Juttuja joukkoliikenteestä, osa 31
Näin matkustat onnistuneesti pummilla ja vältät tarkastajat.
Seuraava
Martti sai tarpeekseen kirpputoreista. Edellinen
Joku taisi kyllästyä yläkerran naapureihin.
Martti sai tarpeekseen kirpputoreista. Edellinen
Joku taisi kyllästyä yläkerran naapureihin.
39 kommenttia
-
On muuten jotenkin tyhjää lukea näitä ilman kommentteja. Useimmiten niistä saa parhaan ilon irti :(
-
Kerrankin pääsin vauvan näkemään :D Hiphei! Nyt voi käydä nukkumaan iloisena. Se on muuten erittäin ärsyttävää jos yleisessä sattuu viereen istumaan henkilö joka haisee. Voisivat ihmiset ajatella vähän kanssamatkustajiakin.
-
-
Ennenkuin tähän on tullut yhtäkään kommenttia,tossa on kuva surullisen näköisestä vauvasta. On muuten hiton ärsyttävää, että se joka sen on ekaa kertaa nähny, pitää aina täällä mainita.
-
Mun mielestäni tuo keskimmäinen moka ei ollut mitenkään erityisen hauska, sai pikemminkin mielen vakavaksi.
-
Ohhoh, itse joskus oikein mietin ajatteleeko jotkut ihmiset mut nähdessään samalla tavalla kuin tuo Veeran kohtaama nainen, kun menen helposti mustelmille ja harrastan lajia jossa niiltä ei oikein voi välttyäkään.. toivon ettei kukaan ole ajatellut niin, mieluummin kuin että olisi ajatellut muttei sanonut mitään, hyvällä asiallahan tuo tantta lopulta oli.
-
-
http://aijaa.com/Sjhjei Tästä voi jokainen katsoa mistä VAUVASTA on kyse ja sitten unohtaa koko jutun.
-
"Kyllä minä tiedän mitä se on. Minullaki on ollu väkivaltainen tausta." Nää on just näitä ihmisiä, jotka olettaa oman taustansa takia, ettei niitä mustelmia voi muulla tavalla saadakaan. Väkivalta on toki kamalaa, mutta tarviiko se järjen noin sumentaa? Ettei enää pysty ajatella asioita muilta kanteilta. Menneisyytensä vanki kai sitten.
-
On muuten mukava matkustaa jossain kulkineessa, jos joku lähettyvillä haisee hirmuisen pahalle. Itselleni sattui kerran joululoman alkamisaikaan yöjunassa vaunu, jossa ei oikein termostaatti toiminut ja lämpöä n. 35-40 astetta, viereen osui joku aasialaistaustainen vaihto-opiskelija joka alkoi tyytyväisenä vieressä kuorsaamaan. Muuten ihan kiva kaveri, ihan hyvännäköinenkin, mutta nukkuessaan piereskeli. Koko matkan, oikein mausteisia rupsuja. Juna aivan täynnä, ei mahdollisuutta vaihtaa paikkaa, liian lämmin ja itsellä matkapahoinvointia. Oli tosi tuskainen noin kahdeksantuntinen matka.
-
Ainiin ja kaupungissa julkisella kulkiessa viehätän kaikkia erikoisempia persoonia. Vanhat juopot haluavat aina tulla viereen istumaan jos mahdollista. Ei siinä muuten mitään, yleensä ovat ihan mukavia ukkeleita, mutta henk. koht. hygienia tuppaa olemaan vähän sinnepäin.
-
Voisiko joku otta printscreenin vauvasta ja laittaa jakoon, niin että kaikki näkisivät sen. Ehkä vielä luoda jonkun foorumin, jossa sen voisi katsoa ja keskustella sen näkemisestä?
-
-
Niin siis Tuure tuli vaunuun jossa oli liput jo tarkastettu? No hyvä jos kokee itsensä onnekkaaksi, mutta ei tarkastajat ala sisääntulevilta enää lippuja kyselemään.
-
Miten noi "tarkastajat" oikee toimii jossai busseissa tai junissa? Meilläpäi täällä Itä-Suomessa bussiin mentäessä se lippunen maksetaan ja sit männää penkille istuskelemmaan, eikä kukaan tule mitää lippusia tarkastamaan.. Junissa sit vaan Konduktööri käy jokasen luona "matkaliput".. Miks jossai Helsinkvorssissa homma tehhää tarkastajien kautta? :D
-
hekomopo: Miten noi “tarkastajat” oikee toimii jossai busseissa tai junissa? Meilläpäi täällä Itä-Suomessa bussiin mentäessä se lippunen maksetaan ja sit männää penkille istuskelemmaan, eikä kukaan tule mitää lippusia tarkastamaan.. Junissa sit vaan Konduktööri käy jokasen luona “matkaliput”.. Miks jossai Helsinkvorssissa homma tehhää tarkastajien kautta?
Itse olen ymmärtänyt sen niin, että kun tarkastaja tulee, niin saat 80 euron tarkastusmaksun maksettavaksesi, oli sinulla lippu tai ei. :D Ehkä se ei ihan niin mene, siellä en julkisilla kulje. Itekkään en ymmärrä, miks siel semmosia pyörii jossai ratikassa tai bussissa. Eikö sielläkin vaan voi maksaa matkaansa kuskille ja matka jatkuu? -
Huomaa kyllä, miten kaikissa kommenteissa toistuu sama kaava. Ennen oli niitä, jotka kommentoi "Eka kommentoija!" ja "Toka!". Sitten kaikki muut pahoitti siitä mielensä ja valitti, miten ärsyttävää se on. Nykyään se on "Hei vitsi, viimeinkin näin vauvan!" ja "Mikä vauva?" ja muut ärsyyntyy siitä.
-
Oululainen: Itse olen ymmärtänyt sen niin, että kun tarkastaja tulee, niin saat 80 euron tarkastusmaksun maksettavaksesi, oli sinulla lippu tai ei. Ehkä se ei ihan niin mene, siellä en julkisilla kulje. Itekkään en ymmärrä, miks siel semmosia pyörii jossai ratikassa tai bussissa. Eikö sielläkin vaan voi maksaa matkaansa kuskille ja matka jatkuu?
Luulen, että syy siihen on puhtaasti ajasta riippuvainen. Vaikkapa Helsingissä on sen verran suuri matkustajavolyymi, että jos jokaisen kanssa alkaisi pyörittelemään kolikoita ja juttelemaan mukavia olisi aika rattoisaa matkustelua keskustassa...Useimmat ihmiset ovat kuitenkin rehellisiä ja oman mielenrauhansa vuoksi maksavat matkansa. -
hekomopo: Miten noi “tarkastajat” oikee toimii jossai busseissa tai junissa? Meilläpäi täällä Itä-Suomessa bussiin mentäessä se lippunen maksetaan ja sit männää penkille istuskelemmaan, eikä kukaan tule mitää lippusia tarkastamaan.. Junissa sit vaan Konduktööri käy jokasen luona “matkaliput”.. Miks jossai Helsinkvorssissa homma tehhää tarkastajien kautta?
Helsingin seudulla on paljon liikennettä, ja liikenteen sujuvoittamiseksi lippua ei osteta kuskilta vaan luotetaaan siihen, että ihmiset omatoimisesti maksavat oman matkansa. Raitiovaunuissa, metroissa, lähijunissa ja joissakin linja-autoissa on monia leimauslaitteita pitkin kulkueuvoa joka ovella, joissa voi maksaa matkansa julkisen liikenteen matkakortilla. Käteisellä lipun saa edelleen kuljettajalta tai lähijunassa konduktööriltä. Tämän omatoimisuuden vuoksi julkisen liikenteen kulkuneuvoissa kiertää myös lipuntarkastajia tarkastamassa, että kaikki todella ovat maksaneet matkansa. Liputta matkustavalta peritään lipun hinnan lisäksi 80€ suuruinen sakko ja kaupan päälle saa vielä julkisen nöyryytyksen, kun kaikille ympärillä olijoille selviää, että tämä poika/tyttö se yritti pummilla reissata. Mitä mokaan tulee, niin tuo Veeran tapaama tantta oli minustakin ihan hyvällä asialla, ei ehkä ilmaissut asiaansa kovin hyvin, mutta sydän silti paikallaan. -
Menin kerran kysymään tarkastajalta oikein leveellä murteella "missä niitä lippuja olikaan myynnissä" ja toki siis konnari meni jo... Tarkastaja katsoi ihan kuin idioottia ja kehoitti vaan olemaan nyt seuraavalle asemalle ja poistumaan junasta. :D Ilman sakkoa. Eli blondius toimii myös joskus.
-
Tantan 'moka' ei minun silmissäni moka edes ole, vaan itseasiassa rohkea teko. Väkivallan uhri kun tunnistaa toisen tulee varmasti olo että 'kunpa voisin auttaa jotenkin' tai 'saada sen lähtemään pois tosta' Eniten ehkä mielen vetää vakavaksi että tantan päivä on melkovarmana itsellään ollut aika huono kun on ajatellut että ko. Veera peittelee ja salailee ongelmiaan vaikka ei tarvitsisi. Itse harrastan thai boxingia ja olen mustelmilla vähän väliä, ja tosiaan itsekin pari kertaa saanut selitellä että kotona ei odota nyrkki ja hella. Silti mulle jää aina yhtä vaivaantunut olo noista keskusteluista, vähän kun tahtoisi huutaa perään että 'ihan oikeesti.. ei mua hakata!'.. mikä tekisi tilanteesta vielä vähemmän uskottavan.
-
-
Voisko joku ottaa vaikka screenshotin siitä vauvasta ja kommata linkin jokaikiseen postaukseen, niin ei tartteis aina kysellä mistä vauvasta on kyse?
-
Varmaan vetelisin tanttaa päin korvia jos tulis ilman perusteita jakelemaan jotain lippusia ja lappusia. Onhan se hyvä, että jotkut huolehtii tollasista asioista, mutta rajansa kaikella..
-
Ei jestas mikä tantta Veeran tapauksessa :D itekkin mustelmilla tai haavoilla kokoajan (tällähetkellä molemmissa ranteissa palovammat ja sormi laastarissa tikattuna vekin takia, mustelmien lisäks.) JA IHAN ITE oon kaikki saanu aikaan ja selvinpäin :D sekä vahingossa, koska niin pirun tura ihminen ettei peltiä saa ees lämpimään uuniin polttamatta itteensä tai pilkottua sipulia ilman että puoli sormea irtoo :D (kirvelee yllättävän paljon) mutta siis myöskin toinen silmä mustana kaupungilla vetänyt ihan reteesti, sääliviä katseita kyllä sai ja muutamat jopa kesken kauppareissun KYSY mikä naamaan sattunut. Nauraen kerroin et iskin viisaan pään yhteen 70kg koirani kanssa, joka syliin tahtoi, mutta eipä sitä kukaan uskonut. Tottakai joka vekki ja mustelma on väkivallan seurausta. HEI HALOO?!
-
Mm. akka93 & comp. Niin, että kaikkien pahoinpideltyjen näköisten ihmisten kohdalla olisi paras vaan olettaa, että ihan ite törttöilly, ei se mitään apua tartte? Enemmän se mun mielestä osoittaa huonoa käytöstä, idioottimaisuutta ynnä muuta kaikkea kivaa niiltä ihmisiltä jotka paheksuvat sitä, että joku tarjoaa apua. Kanssaihmiset eivät voi tietää, mistä toisen haavat, mustelmat ja rumat jäljet ovat tulleet. Koska ei voi tietää, on parempi tarkistaa tarvitseeko kaltoinkohdellun näköinen ihminen apua, jos ei tartte niin hyvä.
-
tapsa: Voisko joku ottaa vaikka screenshotin siitä vauvasta ja kommata linkin jokaikiseen postaukseen, niin ei tartteis aina kysellä mistä vauvasta on kyse?
Hei, ketä kiinnostaa oikeesti? Itsekään tiedä mistä kyse, mut sivuutan nuo kommentit syvää myötähäpeää kokien koska jollain on oikeasti aikaa notkua tällä sivustolla niin, että kommentoijatkin tulee tutuiksi ja kaikki on "sisäpiirin" vitsejä. -
Niin no, itse koin perheväkivaltaa koko lapsuuteni, ja KERRAN koulussa yksi opettaja kysyi onko kaikki kunnossa. Olin jälleen kerran silmä mustana, mutta ilmeisesti vain iloisesti oletettiin, että olen itse aiheuttanut mustelmani. Isäni on perinteisen turpaanvetämisen lisäksi myös mm. murtanut minulta luita, mutta äitini koulutti minut jo pienenä valehtelemaan sujuvasti lääkäreille ja hoitajille. Uhattiin nimittäin, että joudun lastenkotiin, jos kerron mitä oikeasti on tapahtunut. Lisäksi pidin saamaani kohtelua ihan normaalinia n. 10-vuotiaaksi asti. Joten ei, se ei ole väärin yrittää tarjota apuaan kanssakansalaiselle. Tekisin niin itsekin, mutta täytyy kyllä myös myöntää, että en ymmärrä alkuunkaan, miksi aikuiset ihmiset eivät häivy väkivaltaisesta suhteesta. Muistan itse sen epätoivon, kun laskin kuukausia täysi-ikäisyyteen, että pääsisin omasta perhehelvetistäni pois. Aikuisilla on aina vaihtoehto, lapsilla ei.
-
Mervi: Niin no, itse koin perheväkivaltaa koko lapsuuteni, ja KERRAN koulussa yksi opettaja kysyi onko kaikki kunnossa. Olin jälleen kerran silmä mustana, mutta ilmeisesti vain iloisesti oletettiin, että olen itse aiheuttanut mustelmani. Isäni on perinteisen turpaanvetämisen lisäksi myös mm. murtanut minulta luita, mutta äitini koulutti minut jo pienenä valehtelemaan sujuvasti lääkäreille ja hoitajille. Uhattiin nimittäin, että joudun lastenkotiin, jos kerron mitä oikeasti on tapahtunut. Lisäksi pidin saamaani kohtelua ihan normaalinia n. 10-vuotiaaksi asti. Joten ei, se ei ole väärin yrittää tarjota apuaan kanssakansalaiselle. Tekisin niin itsekin, mutta täytyy kyllä myös myöntää, että en ymmärrä alkuunkaan, miksi aikuiset ihmiset eivät häivy väkivaltaisesta suhteesta. Muistan itse sen epätoivon, kun laskin kuukausia täysi-ikäisyyteen, että pääsisin omasta perhehelvetistäni pois. Aikuisilla on aina vaihtoehto, lapsilla ei.
Ei se ole niin helppoa kuin mitä luulisi. Itseltäni kesti ihan liian kauan päästä pois tällaisesta suhteesta, ja syitä olivat muun muassa: - mies uhkaili kostavansa minulle eri tavoin, jos yrittäisin lähteä - syyllisyys; "omaa syytänihän tää on". Mies myös sanoi, että minä olin syypää hänen alkoholi- ja mielenterveysongelmiinsa, jotka sitten taas johtivat tähän, ja sanoi että on velvollisuuteni jäädä ja auttaa hänet takaisin jaloilleen. - "eiks oikee väkivalta oo enemmän sellaista et joutuu sairaalaan, ei tää pieni mätkiminen mitään ole" - kertoessani äidilleni asiasta pitkän rohkeuden keräämisen jälkeen hän ilmoitti, että molemmissa on varmasti vikaa, ja että mun täytyy opetella tekemään kompromisseja parisuhteen eteen - yhteinen asunto -
Matkustin junalla Helsingistä Ouluun. Olin siinä jo jonkin aikaa istunut puolityhjässä vaunussa, kun nenään alkoi tuntua outo haju. Aikani ihmeteltyäni tajusin, että joku aiempi matkustaja oli laskenut alleen sille paikalle jossa istuin. Kuivunut jo, mutta haju jäi - ja tarttui minun housuihini! Oulussa ensimmäiseksi poikkesinkin sitten vaihtamaan vaatteeni, ennenkuin kehtasin jatkaa matkaani.
-
W.: - kertoessani äidilleni asiasta pitkän rohkeuden keräämisen jälkeen hän ilmoitti, että molemmissa on varmasti vikaa, ja että mun täytyy opetella tekemään kompromisseja parisuhteen eteen
Ja viikon huonoimman äidin titteli pamahti sinne. Kuinka joku voi OMALLE LAPSELLEEN sanoa noin? MITÄ HELVETTIÄ. Mulla ei ole lapsia enkä niistä pidä, mutta jos joku mätkisi mun kakaraani turpaan, mä menisin sinne kirveen kanssa oveen koputtelemaan. Mä repisin ne paljain käsin kappaleiksi. -
-
dollyboy: Ja viikon huonoimman äidin titteli pamahti sinne. Kuinka joku voi OMALLE LAPSELLEEN sanoa noin? MITÄ HELVETTIÄ. Mulla ei ole lapsia enkä niistä pidä, mutta jos joku mätkisi mun kakaraani turpaan, mä menisin sinne kirveen kanssa oveen koputtelemaan. Mä repisin ne paljain käsin kappaleiksi.
Sillä on ollut omat taakkansa elämässä, mä luulen että se kielsi sen tilanteen koska ei halunnut kohdata sitä kivuliasta todellisuutta, että sen lapsella on kauheaa. Ei se ole hyväksyttävää, mutta auttaa ymmärtämään -
W.: Sillä on ollut omat taakkansa elämässä, mä luulen että se kielsi sen tilanteen koska ei halunnut kohdata sitä kivuliasta todellisuutta, että sen lapsella on kauheaa. Ei se ole hyväksyttävää, mutta auttaa ymmärtämään
Jotkut ihmiset ihan oikeasti luulee, että sellainen "pieni" (tai isompikin) väkivalta on ihan normaalia. Että jos haluaa jotain suhteen kaltaista, niin sitten pitää sietää sitä huonoa kohtelua siitä vastineeksi. Ja jos siitä lähtee menemään, niin sitten on yksin eikä koskaan kelpaa kenellekään, kun "enhän mä parempaakaan ansaitse". Ja se huono kohtelu on aina niin helppoa selittää milloin milläkin tekosyillä, "kun sillä on niin vaikeaa kun ei oo töitä" ja aina se on muiden kuin tekijän oma vika. Ei se paska kohtelu ole hinta mikä suhteesta pitää maksaa. Hyvät asiat ei tunnu pahalta. -
Veeran tarinassa se tantta oli varmaan yksinäinen ja etti epätoivoisesti jotain samansieluista. Ei kuitenkaan nää sankarit tuu miettineeksi, että sellainen säälivä katse on aika halventava tietyllä tavalla. Vaikka joku oikeesti ois kohdannut jotain pahaa, niin säälivä katse on vähän kuin sylkis päälle. Mieluummin yksinkertaisesti antais sen kutsukortin ja sanois kohteliaasti, lyhyesti ja painokkaasti, että jos on tällainen tilanne, voit täältä saada apua. Ei viestitellä "Voi ressukkaa, et ole selvitä elämässä" vaan "Jos tarvitset apua, voit ottaa yhteyttä". Jälkimmäinen painottaa enemmän miten itse kukin voi toimia sen oman tilanteen parantamiseksi. P.S.Trollit sanokoon homofobisia kommenttejaan siitä miten kipeä peppuni on.
-
W.: Ei se ole niin helppoa kuin mitä luulisi. Itseltäni kesti ihan liian kauan päästä pois tällaisesta suhteesta, ja syitä olivat muun muassa: - mies uhkaili kostavansa minulle eri tavoin, jos yrittäisin lähteä - syyllisyys; “omaa syytänihän tää on”. Mies myös sanoi, että minä olin syypää hänen alkoholi- ja mielenterveysongelmiinsa, jotka sitten taas johtivat tähän, ja sanoi että on velvollisuuteni jäädä ja auttaa hänet takaisin jaloilleen. - “eiks oikee väkivalta oo enemmän sellaista et joutuu sairaalaan, ei tää pieni mätkiminen mitään ole” - kertoessani äidilleni asiasta pitkän rohkeuden keräämisen jälkeen hän ilmoitti, että molemmissa on varmasti vikaa, ja että mun täytyy opetella tekemään kompromisseja parisuhteen eteen - yhteinen asunto
Nyt kun kommentteja vähän, niin uutta kommentaaria. En oo psykologianörtti, mutta oon kerran täällä maininnut yhdysvaltalaisen George K. Simonin kirjoitukset, jotka Googlettaa helposti. Jotkut ihmiset haluu ja on virittäytyneet olemaan aina niskan päällä. Toisen oikeuksia ja rajoa ei mukamas tarvitse kunnioittaa. Vastuuta mukamas ei tarvitse ottaa vaan aina sysätään toisen niskoille. Totta kai on myös tapauksia, joissa häikäilemätön, piiloaggressiivinen taistelijaluonne käyttää omien läheistensä luottamusta hyväksi mustamaalatakseen oikeaa uhria. Silti se, että epäilee ihan tuosta vaan suoralta kädeltä, asiaa oikeasti miettimättä omaa lastaan, ja vielä syyllistää väkivallan kohteeksi joutumisesta on todella selkärangatonta. Kannattaisi poistaa tämä äiti äitienpäivätoivotuslistalta. Ei ansaitse mitään kunnioitusta sen enempää kuin väkivaltainen parisuhdekontrollifriikki. P.S. Muita hyviä lähteitä, joita oon hokannut, on Stalking the Soul(Marie-France Hirigoyen), Emotional Rape Syndrme(Michael Fox) ja Verbally Abuse Relationship(Patricia Evans). Selttävät paljon siitä miten vahingolliset suhteet pääsee kehittymään. -
kukka hatussa: Minusta “tantta” oli oikein sydämellinen täti
On toki, mutta ennakkoluuloista ja siten asiatonta. Vähän sama kuin menisin jakamaan valkoihoiselle naiselle, joka kulkee tummaihoisen miesystävänsä kanssa "raiskauksien uhrit"-tukipalvelulappuja. -
hekomopo: Miten noi "tarkastajat" oikee toimii jossai busseissa tai junissa? Meilläpäi täällä Itä-Suomessa bussiin mentäessä se lippunen maksetaan ja sit männää penkille istuskelemmaan, eikä kukaan tule mitää lippusia tarkastamaan.. Junissa sit vaan Konduktööri käy jokasen luona "matkaliput".. Miks jossai Helsinkvorssissa homma tehhää tarkastajien kautta? :D
Ne nousee kyytiin ja tarkastaa kaikkien matkaliput. Mokan aikaan esim. Helsingistä kyytiinnoussut on päässyt Helsingin sisäisellä lipulla kyytiin, mutta on voinut matkustaa Vantaan puolelle jolloin hänellä pitäisi olla kalliimpi seutulippu. Tarkasta tarkastaa onko hänellä se, koska linja-autonkuljettajalla ei ole mahdollisuutta seurata kenellä oli mikäkin lippu ja minne asti tämä matkustaa. Samaten tuohon aikaan konduktöörit eivät lähijunissa tarkastaneet matkalippuja, eivätkä itseasiassa vieläkään voi kirjoittaa tarkastusmaksua, joten tarkastajat hoitavat senkin pestin yhä.
Kommentti