Kuka maksaa kirsikkatomaatit?
Talouskriisi iskee nuoren parin arkeen.
152 kommenttia
-
-
Sini, ostakaa vaikka kinkkua sit? Lauantaimakkara vois toimia myös
-
No mut ainaki parisuhde ihan hyvissä kantimissa ku pystyy satunnaiset kahvitkin puolisolleen tarjoamaan. Kunhan ei nyt mitään kolmea kuppia päivässä ala juomaan..
-
Kuulostaa enemmän avioerotilanteelta kuin onnelliselta parisuhteelta:D Huhhuh
-
Kuulostaapa auvoiselta yhteiselolta. Maksaakohan Pauli Sinillä ajelusta ja päinvastoin? Meneekö rahaliikenne tasan vai jääkö toinen velkaa?
-
-
Meillä ainakin menee niin, että mies päättää mitä ostetaan ja naisen pitää kysyä mieheltä lupaa ostaa jotakin mitä nainen haluaa.
-
Ensiksi kannattaisi hommata terävä veitsi niin saisi niitä tomaatteja leikattua.
-
Yhteinen kauppalappu johon kumpikin kirjoittaa omat toiveensa? Tilille laitetaan x määrä rahaa ja koska se on yhteiseen käyttöön, ei lasketa kumpi hyötyy siitä enemmän. Kummallekkin kuitenkin jää itseään varten rahaa omalle tilille vain omaan käyttöön. Tadaa. Solved. Oikeasti ei kannata tuolla asenteella muuttaa saman katon alle. Tai no, jesarilla kämppä puoliksi jääkaapista lähtien; mun puoli ja sun puoli. Eipähän tartte miettiä kumpi tekee enemmän tai vähemmän kotitöitä...
-
harvoin parisuhteessa tarvitsee lakimiestä vielä tuossa vaiheessa.
-
Muuttakaa erillisiin talouksiin niin ei tarvitse enää laskea kuluja niin tarkkaan.
-
-
Wtf. Ei tollanen ole kyllä terve parisuhde kun tarvii jotain kirsikkatomaattien ja paperin maksaja jakautua. Siis jos on yhteinen tili mistä maksetaan kyseiset ostokset ni eikö sieltä sitten voi nimenomaan maksaa ne? Varmasti menee nallekarkit tasan jokatapuksessa ja vaikkei menisi niin väliäkö sillä kun yhdessä asutaankin niin pidetään toisistaan huolta. Ihme touhua taas, pakko tehdä elämästään vaikeampaa.
-
Itsellä tapana että kumppanin kanssa maksetaan omat ostokset ja sovitaan jos on jotakin kalliimpaa että kumpi maksaa ja mitä. Jos haluaa vältämättä yhteisen tilin, eihän tuossa ole mitään ongelmaa jos molemmat laittaa tilille rahaa ja käytätte sieltä sitten?
-
Parisuhteessa olevana ei voi kun ihmetellä miten voi olla noin vaikeaa. Meillä esimerkiksi on tehty niin, että minä teen tavallisen ruuan ja emäntä taas leipoo (minä en osaa leipoa ja hän taas ei osaa tehdä normiruokaa polttamatta kaikkea pohjaan). Siivouksestakin ollaan sovittu, että vuorotellaan niissä esim. minä tiskaan, vien roskat, pyyhin pinnat ja täytän ja tyhjennän tiskikoneen ja tiskaan käsitiskit. Emäntä imuroi, luuttuaa, vaihtaa lakanat ja täyttää ja tyhjentää pyykkikoneen ja seuraavalla kerralla toistepäin. Kaupassa käydään yhdessä tai vuorotellen ja toinen laittaa listalle mitä tarviaa kaupasta ja antaa toiselle rahaa mukaan jos haluaa jotakin extraa itselleen. Kumpikin laittaa myös kuussa 50e-100e säästötilille lomaa varten. Ei ole tuon vaikeampaa.
-
En ymmärrä miten näin yksinkertaisesta asiasta saa näin vaikean. Meillä menee niin, että se maksaa kummalla sattuu olemaan enemmän rahaa. Jos mies kaupassa sanoo, että tarvii vaikka hiomapaperia mutta sillä ei olis ylimäärästä rahaa niin kärryyn vaan, minä maksan. Vastaavasti mies on mulle ostellu sitä mitä minä joskus satun tarvitsemaan. Ei siihen normaaliin parisuhde-elämään mitään yhteistilejä tarvita vaan joustavuutta.
-
Jos on noin tarkan markan vartija, niin tuo suhde ei kyllä kestä kauaa. Todellako tämä pariskunta jakaa jauhelihan hinnanki niin, kuinka paljon tulee ruokaa syötyä? Ihan käsittämätöntä. Ite oon jo suhteellisen alussa suhdetta pyrkiny sopimaan niin, että rahat on suurin piirtein yhteisiä. Tai jos se ei käy, niin maksetaan sitte ostokset vuorotellen. Raha nyt on viimeinen asia minkä kannattaa päästää sotkemaan hyvä parisuhde, koska sen se voi helposti tehdä jos vaan antaa.
-
miehellä valta: Meillä ainakin menee niin, että mies päättää mitä ostetaan ja naisen pitää kysyä mieheltä lupaa ostaa jotakin mitä nainen haluaa.
Paitsi että sulla ei ole mitään parisuhdetta. -
Odotin koko ajan loppukevennystä, mutta sitä ei tullut. Meillä on alusta asti ollut kaikki yhteistä. Täysin vieras ajatus, että olisin jotenkin oikeutettu käyttämään omiin juttuihin kovin paljon enemmän rahaa, koska tienaan enemmän.
-
Juukelispuukelis: En ymmärrä miten näin yksinkertaisesta asiasta saa näin vaikean. Meillä menee niin, että se maksaa kummalla sattuu olemaan enemmän rahaa. Jos mies kaupassa sanoo, että tarvii vaikka hiomapaperia mutta sillä ei olis ylimäärästä rahaa niin kärryyn vaan, minä maksan. Vastaavasti mies on mulle ostellu sitä mitä minä joskus satun tarvitsemaan. Ei siihen normaaliin parisuhde-elämään mitään yhteistilejä tarvita vaan joustavuutta.
Järkevin kommmentti mitä olen ikinä tällä sivulla lukenut. -
-
Ihan asiallista pohdintaa yhteystaloudesta. Ehkä aavistuksen detailitasolle viety.
-
Ja minä kun olen pitänyt yhteistiliä hyvänä keksintönä... Miten tästäkin nyt sai niin hemmetin vaikeaa?
-
Oikeesti mitä nyt taas. Ite oon asunu kerran yhdessä toisen ihmisen kanssa, ja rahojen jako meni niin että kummatkin osti omilla rahoilla mitä lystäsi. Hyvin toimi. Ton pariskunnan pitäis ehkä harkita asumuseroa, tai vaihtoehtosesti oikeita ongelmia jostain.
-
Tulee mieleen joltain BB-kaudelta se siellä muodostunu pari, jossa naispuolinen ilmoitti, että kaikesta suhteen aikana ostetusta pitää säilyttää nimetty kuitti, että erotilanteessa sitten tietää, mikä on kenenkin. Tarkotti ilmeisesti vaan tavaroita, mut samanhan vois pistää koskemaan myös ruokaa. Kaikista ostoksista vaan kuitit talteen, niihin ylös, kuka on lopulta käyttäny tuotteesta minkäkin osuuden (esim. vaikka sähköhammasharjan käyttöminuutit tai just syötyjen kirsikkatomaattien määrä). Sit vois aina kuun lopussa tai vuosittain tasata tilit. Tai viimeistään erotilanteessa :D Kannattaa vielä tehdä suhteesta kirjallinen sopimus Sheldon-tyyliin, ni rauha ja rakkaus on taattu!
-
Insinöörin vinkki, excel-taulukko! Kaiken voi taulukoida, tilastoida ja esittää sen jälkeen graafisessa muodossa.
-
Todellakin toivon että Sini tulee tänne lukemaan vinkkejä siitä miten asiat kannattaisi hoitaa... :D Meillä käydään ihan vuoron perään tai yhdessä kaupassa (noin suurin piirtein, ei lasketa), jos on jotain isompaa hankittavaa (kodinkoneita, remppatarvikkeita yms.) maksetaan puoliksi. Ainoa yhteinen tili on se mistä asuntolainan lyhennykset lähtee. Sinne laittaa molemmat kuukausittain x-määrän rahaa ja ylimääräiset jää sinne tilille odottamaan korkojen nousua, remontteja tai lomamatkoja. Meillä nyt kuitenkin on perhe (vaikka kaksin ollaankin), eikös yhdessä asumisen idea ole se, jos parisuhteesta on kyse?
-
Kuulostaa niin tutulta! Suurin osa tuntemistani pariskunnista on ollut tai on yhä ihan samojen ongelmien edessä. Kaikki nykyään yli 30 vuotiaita. Jos rahat on aina lopussa tai vähissä, on helppoa kun se maksaa kenellä on rahaa. Mutta jos kummallakin palkka riittää muttei liikoja kuitenkaan ole, ei se ole enää niin yksinkertaista.
-
Demon: No mut ainaki parisuhde ihan hyvissä kantimissa ku pystyy satunnaiset kahvitkin puolisolleen tarjoamaan. Kunhan ei nyt mitään kolmea kuppia päivässä ala juomaan..
No nuo Cupsolot ovat aikas kalliita, joten sinänsä ymmärrän (n. 5.5€ 16 kapselia eli kuppia). Mutta muuten koko päivitys on kyllä järjetön - jos pitää jakaa sentilleen ne omat ja toisen menot, niin ehkei kannata muuttaa saman katon alle. Problem solved. Jos on pakko yhteisessä taloudessa asua, niin suosittelen laskemaan, kuinka paljon molemmilla menee suunnilleen viikossa ruokaan & taloustarvikkeisiin ja laittamaan yhteistilille rahaa sen mukaan. Ihan sentilleen ei mene, mutta aika reilusti. (Meillä molemmat siirtävät yhteistilille saman verran rahaa, vaikka samaa ruokaa syödäänkin aika harvoin.) P.S Jos se laskeminen muuten on noin tarkkaa, niin miksi ihmeessä tuloista maksetaan prosentuaalinen osuus? Toinen osapuolihan maksaa silloin enemmän. -
huoh: ........ P.S Jos se laskeminen muuten on noin tarkkaa, niin miksi ihmeessä tuloista maksetaan prosentuaalinen osuus? Toinen osapuolihan maksaa silloin enemmän.
Koska erikokoiset palkat, molemmat maksaa suhteessa tuloihinsa? -
Olen onnellisesti naimisissa. On meilläkin yhteinen tili, mut ei sieltä makseta ruokaa. Sinne laitetaan x-määrä rahaa ja kaikki pakolliset asumiskulut menee sieltä - lainat, sähköt, vedet, vakuutukset, yms.. Ruuat maksaa se, jolla on vielä rahaa. Ihan sama, kuka mitä syö.
-
-
Ihme säätämistä. Meillä on ollu alusta asti kaikki yhteistä. Ei sillä pitäs olla väliä kuka mitäkin maksaa, jos niillä rahoilla Yhteistä elämää eletään ja rakennetaan. Kummatkin antaa myöten toisten menoille ja ymmärtää että jos toinen jotain tarvitsee niin silloin se sen tarvitsee. Turhaa murehtimista tuollainen ;)
-
Juukelispuukelis: En ymmärrä miten näin yksinkertaisesta asiasta saa näin vaikean. Meillä menee niin, että se maksaa kummalla sattuu olemaan enemmän rahaa. Jos mies kaupassa sanoo, että tarvii vaikka hiomapaperia mutta sillä ei olis ylimäärästä rahaa niin kärryyn vaan, minä maksan. Vastaavasti mies on mulle ostellu sitä mitä minä joskus satun tarvitsemaan. Ei siihen normaaliin parisuhde-elämään mitään yhteistilejä tarvita vaan joustavuutta.
Täältä täysi komppaus tälle. Meillä sama systeemi ollut jo vuositolkulla. Välillä toinen on hoitovapaalla ja ei tienaa käytännössä mitään, välillä toinen... Aina on ostokset saatu tehtyä. Itse oon ostanu meikkejä ja pikkupöksyjä, ja rouva mun tulostimeen musteita ja tankanu mun auton. Ei ole tullut ajateltua juuri koskaan, että miksi nyt MINUN pitää maksaa, ne tasottuu kyllä. Ja juu, ei olla suurituloisia, ei jää kummankaan tilille rahaa mitenkään älyttömyyksiä. -
Petkele: Ensiksi kannattaisi hommata terävä veitsi niin saisi niitä tomaatteja leikattua.
Joo, mutta siinäpä sitä olisi miettimistä, että kumpi sen veitsen maksaisi... -
Taitavat olla kovin nuoria ja ekaa kertaa asua avoliitossa..? En oikein muuten osaa ymmärtää tuollaisia ihmetyksiä. Jos yhdessä ollaan, yhdessä hoidellaan kaupat eikä laskeskella kumpi syö enemmän tai muutakaan. Ostakaa vain sitä Lambia, eiköhän se miehen osalta enemmän syöty makaroonilaatikko kuittaannu sillä että naispuolinen henkilö sitä vessapaperia enemmän käyttää, joka päivä. Ei tuossa kummallekaan takkiin tule. Olettaisin että jo asuminen on kaksin halvempaa kuin yksin. Ei parisuhteesta ole tarkoitus kenenkään hyötyä taloudellisesti siten, että se on toiselta pois.
-
No johan nyt... Tuntuu tosi vieraalta tommonen sun-mun-ajattelu. Meillä on ainoastaan yhteinen käyttötili ja yhteinen säästötili, myös yhteinen s-tili, minne menee bonukset molempien ostoksista. Kaikki on yhteistä. Kumpikin ostaa itselleen, yhteiseksi tai toiselle, mitä molemmat tarvii/haluaa. Tietysti isommista ostoksista sovitaan yhdessä. On ollut aikaa että toinen on ollut työtön tai tienannut enemmän tai vähemmän, kuin toinen, mutta sillä ei koskaan oo ollut mitään merkitystä.
-
Itse olen positiivisesti yllättynyt, nainen tietoisesti miettii kulunjakoa, eikä vain kaiva kultaa. Näin se pitää mennäkkin!
-
Huh. Ja tuossa pohdittiin nyt vain kauppalaskua, entäs muut laskut? Voiko niitäkään nyt jakaa ihan vain puoliksi, siinähän on monta tekijää jotka vaikuttavat. Esimerkiksi vuokra...pitäisikö sen osapuolen maksaa hieman suurempi osuus joka on fyysisesti isompi, hänhän vie kuitenkin yhteisestä tilasta isomman osan. Entäs jos toinen on kotona enemmän, hänhän silloin käyttää tilaa enemmän? Entä sähkö? Entä jos Sini tykkää vaikka lukea illalla pidempään, silloinhan hän pitää valoja pidempään päällä, tai lataa useammin puhelintaan? Niin ja se fiini kapselikahvinkeitinhän oli hänen ja hän TARJOAA kahviN Paulille, sehän kuluttaa sähköä. Sinänsä ilahduttavaa, että miettivät ihan konkreettisesti asioiden maksamista ja raha-asioita ylipäänsä. Vaan ei sen tartte olla noin vaikeaa... Meillä maksaa kaupassa se, jolla sattuu olemaan lompakko hollilla ja irtorahaa tilillä. Isomman osan menoista maksaa luonnollisesti se, jolla on isommat tulot.
-
Miksi tehdä asiat vaikeasti? Näin se käy kivuttomasti: Yhteinen talous ja yhteiset rahat. Meillä on yksi yhteinen tili johon menee molempien palkat. Molemmat on vastuussa rahan käytöstä ja niiden seurauksista. Ei ikinä ole ollut mitään ongelmia tai riitoja rahasta, vaikka välillä on vähän tiukempaakin ollut.
-
Meillä minä isommilla tuloillani maksan vuokran&veden ja sähkön, avopuoliso hoitaa nykyään nettilaskun. (Ruoka)kaupassa maksetaan vuorotellen. Ei ole niin vaikiaa.
-
Tää ei voi olla todellista. Eihän? Tai siis ovat kämppiksiä, eivät parisuhteessa? Meillä raha on vain rahaa ja yksi yhteinen tili laitettiin jo seurusteluaikoina, jonka kautta pian alkoi kaikki tulot ja menot liikkua. Helppoa. Sellaista se on normaalissa elämässä. =)
-
Meillä sujuu ihan näppärästi vaikkei ole yhteistä tiliäkään: kaupassa koppaan kerätään mitä tarvitaan ja hihnalla jaetaan silmämääräisesti puoliksi. Ja jos sattuu että jompi kumpi käy yksinään kaupassa niin sitten käy, toinen maksaa sitten joku toinen kerta. Aika kauhealta kuulostaisi alkaa miettimään, että paljonko saan tästä jauhelihapaketista - stressiä on varmasti tarpeeksi vaikkei moisista pikkuasioista nillittäisikään :D
-
Tuotanoin. Mitenkähän tästä on osattu tehdä näin hankalaa? :D Itse avoliitossa elän eikä rahasta oo paljoa kiistelty. Kumpanenkin opiskelijoita, eli ei juuri syydetä rahaa ihan mihin tahansa, mutta kumpainenkin maksaa vuorotellen ruokalaskut sun muut. Tai sitten esimerkiksi niin, että kun minä maksoin vakuutuslaskut niin puoliso maksaa sitten muutaman kerran ne ruokakauppaostokset. Liekö tuo niin justiinsa. Varmaankin pieni pilke on ollut silimännurkassa ku tätä on kirjattu, mutta ei siitä nyt ihan seinänmittasta lukumaratoonia olis välttämättä tarvinnu tehdä. Niin ja osaahan sitä rahasta riitaa tulla oli parisuhde minkälainen tahansa, mutta yleesä ei varmaan ihan näin tarkkaa tarviis olla. Mäne ja tiedä.
-
Ei taida Sinin veitsi olla ihan parhaassa terässä, sekä kirjaimellisesti että vertauskuvallisesti.
-
Meillä on ollut kaikki tulot ja menot yhteisiä päivästä yksi lähtien. Ei ole koskaan tarvittu edes keskustella tällaisista asioista. Kesällä oli 35-vuotishääpäivä.
-
Vaikuttaa aika vaikealta eikä kovin toimivalta suhteelta, jos ei yhdessä voida ostaa niitä molempien yhteisiä asioita. "Joo, ostin tuota kahvia mutta saat sitä juoda, kunhan et ala kolmea kuppia päivässä ottamaan" kuulostaa lähinnä huonolta vitsiltä tai mahdollisesti kämppäkavereilta soluasunnossa.
-
Kyllä sun Sini täytyy periä sun pesukoneen käytöstä pientä vuokraa. Samoin, jos sun autolla haetaan ruuat kaupasta, niin siitä myös. Ei ne asiat ainakaan tällä ohjeella enempää mutkistu. :P
-
Paljon onkin jo tullut tervejärkisiä kommentteja, miten kaiken voi jakaa suunnilleen eikä vahdata, meneekö ihan tasan. Voisinpa korostaa vielä, että ei kaikkea pidäkään ajatella rahan kannalta ja tasapainoisessa rakkaussuhteessa raha-asiat voivat olla hyvinkin epätasapainossa. Kunhan se sopii molemmille ja toinen antaa sitten jotain muuta panosta. Kaikki varmaan tietävät esimerkiksi perheitä, joissa toinen hoitaa lapsia kotona ja toinen käy töissä ja elättää koko perhettä. Mutta se leiväntienaaja saattaa vaikka kokea ettei ikinä voi millään rahalla korvata toisen tärkeää työtä lastenhoidossa. Tai vanhanaikaisemmat voivat ajatella että tietysti mies maksaa enemmän, se voi olla jopa miehen kunnia-asia. Edustusvaimo näyttää, miten menestyvä mies on. Tai toinen voi vaikkapa rahoittaa kun toinen opiskelee, ihan vapaaehtoisesti ja mielellään. Järjestely voi olla mitä vaan, pääasia on että kumpikin on siihen tyytyväinen!
-
-
Jopas te kommentoijat olette ihmeellisiä tänään. Ei tällainen tarkka jako tee parisuhteesta huonoa tai sairasta. Jos suhteen osapuolet ovat muuten tyytyväisiä ja haluavat jakaa asiat tarkasti keskenään, niin siitä vain. Ihmiset nyt vain ovat erilaisia, ja osaan sanoa, että jos minuakin kiinnostaisi ruveta parisuhdejuttuja harrastelemaan, niin juuri tällainen tarkka laskeskelu ja jakaminen toisi minulle turvaa ja tunnetta siitä, että minulla on valta päättää omasta elämästäni. Ihan jo siitä syystä, jos suhde on tuore. Ei ole kiva mennä heti alkuun sotkemaan kummankin elämiä yhdeksi mössöksi, koska sitten jos tulee ero, ne on vaikeampi vetää erilleen. Itse ongelmaan: Näin laaja-alaiseen pulmaan kannattaa pyrkiä yleistämään mahdollisimman yksinkertainen ratkaisu. Eli esimerkiksi näin: Yhteisen tilin täyttämiseen osallistutaan tasapuolisesti. Mikäli osapuolilla on huomattava tuloero, niin yhteisen tilin täyttämisen vastuu suhteutetaan tuloihin. Pidetään kirjaa siitä, missä suhteessa osapuolet kuluttavat tilin varoilla kustannettuja tuotteita. Mikäli toinen osapuoli hankkii yhteisiä varoja vähemmän ja/tai kuluttaa niitä enemmän, niin tämä osapuoli korvaa aiheutuneen epätasapainon asianmukaisesti, esimerkiksi rahallisesti tai omaksumalla suuremman vastuun taloustöistä. Mittavammat menot (mm. hankinnat ja hajoamiset) neuvotellaan yhdessä tapauskohtaisesti.
-
Onneks meillä on yhteinen tili niin ei tarvii miettiä! Kauppareissut maksaa se jolla lompsa on mukana, namia ostetaan jos mieli tekee ja molemmat siitä syö, kalliimat ostokset tuumataan yhessä. Rahat on yhteiset, ja niin on kaikki omaisuuskin :)
-
Alusta alkaen yhteinen tili mihin tulee kaikki rahat ja mistä maksetaan kaikki kulut. Helppoa ja kätevää. Ei saman katon alle mitään mun ja sun rahoja vaan järjellistä rahan käyttöä molemmilta niin asiasta ei tarvitse koskaan puhua.
-
Jäin ihmettelemään tiskirätti juttua. Miksi ihmeessä hankkia tiskirätti jolla ei sitten saa pyyhkiä mitään mikä likaa sen tiskirätin?
-
Jos rakastaa toista niin se mikä on mun on myös sun. Ei oo euroista kiinni..
-
Meillä kumpikin ostaa mitä haluaa, ja kerran parissa viikossa katsotaan kuiteista että yhteiset menot menevät tasan. Tuo vuorotellen kaupassa -malli ei toimi, sillä minä käyn yleensä aina kaupassa. Jos toinen haluaa ostaa jotain vain itselleen, esim. vaatteita tai meikkejä, ostaa omilla rahoillaan eikä toisella ole siis mitään valittamista siitä.
-
Meillä toimitaan tosi simppelisti niin, että toinen osapuoli (yleensä meillä mies) maksaa kaikki kuukauden ostokset. Kun kuun lopulla katsotaan vuokraa yms läpi, lasketaan samalla kuitit yhteen ja maksan oman osuuteni takaisin. Jos toinen on sattunut ostamaan jotain kalliimpaa, maksaa henkilö sen itse, mutta muuten puoliksi - toimii! Ymmärrän kyllä että varsinkin opiskelijalle jokainen euro on tärkeä, mutta kannattaa mokailijan vaan tottua ajatukseen että "maksa sä nyt mun niin mä maksan ensi kerralla sun" :)
-
Tommosten ihmisten pitäis perustaa firma, menettää kaikki ja aloittaa elämä köyhänä. Ei olis enää tommosta vääristynyttä elämänasennetta.
-
-
C: Uusimmat
Niin, tai sitten ,että mikä on minun, on minun ja mikä on sinun , on sekin minun. Pelaa, jos toisella on paljon fyrkkaa. -
Itse olen suhteissani pitänyt aina niin, että jokainen ostaa sen mitä itse käyttää. Tosin, koskaan ei suhteet olekaan edennyt yhteisasumiseen asti.
-
Ei kettu. Onpas vaikeaa. Kumpikin ostaa sen minkä ostaa ja se siitä. Sinille tiedoksi, moni nainenkaan ei ole kiinnsotunut pikkuirtaimesta tai kattauksen Aino Aalto-laseista.
-
Mä olen varmaan maailman ainoa ihminen, joka näkee ton ongelman ihan oikeana. Okei, skipataan Iittalat ja muut, mutta muuten. Mitä pienemmät tulot, sitä suuremmasta määrästä asioita joutuu luopumaan, jolloin päätyy tekemään kompromisseja omistakin tarpeistaan. Esimerkiksi joku ruokalasku, jos henkilö x syö kaksi kertaa niin paljon kuin henkilö y, joka myös tienaa reippaasti x:ää vähemmän, on ruokalaskun puoliksi jakaminen mahdollisesti y:lle oikeasti liian iso menoerä. Samoin wc-paperi. Kun budjetti on jo muotoutunut niin että on esimerkiksi pakko dyykata vähintään kerran viikossa, tuntuu kallis vessapaperi kohtuuttomalta ostolta. Henkilö x syö mieluummin paljon lihaa ja y tyytyisi linsseihin ja ostaa mieluummin kerran kuussa avokadoja ja hyvän juuston sillä liharahalla. Ehkä toiset ei vaan ole olleet riittävän köyhiä, kun eivät tiedä että joskus on pakko valita tehokkaan pyykinpesuaineen ja pehmeän vessapaperin väliltä.
-
Voi kuulkaa.. tunnen pariskunnan, molemmat about 25-30 v., seurustelivat ensin viitisen vuotta ja sitten menivät naimisiin.. KAIKKI kulut jaetaan tasapuolisesti. Kun kävimme neljästään ulkona syömässä pariskunta + mä ja mun exä niin vaikeaksi meni kun alettiin laskua maksamaan. Mä ja ex maksettiin simppelisti jomman kumman kortilla, mutta nää kaks alkoivat miettimään kumpi on maksanut mitä viimeksi ja kuinka paljon. Hei haloo te olette naimisissa!!!!!
-
Kala: Jopas te kommentoijat olette ihmeellisiä tänään. Ei tällainen tarkka jako tee parisuhteesta huonoa tai sairasta. Jos suhteen osapuolet ovat muuten tyytyväisiä ja haluavat jakaa asiat tarkasti keskenään, niin siitä vain. Ihmiset nyt vain ovat erilaisia, ja osaan sanoa, että jos minuakin kiinnostaisi ruveta parisuhdejuttuja harrastelemaan, niin juuri tällainen tarkka laskeskelu ja jakaminen toisi minulle turvaa ja tunnetta siitä, että minulla on valta päättää omasta elämästäni... (snip)
No saahan sitä laskea miten haluaa, tässä kommenteissakin on kerrottu erilaisista laskutavoista joihin ollaan tyytyväisiä. Silti tuo kuulostaa kauhealta parisuhteelta, kun toisen toiveilla on niin vähän väliä. "Ei voida ostaa Arabian astioita kun en käsitä mitä niillä tekisit". Jos jonkun kanssa aikoo elää yhtään pidempään tarvitaan joustavuutta, mutta ennen kaikkea halua ilahduttaa toista miettimättä mitä hyötyä siitä itselle on. (Jos alkaa tuntua siltä että toinen on paikalla vain koska haluaa ilmaista kahvia, niin sitten on jo isompi ongelma). Meille ostettiin yhteisistä rahoista videotykki kun mies halusi sen; toisaalta ruokahuolto kuuluu omiin tehtäviini, mutta jos soitan "rakas, väsyttää, ole kiltti ja hae pizza" niin saan pizzaa ja sympatiaa, en luentoa kotitöiden jaosta. -
Kaipa tää tais olla vähän pilke silmäkulmassa kirjotettu, mutta.. Ei ennusta suhteelle kovin hyvää jos jo alkuvaiheessa (kuten teksti antaa ymmärtää?) on noin vaikeeta. No ymmärrän että toiset on tarkan markan tyyppejä varsinkin jos on pienet tulot, ja "yhteisen" käsite saattaa olla vähän hakusessa. Jos se on oikeasti noin vaikeaa, niin heittäkää yhteinen tili menemään. Kävitte kaupassa sitten yksin tai yhdessä, ostatte omilla rahoillanne, ja otatte kuitin talteen kaikesta. Kuun lopussa laskette paljonko kummankin kuiteilla on yhteisostoksia (esim. Sinin kuitilla jauheliha+vihanneksia ja pussi karkkia, jolloin karkkipussia ei lasketa). Sitten jaatte erotuksen niin, että vähemmän yhteisiä maksanut tasaa tilit toiselle tai järjestää jotain kivaa, esim. piffaa leffakeikan. Tämäkin tietysti toimii vain, mikäli käytte suhteellisen yhtä usein kaupassa ja omaatte suunnilleen samantasoisen maun. Muhevat riidat saa jos toinen ostaa pelkkää euroshopperia ja toinen aina kalleinta lihatiskiltä. Tai sitten vaan sovitte ettei kumpikaan osta kalleinta tahi halvinta. Toisaalta muhevat riidat tästä saa joka tapauksessa, kun tappelette lasketaanko joku ostos yhteiseksi. Ehkä parempi vaan jos muutatte erillenne. Parisuhde on kompromisseja.
-
Luulin, että Pauli on kämppis ja ymmärsin tilanteen - sitten selvisi, että tämä on parisuhde O.O Meillä on molemmilla omat tilit, mutta ei mitään "sun rahat ja mun rahat" asennetta. Maksetaan omat harrastukset yms itse ja loput sitten yhdessä tai vuorotellen. Yhteinen S-tili on yllättäviä menoja varten, esim. tiskikoneen hajotessa mukavampi kun ei kummallakaan mene kaikki rahat uuden ostamiseen.
-
Monet kommentoijat tuntuu nyt keskittyvän ainoastaan tuohon rahankäyttöön ja kuinka siitä niuhottaminen on ihan turhaa, mutta musta tässä oli ihan asiaakin. Näin kärjistetysti toinen haluaa arjen perustarvikkeilta enemmän luksusta ja on valmis käyttämään suhteellisesti enemmän rahaa siihen tinkien jostain muusta. Toinen taas haluaa halvinta mahdollista ja käyttää ehkä sen säästyneen rahan mieluummin johonkin muuhun. Kumman toiveiden mukaan mennään? Jos ostetaan sitä kalliimpaa, niin se halpaan tyytyjä kuitenkin tulee käyttämään niitä tuotteita ihan yhtä lailla, mutta se joutuu käyttämään rahaa periaatteessa ylimääräiseen, jota se ei itse ostaisi. Mä ymmärrän tän ongelman, vaikka omassa parisuhteessa ei sitä olekaan. Me ollaan molemmat nimittäin tollaisia, että ostetaan sitä halvinta perustarviketta ja ylimääräiset pistetään johonkin meille tärkeämpään, kuten harrastuksiin ja matkusteluun. On helppo jakaa rahankäyttö puoliksi, kun molemmat on samalla viivalla siinä, mihin sitä rahaa käytetään. Ja monista pieneistä säästöistä syntyy jo sen verran paljon rahaa, että pienillä tuloilla se on melko iso asia.
-
Ihan naurettava postaus noin yleisesti, mutta on siinä jonkin verran perääkin. Meillähän ei ole mitään yhteistilejä eikä muutakaan. Meillä maksetaan laskut 50-50 tasan ihan omilta tileiltämme ja ruokakuitit säästetään magneettitaululle. Tämän tavan olen oppinut omilta vanhemmiltani. Eli palkkapäivänä käydään kuitit läpi ja lasketeaan yhteen kuka on kenellekin velkaa. Useimmiten kuitit menevät tasan, jolloin kenenkään ei tarvitse maksaa toiselle takaisin. Tämä toimii loistavasti. Lisäksi voi keskustella puolison kanssa, jos itsellä on tehnyt tiukkaa esim ostanut jotakin etukäteen, voisiko tämä maksaa osan kuiteista takaisin jne. Kaikki yhteiset hankinnat maksetaan puoliksi, tämä siis tarkoittaa myös jääkapin sisältöä sekä siivoustarvikkeita. Meillä on kummallakin asioita, mitä toinen kokee turhaksi, mutta meillä myös "tarjotaan" toiselle silloin tällöin. Eli ei laiteta kuittia seinälle. Samoin olemme vapaita ostamaan omiakin juttuja, jotka sitten vähennämme kuiteistamme. Esimerkiksi minä en syö lainkaan ketsuppia, mutta puolisolle ketsupin pitää olla sitä parasta ja kalleinta. Tällöin hän vähentää ketsuppinsa ja minä vähennän satunnaiset ripsiväriostot, joita saattaa marketissa tehdä. Käytännössä vähennämme kuiteistamme kaiken, mitä käytämme vain itseemme tai mitä emme jaa toisen kanssa. Kaikista lakana, verho, kattila jne. ostoista puolisoni vain ilahtuu, kun hänen ei tarvinnut lähteä niitä ostamaan vaan maksaa mielummin. Lisäksi hän tuntee minut ja en useimmiten tee heräteostoja, jolloin napinaa ei tule.
-
Mother of Vile Excrement: Joo, mutta siinäpä sitä olisi miettimistä, että kumpi sen veitsen maksaisi…
Ihan totta. Pauli olisi perusteltu maksaja uudelle veitselle, koska hänhän niitä isoja tomaatteja haluaa ja ostaa. Uudelle veitselle ei olisi tarvetta, mikäli Sini saisi päättää. Toisaalta taas Sinin kuuluisi maksaa veitsi, koska hänen mielestään edellinen veitsi on liian tylsä, vaikka Paulilla ei ole ongelmaa asian kanssa. Merkitystä voi olla myös sillä, kenen tuo liian tylsä veitsi on alunperin, koska Iittalanlasi-casesta on ennakkopäätös, jonka perusteella omistaja maksaa uusimisen. Lopullisen kannan voin kuitenkin muodostaa vasta, kun tiedän, kumpi isoja tomaatteja useammin leikkaa ja tietenkin myös sen, millaisiin prosenttiosuuksiin lopputuotokset jakautuvat syöjien kesken. -
Minä olin kerran tuommoisessa suhteessa, missä molemmat osti omat eväänsä ja toisen eväisiin ei saanut koskea ollenkaan jne. Ei suhde niin toimi. Jos yhdessä asutaan niin yhdessä ostetaan ruuat. Tietty herkut ja jotkut voi olla joskus poikkeuksia, mutta noin niinku yleensä. Se tuntu lähinnä ku olis jonku kämppiksen kanssa asunu. Ei näin.
-
Kun on kerran laitettu lusikat jakoon jo kirjaimellisesti, niin eikös olisi siinä tapauksessa aika laittaa kuvainnollisestikin
-
On se elämä joillakin niin vaikeaa, tai ainakin se on tekemällä tehty vaikeaksi.
-
Nyt vasta huomasin, kirjoittaja on tosiaan jo 27 vuotias?! Ei voi olla totta.
-
Meillä on yhteinen tili, johon molemmat laittaa joka kuukausi saman verran rahaa. Sinne tilille on sitten pankkikortti, jota käytetään aina kun ostetaan ruokaa tai jotain muuta yhteistä. Lisäksi on myös lainanhoitotili, jolta maksetaan asuntolainan lyhennys sekä laskut, sinnekin laitetaan molemmat joka kuu sama summa. Loput palkasta jäävät rahat kumpikin käyttää omilta tileiltään kuten itse tahtoo, eikä siihen ole kummallakaan nokan kopauttamista. Meillä on tosin molemmilla aika lailla samankokoinen palkka ja syödäänkin molemmat samoja ruokia ja yhtä paljon.
-
Hene: Toivottavasti Pauli tajuaa juosta ihan helvetin lujaa.
No jutun pohjalta Pauli on ihan samoilla linjoilla. -
batman: Kuulostaa enemmän avioerotilanteelta kuin onnelliselta parisuhteelta:D Huhhuh
Sanoisin että jos tuo on suhteessa suurin murhe niin ei ole mitään hätää :P -
-
Petkele: Ensiksi kannattaisi hommata terävä veitsi niin saisi niitä tomaatteja leikattua.
Mietin prikulleen samaa. -
Miten meillä puolison kanssa meni homma paljon helpommin. Molemmat laittaa 50% palkasta yhteiselle tilille josta maksetaan yhteiset laskut ja kauppareissut yms. sen kummemmin miettimättä syönkö minä nyt suuremman annoksen makaronilaatikkoa tai käytetäänkö tarpeettoman pehmeää vessapaperia. Pitkässä juoksussa molemmilta palaa kuitenkin yhteiseen elämään suurin osa tuloista.
-
Meillä yritetään maksaa ruoat puoliksi, joka kerta. Mies suuttuu jo siitäkin, jos arvioin pieleen ja hän joutuu maksamaan vähän enemmän. Ja minä opiskelen ja hän tienaa vähän keskituloista paremmin. Kun minulla meni vuokranmaksu myöhään, palkkaa kun ei kesätyöstä ennakolta saa eikä säästöjä ole, tilillä oli 20e, niin muisti vaan sitä vuokrarahaa minulta vaatia. Pieni jousto oli mahdotonta. Ei se ole aina itsestä kiinni. On tottunut siihen omaan kulutustasoonsa, odotti aluksi minulta samanmoista taksilla ajelua jne.
-
Yhteistalous, yksityistaloudet... kukin tavallaan, mutta tärkeintä lienee maalaisjärki, joustavuus ja kyky tehdä kompromisseja. Meillä yhteiset kulutustavarat ja ruoka maksetaan puoliksi, täysin omat jutut sitten kumpikin maksaa itse. Kaupassa toinen maksaa, toinen jää velkaa. Seuraavalla kerralla velkoja tasataan. Saattaa kuulostaa karskilta, mutta meille tällainen juokseva velkasysteemi on osoittautunut erittäin toimivaksi.
-
Meillä on yhteiset rahat, mutta omat tilit. Kaikki maksetaan sen tililtä, kenellä on enemmän rahaa. Rahoja siirrellään myös tililtä toiselle. Mutta periaatteena, että kaikki raha on yhteistä. Molemmat saa ostaa pientä kivaa itselleen ihan vapaasti, ja sitten isommat hankinnat mietitään ja suunnitellaan yhdessä. Toimii täysin hyvin, kun kumpikin osaa ajatella toisen tarpeita.
-
Mie: Esimerkiksi joku ruokalasku, jos henkilö x syö kaksi kertaa niin paljon kuin henkilö y, joka myös tienaa reippaasti x:ää vähemmän, on ruokalaskun puoliksi jakaminen mahdollisesti y:lle oikeasti liian iso menoerä. Samoin wc-paperi. Kun budjetti on jo muotoutunut niin että on esimerkiksi pakko dyykata vähintään kerran viikossa, tuntuu kallis vessapaperi kohtuuttomalta ostolta. Henkilö x syö mieluummin paljon lihaa ja y tyytyisi linsseihin ja ostaa mieluummin kerran kuussa avokadoja ja hyvän juuston sillä liharahalla.
Huooohhh... Jos on kaksi ihmistä, jotka ovat valinneet yhdessä elämisen, pitää sen takia tehdä kompromisseja (kuuluu valittuun pakettiin, aina). Ei varmaan olis ihan kamalaa vaikka sitten syödä joka toinen kk linssejä ja sitten avokadoa ja juustoa. Joka toinen kk sitten sitä lihaa. Karrikoidusti. Ja edelleen, yhdessä asumiskulut ovat suhteessa pienemmät. Tuota en voi ymmärtää että lasketaan paljonko ihminen syö. Toinen ihminen tarvitsee enemmän energiaa kuin toinen. Ja se toinen siinä rinnalla lienee tärkeä? Jolloin hänen hyvinvointinsa on molempien hyvinvointia. Kuten toisinkinpäin. -
käpälä: Luulin, että Pauli on kämppis ja ymmärsin tilanteen – sitten selvisi, että tämä on parisuhde O.O
Mistä tuli mieleen että noin vaikeaa mulla ei ollut edes kahden kämppiksen kanssa. :) Meillä ei ollut kolmea vessapaperirullaa ja kolmea saippuaa lavuaarin reinalla. Kyllä me pärjättiin yhteisillä papereilla, saippualla, tiskiaineella, pyykinpesuaineella jne. Suunnilleen tasan tuotiin niitä, siltikään laskematta. Välillä tuotiin ruokaa joka oli tarkoitettu kaikille. Samoin peruselintarvikkeet (kahvi, jauhot, voi, mausteet, kananmunat etc) olivat yhteisiä. Asunnossa ei ollut yhtään astiaa / kodinkonetta jota ei olisi kaikki saaneet käyttää. Mutta nämä olivatkin mieskämppiksiä. -
Sulla on Sini pari vaihtoehtoa: 1. Lopetatte sen mietiskelyn kumpi maksaa minkäkin ja vuorotellen maksatte niitä ostoksia meni mitä meni. Jos ei ole rahaa niin toinen maksaa, asuttehan yhteisessä taloudessa. 2. Muutatte erikseen ja problem solved! Toi nimittäin menee jo hulluuden puolelle muuten...
-
Jos olisin parisuhteessa niin en odottaisi kyllä penniäkään toiselta osapuolelta siksi että tämä tienaisi enemmän. Ruokalaskuista voisin maksaa 2/3 koska todennäköisesti syön suunnilleen siinä suhteessa, esimerkiksi, jos tuollaisella kaavalla vältyttäisiin typeriltä tarkoilta laskelmilta. Puolestaan jos tyttöystäväni söisi säännöllisesti jotain parin desin jogurttipurkkeja nälkäänsä tai joisi tuoremehua säännöllisenä nesteytyksen lähteenään tai ostaisi jotain kahvikapseleita siksi että ei jaksa sillä pikku napulla kauhoa kahvinpurua suodatinpussiin niin sellaiset asiat saisi ottaa tällä hetkellä ihan omaan piikkiinsä koska minä olen pienituloisuuttani moisista toistaiseksi luopunut :D ...aika hyvä pohja deittipalstan ilmoitukseksi, eikö.
-
Hyviä kommentteja onkin jo tullut. Suosikkiratkaisuni on valita niin hyvä puoliso, että kaikki on yhteistä. Hommaa tietysti helpottaa, jos käsitys rahankäytöstä on sama tai melkein sama. Todellisuus ei kuitenkaan mene välttämättä ihan romanttisen ihanteen mukaisesti. Esim. rahankäytön tavat ovat kovin erilaisia tai puoliso on vasta kokeiluvaiheessa tai jokin muu syy. Silloin tuo yhteistili, jonne molemmat siirtävät rahaa, on kätevyydessään ylivoimainen. Tililtä käytetään rahat yhteisiin menoihin. Nuo vessapaperipalojen laskemiset yms. yksityiskohdat huomioituvat siinä paljonko kumpikin rahaa tilille laittaa. Toki, jos alkuperäisen kysyjän parisuhteen kantava yhteinen harrastus on tuo kustannusten jakaminen niin sitten vain tiukkaa taulukkolaskenta-jumppaa ja kustannusten seurantaa vessapaperin palan tarkkuudella. Mikäli oman työn osuutta ei huomioida voi ruuan kustannukset jakaa kätevästi punnitsemalla annokset ja esim. jakamalla hukkaan menevän osuuden kustannukset tasan. Ihan toiselle tasolle saa harrasteen siten, että myös parisuhteessa tehtävä työ hinnoitellaan. Esim. lastentekoharjoitteet voisi hinnoitella siten, että rahaa siirtyy aina innokkaamalta vähemmän innokkaalle.
-
Kala: jos minuakin kiinnostaisi ruveta parisuhdejuttuja harrastelemaan
...niin silloin olisi vielä yksi yllättävä muuttuja, joka tekee hommasta ihan erilaista kuin tekninen kämppäkaveruus. Rakkaus. Kun on rakastunut, ei mieti että mitä minä saan, vaan haluaa tehdä toisen onnelliseksi. Silloin saa hyrisevää iloa vaikkapa siitä, että onneksi minulla oli pesukone, kun toisella ei ollut. Silloin mielellään kauppareissulla miettii, mistä toinen tykkää, ja hemmottelee toista vaikkapa nyt kirsikkatomaateilla jos toinen niistä tykkää. Pelittää hyvin, kun on molemminpuoleista. -
Mie: Esimerkiksi joku ruokalasku, jos henkilö x syö kaksi kertaa niin paljon kuin henkilö y, joka myös tienaa reippaasti x:ää vähemmän, on ruokalaskun puoliksi jakaminen mahdollisesti y:lle oikeasti liian iso menoerä.
Eikös tässä ole kaikki juuri suositelleet, että kumpikin antaa yhteiseen kassaan tulojensa mukaan, esimerkiksi tietyn prosentin? Jos parisuhteessa ollaan, niin ei kai rikkaampi osapuoli jätä toista näkemään nälkää ja karsimaan tarpeellisista ostoksista samalla kun itse mussuttaa sisäfilettä. Tai sitten se ei kyllä ole mikään parisuhde. -
Möyh: Meillä yritetään maksaa ruoat puoliksi, joka kerta. Mies suuttuu jo siitäkin, jos arvioin pieleen ja hän joutuu maksamaan vähän enemmän. Ja minä opiskelen ja hän tienaa vähän keskituloista paremmin. Kun minulla meni vuokranmaksu myöhään, palkkaa kun ei kesätyöstä ennakolta saa eikä säästöjä ole, tilillä oli 20e, niin muisti vaan sitä vuokrarahaa minulta vaatia. Pieni jousto oli mahdotonta. Ei se ole aina itsestä kiinni. On tottunut siihen omaan kulutustasoonsa, odotti aluksi minulta samanmoista taksilla ajelua jne.
Ja jaksat katsella tätä tyyppiä syystä että...? Vaikka teillä olisi samat tulotkin, niin joku joka suuttuu jos joku parhaansa tehtyään arvioi kuukauden ruokalaskun parilla kympillä pieleen (varsinkaan jos talouden tila ei ole dyykkauspisteessä), ihan vaan ei ole kiltti ihminen. -
Saaga: Ihan totta. Pauli olisi perusteltu maksaja uudelle veitselle, koska hänhän niitä isoja tomaatteja haluaa ja ostaa. Uudelle veitselle ei olisi tarvetta, mikäli Sini saisi päättää. Toisaalta taas Sinin kuuluisi maksaa veitsi, koska hänen mielestään edellinen veitsi on liian tylsä, vaikka Paulilla ei ole ongelmaa asian kanssa. Merkitystä voi olla myös sillä, kenen tuo liian tylsä veitsi on alunperin, koska Iittalanlasi-casesta on ennakkopäätös, jonka perusteella omistaja maksaa uusimisen. Lopullisen kannan voin kuitenkin muodostaa vasta, kun tiedän, kumpi isoja tomaatteja useammin leikkaa ja tietenkin myös sen, millaisiin prosenttiosuuksiin lopputuotokset jakautuvat syöjien kesken.
Pitää muistaa, että kirsikkatomatit ovat selkeästi kalliimpia kuin tavalliset, eli näin ollen kunnon veitsi (uusi tai teroitettu) on sijoitus. -
Mie: Mä olen varmaan maailman ainoa ihminen, joka näkee ton ongelman ihan oikeana. Okei, skipataan Iittalat ja muut, mutta muuten. Mitä pienemmät tulot, sitä suuremmasta määrästä asioita joutuu luopumaan, jolloin päätyy tekemään kompromisseja omistakin tarpeistaan. Esimerkiksi joku ruokalasku, jos henkilö x syö kaksi kertaa niin paljon kuin henkilö y, joka myös tienaa reippaasti x:ää vähemmän, on ruokalaskun puoliksi jakaminen mahdollisesti y:lle oikeasti liian iso menoerä. Samoin wc-paperi. Kun budjetti on jo muotoutunut niin että on esimerkiksi pakko dyykata vähintään kerran viikossa, tuntuu kallis vessapaperi kohtuuttomalta ostolta. Henkilö x syö mieluummin paljon lihaa ja y tyytyisi linsseihin ja ostaa mieluummin kerran kuussa avokadoja ja hyvän juuston sillä liharahalla. Ehkä toiset ei vaan ole olleet riittävän köyhiä, kun eivät tiedä että joskus on pakko valita tehokkaan pyykinpesuaineen ja pehmeän vessapaperin väliltä.
Meillä molemmat opiskelijoita tällä hetkellä, välillä mies oli työttömänä ja minä opiskelin, eli köyhä elämä on enemmän kuin tuttua. Silti ei ikinä ole tullut mieleen alkaa syynääpään pennejä. Kaupassa käydessä se maksaa kumpi nyt maksaa, ei tässäkään oikein logiikkaa ole miten ruokaostokset meillä jaetaan. Jos toinen haluaa karkkia ja toinen ei niin sitten sille toiselle otetaan karkkia, mikäli rahatilanne sen sallii. Laskut maksallaan myös yhtä epäloogisen vuorotellen. Isommat hankinnat samalla tyylillä. Loppukuusta maksaa sitten se, kummalla vielä tililtä pennejä löytyy. Molemmilla omat tilit. Ei tulisi mieleenkään alkaa itkemään miehelle, että hei oot mulle 500e velkaa kun minä ostin ton uuden pyykkikoneen! Kuitenkin tosissaan ollaan parisuhteessa ajatuksella "tässä on ihminen jonka kanssa haluan loppuelämäni viettää." Aina ei mene niinkuin elokuvissa ja eron hetkellä voi olla hankalampi miettiä pesänjakoa, mutta miksi stressata tämmöisillä asioilla? Elämä rullaa niinkuin rullaa, tällä hetkellä yhteistä elämää ollaan rakentamassa, joten yhteiset ovat myös rahat. Ehkä tässä Sinin tilanteessa ollaan vähän liian aikuisin muuttamassa yhteen? Toista ei tunneta kunnolla ja luottamuskaan ei ole vielä 100%. Halutaan turvata oma talous kun ollaan epävarmoja suhteen pysyvyydestä? -
Kämppiksiä nuo on enemmänkin. Meillä raha-asiat hoidetaan yhdessä. Isot hankinnat maksetaan tasan puoliksi. Kaupan kassalla jaetaan perusostokset noin puoliksi (oon yllättävän hyvä siinä :D) ja täysin omaan käyttöön tulevat ostokset maksetaan tietenkin itse. Jos toinen käy yksin kaupassa, toinen tekee jossain vaiheessa samoin. Kaupassa käyntiin parisuhde ei kaadu.
-
Itell on vähän samantyylisiä pohdintoja ollu kun juuri vasta oon muuttanu ekaa kertaa asumaan puolison kanssa. Helposti kyllä saatiin sovittua että molemmat laitetaan tietty määrä viikossa yhteiselle tilille ja sitten omat menot maksetaan ite. Esim. "minä haluan nyt mozzarellaa niin maksan ja syön sen ihan itse"
-
Käyttäjä: …niin silloin olisi vielä yksi yllättävä muuttuja, joka tekee hommasta ihan erilaista kuin tekninen kämppäkaveruus. Rakkaus. Kun on rakastunut, ei mieti että mitä minä saan, vaan haluaa tehdä toisen onnelliseksi. Silloin saa hyrisevää iloa vaikkapa siitä, että onneksi minulla oli pesukone, kun toisella ei ollut. Silloin mielellään kauppareissulla miettii, mistä toinen tykkää, ja hemmottelee toista vaikkapa nyt kirsikkatomaateilla jos toinen niistä tykkää. Pelittää hyvin, kun on molemminpuoleista.
Ja silloinkin olisi vielä se ensimmäinen muuttuja, nimittäin rakkaus rahaa kohtaan. Minä kunnioitan sitä, että joku toinen rakastaa puolisoaan eikä silloin viitsi välittää muista asioista yhtä paljon, ja toivon että muutkin kunnioittavat sitä, että minä rakastan rahaa. Vaikka rakastaisin toista ihmistä, niin rakkaus rahaan ja maalliseen omaisuuteen säilyisi siitä huolimatta, ja haluaisin pitää jaon rahatalouksien välillä esim. mahdollisen eron helpottamiseksi. Joo joo, olen paha ja pinnallinen enkä ymmärrä elämästä yhtään mitään. Olen kyllä kuullut tämän, mutta sanokaa vain uudestaan, jos se saa teidät tuntemaan olonne paremmaksi. -
Voihan sitä nuin paljon pohtia toki, tekee tooooooooooosi hyvää parisuhteelle. Kokemusta on.
-
Paree laittaa lusikat jakoon ja muuttaa erilleen, kun on noin vaikeaa pelkkä kaupassakäyntikin.
-
Kala: Joo joo, olen paha ja pinnallinen enkä ymmärrä elämästä yhtään mitään. Olen kyllä kuullut tämän, mutta sanokaa vain uudestaan, jos se saa teidät tuntemaan olonne paremmaksi.
Ihan vapaasti, ei kauheasti kiinnosta minkä periaatteiden mukaan muut ihmiset järjestävät elämänsä. Näiden kanssa on ehkä kuitenkin olla parempi olla muuttamatta yhteen -mitä tekisit jos tulisi lapsia? Tai edes lemmikkieläin? Ne eivät voi maksaa omia laskujaan. Loppupeleissä perheessä kuitenkin on kyse siitä että rakennetaan isompaa kokonaisuutta kuin yksi ihminen -mutta jollet halua siihen ryhtyä niin sinkkuus on ihan sosiaalisesti hyväksyttyä, ja miksei olisi. Anteeksi nyt jos et onnistunut kauheasti shokeeraamaan. -
Kyllä on vaikeaa toisten elämä. Onneksi on yhteiset rahat ja yhteiset tilit olleet jo kohta 18v niin ei tarvi ihmetellä kuka maksaa ja mitä :D
-
Piti ihan tarkistaa useampaan kertaan tuo etunimi. Kuulostaa nimittäin pelottavan paljon eräältä tutultani, laskee joka ainoa sentin kauppareissujen jälkeen mitä kukakin on HÄNELLE velkaa ja bensakulut tähän myös jos on veljen autoa lainattu. Itse kuskasin kyseistä "hyvää kaveria" ilmaiseksi paikasta toiseen, mutta vastapalvelusta ei kuulunut, vaikka suunta olisi sama. Molemmat elettiin opintotuella yms. eli samalla tasolla rahallisesti, mutta minun oli maksettava parikin euroa jos kauppareissuun tarvitsin kyytiä. Asuimme naapureina jonkin aikaa
-
Yksinkertaistin oman elämäni siten, että mies tienaa ja vaimo kuluttaa. Helppoa.
-
Mitenkäs sitten kun ollaan vaikka lomalle lähdössä? Pauli on säästänyt jo oman osansa loma- tai häämatkasta, ja Sinin rahat ovat huvenneet muumipyyhkeisiin. Lähteekö Pauli matkalle yksin, vai odottaako siihen, että Sini saa osuutensa säästettyä? Tai ehkä ongelma ratkotaan siten, että Pauli lähtee Thaimaahan ja Sini Tallinnanristeilylle, kumpikin rahkeidensa mukaan. Jos noille tulee muksuja, niin kenen tililtä ne ruokitaan, vai ruvetaanko laskemaan siittiö- ja munasolun kokoeroa?
-
ei voi olla noin vaikeeta. mä annan kaikki rahat naiselleni ja päättäköön ite mitä niillä tekee. jos tarvin jotain kysyn onko rahaa ja jos on niin sit ostan. en kysele mihin hän käyttää kaikki rahat eikä mua kyllä kiinnostakkaan. ja kyllä tienaan enemmän kuin parempi puolisoni. mut pääasia on: ei ikinä tarvi miettii raha-asioita
-
Yleensä en vastaa viesteihin jotka on vajaaälysiltä vaikuttavia, mutta kun nyt teen poikkeuden kun ikääkin on 27 ilmeisesti naisella. Pauli, ota ero tuosta kontrollifriikistä muijastasi. Lapsi jos tulee, niin riitelette huuoltajuudesta, etkä pääse ikinä oikein eroon muijastasi.
-
Kala: Ja silloinkin olisi vielä se ensimmäinen muuttuja, nimittäin rakkaus rahaa kohtaan. Minä kunnioitan sitä, että joku toinen rakastaa puolisoaan eikä silloin viitsi välittää muista asioista yhtä paljon, ja toivon että muutkin kunnioittavat sitä, että minä rakastan rahaa. Vaikka rakastaisin toista ihmistä, niin rakkaus rahaan ja maalliseen omaisuuteen säilyisi siitä huolimatta, ja haluaisin pitää jaon rahatalouksien välillä esim. mahdollisen eron helpottamiseksi.
Hyväksyn katsomuksesi (etkä kyllä minun lupiani siihen tarvitsekaan:). Jos aiot pitää sen sittenkin, jos joskus suhteisiin rupeat. Minusta kylläkin rakkaus ei ole ihan täyttä rakkautta, jos jo pitää silmällä mahdollista eroa. "Rakkaus on ikuista niin kauan kuin se kestää" on kyyninen sananlasku, mutta totta on se, että silloin kun rakkautta on, sen ajattelee olevan loputonta ja ikuista. Ei voi ajatella, että rakastanpas nyt vielä ensi kuuhun tai pari vuotta tai eläkkeelle asti - silloin se ei enää ole rakastamista. Parisuhde kai toisaalta voi olla ilman sitäkin, riippuu kai vähän miten kukakin parisuhteen määrittelee. Voi olla väliaikaiseksi tarkoitettu, voi olla täysin järkiperusteinen, voi olla talousliitto jossa joka sentti syynätään. Mutta minusta on tosi harmi, jos joku luulee kaikkien parisuhteiden olevan jotain sellaista ja suurten intohimojen ja ikuisen omistautumisen kuuluvan satuihin. Kunpa kaikki voisivat kokea oikean, täyden rakkauden joka oikeasti jättää varjoonsa kaiken muun. Menipäs nyt tunteelliseksi... Miten olen päätynyt kirjoittamaan Feissarimokien kommentteihin ikuisesta rakkaudesta? -
vaimo: Yksinkertaistin oman elämäni siten, että mies tienaa ja vaimo kuluttaa. Helppoa.
Mitä sinä kolmantena henkilönä teet? -
Nyt kun olen analysoinut koko asian aivan puhki, niin mitä nuo kulut oikein ovat? Tuikkuja, pieniä koreja, kynsiharjoja, muumiriepuja, lamppuja ja mitä tuossa kohdassa "muu sisustusirtain" olikaan? Kuinka paljon pyyhkeitä ihminen ylipäänsä ostaa kerran kodin perustettuaan? Nehän kestävät jokseenkin ikuisesti? Ruokaa ja muita kulutustarvikkeita tarvitaan (tiedän, shokki), mutta jos joku tosiaan laittaa talousrahansa krooniseen uudelleensisustamiseen, niin sitten alan jo ymmärtää että puoliso yrittää pitää omat rahansa asiasta erossa.
-
ei voi olla noin vaikeeta. oon nykysen kumppanin kaa ollu yhessä 5-vuotta ja siitä alkaen kun ollaan saman katon alla oleiltu tai asuttu ihan niin meidän rahat on ollu yhteisiä. kumpiki saa ostaa sitä mitä haluaa jos rahaa riittää. ei eritellä mitää et "toi on sun ja toi on mun".
-
Eniten jäin ihmettelemään että miksi ihmeessä otetaan reissuun mukaan ne iki-ihanat Iittalan Aino-lasit jos kerran normikuppejakin riittäisi? Ratkaisuna ehdottaisin muuten sitä että keskustellaan. Meillä mies ostaa kaikenlaista kodintarviketta jota en itse ostaisi, itse taas syön vähän kalliimpaa ruokaa. Joustettu on puolin sun toisin. Joskus minä tingin itusalaateistani, toisinaan taas mies jättää ostamatta ne uudet viinilasit.
-
Kuulostaa siltä että kommentoijilla ei ole kokemusta ihmisistä, joilla rahankäyttö ei ole hallussa. Isäni käytti omansa ja vähän muidenkin rahoja ja osti kaikkea kallista hömppää hetken mielijohteesta. Laskujen tullessa rahaa ei sitten ollutkaan. Ei sellaisen ihmisen kanssa kannata hankkia yhteistaloutta, jollei tahdo ajautua velkakierteeseen. Itse opin että rahankäyttö on yksi oleellinen asia perusarvojen lisäksi, joiden on pariskunnilla hyvä olla samoilla linjoilla keskenään. Yhteisistä rahoista maksetaan yhteiset asiat ja omilla rahoilla saa tehdä mitä tahtoo.
-
Meillä se maksaa kenellä on rahaa. Nyt se on huolestuttavan kauan ollut tuo emäntä.
-
Naulan hakkaaja: Kuulostaapa auvoiselta yhteiselolta. Maksaakohan Pauli Sinillä ajelusta ja päinvastoin? Meneekö rahaliikenne tasan vai jääkö toinen velkaa?
Aijaa, taisitkin puhua ihan tavallisesta ajelemisesta... autolla. -
Tänä päivänä sisälukutaito tuntuu olevan kadoksissa valitettavan monelta - ei vähiten mokan lähettäjältä. Eipä sitä toisaalta voi kauhalla vaatiakaan, jos on lusikalla annettu. Ettei vain olisi niin, että päivityksessä olisi tahallaan lyöty lekkeriksi budjettikeskustelua, joka on väistämättä käytävä, kun on päätetty muuttaa ensimmäiseen yhteiseen kotiin? On mahdollista, että päivityksen takana oikeasti on pohdintaa kustannusten jakamisesta, mutta päivityksessä esitettyyn hiustenhalkomiseen tuskin on tämäkään pariskunta lähtenyt. Sangen erikoista on myös se, miksi Sini on monissa kommenteissa leimattu pahemmaksi senttinatsiksi, vaikka hän ilmeisesti on tässä se, jolle kustannusten jakaminen on yksi lysti, kunhan nyt jokin ratkaisu saataisiin pian aikaiseksi. "Mulla on kyllä tapana marssia ihan itte sinne Prismaan tai Ikeaan tai minne ikinä ja ostaa mitä milloinkin tarvii, mutta siitähän on vaan se seuraus, että Pauli ihmettelee, että missä sun rahat on", hän kirjoittaa. Lukutaitoinen henkilö tulkitsisi, että Pauli on raha-asioissa tarkempi kuin Sini. Mutta mene ja tiedä; itse tulkitsin päivityksen automaattisesti itseironiseksi nauramiseksi yhteenmuuton vaikeuksille. Täällä internet-asiantuntijat ovat tietenkin jokainen omasta mielestään oikeassa. Toivottavasti kuitenkin vain trollaavat.
-
Pumpkin: Esim. “minä haluan nyt mozzarellaa niin maksan ja syön sen ihan itse”
Onpa ihana asenne. :-/ Eipä tulisi mieleenkään että en omastani tilanteessa kuin tilanteessa kumppanilleni tarjoaisi. Vaikka hänen ei ois moista kaupassa tehnytkään mieli. Sama kyllä pätee muihinkin jotka sattuvat olemaan läsnä. -
-
ja miks tää pariskunta(?) on ees yhessä, jos ne kuitenki "asuu" erikseen. en oo ikinä kuullu tällästä. mekin maksetaan "puoliks" ostokset, kumpi nyt eka kerkee kassalle, tänään toinen ostaa, huomenna toinen ostaa, viikon päästä maksaa se kellä on rahaa.
-
Käyttäjä: Hyväksyn katsomuksesi (etkä kyllä minun lupiani siihen tarvitsekaan:). Jos aiot pitää sen sittenkin, jos joskus suhteisiin rupeat. Minusta kylläkin rakkaus ei ole ihan täyttä rakkautta, jos jo pitää silmällä mahdollista eroa. “Rakkaus on ikuista niin kauan kuin se kestää” on kyyninen sananlasku, mutta totta on se, että silloin kun rakkautta on, sen ajattelee olevan loputonta ja ikuista. Ei voi ajatella, että rakastanpas nyt vielä ensi kuuhun tai pari vuotta tai eläkkeelle asti – silloin se ei enää ole rakastamista. Parisuhde kai toisaalta voi olla ilman sitäkin, riippuu kai vähän miten kukakin parisuhteen määrittelee. Voi olla väliaikaiseksi tarkoitettu, voi olla täysin järkiperusteinen, voi olla talousliitto jossa joka sentti syynätään. Mutta minusta on tosi harmi, jos joku luulee kaikkien parisuhteiden olevan jotain sellaista ja suurten intohimojen ja ikuisen omistautumisen kuuluvan satuihin. Kunpa kaikki voisivat kokea oikean, täyden rakkauden joka oikeasti jättää varjoonsa kaiken muun. Menipäs nyt tunteelliseksi… Miten olen päätynyt kirjoittamaan Feissarimokien kommentteihin ikuisesta rakkaudesta?
Kaiken muun kakkoseksi jättävä rakkaus voi olla ihana asia, tai sitten se voi olla todella, todella sairas asia. Samaten myös suhde, jossa pidetään varat tarkasti erillään, voi olla kaunis ja ihana suhde, tai sitten sairas suhde. Minun pointtini oli alunalkaenkin se, että omaisuuksien laskeminen ja "mun-sun"-jaottelu ei yksin sano suhteen tai rakkauden luonteesta oikeasti juuri mitään. Minä nyt olen tällainen, sinä olet tuollainen ja nuo ovat sellaisia. Ei ole mitään oikeaa tapaa elää kaunista elämää, eikä myöskään väärää tapaa. En nyt siis pyri väittämään vastaan mistään tuosta, mitä sanoit. Sanon vain niitä ajatuksia, mitä tuo minussa herätti.Sannni: Ihan vapaasti, ei kauheasti kiinnosta minkä periaatteiden mukaan muut ihmiset järjestävät elämänsä. Näiden kanssa on ehkä kuitenkin olla parempi olla muuttamatta yhteen -mitä tekisit jos tulisi lapsia? Tai edes lemmikkieläin? Ne eivät voi maksaa omia laskujaan. Loppupeleissä perheessä kuitenkin on kyse siitä että rakennetaan isompaa kokonaisuutta kuin yksi ihminen -mutta jollet halua siihen ryhtyä niin sinkkuus on ihan sosiaalisesti hyväksyttyä, ja miksei olisi. Anteeksi nyt jos et onnistunut kauheasti shokeeraamaan.
Sinulle on varmaan ilo kuulla, että minua ei ihan oikeasti kiinnosta ruveta mihinkään parisuhteisiin. Lemmikkieläimiä minulla on 15 kappaletta ja lisää tulee koko ajan, eikä siinä ole mitään ongelmaa. Minä olen valinnut ne kumppaneikseni, olen valinnut vastuun niistä, ja koska minulla on vastuu, niin minä myöskin maksan. Lain silmissä lemmikit ovat minun omaisuuttani, eli siltäkin kannalta ajatellen olisi outoa ajatella, että omaisuudelta perittäisiin omaisuutta. Jos taas lyöttäytyisin yhteen toisen aikuisen ihmisen kanssa (mikä ei tule tositilanteessa tapahtumaan), niin se olisi eri asia, sillä tässä teoreettisessa tilanteessa on oletuksena, että kyseinen aikuinen olisi itse kykenevä elättämään itsensä. Minä en siis olisi tästä henkilöstä vastuussa. Minulla ei olisi lainmukaista eikä eettistä velvoitetta huolehtia tämän henkilön perustapeiden täyttymisestä, eikä tällä henkilöllä minun perustarpeitteni täyttymisestä. Koska me molemmat olisimme kykeneviä elättämään itsemme, niin siltä pohjalta voisi lähteä rakentamaan sitä suurempaa kokonaisuutta, ja minulle se toimisi paremmin niin, että molemmat pitäisivät omansa erillään. Tästähän voi ruveta väittämään, että kukapa minun kaltaiseni pikkutarkkailijan kanssa viitsisi ruveta mihinkään, mutta teoreettisestihän siihen ei tarvita muuta kuin toinen pikkutarkkailija, joka olisi pelissä mukana samoilla näkemyksillä. Tarkoitan edelleen vain sanoa, että asiat voi hoitaa monella eri tavalla hyvin. Minua kummastuttaa se, miten negatiivisesti jotkut kommentoijat tuntuvat suhtautuvan tarkkaan omaisuudenjakoon parisuhteen aikana. -
Jos vaikka sisältäisivät että asuvat samassa taloudessa, samana taloutena, ja ostavat samaan talouteen asioita. Tämän ei tarvitse olla kamalan vaikeaa. Kumpikin maksaa ostoksia vuorotellen tai sen mukaan kenellä rahaa on, kumpikin jakaa suunnilleen tasan erilaiset yhteiset laskut. Tietysti täysin omat hankinnat, kuten omat harrasteet jne. on hyvä maksaa itse, mutta toisaalta varsin usein erilaiset ylellisyyshankinnat hyödyttävät molempia, jolloin niihin on reilua osallistua yhdessä. Ei se ole mitään millinpäälle sentinlaskua muutenkaan, kunhan nyt kumpikin vain vilpittömästi haluaa tehdä parhaansa ja osallistua siten miten kykenee. Parisuhde on ihan oikeasti, silloin kun se toimii kuten pitää, yksi kokonaisuus jossa ei ole tässä mielessä yksilöitä. Se on sitä, kun kaksi sen osaa yrittävät vilpittömästi ja tosissaan luoda toimivaa ja hyvää yhteyttä. Tuollainen vastakkainasettelu on melko vittumaista monellakin tavalla. Ensinnäkin se kertoo että parisuhteen yhteishenki on varsin matala, kun pitää miettiä joka saatanan kirsikkatomaatista ja tiskirätistä, että kenen meno tämä tarkalleen on - puhumattakaan siitä että kytätään kuka otti lautaselleen enemmän safkaa. Tarkoitus parisuhteessa, minun naivilla mutta toimivalla rintaäänelläni, olisi että kumpikin yrittää tehdä parhaansa asioiden eteen ja luoda yhteistä kokonaisuutta. Tämä tietysti toimii vain jos toinenkin on vilpittömästi mukana asioissa, mutta siinä on toimivan ja toimimattoman parisuhteen ero. Jos aletaan tehdä eroja, niistä muodostuu ennemmin tai myöhemmin kipupisteitä. Etenkin jos toisella parisuhteessa on vähemmän rahaa kuin toisella, menee nopeasti helvetin tukalaksi jos kaikki yhteisetkin menot, ruokaa myöten, oikein erotellaan sinun ja minun menoiksi. Tällä ajattelulla ennemmin tai myöhemmin tästä asemaerosta muodostuu ylemmyyden- tai alemmuuden lähde. Toisaalta, jos rahat ovat niin tiukalla että oikeasti mietityttää että kuka ne helvetin kirsikkatomaatit maksaa, niin ehkä ei kannattaisi murehtia siitä että juuri nyt ei ole "just vaaleansinisiä Iittalan Aino Aalto -mukeja" tai sitä neljän euron Muumimamma-rättiä. Menkää itseenne, pienet ihmiset. Jos ruokakaupassa maksaminen nousee päänvaivaksi, ette koskaan tule selviämään oikeista, uskollisuutta ja vakautta vaativista kriiseistänne.
-
Tuli tosta muumirätistä mieleen. Ne rätit voi ihan pistää pyykinpesukoneeseen. Ei tarvii niitä halppiksiakaan aina uusia ostaa.
-
Matti: Miksi tehdä asiat vaikeasti? Näin se käy kivuttomasti: Yhteinen talous ja yhteiset rahat. Meillä on yksi yhteinen tili johon menee molempien palkat. Molemmat on vastuussa rahan käytöstä ja niiden seurauksista. Ei ikinä ole ollut mitään ongelmia tai riitoja rahasta, vaikka välillä on vähän tiukempaakin ollut.
No en ikinä ottas yhteistiliä mieheni kanssa kun sillä loppuu rahat jo kuin puolvaiheessa ja on myös elatettavia. Sehän jatkas elämäänsä ja harrasteluja mun palkkapussin verran (joka on muuten 1/3 pienempi!). -
Huhhuijakkaa sentään. Meilläkin on alusta saakka se maksanut kellä nyt enemmän rahaa. Ensin minä koska suhteen alussa painoin kolmea vuoroo ja mies oli opiskelija. Nyt miehellä työ ja jossa tienaa tuplasti kuin minä kun vaihdoin pelkkään päivävuoroon eli mies maksaa enemmän. Mulle jää oikeestaan vaan pieni osa lainalyhennyksestä, netti ja omat bussit ja jutut, mies maksaa suurimman osan lainasta, auton kulut, sähkön, veden ja yhtiövastikkeen, vakuutukset jne. Kaupassakin käy kun työmatkalla autolla helpompaa kuin mun linkillä. Ikinä ei oo tarvinnut rahasta riidellä, ei ees silloin alussa kun toinen vielä opiskeli ja välillä oli tiukkaa.
-
Demon: No mut ainaki parisuhde ihan hyvissä kantimissa ku pystyy satunnaiset kahvitkin puolisolleen tarjoamaan. Kunhan ei nyt mitään kolmea kuppia päivässä ala juomaan..
Mahtava kommentti, päivän naurut :D -
Demon: No mut ainaki parisuhde ihan hyvissä kantimissa ku pystyy satunnaiset kahvitkin puolisolleen tarjoamaan. Kunhan ei nyt mitään kolmea kuppia päivässä ala juomaan..
Mahtava kommentti, päivän naurut :DPetkele: Ensiksi kannattaisi hommata terävä veitsi niin saisi niitä tomaatteja leikattua.
Tai sitten tylsä ja teroittaa se esim. keraamisen mukin pohjaan. -
Billie: Yhteinen kauppalappu johon kumpikin kirjoittaa omat toiveensa? Tilille laitetaan x määrä rahaa ja koska se on yhteiseen käyttöön, ei lasketa kumpi hyötyy siitä enemmän. Kummallekkin kuitenkin jää itseään varten rahaa omalle tilille vain omaan käyttöön. Tadaa. Solved. Oikeasti ei kannata tuolla asenteella muuttaa saman katon alle. Tai no, jesarilla kämppä puoliksi jääkaapista lähtien; mun puoli ja sun puoli. Eipähän tartte miettiä kumpi tekee enemmän tai vähemmän kotitöitä…
Kummallekkkkkkkkkkkkkkkkin? -
Juukelispuukelis: En ymmärrä miten näin yksinkertaisesta asiasta saa näin vaikean. Meillä menee niin, että se maksaa kummalla sattuu olemaan enemmän rahaa. Jos mies kaupassa sanoo, että tarvii vaikka hiomapaperia mutta sillä ei olis ylimäärästä rahaa niin kärryyn vaan, minä maksan. Vastaavasti mies on mulle ostellu sitä mitä minä joskus satun tarvitsemaan. Ei siihen normaaliin parisuhde-elämään mitään yhteistilejä tarvita vaan joustavuutta.
Näin se meilläkin menee. En oo ikinä tajunnut niitä pareja jotka laskee joka pennin, että kumpi on on nyt maksanut mitäkin. -
Äidinkielen ope: Tänä päivänä sisälukutaito tuntuu olevan kadoksissa valitettavan monelta – ei vähiten mokan lähettäjältä. Eipä sitä toisaalta voi kauhalla vaatiakaan, jos on lusikalla annettu. Ettei vain olisi niin, että päivityksessä olisi tahallaan lyöty lekkeriksi budjettikeskustelua, joka on väistämättä käytävä, kun on päätetty muuttaa ensimmäiseen yhteiseen kotiin? On mahdollista, että päivityksen takana oikeasti on pohdintaa kustannusten jakamisesta, mutta päivityksessä esitettyyn hiustenhalkomiseen tuskin on tämäkään pariskunta lähtenyt. -- Mutta mene ja tiedä; itse tulkitsin päivityksen automaattisesti itseironiseksi nauramiseksi yhteenmuuton vaikeuksille. Täällä internet-asiantuntijat ovat tietenkin jokainen omasta mielestään oikeassa. Toivottavasti kuitenkin vain trollaavat.
Täähän se ois. Ihmettelen myös, ettei kukaan muu kommentoijista ole tätä tajunnut, kaikki ovat vain rientäneet ylemmyydentuntoisina kehumaan kuinka heidän taloudessaan raha-asiat ovat näin ja näin ja kyllä vaan niin hyvin ja fiksusti. Hieno homma, toivottavasti teillä on muiltakin osin toimiva suhde. "Mokan" pariskunnalla nimittäin on. -
Rahat on kutakuinkin yhteisiä, vaikka omilla tileillä lepäävätkin. Minä kustannan asioita enemmän, koska tienaan enemmän. Kaupassa käynnit maksetaan suunnilleen vuorotellen. Helppoa ku heinänteko!
-
En... voi ymmärtää. Meillä ei ikimaailmassa ole miehen kanssa ollut tällaisia ongelmia. Kyllä se mies on S-tililtä saanut ostaa sitä Maraboun pähkinäsuklaata, erimerkkistä ruisleipää ja saunapalvia joita minä en syö. Ja yhdessä ollaan ne lakanat yms. siltä tililtä ostettu. Tai joskus jopa mies on ostanut omistaan lakanoita, jos ovat olleet kalliita. Hui!
-
Mammuttipähkinä: Onneks meillä on yhteinen tili niin ei tarvii miettiä! Kauppareissut maksaa se jolla lompsa on mukana, namia ostetaan jos mieli tekee ja molemmat siitä syö, kalliimat ostokset tuumataan yhessä. Rahat on yhteiset, ja niin on kaikki omaisuuskin
Näin meilläkin! Yhteinen tili tuli kun mentiin naimisiin. Kaikki maksetaan yhdessä kun kerran yhteen on menty. Töissäkin käydään molemmat.. Miehen tulot on vähän isommat meillä mutta ei paljoa. Isommat menot mietitään tarkemmin mutta perus kauppaostokset juurikin kumpi siellä käy. Lasten menotkin luonnollisesti yhteisiä.. -
Petkele: Ensiksi kannattaisi hommata terävä veitsi niin saisi niitä tomaatteja leikattua.
Onko tämä kuinka yleistä nykyisin? Veitsi tylsyyden -> roskiin ja uuden osto. Mä voin olla hieman vanhanaikainen, mut teroitan veitset ja puukot. -
Henukki: Sini, voiko elämä olla oikeesti noin vaikeeta?
Siitä elämästä kun voi tehä helppookin... :D Meillä homma menee niin että mä ostan yleensä kaiken ja muija kokkaa ja sit kun käydää syömäs ulkona ni muija maksaa niin siinähän se tasottuu. Uskovaisten omaisuus on yhteistä joten mitä sitä tommosia ajattelemaan :P -
Ei paljo järki päätä pakota jos yhessä asuminen on tollasta saatanan nysväämistä ! Yhessä sovitaa suunniilleen mitä ostetaa. Tottakai voi ostaa oman mielen mukaa jotain mutta järkevästi ettei liian kallista tai turhaa .Ja kummankin tiliä käytetään yhteiseseti ! Onko selvä ?
-
Make: Insinöörin vinkki, excel-taulukko! Kaiken voi taulukoida, tilastoida ja esittää sen jälkeen graafisessa muodossa.
reps :D -
Mulla ja miehelläni (olkoot vaikka Kalle) toimii hyvin tällainen Sinin kuvailema tilanne. Meillä ei ole yhteistä tiliä, mutta kaikki bonukset kerrytetään Kallen s-tilille, koska keskitämme s-ryhmään. Kaikki ostokset maksetaan samalla ostokerralla. Kaikki ruokatarpeet (lihat, salaatit, juustot, mitä nyt arkena syödään) menevät 50/50, omat ostokset erotellaan kuitista ja niiden osuus maksetaan takaisin sille, joka on ostokset tehnyt. Lisäksi koska olen joutunut työttömäksi, olemme kohtuullistaneet pystymättömyyteni vuokranmaksuun niin, että minä pidän kodin pystyssä ja vaatteet pestyinä, Kallelle jää rahajutut. Ei se niin hankalaa ole nykypäivänä pitää rahat ominaan mutta silti tehdä ostokset yhdessä :)
-
RouvaP: Huooohhh… Jos on kaksi ihmistä, jotka ovat valinneet yhdessä elämisen, pitää sen takia tehdä kompromisseja (kuuluu valittuun pakettiin, aina). Ei varmaan olis ihan kamalaa vaikka sitten syödä joka toinen kk linssejä ja sitten avokadoa ja juustoa. Joka toinen kk sitten sitä lihaa. Karrikoidusti. Ja edelleen, yhdessä asumiskulut ovat suhteessa pienemmät. Tuota en voi ymmärtää että lasketaan paljonko ihminen syö. Toinen ihminen tarvitsee enemmän energiaa kuin toinen. Ja se toinen siinä rinnalla lienee tärkeä? Jolloin hänen hyvinvointinsa on molempien hyvinvointia. Kuten toisinkinpäin.
Tilanteita on tosiaan monenlaisia, se, että toinen tienaa ja toinen joutuu nostamaan opintolainaa tekee lähtöasetelmasta jo epäsuhtaisen. Se, ettei osaa asettua eri tavalla elävien asemaan on myös puute. Eivätkä kaikki yhdessä olevat asu yhdessä. Silti yhdessä saattaa kulua monta päivää viikossa. Parisuhteita on yhtä monenlaisia kuin on pariskuntiakin, eikä kaikille sovi symbioosi. Suhde voi olla onnellinen, siitä huolimatta ettei symbioottista rahankäyttöä ole nalua -
Halua* tavoitella. Hämmentävää, miten yksioikoine näkemys ihmisillä on taas siitä ainoasta oikeasta tavasta hoitaa asiat. Mielestäni tässä kaksi ihmistä yrittää löytää itselleen oikeaa tapaa elää.
-
Meillä ainakin kerätään yhteisostoksia sisältäneet kuitit talteen ja yhdessä päätetään mitä maksetaan puoliksi ja mitä ei. Kuitit lasketaan ja tasataan säännöllisin väliajoin. Jossain vaiheessa laskettiin ruuat 60/40-suhteella, koska mies syö niin paljon enemmän, mutta se sitten jäi jossain vaiheessa. Minä (nainen) ostelen kivoja muumirättejä ja tuikkuja ihan omilla rahoillani, pesuaineet ja tiskiharjat ja kaikki sellainen menee kyllä tasan tarkkaan puoliksi, pesenhän minä miehenkin vaatteet.
-
Jos olette noin mukautumiskyvyttömiä lapatossuja (etenkin Sini), niin ei kannata olla tuollaisessa suhteessa. Varsinkaan jos ette osaa edes keskustella asiasta ilman että kysytte facebookista neuvoa. Voi hyvä luoja näitä uusavuttomia, itserakkaita ihmisiä :(
-
Kala: Jos taas lyöttäytyisin yhteen toisen aikuisen ihmisen kanssa (mikä ei tule tositilanteessa tapahtumaan), niin se olisi eri asia, sillä tässä teoreettisessa tilanteessa on oletuksena, että kyseinen aikuinen olisi itse kykenevä elättämään itsensä. Minä en siis olisi tästä henkilöstä vastuussa. Minulla ei olisi lainmukaista eikä eettistä velvoitetta huolehtia tämän henkilön perustapeiden täyttymisestä, eikä tällä henkilöllä minun perustarpeitteni täyttymisestä. Koska me molemmat olisimme kykeneviä elättämään itsemme, niin siltä pohjalta voisi lähteä rakentamaan sitä suurempaa kokonaisuutta, ja minulle se toimisi paremmin niin, että molemmat pitäisivät omansa erillään.
Tulipahan vaan tästä mieleeni että ei kannata sitten mennä ainakaan naimisiin jos rakkaus joskus kolkuttaa ovellesi. -
Kuinka vaikeaa voi olla? Miksi tehdä patisuhteesta noin hankalaa? Meillä homma toimii niin että maksetaan se kummalla on rahaa tai kumpi käy kaupassa, ollaan mietitty myös yhteistä tiliä niin ei tarvitsisi aina lainailla toisen korttia kun käy kaupassa ja näkee kuinka paljon rahaa on. Miksi adua ees yhdessä jos pitää kaiken mennä aina tasan, mitä jos toisella ei olekaan rahaa? Jääkö sitten velkaa? Ihan älytöntä...
-
miehellä valta: Meillä ainakin menee niin, että mies päättää mitä ostetaan ja naisen pitää kysyä mieheltä lupaa ostaa jotakin mitä nainen haluaa.
Kamalaa. :( mä en suostuisi enkä pystyisi olla tuollaisessa "miehellä on yli valta" suhteessa. -
Minä kun luulin että lusikat ja muu pistetään jakoon vasta parisuhteen päätyttyä.
-
Matti: Miksi tehdä asiat vaikeasti? Näin se käy kivuttomasti: Yhteinen talous ja yhteiset rahat. Meillä on yksi yhteinen tili johon menee molempien palkat. Molemmat on vastuussa rahan käytöstä ja niiden seurauksista. Ei ikinä ole ollut mitään ongelmia tai riitoja rahasta, vaikka välillä on vähän tiukempaakin ollut.
Ei kiitos. Koska itse olen sen verran alkoholisti ja yritystoiminnan takia veloissa (suuret laskut), en halua kuulla sitä että juon meidän yhteiset rahat. Yhteistilille sovittu summa ja lopuilla teen mitä lystään. Saanpahan ainakin elää edes hetken kuukaudesta.. :) -
RouvaP: Taitavat olla kovin nuoria ja ekaa kertaa asua avoliitossa..? En oikein muuten osaa ymmärtää tuollaisia ihmetyksiä. Jos yhdessä ollaan, yhdessä hoidellaan kaupat eikä laskeskella kumpi syö enemmän tai muutakaan. Ostakaa vain sitä Lambia, eiköhän se miehen osalta enemmän syöty makaroonilaatikko [...]
Juurikin näin 🫶✌️💪👍🏻👍🏻👍🏻
Kommentoi
Kommentti