Sivuraide
Kaikki alkoi mokkapaloista...
Seuraava
Ai miten niin täältä ei saa pikatoimitusta ovelle? Edellinen
Hyvinvointivaltion todellinen uhri avautuu.
Ai miten niin täältä ei saa pikatoimitusta ovelle? Edellinen
Hyvinvointivaltion todellinen uhri avautuu.
82 kommenttia
-
Toivottavasti Anulle ei tule useampaa raskautta peräkkäin
-
-
Meinasin sanoa, että Anun käytöksessä puuttuu jo vain yhdyssanavirheet, mutta luin vielä kerran ja ei puutukaan.
-
En ymmärrä, miksi on pakko pitää vaaleaa mattoa ihan kiinni keittiön tasoissa tai hellassa, joista kuitenkin aina vähän "rapatessa roiskuu". Varsinkin jos ei ole kauhean innokas jynssäämään mattoja. ...mutta silti päällimmäisenä nousi kyllä sympatiat Anulle kuitenkin. Toinen esittelee leivoksia, ja tyypit rupee vaan nariseen sotkuista. Ilonpilaajat liikkeellä. Kuvan rajaus tietty olisi säästänyt tältäkin myrskyltä.
-
Ei mua muuten tuollaiset ihmiset häiritse, mutta ajatus siitä että tuossa kämpässä on kohta pieni ihminen jonka henki on riippuvainen tuollaisesta äidistä... :(
-
-
Anun "kaverit" aivan järkyttäviä hapannaamoja, käniseviä känttyjä. Toisella rattoisa päivitys ja muikkelit laumalla kaakattamaan huonosta kodinhoidosta, voi hyvää päivää nyt taas. Wt:t vauhdissa.
-
Jäi kyllä häiritsemään toi leipä. Onko se tippunut sinne vahingossa, ja Anu on ajatellut että en jaksa nostaa sitä sieltä koska olen raskaana ja tehnyt sitten uuden leivän?
-
Mul on kyl jotain menny pahasti ohi, jos raskaana ei saa siivota..mitenköhän noi kolme lasta onkin syntyny terveenä tähän maailmaan. Eri asia ois jos lekuri ois käskeny pakkolepoon, mutta jotenkin haiskahtaa ettei...
-
Raps: Anun “kaverit” aivan järkyttäviä hapannaamoja, käniseviä känttyjä. Toisella rattoisa päivitys ja muikkelit laumalla kaakattamaan huonosta kodinhoidosta, voi hyvää päivää nyt taas. Wt:t vauhdissa.
Huono kodinhoito on asia erikseen, se on suhteellista sillä ihmiset on erilaisia. Mun mielestä raja menee kyllä tossa jos ruokia alkaa löytymään jostain lattianrajasta...tosin ompahan tulevalle muksulle välipalaa kunhan konttausikään pääsee. -
Jotenkin minusta tuntuu että Anu on näitä "suurperheen iloinen äiti" -ihmisiä. :D Raskaus on tila, jossa odotetaan lasta, se ei silti meinaa vammaisuutta.
-
-
Anu on epäkypsä ja lapsellinen, mutta jäi kyllä ärsyttämään myös toi Lauran kommentti. Ihme syyllistämistä. Mokkapalojen tekeminen ja siivoaminen ei liity toisiinsa. "Ei voi tehdä mitään kivaa ennen kuin on siistiä!" on nipo asenne lasten kasvatusta ajatellen. (Kyllä, tiedän että olis voinu sotkut poimia lattialta eikä olis ollu suuri vaiva.)
-
MoniQ: Jotenkin minusta tuntuu että Anu on näitä “suurperheen iloinen äiti” -ihmisiä. Raskaus on tila, jossa odotetaan lasta, se ei silti meinaa vammaisuutta.
Vammaisuus ei myöskään automaattisesti estä siivousta. -
Kyllä se fakta vaan on näin, että jos haluaa lapsiperheessä pitää kodin siistinä, saa siivota koko ajan. Siinä ei tehdä mokkapaloja, eikä kyllä mitään muutakaan (harrastuksia, ruokaa, töitä, jne..)
-
"En siivoa kun olen raskaana. En siivoa kun on pieni vauva. En siivoa kun on taapero. En siivoa kun on koululainen. En siivoa kun on murrosikäinen teini! En siivoa kun on kurjaa kun lapset muutti kotoa! En siivoa kun olen eläkkeellä!" Ja näin lapset perivät leivänpalan lattialla.
-
Nyt en kyllä edes tiedä, että kuka tässä oli ajateltu mokaajaksi. No joo onhan toi Anu nyt aika törkee, mutta jos laittaisin kuvan jostain leipomuksesta ja kolme ekaa kommenttia haukkuisi mun kotiani, niin aika kipakkaa vastausta saattaisi multakin tulla. Mikä ihme ihmisiä vaivaa, että on pakko lähteä haukkumaan.... "Onko mokkapalojen leipominen tärkeämpää kuin kodin siisteydesta huolehtiminen?" En tiedä, mutta totta munassa olen elämäni aikana joskus kokannut jotain hyvää, vaikka sillä ajalla olisi voinut vaikka mopata tai tampata mattoa. Miltähän elämä näyttäisi, jos ei voisi ikinä tehdä mitään vain siksi, että samaan aikaan voisi olla tekemässä jotain muutakin :D
-
Ei kai Anu kuvittele, että aikaa tai voimia on enemmän kun lapsi on syntynyt? Voihan sitä tietysti joissain tapauksissa ollakin, jos lapsi nukkuu yöt ja kunnon päiväunet, mutta sen varaan ei kyllä kannata laskea.
-
Ihan vaan muutaman korkean riskin raskauden läpikäyneenä keskosten äitinä voin kyllä sanoa, että mokkapalojen leipominen onnistuu huomattavasti helpommin kuin siivoaminen, joka vaatii kumartelua ja liikkumista, joka taas provosoi supistuksia. Tämä toki on harvinaista, mutta täysin mahdollista. Ihmettelen vain, missä on lapsen isä. Ei meillä nimittäin noin paskaista ole ollut, vaikka olenkin ollut kykenemätön jopa ruokapöytää pyyhkimään...
-
Nuo valittavat mammat voisi vaikka mennä avuksi siivoomaan Anun kodin, jos kerran noin ahdistaa. Ehkä tuossa on ystävä, joka tarvitsee apua? Ja ylipäätänsä, miten kukaan kehtaa haukkua toisen kotia, en usko, että noistakaan mammoista asuu missään täydellisyyttä hipovassa luukussa. Ei Anunkaan käytös ollut sitä kypsintä mahdollista, mutta kyllä itsekin reagoisin noin, jos laittaisin kivan päivityksen faceen ja lauma omia kavereita haukkuisi vain mun sisustusta eikä muuta. Ja pakko vielä sanoa, että kyllä meillä on uunin edusta ja uuni ni ne kaikkein likaisimmat paikat, kun tulee sitä ruokaakin tehtyä kaikkialla. Kukaanhan ei voi sanoa varmaksi, mutta jos tuolla Anun kotona on muuten siistiä ja tuo paikka on likainen, niin tuskinpa kukaan siihen kuolee. Kun ei meillä nyt ole käytettävissä kuin tuo yksi kuva, niin vähän vaikea sanoa, miltä koko muu asunto näyttää.
-
Siivosin myös raskaana ollessa. Voi olla järkytys, mutta erittäin moni äiti on myös töissä raskaana. Itse lähdin synnyttämään kesken työpäivän bussilla nro 23. Seisomapaikalla luonnollisesti. Niinikään kolme päivää synnytyksen jälkeen aloitin kokopäivätyön hoitamalla keskosvauvaa sairaalassa, kymmentuntiset päivät ja niiden lisäksi 40 km bussilla aamuin illoin. Toisen lapsen syntyessä ensimmäinen oli 1 v 9 kk ja yhä vaippavauva. Se kävi hitusen rankaksi etenkin kun jalkani murtui ja hoitosuoritteet oli tehtävä yhdellä jalalla hyppien tai kepin kanssa kulkien. Silloinkaan ei näyttänyt kotona tuolta miltä kuvassa. Kuka hullu lieden edessä mattoa pitää? Ja jos jaksaa mässymokkapaloja väsätä, jaksaa imuroidakin.
-
-
Leinokki: Nuo valittavat mammat voisi vaikka mennä avuksi siivoomaan Anun kodin, jos kerran noin ahdistaa. Ehkä tuossa on ystävä, joka tarvitsee apua? Ja ylipäätänsä, miten kukaan kehtaa haukkua toisen kotia, en usko, että noistakaan mammoista asuu missään täydellisyyttä hipovassa luukussa. Ei Anunkaan käytös ollut sitä kypsintä mahdollista, mutta kyllä itsekin reagoisin noin, jos laittaisin kivan päivityksen faceen ja lauma omia kavereita haukkuisi vain mun sisustusta eikä muuta. Ja pakko vielä sanoa, että kyllä meillä on uunin edusta ja uuni ni ne kaikkein likaisimmat paikat, kun tulee sitä ruokaakin tehtyä kaikkialla. Kukaanhan ei voi sanoa varmaksi, mutta jos tuolla Anun kotona on muuten siistiä ja tuo paikka on likainen, niin tuskinpa kukaan siihen kuolee. Kun ei meillä nyt ole käytettävissä kuin tuo yksi kuva, niin vähän vaikea sanoa, miltä koko muu asunto näyttää.
No tuon otoksen perusteella kämpässä ja "äippä" näyttää juuri siltä miltä voi luullakin ja kiloja kertyy yli tarpeen. Se sallittu painonnousuhan on raskaudessa 10-15 kg, josta puolet poistuu jo synnytyksessä (sikiö, lapsivesi, istukka, verta, maitoa tisseissä). Mokkapaloja kun väsää mutta siivoamisen kokee ihan liian työlääksi, lopputulos on äippä jolla on +40 kg ylipainoa per lapsi. -
Tulipahan mieleen: http://hs10.snstatic.fi/webkuva/sarjis/560/1349766955588
-
Olisi ollut ihan erilainen sävy koko jutussa jos tuleva äiti olisikin vastannut ensimmäisiin kommentteihin tyyliin "Tiedän, että on likaista ja itseäkin se harmittaa. En raskauteni vuoksi ole kunnolla pystynyt kumartumaan poimimaan roskia lattialta. Sotkut valitettavasti saavat olla lattialla kunnes mies tulee kotiin ja auttaa nostamalla ne pois. Mokkapalat kuitenkin maistuivat hyviltä
-
"Siivoan heti kun 9 kk mennyt" Se on aika pitkä aika olla siivoamatta
-
Anteeksi, mutta missä te kaikki näette juustoleivän? Minä näen tuolla lattialla jonkun keltaruskean pyörylän ja kenties muoviroskan, mutta leipää en erota. Auttakaa huonosilmäistä ystäväänne :(
-
Tuli mieleen kouluajoilta eräs luokkatoveri joka kuullessaan että oli raskaana ei edes veistä tai lasia voinut nostaa. Ruokalassa tarjotin oli ylivoimainen. Ja tosiaan, ei ollut raskaus kovinkaan pitkällä.. Ja kaveri odotti samaan aikaan vauvaa, oli iso maha ja silti pystyi tekemään asioita.
-
M: No tuon otoksen perusteella kämpässä ja “äippä” näyttää juuri siltä miltä voi luullakin ja kiloja kertyy yli tarpeen. Se sallittu painonnousuhan on raskaudessa 10-15 kg, josta puolet poistuu jo synnytyksessä (sikiö, lapsivesi, istukka, verta, maitoa tisseissä). Mokkapaloja kun väsää mutta siivoamisen kokee ihan liian työlääksi, lopputulos on äippä jolla on +40 kg ylipainoa per lapsi.
Menee päättelyt nyt jo aika pitkälle... Emme me tiedä Anusta mitään, voimme yhtä hyvin keksiä päättelyketjun millä tehdään hänestä hoikka. Tällaiset kommentit eivät juuri tee maailmaa ja mieliä paremmiksi. -
Semmoinenkin näkökulma, että raskaudet voivat olla erilaisia. Joku pystyy elämään täysin normaalisti, jollain toisella saattaa oikeasti olla poikkeuksellista väsymystä. Jollain voi olla todella voimakasta pahoinvointia tai pitkäaikaisia rajoittavia kipuja. Sitä ei pidä vähätellä sen, joka koki vain pienempää hetkellistä vaivaa, ja sanoo että "olen minäkin ollut raskaana, ei se mitään rajoita". Mutta ei se väsymys yleensä koko raskautta kestä, se on tyypillistä alkuvaiheessa ja sitten lopussa, kun maha on jo iso. Jos Anu on nyt alkuraskaudessa, niin lohduksi hälle ettei se koko 9 kk samanlaista ole. Mutta olihan tässä kieli ja käytös ei-niin-rakentavaa vähän yhdellä sun toisella...
-
Hyvinkin aikuinen Aikuinen. Ikä on vain numeroita, käytös kertoo enemmän kuin pari numeroa. Tosin pitää ottaa huomioon raskaus, hormonit jyllää aika kovilla kierroksilla.
-
M: No tuon otoksen perusteella kämpässä ja “äippä” näyttää juuri siltä miltä voi luullakin ja kiloja kertyy yli tarpeen. Se sallittu painonnousuhan on raskaudessa 10-15 kg, josta puolet poistuu jo synnytyksessä (sikiö, lapsivesi, istukka, verta, maitoa tisseissä). Mokkapaloja kun väsää mutta siivoamisen kokee ihan liian työlääksi, lopputulos on äippä jolla on +40 kg ylipainoa per lapsi.
Aikamoinen päättelykyky sinulla. Lienet Sherlock Holmes. Kun yhdestä kuvasta missä näkyy mokkapalapelti ja hieman likainen lattia pystyt päättelemään että kuvan ottaja on ylipainoinen ja muutenkin aika surkea ihminen. Toivottavasti et kärsi korkeanpaikan kammosta, on meinaan aika ikävää istuskella siellä norsunluutornissa kun se on aika korkea. -
-
Ihanaa kyllä tämä "olet huono äiti ja ihminen, koska et koko ajan siivoa". Joskus sanotaan, että ns. kuolinvuoteellaan ihmiset eivät toivo, että olisivat tehneet enemmän töitä, vaan että olisivat viettäneet aikaa rakkaidensa kanssa. Käsi ylös, kuka veikkaa, että toivoo siivonneensa enemmän? ;)
-
jati: Jäi kyllä häiritsemään toi leipä. Onko se tippunut sinne vahingossa, ja Anu on ajatellut että en jaksa nostaa sitä sieltä koska olen raskaana ja tehnyt sitten uuden leivän?
Mietin samaa. Vaikka ei raskaana jaksaisi siivota, niin kai nyt pudonneen leivän ja suuremman roskan voi samantien nostaa, ei se ole vielä mitään siivoamista, vaan ihan jälkien korjaamista. -
Ois kantsinu käyttää ehkäsyä jos noin paljo ahistaa. Sääliks käy tulevaa vauvvvaa.
-
Kala: Anteeksi, mutta missä te kaikki näette juustoleivän? Minä näen tuolla lattialla jonkun keltaruskean pyörylän ja kenties muoviroskan, mutta leipää en erota. Auttakaa huonosilmäistä ystäväänne
Ei se ookkaan leipä. Seurasin tota keskustelua facessa ja se on kurkkupurkin kansi. -
moka-addikti: Ihanaa kyllä tämä “olet huono äiti ja ihminen, koska et koko ajan siivoa”. Joskus sanotaan, että ns. kuolinvuoteellaan ihmiset eivät toivo, että olisivat tehneet enemmän töitä, vaan että olisivat viettäneet aikaa rakkaidensa kanssa. Käsi ylös, kuka veikkaa, että toivoo siivonneensa enemmän?
En itsekään kyllä koko aikaa siivoa, mutta jos nyt sattuisikin käymään niin, että putoaisi esim. leipä lattialle enkä sitä jostain syystä saisi nostettua ylös sieltä, en ikimaailmassa ottaisi sellaista valokuvaa jossa se näkyy saati että julkaisisin tällaisen kuvan netissä. Ottamalla kuvan niin, että sotku ei näy, olisi tämäkin mokkapalojen esittelijä saanut keskustelun pidettyä niissä mokkapaloissa eikä lattialla näkyvässä sotkussa. -
Jos minua ei huvita siivota, niin rajaan kuitenkin kuvista pois sen lattialla lojuvan voileivän tms. ja kuvaan vain mokkapalapellin...
-
M: Siivosin myös raskaana ollessa. Voi olla järkytys, mutta erittäin moni äiti on myös töissä raskaana. Itse lähdin synnyttämään kesken työpäivän bussilla nro 23. Seisomapaikalla luonnollisesti. Niinikään kolme päivää synnytyksen jälkeen aloitin kokopäivätyön hoitamalla keskosvauvaa sairaalassa, kymmentuntiset päivät ja niiden lisäksi 40 km bussilla aamuin illoin. Toisen lapsen syntyessä ensimmäinen oli 1 v 9 kk ja yhä vaippavauva. Se kävi hitusen rankaksi etenkin kun jalkani murtui ja hoitosuoritteet oli tehtävä yhdellä jalalla hyppien tai kepin kanssa kulkien.
Oliko myös ylämäki molempiin suuntiin ja ikuinen lumipyry? -
No mutta nyt ihan rehellisesti, eihän tuo keittiö ole enää ihan vaan vähän sotkuinen, vaan ihan törkyisen likainen. Enkä uskalla edes ajatella, mitä kuvan ulkopuolelle on jäänyt, jos kuvaaja ei edes tuollaista rötöä huomaa rajata pois kuvasta. Yäk.
-
M: Siivosin myös raskaana ollessa. Voi olla järkytys, mutta erittäin moni äiti on myös töissä raskaana. Itse lähdin synnyttämään kesken työpäivän bussilla nro 23. Seisomapaikalla luonnollisesti. Niinikään kolme päivää synnytyksen jälkeen aloitin kokopäivätyön hoitamalla keskosvauvaa sairaalassa, kymmentuntiset päivät ja niiden lisäksi 40 km bussilla aamuin illoin. Toisen lapsen syntyessä ensimmäinen oli 1 v 9 kk ja yhä vaippavauva. Se kävi hitusen rankaksi etenkin kun jalkani murtui ja hoitosuoritteet oli tehtävä yhdellä jalalla hyppien tai kepin kanssa kulkien. Silloinkaan ei näyttänyt kotona tuolta miltä kuvassa. Kuka hullu lieden edessä mattoa pitää? Ja jos jaksaa mässymokkapaloja väsätä, jaksaa imuroidakin.
Hyvänen aika ja harmittelut! Mikä lapsellasi oli (on), kun ei oppinut kuivaksi? -
Hittolainen, tulin juuri kolmatta kertaa raskaaksi - hyvä tietää, ettei tartte tehä mitään 9 kuukauteen, edellisillä kerroilla olisin päässyt paljon helpommalla jos olisin tämän tiennyt! Veikkaan että kyseessä on tyypin eka raskaus, ottaa kaikesta herneen nenään ja vetoaa kaikessa raskauteen oli vaivoja tai ei. Se on jännää aikaa, tiedän. Kolmannella kerralla ei oikein jaksa sekoilla enää. Tyyppi joka ei saa yhtä roskaa nostettua lattialta, ei todellakaan siivoa 9 kuukauden päästä kun vauva on syntynyt... Oli miten oli, kommentoijien ei olisi tarvinnut sekaantua toisen kodinhoitoon täysin asiaan liittymättömässä postauksessa. Toisia ei pieni tai isokaan sotku häiritse niin paljoa, että sen hoitaa samalla sekunnilla tai puunaa joka päivä koko päivän, vaan priorisoi eri tavalla. Silti, raskauskortti tuli nyt kyllä vedettyä ihan väärässä paikassa. Tää moka oli jokaisen osalta kertakaikkisen masentavaa luettavaa.
-
The Muumi: Anu on epäkypsä ja lapsellinen, mutta jäi kyllä ärsyttämään myös toi Lauran kommentti. Ihme syyllistämistä. Mokkapalojen tekeminen ja siivoaminen ei liity toisiinsa. “Ei voi tehdä mitään kivaa ennen kuin on siistiä!” on nipo asenne lasten kasvatusta ajatellen. (Kyllä, tiedän että olis voinu sotkut poimia lattialta eikä olis ollu suuri vaiva.)
Pointti olikin siinä, että jos energiaa löytyy leipomiseen, sitä löytyy varmastikin myös siivoamiseen. -
Minä maalasin lastenhuoneen seiniä ja puunasin kämppää vielä raskausviikolla 38, hyvin se sujui, enkä muuten havainnut minkäänlaista tarvetta kumarrella siivotessani, vaikka joku täällä väittääkin siivoamisen vaativan kumartelua. Lattianpesu oli täysin mukavaa hommaa lattialla istuen. Mokkapaloja en tehnyt kertaakaan ja koko 9 kk tuli syötyä terveellisemmin kuin koskaan aiemmin elämäni aikana. Osaan kuvitella neuvolan terveydenhoitajan ilmeen, kun hän tulee synnytyksen jälkeen mokaajan kotiin kotikäynnille. Tuon käynnin jälkeen mokaajan perhekin "pääsee" sosiaalitoimiston asiakkaaksi, kun perussiisteys on noin pahasti hukassa.
-
Yhtä nurkkaa esittävästä kuvasta ja parista roskasta nyt ei voi paljoa kodin ja sen asujaimiston voinnista päätellä (ja itse huomasin kuvassa ainoastaan herkullisen pellillisen mokkapalaa ennen kuin kommentteja erehdyin lukemaan). Ihmisillä on erilaiset prioriteetit, toisilla se on täydellinen siisteys, toisille tärkeämpää on jokin ihan muu asia.
-
Tulipa paha mieli näitä kommentteja lukiessa. Kun minä olin raskaana, minulla nousi paino koko aikana vain 13 kiloa. Minulla oli söpö pieni raskausvatsa, jonka ihmiset alkoivat spontaanisti huomata vasta, kun olin seitsemännellä-kahdeksannella kuulla. Ensimmäinen kolmannes meni jäätävässä pahoinvoinnissa. Kaikki vakuuttelivat, että kyllä se siitä helpottaa seuraavalla kolmanneksella. Helpottikin, se pahoinvointi, mutta sitten tuli väsymys. Ihan sama kuinka paljon nukkui, silti väsytti koko ajan. Ja ei ollut matala hemolobiini, vaikka kaikki paremmin tietävät koittivat sitä tarjota selitykseksi. Puolivälissä alkoivat liitoskivut, joiden ansiosta kävelemisestä ei enää tullut mitään. Hiissasin onnettoman lyhyin askelin eteenpäin etanavauhtia, voimat loppuivat yleensä siinä parinkymmenen metrin jälkeen. Mitä isommaksi maha kasvoi (ei sillä, että se ulospäin olisi näkynyt), sitä vaikeammaksi kumarteleminen ja tavaroiden nostelu alkoi käydä. Alkupuolella raskautta jaksoin tehdä noin kolme asiaa päivässä. (Asioiksi lasketaan esim. tiskikoneen täyttäminen, ruoan laittaminen tai gradun kirjoittaminen muutaman sivun verran.) Loppuraskaudessa pystyin hyvänä päivänä yhteen asiaan. Kerran sain tiskikoneen tyhjennettyä ja olin ikionnellinen. Joskus päätin käyttää päivän energianrippeeni siihen, että ilahdutin itseäni leipomalla jotakin. Jos olisin pudottanut voileivän lattialle, en olisi saanut sitä sieltä pois. Muoviroskan pystyy nostamaan varpailla roskikseen, voileipää ei. Ja jos minulla olisi tuollaisia "ystäviä", jotka ottaisivat asiakseen tulla määkimään sotkuisesta keittiöstä, kehottaisin kyllä heitä 1) tarttumaan itse imuriin, 2) tulemaan lähemmäksi jotta voin tunkea sen leivän poikittain määkijän perseeseen ja 3) katoamaan elämästäni, koska kaikkein vähiten siinä helvetillisessä olotilassa olisin kaivannut tuollaista "tukea" lähipiiriltä. Joo, suurin osa raskaana olevista pystyy olemaan töissä ja pystyy elämään normaalisti loppuun asti. Toiset sitten eivät. Asiaa ei auta sitten vähääkään se, että muut tulevat julistamaan, mitä kaikkea he raskaanaollessaan pystyivät tekemään, koska sen näkee aivan tarpeeksi hyvin muutenkin, miten kaikilla muilla näyttää olevan niin paljon helpompaa. Itku tuli minullakin, kun synnytysvalmennuksessa ne kaikki muut mammat kävelivät minun ohitseni ihan kuin liikkumisessa ei olisi mitään ongelmaa, ja minä jäin yksin laahaamaan perässä.
-
M: Siivosin myös raskaana ollessa. Voi olla järkytys, mutta erittäin moni äiti on myös töissä raskaana. Itse lähdin synnyttämään kesken työpäivän bussilla nro 23. Seisomapaikalla luonnollisesti. Niinikään kolme päivää synnytyksen jälkeen aloitin kokopäivätyön hoitamalla keskosvauvaa sairaalassa, kymmentuntiset päivät ja niiden lisäksi 40 km bussilla aamuin illoin. Toisen lapsen syntyessä ensimmäinen oli 1 v 9 kk ja yhä vaippavauva. Se kävi hitusen rankaksi etenkin kun jalkani murtui ja hoitosuoritteet oli tehtävä yhdellä jalalla hyppien tai kepin kanssa kulkien. Silloinkaan ei näyttänyt kotona tuolta miltä kuvassa. Kuka hullu lieden edessä mattoa pitää? Ja jos jaksaa mässymokkapaloja väsätä, jaksaa imuroidakin.
Aaaand this is why we can't have nice things.. Lojaaliutta naiset! Onko aina pakko vetää marttyyrikortti, "kyllä minäkin hiihdin navetasta kolme lasta olkapäillä 100km synnyttämään". Kaikki ei oo superihmisiä. T. Nainen -
Nakke3: Kyllä se fakta vaan on näin, että jos haluaa lapsiperheessä pitää kodin siistinä, saa siivota koko ajan. Siinä ei tehdä mokkapaloja, eikä kyllä mitään muutakaan (harrastuksia, ruokaa, töitä, jne..)
On myös olemassa vanhempia, jotka kykenevät hoitamaan lasten ohella kodin ja käymään välillä jopa harrastuksissa ja töissäkin. Olen kuullut, että jotkut jopa leipovat, opiskelevat ja laittavat itse ruokaa. Lasten saamisen ei tarvitse invalidisoida ketään. -
Kyllä on likainen toi matto ja lattia.Varmaan samassa kunnossa koko kämppä.
-
"Sun käytös on hyvin keskenkasvuista ja rumaa". Onkohan Annellakaan nyt kovin paljoa varaa sanoa sen jälkeen kun tulee haukkumaan raskaana olevan, selvästi hyvin väsyneen ja hormonisekaisen naisen elintapoja?
-
-
Hahhah, siis mitä helvettiä! :D Ensinnäkin, meillä on talossa jopa kaks aikuista ja kaks alle 2-v lasta ja voin sanoo että jos saatais kumpikin olla koko ajan korjaamassa tavaraa lattialta jos ei mitään ylimäärästä sais missään näkyä. Yritin sitä ekan vuoden mutta huomasin että on aika saatanan stressaavaa nihkeillä koko siisteydestä. Ja ei, en todellakaan näe kuvassa mitään leipää. Likainen matto ja yks roska? Mitä sitten! Kyllä on huono ihminen! Paha, paha ihminen! Soo soo! :(
-
Näin 2 lapsen yh:na niin kyl sitä roskat ja muut tommset p:t siivoaa kyllä aina heti, eikä lattialle tai pöydille jätetä. Se mikä meinaakin sitten jäädä on se lattioiden pesu ja imurointi kun ei jaksa. Senkin olen ratkaissut ottamalla kerran kuussa kotisiivous, joka siivoaa kaikki pölyt ja pesee lattiat ja imuroi. Maksaa sen 50e josta saa puolet takas kotitalousvähennyksillä. Toki tietysti imuroitua tulee itsekin, mutta ns. suursiivouksen olen ulkoistanut ja itsehoidan vain kevyen ylläpidon. Säästää kivasti hermoja.
-
Kirsi: Ei mua muuten tuollaiset ihmiset häiritse, mutta ajatus siitä että tuossa kämpässä on kohta pieni ihminen jonka henki on riippuvainen tuollaisesta äidistä…
Ei ole todellista, joku on jo heti hyppäämässä arvioimaan Anua huonoksi äidiksi. Aikasta satuttava ja raskas syytös näitten "todisteiden" perusteella, mutta silti sitä todella helposti heitetään keskustelupalstoilla heti ilmoille ihmistä tuntematta. Toivottavasti Anu ei pahoita mieltään lukemalla näitä kommentteja. Minulle tulee lähinnä paha mieli Anun puolesta, kun on tuollaisia kavereita, jotka leivospostaukseen kehtaa naureskella siivotonta mattoa. Ihan arkijärki sanoo, että sillä pahoittaa toisen mielen. Anu menettää vihastuksissaan hermonsa, ja sitten sitä joukolla ihmetellään. Noista "kavereista"han se on joku tietysti tämänkin tänne lähettänyt. Kyllä ihmiset osaa olla toiselle ilkeitä. -
Saastaisilla ihmisillä on aina tekosyyt siivoamatta jättämiseen. Hyi olkoon!
-
M: Siivosin myös raskaana ollessa. Voi olla järkytys, mutta erittäin moni äiti on myös töissä raskaana. Itse lähdin synnyttämään kesken työpäivän bussilla nro 23. Seisomapaikalla luonnollisesti. Niinikään kolme päivää synnytyksen jälkeen aloitin kokopäivätyön hoitamalla keskosvauvaa sairaalassa, kymmentuntiset päivät ja niiden lisäksi 40 km bussilla aamuin illoin. Toisen lapsen syntyessä ensimmäinen oli 1 v 9 kk ja yhä vaippavauva. Se kävi hitusen rankaksi etenkin kun jalkani murtui ja hoitosuoritteet oli tehtävä yhdellä jalalla hyppien tai kepin kanssa kulkien. Silloinkaan ei näyttänyt kotona tuolta miltä kuvassa. Kuka hullu lieden edessä mattoa pitää? Ja jos jaksaa mässymokkapaloja väsätä, jaksaa imuroidakin.
10 pistettä ja papukaijamerkki. Eiku? Kuka idiootti tulee pätemään? No tämä. Valivalivali. -
TapioRautaWaara: 10 pistettä ja papukaijamerkki. Eiku? Kuka idiootti tulee pätemään? No tämä. Valivalivali.
Ja ilman jalkoja ja kahden lapsen kans. Ja tehty hyväntekeväisyyttä jajaja... -
Itseltäni voi ihan hyvin löytyä leipä lattialta. C'est la vie. Siivoan kyllä päivittäin, ja etenkin nyt lapsen synnyttyä, kodin ylläpito on ylipäätään kokenut aikamoisen ryhtiliikkeen pahimpiin opiskelija/sinkkusika-aikoihin verrattuna. Jos kuitenkin satunnainen leipä löytää itsensä mokkapalakuvistani lattialta lymyämästä ja kaverit asiasta huomauttaisivat, luultavasti toteaisin "Hupsistaperkele. Pitää mennä kattoo onko leipä vielä tallella vai onko asunnossa vapaana juoksevat kissan kokoiset viemäritorakat käyneet syömässä. ;)" Sinänsä mä en verisesti loukkaantuisi kaverien ystävällismielisestä naljailusta. Anun reaktio toisin kielii kyllä häpeästä, eli varmaan kauheesti energiaa siihen kodista huolehtimiseen ei ole. Tässä vaiheessa keskustelua pelisilmäinen kaveri olisi lopettanut siivottomuudesta huulen heittämisen ja kysynyt, että tarttisko Anu itselleen vaikka siivouskaveria. (Me oltais varmaan kaulaa myöten paskassa ilman isovanhempien lastenhoito/siivousapua.) Tarinan moraali siis - sotkuun ei kuole ja saa siitä läppääkin heittää, mutta jos kaveri on oikeesti ihan lopussa voimien kanssa, niin olisko classympaa jeesiä kuin piikitellä.
-
-
Jännää, että porukka vinkuu Anun siisteydestä. On ihan ok alkaa arvostelemaan toisen elämää kuvan reunasta bongatun jutun perusteella. Eipä ihme, että tässä maassa on niin paljon koulu- ja työpaikkakiusaamista... Saattaa korreloida myös masennuksen esiintymisen kanssa.
-
Izev: Tulipa paha mieli näitä kommentteja lukiessa. Kun minä olin raskaana, minulla nousi paino koko aikana vain 13 kiloa. Minulla oli söpö pieni raskausvatsa, jonka ihmiset alkoivat spontaanisti huomata vasta, kun olin seitsemännellä-kahdeksannella kuulla. Ensimmäinen kolmannes meni jäätävässä pahoinvoinnissa. Kaikki vakuuttelivat, että kyllä se siitä helpottaa seuraavalla kolmanneksella. Helpottikin, se pahoinvointi, mutta sitten tuli väsymys. Ihan sama kuinka paljon nukkui, silti väsytti koko ajan. Ja ei ollut matala hemolobiini, vaikka kaikki paremmin tietävät koittivat sitä tarjota selitykseksi. Puolivälissä alkoivat liitoskivut, joiden ansiosta kävelemisestä ei enää tullut mitään. Hiissasin onnettoman lyhyin askelin eteenpäin etanavauhtia, voimat loppuivat yleensä siinä parinkymmenen metrin jälkeen. Mitä isommaksi maha kasvoi (ei sillä, että se ulospäin olisi näkynyt), sitä vaikeammaksi kumarteleminen ja tavaroiden nostelu alkoi käydä. Alkupuolella raskautta jaksoin tehdä noin kolme asiaa päivässä. (Asioiksi lasketaan esim. tiskikoneen täyttäminen, ruoan laittaminen tai gradun kirjoittaminen muutaman sivun verran.) Loppuraskaudessa pystyin hyvänä päivänä yhteen asiaan. Kerran sain tiskikoneen tyhjennettyä ja olin ikionnellinen. Joskus päätin käyttää päivän energianrippeeni siihen, että ilahdutin itseäni leipomalla jotakin. Jos olisin pudottanut voileivän lattialle, en olisi saanut sitä sieltä pois. Muoviroskan pystyy nostamaan varpailla roskikseen, voileipää ei. Ja jos minulla olisi tuollaisia “ystäviä”, jotka ottaisivat asiakseen tulla määkimään sotkuisesta keittiöstä, kehottaisin kyllä heitä 1) tarttumaan itse imuriin, 2) tulemaan lähemmäksi jotta voin tunkea sen leivän poikittain määkijän perseeseen ja 3) katoamaan elämästäni, koska kaikkein vähiten siinä helvetillisessä olotilassa olisin kaivannut tuollaista “tukea” lähipiiriltä. Joo, suurin osa raskaana olevista pystyy olemaan töissä ja pystyy elämään normaalisti loppuun asti. Toiset sitten eivät. Asiaa ei auta sitten vähääkään se, että muut tulevat julistamaan, mitä kaikkea he raskaanaollessaan pystyivät tekemään, koska sen näkee aivan tarpeeksi hyvin muutenkin, miten kaikilla muilla näyttää olevan niin paljon helpompaa. Itku tuli minullakin, kun synnytysvalmennuksessa ne kaikki muut mammat kävelivät minun ohitseni ihan kuin liikkumisessa ei olisi mitään ongelmaa, ja minä jäin yksin laahaamaan perässä.
Samankaltaisen raskauden juurikin läpikäyneenä komppaan aivan täysin sua. Sitä väsymyksen määrää! Eikä neuvolasta ollut muuta kuin myötätuntoa saatavilla avuksi. On kyllä kamalia haukkoja nuo Anun kaverit ja vaikka Anu ei jaksanut itsekään olla kovin tahdikas niin silti enemmän komppaan Anua. Meillä lähinnä sotkua kertyy lasten leluista, koska viimenen kuukausi ennen synnytystä meni mulla lähinnä sohvalla maaten. Tein lapsille ruuan ja vaikka sain apua kotiin ja lastenhoitoon niin kyllä sitä sotkua kertyi keittiöönkin. Mies siivosi töistä tullessaan minkä jaksoi. Ja leivoin myös isompien lasten kanssa noita parjattuja mokkapaloja yhtenä energiahetkenä. Ihan hyvin olis voinut jäädä hetkellinen sotku kuvaankin jos oisin ottanut. Missä teidän monen kommentoijan suhteellisuustaju ja empatia on? Menkää ja kysykää raskaana olevilta (tai vaikka keltä jolla on lapsia tai muuten tiukka elämäntilanne) että tarviisko ne ehkä apua kodinhoidossa yms yms? Ei kannata tulla tänne haukkumaan ja pätemään, surulliseks vetää minutkin. Itellä on se onni että saan apua tarvittaessa. -
oonko mää vaan ite hiton saastanen ihminen kun musta tuolla ei edes näytä hirveen sotkuselta?? :U
-
Öitä: Ei ole todellista, joku on jo heti hyppäämässä arvioimaan Anua huonoksi äidiksi. Aikasta satuttava ja raskas syytös näitten “todisteiden” perusteella, mutta silti sitä todella helposti heitetään keskustelupalstoilla heti ilmoille ihmistä tuntematta. Toivottavasti Anu ei pahoita mieltään lukemalla näitä kommentteja. Minulle tulee lähinnä paha mieli Anun puolesta, kun on tuollaisia kavereita, jotka leivospostaukseen kehtaa naureskella siivotonta mattoa. Ihan arkijärki sanoo, että sillä pahoittaa toisen mielen. Anu menettää vihastuksissaan hermonsa, ja sitten sitä joukolla ihmetellään. Noista “kavereista”han se on joku tietysti tämänkin tänne lähettänyt. Kyllä ihmiset osaa olla toiselle ilkeitä.
jos ei koiriakaan osata pitää ilman että ne joudutaan hakemaan pois. niin ei se varmaan äitinäkään niin hyvä ole. -
Kala: Anteeksi, mutta missä te kaikki näette juustoleivän? Minä näen tuolla lattialla jonkun keltaruskean pyörylän ja kenties muoviroskan, mutta leipää en erota. Auttakaa huonosilmäistä ystäväänne
Varsinkin kun juustoleipä ei ole leipä, vaan sitä kumimaista hampaissa nitisevää juustoa jota usein virheellisesti nimitetään leipäjuustoksi. Leipä jonka päällä on juustoa on juustovoileipä. -
as: Varsinkin kun juustoleipä ei ole leipä, vaan sitä kumimaista hampaissa nitisevää juustoa jota usein virheellisesti nimitetään leipäjuustoksi. Leipä jonka päällä on juustoa on juustovoileipä.
Olet väärässä. Yhdyssanoissa jälkimmäinen osa on aina se, mitä kyseinen asia enemmän edustaa. Esim. kirjahylly on enemmän hylly kuin kirja. Hyllykirja olisi jokin kirja, joka kertoo hyllyistä. Kirsikkatomaatti on kirsikan kokoinen tomaatti, siispä enemmän tomaatti kuin kirsikka. Tomaattikirsikka taas olisi tomaatin kokoinen kirsikka. Omenamehu on mehua. Mehuomena on omena, joka sopii hyvin mehustettavaksi. Siispä leipäjuusto on sitä juustoa ja juustoleipä on leipää. Tiedän, että jotkut kutsuvat sitä juustoa juustoleiväksi, mutta vakiintuneiden yhdyssanasääntöjen mukaan termi on väärin. -
Kirsi: Ei mua muuten tuollaiset ihmiset häiritse, mutta ajatus siitä että tuossa kämpässä on kohta pieni ihminen jonka henki on riippuvainen tuollaisesta äidistä…
Ainakin lattiat ovat terveellisemmät kuin normihysteerikoilla. Voi lapselle kehittyä ihan luontainenkin vastustuskyky ihan ilman allergioita. -
Kyllä mullakin sympatiat menee Anulle. Varsinkin nuo Lauran kommentit jotenki pistää keittämään ihan täysillä. En inhoa mitään niin paljon kuin kauhistelijoita. Varsinkin siivousintoilija-kauhistelijoita. Joo, Anun kommentit ei oo mitään maailman kypsintä, mutta ihan yhtä idiootteja nuo toisetkin ämmät on. Otetaan myös huomioon että Anu on mitä luultavimmin melkoisessa hormoonipöllyssä, joten ihmekään että kavereiden vittuilu ja haukkuminen menee tunteisiin ja niitä tunteita ei sitten osata kanavoida ulos kaikista kypsimmällä tavalla. Toinen innoissaan esittelee leipomuksiaan ja nämä tulee kauhistelemaan siisteydestä. Sitten vielä syyllistetään päälle. On siinä helvetin hyvät kaverit. Mitäpä jos Anun raskaus on oikeasti sielä pahimmasta päästä ja se tosiaankin jaksaa tehdä yhden ponnisteluja vaativan asian päivässä. Kumpaakohan itse tekisitte mieluummin jos voimia olisi vain yhteen asiaan, siivoaisitte vai tekisitte jotakin kivaa, esimerkiksi leipoisitte? Moka-addiktin kommenttiin viitaten, tämä Laura varmaan kuolinvuoteellaan miettii että voi harmi kun jäi sillon pyyhkimättä pölyt kuudennen kerran yhdeltä päivää.
-
Itse olen ollut raskaana mm. erittäin pahoinvoiva enemmän tai vähemmän koko 9 kk. Alussa se oli pahinta ja mikään ei pysynyt sisällä. Painokin PUTOSI raskauden ensimmäisten kuukausien aikana pahoinvoinnin takia 18 kg, vaikka lähtöpaino oli ihan normaali (60 kg, 165 cm). Suurimman osan hereilläoloajasta vietin pää vessanpöntössä. Jos silloin olisi jonain päivänä tehnyt mieli mokkapaloja ja vielä ollut voimia tehdä niitä, niin olisin taatusti priorisoinut sen kaiken siivoamisen edelle. Ja jos olisin laittanut tuollaisen kuvan Faceen ja siihen olisi tullut tuollaista kommenttia, niin olisin vähin äänin poistanut kaikki kommentoijat kavereistani niin Facessa kuin todennäköisesti myös reaalielämässä. Se tila ei todellakaan kestänyt huumoria. Tuosta kuvasta pystyy päättelemään kodin siisteydestä pelkästään sen, että hellan edessä on kurkkupurkin kansi ja jokin roska. Matto on vähän likainen, mutta jos matto on tuollaisessa paikassa, niin se todennäköisesti on likainen. Se voisi olla vaikka eilen pesty, mutta tahrat eivät välttämättä lähde siitä pois. Toisia se häiritsee niin paljon, ettei pidä vaaleita mattoja lattialla, toisia ei häiritse. Huonoa äitiä se ei kenestäkään tee, vaikka sietäisi tahran matossa. Joku ehkä rajaisi kuvan tarkemmin, minulle todennäköisesti sellainen ei tulisi edes mieleen. Eikä näköjään tule kaikille muillekaan, mutta se, että ei hoksaa esittää Facessa mitään valheellista kuvaa omasta jaksamisestaan ei vielä tee kenestäkään huonoa äitiä. Seuraavat raskaudet olivat sitten astetta helpompia sen pahoinvoinnin suhteen, mutta muita ongelmia tuli. Jossain vaiheessa olin niin totaalisen väsynyt, etten saanut oikein edes isompia sisaruksia hoidettua, vaan he lähinnä hyppivät päivän päälläni, kun minä makasin sängyssä. Verenpaine oli niin alhainen, että jos olisin kumartunut nostamaan kurkkupurkin kantta lattialta, niin olisi ollut iso riski, että olisin pyörtynyt ylösnoustessani. Monta kertaa pyörryinkin, mutta en tahallani sitä aiheuttanut sellaisten asioiden kanssa, joiden kanssa ei ollut pakko. Kun sitten raskaus oli ohi, niin kaikki energia palasi saman tien ja synnytyksen jälkeisinä päivinä jo jynssäsin taloa seiniä myöten. Kokonaisuudessaan minun kohdallani raskaudet ovat aina olleet paljon väsyttävämpiä ja rankempia kuin synnytysten jälkeinen vauva-aika kaikkine yövalvomisineen, vaikka olen jossain raskaudessa ollutkin ihan toimintakykyinen loppuun asti ja mm. tapetoinut seiniä synnytykseen asti. Minä en siis kovin positiivisella mielellä kuuntelen näitä "raskaus ei ole sairaus" -kommentteja. Raskaus voi olla äärimmäisen patologinen tila.
-
Muumi: Minä maalasin lastenhuoneen seiniä ja puunasin kämppää vielä raskausviikolla 38, hyvin se sujui, enkä muuten havainnut minkäänlaista tarvetta kumarrella siivotessani, vaikka joku täällä väittääkin siivoamisen vaativan kumartelua. Lattianpesu oli täysin mukavaa hommaa lattialla istuen. Mokkapaloja en tehnyt kertaakaan ja koko 9 kk tuli syötyä terveellisemmin kuin koskaan aiemmin elämäni aikana.
Niin, sinä pystyit tekemään. Ei se tarkoita sitä että kaikki pystyisivät. Jollain toisella voi olla vaikka kovat selkä- tai liitoskivut tai oikeasti toimintakykyyn vaikuttavaa väsymystä, tai ylimääräisiä supistuksia, tai todella kovaa pahoinvointia tms. Heitä ei yhtään auta se, että joku muu on ollut paremmassa kunnossa ja kyllä pystynyt tekemään kaikkea. Raskaudet ovat eri ihmisillä erilaisia. Yleensä raskaus ei tietysti ihan toimintakyvyttömäksi vedä, mutta aina sellaisiakin löytyy. Ja vaikkei ihan pahimmat mahdolliset kivut ja oireet olisi, kyllä siinä varsinkin loppuvaiheessa voi kellä tahansa olla niin kirjaimellisesti raskas olotila, että kyllä siinä jo rennommin voi ja kuuluu ottaa. En tarkoita etteikö yhtään siisteydestä pidettäisi huolta, mutta ei se tee yhtään huonommaksi ihmiseksi jos ei jaksa maalata ja sisustaa ja kaikkia eri siivoustöitä. -
Kirsi: Ei mua muuten tuollaiset ihmiset häiritse, mutta ajatus siitä että tuossa kämpässä on kohta pieni ihminen jonka henki on riippuvainen tuollaisesta äidistä…
Joka leipoo mokkapaloja ja jolla on hetkellisesti vähän kakkanen matto :D? Voi vitsi, kyllä on huono äiti. -
Nakke3: Kyllä se fakta vaan on näin, että jos haluaa lapsiperheessä pitää kodin siistinä, saa siivota koko ajan. Siinä ei tehdä mokkapaloja, eikä kyllä mitään muutakaan (harrastuksia, ruokaa, töitä, jne..)
Kyllä se fakta vaan on näin, että normaali ihminen rajaa julkaistavasta kuvasta kaiken paskan pois tai sitten siivoaa sen paskan pois. Mun mielestä tuosta kuvasta huokuu välinpitämättömyys. -
Muumi: Minä maalasin lastenhuoneen seiniä ja puunasin kämppää vielä raskausviikolla 38, hyvin se sujui, enkä muuten havainnut minkäänlaista tarvetta kumarrella siivotessani, vaikka joku täällä väittääkin siivoamisen vaativan kumartelua. Lattianpesu oli täysin mukavaa hommaa lattialla istuen. Mokkapaloja en tehnyt kertaakaan ja koko 9 kk tuli syötyä terveellisemmin kuin koskaan aiemmin elämäni aikana. Osaan kuvitella neuvolan terveydenhoitajan ilmeen, kun hän tulee synnytyksen jälkeen mokaajan kotiin kotikäynnille. Tuon käynnin jälkeen mokaajan perhekin “pääsee” sosiaalitoimiston asiakkaaksi, kun perussiisteys on noin pahasti hukassa.
Mua muuten alkoivat nyt todella nyppiä nämä diagnosoijat, jotka muiden tilanteesta mitään tietämättä ryhtyvät tuomitsemaan ja dissaamaan ei mullakaan -perusteella. Olen esim. sivusta seurannut yhtä raskautta, johon liittyi alhainen verenpaine niin että vaikkapa käveleminen bussipysäkille toiselle puolen katua teetti odottavalle äidille työtä. Siinä ei sitten ollut ketunkaan väliä sillä, onko joku muu tapiseerannut lastenhuoneen ja tehnyt sinne uudet sähkövedot odottaessaan taksia synnytyslaitokselle. Minä taas olen sellainen Sherlock, että päättelen näiden kommentoijien olevan samoja joka asian tietäjiä, joka paheksuvat bussissa invapaikalla istuvia tai invaparkkiruudun käyttäjiä, jos heillä ei ole näkyvissä pyörätuolia tai kainalosauvoja. Kas kun heille ei tule mieleen, että jollakulla voi olla vaikkapa rappeuttava lihassairaus tai jokin muu syy, joka vie voimat, vaikka se ei juuri sillä hetkellä heidän tuomitsevaan silmäänsä näykään. -
Olen aiemmin suhtautunut huumorilla näihin tuomitsijoihin ja syyllistäjiin ja "olen parempi äiti"-tyyppeihin, mutta nyt itse raskaana ollessani en osaakaan enää nauraa näille jutuille. :/ Itselläni raskaus on ollut aivan toisenlainen kuin kuvittelin, suurimpana ongelmana hirveä, jatkuva väsymys sekä vähän pienempänä vaivana liitoskivut ja supistelut. Tässä sohvalla maatessa ja omaa jaksamattomuutta itkiessä ei paljon lohduta, kun joku superäiti tulee kertomaan, kuinka hän jaksoi vielä päivää ennen synnytystä kalliokiipeillä, maalata koko talon, tehdä suursiivouksen ja juosta maratonin. Olen aina kuvitellut, että minä se en sitten tule välittämään muitten äitien kommenteista, mutta niinpä vaan ottaa itsetunnon ja mielialan päälle nämä jutut. Joten: vaikka Anun käytös on ankeaa ja kypsymätöntä, niin silti sympatiani ovat enemmän hänen puolellaan. Koetan itse jaksaa tehdä edes jonkin asian päivässä, mutta välillä on todella vaikeaa. Eli se turha tuomitseminen pois, jos ei tiedä, mikä oikeasti on tilanne. Tästä koko jutusta tuli kyllä paha mieli.
-
Olenko todella ainut jonka keittiö näyttää normaalitilassa samalta? :D Kukaan ei ole vielä kuollut kastiketahraan tai lattialle unohtuneeseen roskaan. Tietysti kaikki tulisi kerättyä pois jos taloudessa olisi (jo syntyneitä) lapsia tai lemmikkejä, mutta miksi hinkuttaa paskaa pois joka päivä jos sen voi tehdä vain kerran viikossa.
-
Olen aikuinen mutta en osaa siivota tai tehdä ruokaa. Osaan vain valittaa somessa ja syytellä muita.
-
Luomuteurastaja: Aikuiseen makuun Juhla-mokkapalat.
Tutustu myös kompakteihin Opel Mokka -paloihin. -
Olen törmännyt tähän juttuun useasti, mutta edelleenkään en näe juustoleipää enkä leipäjuustoa lattialla. Mistä on kyse?
-
Izev: Tulipa paha mieli näitä kommentteja lukiessa. Kun minä olin raskaana, minulla nousi paino koko aikana vain 13 kiloa. Minulla oli söpö pieni raskausvatsa, jonka ihmiset alkoivat spontaanisti huomata vasta, kun olin seitsemännellä-kahdeksannella kuulla. Ensimmäinen kolmannes meni jäätävässä [...]
Jos olisin pudottanut voileivän lattialle, en olisi saanut sitä sieltä pois. Muoviroskan pystyy nostamaan varpailla roskikseen, voileipää ei. Ja jos minulla olisi tuollaisia "ystäviä", jotka ottaisivat asiakseen tulla määkimään sotkuisesta keittiöstä, kehottaisin kyllä heitä 2) tulemaan lähemmäksi jotta voin tunkea sen leivän poikittain määkijän perseeseen - niin miten, kun ei sitä voinut nostaa? -
-
ei: Kyllä mullakin sympatiat menee Anulle. Varsinkin nuo Lauran kommentit jotenki pistää keittämään ihan täysillä. En inhoa mitään niin paljon kuin kauhistelijoita. Varsinkin siivousintoilija-kauhistelijoita. Joo, Anun kommentit ei oo mitään maailman kypsintä, mutta ihan yhtä idiootteja nuo toisetkin [...]
"Hormoonipölly" ja nämä muut keksityt raskausvaivat on siitä mielenkiintoisia että pullaa jaksaa kyllä leipoa ja syödä. Jauhosäkit ja sokerit ym. pystyy kantamaan vaikka toiselta puolelta manteretta, ja taikinan vaivaaminen ei tunnu missään, mutta siivoaminen ja muu ikävä ei onnistu, ei sitten millään, koska *raskaus*.
Kommentoi
Kommentti