Kurkistus koiraryhmään, osa 3
Koiraihminen kohtaa elämää suuremman ongelman ja kääntyy internetin puoleen.
Seuraava
Ilmaiseksi voi myydä mitä tahansa – paitsi tämän maton... Edellinen
Hengenvaarallinen myrkkysammakko eksyy Suomeen.
Ilmaiseksi voi myydä mitä tahansa – paitsi tämän maton... Edellinen
Hengenvaarallinen myrkkysammakko eksyy Suomeen.
67 kommenttia
-
Haluaisin nähdä sen poliisisedän ilmeen, joka on juuri palannut kesälomiltaan / viikonloppureissultaan ja saa ensitöikseen työpöytänsä ääreen Annan, joka haluaa tehdä rikosilmoituksen "koska henkilö X oli ilkee ja vaihto mun myymän koiran nimen vaikka meillä oli suulinen sopimus, SUULLINEN SOPIMUS OLI! :'( "
-
-
En oikeesti ymmärrä ihmisiä jotka vaatii saada päättää koiran nimen, vain siksi että, Annan termiä käyttäen, ovat toimineen "kätilönä" näille pennuille. Jos joskus hankin koiran, niin päätän nimen ihan sen mukaan miltä itestä tuntuu, en sen mukaan mitä joku kasvattaja haluaa.
-
Koiran identiteettiä on nyt muutettu! Henkinen side kätilöön katkaistu! Vakava asia!
-
"Haloo? Onko hätäkeskus? Sain selville, että omistaja muutti 100% omistamansa koiran nimen!"
-
-
Kasvattaja yleensä päättää nimen rekisteriin. Mutta kyllä sitä koiraa voi kutsua vaikka lusikaksi kotona :)
-
Ei muuta ku omankäden oikeus käyttöön Anna. Oppivatpa olee vaihtamatta entisten koiriesi nimiä.
-
Ite oon kattonu useinki ilmoituksia aikuisista koirista kun olen miettinyt vakavissani että ottaisin koiran. Ja melkein jokaisen kohdalla olen miettinyt mikä voisi olla uusi nimi jos kyseinen koira meille päätyisi. Koska ei helvetti ihmiset antaa välillä todella urpoja nimiä lemmikeilleen, mitkä ei sitten millään omaan suuhun sovi. Eläimet oppivat kyllä uudet nimet, helpottaa jos uudessa nimessä on edes jotenkin samaa äänenpainoa kuin vanhassa nimessä mutta täysin uusikin tulee opituksi. Mitä hittoa se myyjää enää liikuttaa kun eläin asustelee jo muualla? Joku lapsen tasolle jäänyt aikuinen ilmeisesti kun polkee vaan jalkaa lattiaan inttäen että "Mut ku minä haluan! Minä määrään!" Ihan hyvä että koira ei ainakaan kasvattajalle jäänyt...
-
Veikkaisinpa, että Anna ei ole ammatiltaan kätilö. Ei luultavasti pää kestäisi viikkoakaan kun vanhemmat menee kerta toisensa jälkeen muuttamaan lapsiensa identiteettiä ja katkomaan vähäisiäkin kätilösiteitä.
-
Unenpöpperössä puoli kuudelta rupesin lukemaan tiistain mokia, Hercule Koirat sai kyllä revähtämään sellaiseen nauruun että heräsipä tähänkin päivään.
-
-
Minäpä olen suututtanut koirankasvattajan sillä, kun olen reilu puoli vuotta pennun saapumisesta käynyt viikonloppureissulla ja koiraa hoiti tällöin joku muu kuin minä itse. Hänen mukaansa se oli myynnin ehto, että en lähde mihinkään vaan vain minä huolehdin koirasta. Itse kyllä muistelen että myynti oli sovittu jo aiemmin ja vasta tämän jälkeen tuli tälläinen toive jota lupasin harkita. Näin sitä tehdään uusia aluevaltauksia: myyn koiran = hallitsen ostajan elämää.
-
Onkohan Annalla omia muksuja? On siinä varmaan kätilö ihmeissään ku vastasynnyttänyt Anna menee kätilöltä kyseleen et mikäs tän muksun nimi mahtaa olla? Tai no, tuon Hercule Koiratin jälkeen ehkä parempikin että se kätilö hoitaa sen nimen annon..
-
Mietin että mitä se Irjan utelema "kirjallinen sopimus" sitten muuttaisi. "Täten lupaan olla kutsumatta Hercule Koiratia miksikään muuksi..."
-
Snadisti kontrollifriikki tämä Anna. Oliskohan Annallekin ihan ok, jos kasvattaja olis keksiny hänen koiralleen jonkin älyttömän nimen? Ihan varmasti.
-
Kasvattajiakin on niin moneen lähtöön =D Osalla jää tuo mammavaihe päälle pahemman kerran, ei Anna suinkaan ainoa tai edes pahin ole =D
-
Itse otin eräältä ihmiseltä X rottia. Hän halusi käydä rottia uudessa kodissa tervehtimässä ja se oli minusta OK. Oli hieman "junttimainen" kun meille tuli, kutsui rottia lempinimillä, joita en itse olisi ikinä halunnut omista rotistani kuulla (mm. paskahousu) ja yritti ottaa väkisin syliin, vaikka rotat eivät halunneet ky. henkilön lähelle edes tulla. Viipyi vielä useamman tunnin juttelemassa omasta elämästään. Tämän jälkeen hänen olisi pitänyt päästä katsomaan rottia 1-2kk välein aina sen 3v ajan, jonka rottapojat meillä elivät. Jos olisin tiennyt, että saan ex-omistajan rottien mukana, olisin ottanut rottani muualta. Luojan kiitos omat työni ja miehen työt menivät ristiin hänen työkkärireissujensa kanssa, joten pystyi aina sanomaan, ettei käy. Mutta monesti otti Facessa yhteyttä, ettei olisi minulle rottia antanut jos olisi tiennyt, että pääsee vain kerran katsomaan heitä.
-
Voi hyvänen jestas! Ei kirjallisillakaan sopimuksilla voi sopia ihan mitä tahansa järjettömyyksiä. Tai vaikka sovitaan, ei niistä tarvitse välittää. Käyttäkää ihmiset maalaisjärkeä ja pitäkää puolenne hörhöjä vastaan!
-
-
Tara: Kasvattaja yleensä päättää nimen rekisteriin. Mutta kyllä sitä koiraa voi kutsua vaikka lusikaksi kotona
Hahhah, meidän koiran nimi itseasiassa on Lusikka... -
No jopas. Kyllä minäkin pienempänä (ja vähän isompanakin) tykkäsin aina antaa kaikille meidän koirien pennuille nimet, mutta kun luovutuksen aika tuli, niin ei olisi tullut mieleenkään vaatia uutta omistajaa kutsumaan pentua sillä nimellä, jolla sitä itse kutsuimme.
-
Sen nimi oli Homeinen perseveivi, mut se muutti sen nimen sit ilman lupaa!!! yhyy!
-
Me myytiin vuoden vaihteessa kolme pentua maailmalle (kaikki muuten vaihtoivat niiden nimet, mutta ei me niille mitään nimiä oltu opetettukaan, vaan ite keskenämme viitattiin pentuihin nimillä koska se on helpompaa) ja siinä samalla saatiin tietää, että myyntisopimuksessa olevat ehdot jotka liittyy tavaran (eläimen) käyttöön omistusoikeuden siirtymisen jälkeen, on pätemättömiä. Me nääs pistettiin soppariin, että jos koira vaihtaa kotia niin me halutaan tietää siitä, ja jos koirasta ollaan luopumassa niin meille pitää tarjota mahollisuus ottaa/ostaa koira takasin ennen kun vievät sen piikille. Nää ehdot kyllä on yhä niissä papereissa, mutta jollei niitä noudateta niin ei me mitään sille voida. Eli vaikka olisi ollut kirjallinen sopimus, niin kyllä siitä Herculesta saa Xorron tehdä :)
-
Mitä tuo Anna kuvittelee edes oikeusjutulla saavansa aikaan? Vaikka olisi se kirjallinen sopimus tai vaikka sata todistajaa suullisella, niin vahingonkorvauksia ei saisi kun ei ole mitään todistettavaa vahinkoa kärsinyt. Ostaja ei saisi rangaistusta, koska kyse ei ole rikoksesta vaan riidasta. Ellei sitten sopimus määrittele jonkinlaista sopimussakkoa. Tämä kaikki tietysti sillä oletuksella, että koko haastehakemus menisi edes läpi :D
-
Muistuu mieleen Villivarsan yleisöpalstalla ollut kuva ponista ja teksti, kun tyttö harmitteli, että seuraava omistaja oli vaihtanut ponin nimen. Terskahan oli ihan hyvä nimi! xD Mielestäni Hercule Koirat on jopa ihan hyvä nimi. Siis jos vertaa kaikkiin niihin Hunajapuputsin Höpönöpöihin, mitä varsinkin seurakoirarotuisille koirille ja myös (rotu)kissoille kasvattajat antavat.
-
pallinaama: Minäpä olen suututtanut koirankasvattajan sillä, kun olen reilu puoli vuotta pennun saapumisesta käynyt viikonloppureissulla ja koiraa hoiti tällöin joku muu kuin minä itse. Hänen mukaansa se oli myynnin ehto, että en lähde mihinkään vaan vain minä huolehdin koirasta. Itse kyllä muistelen että myynti oli sovittu jo aiemmin ja vasta tämän jälkeen tuli tälläinen toive jota lupasin harkita. Näin sitä tehdään uusia aluevaltauksia: myyn koiran = hallitsen ostajan elämää.
Siskolle kävi samaa kissan ja kasvattajan kanssa... -
Onkohan meidän lapsen synnytyksessä avustaneen kätilönkin side nyt katkaistu meidän tyttäreen, kun itse nimesimme hänet.. :O
-
oitu: Itse otin eräältä ihmiseltä X rottia. Hän halusi käydä rottia uudessa kodissa tervehtimässä ja se oli minusta OK. Oli hieman “junttimainen” kun meille tuli, kutsui rottia lempinimillä, joita en itse olisi ikinä halunnut omista rotistani kuulla (mm. paskahousu) ja yritti ottaa väkisin syliin, vaikka rotat eivät halunneet ky. henkilön lähelle edes tulla. Viipyi vielä useamman tunnin juttelemassa omasta elämästään. Tämän jälkeen hänen olisi pitänyt päästä katsomaan rottia 1-2kk välein aina sen 3v ajan, jonka rottapojat meillä elivät. Jos olisin tiennyt, että saan ex-omistajan rottien mukana, olisin ottanut rottani muualta. Luojan kiitos omat työni ja miehen työt menivät ristiin hänen työkkärireissujensa kanssa, joten pystyi aina sanomaan, ettei käy. Mutta monesti otti Facessa yhteyttä, ettei olisi minulle rottia antanut jos olisi tiennyt, että pääsee vain kerran katsomaan heitä.
Voi anna mun kaikki kestää... Miksi tuo tyyppi ei teettänyt sellaista määrää jälkeläisiä että on omassa kotonaan tarpeeksi katselemista. Jonkun sijoituskoiran kohdalla voisin tuon ehkä vielä jotenkin ymmärtää, mutta en muuten. -
-
Itse sain seurata vierestä, kun tuttu luopui nuoresta koirastaan ja parjasi sen uutta omistajaa, kun hän ei pidä sitä päivisin häkissä! Sattuneesta syystä oli myös erittäin närkästynyt, kun ei saanut tulla vierailemaan uuden omistajan luona niin usein kun halusi. Olisi pitänyt ottaa talteen ja lähettää tänne.
-
Hercule Koirat ja sydän perään, eisssssaatana että repesin!! Kuului varmasti naapuriin asti tahaton nauruhalvaukseni. Oho, no sori. Juu siis, koirahullut on hulluja.
-
Kyseinen kasvattaja pitäisi haastaa oikeuteen noin ruman nimen antamisesta koiralle! Hercule Koirat, ei jumalavita... Tuotako pitäisi huudella lenkkipolulla muiden ihmisten kuullen? "Hercule Koirat, tule tule, tänne!" Koira-parka tosin nyt kärsii identiteettikriisistä. Olisi varmasti ollut kyllä loistava koiraetsijä.
-
Mahtaa koiralla olla identiteettikriisiä muutenkin, aivan kun tämä "kätilö" olisi halunnut koirasta jakautuneen persoonan. Hercule Koirat. Montako niitä Herculeen koiria on yhessä koirassa sitten? 2 vai 500? Tuosta nimestä tulee lähinnä mieleen joku yhdistys tai muu vastaava eikä se silti kuulosta kovinkaan fiksulta. Jos taas olisi riittänyt että uusi omistaja kutsuu koiraa vaikkapa Hercules-nimellä niin seki kuulostaa jotenkin urpolta, ainakin mun mielestä. Ei nyt pahalla niille joiden koiran nimi on Hercules.
-
Herää kysymys, kuinka nämä koiriensa/kissojensa/rottiensa napanuorista kynsin hampain kiinnipitelevät "kätilöt" ja "melkeen ku omat äidit/isät" pystyvät silti myymään eläimet eteenpäin? Pitäisivät itsellään niin saisivat päättää nimet ja lempinimet koko loppuelämäksi, vahtia ja katsella ja pitää niitä häkissä 24/7 ihan itse :D
-
Mun vanhempien koiralla on edelleen virallisena nimenä kasvattajan antama kennel-nimi, mutta se millä nimellä sitä kutsutaan kyllä vaihtu heti kun pentu meidän perheeseen tuli. Vaikka kasvattajan antama "Tarmo" kyllä sopis sille energiapakkaukselle hyvin edelleen.
-
Voi koira raukkaa, kun emo on sille antanut nimeksi Vuhvuh-hau, ja sitten tulee joku Anna ja vaihtaa sen nimen Hercule Koiratiksi. IDENTITEETTIKRIISI.
-
Meillä on kasvattajan kanssa vieläkin hyvät välit, vaikka ostin niiltä koirani neljä vuotta sitten. Välillä käydään niillä näyttämässä koiraa, joskus ne käy meillä. Alussa oli tietysti useemmin. Sit laitan kuvia sähköpostiin. Ja vanhemmatkin pitävät yhteyttä jo vanhan koiran kasvattajaan. Ja kun olimme koiramme nimen päättänyt ja kertonut kasvattajalle, rupesi hänkin kutsumaan koiraa sillä nimellä, jotta pentu oppisi uuden nimen nopeammin. Ainut ehto oli se, jos joudumme luopumaan koirasta jostain syystä, ovat he ensimmäisenä ostamassa sen takaisin. Mut eipä oo sitäkään ehtoo tarvinnu toteuttaa, tossahan tuo vielä vieressä makaa!
-
Huoh: Siskolle kävi samaa kissan ja kasvattajan kanssa…
Tiedän hyvin että jos kissani saisivat pentuja, niin olisin neuroottinen sotku joka haluaisi tietää niiden pentujen loppuelämästä ja definitiivisesti käydä tapaamassa, ja odottaisi joulukorttejakin. Joten kaikki kissani ovat leikattuja. Ei pidä sellaiseen ryhtyä mistä ei kunnialla selviä. Tosin niillä on netissä kuvasivu jotta kasvattajat saavat käydä vilkaisemassa että hyvin voivat, se on mielestäni kohteliasta. -
Mansikka: Mahtaa koiralla olla identiteettikriisiä muutenkin, aivan kun tämä “kätilö” olisi halunnut koirasta jakautuneen persoonan. Hercule Koirat. Montako niitä Herculeen koiria on yhessä koirassa sitten? 2 vai 500? Tuosta nimestä tulee lähinnä mieleen joku yhdistys tai muu vastaava eikä se silti kuulosta kovinkaan fiksulta. Jos taas olisi riittänyt että uusi omistaja kutsuu koiraa vaikkapa Hercules-nimellä niin seki kuulostaa jotenkin urpolta, ainakin mun mielestä. Ei nyt pahalla niille joiden koiran nimi on Hercules.
Tässä pitää tietää Hercule Poirot. -
Mahtaakohan näin olla että vain yksi henkilö on muuttanut koiran nimen? Oman kokemuksen mukaan noin 90% valitsee itse koiralle nimen ja nämä loput 10% ovat Annoja
-
Hercule Koirat. Kuka pönttö edes haluaa vaihtaa noin legendaarisen nimen?
-
Mä olisin vaihtanut sen nimeksi Hercule KoirOt. Koiratissa ei ole kauheasti järkeä.
-
Tuleeko se lausua ranskalaisittain "herkyl kuaröö" Vai ihan vaan "koirot". Harmi kun kätilö ei saanut päättää mun ihan oikean lapsen nimeä.
-
Paskin provoyritys hetkeen, miten tämä ees mokiin asti mahtoi päästä -.-'
-
Ihan älytön tyyppi tää Anna mut hajosin kyllä tolle "Hercule Koiratille". :D - No en sano mitään. - PS. Ihan kauhee nimi. Haha.
-
-
Mun kastenimi on Jarkko mutta koko ikäni mua on kutsuttu Jaskaksi. Voinko haastaa käräjille kaikki aina lastentarhasta asti?
-
lol: Koiran identiteettiä on nyt muutettu! Henkinen side kätilöön katkaistu! Vakava asia!
Katso kuvat! -
Tuskinpa Anna edes on mikään "oikea" koirankasvattaja, eiköhän siinä ole taas joku peruspirjo joka on halunnut teettää koirallaan pennut koska se on niin kiltti ja söpö ja ihana. En usko, että kukaan kasvattajakurssin läpäissyt ja sen jälkeen virallisesti koiria kasvattanut latelisi tuollaista "toimin kätilönä synnytyksessä ja ne on mulle melkeen kun omia lapsia uguguu" -hömppää, saati panikoisi koiran "identiteetin muuttamisesta". Tai ainakin toivon, ettei.
-
oitu: Itse otin eräältä ihmiseltä X rottia. Hän halusi käydä rottia uudessa kodissa tervehtimässä ja se oli minusta OK. Oli hieman “junttimainen” kun meille tuli, kutsui rottia lempinimillä, joita en itse olisi ikinä halunnut omista rotistani kuulla (mm. paskahousu) ja yritti ottaa väkisin syliin, vaikka rotat eivät halunneet ky. henkilön lähelle edes tulla. Viipyi vielä useamman tunnin juttelemassa omasta elämästään. Tämän jälkeen hänen olisi pitänyt päästä katsomaan rottia 1-2kk välein aina sen 3v ajan, jonka rottapojat meillä elivät. Jos olisin tiennyt, että saan ex-omistajan rottien mukana, olisin ottanut rottani muualta. Luojan kiitos omat työni ja miehen työt menivät ristiin hänen työkkärireissujensa kanssa, joten pystyi aina sanomaan, ettei käy. Mutta monesti otti Facessa yhteyttä, ettei olisi minulle rottia antanut jos olisi tiennyt, että pääsee vain kerran katsomaan heitä.
Paskahousu :DDD -
Tästä mokasta tuli mieleen aiempi vastaava, missä kissoja myynyt katsoi oikeudekseen seurata niiden elämää uudessa kodissa maailman tappiin asti: http://www.feissarimokat.com/2013/09/ikuiset-ystavat/
-
Täällä kettuillaan usein kissaihmisille, mutta enpä ole tällaisiin kissaihmisiin törmännyt. Toimin kätilönä synnytyksessä..voi luoja!
-
-
Sinällään on ihan oikeassa, että suullinen sopimus on yhtä pätevä kuin kirjallinenkin. Sitä vaan on vaikeampi näyttää toteen, kun toinen sopijaosapuoli väittää, ettei moista ole ikinä sovittukaan. Pitäisikö ihan ihmiskätilöilläkin olla oikeus nimetä synnytyksessä auttamiaan lapsia?
-
Onko se silleen että kun syntyy sairaalassa vauva niin se kätilö saa sen nimen päättää ja sitö ei sitte PERKELE MENNÖ VAIHTAMAA TAI LÄHTEE HETI RIKOSILMOTUS
-
Mikä helvetin "Haastaa oikeuteen"? Eihän sellasita ole edes olemassa kun oikeuteen haastaminen :D
Kommentoi
Kommentti