Kysymys kokille
Miten tämän selität, kokki!
76 kommenttia
-
Söisitkö KOKKI voikukkia tai auringonkukkia tuolta TIENPOSKESTA poimittuna vaikka olen sinut KOKIKSI opettanut
-
-
On VAIKEA ymmärtää mitä tällä YRITETÄÄN hakea? Kuoliko JOKU voikukkia syötyään??
-
Onkohan Ahti ollu aina yhtä kannustava? Vaikka en itekään voikukkia menis syömään, niin joku roti kuitenkin. Aikuinen mies, opettelis käyttäytymään.
-
-
Itse olen SYÖNYT voikukkia ja ovat HERKULLISIA. Ahti ei ole MAKSANUT minun opiskeluja. http://yle.fi/uutiset/voikukka_on_joka_pihan_salaattikasvi/6162953
-
Ahtille tiedoksi että voikukat eivät ole ihmiselle vaarallisia eikä ole mitenkään epätavallista käyttää niitä salaatissa.
-
Voikukan terälehdet ovat syötäviä ja niissä on mm. C-vitaminia. Voi syödä huoletta, oli kenen maksama kokkikoulutus hyvänsä.
-
-
Naisten argumentointitaidot nähtiin taas tässä. "söisit sinäkin jotain" huutonaurua!!!
-
Kuvassa on kylläkin leskenlehtiä eikä voikukkia. "Leskenlehti (Tussilago farfara). Ravinnoksi kelpaavat nuoret, hennot lehdet ja kukat. Keräysaika touko-elokuu. Käytetään kaalin ja pinaatin tapaan, myös tupakan korvikkeeksi. Säilötään kuten pinaatti. (Leskenlehti sisältää maksalle haitallisia pyrrolitsidiini -alkaloideja, leskenlehtiä ei enää suositella syötäväksi)". Tosin noiden alkaloidien määrä on pienimmillään nuorissa kasveissa. Mikä tärkeintä kannattaa kerätä syötäväksi vain kasveja jotka varmasti tunnistaa...
-
Btw. Näyttää vähän simpukankuorilta noi valkoiset tuossa, mutta saattaa aamutuimaan mielikuvitus tehdä tepposet. :D
-
Tonzo: Huomasko kukaan että Ahti on maksanut Satun koulutuksen?
Niinhän hän kuvittelee tehneensä, ilmeisesti myös luoneensa maailman ja voikukat, kuten narsisteilla tapana on. Voikukat ovat vallan syötäviä ja terveellisiä: http://www.vogel.fi/terveys/villivihannes_voikukka.php -
Tonttu: Kuvassa on kylläkin leskenlehtiä eikä voikukkia. “Leskenlehti (Tussilago farfara). Ravinnoksi kelpaavat nuoret, hennot lehdet ja kukat. Keräysaika touko-elokuu. Käytetään kaalin ja pinaatin tapaan, myös tupakan korvikkeeksi. Säilötään kuten pinaatti. (Leskenlehti sisältää maksalle haitallisia pyrrolitsidiini -alkaloideja, leskenlehtiä ei enää suositella syötäväksi)”. Tosin noiden alkaloidien määrä on pienimmillään nuorissa kasveissa. Mikä tärkeintä kannattaa kerätä syötäväksi vain kasveja jotka varmasti tunnistaa…
Ei, kyllä ne on voikukkia. -
Tonttu: Kuvassa on kylläkin leskenlehtiä eikä voikukkia. “Leskenlehti (Tussilago farfara). Ravinnoksi kelpaavat nuoret, hennot lehdet ja kukat. Keräysaika touko-elokuu. Käytetään kaalin ja pinaatin tapaan, myös tupakan korvikkeeksi. Säilötään kuten pinaatti. (Leskenlehti sisältää maksalle haitallisia pyrrolitsidiini -alkaloideja, leskenlehtiä ei enää suositella syötäväksi)”. Tosin noiden alkaloidien määrä on pienimmillään nuorissa kasveissa. Mikä tärkeintä kannattaa kerätä syötäväksi vain kasveja jotka varmasti tunnistaa…
Ensin auringonkukkia, nyt leskenlehtiä :D Voi Tonttu. -
Mitäs ihmettä Ahti nyt Sadulle intoilee, kun eihän Satu ole edes voikukkia syömässä. Kommentoi vain kuvaan. Jos pelkkä "Ihanan näköinen" riittää tuollaiseen moittivaan viestitulvaan, niin mitähän siitä seuraisi jos olisi joku oikeakin asia... Ja mistä Ahti tietää, mistä nuo on poimittu? Eiköhän hortoilussa ole perusasioista ensimmäinen, että katsotaan vähän mistä poimitaan. PS. Voikukan nuput ovat kuulemma hyviä suolavedessä keitettyinä ja voisulan kanssa. En ole vielä kokeillut, mutta aion.
-
-
Mistä Ahti muka tiesi noiden olevan jostain tienposkesta? Kyllä voikukat ovat ihan hyvää ruokaa, jos ovat puhtaita eikä syöjä ole niille allerginen. Tämä "hortoilu" on muuten mainio harrastus. Itse käyn noukkimassa takapihalta vuohenputkia, kun siellä niitä riittää. Ilmaista ruokaa minulle ja kilpikonnalle! Söin tässä juuri eilistä vuohenputkipiirastakin aamiaiseksi. Metsästä käyn hakemassa vadelmanlehtiä ja maitohormanversoja.
-
Eikös osa noista kukista ole voikukkia ja osa joitakin toisia (niitä ohutvartisia, jotka eivät ole samanlainen riesa)? Niitä en lähtisi itse syömään, voikukat ovat ok, mikäli varsi ei ole mukana - se "maito" on nimittäin myrkyllistä.
-
Tonttu: Kuvassa on kylläkin leskenlehtiä eikä voikukkia. “Leskenlehti (Tussilago farfara). Ravinnoksi kelpaavat nuoret, hennot lehdet ja kukat. Keräysaika touko-elokuu. Käytetään kaalin ja pinaatin tapaan, myös tupakan korvikkeeksi. Säilötään kuten pinaatti. (Leskenlehti sisältää maksalle haitallisia pyrrolitsidiini -alkaloideja, leskenlehtiä ei enää suositella syötäväksi)”. Tosin noiden alkaloidien määrä on pienimmillään nuorissa kasveissa. Mikä tärkeintä kannattaa kerätä syötäväksi vain kasveja jotka varmasti tunnistaa…
Miksi tätä on miinustettu? Kuvassa todellakin on leskenlehtiä, ei voikukkia. Vaikka molemmat ovat syömäkelpoisia. -
Jäi pikkasen levy päälle Ahdilla (Ahtilla?). Vaikuttaa kummalliselta tyypiltä. Ite oon poiminu vaan voikukan lehtiä salaatin sekaan. Nokkosia, kuusenkerkkiä, koivunlehtiä ja horsman alkuja kans.
-
-
Satun pitäisi kyllä nyt tulla vastaamaan ettei mene koulutus hukkaan.
-
Ai, että nämä itseään muita alaspäin katsovat valmistuneet ovat sitten rasittavaa sakkia!
-
Ihan nyt siihen tässä puutun, että mitäköhän tuo Ahti on maksanut? Perhossa opiskelee ihan ilmaiseksi kokiksi, ihan tavallinen toisen asteen koulutuspaikka sekin. Noh, ehkä hän on elättänyt sillä aikaa. Ihme, ettei ole pitänyt kuitteja tallella :)
-
Voikukkia voi kyllä syödä kunhan ne huolella pesee, koirankusi/kakka tuskin on terveellistä.
-
Tonttu: Kuvassa on kylläkin leskenlehtiä eikä voikukkia. “Leskenlehti (Tussilago farfara). Ravinnoksi kelpaavat nuoret, hennot lehdet ja kukat. Keräysaika touko-elokuu. Käytetään kaalin ja pinaatin tapaan, myös tupakan korvikkeeksi. Säilötään kuten pinaatti. (Leskenlehti sisältää maksalle haitallisia pyrrolitsidiini -alkaloideja, leskenlehtiä ei enää suositella syötäväksi)”. Tosin noiden alkaloidien määrä on pienimmillään nuorissa kasveissa. Mikä tärkeintä kannattaa kerätä syötäväksi vain kasveja jotka varmasti tunnistaa…
Tontun ei sitten varmaan kannata kerätä kasveja syötäväksi kuin kaupan vihanneshyllyltä. Ja niistäkin kannattaa varmistaa joltain muulta, mikä osa on syötäväksi tarkoitettu. -
Ahtilla on hiekkaa pimpsassa ja ihan syystä. Oppimisvaikeuksiensa vuoksi Ahti on kykenemätön erottamaan voikukkaa auringonkukasta, jälkimmäistä luulee vieläpä erisnimeksi. Kehitysvammaisuus ja mahdollinen sokeus ei kuitenkaan ole estänyt sankariamme maksamasta muiden koulutuksia saati vaikuttamalla yhteiskunnallisesti somessa.
-
Anteeksi, mutta kuka se olikaan, joka MAKSOI Satun koulutuksen? Jäi vähän epäselväksi.
-
Kala: Mistä Ahti muka tiesi noiden olevan jostain tienposkesta? Kyllä voikukat ovat ihan hyvää ruokaa, jos ovat puhtaita eikä syöjä ole niille allerginen. Tämä “hortoilu” on muuten mainio harrastus. Itse käyn noukkimassa takapihalta vuohenputkia, kun siellä niitä riittää. Ilmaista ruokaa minulle ja kilpikonnalle! Söin tässä juuri eilistä vuohenputkipiirastakin aamiaiseksi. Metsästä käyn hakemassa vadelmanlehtiä ja maitohormanversoja.
Vuohenputkipiiras kuulosti nyt niin houkuttelevalta että kerroppas lisää? :) minkälaiseen piirakkapohjaan tehtynä ja mitä muita raaka-aineita kannattaa käyttää valmistuksessa? itse olen tähän mennessä käyttänyt vuohenputkea vain salaatissa ja nokkosen kera muhennoksessa :) -
Thunder: Vuohenputkipiiras kuulosti nyt niin houkuttelevalta että kerroppas lisää? :) minkälaiseen piirakkapohjaan tehtynä ja mitä muita raaka-aineita kannattaa käyttää valmistuksessa? itse olen tähän mennessä käyttänyt vuohenputkea vain salaatissa ja nokkosen kera muhennoksessa :)
Reseptin pohjana toimi jokin pikaisella googletuksella löytynyt piiras, mutta siinä oli aika nössösti vuohenputkea ja se muistutti ulkonäöltään pikemminkin huonoa pizzaa kuin piirasta, joten sovelsin siitä paremman. Tarkkaa reseptiä ei ole antaa, mutta tee näin: Tee joku perus murotaikina. Sekoita jauhot ja voi/margariini muruksi, lisää tilkka vettä ja hieman suolaa. Ei missään nimessä sokeria. Käytä jauhoissa sitä enemmän täysjyväruista, mitä kovempi tyyppi olet. Jos olet ihan nössö, niin käytä pelkkää pullakakkujauhoa. Tee taikinaa sen verran, että siitä riittää haluamasi kokoiseen vuokaan. Itse käytin 24 cm irtopohjavuokaa ja tein piiraalle korkeat reunat. Puukota taikinaa haarukalla monta kertaa, niin että jää reikiä, ja laita piiraspohja 10-15 minuutiksi uuniin, jossa on esim. 175 celsiusta lämpöä. Mene ulos ja nouki paljon (=halvatunmoinen nippu) vuohenputkea. Mitä pienempi verso, sen parempi maku, mutta karvas suomalainen syö kaikki vuohenputket, mitkä eteen sattuvat. Paitsi ne lehdet, joissa kotilo on luikerrellut ja kakkinut, ne ovat liian kova pala kenelle tahansa. Heitä sellaiset menemään. Pese vuohenputket hyvin ja silppua ne hakkelukseksi. Silppua myös sipuli tai kaksi, sekä kuutioi hieman tomaatteja. Voit halutessasi kiehauttaa vuohenputket nopeasti, niin että ne muuttuvat tohjoksi (pinaatin tavoin). Voit myös kuullottaa sipulit pannulla, mutta ilman kuullotustakin pärjää, jos esim. paistinpannu on likainen eikä jaksa tiskata. Sekoita vuohenputket, sipulit ja tomaatit kulhossa ja levitä piiraspohjalle, joka on sopivalla ajoituksella tullut juuri uunista. Sitten kaada kulhoon maitoa. Laita sekaan suolaa, pippuria ja kypsentämättömiä munia. Minulla ei ole harmainta aavistusta siitä, missä suhteessa munia pitäisi sekoittaa maitoon, mutta munia on parempi olla liikaa kuin liian vähän. Kannattaa varmaan googlettaa "munamaito" tai jotain sellaista ennen, kuin rupeaa tekemään. Minä en googlettanut ja sain kärsiä litkupiiraasta. Kaada tämä litku kuitenkin piirakkaan niin, että piiraspohja täyttyy ja kasvissekoitus lilluu kivasti. Ripottele päälle juustoraastetta, jos haluat. Bonus: Jos jääkaapissa sattuu olemaan vuohenjuuston jämiä, niin voit murentaa ne piiraan pinnalle ja kutsua ruokalajia vuohipiirkaaksi. Sitten paista tahtosi mukaan esim. 175 tai 200 celsiusasteessa. Iso piiras paistuu kauan (syvä piiras 24 cm vuoassa paistui minulla n. 40 minuuttia), pikku piiras paistuu vähän aikaa (14 cm vuoassa paistui 10 tai 15 minuuttia). Ruoka on kypsää, kun se vaikuttaa piiraalta. Voilà. -
No nyt pitää mennä ostamaan kokkihattu kun lähden saareen. Jätän kalat veteen, kerään sijaan vuohenputkia ja kiitän Kalaa! Sieniä taidan laittaa juuston sijaan ja sanon entisen feissarimokalegendan sanoin: Nam nam.
-
Voi "Vittu"... Ahdilla ei kärsivällisyys riittänyt monta minuuttia odottaa vastausta näppäriin kysymyksiinsä. Aika stalkkeri-henkistä käytöstä olla Sadun _kommentin_ perässä noin aggressiivisesti. Olisi nyt suoraan Marille antanut oppitunnin salaatista.
-
Kala: Reseptin pohjana toimi jokin pikaisella googletuksella löytynyt piiras, mutta siinä oli aika nössösti vuohenputkea ja se muistutti ulkonäöltään pikemminkin huonoa pizzaa kuin piirasta, joten sovelsin siitä paremman. Tarkkaa reseptiä ei ole antaa, mutta tee näin: Tee joku perus murotaikina. Sekoita jauhot ja voi/margariini muruksi, lisää tilkka vettä ja hieman suolaa. Ei missään nimessä sokeria. Käytä jauhoissa sitä enemmän täysjyväruista, mitä kovempi tyyppi olet. Jos olet ihan nössö, niin käytä pelkkää pullakakkujauhoa. Tee taikinaa sen verran, että siitä riittää haluamasi kokoiseen vuokaan. Itse käytin 24 cm irtopohjavuokaa ja tein piiraalle korkeat reunat. Puukota taikinaa haarukalla monta kertaa, niin että jää reikiä, ja laita piiraspohja 10-15 minuutiksi uuniin, jossa on esim. 175 celsiusta lämpöä. Mene ulos ja nouki paljon (=halvatunmoinen nippu) vuohenputkea. Mitä pienempi verso, sen parempi maku, mutta karvas suomalainen syö kaikki vuohenputket, mitkä eteen sattuvat. Paitsi ne lehdet, joissa kotilo on luikerrellut ja kakkinut, ne ovat liian kova pala kenelle tahansa. Heitä sellaiset menemään. Pese vuohenputket hyvin ja silppua ne hakkelukseksi. Silppua myös sipuli tai kaksi, sekä kuutioi hieman tomaatteja. Voit halutessasi kiehauttaa vuohenputket nopeasti, niin että ne muuttuvat tohjoksi (pinaatin tavoin). Voit myös kuullottaa sipulit pannulla, mutta ilman kuullotustakin pärjää, jos esim. paistinpannu on likainen eikä jaksa tiskata. Sekoita vuohenputket, sipulit ja tomaatit kulhossa ja levitä piiraspohjalle, joka on sopivalla ajoituksella tullut juuri uunista. Sitten kaada kulhoon maitoa. Laita sekaan suolaa, pippuria ja kypsentämättömiä munia. Minulla ei ole harmainta aavistusta siitä, missä suhteessa munia pitäisi sekoittaa maitoon, mutta munia on parempi olla liikaa kuin liian vähän. Kannattaa varmaan googlettaa “munamaito” tai jotain sellaista ennen, kuin rupeaa tekemään. Minä en googlettanut ja sain kärsiä litkupiiraasta. Kaada tämä litku kuitenkin piirakkaan niin, että piiraspohja täyttyy ja kasvissekoitus lilluu kivasti. Ripottele päälle juustoraastetta, jos haluat. Bonus: Jos jääkaapissa sattuu olemaan vuohenjuuston jämiä, niin voit murentaa ne piiraan pinnalle ja kutsua ruokalajia vuohipiirkaaksi. Sitten paista tahtosi mukaan esim. 175 tai 200 celsiusasteessa. Iso piiras paistuu kauan (syvä piiras 24 cm vuoassa paistui minulla n. 40 minuuttia), pikku piiras paistuu vähän aikaa (14 cm vuoassa paistui 10 tai 15 minuuttia). Ruoka on kypsää, kun se vaikuttaa piiraalta. Voilà.
Murotaikina on makea taikinatyyppi... harmi, ettei Ahti MAKSANUT sinun kokkikoulua! -
-
tyttö: Murotaikina on makea taikinatyyppi… harmi, ettei Ahti MAKSANUT sinun kokkikoulua!
Hyvin hoksattu, mutta kyllä se on ihan hyvä asia, ettei Ahti MAKSANUT minulle kokkikoulua ;) Olisi koulu meinaan ollut tulessa viimeistään toisena päivänä, minulla kun on vähän sensuuntaisia luonnonlahjakkuuksia tuolla keittiön puolella. En tiedä, mikä tuo taikina oikein on. Joskus aikoinaan opin tekemään murotaikinan ja se leimautui aivoihini hyväksi perustaikinaksi tiettyihin tarkoituksiin. Sitten kun halusin käyttää sitä suolaisiin leivonnaisiin, niin tietysti sokeri piti jättää pois ja laittaa tilalle vähän suolaa. Jossain matkan varrella taikinasta karsiutuivat pois myös sellaiset "turhuudet" kuin muna ja leivinjauhe. Asiaan on saattanut vaikuttaa myös se, että minulla on täällä aika vanhoja reseptejä, kaksi leipomiskirjaa vuodelta 1970 ja yksi sota-ajan keittokirjavihkonen. Niissä on vähän karsittuja versioita perusresepteistä, tämäkin "murotaikina" on tainnut tulla vastaan juuri niissä. Mutta samahan se, niin kauan kun ei pullataikinaa laita suolaiseen piiraaseen. -
Kala: Reseptin pohjana toimi jokin pikaisella googletuksella löytynyt piiras, mutta siinä oli aika nössösti vuohenputkea ja se muistutti ulkonäöltään pikemminkin huonoa pizzaa kuin piirasta, joten sovelsin siitä paremman. Tarkkaa reseptiä ei ole antaa, mutta tee näin: Tee joku perus murotaikina. Sekoita jauhot ja voi/margariini muruksi, lisää tilkka vettä ja hieman suolaa. Ei missään nimessä sokeria. Käytä jauhoissa sitä enemmän täysjyväruista, mitä kovempi tyyppi olet. Jos olet ihan nössö, niin käytä pelkkää pullakakkujauhoa. Tee taikinaa sen verran, että siitä riittää haluamasi kokoiseen vuokaan. Itse käytin 24 cm irtopohjavuokaa ja tein piiraalle korkeat reunat. Puukota taikinaa haarukalla monta kertaa, niin että jää reikiä, ja laita piiraspohja 10-15 minuutiksi uuniin, jossa on esim. 175 celsiusta lämpöä. Mene ulos ja nouki paljon (=halvatunmoinen nippu) vuohenputkea. Mitä pienempi verso, sen parempi maku, mutta karvas suomalainen syö kaikki vuohenputket, mitkä eteen sattuvat. Paitsi ne lehdet, joissa kotilo on luikerrellut ja kakkinut, ne ovat liian kova pala kenelle tahansa. Heitä sellaiset menemään. Pese vuohenputket hyvin ja silppua ne hakkelukseksi. Silppua myös sipuli tai kaksi, sekä kuutioi hieman tomaatteja. Voit halutessasi kiehauttaa vuohenputket nopeasti, niin että ne muuttuvat tohjoksi (pinaatin tavoin). Voit myös kuullottaa sipulit pannulla, mutta ilman kuullotustakin pärjää, jos esim. paistinpannu on likainen eikä jaksa tiskata. Sekoita vuohenputket, sipulit ja tomaatit kulhossa ja levitä piiraspohjalle, joka on sopivalla ajoituksella tullut juuri uunista. Sitten kaada kulhoon maitoa. Laita sekaan suolaa, pippuria ja kypsentämättömiä munia. Minulla ei ole harmainta aavistusta siitä, missä suhteessa munia pitäisi sekoittaa maitoon, mutta munia on parempi olla liikaa kuin liian vähän. Kannattaa varmaan googlettaa “munamaito” tai jotain sellaista ennen, kuin rupeaa tekemään. Minä en googlettanut ja sain kärsiä litkupiiraasta. Kaada tämä litku kuitenkin piirakkaan niin, että piiraspohja täyttyy ja kasvissekoitus lilluu kivasti. Ripottele päälle juustoraastetta, jos haluat. Bonus: Jos jääkaapissa sattuu olemaan vuohenjuuston jämiä, niin voit murentaa ne piiraan pinnalle ja kutsua ruokalajia vuohipiirkaaksi. Sitten paista tahtosi mukaan esim. 175 tai 200 celsiusasteessa. Iso piiras paistuu kauan (syvä piiras 24 cm vuoassa paistui minulla n. 40 minuuttia), pikku piiras paistuu vähän aikaa (14 cm vuoassa paistui 10 tai 15 minuuttia). Ruoka on kypsää, kun se vaikuttaa piiraalta. Voilà.
Suurkiitos! tästä onkin hyvä lähteä avartamaan rikkakasvien käyttöä leivonnassa! hyva että täältä löytyy muitakin alan harrastajia, kun oma ystavapiiri lähinnä pyörittelee päätän näille itse kerätyille ruoka kasveille :D -
Tyypillinen mies. Miesten lempipuuhaa on kitsailu ja omien säästöjensä mustasukkainen vahtiminen, sekä menneiden rahojen muistelu. Vaikuttaa Satun isäpuolelta tms. ex-huoltajalta, joka laskeskelee orvon kasvattityttären linja-autolippujen ja talvilenkkareiden yhteishintaa lopun ikänsä. "Olisin voinut jättää kakkki maksamattakin. Siinä olisi oppinut. Kokiksi piti isolla rahalla kouluttaa, vieras naisihminen. Nyt voisin niillä rahoilla ostaa itselleni uuden aggrigaattorin ja ruohonleikkuriin bensaa."
-
Lll: Eikös osa noista kukista ole voikukkia ja osa joitakin toisia (niitä ohutvartisia, jotka eivät ole samanlainen riesa)? Niitä en lähtisi itse syömään, voikukat ovat ok, mikäli varsi ei ole mukana – se “maito” on nimittäin myrkyllistä. Voikukanvarsista en tiedä, mutta jos syö monta tuoretta voikukanlehteä, menee pidätyskyky kokonaan seuraavana yönä.
-
Kettutyttö: Kyllä täälläkin käytetään murotaikinaa mm. kinkku- ja sienipiirakan tekoon ja toimii loistavasti!
Täällä myös - koskaan en ole murotaikinaan, siis itse taikinaan - sokeria sotkenut, täyte on se, mikä tekee piiraasta makean tai suolaisen. Ahdin oisi pitänyt maksaa tytön kokkikoulutus. -
Tonttu: Kuvassa on kylläkin leskenlehtiä eikä voikukkia. “Leskenlehti (Tussilago farfara). Ravinnoksi kelpaavat nuoret, hennot lehdet ja kukat. Keräysaika touko-elokuu. Käytetään kaalin ja pinaatin tapaan, myös tupakan korvikkeeksi. Säilötään kuten pinaatti. (Leskenlehti sisältää maksalle haitallisia pyrrolitsidiini -alkaloideja, leskenlehtiä ei enää suositella syötäväksi)”. Tosin noiden alkaloidien määrä on pienimmillään nuorissa kasveissa. Mikä tärkeintä kannattaa kerätä syötäväksi vain kasveja jotka varmasti tunnistaa…
Niin siis nimenomaan niitä jotka tunnistaa sillä ton salaatin päällä on kyllä ihan voikukan kukintoja. Kannattaa avata myös se Googlen kuvahaku ennen ko hirveesti keulii. -
Enemmän tuollaisia pyyteettömiä koulutuksen tukijoita kuin Ahti! Maksaa toisen kokkiopiskelun ihan hyvää hyvyyttään, pyyteettömästi ja kiitoksia kerjäämättä. Ahti-setä, tuo ajan hermolla liitävä filantrooppi.
-
-
Kala: Reseptin pohjana toimi jokin pikaisella googletuksella löytynyt piiras, mutta siinä oli aika nössösti vuohenputkea ja se muistutti ulkonäöltään pikemminkin huonoa pizzaa kuin piirasta, joten sovelsin siitä paremman. Tarkkaa reseptiä ei ole antaa, mutta tee näin: Tee joku perus murotaikina. Sekoita jauhot ja voi/margariini muruksi, lisää tilkka vettä ja hieman suolaa. Ei missään nimessä sokeria. Käytä jauhoissa sitä enemmän täysjyväruista, mitä kovempi tyyppi olet. Jos olet ihan nössö, niin käytä pelkkää pullakakkujauhoa. Tee taikinaa sen verran, että siitä riittää haluamasi kokoiseen vuokaan. Itse käytin 24 cm irtopohjavuokaa ja tein piiraalle korkeat reunat. Puukota taikinaa haarukalla monta kertaa, niin että jää reikiä, ja laita piiraspohja 10-15 minuutiksi uuniin, jossa on esim. 175 celsiusta lämpöä. Mene ulos ja nouki paljon (=halvatunmoinen nippu) vuohenputkea. Mitä pienempi verso, sen parempi maku, mutta karvas suomalainen syö kaikki vuohenputket, mitkä eteen sattuvat. Paitsi ne lehdet, joissa kotilo on luikerrellut ja kakkinut, ne ovat liian kova pala kenelle tahansa. Heitä sellaiset menemään. Pese vuohenputket hyvin ja silppua ne hakkelukseksi. Silppua myös sipuli tai kaksi, sekä kuutioi hieman tomaatteja. Voit halutessasi kiehauttaa vuohenputket nopeasti, niin että ne muuttuvat tohjoksi (pinaatin tavoin). Voit myös kuullottaa sipulit pannulla, mutta ilman kuullotustakin pärjää, jos esim. paistinpannu on likainen eikä jaksa tiskata. Sekoita vuohenputket, sipulit ja tomaatit kulhossa ja levitä piiraspohjalle, joka on sopivalla ajoituksella tullut juuri uunista. Sitten kaada kulhoon maitoa. Laita sekaan suolaa, pippuria ja kypsentämättömiä munia. Minulla ei ole harmainta aavistusta siitä, missä suhteessa munia pitäisi sekoittaa maitoon, mutta munia on parempi olla liikaa kuin liian vähän. Kannattaa varmaan googlettaa “munamaito” tai jotain sellaista ennen, kuin rupeaa tekemään. Minä en googlettanut ja sain kärsiä litkupiiraasta. Kaada tämä litku kuitenkin piirakkaan niin, että piiraspohja täyttyy ja kasvissekoitus lilluu kivasti. Ripottele päälle juustoraastetta, jos haluat. Bonus: Jos jääkaapissa sattuu olemaan vuohenjuuston jämiä, niin voit murentaa ne piiraan pinnalle ja kutsua ruokalajia vuohipiirkaaksi. Sitten paista tahtosi mukaan esim. 175 tai 200 celsiusasteessa. Iso piiras paistuu kauan (syvä piiras 24 cm vuoassa paistui minulla n. 40 minuuttia), pikku piiras paistuu vähän aikaa (14 cm vuoassa paistui 10 tai 15 minuuttia). Ruoka on kypsää, kun se vaikuttaa piiraalta. Voilà.
Vuohipiiras ovolaktovegaanin tapaan. Tätä lukiessa ikä piteni. Kiitos! -
En ymmärrä ns.some-kulttuurissa sitä, et jos et vastaa johonkin viiden minuutin sisällä niin sitten tulee jo kommenttia, että "etkö viitsi vastata ollenkaan?" Kun siihenkään ei tule "ajoissa" vastausta, tulee uusia viestejä ja käydään pommittamaan ihan urakalla. Kuuluuko ihmisen olla 24/7 facebookissa siltä varalta, ettei kukaan vastaahetinyt-tyyppi ehdi vetää herneitä nenään.
-
Istuu varmaan ripulipaskalla syötyään voikukkia niin ei pääse vastaamaan ;)
-
Tonttu: Kuvassa on kylläkin leskenlehtiä eikä voikukkia. “Leskenlehti (Tussilago farfara). Ravinnoksi kelpaavat nuoret, hennot lehdet ja kukat. Keräysaika touko-elokuu. Käytetään kaalin ja pinaatin tapaan, myös tupakan korvikkeeksi. Säilötään kuten pinaatti. (Leskenlehti sisältää maksalle haitallisia pyrrolitsidiini -alkaloideja, leskenlehtiä ei enää suositella syötäväksi)”. Tosin noiden alkaloidien määrä on pienimmillään nuorissa kasveissa. On muuten tasan tarkkaan VOIKUKKA tossa kuvassa, eikä leskenlehti. Kukat haltuun! Mikä tärkeintä kannattaa kerätä syötäväksi vain kasveja jotka varmasti tunnistaa…
-
Kuvassa oleva kukka on nimenomaan voikukka, eikä leskenlehti. Kukat haltuun!
-
Sanoiko joku jossain kohtaa että AURINGONkukat on poimittu TIENVARSILTA ? Tsiisus.
-
Ahti on tyypillinen, lähisuhdeväkivaltaan taipuva mies. Tuopa sen esille vielä somessakin. Ja tämänkin kommenttiosion keskustelunaihe pyörii jossain ihan muualla kuin itse aiheessa, eli siinä millainen kuiva kikkare p*skaa p*rseenreiän reunassa on Ahti, ja miten valitettavaa on, että joku nainen on joutunut kärsimään elämästään hänen kanssaan. Miksei kukaan puuttunut tuohon käytökseen? Jos öyhöttäjä olisi ollut nainen, niin johan olisi tullut tukea sorretulle.
-
Ahti ei edes huomannut että Mari oli se joka kukkasalaatin teki, eikä suinkaan Satu. Ja sitten vielä luuli auringonkukiksi, jotka ovat hippasen isompia kukkia, kun viimeksi tarkistin.
-
Ihan turvallisia ne on. Ei välttämättä kauheen hyvänmakuisia, meijän kilpikonnalle kyllä kelpas
-
"mm. kokiksi" Onko vielä muita koulutuksia, joita Ahti on Satu KOKILLE maksanut? :D
-
Ketään ei enää kinosta, mut voikukat on kokonaan syötäviä. Kannattaa silti kerätä puhtailta alueilta eikä ihan tienposkesta. Ja kannattaa kerätä keväällä nuoria yksilöitä, tai muuten voivat olla kitkeriä. Muta siis, juurineen kukkineen päivineen syötäviä ja varsin terveellisiä.
-
Äkkiseltään googletettuna oppisopimuskoulutus ravintolakoulu Perhossa maksaa 58 euroa. On ollut Ahdilla aika tiukkaa, kun on noin suuren loven vetänyt monen vuoden koulutus lompakkoon. Talo ja auto varmaan menneet alta. Ja koiraankin osunut meteoriitti.
-
Ruma Elsa: Tyypillinen mies. Miesten lempipuuhaa on kitsailu ja omien säästöjensä mustasukkainen vahtiminen, sekä menneiden rahojen muistelu. Vaikuttaa Satun isäpuolelta tms. ex-huoltajalta, joka laskeskelee orvon kasvattityttären linja-autolippujen ja talvilenkkareiden yhteishintaa lopun ikänsä. "Olisin [...]
Tällaistahan tämä elämä meillä tyypillisillä miehillä on. Onneksi on sentään olemassa kaltaisiasi sulottaria jotka välillä vetävät meidät takaisin maan pinnalle ja painavat vielä tossullaan vähän matkaa maan sisäänkin, että muistamme paikkamme ja asemamme.
Kommentti