Hilpeitä hetkiä hississä
Jos tunnelma hississä vieraan kanssa ei ole tarpeeksi kiusallinen, voit sanoa jotain noloa.
Seuraava
Kun kakka osuu tuulettimen... Edellinen
Onko verot maksettu ja meneekö kaikki varmasti lain mukaan?
Kun kakka osuu tuulettimen... Edellinen
Onko verot maksettu ja meneekö kaikki varmasti lain mukaan?
43 kommenttia
-
-
Saanalla ei ollut mitään omia juttuja niin kopioi sitten yhden internetin vanhimmista jutuista.
-
Saanan lätkällä ei pääse ylimpään eli kakkoskerroksee. Kuinka monessa kakskerroksisessa edes on hissi.
-
höhö: Saanan lätkällä ei pääse ylimpään eli kakkoskerroksee. Kuinka monessa kakskerroksisessa edes on hissi.
Tulee mieleen ainakin pienet kauppakeskukset ja tavaratalot. Siellä on toki myös usein miinusmerkkisiäkin kerroksia parkkihalliin... -
-
höhö: Saanan lätkällä ei pääse ylimpään eli kakkoskerroksee. Kuinka monessa kakskerroksisessa edes on hissi.
Täällä meillä päin ainakin sairaalassa on vaan kaksi kerrosta ja löytyy hissi, samoin eräässä kaupassa. -
"Saanan lätkällä ei pääse ylimpään eli kakkoskerroksee. Kuinka monessa kakskerroksisessa edes on hissi.
höhö: Saanan lätkällä ei pääse ylimpään eli kakkoskerroksee. Kuinka monessa kakskerroksisessa edes on hissi.
Luetun ymmärtäminen on selkeästi yliarvostettua. -
Muutenkin kannattaa mennä hissillä kokonainen kerrosväli.
-
Mä en oo koskaan ymmärtänyt, miksi vanhuksille puhutaan samallailla kun lapsille..
-
-
kkyhg: Mä en oo koskaan ymmärtänyt, miksi vanhuksille puhutaan samallailla kun lapsille..
Olen erittäin samaa mieltä. Niin hoitajat kuin omaisetkin lässyttävät ja "toruvat" jos on oltu tuhmasti. Aikuiselle ihmiselle! Luoja auta sitä päivää, kun minulle lässytetään ollessani vanhus. -
Vanhuksille lässytetään, koska niiden aivotoiminta on usein taantunut pikkulapsen tasolle. Ei enää oikein ymmärretä, kuka ollaan, missä ollaan ja mitä tehdään, saati sitten että kuinka käyttäytyä, tai mitä maailmassa tapahtuu. Siis niissä tapauksissa kun vanhus alkaa jo fyysisenkin kunnon puolesta olla niin heikossa hapessa, että tarvitsee jatkuvasti muiden apua. Surkutelkaa vaan, ei se dementoitunutkaan vanhus ymmärrä, että sille lässytetään - hädin tuskin ymmärtää, mitä sille lässytetään. Kokemusta on.
-
Aivan Saana, näinhän siinä juuri varmasti kävi.. Et sitten muuta keksinyt?: D
-
Siinä oli hyvä esimerkki nykyisen yläasteen teineistä 70 vuoden päästä.
-
Kuka ihme edes sanoisi että "viittittekö painaa mua kakkoseen"? Minä olisin sanonut tuossa tilanteessa että viittittekö painaa MUT kakkoseen. Vai onko nämä jotain murre-eroja, jotka sekoitan kielen osaamattomuuteen? t. pilkunviilaaja
-
Jos Saanan tarina on totta, kuinka paha suustaan Saana on mummona.
-
Esa M: Olen erittäin samaa mieltä. Niin hoitajat kuin omaisetkin lässyttävät ja “toruvat” jos on oltu tuhmasti. Aikuiselle ihmiselle! Luoja auta sitä päivää, kun minulle lässytetään ollessani vanhus.
Tasan samaa mieltä. Kuulostaa ihan kauhealta kun vanhus puhuu vanhanaikaisen kohteliaasti ja teitittelee hoitajaa (ainakin omat isovanhempani olivat ehdottoman muodollisia kunnes muisti petti lopullisesti) -ja hoitaja höpöttelee jotain mukavia "Hessulle" (joka ei ole vanhuksen nimi). Mummilleni (jonka aivoissa ei ollut mitään vikaa) ehdotettiin paperitähtien askartelua -mummi siihen aika kylmästi ettei ollut tähän asti harrastanut askartelua eikä ajatellut nyt aloittaa, ja palasi sitten Dostojevskinsä pariin. Eivät sentään pakottaneet. Vanhus *voi* olla höperö, mutta ei ihminen ole höperö vain siksi että jalat ei enää kanna ja sairaudet tekevät turvallisen yksin asumisen mahdottomaksi. Ja höperöitäkin voisi kohdella kunnioittavasti. Olisi kiva jos hoitohenkilökunta voisi sen uskoa. -
Ei ne mummot mitään lapsia ole. Niitä pitää auttaa kulkemaan, ei ne tarvi mitään moraalimammaa viereen :D Ja kakkoseen painaminen on kyllä aika kulunut juttu...
-
Jos pitää kertoa noin vanha vitsi omana juttunaan niin olisi edes tehnyt sen oikein; miksi olisi vahingossa sanonu "paina mua kakkoseen". Mitä hemmetin mua jos hissin napista oli kyse.
-
Vanhuus ei ole rikkaus: Vanhuksille lässytetään, koska niiden aivotoiminta on usein taantunut pikkulapsen tasolle. Ei enää oikein ymmärretä, kuka ollaan, missä ollaan ja mitä tehdään, saati sitten että kuinka käyttäytyä, tai mitä maailmassa tapahtuu. Siis niissä tapauksissa kun vanhus alkaa jo fyysisenkin kunnon puolesta olla niin heikossa hapessa, että tarvitsee jatkuvasti muiden apua. Surkutelkaa vaan, ei se dementoitunutkaan vanhus ymmärrä, että sille lässytetään – hädin tuskin ymmärtää, mitä sille lässytetään. Kokemusta on.
Yli 85-vuotiaista noin 35% on keskivaikea tai vaikea muistisairaus (Terveyskirjasto), eli noin 65% on vielä täysin tai suhteellisen selväjärkisiä. Osa hiihtää 10 km lenkkejä ja keskustelee politiikasta vielä 90-vuotiainakin, osa on täysin muiden avun varassa, osa on fyysisesti raihnaisia mutta mieli täysin kirkas. Sen perusteella mitä oon terveydenhuollon piirissä vanhuksia nähnyt ja tavannut, oon tullut siihen tulokseen että vanhusten toimintakyvyn kirjo on niin laaja ettei yleistyksiä kannata kauheasti tehdä. Ja oikeastaan voisi myös miettiä tuoko se lässyttäminen nyt loppujen lopuksi mitään lisäarvoa viestiin normaaliin puhumiseen verrattuna ja kannattaako sitä lässyttää ylipäänsä kenellekään. -
-
Miksi hemmetissä pitää lässyttää yhtään kenellekään: lapselle, vanhukselle tai seurustelukumppanille? Antaa aivovajakin kuvan puhujasta, ei puhuteltavasta.
-
Vanhuus ei ole rikkaus: Vanhuksille lässytetään, koska niiden aivotoiminta on usein taantunut pikkulapsen tasolle. Ei enää oikein ymmärretä, kuka ollaan, missä ollaan ja mitä tehdään, saati sitten että kuinka käyttäytyä, tai mitä maailmassa tapahtuu. Siis niissä tapauksissa kun vanhus alkaa jo fyysisenkin kunnon puolesta olla niin heikossa hapessa, että tarvitsee jatkuvasti muiden apua. Surkutelkaa vaan, ei se dementoitunutkaan vanhus ymmärrä, että sille lässytetään – hädin tuskin ymmärtää, mitä sille lässytetään. Kokemusta on.
Vanhusten aivotoiminta ei useinkaan ole taantunut! Vanha ihminen on vain hitaampi, huononäköinen ja -kuuloinen, mutta silti varsin terävä, kun kommunikoidaan selkeästi ja rauhallisesti. Minua ärsyttää, kun 90-vuotiaalle isälleni lässytetään ja kohdellaan kuin pikkulasta. On surullista seurasta sivusta, kun täysjärkinen isäni yrittää pitää aikuisuudestaan kiinni, mutta lässyttelijä ei huomaa mitään, vaan jatkaa herttistelevää sävyään. Lässyttämällä saadaan ihan varmasti "alennettua" ikääntyvä ihminen sellaiseksi, jolla ei ole enää itsemääräämisoikeutta. -
Reksi: Miksi hemmetissä pitää lässyttää yhtään kenellekään: lapselle, vanhukselle tai seurustelukumppanille? Antaa aivovajakin kuvan puhujasta, ei puhuteltavasta.
Ainakin pikkulapselle lässytys kannattaa, se kehittää sanavarastoa. http://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/lepertely_kannattaa -
oli kopioitu juttu tai ei, mut tuli mieleen yhdessä ravintolassa työskennellen kävi vähän vastaavalainen tilanne, kun kysyin esimieheltäni, joka toimi sinä iltana hovina että: "saanko ottaa kolme uutta kakkoseen(pöytänumero), kun se on puhas" :D HAHAHA, vieläki naurattaa pomon ivalline ilme :D :D :D
-
Vanhuus ei ole rikkaus: Vanhuksille lässytetään, koska niiden aivotoiminta on usein taantunut pikkulapsen tasolle. Ei enää oikein ymmärretä, kuka ollaan, missä ollaan ja mitä tehdään, saati sitten että kuinka käyttäytyä, tai mitä maailmassa tapahtuu. Siis niissä tapauksissa kun vanhus alkaa jo fyysisenkin kunnon puolesta olla niin heikossa hapessa, että tarvitsee jatkuvasti muiden apua. Surkutelkaa vaan, ei se dementoitunutkaan vanhus ymmärrä, että sille lässytetään – hädin tuskin ymmärtää, mitä sille lässytetään. Kokemusta on.
Surullista, hyvin surullista... Ei olis tullut mieleenkään lässyttää aikoinaan mummolle. Hyvin alentava on tapas ajatella vanhuksista. -
Vanhuus ei ole rikkaus: Vanhuksille lässytetään, koska niiden aivotoiminta on usein taantunut pikkulapsen tasolle. Ei enää oikein ymmärretä, kuka ollaan, missä ollaan ja mitä tehdään, saati sitten että kuinka käyttäytyä, tai mitä maailmassa tapahtuu. Siis niissä tapauksissa kun vanhus alkaa jo fyysisenkin kunnon puolesta olla niin heikossa hapessa, että tarvitsee jatkuvasti muiden apua. Surkutelkaa vaan, ei se dementoitunutkaan vanhus ymmärrä, että sille lässytetään – hädin tuskin ymmärtää, mitä sille lässytetään. Kokemusta on.
Tämä on se toinen puoli, eikä kommentti mielestäni ansaitse olla miinuksella. Toki on niitä vanhuksia, jotka lukevat korkeakirjallisuutta ja keskustelevat päivänpolttavista aiheista asiantuntevasti ja osa todella säilyy terävänä loppuun asti. Tämä on se armollisempi vaihtoehto, vaikka joutuisikin joskus kuuntelemaan lässytystä. Ehkä tuo kommentti oli joillekin kylmäntuntuisesti ja ankeasti muotoiltu, mutta tuntuu että miinustajat ovat niitä joiden isovanhemmat olivat tai ovat edelleen kohtuullisen nuoria ja/tai henkisesti voimissaan. Itsekin koin tämän lapsena, mutta omat mummoni molemmat olivat lähempänä sataa kuollessaan, ja tuossa vaiheessa olleet jo vuosikausia vuodeosastolla. Sillä, mistä ei enää palata kotiin leipomaan pullaa tai piirakoita, ja jota mielessäni ja joskus ääneenkin kutsun saattohoito-osastoksi. Paljon suurempaa kunnianloukkausta kuin lässyttäminen olivat mielestäni henkilökunnan vähyys ja esim. vaippojen vaihto kellonajan mukaan, olipa lastit housussa tai ei. Ruokailulla ei useinkaan ollut aikaa jäädä valvomaan saati auttamaan, joten jos vanhus oksentaa rinnuksilleen niin se huomataan kun tarjottimet kerätään, ellei vierailija käy siitä sanomassa. Toki paikoissa on eroja, eivätkä mainitsemani kaltaiset asiat ole henkilökunnan syytä. Mutta kun näyttää olevan käynnissä pahenevissa määrin tämä "säästetään sieltä mistä viimeisenä pitäisi"-trendi, ei voi oikein uskoa että asiat tästä ainakaan paranevat. Ainakin itse silloin kohtalaisen nuorena kun kävin mummoa katsomassa "lässyttäminen" oli pieni hinta siitä jos sai dementian sumentaman mielen pelkotilat hetkeksi laantumaan, mummi kun rintamalla olleena näki vihollissotilaita käytävillä ja muita asioita mielessään, mitä en tässä nyt rupea kertomaan. Eli pointtini on, ettei ole vain yhdenlaista vanhuutta, vanhuus voi olla kepeä ja kipeä, usein molempia yhtä aikaa. Kyllähän sitä parempina päivinä istuttiin osaston partsilla ja juteltiin kuten ennen eikä kaikki ollut kurjuutta, mutta iso osa kyllä, sekä vanhukselle että omaisille. Tämäkin on osa elämää, enkä tiedä miksi sitä kenenkään pitäisi miinustella, vaikkei sitä olisikaan itse nähnyt. Enkä nyt sano etteikö olisi ihanteellisessa maailmassa suotavaa ottaa jokainen yksilönä ja kohdella häntä sen mukaan, oli nuori tai vanha, halusin vain laajentaa näkökulmaa ettei aina ole mahdollista tehdä niin, tai lähteä "suorilta jaloilta". Aina ei ole hyvää vaihtoehtoa, on vain huono ja huonompi. Sosiaalipornoa, joku voisi sanoa, mutta tälläkin hetkellä todellisuutta monelle. Anteeksi jos ankeutin, jatkakaa. -
-
Saana meni 1-kerroksesta ylimpään eli 2-kerrokseen, mihin ne miehet sitten oli menossa jos ei "ylimpään"? Sit Saana poistui vaivihkaa hissistä ja huoltomiehet jatkoi matkaa minne?
-
Itse tokaisin hissin nappien edessä seisoneelle naiselle "anteeks, saisko painaa?". Ihan ei tullut turpaan, jääkatsetta kyllä. Ja ei, en saanut painaa kuin vasta hänen poistuttuaan.
-
Mulle tuli tästä mieleen, kun menin edesmenneelle mummolleni vierailulle palvelutaloon. Samaan hissiin tuli hoitaja pyörätuolissa istuvan papan kanssa. No, seuraavasta kerroksesta mukaan tuli toinen hoitaja myös pyörätuolipotilaan kanssa. Tämä toisesta kerroksesta tuleva hoitaja sanoi, että "Mahdutaankohan me tänne kaikki", johon toinen hoitaja sanoi että "Kyllä sopu sijaa antaa!" Papparainen tokaisi tähän hyvin äkäisesti, että "Ei muuten anna kun minä oon täällä!!" Kyllä pisti hihityttämään :D
-
Vanhuus ei ole rikkaus: Vanhuksille lässytetään, koska niiden aivotoiminta on usein taantunut pikkulapsen tasolle. Ei enää oikein ymmärretä, kuka ollaan, missä ollaan ja mitä tehdään, saati sitten että kuinka käyttäytyä, tai mitä maailmassa tapahtuu. Siis niissä tapauksissa kun vanhus alkaa jo fyysisenkin kunnon puolesta olla niin heikossa hapessa, että tarvitsee jatkuvasti muiden apua. Surkutelkaa vaan, ei se dementoitunutkaan vanhus ymmärrä, että sille lässytetään – hädin tuskin ymmärtää, mitä sille lässytetään. Kokemusta on.
Odotan sitä päivää kun sinulle ei-dementoituneena vanhuksena lässytetään hoitokodissa koska vanhuksille kuuluu lässyttää. Moni ei tajua että hoitokodeissa on myös järjeltään teräviä vanhuksia, jotka ovat laitoksessa vain fyysisen avuntarpeen vuoksi. -
Vanhuus ei ole rikkaus: Vanhuksille lässytetään, koska niiden aivotoiminta on usein taantunut pikkulapsen tasolle. Ei enää oikein ymmärretä, kuka ollaan, missä ollaan ja mitä tehdään, saati sitten että kuinka käyttäytyä, tai mitä maailmassa tapahtuu. Siis niissä tapauksissa kun vanhus alkaa jo fyysisenkin kunnon puolesta olla niin heikossa hapessa, että tarvitsee jatkuvasti muiden apua. Surkutelkaa vaan, ei se dementoitunutkaan vanhus ymmärrä, että sille lässytetään – hädin tuskin ymmärtää, mitä sille lässytetään. Kokemusta on.
…: Tämä on se toinen puoli, eikä kommentti mielestäni ansaitse olla miinuksella. Toki on niitä vanhuksia, jotka lukevat korkeakirjallisuutta ja keskustelevat päivänpolttavista aiheista asiantuntevasti ja osa todella säilyy terävänä loppuun asti. Tämä on se armollisempi vaihtoehto, vaikka joutuisikin joskus kuuntelemaan lässytystä. Ehkä tuo kommentti oli joillekin kylmäntuntuisesti ja ankeasti muotoiltu, mutta tuntuu että miinustajat ovat niitä joiden isovanhemmat olivat tai ovat edelleen kohtuullisen nuoria ja/tai henkisesti voimissaan. Itsekin koin tämän lapsena, mutta omat mummoni molemmat olivat lähempänä sataa kuollessaan, ja tuossa vaiheessa olleet jo vuosikausia vuodeosastolla. Sillä, mistä ei enää palata kotiin leipomaan pullaa tai piirakoita, ja jota mielessäni ja joskus ääneenkin kutsun saattohoito-osastoksi. Paljon suurempaa kunnianloukkausta kuin lässyttäminen olivat mielestäni henkilökunnan vähyys ja esim. vaippojen vaihto kellonajan mukaan, olipa lastit housussa tai ei. Ruokailulla ei useinkaan ollut aikaa jäädä valvomaan saati auttamaan, joten jos vanhus oksentaa rinnuksilleen niin se huomataan kun tarjottimet kerätään, ellei vierailija käy siitä sanomassa. Toki paikoissa on eroja, eivätkä mainitsemani kaltaiset asiat ole henkilökunnan syytä. Mutta kun näyttää olevan käynnissä pahenevissa määrin tämä “säästetään sieltä mistä viimeisenä pitäisi”-trendi, ei voi oikein uskoa että asiat tästä ainakaan paranevat. Ainakin itse silloin kohtalaisen nuorena kun kävin mummoa katsomassa “lässyttäminen” oli pieni hinta siitä jos sai dementian sumentaman mielen pelkotilat hetkeksi laantumaan, mummi kun rintamalla olleena näki vihollissotilaita käytävillä ja muita asioita mielessään, mitä en tässä nyt rupea kertomaan. Eli pointtini on, ettei ole vain yhdenlaista vanhuutta, vanhuus voi olla kepeä ja kipeä, usein molempia yhtä aikaa. Kyllähän sitä parempina päivinä istuttiin osaston partsilla ja juteltiin kuten ennen eikä kaikki ollut kurjuutta, mutta iso osa kyllä, sekä vanhukselle että omaisille. Tämäkin on osa elämää, enkä tiedä miksi sitä kenenkään pitäisi miinustella, vaikkei sitä olisikaan itse nähnyt. Enkä nyt sano etteikö olisi ihanteellisessa maailmassa suotavaa ottaa jokainen yksilönä ja kohdella häntä sen mukaan, oli nuori tai vanha, halusin vain laajentaa näkökulmaa ettei aina ole mahdollista tehdä niin, tai lähteä “suorilta jaloilta”. Aina ei ole hyvää vaihtoehtoa, on vain huono ja huonompi. Sosiaalipornoa, joku voisi sanoa, mutta tälläkin hetkellä todellisuutta monelle. Anteeksi jos ankeutin, jatkakaa.
En ymmärrä miksi lapsille lässytetään - en ymmärrä miksi vanhuksille lässytetään. On eri asia muotoilla sanansa yksinkertaisesti ja mahdollisimman helposti ymmärrettävästi kuin puhua lässyttäen, mikä on alentavaa kohtelua lasta tai vanhusta kohtaan. Lässytys on eräänlainen rooli, jonka puhuja vetää ylleen kun haluaa viestiä että hän suhtautuu lapseen tai vanhukseen vähemmän vakavastiotettavana keskustelukumppanina kuin muihin ihmisiin. On ok käyttää pienille vauvoille nk. hoivakieltä, jossa intonaatiota ja äänenpainoja tarkoituksellisesti muutetaan jotta lapsi harjaantuu niitä kuulemaan. Lapsilla ja vanhuksilla tämä kehityskausi on mennyt jo ohi, lässytykselle ei ole tarvetta. Oman kokemuksen mukaan niin lapset kuin vanhuksetkin suosivat ei-lässyttävää puhetapaa. -
Voisko nää julkasta sillai, että ton Saanan viestin deletoi? En osaa päättää miinus vai plus kun tuo mummojuttu on kuitenkin ihan hauska.
-
…: Tämä on se toinen puoli, eikä kommentti mielestäni ansaitse olla miinuksella. Toki on niitä vanhuksia, jotka lukevat korkeakirjallisuutta ja keskustelevat päivänpolttavista aiheista asiantuntevasti ja osa todella säilyy terävänä loppuun asti. Tämä on se armollisempi vaihtoehto, vaikka joutuisikin joskus kuuntelemaan lässytystä. Ehkä tuo kommentti oli joillekin kylmäntuntuisesti ja ankeasti muotoiltu, mutta tuntuu että miinustajat ovat niitä joiden isovanhemmat olivat tai ovat edelleen kohtuullisen nuoria ja/tai henkisesti voimissaan. Itsekin koin tämän lapsena, mutta omat mummoni molemmat olivat lähempänä sataa kuollessaan, ja tuossa vaiheessa olleet jo vuosikausia vuodeosastolla. Sillä, mistä ei enää palata kotiin leipomaan pullaa tai piirakoita, ja jota mielessäni ja joskus ääneenkin kutsun saattohoito-osastoksi. Paljon suurempaa kunnianloukkausta kuin lässyttäminen olivat mielestäni henkilökunnan vähyys ja esim. vaippojen vaihto kellonajan mukaan, olipa lastit housussa tai ei. Ruokailulla ei useinkaan ollut aikaa jäädä valvomaan saati auttamaan, joten jos vanhus oksentaa rinnuksilleen niin se huomataan kun tarjottimet kerätään, ellei vierailija käy siitä sanomassa. Toki paikoissa on eroja, eivätkä mainitsemani kaltaiset asiat ole henkilökunnan syytä. Mutta kun näyttää olevan käynnissä pahenevissa määrin tämä “säästetään sieltä mistä viimeisenä pitäisi”-trendi, ei voi oikein uskoa että asiat tästä ainakaan paranevat. Ainakin itse silloin kohtalaisen nuorena kun kävin mummoa katsomassa “lässyttäminen” oli pieni hinta siitä jos sai dementian sumentaman mielen pelkotilat hetkeksi laantumaan, mummi kun rintamalla olleena näki vihollissotilaita käytävillä ja muita asioita mielessään, mitä en tässä nyt rupea kertomaan. Eli pointtini on, ettei ole vain yhdenlaista vanhuutta, vanhuus voi olla kepeä ja kipeä, usein molempia yhtä aikaa. Kyllähän sitä parempina päivinä istuttiin osaston partsilla ja juteltiin kuten ennen eikä kaikki ollut kurjuutta, mutta iso osa kyllä, sekä vanhukselle että omaisille. Tämäkin on osa elämää, enkä tiedä miksi sitä kenenkään pitäisi miinustella, vaikkei sitä olisikaan itse nähnyt. Enkä nyt sano etteikö olisi ihanteellisessa maailmassa suotavaa ottaa jokainen yksilönä ja kohdella häntä sen mukaan, oli nuori tai vanha, halusin vain laajentaa näkökulmaa ettei aina ole mahdollista tehdä niin, tai lähteä “suorilta jaloilta”. Aina ei ole hyvää vaihtoehtoa, on vain huono ja huonompi. Sosiaalipornoa, joku voisi sanoa, mutta tälläkin hetkellä todellisuutta monelle. Anteeksi jos ankeutin, jatkakaa.
Tässä ei nyt puhuttu mitään siitä, miten kaikkia pitäisi kohdella yksilöinä. Kaikki varmaan tietää vanhuksenhuollon ongelmista ja henkilökunnan vähyydestä, mutta epäilenpä että lässyttämättä jättäminen veisi aikaa tai energiaa hoitajan muista toimista. -
Se mitä kutsut lässyttämiseksi on hoivakieltä vauvoille. Tutkitusti se on hyväksi vauvoille. Ja vanhukset kun taantuu, sama pätee heihin. Pitää vain osata tulkita kuka vanhus täyttää kriteerit. Sitä en ymmärrä, että täyspäisille aikuisille lässytetään.
Reksi: Miksi hemmetissä pitää lässyttää yhtään kenellekään: lapselle, vanhukselle tai seurustelukumppanille? Antaa aivovajakin kuvan puhujasta, ei puhuteltavasta.
-
Mitähän tuosta "lässyttämisestä" ajattelisi, tai mitähän sillä tarkalleen tarkoitetaan... Olen käynyt soittamassa hoivakodeissa. Siellä on tuntunut, että vanhuksille puhutaan tuttavallisesti ja etunimellä, mutta en osaa sitä pahana pitää. Siellä ollaan sentään hyvin läheisissä tekemisissä kaiket päivät usein vuosien ajan. Teitittely tuntuisi aika kliiniseltä. Sellainen tietynlainen hellyys on joillakin hoitajilla mukana - he silittelevät mummoja ja mummot silittelevät heitä - enkä ole itse ajatellut siihen alentuvaa sävyä vaan jonkinlaista läheisyyttä. Nämä ovat kuitenkin kaikki ihmisiä, sekä hoitajat että vanhukset, osalla näistä vanhuksista ei ole ketään, joka kävisi katsomassa, ja he kaipaavat inhimillistä kontaktia. Hoitajien olen nähnyt itkevän, kun joku vanhuksista on kuollut. Hehän eivät ole koneita. Ymmärrän myös sen, että "toruminen" voi olla se tapa, johon turvaudutaan, kun joku esim. dementiansa myötä äityy puhumaan rumasti, ja henkilökunta on se, jonka pitäisi saada tilanne hallintaan. Jos leikkimielisesti "torutaan" eikä ruveta kovin vakavaan sävyyn puhumaan, asia ehkä ei niin herkästi lähde eskaloitumaan. Vaikka muuten ehdottomasti vanhukset eivät ole mitään lapsia, niin ehkä tuollaisissa erityistilanteissa he muistisairauden takia joskus siinä mielessä käyttäytyvät kuin lapset, että heillä ei ole kunnollista kontrollia käytökseensä. Tuo paperitähtien askartelu... En tiedä siitä, mutta itse olen pitänyt hoivakodeissa yhteislaulutilaisuuksia ja laulattanut, muiden vanhojen laulujen lomassa, myös lastenlauluja. Syy on se, että ne herättävät lapsuusmuistoja. Muistot ovat tuossa iässä monille aika tärkeitä. Mutta toki vanhukset ovat niin kuin ketkä tahansa ihmiset: eivät he kaikki ajattele samalla tavalla. Joidenkin mielestä lastenlaulut ja askartelu ovat typerää hömppää, toiset taas ovat leikkimielisempiä ja tykkäävät.
Kommentoi
Kommentti