Sekalaisia, osa 256
Minua pidetään vankina keskussairaalassa!
Seuraava
Heidi taitaa olla pahemmin sekaisin kuin puhelin. Edellinen
Meidän koira on juonut pullollisen kaljaa!
Heidi taitaa olla pahemmin sekaisin kuin puhelin. Edellinen
Meidän koira on juonut pullollisen kaljaa!
84 kommenttia
-
Toivottavasti tuo Sanin juttu ei ole totta. Ihan hirveää tuollainen
-
Jermu: Toivottavasti tuo Sanin juttu ei ole totta. Ihan hirveää tuollainen
Niinpä. Ihan hirveää kun psyk. potilaita päästetään julkiseen verkkoon ilman valvontaa. -
-
"Minuun koskettiin." Herrajumala no siinä tapauksessa!
-
Sanin jutusta tuli paha mieli :( en ole mikään asiantuntija joten voin olla väärässä, mutta vaikuttaa skitsofrenialta? Jollei sitten ole tosi pöljä trolli.
-
Tahdosta riippumattomassa psykiatrisessa hoidossa potilaat ovat usein psykoottisia ja harhaisia, millä en toki tarkoita etteikö Sanin kokemus hoidostaan olisi todellinen, mutta objektiivinen totuus on hyvin todennäköisesti toinen. Tosin luulen, että kyseessä on huono vitsi, koska en näe miten psykiatrisessa sairaalassa pakkohoidossa oleva ihminen pääsisi facebookiin.
-
Jermu: Toivottavasti tuo Sanin juttu ei ole totta. Ihan hirveää tuollainen
Valitettavasti tuo kaikki on ihan totta. Kaikki tuo tapahtuu päivittäin, Sanin pään sisällä. -
-
Psyk: Tahdosta riippumattomassa psykiatrisessa hoidossa potilaat ovat usein psykoottisia ja harhaisia, millä en toki tarkoita etteikö Sanin kokemus hoidostaan olisi todellinen, mutta objektiivinen totuus on hyvin todennäköisesti toinen. Tosin luulen, että kyseessä on huono vitsi, koska en näe miten psykiatrisessa sairaalassa pakkohoidossa oleva ihminen pääsisi facebookiin.
Riippuu osastosta.. Joillain osastoilla pääsee nettiin. -
Kala: Niinpä. Ihan hirveää kun psyk. potilaita päästetään julkiseen verkkoon ilman valvontaa.
Minusta se, että psykiatriset potilaat päästetään julkiseen verkkoon, ei ole mitenkään hirveää verrattuna siihen miten tätä Saniakin nyt julkisesti pilkataan, vaikkei hän mitenkään loukannut ketään tai tarkoittanut mitään pahaa. Jos hän olisi vammainen tai dementikko ja kirjoittelisi hassuja, ei monikaan kehtaisi naureskella (idiootteja toki aina löytyy pari), vaikkei mielisairaus ole yhtään sen enempää oma valinta. Aika pelottavaa on myös ajatella, millaisia ammattirikkeitä laitosten seinien taakse saattaa ihan oikeasti kätkeytyä, kun ei kukaan "hulluja" kuitenkaan usko - juuri alkuvuodestahan uutisoitiin Kupittaan mielisairaalassa ilmenneistä rikkeistä. -
Hurma: Aika pelottavaa on myös ajatella, millaisia ammattirikkeitä laitosten seinien taakse saattaa ihan oikeasti kätkeytyä, kun ei kukaan “hulluja” kuitenkaan usko – juuri alkuvuodestahan uutisoitiin Kupittaan mielisairaalassa ilmenneistä rikkeistä.
Toi on kyllä jotenkin tosi pelottava ajatus.. :s Ja se tuska siitä ettei sua usko kukaan niin ei hyi.. Ei pysty miettiä omalle kohdalle. -
Psyk: Tahdosta riippumattomassa psykiatrisessa hoidossa potilaat ovat usein psykoottisia ja harhaisia, millä en toki tarkoita etteikö Sanin kokemus hoidostaan olisi todellinen, mutta objektiivinen totuus on hyvin todennäköisesti toinen. Tosin luulen, että kyseessä on huono vitsi, koska en näe miten psykiatrisessa sairaalassa pakkohoidossa oleva ihminen pääsisi facebookiin.
Psykiatrinen pakkohoito on harvinainen ja lyhyt aikainen hoito: yleensä jo yhden-kahden päivän jälkeen pääsee ulkoilemaan, käyttämään älykännykkäänsä ja kotiinsa. Fb-kavereissani on levoton, välillä harhainen sairas nuori ihminen, jolla on 2-suuntainen mielialahäiriö, eli bipoläärinen häiriö eli hän on maanisdeppressiivinen. Tämä henkilö pyrkii välillä hoitoon, jossa häntä tarkkaillaan päivän-pari, jonka jälkeen hän on taas kotona tuskissaan. Sairaalat ovat täynnä, niissä hoidetaan tietääkseni pidempään vain harhaisia vanhuksia. Tai "hoidetaan" - niinkuin Turun Kupittaan mielisairaalassa... -
Ruma Elsa: Psykiatrinen pakkohoito on harvinainen ja lyhyt aikainen hoito: yleensä jo yhden-kahden päivän jälkeen pääsee ulkoilemaan, käyttämään älykännykkäänsä ja kotiinsa. Fb-kavereissani on levoton, välillä harhainen sairas nuori ihminen, jolla on 2-suuntainen mielialahäiriö, eli bipoläärinen häiriö eli hän on maanisdeppressiivinen. Tämä henkilö pyrkii välillä hoitoon, jossa häntä tarkkaillaan päivän-pari, jonka jälkeen hän on taas kotona tuskissaan. Sairaalat ovat täynnä, niissä hoidetaan tietääkseni pidempään vain harhaisia vanhuksia. Tai “hoidetaan” – niinkuin Turun Kupittaan mielisairaalassa…
Tällä mielisairaalan vakiasiakkaalla on aina kännykkä käytössään. Kun hän vierailee sairaalassa, on fb:n etusivu täynnä makaabereja kuvia osaston käytäviltä. -
-
Vähän hankala toi mielisairaaloiden väärinkäytösasia... Koska tietenki niitä potilaiden valituksia pitäis uskoa, mutta mitä jos sama potilas kerta toisensa jälkeen raportoi harhaisista kokemuksista, ja sit kerran se onkin ihan oikea väärinkäytös? Onko sairaaloilla resursseja tutkia jokaista valitusta, jos niitä tulee koko ajan? Ei oo hirveästi omakohtaista kokemusta, veli kerran vietti pari päivää suljetulla osastolla omasta tahdostaan mutta sillä ei ollu siellä mitään ongelmia. Hoitajat, lääkärit ja huonekaverit oli kaikki mukavia eikä ketään kohdeltu mitenkään ikävästi.
-
Tuttuni oli psykiatrisessa skitsofrenian takia ja kyllä hän minulle sieltä välillä facebookissa kirjoitteli. Eli riippuu varmaan paikasta ja hoidosta. Kyseinen tuttuni oli vakuuttunut että Suomen armeija on asentanut häneen jäljityslaitteen, jolla mm. lukee hänen ajatuksiaan ja seuraa hänen tekemisiään. Surullista sitä oli seurata pitkän aikaa, mutta onneksi sai asian mukaista hoitoa, vaikka tahtomattaan sinne joutuikin.
-
Toi viimeinen on keksitty tarina, selvisi myöhemmin jutun kommenteissa kirjoittajan toimesta. Kirjoittaja oli vuosi sitten kirjoittanut vastaavanlaisen tarinan tekemällään naisprofiililla testatakseen ihan vain ihmisten reaktioita. Olivat olleet täysin päinvastaisia.
-
Kaveri oli töissä ppsykiatrisella, potilaat sai ainakin sillä osastolla käyttää puhelinta tietyn ajan.
-
Jermu: Toivottavasti tuo Sanin juttu ei ole totta. Ihan hirveää tuollainen
Toivottavasti tuo Jukan juttu ei ole totta. Ihan hirveää tuollainen. -
Jukan juttu on suoraan kopioitu viime vuoden Ruisrockista, siellä oli täysin sama. Omaperäisyydelle aina peukkua!
-
Eniten ahdistaa se, että yksi tuttuni oli tuossa keväällä hoidettavana saman kaupungin psykiatrisella osastolla. Ei tässä vielä mitään, mutta hän kirjoitti myös facebookiin samoista asioista (lähinnä ahdistelu ja varastelu). Hänellä todettiin muistaakseni skitsofrenia tms. mutta karmivan samalla tavalla Sani kirjoitti :/
-
Hurma: Minusta se, että psykiatriset potilaat päästetään julkiseen verkkoon, ei ole mitenkään hirveää verrattuna siihen miten tätä Saniakin nyt julkisesti pilkataan, vaikkei hän mitenkään loukannut ketään tai tarkoittanut mitään pahaa. Jos hän olisi vammainen tai dementikko ja kirjoittelisi hassuja, ei monikaan kehtaisi naureskella (idiootteja toki aina löytyy pari), vaikkei mielisairaus ole yhtään sen enempää oma valinta. Aika pelottavaa on myös ajatella, millaisia ammattirikkeitä laitosten seinien taakse saattaa ihan oikeasti kätkeytyä, kun ei kukaan “hulluja” kuitenkaan usko – juuri alkuvuodestahan uutisoitiin Kupittaan mielisairaalassa ilmenneistä rikkeistä.
Kommenttini on sinällään turha sillä minulla ei ole juurikaan lisättävää. Halusin vain kertoa että olen kanssasi täysin samaa mieltä. -
Pulutossu: “Minuun koskettiin.” Herrajumala no siinä tapauksessa!
Menikö sinulla idiootti jotenkin ohi että henkilö on mieleltään sairas ? -
-
Kala: Niinpä. Ihan hirveää kun psyk. potilaita päästetään julkiseen verkkoon ilman valvontaa.
Tämä on todellinen ongelma. Maniavaiheessa voi suljetulta osastolta käsin tilailla verkkokaupoista kuorma-autolasteittain tavaraa ja velkaantua, ynnä sotkea elämänsä muutenkin. Voi vaikka tekstata pomolle ns. suorat sanat ja menettää työpaikkansa. Voi livauttaa julki liikesalaisuuksia ja yksityisasioita, omia ja toisten. Tiettävästi tätä tapahtuu. Missä yksilönvapauden raja kulkee, missä kohtaa pitää puuttua itsemääräämisoikeuteen? Näyttäkääpä minulle sairaala, jossa ei mitään varasteta eikä kehenkään kosketa. -
Tuo Sanin juttu ehkä on jo sellainen mitä en tänne laittaisi. Kyseessä on kuitenkin (todennäköisesti) M1-lähetteellä (tahdonvastainen hoito) sisään otettu potilas, kerran Sani pyytää apua päästäkseen pois. Kirjoitukset viittaavat psykoosiin ja todella harhaisiin kuvitelmiin, eivät taida lääkkeet vielä ainakaan purra... Tätä netinkäyttöä minäkin kummastelen. Ja jos ihmettelette Sanin pääsyä nettiin tuossa kondiksessa, niin miettikääpä tätä: Kuopiossa tapahtui vajaa pari vuotta sitten lapsisurmat, jossa Julkulan mielisairaalasta viikonloppulomille päässyt "äiti" meni ja surmasi kaksi pientä lastaan. Murhasta haettiin elinkautista, mutta äiti passitettiin Niuvanniemeen sinne pahimpien joukkoon. Ja nyt, "äiti" sieltä käsin on osallistunut netissä keskusteluun, selitellyt tekojaan JA mikä kuvottavinta, puolustellut itseään. Missään vaiheessa ei ole pahoitellut tai osoittanut surua kommenteissaan. Jopa tällaiset tapaukset pääsevät netin ääreen..
-
Ompa ollut huonoa anti täällä, ja viel enemmän ihmetyttää kommentoijat päivästä toiseen. Asiahan on niin että nää idiootit jotka alkaa heti haukkumaan muita ovat ihan perseestä, mutta toisaalta ne jotka siitä loukkaantuvat/alkavat puollustelmaan tuntemattomia ovat oikeastaan vielä tyhmempiä. Älkää provosoituko provosoinnista, sitähän noilla paska kommenteilla juuri haetaan ja moni menee siihen ansaan kerta toisensa jälkeen...nooh mutta pitäs vaan lopettaa kommenttien lukeminen ja antaa idioottejen taistella keskenään.
-
Puolikiero_savolainen: Tuo Sanin juttu ehkä on jo sellainen mitä en tänne laittaisi. Kyseessä on kuitenkin (todennäköisesti) M1-lähetteellä (tahdonvastainen hoito) sisään otettu potilas, kerran Sani pyytää apua päästäkseen pois. Kirjoitukset viittaavat psykoosiin ja todella harhaisiin kuvitelmiin, eivät taida lääkkeet vielä ainakaan purra… Tätä netinkäyttöä minäkin kummastelen. Ja jos ihmettelette Sanin pääsyä nettiin tuossa kondiksessa, niin miettikääpä tätä: Kuopiossa tapahtui vajaa pari vuotta sitten lapsisurmat, jossa Julkulan mielisairaalasta viikonloppulomille päässyt “äiti” meni ja surmasi kaksi pientä lastaan. Murhasta haettiin elinkautista, mutta äiti passitettiin Niuvanniemeen sinne pahimpien joukkoon. Ja nyt, “äiti” sieltä käsin on osallistunut netissä keskusteluun, selitellyt tekojaan JA mikä kuvottavinta, puolustellut itseään. Missään vaiheessa ei ole pahoitellut tai osoittanut surua kommenteissaan. Jopa tällaiset tapaukset pääsevät netin ääreen..
M1 on tarkkailulähete, jolla potilasta voidaan pitää suljetulla max. kolme vrk. Siinä ajassa on tehtävä joko M2 tai päästettävä potilas pois jos perusteita tahdon vastaiseen hoitoon määräämiseen ei ole. -
No mutta Eemelin ja Hannan postaukset oli onneksi oikeasti hauskoja, lukekaa ne uudestaan niin ei jää ahdistus päälle Sanin vuoksi. Sani on sentään hoidossa.
-
Kyökkitohtori: M1 on tarkkailulähete, jolla potilasta voidaan pitää suljetulla max. kolme vrk. Siinä ajassa on tehtävä joko M2 tai päästettävä potilas pois jos perusteita tahdon vastaiseen hoitoon määräämiseen ei ole.
Kiitos tarkennuksesta, tuli ulkomuistista tämä väärin. Tosiaan M1-lomakkeella potilas otetaan kolmen päivän tarkkailuun (käytännössä se on neljä päivää, sisääntulopäivää ei yleensä lasketa). Mutta eikös se mene niin, että sitten tehdään se mainitsemasi M2-lomake, joka on tarkkailulausunto. Mutta (pakko) hoitoonmääräämispäätös tehdään M3-lomakkeella, jonka tekee ylilääkäri hoitolaitoksessa. -
Ei-tekniikan-ihmelapsi: No aina mieluummin Matteus kuin joku Jere. Ugh.
Heh, mä just mietin et kuka antaa lapselleen nimen Matteus.. Eikös se ole raamatusta. Varmaan vanha suomalainen nimikin mutta ennenkin on annettu raamatun nimiä. Vaikka taitaa sellasetkin perus suomalaiset nimet kun esim. Saara, Maria ja Joonatankin olla raamatussa. Näitä erikoisempia ehkä vähemmän kuulee. Myönnän, että kun kuulen erikoisemman nimen joka on kuulemma raamatusta, tulee vähän vastustusreaktio. Mutta eipä nimi ihmistä pahenna ellei mies nimeä. -
Jos toi Jukan juttu olisi totta, niin sinällään ihan ovela keino gimmoilta saada ilmainen taksikyyti himaan ;)
-
Sanin juttu teki minut todella surulliseksi. Haluaisin kertoa teille, että hänen tekstissään voi osa olla myös totta. Minut itseni laitettiin Jyväskylän psykiatriselle osastolle M1-lähetteellä vuoden 2014 aikana. Sen jälkeen minut vapautettiin sieltä, sillä todettiin, että minulla ei todellakaan ollut psykoosia, vaan vain (syvänlaatuinen) Asperger, kuten minä itse heille olin kertonut, ja vatsatauti, kuten ambulanssihenkilökunta oli heille kertonut. Minä olen siis mielenterveydeltäni kunnossa, ja siitä huolimatta minun kokemukseni Jyväskylän keskussairaalan psykiatriselta osastolta on tällainen: Kaikki oli kammottavaa. Minut sisäänkirjaava lääkäri sanoi: "Täällä papereissasi lukee, että sinä olet syntynyt erääseen maailman suurimpaan uskontokuntaan. Onko tuossa nyt sitten sinun mielestäsi muka jotain järkeä uskoa johonkin Jumalaan?" Kun kerroin keittiöhenkilökunnalle ruokavaliorajoitteistani, he sanoivat: "Ahaa, sinulla on tuollainen JUTTU, no ei huolta, täällä sinut siitä parannetaan". Olin ollut vatsataudissa koko päivän, olin anellut, että pääsisin nukkumaan ja lepäämään huonoa oloani pois, mutta minut päästettiin nukkumaan vasta iltaseitsemältä. Osastolla ei ollut ikkunoita, lukuunottamatta jokaisen potilashuoneen katonrajassa olevaa, kapeaa ja sumennettua pikku luukkua. Kiva, etteivät häiriköt voin tulla ikkunan taakse nauramaan hulluille, mutta olisi se kiva ollut uloskin saada katsoa. Koko osastolla ei ollut mitään aktiviteetteja. Huoneissa oli sänky, pikkiriikkinen yöpöytä, vaatekaappi ja vessa+pesutilat, mutta ei mitään muuta. Ei edes työpöytää! Kysyin, josko osastolla olisi joku yhteinen työpöytä, niin ei kuulemma ollut. Jos halusi opiskella, lukea, piirtää tai kirjoittaa, piti se tehdä sängyllä tai lattialla. Osasto ei myöskään tarjonnut mitään aktiviteettimateriaaleja, ei ainoatakaan kirjaa, ei kyniä, ei tyhjää paperia. Tällaisia materiaaleja sai pitää itsellään, jos sai jonkun sukulaisen tai ystävän tuomaan sellaisia itselleen, mutta entä he, joilla ei ole ystäviä tai sukulaisia? Ainoat aktiviteetit, mitä osastolla oli valmiiksi tarjolla, oli tyhjässä huoneessa oleilu ja yhteisissä tiloissa tv:n katselu, mutta jos halusi katsella tv:tä, niin piti samalla varautua siihen, että joutuu keskustelemaan toisten potilaitten kanssa. Ei kovin kivaa 19-vuotiaalle, kauniille naiselle, että pitää kestää yksinäisten, eri-ikäisten miesten lähestymisyrityksen vain saadakseen katsoa katsoa tv:tä. Kun kysyin henkilökunnalta, miksi tarjolla ei ole aktiviteetteja, he vastasivat, että osaston on tarkoitus olla paikka, jonne ihmiset tulevat rauhoittumaan, ja että siellä yritetään suojata potilaita ylimääräisiltä häiriötekijöiltä. Ymmärrän sen, että jokin mielisairaus voi jollakin ihmisellä oirehtia niin, että hänelle tekisi hyvää joutua olemaan täysin toimettomana. Mutta onhan se päivänselvää, että tällaista eristämistä ei voi pitää oletusarvoisesti toimivana hoitona kaikille mielenterveydeltään järkkyneille ihmisille! Niistä henkilöistä, jotka osastolla tapasin, kolme kärsi skitsofreniasta, yksi masennuksesta, yksi kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja yksi oli, jos oikein käsitin, älyllisesti kehitysvammainen. Tällaista ihmisten ja mielenterveyden häiriöiden kirjoa ei voi hoitaa vain yhdellä menetelmällä, joka on näin äärimmäinen ja rajoittunut, kuin mitä tuolle osastolle eristäminen on. Sellainen "hoito" ei johda mihinkään hyvään. Minut sattui onneksi tapaamaan eräs mukava hoitaja, joka ymmärsi välittömästi, että minä todella olen vain autistinen, enkä tarvitse osastohoitoa. Hän myös ymmärsi, miten paljon tuossa paikassa oleminen minua ahdisti. Osastolla oli luvattu, että jokainen potilas pääsee halutessaan kerran päivässä ulos kävelylle hoitajan kanssa. Tämä kiltti hoitaja, joka välitti minusta, vei minut päivittäin tälle luvatulle 10 minuutin kävelylle. Toiset potilaat eivät kuitenkaan olleet yhtä onnekkaita. Eräs mies sanoi, että hän on joka päivä pyytänyt päästä ulos raittiiseen ilmaan, mutta häntä ei ole päästetty kokonaiseen viikkoon. Kun hän pyysi kävelyä päivävuorolaisilta, häntä käskettiin pyytämään iltavuorolaisilta, ja kun hän pyysi iltavuorolaisilta, hänelle sanottiin vain, että hänen olisi pitänyt tajuta pyytää päivävuorolaisilta, koska illalla oli jo liian myöhä. Siis ainoa tapa, jolla jotkut siellä saivat käydä päivittäin "raittiissa" ilmassa, oli tupakointi. Tupakoitsijat kun saivat halutessaan poistua jonkinlaiselle tupakointipaikalle vetämään savuja. Aivan sama, mikä sairaus Sanilla on, minun käy häntä sääliksi. Mitä hoitoa ikinä tarvitseekaan, sitä ei ainakaan tuolta osastolta saa.
-
-
No eipä tarvitse olla kovin nero/salapoliisi hoksatakseen, että kyseessä on varmaankin oikeasti sairas henkilö, eikä tuo päivitys ole kyllä huumorijuttu ei sitten mistään näkökulmasta. Pois tollaset täältä.
-
Musta on hivenen surullista, että psykiatrian potilaalle naureskellaan. =/
-
hernesti: Sanin jutusta tuli paha mieli en ole mikään asiantuntija joten voin olla väärässä, mutta vaikuttaa skitsofrenialta? Jollei sitten ole tosi pöljä trolli.
Feissarimokien kommentoija joka voi olla väärässä? :O No nyt on kaikki nähty... -
Kala: Sanin juttu teki minut todella surulliseksi. Haluaisin kertoa teille, että hänen tekstissään voi osa olla myös totta. (snip koska liian pitkä lainattavaksi) Aivan sama, mikä sairaus Sanilla on, minun käy häntä sääliksi. Mitä hoitoa ikinä tarvitseekaan, sitä ei ainakaan tuolta osastolta saa.
Uskon että voi hyvinkin noin käydä; ystäväni oli hoidossa syystä jota en yksityisyyden takia halua mainita, mutta syömishäiriö se ei ollut, ja hän oli vegetaristi jo vuosikaudet. Keittiö päätti itsekseen että kasvisruokaa pyydetään vain koska se on vähäkalorisempaa, eli kasvisruoka nuorelle naiselle = syömishäiriö, eli et saa. Kaverini sitten periaatteen naisena söi näkkäriä ja margariinia, ja oli hiton huonossa kuosissa kun ystävät ja perhe tajusivat mitä tapahtui. Huolehdimme sitten siitä että joku vei voileipiä, hedelmiä ja suklaata joka päivä jotta tyttö pysyi hengissä. Mielenterveyspotilaita kohdellaan karmealla tavalla, ja ketään ei kiinnosta tarkistaa heidän väitteitään koska "sehän on hullu". -
Psyk: Tahdosta riippumattomassa psykiatrisessa hoidossa potilaat ovat usein psykoottisia ja harhaisia, millä en toki tarkoita etteikö Sanin kokemus hoidostaan olisi todellinen, mutta objektiivinen totuus on hyvin todennäköisesti toinen. Tosin luulen, että kyseessä on huono vitsi, koska en näe miten psykiatrisessa sairaalassa pakkohoidossa oleva ihminen pääsisi facebookiin.
Anteeks mitä? Miksi ei pääsisi? Itsekkin pakkohoidossa olleena sen verran tiedän että ihan samallailla mua kohdeltiin ku muitakin, jos osasin olla. -
Onpa ihan hurjan hauskaa kun joku on psykoottinen. Olisi kiva, jos FM-tiimi voisi perustella, miksi tällaista on edes julkaistu. Kuka tahansa teistä (tai meistä) voi joskus seota, joten jokainen voisi vähän miettiä, haluaisiko itsestään julkaistavan tällaista. Toisten ongelmista huumoria repivät ovat kyllä pahinta white trash -porukkaa ikinä.
-
Kala: Sanin juttu teki minut todella surulliseksi. Haluaisin kertoa teille, että hänen tekstissään voi osa olla myös totta. --
On surullista, kuinka huonoja ja (jo entisestään) masentavia mielisairaaloita jotkut ovat. Itse olin hoidossa nuorten osastolla M1-lähetteellä joka pian muuttui M2-lähetteeksi, yhtäjaksoisesti kestäen useamman kuukauden. Nuorten osastolla oli paljon aktiviteetteja; biljardia, pöytäjalkapalloa, piirtämistä, lukemista ja TV:n katsomista rajatuilla kanavilla. Nuoret, jotka olivat vielä oppivelvollisia, kävivät arkipäivisin sairaalan omalla koululla opiskelemassa n. 4 tuntia koulujensa lähettämillä materiaaleilla. Nuoret olivat itse mukana ruoan valmistamisessa, pöytien kattamisessa ja siivoamisessa ruokalan työntekijöiden valvoessa. Kännyköitä sai käyttää tunnin ajan päivässä ja osastolla oli pelihuone, jonne nuoret pääsivät iltapäivällä n. 6 tunnin ajaksi. Siellä oli tietokone, jolla ei päässyt nettiin, pelikonsoleita ja varmaan jokainen julkaistu Mario-peli. Lähes joka päivä oli erityisiä ryhmäaktiviteetteja kuten sulkapalloa lähellä olevassa rakennuksessa, maalaamista, terapiaryhmiä ja korujen ja paitojen tekemistä isossa ryhmässä kaikkien osastojen potilaiden kanssa. Tekemistä kyllä riitti, mutta itse hoito olisi voinut olla reippaasti tehokkaampaa. Hoitajat olivat joka ikinen hetki joko kahvihuoneessaan tai yhteisessä toimistossaan juoruilemassa ja lukemassa lehtiä, eivätkä he viitsineet edes katsoa "olohuoneessa" oleskelevia nuoria, jotka saattoivat huomionhakuisesti viillellä itseään koulurakennuksesta varastamillaan ruuveilla tai salakuljetetuilla puukoilla. Joskus he saattoivat liittyä ruokailuun ja tarkistaa, että anorektikot ottivat tarpeeksi perunasalaattia lautasilleen. Ja vittuilivat niin paljon kuin päästä vain irtosi, jos syömishäiriöinen kehtasi ottaa jälkiruoaksi tarkoitettua kahvia ja kuivaa, sokeritonta pullaa. Tiedä sitten, mikä on sopivaa hoitoa mielisairaille, mutta tuolta sellaista ei saanut. Kaikki valehtelivat ja häikäisivät lääkärit tekohymyillä päästäkseen kotiin ja avohoitoon, joka oikeasti tehosi. -
Kala: Sanin juttu teki minut todella surulliseksi. Haluaisin kertoa teille, että hänen tekstissään voi osa olla myös totta. (ylipitkä selostus) Aivan sama, mikä sairaus Sanilla on, minun käy häntä sääliksi. Mitä hoitoa ikinä tarvitseekaan, sitä ei ainakaan tuolta osastolta saa.
Toteaisin kuitenkin, että tämä on totaalisen väärä paikka avautua henkilökohtaisista asioistaan. Mieluummin sinne terapiaan eikä tänne oksentamaan sairaskertomustaan ventovieraille. Jotain tilannetajua, kiitos. -
eihän se kiima ole menetetty kun päinvastoin se on säilynyt. eli kuka hävis ja mitä?
-
Hurma: Minusta se, että psykiatriset potilaat päästetään julkiseen verkkoon, ei ole mitenkään hirveää verrattuna siihen miten tätä Saniakin nyt julkisesti pilkataan, vaikkei hän mitenkään loukannut ketään tai tarkoittanut mitään pahaa. Jos hän olisi vammainen tai dementikko ja kirjoittelisi hassuja, ei monikaan kehtaisi naureskella (idiootteja toki aina löytyy pari), vaikkei mielisairaus ole yhtään sen enempää oma valinta. Aika pelottavaa on myös ajatella, millaisia ammattirikkeitä laitosten seinien taakse saattaa ihan oikeasti kätkeytyä, kun ei kukaan “hulluja” kuitenkaan usko – juuri alkuvuodestahan uutisoitiin Kupittaan mielisairaalassa ilmenneistä rikkeistä.
Tämä. Ahdistaa Sanin puolesta, jokin saattaa olla oikeasti vialla eikä se ole mikään naurun asia. On oikeasti ihan kamalaa että mielenterveyspotilaiden kokemukset aina kuitataan "hulluudella" tai muuten vain harhaisuudella, ikään kuin heille ei voisi mitään oikeasti ikävää tapahtua. Osui hermoon. Saatana. -
Vapaamaalari: Feissarimokien kommentoija joka voi olla väärässä? :O No nyt on kaikki nähty…
Niin, eikö olekin ihmeellistä? :) Eivaan, lisäsin tuon osan kommenttiini siksi että internetin syöväreissä olen huomannut, että muutoin tämäntapaiset kommentit tulkitaan helposti eri tavalla kuin kirjoittaja tarkoitti. Eli kommentoija on automaattisesti ihmistyyppiä, jotka kuvittelee olevansa fiksumpi ja parempi kuin muut ja tietävänsä kaikesta kaiken. Vaikka tarkoitus ei olisikaan muuta kuin vain osallistua keskusteluun ¯\_(ツ)_/¯ -
Mother of Vile Excrement: Toteaisin kuitenkin, että tämä on totaalisen väärä paikka avautua henkilökohtaisista asioistaan. Mieluummin sinne terapiaan eikä tänne oksentamaan sairaskertomustaan ventovieraille. Jotain tilannetajua, kiitos.
Ei, ei, ei. Näistä asioista pitää nimenomaan puhua! Viime aikoina on paljastunut älyttömästi asioita suljetuilta osastoilta, jotka puhuvat karua kieltä Suomen mielenterveydenhoidosta. Muutosta ei voi tapahtua, jos asioista vaietaan. -
Suomessa harjoitetaan myös toisenlaista tahdosta riippumatonta hoitoa, kuin sitä mihin mennään lähetteellä. Toinen on "ota tai jätä". Toisessa vaihtoehdossa sinulle annetaan näennäinen valintamahdollisuus kärsimisen tai "sanellun" hoidon väliltä. Saneltu tarkoittaa sitä, että sinulla ei ole sananvaltaa omaan hoitoosi. Jos et ota A:ta, et myöskään saa B:tä tai C:tä.
-
enmäjaksakeksiinimee: Toi viimeinen on keksitty tarina, selvisi myöhemmin jutun kommenteissa kirjoittajan toimesta. Kirjoittaja oli vuosi sitten kirjoittanut vastaavanlaisen tarinan tekemällään naisprofiililla testatakseen ihan vain ihmisten reaktioita. Olivat olleet täysin päinvastaisia.
Oonko ainoo, jota jäi kiinnostamaan nää reaktiot vai pitäskö niiden olla ihan itsestään selviä? :D -
Psyk: Tahdosta riippumattomassa psykiatrisessa hoidossa potilaat ovat usein psykoottisia ja harhaisia, millä en toki tarkoita etteikö Sanin kokemus hoidostaan olisi todellinen, mutta objektiivinen totuus on hyvin todennäköisesti toinen. Tosin luulen, että kyseessä on huono vitsi, koska en näe miten psykiatrisessa sairaalassa pakkohoidossa oleva ihminen pääsisi facebookiin.
No ainakaan tuolla ko osastolla ei automaattisesti oteta puhelinta pois, jos ei ole esim. maaninen eli saa puhelimella haittaa aikaiseksi. Kaveri on päivitellyt sieltä paljonkin facebookiin. Psykoosiltahan tuo kuulostaa ja ei minusta kuulu tänne ihmisten naureskeltavaksi/kauhisteltavaksi. Toivottavasti ryhmän ylläpito on poistanut jutun heti ja estänyt kyseisen ihmisen väliaikaisesti. Jotain kunnioitusta. -
Mother of Vile Excrement: Toteaisin kuitenkin, että tämä on totaalisen väärä paikka avautua henkilökohtaisista asioistaan. Mieluummin sinne terapiaan eikä tänne oksentamaan sairaskertomustaan ventovieraille. Jotain tilannetajua, kiitos.
Mä tiedän yhden joka talvella tossa harkitsi nimenomaan Jyväskylän osastolle hakeutumista vapaaehtoisesti masennuksen takia. Luojan kiitos sen tilanne parani jossain määrin eikä toistaiseksi ole tarvetta. Itse ainakin luin tuota kertomusta sydän läpättäen että huh, onneksi se ei tonne päätynyt. Mikä tossa sua noin järkytti...? Jos olet noin heikkohermoinen niin miten ihmeessä sä kestät lukea näitä juttuja ylipäänsä tältä sivustolta. Ja hänen kertomus voi olla henkilökohtainen mutta ahem...mä en ainakaan kykene tosta vielä päättelemään hänen henkilöllisyyttä saati muutakaan informaatiota mikä tekisi tekstistä arkaluontoista. Isot propsit että uskaltaa avautua. Jos sua häiritsee se että edes joku toinen saattaisi välttää saman kohtalon lukemalla kyseisestä paikasta hakeutumalla jonnekkin muualle hoitoon niin miten hitossa se on sulta pois..? Olen hämmentynyt. Enkä suinkaan vähiten tuosta sun tunnekylmyydestä. o.o -
hernesti: Niin, eikö olekin ihmeellistä? Eivaan, lisäsin tuon osan kommenttiini siksi että internetin syöväreissä olen huomannut, että muutoin tämäntapaiset kommentit tulkitaan helposti eri tavalla kuin kirjoittaja tarkoitti. Eli kommentoija on automaattisesti ihmistyyppiä, jotka kuvittelee olevansa fiksumpi ja parempi kuin muut ja tietävänsä kaikesta kaiken. Vaikka tarkoitus ei olisikaan muuta kuin vain osallistua keskusteluun ¯\_(ツ)_/¯
Tää teidän sananvaihto oli jotenkin söpöä ja piristävää seurattavaa. :D -
Pakko pitää aluksi pieni henkilökohtainen puhe, ettei tulisi niin kovasti kyseenalaistuksia siitä, olenko tosiaan ollut toistuvasti osastohoidossa ilman mitään järkevää syytä. Minä siis tosiaan olen autistinen, usein ihan silminnähtävästikin, ja jostain syystä tämä poikkeava käytökseni tulkitaan usein psykoottiseksi. Olen siis ihan harmiton, en vaarallinen enkä häiritsevä, vaan pelkkä viaton sormenheiluttaja ja kurkkukurlaaja. Siitä kuitenkin usein tykätään vetää mitä ihmeellisempiä johtopäätöksiä, yleensä näin: "Voi ei, se on omissa maailmoissaan, eli sen on siis oltava psykoosissa, ja jos se on psykoosissa, on se varmasti myös itsetuhoinen!" Sitten minua aina sörkitään ja mörkitään ja lopuksi todetaan, että kappas kun se sittenkin oli vain autisti, mitenkäs se nyt ei tuolta potilastiedoista sattunut osumaan silmiin. Minä olen tietysti itsekin yrittänyt sanoa, että kaikki on ihan hyvin ja aikaisempien lääkärien lausunnot lukevat potilastiedoissani, mutta eihän minua näissä tilanteissa kuunnella, kun minä olen se "hullu", joka ei koskaan voi tietää mitään.
Sannni: Uskon että voi hyvinkin noin käydä; ystäväni oli hoidossa syystä jota en yksityisyyden takia halua mainita, mutta syömishäiriö se ei ollut, ja hän oli vegetaristi jo vuosikaudet. Keittiö päätti itsekseen että kasvisruokaa pyydetään vain koska se on vähäkalorisempaa, eli kasvisruoka nuorelle naiselle = syömishäiriö, eli et saa. Kaverini sitten periaatteen naisena söi näkkäriä ja margariinia, ja oli hiton huonossa kuosissa kun ystävät ja perhe tajusivat mitä tapahtui. Huolehdimme sitten siitä että joku vei voileipiä, hedelmiä ja suklaata joka päivä jotta tyttö pysyi hengissä. Mielenterveyspotilaita kohdellaan karmealla tavalla, ja ketään ei kiinnosta tarkistaa heidän väitteitään koska “sehän on hullu”.
Tuttu homma. Tuo aikaisempi viestini koski Jyväskylän aikuistenosastoa, mutta minä olen kerran ollut myös Tammisaaressa Tammiharjun vankilassa... eikun tarkoitin siis nuortenosastolla. Niihin aikoihin olin vielä vegaani. Ajattelin olla heille ystävällinen ja joustaa vegaaniruokavaliosta osastohoidon ajaksi, ja tarjouduin syömään pelkkää kasvisruokavaliota, ettei minusta olisi ollut keittiöhenkilökunnalle liikaa vaivaa. Kasvissyöntiä ei tuolla osastolla kuitenkaan sallittu, vaan minut pakotettiin syömään lihaa. Minua siis istutettiin pöydässä niin kauan, kunnes vetelin hoitajan annosteleman liharuokalautasen tyhjäksi. Voitte vain kuvitella, miten kurja fyysinen olo siitä seurasi, kun en puoleentoista vuoteen ollut syönyt mitään eläinkunnan tuotteita, ja sitten piti noin yhtäkkisesti aloittaa tuollainen ruokavalio. Toisaalta sitten eräs toinen potila (joka muuten, nyt kun asiaa ajattelen, oli aivan suunnattoman lihava) sai syödä kasvisruokaa. Kun kysyin, miksi hän saa ja minä en, niin minulle tiuskaistiin vain, että minulla ei ole mitään oikeutta udella toisten potilaiden yksityisasioita. Enhän minä sen toisen ruokavalio-oikeuksista kysynyt, vaan omistani... Aatepohjaiset ruokavaliot eivät kuitenkaan olleet tuon osaston ainoa ruokailuongelma. Siellä kun ei tahdottu suvaita allergioita tai muitakaan fyysisiä ruokarajoitteita! Minulle kieltäydyttiin tarjoamasta laktoositonta ruokavaliota, minulle ei annettu laktaasientsyymipillereitä ja kun äitini toi niitä minulle apteekista, ne meinattiin takavarikoida, kun "osaston ulkopuolisia lääkkeitä ei täällä ole tapana syödä". Onneksi asia saatiin kuntoon, kun äitini piti heidän kanssaan asiasta parituntisen palaverin. Eräs toinen tyttö taas oli aivan sairaalloinen allerginen perunalle, ja hänet meinattiin laittaa samaan istutussyöttöön kuin minut laitettiin liharuoan kanssa. Tämä tyttö kuitenkin pelkäsi kuolemaa niin paljon, että juoksi huoneeseensa pakoon ennen kuin kukaan ehti tarttua hänestä kiinni. En tiedä, soittiko hän itse äidilleen salakuljetetulla puhelimella vai soittivatko hoitajat hänen äidilleen, mutta joku hänen äidilleen soitti ja tämä äiti sai onneksi taottua niille idiooteille päähän sen verran järkeä, etteivät enää sen jälkeen yrittäneet tappaa tätä ressukkaa peruna-allergikkoa. -
-
ihmeparantunut: On surullista, kuinka huonoja ja (jo entisestään) masentavia mielisairaaloita jotkut ovat. Itse olin hoidossa nuorten osastolla M1-lähetteellä joka pian muuttui M2-lähetteeksi, yhtäjaksoisesti kestäen useamman kuukauden. *snipeti* Tiedä sitten, mikä on sopivaa hoitoa mielisairaille, mutta tuolta sellaista ei saanut. Kaikki valehtelivat ja häikäisivät lääkärit tekohymyillä päästäkseen kotiin ja avohoitoon, joka oikeasti tehosi.
Minulla on tosi samanlaisia kokemuksia ilkeilevästä henkilökunnasta juuri tuolta nuortenosastolta, josta mainitsin äskeisessä viestissä. Jostain syystä ne akat lässyttivät meille, teini-ikäisille! "Voi, mikä komea pikkumies sieltä tuleekaan", "noh noh, kyllä sitä nyt tuollaisen ison tytsykän pitäisi jo osata vähän käytsistapuleita!" Siellä oli myös ihan omaa luokkaa oleva kyykytyskulttuurinsa. Jos aamulla myöhästyi yhdelläkään minuutilla aamupalaverista, niin sitten koko osaston nukkumaanmenoaika aikaistui sinä iltana puolella tunnilla. Minä tulin sitten ensimmäisenä aamuna kaksi minuuttia myöhässä... koska heidän minulle antamansa herätyskello oli kaksi minuuttia olohuoneen seinäkellosta jäljessä! Ei auttanut vaikka kuinka heille herätyskelloani näytin, kaikki joutuivat sinä iltana aikaisemmin nukkumaan ja sillä sippana. Osaston säännöistä ei kukaan päässyt koskaan selville, sillä yleensä jos yksi hoitaja antoi luvan tehdä jotain, niin heti hänen lähdettyään tuli paikalle toinen hoitaja, joka kielsi tekemästä sitä, ja sen lisäksi antoi rangaistuksen siitä, kun oli tehty "kiellettyä" asiaa. Siellä oli myös eräs sääntö, jonka mukaan leivän päälle sai ottaa JOKO juustosiivun TAI leikkeleen, mutta sitten kuitenkin yksi superläski hoitaja veti molempia naamariinsa kaksin käsin :D Tietysti vain keittiötä siivotessaan, silloin kun luuli, ettei kukaan näe... Tällä nuoriso-osastolla oli enemmän aktiviteetteja kuin Jyväskylän aikuistenosastolla, mutta ei niissäkään kehumista ollut. Tietokoneilla sai käydä, mutta niillä ei ollut muuta kuin ehkä joku Miinaharava ja Paint. Kännyköitä ei saanut käyttää ollenkaan, mutta osaston puhelimella sai puhua päivittäin. Siellä oli onneksi paljon paremmat mahdollisuudet liikuntaan kuin Jyväskylän aikuistenosastolla. Kävelymahdollisuudet olivat hyvät (joskus sai käydä hoitajan kanssa jopa pururadalla tai kaupalla), ja kuntosalillakin sai käydä. Tällä tavalla nuorilla oli siis mahdollisuus huolehtia terveydestään. Yksi kummallinen asia oli kuitenkin päiväkahvittelu. Siellä oli päivittäin kahvi- ja pullatarjoilu, mikä on itsessään ihan kiva juttu. Oli kuitenkin tosi ärsyttävää, kun hoitajat toden teolla tuputtivat niitä kahveja ja pullia meille nuorille. Kahvihetkeen ei ollut pakko osallistua, mutta hoitajat jäivät oikein maanittelemaan, että "tule nyyyt, tule vähän ottamaan, täällä on pullaa ja dooriksia, tule nyt edes yksi ottamaan". Ärsyttävää, kun minä halusin kuitenkin parhaani mukaan yrittää pitää terveydestäni huolta ja välttää turhaa sokeria ja kofeiinia, ja minun oli jo valmiiksi vähän vaikea vastustaa herkkujen syömistä. Silti heidän piti mennä tuolla tavalla houkuttelemaan, että epäonnistuisin terveystavoitteissani. Sitten taas toisaalta, limpparia sai juoda vain ½ litraa viikottaisena saunajuomana, ja jos muuhun aikaan pyysi saada limupullon, niin se oli ehdoton EI, "kun niissä on niin sitä sokeria, ei sitä joka päivä saa lipittää". Ja sitten tietysti osaston lääkäri oli ihan oma numeronsa. Arvaisin, että hän oli neiti osastonlääkäri, sillä olen todella ihmeissäni, jos kukaan on koskaan halunnut naida sellainen kammottavan harpun. Neiti osastonlääkäri tykkäsi koskea teini-ikäisiä tyttöjä. Hänellä oli tapana kutsua minua viikottain kahdenkeskeisiin "rintasyöpätarkastuksiin". Tajuatte? Hyvä. Olen kirjoittanut tähän jo paljon henkilökohtaisia juttuja, mutta tuosta en kirjoita tuon enempää, ihan vain omaa stressitasoa suojellakseni. -
ihmeparantunut: On surullista, kuinka huonoja ja (jo entisestään) masentavia mielisairaaloita jotkut ovat. Itse olin hoidossa nuorten osastolla M1-lähetteellä joka pian muuttui M2-lähetteeksi, yhtäjaksoisesti kestäen useamman kuukauden. Nuorten osastolla oli paljon aktiviteetteja; biljardia, pöytäjalkapalloa, piirtämistä, lukemista ja TV:n katsomista rajatuilla kanavilla. Nuoret, jotka olivat vielä oppivelvollisia, kävivät arkipäivisin sairaalan omalla koululla opiskelemassa n. 4 tuntia koulujensa lähettämillä materiaaleilla. Nuoret olivat itse mukana ruoan valmistamisessa, pöytien kattamisessa ja siivoamisessa ruokalan työntekijöiden valvoessa. Kännyköitä sai käyttää tunnin ajan päivässä ja osastolla oli pelihuone, jonne nuoret pääsivät iltapäivällä n. 6 tunnin ajaksi. Siellä oli tietokone, jolla ei päässyt nettiin, pelikonsoleita ja varmaan jokainen julkaistu Mario-peli. Lähes joka päivä oli erityisiä ryhmäaktiviteetteja kuten sulkapalloa lähellä olevassa rakennuksessa, maalaamista, terapiaryhmiä ja korujen ja paitojen tekemistä isossa ryhmässä kaikkien osastojen potilaiden kanssa. Tekemistä kyllä riitti, mutta itse hoito olisi voinut olla reippaasti tehokkaampaa. Hoitajat olivat joka ikinen hetki joko kahvihuoneessaan tai yhteisessä toimistossaan juoruilemassa ja lukemassa lehtiä, eivätkä he viitsineet edes katsoa “olohuoneessa” oleskelevia nuoria, jotka saattoivat huomionhakuisesti viillellä itseään koulurakennuksesta varastamillaan ruuveilla tai salakuljetetuilla puukoilla. Joskus he saattoivat liittyä ruokailuun ja tarkistaa, että anorektikot ottivat tarpeeksi perunasalaattia lautasilleen. Ja vittuilivat niin paljon kuin päästä vain irtosi, jos syömishäiriöinen kehtasi ottaa jälkiruoaksi tarkoitettua kahvia ja kuivaa, sokeritonta pullaa. Tiedä sitten, mikä on sopivaa hoitoa mielisairaille, mutta tuolta sellaista ei saanut. Kaikki valehtelivat ja häikäisivät lääkärit tekohymyillä päästäkseen kotiin ja avohoitoon, joka oikeasti tehosi.
Niin, ja lopulta kaikki sekopäät liikkuu täällä ihmisten ilmoilla.... :( -
TapioRautaWaara: Niin, ja lopulta kaikki sekopäät liikkuu täällä ihmisten ilmoilla….
Niinkun koulusurmaajat ym. -
Tjaa'a, ei nyt paljoa yllättäisi vaikka Sani puhuis täysin totta. Itse kanssa käynyt psykiatrisella. Mulla ei siis ole mitään, mikä vaikuttaisi todellisuudentajuuni mitenkään (lievä masennus jonka vakavuutta psykiatrisella selvitettiin). Seksuaalista häirintää lääkäriltä (olin alaikäinen vielä siihen aikaan), olin kuulemma polttamassa koulua koska olin lukenut ja pitänyt Stephen Kingin Carriesta, tulin nimitellyksi vaikka ja miksi koska kyseenalaistin hoitajaa joka tuhisi siitä että rintasyövän vuoksi rintansa menettäneet naiset ei ole enää naisia, ja tiedoissa luki mm. että kieltäydyn vastaanottamasta apua, koska en halunnut vaihtaa mielenterveyshoitajalla käymisiäni pillereihin, joita ei suositella lieviin tapauksiin. Perseestä oli ja sairaala kuittasi valitukseni tästä toteamalla että se on hoitajien ja lääkärien henkilökohtainen asia mitä potilaalle tekevät. Jep jep, hyvin menee.
-
Voisko tuon Sanin jutun poistaa. Tossa ei ole mitään hauskaa, mielisairaudelle kun ei vaan voi itse mitään.
-
Kiitos Kala ja muut kokemuksia jakaneet! Ei voi kuin hämmästellä millaista asiantuntemusta mt-puolella löytyy.
-
enmäjaksakeksiinimee: Toi viimeinen on keksitty tarina, selvisi myöhemmin jutun kommenteissa kirjoittajan toimesta. Kirjoittaja oli vuosi sitten kirjoittanut vastaavanlaisen tarinan tekemällään naisprofiililla testatakseen ihan vain ihmisten reaktioita. Olivat olleet täysin päinvastaisia.
Mua kiinnostais kuulla lisää tästä! -
Sanin juttu ei minusta kuulu tänne. Oli se sitte totta tai Sanin mielikuvitusta (toki mahollisesti todellista hänelle itselleen) tai jotain muuta, niin ei oikeestaan oo moka eikä muu some-helmi ainakaan tuollasenaan. Jättää liian paljo kysymyksiä. Vaikka ihan hyvää keskusteluahan tuo on näköjään poikinu...
-
Tunnen tuon Sanin henkilökohtaisesti ja on aina ollut aika erikoinen tapaus. Hänelle on sattunut kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Toivottavasti saa hyvää hoitoa nyt ja palaisi joskus järkiinsä.
-
Läheinen ystäväni sairastaa skitsofreniaa ja on siksi usein suljetulla osastolla psykiatrisessa sairaalassa. Psykoosin ollessa päällä hän päivittää samanlaisia juttuja kuin Sani, ja häpeää niitä jälkeenpäin. On mautonta nauraa toisen sairaudelle.
-
-
Psyk: Tahdosta riippumattomassa psykiatrisessa hoidossa potilaat ovat usein psykoottisia ja harhaisia, millä en toki tarkoita etteikö Sanin kokemus hoidostaan olisi todellinen, mutta objektiivinen totuus on hyvin todennäköisesti toinen. Tosin luulen, että kyseessä on huono vitsi, koska en näe miten psykiatrisessa sairaalassa pakkohoidossa oleva ihminen pääsisi facebookiin.
Ei mitenkään, kun eivät saa käyttää edes omia puhelimia. Jos sinne haluaa yhteyden, soitetaan osaston puhelimeen, ei potilaalle suoraan. -
Kala: Sanin juttu teki minut todella surulliseksi. Haluaisin kertoa teille, että hänen tekstissään voi osa olla myös totta. Minut itseni laitettiin Jyväskylän psykiatriselle osastolle M1-lähetteellä vuoden 2014 aikana. Sen jälkeen minut vapautettiin sieltä, sillä todettiin, että minulla ei todellakaan ollut psykoosia, vaan vain (syvänlaatuinen) Asperger, kuten minä itse heille olin kertonut, ja vatsatauti, kuten ambulanssihenkilökunta oli heille kertonut. Minä olen siis mielenterveydeltäni kunnossa, ja siitä huolimatta minun kokemukseni Jyväskylän keskussairaalan psykiatriselta osastolta on tällainen: Kaikki oli kammottavaa. Minut sisäänkirjaava lääkäri sanoi: “Täällä papereissasi lukee, että sinä olet syntynyt erääseen maailman suurimpaan uskontokuntaan. Onko tuossa nyt sitten sinun mielestäsi muka jotain järkeä uskoa johonkin Jumalaan?” Kun kerroin keittiöhenkilökunnalle ruokavaliorajoitteistani, he sanoivat: “Ahaa, sinulla on tuollainen JUTTU, no ei huolta, täällä sinut siitä parannetaan”. Olin ollut vatsataudissa koko päivän, olin anellut, että pääsisin nukkumaan ja lepäämään huonoa oloani pois, mutta minut päästettiin nukkumaan vasta iltaseitsemältä. Osastolla ei ollut ikkunoita, lukuunottamatta jokaisen potilashuoneen katonrajassa olevaa, kapeaa ja sumennettua pikku luukkua. Kiva, etteivät häiriköt voin tulla ikkunan taakse nauramaan hulluille, mutta olisi se kiva ollut uloskin saada katsoa. Koko osastolla ei ollut mitään aktiviteetteja. Huoneissa oli sänky, pikkiriikkinen yöpöytä, vaatekaappi ja vessa+pesutilat, mutta ei mitään muuta. Ei edes työpöytää! Kysyin, josko osastolla olisi joku yhteinen työpöytä, niin ei kuulemma ollut. Jos halusi opiskella, lukea, piirtää tai kirjoittaa, piti se tehdä sängyllä tai lattialla. Osasto ei myöskään tarjonnut mitään aktiviteettimateriaaleja, ei ainoatakaan kirjaa, ei kyniä, ei tyhjää paperia. Tällaisia materiaaleja sai pitää itsellään, jos sai jonkun sukulaisen tai ystävän tuomaan sellaisia itselleen, mutta entä he, joilla ei ole ystäviä tai sukulaisia? Ainoat aktiviteetit, mitä osastolla oli valmiiksi tarjolla, oli tyhjässä huoneessa oleilu ja yhteisissä tiloissa tv:n katselu, mutta jos halusi katsella tv:tä, niin piti samalla varautua siihen, että joutuu keskustelemaan toisten potilaitten kanssa. Ei kovin kivaa 19-vuotiaalle, kauniille naiselle, että pitää kestää yksinäisten, eri-ikäisten miesten lähestymisyrityksen vain saadakseen katsoa katsoa tv:tä. Kun kysyin henkilökunnalta, miksi tarjolla ei ole aktiviteetteja, he vastasivat, että osaston on tarkoitus olla paikka, jonne ihmiset tulevat rauhoittumaan, ja että siellä yritetään suojata potilaita ylimääräisiltä häiriötekijöiltä. Ymmärrän sen, että jokin mielisairaus voi jollakin ihmisellä oirehtia niin, että hänelle tekisi hyvää joutua olemaan täysin toimettomana. Mutta onhan se päivänselvää, että tällaista eristämistä ei voi pitää oletusarvoisesti toimivana hoitona kaikille mielenterveydeltään järkkyneille ihmisille! Niistä henkilöistä, jotka osastolla tapasin, kolme kärsi skitsofreniasta, yksi masennuksesta, yksi kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja yksi oli, jos oikein käsitin, älyllisesti kehitysvammainen. Tällaista ihmisten ja mielenterveyden häiriöiden kirjoa ei voi hoitaa vain yhdellä menetelmällä, joka on näin äärimmäinen ja rajoittunut, kuin mitä tuolle osastolle eristäminen on. Sellainen “hoito” ei johda mihinkään hyvään. Minut sattui onneksi tapaamaan eräs mukava hoitaja, joka ymmärsi välittömästi, että minä todella olen vain autistinen, enkä tarvitse osastohoitoa. Hän myös ymmärsi, miten paljon tuossa paikassa oleminen minua ahdisti. Osastolla oli luvattu, että jokainen potilas pääsee halutessaan kerran päivässä ulos kävelylle hoitajan kanssa. Tämä kiltti hoitaja, joka välitti minusta, vei minut päivittäin tälle luvatulle 10 minuutin kävelylle. Toiset potilaat eivät kuitenkaan olleet yhtä onnekkaita. Eräs mies sanoi, että hän on joka päivä pyytänyt päästä ulos raittiiseen ilmaan, mutta häntä ei ole päästetty kokonaiseen viikkoon. Kun hän pyysi kävelyä päivävuorolaisilta, häntä käskettiin pyytämään iltavuorolaisilta, ja kun hän pyysi iltavuorolaisilta, hänelle sanottiin vain, että hänen olisi pitänyt tajuta pyytää päivävuorolaisilta, koska illalla oli jo liian myöhä. Siis ainoa tapa, jolla jotkut siellä saivat käydä päivittäin “raittiissa” ilmassa, oli tupakointi. Tupakoitsijat kun saivat halutessaan poistua jonkinlaiselle tupakointipaikalle vetämään savuja. Aivan sama, mikä sairaus Sanilla on, minun käy häntä sääliksi. Mitä hoitoa ikinä tarvitseekaan, sitä ei ainakaan tuolta osastolta saa.
Minun poikani oli nuoriso-osastolla ja aivan kaameaa oli touhu sielläkin. Ilmoitin heti alussa, että jos hänelle meinataan antaa jotain lääkkeitä, niin minulle on ilmoitettava asiasta (olisin kysynyt ensiksi lääkärituttavaltani kun hän varoitti tietyistä lääkkeistä). Eivät ilmoittaneet ja melkoisia myrkkyjä syöttivät. Selityksenä oli että oli lääkärin vuoronvaihto ja toinen ei tiennyt tuosta.. Eikö ne perkele lue papereita..? -
Turnipsi: Minun poikani oli nuoriso-osastolla ja aivan kaameaa oli touhu sielläkin. Ilmoitin heti alussa, että jos hänelle meinataan antaa jotain lääkkeitä, niin minulle on ilmoitettava asiasta (olisin kysynyt ensiksi lääkärituttavaltani kun hän varoitti tietyistä lääkkeistä). Eivät ilmoittaneet ja melkoisia myrkkyjä syöttivät. Selityksenä oli että oli lääkärin vuoronvaihto ja toinen ei tiennyt tuosta.. Eikö ne perkele lue papereita..?
Eivät lue. Minulla oli usein sama homma, kun olin varta vasten pyytänyt jotain, niin ei se yleensä ikinä toteutunut lupauksista huolimatta, "koska vuoronvaihto". En tajua, miksi niiden pitää mennä lupaamaan, jos eivät sen vertaa osaa ennakoida, että vuoro tulee vaihtumaan ja toiselle työntekijälle pitäisi välittää informaatiota eteenpäin. Kun minut päästettiin sieltä neljän kuukauden virumisen jälkeen ulos, piti tietysti käydä kaikki paperit läpi. Osa papereitteni tekstistä oli täyttä huuhaata, josta en koskaan aiemmin edes muistanut kuulleeni. Kävi ilmi, että minun ja jonkun toisen potilaan paperit olivat menneet välillä sekaisin niin, että muutamina päivinä minun kanssani keskustellut asiat oli kirjattu sen toisen papereihin, ja vastaavasti sen toisen asiat oli joskus kirjattu minun papereihini. Kun virhe huomattiin, niin "ei sitä nyt enää saa sieltä minnekään muokattua, kun se jo on sinne tallennettu ja kaikkea". Minulla taitaa siis vielä tänäkin päivänä lukea potilastiedoissani, että harjaan hampaitani maanisesti, vaikka se oli sen toisen potilaan juttuja. Minullakin oli aika hurjia kokemuksia lääkkeiden käytöstä nimenomaan nuoriso-osastolla. Minullahan kun "oli psykoosi" (eli ei ollut, vaan autismi), niin ensi töikseen ne laittoivat minulle aivan järkyttävät lääkitykset päälle. Minusta sanottiin koko ajan, että "psykoosini" oli "epätyypillinen", mutta kukaan ei vaivautunut miettimään sitä mahdollisuutta, että epätyypillisen psykoosin sijaan kyse voisi olla jostain muusta. Ei, vaan heti aloitettiin lääkitykset. 325mg ketiapiinia vuorokaudessa, ja se on muuten ihan helvetinmoinen annos tällaiselle puolitoistametriselle, pituuteensa nähden normaalipainoiselle naiselle. Ja olinhan silloin vielä niinkin nuori kuin 14-vuotias. Jouduin syömään tätä lääkitystä peräti kaksi vuotta, eli siihen asti, kunnes itse lopetin niiden ottamisen omine lupineni. Kukaan kun ei muistanut harkita lääkitykseni lopettamista vielä siinäkään vaiheessa, kun minut todettiin osastohoidon jälkeisessä avohoidossa autistiseksi ja ei-psykoottiseksi. Pääni ei vieläkään ole palautunut ennalleen. Huumauksen... anteeksi, siis lääkityksen seurauksena ennen niin rikkumaton keskittymiskykyni on täysin mennyttä, samoin kuin kykyni hahmottaa oikea ja vasen. En siis kykene enää erottamaan suuntia toisistaan, vaikka kuinka monta kertaa kertaisin, että miten päin ne menivät. Toisaalta minusta tuli tämän seurauksena molempikätinen, vaikka aikaisemmin olin oikeakätinen, ja se on ihan siistiä. En tietenkään voi sanoa, että nämä oireet ovat juuri lääkityksen syytä, mutta fakta on se, että oireet alkoivat samaan aikaan, kun aloin käyttää näitä lääkkeitä. Ja sitten ne idiootit eivät edes osanneet antaa lääkkeitä oikein. Minun piti pariinkin kertaan huomauttaa niille, että "hei, tässä antamassasi lääkekipossa on vääränväriset ja -kokoiset pillerit". Jos joku olisi itsetuhoisuuksissaan halunnut niellä täysin sattumanvaraisia pillereitä Tammiharjun nuoriso-osaston lääkevarastosta, niin se olisi ollut helppoa - olisi vain tarvinnut ottaa ne lääkkeet, mitä hoitajat käteen ojensivat. -
Turnipsi: Ei mitenkään, kun eivät saa käyttää edes omia puhelimia. Jos sinne haluaa yhteyden, soitetaan osaston puhelimeen, ei potilaalle suoraan.
Niin, ja eri paikoissa on eri käytännöt. En minäkään saanut käyttää puhelinta nuoriso-osastolla, mutta kun olin Jyväskylän keskussairaalan psykiatrisella osastolla neljän päivän tutkimusjaksolla, niin siellä sain pitää kaiken sillä hetkellä kantamani omaisuuteni hallussani, lukuunottamatta ongenkoukkua ja tulitikkuja (jotka olivat jääneet reppuun metsäretken jäljiltä). Sain käyttää myös äitini lainaan tuomaa tablettia, jossa oli nettiyhteys. Kirjoitin sillä viestejä tänne viihdenurkankin sivuille, Kysypois.comiin. Ne viestit ovat siellä varmaan vieläkin luettavissa. En sitten tiedä, mikä oli käytäntö niiden potilaitten kanssa, jotka asuivat osastolla pitempään, mutta luulisin, että Sani on osastolla tutkimusjaksolla, sillä hän kirjoittaa niin kuin hän olisi juuri joutunut osastolle sisään. Kävisi järkeen, että hän saa käyttää puhelinta ja nettiä aivan niin kuin minäkin tuolla samalla osastolla sain. -
Psyk: Tahdosta riippumattomassa psykiatrisessa hoidossa potilaat ovat usein psykoottisia ja harhaisia, millä en toki tarkoita etteikö Sanin kokemus hoidostaan olisi todellinen, mutta objektiivinen totuus on hyvin todennäköisesti toinen. Tosin luulen, että kyseessä on huono vitsi, koska en näe miten psykiatrisessa sairaalassa pakkohoidossa oleva ihminen pääsisi facebookiin.
Pakkohoito ei nykypäivänä tarkoita pehmustettua huonetta ja pakkopaitaa. Jos potilas on rauhallinen, ei häneltä välttämättä oteta puhelinta pois -
Psyk: Tahdosta riippumattomassa psykiatrisessa hoidossa potilaat ovat usein psykoottisia ja harhaisia, millä en toki tarkoita etteikö Sanin kokemus hoidostaan olisi todellinen, mutta objektiivinen totuus on hyvin todennäköisesti toinen. Tosin luulen, että kyseessä on huono vitsi, koska en näe miten psykiatrisessa sairaalassa pakkohoidossa oleva ihminen pääsisi facebookiin.
Olen töissä suljetulla psykiatrisella osastolla ja ei siellä olo tarkoita sitä, että potilaat on jumissa neljän seinä sisällä koko hoidon ajan. Tietokoneen tai puhelimen käyttöä ei ole syytä rajata ellei niiden käyttö huononna potilaan tilannetta. Maniassa oleva potilas on rajaton eikä välttämättä ymmärrä ilman rajoitustoimia, miksei voi ostaa viikossa kolmea autoa. Potilaat on totta kai usein sitä mieltä, että asioita kielletään ilkeyttään tai huvikseen, mutta usein olon tasaannuttua ymmärtävät miksi näin on toimittu. -
Psyk: Tahdosta riippumattomassa psykiatrisessa hoidossa potilaat ovat usein psykoottisia ja harhaisia, millä en toki tarkoita etteikö Sanin kokemus hoidostaan olisi todellinen, mutta objektiivinen totuus on hyvin todennäköisesti toinen. Tosin luulen, että kyseessä on huono vitsi, koska en näe miten psykiatrisessa sairaalassa pakkohoidossa oleva ihminen pääsisi facebookiin.
Ikävä kyllä pääse. Samalla osastolla oma tuttu, joka vakuuttelee facessa päivittäin olevansa selväjärkinen. Mitä nyt on Ghostin basisti ja bändin jäsenet välillä käy häntä siellä moikkailee... -
Mulla tuli tosi inhottava olo kaikista näistä tarinoista, joita ihmiset on noista psykiatrisista osastoista kertoneet. Miten helvetissä sitä mielenterveyden hoitoa ei saada inhimilliselle tasolle vielä nykypäivänäkään? En tiedä hakeutuuko sinne töihin sitten kaiken maailman sadistit vai epäpätevät vai itse hoidon tarpeessa olevat, mutta ei helkkarissa ihmisiä voi kohdella niin kuin kohdellaan! Itsellä ei ole kokemusta noista paikoista, mutta työni puolesta olen pari kertaa käynyt kehitysvammaisten hoitolaitoksissa ja osassa niistä ei kauheen paljon vahvemmin mene. Siellä on ihan samanlaista "yks hoitaja sanoo yhtä, toinen toista" -meininkiä, ei uskota mitä potilaat sanoo ja pidetään väen vängällä kiinni ihan älyttömistä säännöistä. Ymmärrän, että resurssit on mitä ne on, mutta on se kumma, että ihmisiä ei silti voida käsitellä ihmisinä!
-
Aika pelottavaa on myös ajatella, millaisia ammattirikkeitä laitosten seinien taakse saattaa ihan oikeasti kätkeytyä, kun ei kukaan “hulluja” kuitenkaan usko – juuri alkuvuodestahan uutisoitiin Kupittaan mielisairaalassa ilmenneistä rikkeistä.
Näinhän se on, olin väärän diagnoosin takia pitkään osastolla täysin väärillä lääkkeillä ja siellä tapahtui kamalia asioita mutta kukaan ei usko "hulluja". Joka kerta kun kerroin asioista joita lääkärit siellä teki pyöriteltiin vaan silmiä ja sanottiin että oletko varma ettet kuvitellut kaikkea. Ja lopultahan oikea diagnoosi oli vaan pitkään jatkunut masennus. -
Mielenterveyspotilaana on aivan karmeaa kuulla kommenteissa olevien kaltaisia kokemuksia. Toivottavasti en ikinä joudu tuollaiseen paikkaan. En tiiä että kestäisinkö.
-
Kala: Niinpä. Ihan hirveää kun psyk. potilaita päästetään julkiseen verkkoon ilman valvontaa.
No psykpotilas mäkin oon, masennus vaan hoidetaan keskimäärin avohoidossa kun ei o mitään tarvetta suljetulle. Sit jotkut käy suljetulla "lomailemassa" jos tuntuu siltä että on tarvetta ja historiaa. Ettätota, eroon niistä ennakkoluuloista. -
Pulutossu: “Minuun koskettiin.” Herrajumala no siinä tapauksessa!
Noissa paikoissa on fyysinen kontakti täysin kielletty -
enmäjaksakeksiinimee: Toi viimeinen on keksitty tarina, selvisi myöhemmin jutun kommenteissa kirjoittajan toimesta. Kirjoittaja oli vuosi sitten kirjoittanut vastaavanlaisen tarinan tekemällään naisprofiililla testatakseen ihan vain ihmisten reaktioita. Olivat olleet täysin päinvastaisia.
Annas kun arvaan, miesprofiilin jutussa haukuttiin kirjoittaja alimpaan helvettiin, mutta naisprofiilin jutussa hänelle osoitettiin sympatiaa? -
Itse olen ollut lähes 15 kertaa suljetulla osastolla ja myös muita tukipalveluita olen runsaasti saanut. Pakko tulla tänne sanomaan, että myös ihan asiallista apua on onneksi saatavilla. Mutta se tuntuu olevan sekä sairaalasta että osastosta ja henkilökunnasta pitkälti kiinni. Itse olen ollut kahdessa eri sairaalassa ja useilla eri osastoilla. Jopa saman sairaalan samalla osastolla meno on erilaista riippuen kerrasta. Siihen vaikuttanee eniten se, miten täynnä osasto on silloin sekä varmasti se henkilökunta hyvin paljon. Ja sairaudella on myös hyvin paljon merkitystä hoidon tasoon. Skitsofreenikkona olen saanut loistavaa apua, ei juuri mitään moittimista. Dissosiaatiohäiriöön en ole saanut juurikaan apua sairaalasta, mutta avohoidosta kyllä. Kerran hoitivat masennuspotilaana infoamatta siitä minulle ja se oli ihan ala-arvoista kohtelua, koska hoitivat lievintä ongelmaani vaivautumatta selittämään edes kysyttäessä, että mihin hoitomenetelmät perustuvat. Lähtöpäivänä kävi järkeen kun kertoivat hoitaneensa masennusta... Pitäisi todellakin saada jonkinlaisia linjauksia tasoon noissa hoidoissa! Nyt se on ihan tuurista kiinni, että millaista apua sattuu saamaan. Siksi on hyvä, että epäkohdista puhutaan ja pidetään meteliä. Ja tuon Sanin "mokan" voisi todellakin poistaa. Aika mautonta pitää vahvasti psykoosisairaaseen viittavan kirjoittajan juttuja täällä naureskeltavana...
-
Olen ythmö (tyhmä): Huvitti Matteyksen juttu Claas puimurin mainoksesta.
Ei saatana jalkapallokenttää vetele viidessä minuutissa. -
jukkapalmu: Ei saatana jalkapallokenttää vetele viidessä minuutissa.
No tuohan nyt riippuu täysin puimurin mallista, jos vertaa -70 luvun ja uuden Claas puimurin väliltä, jolloin kokoero tai työsaavutus on hieman eriävät. Asiaan vaikuttaa myös puitavan sadon laji ja sen hehtaarikohtainen sadonmäärä, jotka määrittelevät pitkälti puintivauhdin. Ja viimeisenä punnuksena vaakakupissa tietenkin kuskin kyvyt. -
Taitaa ruveta mulla menemään boikottiin tää feissarimoka sivu.. En tiedä haluanko edes päästä tästä yli. Jo neljäs juttu mielisairaista ja ylläpito varmaan mukaan lukien hyväksyy ja naureskelee näille :( ja tiedoksi, esim peijaksen 3 osasto(suljetuin kolmesta) saat käyttää siellä olevaa tietokonetta tai omaa puhelinta heti kun olet päässyt jo siihen kuntoon että tajuat mitä niillä tehdä/osaat jo keskittyä kirjoittaa tai soittaa eli hoito ruvennut toimimaan ja nähtävästi oikea lääkitys löytynyt. Se että jos tuo sani käyttää somea, kommenteista tajuaa että voinut juttu näille sivuille päätyä, tulee lukemaan idioottien kommentit missä 300+ naureskelee mitä päänsisällä tapahtuu, voi johtaa syvään ja pitkään masennukseen muiden oireiden lisäksi. Kun se auktoritetti siellä sairaalassa ei tunnu luotettavalta, nuo ihmiset tarvitsevat läheisiä/muita ihmisiä kannustamaan ja tukemaan. Jos tällä kyseisellä ei satu olemaan ketään läheisiä(niinkuin monilla, surullista) ketkä käy päivittäin kattomassa ja zemppaamassa niin nämä kommentit on ainut mistä hän voi saada ulkopuolista hyväksyntää. Tuo naureskelu voi johtaa itsemurha ajatuksiinkin jopa. Psykoosipotilaat yleensä paranevat lääkityksellä mutta skitsofreniaa niillä hoidetaan ja pyritään ihminen parantaa työkykyiseksi, mutta ei kokonaan se ei poistu lievissäkään tapauksissa muistaakseni. Ja nytten vielä ihmisen herkimmässä tilassa aiheuttaa sitten mukavan pitkäkestoisen emotionaalisen haavan, ihan nämä nauru kommentit. Lyökää lyötyä, potkikaa maassa.. Perkele. Ilmoittakaa te idiootit jos polvenne murtuu niin tulen sitä potkimaan, se kärsimys on pientä verratuna psyykkisiin häiriöihin ja siihen emotionaalinen haava päälle, nauran vielä sitte päälle kun vääntelehdit tuskasta, hauskaa eikö? Olen puhunut, kiitos
-
Näköjään ylläpito poistaa kommentit jos kritisoi niiden ajajtuksen juoksua lisätessään tänne näitä mielenterveys potilaiden tarinoita. Ylläpidolla peiliin katsomisen paikka jos jutut heitä naurattaa ja kritiikistä nokkiin ottaa. Olen puhunut
-
Kokeillaas näin. Kyllä ylläpito osaa valita parhaat jutut. Älkää yhtään kritisoiko. Harmi kun kaikki eivät ymmärrä hyvää huumoria mielisairaista. Näitä lisää, kiitos
-
-
Veli, emme ole poistaneet kommenttejasi, ne olivat tarkistusjonossa.
-
Mä olin Kuopion Julkulan psykoosiosastolla ja kyllä meillä oli joka päivä joku pieni aktiviteetti, kuten askartelua tai ohjattua rentoutumista. Kasvissyöjä olen ja sitä ei kyseenalaistettu. Huoneissa oli myös kirjoituspöydät. Ja puhelinta sai käyttää jos ei ollut taipumusta sairaanloiseen osteluun tms. Mulla jäi sieltä hyvä kokemus, sain apua. Oisin kuitenki kaivannut enemmän juttelua ihmisten kanssa. Hoitajat usein näytti kiireisiltä omassa kopissaan, vaikka en tiedä kyllä mistä se kiire tuli kun ei ne potilaiden kanssa hirveästi kommunikoinut. Iltavuorolaiset yleensä ehti ees vähän jutella. Lähes kaikki oli kivoja ja asiallisia, vaikka aikamoinen valta-asema niillä hoitajilla on ja en aluksi tajunnut, että kaikkea niiden sanomaa pitää totella kuin sotilas. Siellä oli yks ainut hoitaja, joka rehellisesti sanoen oli ihan kaamea mulle alusta alkaen. Vittuili minkä kerkesi. Esim tykkäsin huoneessani istua sängyllä niin, että jalat oli sängyn edessä olevalla tuolilla. Tää hoitaja sitten repi aina pelihousunsa kun tuoli ei ollut paikallaan pöydän alla. Lääkärikäynnit missä tää nainen oli mukana oli ahdistavia, kun sen kommentit sai kuulostamaan että olen tosi sairas. Parhaansa teki, että kuulostaisi siltä että puhelimen voi ottaa multa pois jne. Jos toivoin vaatevarastosta vaihtovaatteita, nii tää sanoi, että enkö voi nukkua päivävaatteissani. Jos halusin ulos (sitte kun oli siihen lupa), nii tää ei meinannut päästää jos hänen mielestään ruoka-aika oli liian pian (30min)? No suoriuduin läpi mun lyhkäsen viikon osastojakson vaan välttelemällä parhaani mukaan tätä hoitajaa. Hoitajia oli paljon ja muut oli ihan ok, jotkut tosi kivoja ja huomioivia, niin ei ollut kurja paikka. En vaan tajua miten joku voikin olla niin ilkeä ja miksi tehdä työtä, jota selkeästi ei voi sietää? Ja kummallista, että jos olisin osastolla ilmaissut, että tää hoitaja ei ole reilu ja etten haluaisi sitä mukaan lääkäritapaamisiin, niin sen olisi tulkittu olevan jotain psykoottista epäluuloa tai harha-ajatuksia. Eihän hän teoriassa tehnyt mitään väärin, ilkeily ei ole rikos. Piti sitten vaan leikkiä, että joo, hän on mukava ja vältellä minkä kerkisi.
-
Diginaali: Voisko tuon Sanin jutun poistaa. Tossa ei ole mitään hauskaa, mielisairaudelle kun ei vaan voi itse mitään.
Ehdottomasti samaa mieltä olen Sanin juttu on todella paha
Kommentoi
Kommentti