taas on virus joka on ihan oikeasti olemassa fyysisesti eikä pelkkänä ajatuksena. Itse en ole sairastanut masennusta, mutta olen käynyt masennuksen partaalla. Se johtui juurikin niistä negatiivisista asioista, joita elämässä on ja joita ajattelee. Niissä rypeminen vie ihmistä syvemmälle. Tällöin oli pimeä talvi, sitten tuli kevät. Aurinko paistoi ja ajattelin että perhana, onhan tämä ihanaa tämä elämä. Kaikki valkeni ja elämänilo palasi. Olen nähnyt kymmeniä ja kymmeniä ihmisiä elämäni aikana, töissä, koulussa ym. paikoissa, jotka ovat “masentuneita”. Ei jakseta käydä koulussa, ei jakseta tehdä töitä ja niin edelleen. Ihan omaa ihmisen laiskuutta se on. Masennus myös tarttuu ihan saatanan herkästi. Näin vierestä, kun todella läheinen 5 hengen kaveriporukka yksikerrallaan alkoi rypeä masennuksessa. Ihmiset alkoivat miettiä “onkohan minullakin masennus” ja sitten tehdään jotain vitun nettitestejä ja mennään ruikuttamaan jonnekin psykiatrille että kun masentaa. Siis milloin nämä minulle kommentoineet ihmiset ovat olleet itse nuoria? Koulut ja varsinkin korkeakoulut on nykyään täynnä masentuneita ihmisiä tai jotka ovat olleet joskus masentuneita tai jotka masentuvat lähitulevaisuudessa. Ootteko yhtään huomannu miten paljon se on yleistynyt, kun siitä jauhetaan kokoajan ihan kaikkialla?
Samalla tavalla voi varmaan sit sanoa Parkinsonin taudin yleistyneen siitä hetkestä, jolloin James Parkinson vuonna 1817 nimesi taudin ja kuvasi siihen liittyvät oireet? Kappas, johan alkoi Parkinson-diagnooseja putkahdella tyhjästä! Monien psyykkisten sairauksien kohdalla tätä järjestelmällistä tutkimusta on alkanu tulla vasta aivan viime vuosikymmeninä, sitä ennen syitä sairastumisiin ei oo tiedetty, toimivia hoitomuotoja (vrt. lobotomia) ei oo ollu ja kaikki näiden ongelmien kanssa painivat on luokiteltu samaan kategoriaan: yleisesti hulluiksi. Siks varmaan kuvittelet, että masennus tai vaikkapa kaksisuuntainen mielialahäiriö sairautena on yleistynyt? Niille ei aiemmin ole ollut olemassa nimityksiä ja yhtenäistä taudinkuvaa. Ja joo, itsekin kuvittelin kuuluvani juurikin näihin ihmisiin, jotka ei vaan "jaksa" käydä koulua. En ollu oikeasti ansainnu sitä puolen vuoden sairauslomaa, jonka sain keskivaikean masennusdiagnoosin (äiti pakotti lääkäriin, koska ite en tajunnu mennä) vuoksi. Ihan vain tyhmyyttäni ja laiskuuttani en saanu kandidaatintutkielmaa tehtyä. Mikä vittu siinä on niin vaikeaa, muutama sana paperille ja se on siinä? Miks mun muisti ja aivot yleensäkään ei toiminu ja keskittymiskyky oli olematon? Siks, että olin paska ihminen, yhteiskunnan siivellä elävä loinen, joka ei ansainnu elää. Saamaton kusipää, joka ei pääse edes sängystä ylös. Arvoton olemaan muiden ihmisten seurassa ja hengittämään samaa ilmaa. Kuka mun seuraa ylipäätään olis voinu kaivata, olinhan oikea paskaläjä. Kysymys siitä, missä näen itseni viiden vuoden päästä, tuntu aika absurdilta, kun en nähny itselleni minkäänlaista tulevaisuutta edes seuraavaan viikkoon asti. Noita kelailin siihen asti, että parantuminen alko, ja samalla tuli oivallus siitä, etten ehkä ookaan laiska idiootti vaan oikeasti sairas. Vieläkin on tosin välillä vaikeeta ajatella positiivisesti mistään ja vähiten itsestä. Sain esimerkiksi opiskelukyvyn jokseenkin palattua sen kanditutkielman tehtyä nelosen arvosanalla - tosin vasta vuoden myöhemmin kuin useimmat muut samana vuonna yliopiston aloittaneet. Ja välillä kaivelee sekin, että oishan mun pitäny kyetä siitä se vitonen ottamaan, luuserit saa nelosia. Että on tää parantuminen ihan hemmetin pitkä prosessi. Nuo "Positiivinen asenne ratkaisee!" (aha) ja "Sinun täytyy vain arvostaa itseäsi!" (öhh miten?) sun muiden viisauksien huutelijat voivat imeä persettä. Sun teksteistä todellakin huomaa, ettet oo sairastanut masennusta. Epäilen, että olisit käyny ees lähellä sitä rajaa. -
tege: Masennuksen oireita vai normaalin ihmisen normaaleja tuntemuksia? Kokeile miettiä omilla aivoillasi.
Kuulut selkeesti siihen ryhmään, joka ei osaa erottaa faktatietoa omista virheellisistä käsityksistä. Olet tässä asiassa väärässä, se on sulle todistettu nyt melko monta kertaa. Joten kannattasko nyt pikku hiljaa vaan vetäytyä ja todeta, että tää ei ollu sun sota tämä? Masennus on diagnosoitu sairaus, sanot mitä sanot. Siihen kuuluu tietyt oireet, sanot mitä sanot. Olet helvetin väärässä, sanot mitä sanot. Kato peilii ja kerro sille noita juttuja, se kyllä uskoo ja sanoo sun olevan just oikeessa :) -
-
tege: Masennuksen oireita vai normaalin ihmisen normaaleja tuntemuksia? Kokeile miettiä omilla aivoillasi.
On noissa sun jutuissa pointtiakin, se on pakko myöntää. Masennusta käytetään paljon ns. Tekosyynä just omalle laiskuudelle tai uupumukselle. Burn out on ihan eri juttu kuin masennus. Mutta edelleenkin on ihmisiä joita oikeesti masentaa. Ja se ei parane sillä, että ajattelee elämän olevan ihanaa (ois hienoa jos paranis). Ja en tiedä.. mutta vaikutat jotenkin ihmiseltä, jolle ei ole koskaan tapahtunut mitään järkyttävää vastoinkäymistä elämässä. Ei ole todella läheistä ihmistä menehtynyt, et ole ollut kiusattu, et hyväksikäytetty, pahoinpidelty yms. Jos voisin veikata, et ole edes täysi-ikäinen vielä. -
46v. Elämän koulu vaikuttaa olevan vahva tässä. Eihän nyt normaalit keski-ikäiset voi olla noin typeriä. Eihän? Lähtis poistoon kaverilistoilta samantien.
-
Miten helvetissä tuo arto on muka rasisti, vai onko masentuneet ihmiset jotain tiettyä rotua? just asking..
-
Justii: Miten helvetissä tuo arto on muka rasisti, vai onko masentuneet ihmiset jotain tiettyä rotua? just asking..
...... -
Arton profiilissa lukee varmaan opiskeli koulussa: Elämän koulu.
-
tege: Masennus on vain ja ainoastaan elämänasenteesta kiinni, ihan tyhjänjauhantaa että “sairaus yhy yhy”. Voihan se olla sairaus, mutta lähestulkoon aina itseaiheutettua. Ihan pienillä asioilla, omalla persoonallisuudella ja käytöksellä voi todella helposti hommata masennuksen itselleen. Surkutellaan ja voivotellaa, valitetaan asioista ja luullaan että menee huonosti. Pyöritellään negatiivisia asioita päässä, mietitään niitä taukoamatta, ei nähdä tai muisteta hyviä asioita. Kohta ne ajatukset alkaa painamaan. Suomessa on erittäin helppo elellä hyvää elämää. Verratkaa johonkin afrikan lapsiin, jotka oikeasti voi elää jossain helvetissä. Okei, kliseinen “afrikan lapset” iskee jälleen anteeksi, mutta ollaan missä tahansa, kuinka hyvissä elinoloissa vaan niin aina on ihmisiä joilla on paha olla. Afrikassa surkutellaan sotaa, nälkää ja vedenpuutetta. Täällä Suomessa vaikkapa epäsosiaalisella elämäntyylillä hommattua tilannetta, ettei ole paljoa kavereita. Kyse ei siis ole pelkästään heikkoudesta, vaan suoraan tyhmyydestä, jos ei osata tunnistaa miksi itse ajautuu johonkin tilanteeseen ja tuntee tietyllä tapaa.
Juu ja skitsofreniakin johtuu vaan vilkkaasta mielikuvituksesta. -
Toivottavasti Artolla ei ole lapsia - tai ainakaan toivon mukaan hänen lapsensa tai mahdollinen vaimonsa ei sairastu masennukseen.
-
tege: Masennus on vain ja ainoastaan elämänasenteesta kiinni, ihan tyhjänjauhantaa että “sairaus yhy yhy”. Voihan se olla sairaus, mutta lähestulkoon aina itseaiheutettua. Ihan pienillä asioilla, omalla persoonallisuudella ja käytöksellä voi todella helposti hommata masennuksen itselleen. Surkutellaan ja voivotellaa, valitetaan asioista ja luullaan että menee huonosti. Pyöritellään negatiivisia asioita päässä, mietitään niitä taukoamatta, ei nähdä tai muisteta hyviä asioita. Kohta ne ajatukset alkaa painamaan. Suomessa on erittäin helppo elellä hyvää elämää. Verratkaa johonkin afrikan lapsiin, jotka oikeasti voi elää jossain helvetissä. Okei, kliseinen “afrikan lapset” iskee jälleen anteeksi, mutta ollaan missä tahansa, kuinka hyvissä elinoloissa vaan niin aina on ihmisiä joilla on paha olla. Afrikassa surkutellaan sotaa, nälkää ja vedenpuutetta. Täällä Suomessa vaikkapa epäsosiaalisella elämäntyylillä hommattua tilannetta, ettei ole paljoa kavereita. Kyse ei siis ole pelkästään heikkoudesta, vaan suoraan tyhmyydestä, jos ei osata tunnistaa miksi itse ajautuu johonkin tilanteeseen ja tuntee tietyllä tapaa.
Nyt huomaa kyllä, että täällä huutelee taas yksi näistä perus pälleistä, jotka pitävät oikeutenaan kailottaa mielipidettään asiasta, josta eivät yhtään mitään tiedä. En ole koskaan feissarimokia lukiessani suuttunut näin paljon yhdestäkään kommentista. Ja ei, minä en ole masentunut tai ole koskaan ollutkaan. Ehkäpä hiukan faktatietoa ihmiselle, jolla selvästikään ei ole minkäänlaista käsitystä masennuksen luonteesta, olisi paikallaan. Tässä siis pieni lista neurobiologisista tekijöistä, jotka vaikuttavat masennuksen puhkeamiseen: - masennuksen heritabiliteetti on 37% (geeneissä periytyvää) - serotoniinigeeni ja dopamiinin toimintaan vaikuttava geeni - välittäjäaineista dopamiinireseptorien ja serotoniinireseptorien herkkyys on vähentynyt - amygdala on aktiivisempi (korkeampi aktiivisuus esim. uhkaaviin tekijöihin) - dorsolateraalisen prefrontaalicortexin, anteriorisen cingulate -alueen ja hippokampuksen aktiivisuus puolestaan on vähentynyt, mikä heikentää tunteiden säätelyä - epäonnistunut kortisolin säätely (taso ei laske yön aikana kuten muilla)Itse en ole sairastanut masennusta, mutta olen käynyt masennuksen partaalla. Se johtui juurikin niistä negatiivisista asioista, joita elämässä on ja joita ajattelee. Niissä rypeminen vie ihmistä syvemmälle. Tällöin oli pimeä talvi, sitten tuli kevät. Aurinko paistoi ja ajattelin että perhana, onhan tämä ihanaa tämä elämä. Kaikki valkeni ja elämänilo palasi.
Tämä melkein nauratti. Että oikein masennuksen partaalla? Tiesitkö, että meillä kaikilla on "vähän niitä synkeitä jaksoja", jotka nyt vain kuuluvat elämään. Se ei tarkoita että tietäisit masennuksesta yhtään mitään. Masentuneet eivät todellakaan toivu vain ajattelemalla " että perhana, onhan tämä ihanaa tämä elämä". Tee kaikille palvelus ja pidä tästä lähtien mielipiteesi omana tietonasi, kun kukaan ei niitä halua kuulla, kiitos. -
Jiusonium: Itsemurha on itsekkäin ja raukkamaisin teko mitä ihminen voi tehdä, oli masentunut tai ei.
Ja millä perusteella näin? Eikö jokaisella ole sekä oikeus että velvollisuus hallita omaa elämäänsä? -
Toivon, että täällä on vaan paljon trolleja. Oli tai ei, typerää kirjoitella tuollaista scheissea vakavasta aiheesta.
-
Älkää rakkaat ihmiset käyttäkö energiaanne näihin "tegeihin." Pääsee niin paljon helpommalla kun ainakin yrittää jättää kaikenmaailman empatiakyvyttömät idiootit omaan arvoonsa. Tege nyt vaan ei tajuu, se hänelle suotakoon. :P
-
Lobo: Ja millä perusteella näin? Eikö jokaisella ole sekä oikeus että velvollisuus hallita omaa elämäänsä?
Tietyllä tavalla ymmärrän tuon Jiusoniumin kommentin; pysyin silloin sairastaessa pahimmat ajat elossa ainoastaan siksi etten halunnut pilata meidän vanhempien elämää (sanoivat että jos itseni tapan ne ei toivu siitä ikinä, meni jollain tasolla perille vaikka itse olin ollut siinä uskossa että olisi kaikille parempi jos mua ei olisi enää.) Olishan se siis ollut itsekästä hypätä ikkunasta. HUOM! En nyt silti todellakaan tuomitse itsemurhan tehneitä, se on hirveä trgedia jolta ei valitettavasti aina voida välttyä. :( Vaikeasti masentunut ihminen tosiaan saattaa uskoa tekevänsä kaikille palveluksen kuolemalla, järkyttävä sairaus... :( -
On se jännä, miten voikaan olla ihmiselle vaikeaa ymmärtää, että hänen kokemansa vähän kurja jakso yhtenä talvena ku oli niin pimeetäki ei ole sama asia kuin kliininen depressio. Toi on vähän sama kuin ei pystyis erottamaan migreeniä ja aivokasvainta toisistaan. Molemmathan helpottaa kun heittää vähän panacodia nassuun, eks niin? Edelleenkin tege, väitätkö oikeasti ymmärtäväsi ihmisen psyyken toiminnasta enemmän kuin moderni lääketiede? Vaude, marssi oikopäätä lääkikseen ja ilmota niille, ettei psykiatreja enää tarvita, koska hei se on kaikki asenteesta kiinni!
-
Jiusonium: Jius
Mun mielestä on törkeän itsekästä ja julmaa vaatia toista ihmistä elämään helvetissä vain siksi, ettei itse halua joutua tuntemaan negatiivisia tunteita. Menetys on kauhea asia ja se satuttaa ja rikkoo, mutta siinä vaiheessa kun ihminen on akuutisti suisidaalinen on siellä sen päässä miljoona kertaa hirveämpää olla kuin sulla sen kuoleman jälkeen. -
Voiko vahvempaa ihmistä ollakaan, kuin se joka omaehtoisesti lopettaa ainoan elämänsä? Paljon helpompaa on vain jatkaa elämistä kärsien ja antaa ajan tehdä työ puolesta. Ja tuosta Williamsin tapauksesta kyllä tuli väkisellä mieleen autoerotic asphyxiation. Meinaan siitä kuvauksesta minkä poliisi oli kuolintavasta antanut: "Williamsin, 63, ruumis löydettiin maanantaina osittain istuvassa asennossa vain vähän irti maasta, kertoi paikallinen sheriffi Keith Boyd. Williams hirttäytyi vyöhön." Mutta tottahan se itsemurha tietenkin oli, kun oli kerran masennusta sun muuta alla...
-
tege: Masennus on vain ja ainoastaan elämänasenteesta kiinni, ihan tyhjänjauhantaa että “sairaus yhy yhy”. Voihan se olla sairaus, mutta lähestulkoon aina itseaiheutettua. Ihan pienillä asioilla, omalla persoonallisuudella ja käytöksellä voi todella helposti hommata masennuksen itselleen. Surkutellaan ja voivotellaa, valitetaan asioista ja luullaan että menee huonosti. Pyöritellään negatiivisia asioita päässä, mietitään niitä taukoamatta, ei nähdä tai muisteta hyviä asioita. Kohta ne ajatukset alkaa painamaan. Suomessa on erittäin helppo elellä hyvää elämää. Verratkaa johonkin afrikan lapsiin, jotka oikeasti voi elää jossain helvetissä. Okei, kliseinen “afrikan lapset” iskee jälleen anteeksi, mutta ollaan missä tahansa, kuinka hyvissä elinoloissa vaan niin aina on ihmisiä joilla on paha olla. Afrikassa surkutellaan sotaa, nälkää ja vedenpuutetta. Täällä Suomessa vaikkapa epäsosiaalisella elämäntyylillä hommattua tilannetta, ettei ole paljoa kavereita. Kyse ei siis ole pelkästään heikkoudesta, vaan suoraan tyhmyydestä, jos ei osata tunnistaa miksi itse ajautuu johonkin tilanteeseen ja tuntee tietyllä tapaa.
Toivottavasti olet trolli etkä tosissaan noin tietämätön idiottii. Masennus on luokiteltu taudiksi. Masennus ei välttämättä johdu mistään ympäristötekijöistä, vaan joillain ihmisillä voi olla esimerkiski serotiinivajetta aivoissa. Se on silloin täysin fysiologinen sairaus johon ei auta kuin lääkkeet. Oikeastaan en jaksa edes jatkaa tätä juttua, koska eiköhän se menisi sinulta niin yli kuin voi mennä. Toivonpahan vain ettet itse joudu näkemään läheisen ihmisen kärsimystä masennuksen kourissa. Ja jos et ole huomannut kaikki masentuneet eivät ole komeroihinsa lukittautuneita hikkyjä, joten viimeinen lauseesikin sai aikaan aikamoisen facepalmin varmaan lähes kaikkien sen lukeneiden keskuudessa. -
tege: Itse en ole sairastanut masennusta, mutta olen käynyt masennuksen partaalla. Se johtui juurikin niistä negatiivisista asioista, joita elämässä on ja joita ajattelee. Niissä rypeminen vie ihmistä syvemmälle. Tällöin oli pimeä talvi, sitten tuli kevät. Aurinko paistoi ja ajattelin että perhana, onhan tämä ihanaa tämä elämä. Kaikki valkeni ja elämänilo palasi. Olen nähnyt kymmeniä ja kymmeniä ihmisiä elämäni aikana, töissä, koulussa ym. paikoissa, jotka ovat “masentuneita”. Ei jakseta käydä koulussa, ei jakseta tehdä töitä ja niin edelleen. Ihan omaa ihmisen laiskuutta se on. Masennus myös tarttuu ihan saatanan herkästi. Näin vierestä, kun todella läheinen 5 hengen kaveriporukka yksikerrallaan alkoi rypeä masennuksessa. Ihmiset alkoivat miettiä “onkohan minullakin masennus” ja sitten tehdään jotain vitun nettitestejä ja mennään ruikuttamaan jonnekin psykiatrille että kun masentaa. Siis milloin nämä minulle kommentoineet ihmiset ovat olleet itse nuoria? Koulut ja varsinkin korkeakoulut on nykyään täynnä masentuneita ihmisiä tai jotka ovat olleet joskus masentuneita tai jotka masentuvat lähitulevaisuudessa. Ootteko yhtään huomannu miten paljon se on yleistynyt, kun siitä jauhetaan kokoajan ihan kaikkialla?
Nyt, nyt, nyt. Tuo sinun "masennuksen partaalla" -kokemuksesi ei kerro yhtään mitään oikeasta masennuksesta vaan ainoastaan sen, että sinulla oli tuollainen kokemus. Hetkellisestä tai jonkin aikaa kestävästä pahasta olosta tai toivottomuudesta on väärin käyttää sanaa masennus. Oikeasti masentunut ei herää keväisenä kauniina päivänä ja huomaa olevansa jälleen pirteä ja toimintakykyinen. Oikeasti masentunut on ihan yhtä pirun masentunut kuin edellisenä sateisena päivänä. On vitun naurettavaa miten jotkut liittää masennusta joihinkin sääilmiöihin. Ja se, että sinulla on ollut tuollainen hetkellinen alakulon tunne. joita tulee kaikille ja joista useimmat pääsevät jonkin ajan kuluttua yli, ei kerro yhtikäs mitään masennuksesta ja siksi sinun on ehdottoman väärin tulla tänne laukomaan mitään tietäväsi masennuksesta. Masennusta kyllä medikalisoidaan ihan liikaa, mutta sitä teet sinä itsekin, kun puhut olleesi masennuksen partaalla. Aika katsoa peiliin, siis. Masennus on ehkä väärinymmärretyin sairaus maailmassa. -
Kiitos kaikille maailman tegeille, mutta en vieläkään uskalla sanoa sairastaneeni masennusta. Muuten vain olen kymmenisen vuotta taistellut näiden tunteiden kanssa, käynyt läpi terapian ja syönyt lääkkeitä. Pari vuotta on mennyt jo paljon paremmin, ja siitä olen äärimmäisen kiitollinen. Käänne sinne parempaan ei taatusti tullut ajatuksesta että hitto, onhan tämä elämä sentään ihanaa. Jos se olisi toiminut, olin päässyt paljon vähemmällä. Mutta huviksenihan minä näitä yhteiskunnan resursseja kulutan. On ollut niin ihanaa olla vain kotona, kun muut ovat edenneet opinnoissaan, työllistyneet ja eläneet yhteiskunnan ihannenormien mukaisesti. Toivoisin, että nämä teget ymmärtäisivät, että sitä ne monet masentuneetkin haluaisivat. Eivät vain siihen kykene. Minulla kävi joku parempi tuuri, ja asiat loksahtelivat yksi kerrallaan paikoilleen. Pääsin vähitellen itsekin yhteiskunnan syrjästä kiinni ja työelämään. Se ei olisi onnistunut ilman monelta taholta saatua ulkopuolista apua. Tapaan hoitokontaktiani edelleen harvakseltaan ja syön yhä lääkkeitä, koska en ole uskaltanut niitä vielä lopettaakaan. Missään nimessä en halua takaisin sinne mistä olen tähän asti noussut - vaikka siellä neljän seinän sisällä lusmuileminen olikin niin hurmaavan ihanaa aikaa. En voisi millään keksiä parempaa ajanvietettä kuin erilaisten kuolintapojen ajatteleminen ja kuoleman toivominen. Suosittelen lämpimästi kaikille. Normaalisti en tänne kommentoi, mutta koska haluan jotenkin saada sitä hyvää kiertoon mistä olen itsekin saanut olla osallinen, ylitin nyt sen kynnyksen. Tiedon lisääminen on yksi keino. Ehkä se ei auta tegejä, jotka näkevät ja uskovat vain oman katsantokantansa, mutta muihin se voi vielä tehota. Masennuksen vähätteleminen kun ei ole koskaan hyvä asia. Ja mitä enemmän sitä kuulee muualta, sen vaikeampi siihen on suhtautua vakavasti itsekään, etenkin jos oma ajattelu on jo sen sumentama. Ehkäpä minäkin voin joskus sanoa - muutenkin kuin hetkittäin - että kyllä tämä on ollut sairaus, eikä pelkästään asenteesta kiinni. Ehkä jonkun toisen ei tarvitse koskaan tällaista edes pähkäillä, jos masennus otettaisiin aina vakavasti. Sitä odotellessa...
-
Kyllä se ihminen osaa sitten luoda itelleen ongelmia hahahahah
-
Narsistien ja sosiopaattien on helppo uikuttaa kun ei osata omaa itseään kohdata, kannattaa Arton kaltaiset ihmiset jättää vain omaan arvoonsa :D
-
viiiiiittu jos näkisin noi jäbät livenä ni kyl sais niiin paljon turpiinsa :)
-
töttöröö: Kuulitko sinäkin sen suhahduksen äsken, kuului ihan korvasi tuntumassa. Ja mietit mikä se oli. Nii-in. Minäpä kerron. Se oli tämän jutun pointti, joka meni sinulta näköjään vähän ohi..
Se pointti kulki nopeampaa kuin ääni, joten sen ohi menemisestä ei kuulunut suhahdus, vaan yliäänipamahdus. -
Kyllä minäkin kävin kuule migreenin partaalla. Yks päivä tuli semmone hirveä päänsärky. Otin sit pari buranaa ja se lähti sillä. Migreeni ei ees oo mikään sairaus vaan laiskat ja heikot ihmiset, jotka eivät vaan kestä pientä pääkipua vaan lusmuilee töistä jonkun pikku päänsäryn takia. Ottaisivat vaan buranan.
-
Mäkin olen käynyt syövän partaalla. Mulla oli sellainen luomi, joka piti poistaa ja olin sairaalassa päivän, ei se sen vaikeempaa ollut. Ihan heikkoja paskoja kaikki syöpäsairaat, kun kokemuksesta tiedän että syöpä lähtee nopealla pikkuleikkauksella. Se on asenteesta kiinni se sairastaminen. Jos haluaa maata sairaalassa oksentamassa ihan vaan lintsatakseen töistä niin sietääkin kärsiä, ottaisivat itseään niskasta kiinni. Menisivät ulos niin kyllä se siitä helpottaa.
-
Boss93: Anniina sitten varmaan on 24/7 itkemässä kuolleitten tähden ja uusi itkun aihe tulee joka toinen sekunti (Afrikassa kuolee ihminen kahden sekunnin välein)… Ihmisiähän ne afrikkalaisetkin ovat vai? Vai oliko tässä taas se aijemmista mokista tuttu: turha niille on itkee, ku ne ei oo julkkiksii tai jotai…
Maapallolla kuolee jokainen sekunti noin 174 ihmistä. Revi siitä. -
Todellakin toivon, että nä taliaivot itse sairastuisivat masennukseen. Niin mokassa kuin kommenteissakin esiintyneet, jotka eivät näköjään ymmärrä masennuksesta mitään. Oppisivat olemaan ja katotaan, miten kivalta tuntuu kuulla olevansa vaa heikko ja ettei omaa oikeutta olla masentunut, koska Afrikan lapsilla menee huonommin.
Kommentoi
Kommentti