Supisuomalainen juhlaetiketti
Osaatko käyttäytyä juhlissa kuin syntyperäinen suomalainen?
Seuraava
Nämä otsikot ovat pelkkää voittoa. Edellinen
Ja näitä valopäitä on poliisin arki pullollaan.
Nämä otsikot ovat pelkkää voittoa. Edellinen
Ja näitä valopäitä on poliisin arki pullollaan.
54 kommenttia
-
-
En muista koskaan olleeni juhlapöydässä, jossa joku olisi uskaltanut syödä sen viimeisen kakkupalan.
-
Miksiköhän tää oli ees lähetetty tänne?Ihan huono juttu.
-
tyyppi: Miksiköhän tää oli ees lähetetty tänne?Ihan huono juttu.
Etkö kenties saanut kutsua juhliin? :D -
Suomalaiset, vaikeinta vierasseuraa ventovieraiden joukossa.
-
Mä ite kyl uskallan ottaa enkä toimi tolleen eikä kyl muutkaan jotka samois juhlis olleet. Kuulostaa tosi oudolta et tutut pelkää suorastaan toisiaan.
Billie: En muista koskaan olleeni juhlapöydässä, jossa joku olisi uskaltanut syödä sen viimeisen kakkupalan.
-
-
Tää nyt ei todellakaan kuulu tänne. Mikä se moka tässä on???
-
Mein äiti kiersi juhlissa aina tuon ekan ja vipan palan ongelman. Kakkuja oli aina useampi ku yks - Iso Etelä-Pohjalaissuku kun kyseessä. Ensimmäinen rako tehtiin kakkuun valmiiksi ja ennen ku kakku oli loppu, niin vaihdettiin uusi tilalle.
-
Galaki: Etkö kenties saanut kutsua juhliin?
En ja hyvä niin ku ei mulla o varaa mihinkää kalliiseen pukuun,uimapukuun kenties mutta kenties ei.Mut silti tää on ihan huono juttu. -
Vellu: Facebook-mokat ja muut sosiaalisen median helmet.
"Facebook-mokat ja muut sosiaalisen median helmet." Eikö se vittu vieläkään mene jakeluun!? -
Vellu: Tää nyt ei todellakaan kuulu tänne. Mikä se moka tässä on???
Sun kommentti. -
-
Oon tosin huomannu senkin, että kun uskaltaudun pääsääntöisesti ekana pöytään ensimmäisestä kutsusta, niin omat tutut (vaimo, kaverit) kattoo sillä silmällä, että oliko nyt pakko ryykätä ensimmäisenä, kun et ole juhlittavan läheisimpiä tuttuja. Jono kertyy nopeasti minun perään. Useasti juhlissa ensimmäisen kakunleikkaajan pitää myös laukaista jännittynyttä tunnelmaa leikkaamalla pienen palan kakusta, ja esittää jättävänsä se pieni pala lautaselle ja ottavansa loppukakku itselle. Hehhehheh.
-
Mutta oottakaapa vaan kun kyseessä on kotibileet ja tarjotaan viinaa! Boolikulho tyhjenee 10 minuutissa (mutta onneks on varauduttu useempaan satsiin, mitä useemmin kulhoo täytetään sitä parempi alkoholipitosuus kun holittomat loppuu mutta viina tietysti ei), sipsi- ja karkkikulhot sitäkin nopeemmin. Mulle joskus sanottiin ulkomailla, että suomalaisista tulee normaaleja ihmisiä kun ne on kännissä. :D Sillon voi jopa jutella tuntemattomille!
-
Joo ja sitte ku oli vielä pieni lapsi ja oli sitä uskallusta ja tahtoa ottaa se viimenen pala nii sitte vanhemmat alkaa julkisesti moittia miten epäkohtelias ja itsekäs oot, ja että pitää muillekki jättää. :DD
-
Tuttua huttua, muistan tuon juhliin kuuluvan leikin jo lapsuudesta. Pidin sitä aivan älyttömänä ja niinpa minustakin tuli ammattikehtaaja. En tosin ole sukupolveni ainoa ja pitääkin olla varovainen mitä lapsille opettaa, ettei tuosta kursailukulttuurista heilahdeta ryntäilykulttuuriin.
-
Minäpä olin joskus nuorempana kavereiden kanssa ihan vain katsomassa elokuvaa. Elokuvan loputtua kulhossa oli yksi karkki jäljellä. Söin karkin. En ymmärtänyt, miksi toiset katsoivat minua suu mutrussa ja yksi kulmakarva rutussa. Nyt ymmärrän.
-
Kala: Minäpä olin joskus nuorempana kavereiden kanssa ihan vain katsomassa elokuvaa. Elokuvan loputtua kulhossa oli yksi karkki jäljellä. Söin karkin. En ymmärtänyt, miksi toiset katsoivat minua suu mutrussa ja yksi kulmakarva rutussa. Nyt ymmärrän.
Nallekarkit jaettiin serkkujen/kavereiden kesken tasan leffailtoina ja niiden syömistä säästeltiin ja säästeltiin, että saisi olla se kenellä on viimeisenä karkkeja jäljellä ja voi irvistellä ilkikurisesti muille. Sitä pidettiin myös aina fiksuimpana ja lujatahtoisimpana jätkänä. -
Tataariukko: Useasti juhlissa ensimmäisen kakunleikkaajan pitää myös laukaista jännittynyttä tunnelmaa leikkaamalla pienen palan kakusta, ja esittää jättävänsä se pieni pala lautaselle ja ottavansa loppukakku itselle. Hehhehheh.
Lukekaa myös Asterix ja Kleopatra: "Obelix, leikkaa kakku kolmeen osaan." :) -
Meitä on moneen junaan. Meidän sukujuhlissa ei päde mikään noista, ja ihan kantasuomalaisia ollaan. Tosin kaverit ovat joskus luonnehtineet perhettäni välimerelliseksi
-
Jotenkin nämä suomalaisten hassut tavat on vaan niin hellyttäviä :D
-
Ai nyt saa yleistää? Selvä. Ennemmin pieni sosiaalinen pidättyväisyys, kuin verovaroilla loisiminen ja ohikulkijoiden raiskailu.
-
-
Miarez_93: “Facebook-mokat ja muut sosiaalisen median helmet.” Eikö se vittu vieläkään mene jakeluun!?
On vittu niin helmi juttu että oksat pois. -
HA: Ai nyt saa yleistää? Selvä. Ennemmin pieni sosiaalinen pidättyväisyys, kuin verovaroilla loisiminen ja ohikulkijoiden raiskailu.
Pitikö nyt tulla pilaamaan moka tälläisellä kommentilla? -
"Ammattikehtaaja" Nyt on kyllä niin osuva termi että kymmenen pistettä!
-
Heh! Niin tuttua. En kestä tuota kursailua ja vähättelyä yhtään, joten olen se ammattikehtaaja :D Ja jos joku kehuu tekemiäni tarjoiluja, sanon että "Kiitos, niin tämä onkin tosi herkullista"
-
Vaikka tiedän olevan tapana suojella täällä kirjoittajien henkilöllisyyttä. Mutta silti ihmetyttää poistaa profiilikuvat ja sukunimet postauksesta jonka pystyy lukemaan vaikka ilman koko fb-tunnusta. Myös kun on jätetty fb-ryhmän nimi sensuroimatta.
-
Billie: En muista koskaan olleeni juhlapöydässä, jossa joku olisi uskaltanut syödä sen viimeisen kakkupalan.
ei selvästi olla oltu samoissa juhlissa! -
texmex: Mä oon aina ensimmäisenä pöydässä
ja viimesenä lähdössä :D -
Suomalaiset kakkukahvit on psykologinen peli, joka vaatii mielenlujuutta, päättäväisyyttä sekä tervettä kilpailuhenkeä. Vaakalaudalla on oma kunnia ja tahdonlujuus. Voittajia ovat ne jotka lähtevät juhlista miettien "olisin halunnut sen viimeisen palan mutta enpäs edes tarjoutunut". Häviäjä saa palkakseen ääneen lausumattomia nyreitä mietteitä ja makeaa mahan täydeltä. Ja tietysti joka suvussa on se yksi ammattikehtaaja, joka vie muilta kilpailemisen riemun.
-
Tää on niin hieno moka ja tuo muistoja mieleen jopa siihen asti että alkaa miettii voisiko tätä kehystää seinälle jopa :D Kaikki kamalat tilaisuudet lapsena hermostutti ko vanhemmat näitä älyttömiä tapoja takoi päähän. Miksi? Oi Miksi?
-
niiiin totta, se on parasta kun kakusta jää isompi viimonen pala jota kukkaa uskalla ottaa ja sit ku vieraat lähtenä ni saa syyä sen kaikessa rauhassa omassa vessassa perheeltä ja itseltä piilossa pimeyden vallatessa
-
-
Muistan, että lapsena monissa juhlissa oli juuri noin, mutta nykyään kun vanhempi polvi on juhlista kadonnut, on myös tuollainen kursailukulttuuri hävinnyt. Kiva niin. Ennen tuntui, ettei kenellekään kelvannut mikään, nyt näkee suoraan että tarjoilut maistuvat hyvin vieraille.
-
tyyppi: Miksiköhän tää oli ees lähetetty tänne?Ihan huono juttu.
Voi, Putte-possu ei lähettänytkään kutsua. -
Isän puolen isovanhemmilla tapahtui tuota ettei pöytään menty ensimmäisestä, eikä varmaan toisestakaan kutsusta :D Jatkettiin vaan istuskelua ja pälyiltiin seiniä ennen kuin vaari sitten alkoi hivuttautua tuolin reunaa kohti ja sanoi et"jaa siellä olis ruoka/kahvit", mutta siltikin antoi muiden mennä edeltä. Vanha suku ja vanha maalaistalo ja vanhat tavat. Muorilassa myös syötiin usein, jäänyt elämään tapa kun maataloushommissa huhkittiin paljon :p
-
Tuo on niin älytön tapa! Meilläkin vanhat sukulaiset harrastavat. Onneksi olen keksinyt, miten tästä pääsee eroon: Käsketään kerran pöytään ja jos ei tule, niin ilmoitetaan "X:n minuutin kuluttua ruoat menevät pois. Jos ei ole siihen mennessä pöydässä, niin jää ilman." Yhden kerran, kun siivoaa tarjottavat pois pöydästä ja vastaa kritikkiin, että "no, ilmoitin X kertaa asiasta ja varoitin tästä. Jos ei aikuinen ihminen osaa katsoa kelloa, niin se on voi voi. Ehkä nyt oppii", niin seuraavilla kerroilla ei enää kursailla.
-
HA: Ai nyt saa yleistää? Selvä. Ennemmin pieni sosiaalinen pidättyväisyys, kuin verovaroilla loisiminen ja ohikulkijoiden raiskailu.
Suomalaiset ovat sosiaalisesti pidättyviä, verorahoilla loisivia ja vielä Euroopan keskiarvoa kovempia raiskaajia. Mietipä sitä. -
Suomalaisia pidetään rehellisinä, mutta toisaalta vaatimattomuus on epärehellistä. Jos kehutaan ja on itsekin asiasta samaa mieltä, niin kyllä sen voisi ihan hyvin myöntää eikä väittää vastaan.
-
Japsit ja kanadalaiset toimivat samoin kuin me, mutta he eivät parjaa itseään siitä.
-
Janni: Suomalaiset ovat sosiaalisesti pidättyviä, verorahoilla loisivia ja vielä Euroopan keskiarvoa kovempia raiskaajia. Mietipä sitä.
Totta, näitä "yksittäistapauksia" sattuu nykyään harvase päivä. Tosin ne yllätys-sekseilijäthän eivät ole suomalaisia. -
Ei tämä vielä niin mitään, mutta ajatelkaapa sitä tilannetta kun tekisi mieli jo pikkuhiljaa lähteä mutta kukaan muu ei ole vielä poistunut....
-
Billie: En muista koskaan olleeni juhlapöydässä, jossa joku olisi uskaltanut syödä sen viimeisen kakkupalan.
En muista koskaan olleeni juhlapöydässä, jossa oltais saavutettu se viimeisen palan raja... Koska kukaan ei kehtaa ottaa lisää ja porukka niin pieni että viimeinen pala on puoli kakkua. Sitten minä sen puolikkaan vätystän kotona, kun vieraat on lähteneet. Täysin naurettavaa, mutta ah, niin suomalaista. -
suomalaisuus: En muista koskaan olleeni juhlapöydässä, jossa oltais saavutettu se viimeisen palan raja… Koska kukaan ei kehtaa ottaa lisää ja porukka niin pieni että viimeinen pala on puoli kakkua. Sitten minä sen puolikkaan vätystän kotona, kun vieraat on lähteneet. Täysin naurettavaa, mutta ah, niin suomalaista.
Ainiin ja sekin vielä, että näitä tilanteita voi myös välttää sillä, että saapuu viimeisenä paikalle - joulupöytään vaikka, saapuu aina juuri ennen ruokailua - 'kun piti käydä isän luona ja isän kanssa haudoilla, vaikeaa tämä kahden vanhemman joulun vietto' - ja muut istuvat tai ovat ainakin siirtymässä pöytään. Jos ovat vasta nousemassa niin pitää käydä vessassa ensin. -
Hyi yök!: Japsit ja kanadalaiset toimivat samoin kuin me, mutta he eivät parjaa itseään siitä.
Musta parjaus/vaatimattomuus/itsensä vähättely vaan on erottamaton osa meidän kulttuuria. Kun olen nyt lueskellut noita Finnish Nightmaren kommentteja, niin aika vahvana siellä näkyy suomalaisten tapa suhtautua asioihin ironisesti, varsinkin itseironisesti. Ei se aina ole negatiivissävytteistä, vaan ihan vaan sellaista perus-heittoa, että kuinka pöljä sitä osaakaan ihminen joskus olla :> On muuten mielenkiintoista, miten Japanilaisten sosiaaliset normit oikeasti muistuttavat omiamme aika paljon. Ovat ehkä vain asteen ryhmähenkisempiä kuin meikäläiset... -
Oon sellanen ihminen, jonka on vähän vaikea tajuta vihjailuja ja kirjoittamattomia sääntöjä. Voin sanoa, että kakkukahvit oli varsinkin nuorempana täyttä painajaista :D Nyt olen onneksi vihdoin sisäistänyt pelin hengen.
-
VANHASSA EI OLE VARA PAREMPI: Tuo on niin älytön tapa! Meilläkin vanhat sukulaiset harrastavat. Onneksi olen keksinyt, miten tästä pääsee eroon: Käsketään kerran pöytään ja jos ei tule, niin ilmoitetaan “X:n minuutin kuluttua ruoat menevät pois. Jos ei ole siihen mennessä pöydässä, niin jää ilman.” Yhden kerran, kun siivoaa tarjottavat pois pöydästä ja vastaa kritikkiin, että “no, ilmoitin X kertaa asiasta ja varoitin tästä. Jos ei aikuinen ihminen osaa katsoa kelloa, niin se on voi voi. Ehkä nyt oppii”, niin seuraavilla kerroilla ei enää kursailla.
Voin niin kuvitella kuinka vieraat lähtevät nopeasti menemään. Et ehkä opi, vaikka seuraavilla kerroilla ei enää tule vieraita. Se on voi voi. Olet mennyt ehkä hieman ääripäähän. Mielestäni tuo on jo töykeää ja vieraat luulevat sinun suuttuneen. Tunnelman pilaaminen taattu. -
Meidän äiti ratkaisi ton viimesen palasen ongelman niin, että leipoo tarpeeksi monta, että jää ainakin yksi kokonainen kakku syömätä juhlissa. Joskus jäi kaksikin. Eli tarpeeksi ruokaa nii ei tartte olla viimene.
-
Oon huomannu lapsena, et äideillä oli tapana antaa toisilleen synttärien jälkeen raportin siitä mitä kukin kutsuvieras söi. Ja mullapa oli aina puol pöytää lautasella, ja aina sai äiti hävetä. Minkäs sille mahtaa, jos ruuasta tykkää :)
-
-
Ei ehkä enää nykypäivänä ihan näin, mutta... kyllä esimerkiksi työpaikalla kun joku tuo kakun/piirakan, niin viimeinen pala kuivahtaa siihen, kun ensiksi muutama tyyppi on käynyt höyläämässä siitä seitinohuen siivun, eikä kukaan, siis KUKAAN kehtaa suorilta ottaa vaan koko palaa. Sitten kun töissä kerran oli yksi ammattikehtaaja, niin sehän meni ja otti sen kolmannenkin muffinssin, vaikka kaikille oli tuotu yksi ja osa kursaili että en mä tarvitse. Sitten kun viimein meni ottamaan, niin kaikki oli syöty
-
Vellu: Tää nyt ei todellakaan kuulu tänne. Mikä se moka tässä on???
Sinun asenteesi -
Kiti: Voin niin kuvitella kuinka vieraat lähtevät nopeasti menemään. Et ehkä opi, vaikka seuraavilla kerroilla ei enää tule vieraita. Se on voi voi. Olet mennyt ehkä hieman ääripäähän. Mielestäni tuo on jo töykeää ja vieraat luulevat sinun suuttuneen. Tunnelman pilaaminen taattu.
Ei tuo ole ääripäähän menemistä, mutta tuolla saa ne vanhat kurpat käyttäytymään. Jos eivät tule seuraavalla kerralla, on se voitto kaikille ja voi juhlia nuorten fiksujen ihmisten kesken, jotka eivät kursaile.
Kommentoi
Kommentti