Hirviniemeäkin hirvittää
Kun fanitus menee liian pitkälle.
70 kommenttia
-
Ja sitten ihmetellään, miksi julkkikset ei mielellään huomioi fanien viestejä.
-
-
Tähän tarttis nyt sellasen giffin missä hymiö hakkaa päätään pöytään turhautumisen merkiksi...
-
Mulle tulee joskus sellainen olo, että ihmiset ottavat asiat vähän liian vakavasti. Olen myös vahvasti sitä mieltä, että on varmaan parempi olla olematta julkkis. Pahoittaisi vain jonkun mielen, kun ei uudelleentwiittaisi jonkun asiat vähän liian vakavasti ottavan nappaamaa kuvaa joulukuusesta. Puhumattakaan siitä, että jotain oikeesti kiinnostaa tarkkaan, missä kukakin lomailee ja tietää vielä, että ei sillä voi kiire olla. Hyvät ihmiset, eläkää!
-
Tosi outoa :O Akuhan varmaan kuitenkin lähti Tsekkeihin ihan vaan twiittailemaan...
-
-
Mua sattuu sieluun, kyllä joillakin ihmisillä on sitten helppo elämä, kun murheet on tätä laatua! :o
-
On se kyllä hirveetä, kun joku ei erikseen tykkää mun banaaleista tviiteistä! Ei ees jaa!!
-
-
Olen aina ihmetellyt, miksi joillekin julkkikset ja muut fanituksen kohteet ovat henki ja elämä, varsinainen pakkomielle. Jos olisin julkkis, lähinnä pelkäisin heitä.
-
Aika pelottavaksi menee Sannan touhu... Tai siis kyllähän sitä fanittaa saa, mutta... O_o
-
Historiallista, kaikki mokan kommentit olivat saaneet pelkkää positiivista peukkua, ainakin tähä mennessä! Keskityn olennaiseen.
-
Heti kun saadaan julkimolta vähänkin "tykkäystä" kuvitellaan että siitä alkaa vuosisadan ellei nyt rakkaus niin ainakin ystävyyssuhe
-
Totta kai julkkiksen pitäisi viettää aikaansa Twitterissä lukien, tykäten ja kommentoiden twiittejä! Mikä ihme Akua oikein vaivaa?
-
"Aku on lomalla, ei sillä silloin kiire ole". Aivan, julkkiksethan elää pelkästään faniensa/katsojiensa takia. Ne kyttää kotona kaikkee mahdollista somee ja ahdistuu jos ei tasaisesti joku päivitä jotakin heihin liittyvää. Tästä he saavat energiaa ja syyn jatkaa uraansa.
-
-
Fanit...Yhellä mun muuten ihan fiksulla ulkomaalaisella kaverilla aina vähän pimenee, ku tulee puhe Ville Valosta. Meillä käydessä kävi sitten tsekkaamassa sen tornitalon. (Pienen odottelun jälkeen) herra Valo lähtikin käymään jossain. Kaveri oli ihan raivona, kun se ei suostunu mitään juttelemaan, vaikka hän oli maasta X asti tullu... Julkkishan on aina töissä, kotiovellaankin... Ei menny selitys perille... :)
-
Sanna mulla on paljon muutakin tekemistä ku lukea mitä ihmiset netissä kirjottaa. Jos joskus alkaa ruohon kasvamisesta kuuluvat äänet tuntua liian jännittäviltä, alan mielelläni lukemaan sun tviittejäs.
-
En tunne Twitteriä, joten pakko kysyä: saako siellä estettyä jonkun käyttäjän? Tuli vaan mieleen...
-
Hirviniemi on rasittava "näyttelijä". Kanava vaihtuu heti kun heppu näkyy töllössä, yäk!
-
On first world problems, ja sitten on first world problems erikoisspesiaalilla aavistuksen harhaisille. First world problem: Missaat jakson Aku Hirviniemen tähdittämästä sarjasta josta pidät todella paljon ja joudut häsväämään nettipalveluiden kanssa nähdäksesi sen. Tämä vie aikaa ja ärsyttää. First world problem tampulalle: Aku Hirviniemi ei huomaa twiittejä vaikka on lomalla!
-
Tiedän kyseisen henkilön joka teki päivityksen. Ja musta on sääli että hänestä puhutaan näissä kommenteissa huonoon sävyyn. Hän kun ei ole ihan samanlainen tallaaja kun me, eikä ymmärrä asioita ihan samalla tavalla. Järkiä käteen, jos niitä vain yhtään on! Kiitos ja aamen!
-
Olen seurannut Akun ystävä kun olen Facessa erään henkilön fanitusta, en nyt sano että se olisi tämä Sanna. Se on todella outoa. koko henkilö on outo. Kirjoitukset ovat outoja. Onttoja. Ihan kuin irrotettuja jostain - kumisevat tyhjyyttään. Pelottavaa. Henkilö saattaa kirjoittaa sellaisia latteuksia että tuntuu, että onko hän robotti. Esim. Aku on hieno näyttelijä. Putous on upea sarja. Kertoo siitä ettei mitään väriä tunne-elämässä ole vaan kaikki on jäljiteltyä. Veikkaan aspergeria.
-
Pitäisikö Sannan lentää Tsekkiin katsomaan ettei Hirviniemi ole hirveässä pulassa?
-
Lauri Leino: Olen seurannut Akun ystävä kun olen Facessa erään henkilön fanitusta, en nyt sano että se olisi tämä Sanna. Se on todella outoa. koko henkilö on outo. Kirjoitukset ovat outoja. Onttoja. Ihan kuin irrotettuja jostain – kumisevat tyhjyyttään. Pelottavaa. Henkilö saattaa kirjoittaa sellaisia latteuksia että tuntuu, että onko hän robotti. Esim. Aku on hieno näyttelijä. Putous on upea sarja. Kertoo siitä ettei mitään väriä tunne-elämässä ole vaan kaikki on jäljiteltyä. Veikkaan aspergeria.
Sun tekstiä kun lukee, alkaa pohtia onko se asperg sittenki sulla... -
-
Tyttö: Sun tekstiä kun lukee, alkaa pohtia onko se asperg sittenki sulla…
On niitä muitakin sairauksia ja vammoja, jotka oireilevat huonona kirjoittamisena ja vajavaisena tunneilmaisuna ynnä ripustautumisena idoliin. Ihan tulee hakematta mieleen semmoinen kuin perussuomalaisuus. -
kirjoitustensa perusteella Sannalla ei ole ihan kaikki inkkarit pulkassa, älkää kiusatko. onhan tuo creepyä mutta hänellä ei näytä käyvän ajatus yhtä nopeasti kuin normaaleilla ihmisillä.
-
Tiedän kyseisen henkilön joka teki päivityksen. Ja musta on sääli että hänestä puhutaan näissä kommenteissa huonoon sävyyn. Hän kun ei ole ihan samanlainen tallaaja kun me, eikä ymmärrä asioita ihan samalla tavalla. Järkiä käteen, jos niitä vain yhtään on! Kiitos ja aamen!
-
Mullakin Twitterissä seuraajana mm. Emilio Estevez, mutta en ole sitten tajunnut alkaa stalkkaamaan ja pommittamaan tviiteillä, vaikka tämä on selkeästi enemmän kuin se, että Aku on tykännyt yhdestä tviitistä. Onkohan minussa jotain vikaa?!
-
Tiedän kyseisen henkilön ja olen hänen kirjoituksiaan seuraillut Fb:ssa. Hänen seinällään ei olekaan muita päivityksiä kuin Akuun tai Putoukseen liittyviä. Esim: " Nyt katson mahtavan hauskaa Putouksen 3:tta kautta DVD:ltä joka tuli vuonna 2012, Mahtavan hauska kuva Aku Hirviniemestä :D, Kuka on vuoden 2015 kuumin mediapersoona? Äänestä! Nyt kaikki äänestämään Aku Hirviniemeä.:) Minä äänestin jo häntä.:D" Joten tämä ei ole mitenkään yllättävää. Kun katsoo hänen kuviaan tulee mieleen että hän saattaa olla kehitysvammainen tai jotenkin muuten rajoitteinen... Mutta joo todellakin fanittaa kovasti :D ei siinä mitään saa fanittaa jos haluaa.
-
Lauri Leino: Kiitos. Olenkin ammatikseni kirjoittanut 40 vuotta. Niin että vedä vittu aivoihisi.
Et sattumoisin ole Ilta-Sanomien toimittaja? -
No vittu soita sille ja puhu satan lutku..Mee tapaan sitä miestäs mee sentyöpailalle...
-
Lauri Leino: Kiitos. Olenkin ammatikseni kirjoittanut 40 vuotta.
Varmaankin väriliiduilla? -
Lauri Leino: Olen seurannut Akun ystävä kun olen Facessa erään henkilön fanitusta, en nyt sano että se olisi tämä Sanna. Se on todella outoa. koko henkilö on outo. Kirjoitukset ovat outoja. Onttoja. Ihan kuin irrotettuja jostain – kumisevat tyhjyyttään. Pelottavaa. Henkilö saattaa kirjoittaa sellaisia latteuksia että tuntuu, että onko hän robotti. Esim. Aku on hieno näyttelijä. Putous on upea sarja. Kertoo siitä ettei mitään väriä tunne-elämässä ole vaan kaikki on jäljiteltyä. Veikkaan aspergeria.
Kummasti netissä yleistyneet nuo asperger-jutut. Jos joku ei ole ihan tilanteen tasalla, jo virnuillaan aspergerista, jopa halventavin nimityksin. Sinä vedät mutkia kovin suoriksi: outo, pelottava ihminen, robotti, tunteeton - selvä asperger! Oletteko tulleet ajatelleeksi, miltä tämä tuntuu oikeista asperger-henkilöistä? Asperger ei ole sairaus eikä vamma eikä mitään vajavaisuutta - se on valtaväestöön nähden erilaisuutta. Se on synnynnäistä, sille ei mahda mitään, sille ei TARVITSE mahtaa mitään, se ei ole mitään tyhmyyttä. Asperger-henkilö näkee maailman eri tavalla, mutta kuka voi sanoa, että se on jotenkin väärä tapa? Vain siksi, että he ovat vähemmistö? Myös esim. vasenkätisiä tai toisen värisiä on kautta aikojen sorsittu, vainottu ja pidetty automaattisesti tyhmempinä ja huonompina. Vasta aika viime aikoina on hyväksytty, että hei, he ovat yhtä hyviä kuin "mekin". Ehkä ajan myötä Aspergerin syndroomakin kokee saman vapautuksen. Suurin ongelma ovat väärät ennakkoluulot. Paula Tilli kirjoittaa valaisevassa kirjassaan "Toisin - Minun asperger-elämäni", kuinkä hänen aspergerinsa selvisi vasta aikuisiällä. Hän oli lukenut aspergerista, jopa toiminut nepsy-lasten ohjaajana, mutta ei ollut tullut mieleen että hänellä itsellään voisi olla asperger - teksteissä aina sanottiin kuinka aspergerit ovat tunnekylmiä. Eikä hän ollut ainakaan tunnekylmä, vaikkei osannutkaan osoittaa tunteitaan aina samoin kuin muut. Asperger-diagnoosi oli kuitenkin loppujen lopuksi vapautus, nykyään hän luennoi aspergerista ja pitää sitä HYVÄNÄ ominaisuutenaan, josta ei halua luopua. Hän ihmettelee ihmisiä, jotka lohduttavasti toivovat "parannuskeinoa" aspergeriin. Aspergerien kanssa tulee ongelmattomasti toimeen, kun tietää mistä on kyse. Tietoa lisää. Tekee ihan hyvää myös "normaali-ihmiselle" pysähtyä miettimään niitä asioita, joita aspergerit eivät ymmärrä: kovin monimutkaisiksi käyneitä, joskus ihan epäloogisia sosiaalisia sääntöjämme, tai kaikenlaisia kielellisiä temppuja, joita käytämme jatkuvasti - käytännössä sanomme monesti täysin päinvastaista kuin tarkoitamme. Laatikon ulkopuolelta kun katsoo, voi näyttää jopa hassulta. -
Lauri Leino: Kiitos. Olenkin ammatikseni kirjoittanut 40 vuotta. Niin että vedä vittu aivoihisi.
Khm... Olen kuullut, että kun verbaaliset kyvyt eivät riitä perustelemaan sanomisia, silloin täytyy turvautua kiroiluun. -
-
Lauri Leino: Olen seurannut Akun ystävä kun olen Facessa erään henkilön fanitusta...
Sulla mitään ystäviä ole. -
dianaaaah: Tiedän kyseisen henkilön joka teki päivityksen. Ja musta on sääli että hänestä puhutaan näissä kommenteissa huonoon sävyyn. Hän kun ei ole ihan samanlainen tallaaja kun me, eikä ymmärrä asioita ihan samalla tavalla. Järkiä käteen, jos niitä vain yhtään on! Kiitos ja aamen!
Sitä ei voi aina arvata,tämmöisistä statuksista. Tiedän useamman tyypin, jotka ovat ihan tavallisia tallaajia, mutta maksavat maltaita lukuisista saman bändin/artistin meet and greeteistä, jonka jälkeen luulevat että koska bändin tyypit/artisti muistavat heidät, he ovat nyt kavereita -
"Nyt aku huomasi pari twiittiäni, voitte kuvitella kuinka helpottunut olen"
-
dianaaaah: Tiedän kyseisen henkilön joka teki päivityksen. Ja musta on sääli että hänestä puhutaan näissä kommenteissa huonoon sävyyn. Hän kun ei ole ihan samanlainen tallaaja kun me, eikä ymmärrä asioita ihan samalla tavalla. Järkiä käteen, jos niitä vain yhtään on! Kiitos ja aamen!
Jep! Tämä julkisuus ei ole kaikkia varten! Jotkut kestää sen paremmin kuin toiset. -
Hyvin se Leino aloittelevana trollina vetää, vaikka oik.kirj.natsit hiiltyvät elävältä ulosantinsa tähden, ja herran kirjallinen tuotos näyttäisi vastaavan suunnilleen Kevätpörriäistä. Veikkaan todelliseksi ammatiksi "työtön toimittaja", ja syy kahtaalla; Tenkka ja oikeinkirjoitustaito.
-
Lauri Leino: Kiitos. Olenkin ammatikseni kirjoittanut 40 vuotta. Niin että vedä vittu aivoihisi.
Elävä todiste siitä, että asiat voi tehdä aivan päin persettä, mutta olla silti "ammattilainen". -
Käyttäjä: Kummasti netissä yleistyneet nuo asperger-jutut. Jos joku ei ole ihan tilanteen tasalla, jo virnuillaan aspergerista, jopa halventavin nimityksin. Sinä vedät mutkia kovin suoriksi: outo, pelottava ihminen, robotti, tunteeton – selvä asperger! Oletteko tulleet ajatelleeksi, miltä tämä tuntuu oikeista asperger-henkilöistä? Asperger ei ole sairaus eikä vamma eikä mitään vajavaisuutta – se on valtaväestöön nähden erilaisuutta. Se on synnynnäistä, sille ei mahda mitään, sille ei TARVITSE mahtaa mitään, se ei ole mitään tyhmyyttä. Asperger-henkilö näkee maailman eri tavalla, mutta kuka voi sanoa, että se on jotenkin väärä tapa? Vain siksi, että he ovat vähemmistö? Myös esim. vasenkätisiä tai toisen värisiä on kautta aikojen sorsittu, vainottu ja pidetty automaattisesti tyhmempinä ja huonompina. Vasta aika viime aikoina on hyväksytty, että hei, he ovat yhtä hyviä kuin “mekin”. Ehkä ajan myötä Aspergerin syndroomakin kokee saman vapautuksen. Suurin ongelma ovat väärät ennakkoluulot. Paula Tilli kirjoittaa valaisevassa kirjassaan “Toisin – Minun asperger-elämäni”, kuinkä hänen aspergerinsa selvisi vasta aikuisiällä. Hän oli lukenut aspergerista, jopa toiminut nepsy-lasten ohjaajana, mutta ei ollut tullut mieleen että hänellä itsellään voisi olla asperger – teksteissä aina sanottiin kuinka aspergerit ovat tunnekylmiä. Eikä hän ollut ainakaan tunnekylmä, vaikkei osannutkaan osoittaa tunteitaan aina samoin kuin muut. Asperger-diagnoosi oli kuitenkin loppujen lopuksi vapautus, nykyään hän luennoi aspergerista ja pitää sitä HYVÄNÄ ominaisuutenaan, josta ei halua luopua. Hän ihmettelee ihmisiä, jotka lohduttavasti toivovat “parannuskeinoa” aspergeriin. Aspergerien kanssa tulee ongelmattomasti toimeen, kun tietää mistä on kyse. Tietoa lisää. Tekee ihan hyvää myös “normaali-ihmiselle” pysähtyä miettimään niitä asioita, joita aspergerit eivät ymmärrä: kovin monimutkaisiksi käyneitä, joskus ihan epäloogisia sosiaalisia sääntöjämme, tai kaikenlaisia kielellisiä temppuja, joita käytämme jatkuvasti – käytännössä sanomme monesti täysin päinvastaista kuin tarkoitamme. Laatikon ulkopuolelta kun katsoo, voi näyttää jopa hassulta.
Assburger. -
Käyttäjä: Kummasti netissä yleistyneet nuo asperger-jutut. Jos joku ei ole ihan tilanteen tasalla, jo virnuillaan aspergerista, jopa halventavin nimityksin. Sinä vedät mutkia kovin suoriksi: outo, pelottava ihminen, robotti, tunteeton – selvä asperger! Oletteko tulleet ajatelleeksi, miltä tämä tuntuu oikeista asperger-henkilöistä? Asperger ei ole sairaus eikä vamma eikä mitään vajavaisuutta – se on valtaväestöön nähden erilaisuutta. Se on synnynnäistä, sille ei mahda mitään, sille ei TARVITSE mahtaa mitään, se ei ole mitään tyhmyyttä. Asperger-henkilö näkee maailman eri tavalla, mutta kuka voi sanoa, että se on jotenkin väärä tapa? Vain siksi, että he ovat vähemmistö? Myös esim. vasenkätisiä tai toisen värisiä on kautta aikojen sorsittu, vainottu ja pidetty automaattisesti tyhmempinä ja huonompina. Vasta aika viime aikoina on hyväksytty, että hei, he ovat yhtä hyviä kuin “mekin”. Ehkä ajan myötä Aspergerin syndroomakin kokee saman vapautuksen. Suurin ongelma ovat väärät ennakkoluulot. Paula Tilli kirjoittaa valaisevassa kirjassaan “Toisin – Minun asperger-elämäni”, kuinkä hänen aspergerinsa selvisi vasta aikuisiällä. Hän oli lukenut aspergerista, jopa toiminut nepsy-lasten ohjaajana, mutta ei ollut tullut mieleen että hänellä itsellään voisi olla asperger – teksteissä aina sanottiin kuinka aspergerit ovat tunnekylmiä. Eikä hän ollut ainakaan tunnekylmä, vaikkei osannutkaan osoittaa tunteitaan aina samoin kuin muut. Asperger-diagnoosi oli kuitenkin loppujen lopuksi vapautus, nykyään hän luennoi aspergerista ja pitää sitä HYVÄNÄ ominaisuutenaan, josta ei halua luopua. Hän ihmettelee ihmisiä, jotka lohduttavasti toivovat “parannuskeinoa” aspergeriin. Aspergerien kanssa tulee ongelmattomasti toimeen, kun tietää mistä on kyse. Tietoa lisää. Tekee ihan hyvää myös “normaali-ihmiselle” pysähtyä miettimään niitä asioita, joita aspergerit eivät ymmärrä: kovin monimutkaisiksi käyneitä, joskus ihan epäloogisia sosiaalisia sääntöjämme, tai kaikenlaisia kielellisiä temppuja, joita käytämme jatkuvasti – käytännössä sanomme monesti täysin päinvastaista kuin tarkoitamme. Laatikon ulkopuolelta kun katsoo, voi näyttää jopa hassulta.
Samaa jaksan itsekin ihmetellä. Pari vuotta sitten jokainen oli narsisti ja nyt on sitten jokaisella autismin kirjon piirteitä. Itselläni on Aspergerin oireyhtymä ja en ymmärrä, miten tästä on voinut tulla synonyymi sosiaaliselle lahjattomuudelle. Etenkin naisilla AS-oireet ovat yleensä aistiyliherkkyyttä, stressiylikuormitusta, unihäiriöitä, ruuansulatushäiriöitä, tarkkaavaisuushäiriöitä, tic-oireita ja muuta invalidioisvaa oireilua. Ei ihmisen tarvitse olla sosiaalisesti poikkeava ollakseen AS-persoona, vaikka silloin saa kyllä helpommin diagnoosin. Ehkäpä kannattaa jättää se toisen käyttäytymispiirteistön arviointi alan ammattilaisille ja lopettaa trendikäs mutudiagnosointi. Oireyhtymädiagnoosi on lähinnä työväline lääkärille ja potilaalle siitä, kuinka asiassa on hyvä lähteä etenemään. AS yleensä helpottaa vanhemmalla iällä, jos on oikeat työvälineet auttaa hankalimmissa asioissa ja niiden kohtaamisessa. Tuntuu oudolta, etteivät jotkut osaa ajatella muita ihmisiä muina kuin heidän sairauksinaan. Aika harva on tunteeton, vaikka tunteet saatetaankin näyttää eri tavalla valtaväestöön verrattuna. Riippuen sitten siitä erikoisuuden määrästä, voidaan mahdollisesti puhua syndroomista tai oireyhtymistä, mutta jotkut ovat myös saattaneet vain sosiaalistua muita huonommin, eikä heillä ole sen kummempaa kehityshäiriötä. TL;DR Ihmiset ovat erilaisia. -
-
akuu ei vrm vois vähempää kiinnostaa toi!! nii että kuinka itserakad ihminen oikee voi olla ??
-
Annukka: Heti kun saadaan julkimolta vähänkin “tykkäystä” kuvitellaan että siitä alkaa vuosisadan ellei nyt rakkaus niin ainakin ystävyyssuhe
No todellakin! Josh Groban (laulaja) vastas kerran mun twiittiin, eli se tarkottaa että me ollaan bestiksiä ja käytännöllisesti katsoen kihloissa! <3 <3 (Myönnän kyllä että innostuin "huomatuks tulemisesta", ja se oli myös siistiä kun vanhat Star Wars-näyttelijät tykkäs mun kaverin twiiteistä (tosin ei ihmekään, kun kuvina oli hänen hienoa fanitaidettaan). Se on vaan se yhteyden tunne, "Aww se arvostaa fanejaan" ja se ns. neljäs seinä katoaa. Ja olishan se siistiä jos vielä kuuluisammat ja suosituimmat suosikkini vastaisivat tai tykkäisivät joskus Twitterissä, mutta silti jaksaa ihmetyttää joidenkin jatkuvat "Huomaa mut"-kampanjat ja harrastukset siellä.) -
Onneks ihan tavallinen…: Fanit…Yhellä mun muuten ihan fiksulla ulkomaalaisella kaverilla aina vähän pimenee, ku tulee puhe Ville Valosta. Meillä käydessä kävi sitten tsekkaamassa sen tornitalon. (Pienen odottelun jälkeen) herra Valo lähtikin käymään jossain. Kaveri oli ihan raivona, kun se ei suostunu mitään juttelemaan, vaikka hän oli maasta X asti tullu… Julkkishan on aina töissä, kotiovellaankin… Ei menny selitys perille…
Joo, tommonen "fan entitlement" ärsyttää niin hitosti!!! Tyypit odottaa ja stalkkaa hotellilla sillä aikaa kun julkkis on bilettämässä. Sit se saapuu paikalle pikkutunneilla mahdollisesti humalassa ja OMG ei pysähdy juttelemaan niille! Mikä kusipää! Kuinka se kehtaa! Me ollaan tultu maasta X asti (tai mahollisesti jatkuvaa stalkkausta)! Voe vittu... Julkkiksella ei ole MITÄÄN velvollisuutta pysähtyä normielämässään. Ei niiden elämä ole mikään jatkuva meet&greet ja niilläkin on oikeus yksityisyyteen. Tuo kotiovella kyttääminen on vielä astetta creepympää. -
Käyttäjä: Kummasti netissä yleistyneet nuo asperger-jutut. Jos joku ei ole ihan tilanteen tasalla, jo virnuillaan aspergerista, jopa halventavin nimityksin. Sinä vedät mutkia kovin suoriksi: outo, pelottava ihminen, robotti, tunteeton – selvä asperger! Oletteko tulleet ajatelleeksi, miltä tämä tuntuu oikeista asperger-henkilöistä? Asperger ei ole sairaus eikä vamma eikä mitään vajavaisuutta – se on valtaväestöön nähden erilaisuutta. Se on synnynnäistä, sille ei mahda mitään, sille ei TARVITSE mahtaa mitään, se ei ole mitään tyhmyyttä.
Kiitos<3 -
...Olen itse Asperger, joten voin kyllä sanoa että Akussa on joitakin viitteitä kyseisestä oireyhtymästä. Tai sitten tyyppi on ADHD. En ole varma kumpi. (Robin Williamskin oli sen verran hyperaktiivinen, että pakko oli olla ainakin ADHD.)
Annukka: Heti kun saadaan julkimolta vähänkin “tykkäystä” kuvitellaan että siitä alkaa vuosisadan ellei nyt rakkaus niin ainakin ystävyyssuhe
Onneksi en ole noin tahvo. Jos saan Twitterissä joltakin julkimolta tykkäyksen, niin olen vain tyytyväinen siitä että sain jonkun hyvälle tuulelle. Se parantaa kummasti omaakin päivää. -
Vieläköhän Sannaa kinostelee, kun Akulista kuoriutui melkoinen limasetä..
Kommentti