Nykyaikainen kiitos
Vanhanaikaisesta ei saa tykkäyksiä.
32 kommenttia
-
No noilla ei menkkakivut ainakaan lähteneet. Päinvastoin.
-
-
Näitä on kyllä ihan liikaa. Ja kaikki tietenkin uskoo silmät sinisinä kun eihän netissä voi kukaan valehdella!
-
hengitin ääen hieman kovempaa kun luin Tompan kuitit tohon loppuun.:D
-
Jonille vinkiksi ettei niitä pilkkuja kannata joka väliin laittaa.
-
Tomin läppä oli hyvä, mutta vähän väkisin väännettyjä molemmat. Ehkä etusivulle.
-
-
On tullut huomattua että ihmiset kiittää paljon vähemmän. Itse olen tähän panostanut ja aina kun apua olen pyytänyt, olen yrittänyt kiittää ja tehdä sen kunnolla.
-
Tomin juttu oli hauska perseilyyn asti. Se oli liikaa. Mutta muuten nauratti.
-
Jonne on täysin oikeassa. Jos joku sattuu olemaan toiselle ihmiselle ihminen, pitää se heti kirjoittaa someen. Ne jutut vielä ymmärrän jotenkin, kun hyvän teon kohde kirjoittaa. Toisin on sitten, kun hyväntekijä itse kehuskelee sillä, että tuli tehtyä kiltisti. Itsekeskeisyydellä ei ole mitään rajaa. Yäk.
-
lumipupu: Tomin juttu oli hauska perseilyyn asti. Se oli liikaa. Mutta muuten nauratti.
Samaa mieltä. -
Koska ihmiset ei tietenkään osaa sanoa hyväntekijälle kiitos JA kirjoittaa teosta myös someen. Pahantekijöille taas ei viitsi aina päin naamaa sanoa mielipidettään, koska se voi muuttaa tilanteen väkivaltaiseksi tai erittäin epämukavaksi. Tai sitten pahantekijöitä ei itse tavoita (kuten tuntemattomiksi jääneet autovarkaani), jolloin monet helpottavat omaa oloaan ilmaisemalla tunteensa somen välityksellä.
-
-
Naapuri: Koska ihmiset ei tietenkään osaa sanoa hyväntekijälle kiitos JA kirjoittaa teosta myös someen. Pahantekijöille taas ei viitsi aina päin naamaa sanoa mielipidettään, koska se voi muuttaa tilanteen väkivaltaiseksi tai erittäin epämukavaksi. Tai sitten pahantekijöitä ei itse tavoita (kuten tuntemattomiksi jääneet autovarkaani), jolloin monet helpottavat omaa oloaan ilmaisemalla tunteensa somen välityksellä.
Ajattelin aivan samaa. Varsinkin mitä muiden ihmisten kiltteyksiin tulee, niin on mahdollista hymyillä, sanoa kiitos, ja sitten vielä lisäksi kertoa netissä että tapasinpa tänäänkin taas ystävällisen ihmisen. (Vaikka tietysti joskus pitää myös avautua, ja se on tosiaan myös turvallisempaa tehdä netissä, eikä hankkiutua tappeluun jonkun hörhön kanssa). -
Tää on ihan totta joka sana ja aamun naurut kyllä tästä tuli :D Hornetit ja kaikki. :D
-
tvooter: Näitä on kyllä ihan liikaa. Ja kaikki tietenkin uskoo silmät sinisinä kun eihän netissä voi kukaan valehdella!
Parasta mussa on ku ne kuvittelee että oikeassa elämässä kukaan ei valehtele :D -
Eniten mua on korvennut tää naarasleijona-äidin avautuminen somessa, kun tytöt pilkkasivat kassajonossa hänen lastaan. Jessus miten paljon ihminen voi itselleen valehdella!? Aina alleviivataan, miten oma lapsi on kaikki kaikessa ja annettaisiin vaikka henki sen puolesta mutta totuus on tämä. Tiedän ihan omakohtaisesti koulukiusattuna miltä tuntuu, kun yksikään aikuinen ei asetu minun puolelleni. Ei minulla ollut lapsena aseita pitää puoliani ja sitten MINUA roudattiin kuraattorille jos edes yritin pitää puoliani ja olin "ongelmalapsi" ja miten turvattomalta minusta tuntui, kun uhattiin lähettää lastenkotiin jos en ala käyttäytymään. Arestilla ja eristämisellä sekä hylkäämisen uhkailullahan se lapsi kasvaa todella tasapainoiseksi, kun ainoa mitä mä olisin tarvinnut, olisi ollut turvallinen ympäristö jossa olisin voinut luottaa aikuisiin ja saada itsetuntoa ja -luottamusta rakennettua terveelle pohjalle. Eli mitä jos näyttäisitte niille lapsillenne, että te ette hyväksy niiden kiusaamista ja puututte näihin tapauksiin jämäkästi heti, ettekä "niele kiukkuanne" ja lässytä somessa jälkeenpäin. Sääliksi käy tuota poikaa, todella. :(
-
Joku tekee jotain puolittain inhimillistä, niin sitten sitä jaetaan Facebookissa 1000+ kertaa. En minä vaan jaksais! Vai onko jonkun elämä sitten sellasta, että vastaantulijat yleensä lähinnä sylkee päälle? "Tuhannesti kiitos, ettet ollut tänään ihan täysi k*sipää!"
-
Minulla oli kerran kaveri, joka kiitti minua facebook-päivityksellä siitä, kun tiskasin hänen tiskinsä yökyläreissun lopuksi kiitokseksi sillä aikaa kun hän oli aamuvuorossa. Pari kuukautta myöhemmin hän haukkui uudessa päivityksessä kaikki ammattini harjoittajat, kaikki omakotitaloissa asuvat sekä kaikki, joilla on lapsia. Merkillistä kun ei voi kiitollisuutta eikä paheksuntaa kasvokkain ilmentää.
-
Kala: No noilla ei menkkakivut ainakaan lähteneet. Päinvastoin.
Useinhan siihen liittyy päänsärkyä ja oksetusta jotka ovat normaali reaktio typeryyksiin -
Tuntuu joskus että ihmiset tekevät hyviä tekoja vaan jotta voisivat hehkuttaa facebookiin kuinka hyviä ihmisiä he tänään olivat.
-
tvooter: Näitä on kyllä ihan liikaa. Ja kaikki tietenkin uskoo silmät sinisinä kun eihän netissä voi kukaan valehdella!
Voihan se noinkin olla mut hauska eni vei. -
Joni on kyllä ihan oikeassa. Muutenkin jotkut ihmiset on mukavampia somessa mutta kohdatessa ei meinaa ees tervehtiä...
-
-
Oon ite aina ihmetelly näitä hyvien tekojen kerskailijoita. "Annoin köyhälle rahaa *ylistäkää mua*" Eiks hyvä teko periaatteessa menetä merkityksensä, jos sillä aletaan kehuskella? Silloinhan teit hyvän teon vain ansaistaksesi kiitosta (= itsekästä). Ei suoraan liittynyt juttuun, mutta sainpahan avautua :)
-
Samaan sarjaan kuuluvat myös tämäntyyliset julkaisut: "Oli kyllä ihan mahtavat juhlat eilen! Kiitos Joni, Kirsi, olli, Anni ja Petteri ihanasta illasta!" Varmasti juhlien järjestäjä on jo vieraiden lähtiessä kiittänyt näitä. Miksi pitää vielä uudestaan kiittää Facebookissa ja vielä julkisesti? Onko tarkoituksena osoittaa kaikille, että "Katsokaa, mullakin on kavereita ja elämä!"?
-
Itseäni ärsyttää, kun pitää somessa mainostaa hyviä tekojaan. Itse teen monesti niin tutuille kuin tuntemattomillekkin arjen pieniä mukavia tekoja, mutten koe tarvetta hakea somesuosiota jeesusteluilla. Toisen ihmisen hymy ja "kiitos" riittävät. Vaikka vielä illalla asia olisi mielessäni, ei kuitenkaan mieleen tule ilmoittaa nettiin julistuksia omasta mahtavuudesta. Toki pääasia on, että pidetään kaikki toisistamme huolta. Vaikka sitten jälkikäteen somehehkuteltaisiinkin.
-
Hiphei: Jonne on täysin oikeassa. Jos joku sattuu olemaan toiselle ihmiselle ihminen, pitää se heti kirjoittaa someen. Ne jutut vielä ymmärrän jotenkin, kun hyvän teon kohde kirjoittaa. Toisin on sitten, kun hyväntekijä itse kehuskelee sillä, että tuli tehtyä kiltisti. Itsekeskeisyydellä ei ole mitään rajaa. Yäk.
En itse ymmärrä kyllä sitäkään että teon kohde hakee itselleen sympatiaa kirjoittamalla someen. Voi sitä kiittää ihan kasvotusten. Tietysti jos kyseessä esimerkiksi tilanne missä talo palanut, naapurit ja tuntemattomat tulevat tarjoamaan apuaan niin tokihan heitä voi ihan julkisesti kiittää mielellään nimeltä mainiten. Omasta mielestäni/muistini mukaan ei ennenkään ole lehteen kirjoitettu juttuja niin herkästi kaikesta turhasta. Siksi en nykyisin enään lue mitään lehtiä. Vasta oli eräs tuttu kuollut pulkkamäessä. Nooh... kaveri korjasi asian ilmoittamalla ITSE julkisesti olevansa hengissä ja että uutinen on valheellinen... -
Ja mikä estää kiittämästä sitä henkilöä kasvotusten ja sitten myöhemmin kertoa positiivisesta kokemuksestansa vaikka siel bookissa? Ei nyt ihan kaikesta kannata vetää herneitä nenään, varsinkaan jos joku koittaa piristää. :/
-
Onko se nyt automaattisesti aina huomion hakua? Tässä maailmassa tapahtuu niin paljon pahaa että kyllä minä ainakin mielelläni luen siitä jos joku ihminen on oikeasti käyttäytynyt ihmismäisesti, se kun alkaa olemaan jo harvinaista tässä maailmanajassa. Kyllähän sen pitäisi olla normaalia että autetaan ja ollaan kohteliaita, ja kun lapsia kiusataan niin eihän se naamakirjassa avautuminen tosiaan sitä lasta enää auta, mutta kyllä minä ainakin tästedeskin saatan kirjoitella hyvistä kokemuksista ja tykkäillä toisten tarinoista. Jollei muuta niin kyllähän niiden pointtina on juuri se toisen kiittäminen (tietenkin voisi tapahtua kasvotusten myös ja kaipa joskus tapahtuukin) ja se että tämän kaiken keskellä tapahtuu vielä hyviä asioita ja niistä voisi ottaa jokainen toimintamallia.
-
Kuinka tärkeä on sana "kiitos"? Mieheni joskus moittii, jos en ole muistanut kiittää häntä esimerkiksi ruoasta. Tarviitseeko niin sanoa joka kerta? Eikö kiitollisuutta ja hyvää mieltä voi ilmaista muilla tavoilla, esimerkiksi sanomalla "Olipa tosi hyvää ruokaa"? Minulle riittää että näen kun toinen tulee hyvälle mielelle siitä että autan. Jos joku ylistää apuani jossain asiassa sanomatta sanaa 'kiitos', ei se minua jää vaivaamaan. Tuntuu että monella on hyvin robottimainen lähestymistapa käytöstapoihin. Tilanteet jossa kiitetään tai pyydetään anteeksi, tehdään hyvin kaavamaisesti. Ja jos näistä kaavoista poikkeaa tai ne jättää kokonaan tekemättä, on hirviö. Kerran en avannut vanhalle rouvalle ovea. Olin niin omissa maailmoissani etten huomannut häntä. Perässäni kävelevä ihminen jäi pitämään mummolle ovea auki. Kaverini haukkui minut lyttyyn tämän takia. Onko se sitten hyvä asia että näitä käytöstapapoliiseja löytyy niin paljon, en tiedä. Tuntuu välillä että ne vain kritisoivat sellaisten ihmisten käytöstapoja, joilla niitä jo on. Niillä ihmisillä joilla ei ole käytöstapoja, ei yleensä lytätä päin naamaa ja todennäköisesti aika turhaa se olisikin, sillä tämäntyyppiset ihmiset ovat yleensä aika kusipäisiä ja eivät piruuttaankaan kuuntele tai ota opiksi.
Kommentoi
Kommentti