Söpöä syötävää
Tiedätkö tunteen, kun hedelmiä käy sääliksi? Emme mekään.
Seuraava
Pakollinen ryhmä jokaiselle kielipoliisille. Edellinen
Pyörävaras jää kiinni silminnäkijän kuvauksen perusteella.
Pakollinen ryhmä jokaiselle kielipoliisille. Edellinen
Pyörävaras jää kiinni silminnäkijän kuvauksen perusteella.
54 kommenttia
-
Viidakkokurkku. Mini kurkkuja jotka ovat hieman sitruksisia. Ei hyviä mutta vinkeitä.
-
Miksi on sellainen olo, että nuo maistuu ihan kamalalle.
-
-
Nää on näitä tapauksia, joiden mielestä rumat saavat kärsiä ja kokea vääryyttä.
-
Juujuu: Nää on näitä tapauksia, joiden mielestä rumat saavat kärsiä ja kokea vääryyttä.
Koska tiskirätit on niin uskomattoman söpöjä -
Siiiis. Mulla on toi ihan sama juttu. Ruokapöydän tuoleissa, lakanoissa, tiskiharjoissa... :'D
-
-
Tavallaan olen aina ihaillut elottomien objektien puhtautta ja viattomuutta, ja minua on surettanut, etteivät ne voi ilmaista itseään, vaikka ihminen kuinka niitä kaltoinkohtelisi. Ihmisiä kohtaan en osoita samanlaista empatiaa, sillä tiedän heidän olevan pohjimmiltaan yhtä itsekkäitä kuin minä itse. Muistelen joskus aloitelleeni sisarusteni kanssa lautapeliä, joka lopulta osoittautui sääntöjensä osalta turhan tulkinnanvaraiseksi. Emme halunneet ottaa riskiä, että toimisimme pelin käyttöohjeita vastaan soveltamalla sääntöjä omien päätelmiemme mukaisiksi, joten päätimme keskeyttää koko prosessin ja sulkea pelin takaisin kaappiin. Tässä vaiheessa kuitenkin tunteet nousivat pintaan, sillä kyseistä lautapeliä ei tietääkseni ollut pelattu moneen vuoteen ja uskoimme sen odottaneen kaiken aikaa mahdollisuutta palvella omaa käyttötarkoitustaan, ja keskeyttämällä pelin alkutekijöihinsä koimme tehneemme hirmuteon: sammutimme väkipakolla juuri liekkiin leimahtaneen toivonkipinän. Päädyin selittämään pelilaatikolle lyhyesti päätöksemme syyt, ettei sille vain jäisi mitään kaunoja toimiamme kohtaan, ja pidimme vielä muodolliset hautajaiset menetetylle pelikokemukselle. Tämäkin siis tapahtui aikuisiällä. Esineiden käyttäminen käyttötarkoituksen vastaisesti on anteeksiantamaton teko.
-
Jollain tasolla kyllä ymmärrän tuon homman. Ite en esimerkiksi halua jättää jääkapissa yhtä elintarviketta yksikseen yhdelle hyllylle, vaan kaikilla pitää olla kaveri. Olishan se surkeaa olla yksikseen pimeässä jääkaapissa, ku muut olis yhessä toisella hyllyllä.
-
riesa: Jollain tasolla kyllä ymmärrän tuon homman. Ite en esimerkiksi halua jättää jääkapissa yhtä elintarviketta yksikseen yhdelle hyllylle, vaan kaikilla pitää olla kaveri. Olishan se surkeaa olla yksikseen pimeässä jääkaapissa, ku muut olis yhessä toisella hyllyllä.
Kiitos tästä, nyt sain taas uuden empatianeuroosin. Olen jo siinä pisteessä muutenkin että vien makuuhuoneen stereoiden kaukosäätimen olkkarin yleiskaukosäätimen kaveriksi öisin, joskus jopa asetan ne sohvatyynyn alle jos niitä vaikka pelottaa. -
Kuinka sekaisin tän maan jengi oikeasti on? Pelottavaa.
-
-
Pakko kommentoida! Kaikki seurustelukumppanit ovat nauraneet mulle kun itku silmässä soperran juuri näistä empatianeurooseista. Ala-asteella jouduin katsomaan pitkään huulta purren metsään päin etteivät kaverit nähneet mun itkevän taakse jääneen mansikkatrippipurkin karua yksinäisyyttä syksyisellä pellolla. Yksin.
-
ilmo: Kuvitelkaa sama keskustelu miesten välillä
Toksinen maskuliinisuus elää ja voi hyvin, nähtävästi. Tässä ei olisi meidän kaveriporukassa ainakaan mitään ihmeellistä. Empatiassa ei ole mitään väärää. -
Mutta silti tytöille maistuu oikein hyvin pikku kanat, possut, vasikat ja lambit :)
-
Miksi niin monen aivoissa paha mieli kuuluu kirjoittaa yhteen? Onhan näitä muitakin ärsyttäviä kirjoitusvirheitä, mutta tuo jaksaa aina ihmetyttää.
-
Itsekin lapsena itkin kaikenlaisia asioita, tyyliin hajonnutta ilmapalloa jne. Sitten jossain vaiheessa oli pakko koittaa vähän kovettaa tunteita, ettei ihan kaikesta ratkeisi täysin sentimentaaliseksi. Mutta kyllä miehenkin silti pitää osata mielestäni itkeä. T:mies
-
Oon aina luullut olevani jotenkin sairas, koska koen paljon myötätuntoa nimenomaan esineitä kohtaan, mutta en juurikaan muita ihmisiä. Onneksi en taidakaan olla yksin. :D
-
-
Voi sitä empatian määrää aina kirppareilla kun katselee kaikkia niitä tavaroita jotka on joskus ollut hienoja ja uusia ja täynnä toivoa. Sitten ne on vaan lempattu sinne kirpparin hyllylle kun ei olekaan kelvannut tms. :( Myös vanhat hylätyt/paaliin menevät autot on mun heikko kohtani. Niistä vaan tulee surku.
-
nipatin: Miksi on sellainen olo, että nuo maistuu ihan kamalalle.
Mulla on sallainen olo että noiden kilohinta on jotain älyttömän ja tolkuttoman välillä. Mutta hei, söpöjä! Porukka ostaa! -
Tavallaan hienoa, jos elämässä ei ole muuta ajateltavaa kuin tiskirätin tunteet, mutta nyt oikeesti. Käyttäisivät energiaansa ja tunteitaan oikeisiin eläviin olentoihin, joilla on vuorovaikutustaitoja. Uskon läheisten tai lemmikkien saavan paremman olon tunteellisesta huomioinnista kuin paskanen tiskirätti tai joku helvetin marja. Kai nuo juttelevat huonekasveillekkin, ettei niillä olisi paha mieli?
-
Kiti: Tavallaan hienoa, jos elämässä ei ole muuta ajateltavaa kuin tiskirätin tunteet, mutta nyt oikeesti. Käyttäisivät energiaansa ja tunteitaan oikeisiin eläviin olentoihin, joilla on vuorovaikutustaitoja. Uskon läheisten tai lemmikkien saavan paremman olon tunteellisesta huomioinnista kuin paskanen tiskirätti tai joku helvetin marja. Kai nuo juttelevat huonekasveillekkin, ettei niillä olisi paha mieli?
Uskoisin että tällaisilla ihmisillä on keskivertoa enemmän empatiaa. Ei se ole eläviltä olennoilta pois jos joku muukin hellyttää. Vai onko sulla joku päiväannostus? Mulla ei. -
Pöytä osaa puhua: Tavallaan olen aina ihaillut elottomien objektien puhtautta ja viattomuutta, ja minua on surettanut, etteivät ne voi ilmaista itseään, vaikka ihminen kuinka niitä kaltoinkohtelisi. Ihmisiä kohtaan en osoita samanlaista empatiaa, sillä tiedän heidän olevan pohjimmiltaan yhtä itsekkäitä kuin minä itse. Muistelen joskus aloitelleeni sisarusteni kanssa lautapeliä, joka lopulta osoittautui sääntöjensä osalta turhan tulkinnanvaraiseksi. Emme halunneet ottaa riskiä, että toimisimme pelin käyttöohjeita vastaan soveltamalla sääntöjä omien päätelmiemme mukaisiksi, joten päätimme keskeyttää koko prosessin ja sulkea pelin takaisin kaappiin. Tässä vaiheessa kuitenkin tunteet nousivat pintaan, sillä kyseistä lautapeliä ei tietääkseni ollut pelattu moneen vuoteen ja uskoimme sen odottaneen kaiken aikaa mahdollisuutta palvella omaa käyttötarkoitustaan, ja keskeyttämällä pelin alkutekijöihinsä koimme tehneemme hirmuteon: sammutimme väkipakolla juuri liekkiin leimahtaneen toivonkipinän. Päädyin selittämään pelilaatikolle lyhyesti päätöksemme syyt, ettei sille vain jäisi mitään kaunoja toimiamme kohtaan, ja pidimme vielä muodolliset hautajaiset menetetylle pelikokemukselle. Tämäkin siis tapahtui aikuisiällä. Esineiden käyttäminen käyttötarkoituksen vastaisesti on anteeksiantamaton teko.
En tiedä oliko tuo kommentti ironiaa vai ei... mutta tämä samainen tarve osoittaa kunnioitusta ja välittämistä elottomia esineitä kohtaan on joskus mulle melkein psyykkinen ongelma. Esim. yliopistolla suretti kauheasti ihan hyvien, vielä toimivien huonekalujen puolesta, kun ne oli kasattu pihalle sateeseen, pois heitettäväksi. Hedelmiä ostettuani syön järjestyksessä aina sen, joka tuntuu pehmeimmältä, ettei yksikään ehdi pehmetä liikaa ja tule pilaantumisen vuoksi hylätyksi. Joskus on myös huono omatunto niitä vaatekappaleita kohtaan, joita en ole vähään aikaan käyttänyt, ja jotka vain odottavat vaatekaapissa. Tämän vuoksi olen huono ostamaan uusia vaatteitakin, koska en pysty antamaan jo olemassa olevillekaan tasapuolisesti "aikaa". Muovipusseja en voi heittää pois, jos ne ovat puhtaita eikä niissä ole reikiä. Jne. Samanlainen sääli hylättyjä ja unohdettuja tavaroita kohtaan on ollut minulla jo lapsesta asti. Tiedän, olen puoliseko :''D -
Tämän luettuani tunnen itseni aika tervehenkiseksi, kun ainoa eloton asia jota kohtaan tunnen empatiaa on auto. Entisestä autosta luopuminen oli haikeaa ja tuntui että olen "hylännyt" pitkäaikaisen kumppanin ja vain siksi että siitä on tullut vanha ja raihnainen. Vihannekset, puut ym. kasvikuntaan kuuluvat eivät myöskään enää kuulu empatiani piiriin, vaikka lapsena jäin kaipaamaan pihakoivua muutettuamme muualle. Sannasta tulee mieleen Frendien Phoebe. :)
-
Juujuu: Nää on näitä tapauksia, joiden mielestä rumat saavat kärsiä ja kokea vääryyttä.
Jep. Niin monesti ihmiset jonkun kuolemaa harmitellessaankin mainitsevat tämän kauneuden/suloisuuden, joka ilmeisesti tekee kuolemasta surullisempaa. Ajattelevatkohan tämän ns. mokan ihmiset olevansa äärimmäisen empatiakykyisiä? Hmm, ehkä ovatkin, hyvin valikoidusti vain? Kuten aika monikin, esim. joillakin ei riitä empatiaa rikollisia tai erimaalaisia kohtaan. Suurin osa ei jaksa koko ajan olla hirveän empaattinen jokaista maailman ihmistä kohtaan. Sen ymmärtää, mutta harmi jos joku kykenee ymmärtämään ihmisen/eläimen kärsimystä vain tämän ulkonäön perusteella. -
En voi ikään jättää yhtä muroo lilluun maitoon vaa se pitää saada muiden mukana lusikkaan
-
Pöytä osaa puhua: Tavallaan olen aina ihaillut elottomien objektien puhtautta ja viattomuutta, ja minua on surettanut, etteivät ne voi ilmaista itseään, vaikka ihminen kuinka niitä kaltoinkohtelisi. Ihmisiä kohtaan en osoita samanlaista empatiaa, sillä tiedän heidän olevan pohjimmiltaan yhtä itsekkäitä kuin minä itse. Muistelen joskus aloitelleeni sisarusteni kanssa lautapeliä, joka lopulta osoittautui sääntöjensä osalta turhan tulkinnanvaraiseksi. Emme halunneet ottaa riskiä, että toimisimme pelin käyttöohjeita vastaan soveltamalla sääntöjä omien päätelmiemme mukaisiksi, joten päätimme keskeyttää koko prosessin ja sulkea pelin takaisin kaappiin. Tässä vaiheessa kuitenkin tunteet nousivat pintaan, sillä kyseistä lautapeliä ei tietääkseni ollut pelattu moneen vuoteen ja uskoimme sen odottaneen kaiken aikaa mahdollisuutta palvella omaa käyttötarkoitustaan, ja keskeyttämällä pelin alkutekijöihinsä koimme tehneemme hirmuteon: sammutimme väkipakolla juuri liekkiin leimahtaneen toivonkipinän. Päädyin selittämään pelilaatikolle lyhyesti päätöksemme syyt, ettei sille vain jäisi mitään kaunoja toimiamme kohtaan, ja pidimme vielä muodolliset hautajaiset menetetylle pelikokemukselle. Tämäkin siis tapahtui aikuisiällä. Esineiden käyttäminen käyttötarkoituksen vastaisesti on anteeksiantamaton teko.
oliko se peli jumanji? -
no tunnustan sitten minäkin outouteni. kaikilla tavaroilla on oma paikka, ja jos joku on laittanut jonkun eripaikkaan, pitää se siirtää omalle paikalleen. (esim jääkaapissa tavarat , astiat kaapissa ja kengät eteisessä on omilla paikoillaan)
-
-
Etiketit pitää aina näkyä ovia avattaessa, miten purkit muuten osaisivat mainostaa itseään ruokakaapilla käydessä? Kaupoissa aivan vääriin paikkoihin eksyneet esineet ovat myös päänvaiva. En tiedä, muut tuntuvat saavan niin paljon enemmän elämässään suoritettua samalla kun itse matelee side questistä toiselle.
-
Mainittakoon että Iltalehden artikkeli puhuu tyypillisesti potaskaa; viidakkokurkku ei ulkonäöstään huolimatta oikeasti ole kurkun ja vesimelonin risteytys.
-
Rumakki: Jep. Niin monesti ihmiset jonkun kuolemaa harmitellessaankin mainitsevat tämän kauneuden/suloisuuden, joka ilmeisesti tekee kuolemasta surullisempaa. Ajattelevatkohan tämän ns. mokan ihmiset olevansa äärimmäisen empatiakykyisiä? Hmm, ehkä ovatkin, hyvin valikoidusti vain? Kuten aika monikin, esim. joillakin ei riitä empatiaa rikollisia tai erimaalaisia kohtaan. Suurin osa ei jaksa koko ajan olla hirveän empaattinen jokaista maailman ihmistä kohtaan. Sen ymmärtää, mutta harmi jos joku kykenee ymmärtämään ihmisen/eläimen kärsimystä vain tämän ulkonäön perusteella.
No, tuota päätelmää ei kyllä voi vetää tämän mokan perusteella. Empatiakyky ja estetiikka ovat kaksi eri asiaa. Mokassa puhuttiin ensin estetiikasta, sitten empatiasta, jota ainakin Sanna koki myös "ei-söpöjä" esineitä kohtaan. Onko tiskirätti söpö? Tämä psyykkinen neuroosi ei vedä ainakaan mun kohdalla rajaa "söpöjen" ja "ei-söpöjen" esineiden välillä. Joskus jopa vähemmän söpö/epätäydellinen esine saa minulta osakseen suurempaa empatiaa, kun vain ajattelenkin kuinka se jää muiden vastaavien, mutta kivemman näköisten varjoon. Lapsena halusin kaupassa lelusarjoista sen, jossa jokin lelu oli pakkauksessa heilahtanut vinoon, ettei se jäisi viimeiseksi hyllyyn. Nykyään ostan pehmenneitä hedelmiä, jos tiedän, että syön ne heti. Jne. -
Se hetki, kun nykyihmisillä on enemmän empatiaa tiskirättejä ja marjoja kuin tuotantoeläimiä kohtaan.
-
Mullekin tulee usein nykyään pahamieli jos unileluillani ei ole peittoa japehmoista kohtaa jolla ei voi nukkua... :3
-
Vuohi: Mainittakoon että Iltalehden artikkeli puhuu tyypillisesti potaskaa; viidakkokurkku ei ulkonäöstään huolimatta oikeasti ole kurkun ja vesimelonin risteytys.
No mikä se on??? -
Sfsgjsf: Itsekin lapsena itkin kaikenlaisia asioita, tyyliin hajonnutta ilmapalloa jne. Sitten jossain vaiheessa oli pakko koittaa vähän kovettaa tunteita, ettei ihan kaikesta ratkeisi täysin sentimentaaliseksi. Mutta kyllä miehenkin silti pitää osata mielestäni itkeä. T:mies
I love you! <3 -
nyt kiinnosti: No mikä se on???
Ihan oma lajinsa joka on etäistä sukua kurkulle ja melonille. Kurkut, melonit, kurpitsat jne. kuuluvat kaikki kurkkukasveihin (Cucurbitae), kuin myös viidakkokurkku. -
Tytär otti teini-ikäisenä vanhan unilelun sänkyynsä. Totesi sen yön jälkeen liian isoksi ja oli pakkaamassa takaisin muovipussiin. En kestänyt sitä, kun toiselle oli jo luvattu, että pääsee sänkyyn, että kyllä se täytyy ensin sopia, että ei pääsekään ja vasta seuraavana päivänä pakata pois.
-
Mulla sama vaatteitten kaas. Kauhee paha mieli tulee jos en jotai ihanaa vaatettani ole pitkään aikaan käyttänyt.
-
Ei vitsi jos nää kelais samalla tavalla siitä lampaanpaistista / possusta / vasikasta / you name it, minkä ne syö.
-
Oini: Ei vitsi jos nää kelais samalla tavalla siitä lampaanpaistista / possusta / vasikasta / you name it, minkä ne syö.
Jotkut näistä kelaavatkin ja ovat siksi vegaaneja ;)) -
Oini: Ei vitsi jos nää kelais samalla tavalla siitä lampaanpaistista / possusta / vasikasta / you name it, minkä ne syö.
Mietin juuri samaa; maailma olisi niin paljon parempi paikka, jos tämä kaikki turhaan käytetty empatia osoitettaisiin oikeisiin kohteisiin (eläinten lisäksi toki myös ihmisille)! <3 -
Mä vaa: Mietin juuri samaa; maailma olisi niin paljon parempi paikka, jos tämä kaikki turhaan käytetty empatia osoitettaisiin oikeisiin kohteisiin (eläinten lisäksi toki myös ihmisille)!
Eikai se empatia kuluttamalla hupene, se on luontainen luonteenpiirre. Ennemminkin se menee niin päin, että kun on empaattinen ihminen, suhtautuu kaikkeen empatialla. Sitten vähemmän empaattinen ihminen suhtautuu kaikkeen vähemmällä empatialla. Vähemmän empaattisen ihmisen voisin kuvitella myös kanavoivan empatian enemmän vain niihin kohteisiin, jotka ovat itselle minä-näkökulmasta merkityksellisiä. Kun taas enemmän empaattinen ihminen ehkä samaistuu ennemmin toisen tilanteeseen kuin siihen, mitä jokin itselle merkitsee? ~ Ainakaan itse en ikinä suunnittele, mitä kohtaan koen empatiaa. Se vaan tapahtuu, täysin suunnittelematta. -
Voi näitä yliherkkiä ihmisiä :D toisaalta hienoa, että löytyy empatiaa, mutta toisaalta sitä voisi valjastaa paremminkin. Jotenkin tuli mieleen pari tuttua "kasvissyöjää", jotka vaalivat kaikkia söpöjä pörröisiä eläimiä, mutta esim kaloja voi hyvin syödä. Kaikkiruokaisena vähän ihmetyttää.
-
Sfsgjsf: Itsekin lapsena itkin kaikenlaisia asioita, tyyliin hajonnutta ilmapalloa jne. Sitten jossain vaiheessa oli pakko koittaa vähän kovettaa tunteita, ettei ihan kaikesta ratkeisi täysin sentimentaaliseksi. Mutta kyllä miehenkin silti pitää osata mielestäni itkeä. T:mies
Näin! Itkevä mies on ihana. Mua inhottaa ajatella kun osa häpeää sitä eikä itke sen takia ikinä.. -
Olennaisinta olis nyt kuitenkin pohtia ton hedelmän nimeä. Onks se nyt sitten Keroni vai Mulkku?
-
Mimi: Etiketit pitää aina näkyä ovia avattaessa, miten purkit muuten osaisivat mainostaa itseään ruokakaapilla käydessä? Kaupoissa aivan vääriin paikkoihin eksyneet esineet ovat myös päänvaiva. En tiedä, muut tuntuvat saavan niin paljon enemmän elämässään suoritettua samalla kun itse matelee side questistä toiselle.
En kai minä ole ainoa, joka järjestelee kaupoissa vääriin paikkoihin eksyneitä tuotteita takaisin paikalleen? Siis jos siitä ei itselle kauheaa vaivaa ole, en minä pitkin kauppaa lähde vaeltamaan pelkästään sen takia. -
-
psyykkinen säästämistarve: No, tuota päätelmää ei kyllä voi vetää tämän mokan perusteella. Empatiakyky ja estetiikka ovat kaksi eri asiaa. Mokassa puhuttiin ensin estetiikasta, sitten empatiasta, jota ainakin Sanna koki myös “ei-söpöjä” esineitä kohtaan. Onko tiskirätti söpö? Tämä psyykkinen neuroosi ei vedä ainakaan mun kohdalla rajaa “söpöjen” ja “ei-söpöjen” esineiden välillä. Joskus jopa vähemmän söpö/epätäydellinen esine saa minulta osakseen suurempaa empatiaa, kun vain ajattelenkin kuinka se jää muiden vastaavien, mutta kivemman näköisten varjoon. Lapsena halusin kaupassa lelusarjoista sen, jossa jokin lelu oli pakkauksessa heilahtanut vinoon, ettei se jäisi viimeiseksi hyllyyn. Nykyään ostan pehmenneitä hedelmiä, jos tiedän, että syön ne heti. Jne.
Häh? Mokassahan ei nimenomaan voitu syödä jotain niiden söpöyden takia. Estetiikka siis vaikutti hänellä empatiaan, tosin luultavasti valheelliseen sellaiseen, koska ruoilla tuskin söpöydestään huolimatta on tunteita, joihin kohdistaa empatiaa. Ei kukaan ole täällä sanonut, että estetiikka ja empatia olisivat sama asia (siitä tuo "häh"), mutta joillakin ihmisillä (ellei jossain määrin jopa meillä kaikilla) ne nähtävästi kulkevat käsi kädessä, esim. tässä mokassa. Itsekin tiedostat nätimpien esineiden saaman huomion ja siksi joskus "säälit" vähemmän nättejä. Jos minä pidän jotain asiaa esteettisenä, en kohdista siihen automaattisesti sääliä tai tarvetta suureen huolenpitoon (tuollainen reaktio ei siis ole sama asia kuin estetiikan kokemus), etenkin jos se on jotain syötävää. Jos ei pysty syömään jotain sen söpöyden vuoksi, on kyseessä muutakin kuin mielipide jonkin söpöydestä. Voisin sanoa, että silloin tuntee empatiaa. Mutta jos kuitenkin tietää, ettei kohteella ole tunteita, niin pitäisikö sitä kuvailla jollain muulla sanalla kuin "empatia"? Inhimillistäminen? (Jos ihminen inhimillistää näin enimmäkseen söpöt ruoat/esineet ja tuntee heitä kohtaan esim. säälivästi, päteeköhän samanlainen pinnallinen "empatia" ihmistenkin kanssa? Mietin vaan.) Voihan rätti olla jonkun mielestä söpö, en tiedä. Mitä sitten, vaikka joku joskus säälisi muitakin kuin ei-nättejä asioita? Se ei kuitenkaan kumoa pinnallisuutta. Esim. Sini lopussa selvästi sanoo, että tuntee pahaa mieltä metsämansikoiden syömisestä, koska ne on söpöjä... Toivon, että se jäi sinulta vain huomaamatta vahingossa eikä tarkoituksella. Tuhlasinpas tässä aikaani sen selittämiseen, minkä tuosta mokastakin voi jo lukea... -
No nyt on pakko osallistua tähän keskusteluun kun täällä on tämmönen menossa! Koska selkeesti ymmärrätte, niin voitteko kuvitella miltä musta tuntu kun piti heittää mun ikivanha jättikokonen nalle roskiin ja se jäi sinne taloyhtiön roskapönttöön yksin istumaan
-
Kirppiksellä ei varmaan olis mennyt kaupaksi ja mieheke vaati että se lähtee, kun väitin vastaan niin hekotteli että mussa on himohamstraajan olemusta niin pitihän se todistaa että ei muuten ole.. Salaa toivoin mielessäni että joku dyykkari olisi sen yksinäisyyden ymmärtänyt ja napannut sen mukaansa, mutta turhaan. Siellä se värjötteli kun seuraavan kerran vein roskia.. Olin ihan viittävaille että nappaan sen syliin ja vien sisälle mutta sinne se jäi enkä sen koommin ole sitä nähnyt.. Vuosien ilot ja surut yhdessä koettiin.. Ikävä on kova
Kommentoi
Kommentti