Jäähyväispuhe
Jätän Facebookin, mutta ennen sitä haluan kertoa pari asiaa.
Seuraava
Mihin tupaan Juha Sipilä menisi? Entäs Stubb ja Soini? Edellinen
Elovenan lorttokuva ei naurata yhtään.
Mihin tupaan Juha Sipilä menisi? Entäs Stubb ja Soini? Edellinen
Elovenan lorttokuva ei naurata yhtään.
57 kommenttia
-
¨katoppas, huomionhakuinen tyttö, eipä ole enään yllätys.
-
-
Tyypillinen somekupla: Kun ihmiset jakavat faceen vain huippuhetkensä, kaikki kuvittelevat että muilla on mielenkiintoisempi elämä kuin heillä. Ruoho on aina vihreämpää...
-
... realistinen elämä? Voiko elämä olla epärealistinen?
-
hernesti: … realistinen elämä? Voiko elämä olla epärealistinen?
Vastauksen taidat saada Anun kavereilta :D -
Keskityn elämään irl eikä facebook kiinnosta. Ps oon instassa. Joku ei täsmää
-
-
Huvittaa aina ne ihmiset jotka jakavat kuvia lähestulkoon pelkästään seuraavista asioista; ystävien tai puolisoiden järjestämistä yllätyksistä, aamiaisista, kukkakimpuista, lahjoista jne. Reissuja tehdään ihan mahdottomasti ja niistä otetaan upeita kuvia ja mahdollisimman paljon, joka nurkalla eri poseeraus. Onnistunut sisustus muistetaan kuvata, samoin upeat maisemat kaikilla niillä lenkeillä jotka tehdään kun ollaan älyttömän reippaina yksin tai silloin kun ollaan perinteisillä lenkeillä oman rakkaan kanssa romanttisesti tunnelmoimassa yhteistä aikaa auringon kullatessa heidän hiuksiaan. Nämä ihmiset muistavat jakaa somessa kuvan onnistuneesta kakusta ja täydellisesti suunnitelluista juhlistaan, eivätkä ikinä laittaisi kuvaa siitä ensimmäisestä yrityksestä kyseisestä kakusta - joka kerättiin roskiin lattialta. Tärkeintä on se että minkään näköistä statusta nostavaa materiaalia ei jätetä julkaisematta. Tälläisillä ihmisillä on myös yleensä joku tietty fanijoukko joka käy tykkäilemässä heidän julkaisuistaan tunnollisen säännöllisesti. En koskaan kadehdi näitä ihmisiä, päin vastoin. Sitä tulee miettineeksi mitä ihmisen päässä liikkuu (vai liikkuuko mitään) kun täydellisen elämän illuusion luominen somessa on niin isossa osassa elämää.
-
BMW-mies: Naiset on naisille pahimpia.
En tiedä missö 50-luvun mainoskuplassa elät, mutta ihan joka tavalla miehet on kyllä kautta aikain olleet naisille pahempia. -
Se vasta onkin huvittavaa, jos pitää koko tuskainen elämä jakaa faceen. Ja kun tajutaan, ettei muut avaudu samoin niin siitä sitten avaudutaan.
-
King Arthur: En tiedä missö 50-luvun mainoskuplassa elät, mutta ihan joka tavalla miehet on kyllä kautta aikain olleet naisille pahempia.
Työskentelen itse miesvaltaisella alalla. Jossain vaiheessa sain ahaa-elämyksen. Kun mies puhuu jaskaa toisesta ihmisestä, ei se olekaan keskustelua vaan juoruilua ihan yhtä lailla ja miehetkin osaavat kiusata myös työelämässä. -
Kerttu: Huvittaa aina ne ihmiset jotka jakavat kuvia lähestulkoon pelkästään seuraavista asioista; ystävien tai puolisoiden järjestämistä yllätyksistä, aamiaisista, kukkakimpuista, lahjoista jne. Reissuja tehdään ihan mahdottomasti ja niistä otetaan upeita kuvia ja mahdollisimman paljon, joka nurkalla eri poseeraus. Onnistunut sisustus muistetaan kuvata, samoin upeat maisemat kaikilla niillä lenkeillä jotka tehdään kun ollaan älyttömän reippaina yksin tai silloin kun ollaan perinteisillä lenkeillä oman rakkaan kanssa romanttisesti tunnelmoimassa yhteistä aikaa auringon kullatessa heidän hiuksiaan. Nämä ihmiset muistavat jakaa somessa kuvan onnistuneesta kakusta ja täydellisesti suunnitelluista juhlistaan, eivätkä ikinä laittaisi kuvaa siitä ensimmäisestä yrityksestä kyseisestä kakusta – joka kerättiin roskiin lattialta. Tärkeintä on se että minkään näköistä statusta nostavaa materiaalia ei jätetä julkaisematta. Tälläisillä ihmisillä on myös yleensä joku tietty fanijoukko joka käy tykkäilemässä heidän julkaisuistaan tunnollisen säännöllisesti. En koskaan kadehdi näitä ihmisiä, päin vastoin. Sitä tulee miettineeksi mitä ihmisen päässä liikkuu (vai liikkuuko mitään) kun täydellisen elämän illuusion luominen somessa on niin isossa osassa elämää.
Periaatteessa ihmiset (monet heistä) ovat pyrkineet aina tähän samaan. Nykyään välineenä siihen sattuu toimimaan some, joten vaikutus voi olla erilainen kuin joskus. En itse ole sitä mieltä että tämä "statuksen nostattaminen" on ihan noin laskelmoitua kuin luulet, ja olen jopa niinkin hurjiin taipuvainen uskomaan, että jakamalla hyviä hetkiä ihmiset haluavat toisinaan jakaa hyvää fiilistä ja jopa osoittaa kiitollisuutta. Mutta ihmisiä on kyllä kuitenkin kaikenlaisia. -
-
Banaani: Periaatteessa ihmiset (monet heistä) ovat pyrkineet aina tähän samaan. Nykyään välineenä siihen sattuu toimimaan some, joten vaikutus voi olla erilainen kuin joskus. En itse ole sitä mieltä että tämä “statuksen nostattaminen” on ihan noin laskelmoitua kuin luulet, ja olen jopa niinkin hurjiin taipuvainen uskomaan, että jakamalla hyviä hetkiä ihmiset haluavat toisinaan jakaa hyvää fiilistä ja jopa osoittaa kiitollisuutta. Mutta ihmisiä on kyllä kuitenkin kaikenlaisia.
^Tämä. Ite oon aina verrannut someen postaamista kuulumisista kertomiseen. Kun joku kysyy, mitä teit viikonloppuna, et varmaankaan kerro koko 48 tunnin tapahtumia kaikessa tylsyydessään, vaan ne mielenkiintoisimmat jutut. Suurin ero on ehkä se, että kaikesta saa nykyään otettua valokuvan, enkä mä sitäkään varsinaisesti itsekehuskeluna pitäisi. Helpompaa se on kuvalla näyttää, miten täydellisen kakun sai kuin saikin aikaan, oli sitten kyseessä yritys numero yksi tai kolmesataa. Tietysti, jos niitä kakkuja ja lahjoja ja muita aletaan tekemään sillä ajatuksella, että on jotain mielenkiintoista laittaa Faceen, voidaan olla ongelman äärellä, mutta veikkaan tätä tapahtuvan melko vähän. -
Mistäköhän se meinaa löytää sen kaupungin, missä on (vain) kolme vessaa? Ps. Oon instanssa, tulkaa sinne tykkäämään mun oman navan tuijottelusta.
-
Ja niin hiljaisuus laskeutui Anun fb-profiilin ylle.. Tulevaisuudentutkijat ihmettelevät vielä vuosisatoja mitä kävikään ja OKT järven rannalla.. Noh, pääsi Anu Vantaan Koivukylään (hrr) yksiöön. Anu sulla on vielä raskas tie edessä. Muista ettet ole parempi kuin kukaan muu, ja kukaan muu ei ole parempi kuin sinä. Onnea matkaan.
-
"Minun elämäni on realistinen, te kaikki taas olette puolestanne surrealistisia. Niin, Tarja, minä tarkoitan myös sinua. Vedä siis nyt nuo korvasi ulos nenästäsi ja kuuntele, sillä nyt minä aion kertoa, miksen enää jaksa Facebookia."
-
Ja MITÄ minun kuvakkeelleni on tapahtunut? Aikaisemmin se oli nätti ja sininen, mutta nyt sama, autofillin muistama sähköpostiosoite antaakin minulle jonkun tyhmän sinipunaisen ):
-
Kerttu: Huvittaa aina ne ihmiset jotka jakavat kuvia lähestulkoon pelkästään seuraavista asioista; ystävien tai puolisoiden järjestämistä yllätyksistä, aamiaisista, kukkakimpuista, lahjoista jne. Reissuja tehdään ihan mahdottomasti ja niistä otetaan upeita kuvia ja mahdollisimman paljon, joka nurkalla eri poseeraus. Onnistunut sisustus muistetaan kuvata, samoin upeat maisemat kaikilla niillä lenkeillä jotka tehdään kun ollaan älyttömän reippaina yksin tai silloin kun ollaan perinteisillä lenkeillä oman rakkaan kanssa romanttisesti tunnelmoimassa yhteistä aikaa auringon kullatessa heidän hiuksiaan. Nämä ihmiset muistavat jakaa somessa kuvan onnistuneesta kakusta ja täydellisesti suunnitelluista juhlistaan, eivätkä ikinä laittaisi kuvaa siitä ensimmäisestä yrityksestä kyseisestä kakusta – joka kerättiin roskiin lattialta. Tärkeintä on se että minkään näköistä statusta nostavaa materiaalia ei jätetä julkaisematta. Tälläisillä ihmisillä on myös yleensä joku tietty fanijoukko joka käy tykkäilemässä heidän julkaisuistaan tunnollisen säännöllisesti. En koskaan kadehdi näitä ihmisiä, päin vastoin. Sitä tulee miettineeksi mitä ihmisen päässä liikkuu (vai liikkuuko mitään) kun täydellisen elämän illuusion luominen somessa on niin isossa osassa elämää.
Aika kateelliselta tekstisi kyllä kuulostaa... Itse ainakin jaan lähinnä vain kivoja kuvia (Instassa, fb:tä tulee käytettyä ihan muuhun kuin oman elämän jakamiseen), koska ne ovat muistoja itselleni. Ei ennen sosiaalista mediaakaan otettu kuvia epäonnistuneista kakuista, laitettu niitä valokuva-albumeihin ja näytetty vieraille - ei ellei tapahtumaan liittynyt jotakin hauskaa. Kyllä nekin albumit olivat täynnä reissukuvia ja synttärijuhlia. Jotkut nyt vaan periaatteesta haluavat aina haukkua nykyaikaa ja kuvitella, että ennen asiat olivat toisin ja paremmin. -
Elmeri: Tyypillinen somekupla: Kun ihmiset jakavat faceen vain huippuhetkensä, kaikki kuvittelevat että muilla on mielenkiintoisempi elämä kuin heillä. Ruoho on aina vihreämpää…
Tyypillistä ja inhimillistä kateutta ja leveilynhalua. Ei siinä mitään uutta ole. Kulissit on pystytetty aina. Ja jos aikuisikään pääsee tajuamatta sitä, niin eipä ole häävit eväät. -
Minulla on kolmivessainen ja kuusihuoneinen talo järven rannalla ym. tilpehöörit, mutta onpa jo ikääkin yli puoli vuosisataa. Niin kova homma sen kaiken hankkimisessa oli, että nuoremmille sanoisin vain: hankkikaa oikea elämä ja tehkää mitä haluatte, mutta älkää haaskatko lyhyttä elämäänne jossain naamakirjassa. Senkin ajan voi käyttää unelmiensa tavoitteluun. Ja jos jonkun mielestä unelmien tavoittelussa on jotain vikaa, niin miettikääs, millainen maailma olisi jos jokainen toteuttaisi painajaisiaan.
-
-
Banaani: Periaatteessa ihmiset (monet heistä) ovat pyrkineet aina tähän samaan. Nykyään välineenä siihen sattuu toimimaan some, joten vaikutus voi olla erilainen kuin joskus. En itse ole sitä mieltä että tämä “statuksen nostattaminen” on ihan noin laskelmoitua kuin luulet, ja olen jopa niinkin hurjiin taipuvainen uskomaan, että jakamalla hyviä hetkiä ihmiset haluavat toisinaan jakaa hyvää fiilistä ja jopa osoittaa kiitollisuutta. Mutta ihmisiä on kyllä kuitenkin kaikenlaisia.
itse esim en jakaisi esim pilalle menneen kakun kuvaa ihan siitä syystä ettei se ole mitenkään kuvan arvoinen tilanne. Tottakai ihmiset jakaa asioita joista ovat ylpeitä ja näkevät kuvan arvoisia! -
hernesti: … realistinen elämä? Voiko elämä olla epärealistinen?
Kyllä se tuntuu monella somepäivittäjällä olevan. -
Tottakai ihmiset jakaa mielummin niitä hyviä hetkiä somessa kuin niitä ikäviä. Tai ainakin itse jakaisin mielummin niitä hienoja kuvia Australian reissulta kuin niitä käyntejä psykiatrin vastaanotolta tai itkuja auton alle jääneestä lemmikistä.
-
Tää sama on havaittavissa ihan IRL. Aika paljon enemmän ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa on hyvin toimeen tulevilla ja kauniilla ihmisillä, kuin vaikkapa työttömällä yksinhuoltajalla. Mitähän se kertoo ihmislajista?
Kerttu: Huvittaa aina ne ihmiset jotka jakavat kuvia lähestulkoon pelkästään seuraavista asioista; ystävien tai puolisoiden järjestämistä yllätyksistä, aamiaisista, kukkakimpuista, lahjoista jne. Reissuja tehdään ihan mahdottomasti ja niistä otetaan upeita kuvia ja mahdollisimman paljon, joka nurkalla eri poseeraus. Onnistunut sisustus muistetaan kuvata, samoin upeat maisemat kaikilla niillä lenkeillä jotka tehdään kun ollaan älyttömän reippaina yksin tai silloin kun ollaan perinteisillä lenkeillä oman rakkaan kanssa romanttisesti tunnelmoimassa yhteistä aikaa auringon kullatessa heidän hiuksiaan. Nämä ihmiset muistavat jakaa somessa kuvan onnistuneesta kakusta ja täydellisesti suunnitelluista juhlistaan, eivätkä ikinä laittaisi kuvaa siitä ensimmäisestä yrityksestä kyseisestä kakusta – joka kerättiin roskiin lattialta. Tärkeintä on se että minkään näköistä statusta nostavaa materiaalia ei jätetä julkaisematta. Tälläisillä ihmisillä on myös yleensä joku tietty fanijoukko joka käy tykkäilemässä heidän julkaisuistaan tunnollisen säännöllisesti. En koskaan kadehdi näitä ihmisiä, päin vastoin. Sitä tulee miettineeksi mitä ihmisen päässä liikkuu (vai liikkuuko mitään) kun täydellisen elämän illuusion luominen somessa on niin isossa osassa elämää.
-
Huomautan ettei kirjoitukseni pointti ollut että negatiivisia julkaisuja pitäisi jakaa mieluummin/ollenkaan, tai julkaisuja ankeasta elämästä. On totta että jopa suurin osa ihmisistä haluaa jakaa hyviä kokemuksiaan levittääkseen hyvää fiilistä, mutta tekstini koski pelkästään niitä jotka tosiaan elävät elämäänsä kännykkä kädessä saadakseen someen kattavasti materiaalia "täydellisestä" elämästään.
-
Itselläni ainakin on melko paska ja tylsä elämä, mutta totta kai jaan kuvia juuri niistä hyvistä hetkistä, kuten reissuista ja muista kivoista tapahtumista. Miksi pitäis jakaa niitä hetkiä kun puoliso tulee toistuvasti umpikännissä kuset housussa kotiin pitkän ryyppyputken jälkeen, tai sitä pohjatonta yksinäisyyttä, vaikka onkin ihmisten seurassa, väsymystä ja muuta realismia? Jotenkin tuntuu siltä, että jos jakaa niitä hyviä juttuja, niin sitten on täydellinen elämä ja ei sellaista saisi jakaa, ettei jollekulle tule paha mieli. Sitten jos jakaa sitä elämän tuomaa paskaa, on kamala huomiohuora. Asiahan on niin, että ihmisiä ei oikeasti kiinnosta kenenkään elämä, oli se hyvää tai paskaa.
-
... mikäköhän siinä Wellingtonin kellossa on niin oleellista?
-
-
Rokko: Daniel Wellington…
Hei, minullakin on Daniel Wellingtonin kello. -
Pena: Et sitten ymmärrä naisista yhtään mitään Nainen on naiselle susi!
Femina feminae lupus. -
Itselläni on mitä mahtavin elämä, joita just Anun kaltaiset surkimukset alkavat itkemään, kun vähän somessa kehuskelee kun on kuukauden sisään ostanut jo kolmannen auton tai kuinka taas sai pillua eräältä aika suositulta suomalaismallilta. Parasta hupia on ottaa valokuva palkkapäivänä omasta viidensadan euron setelipinosta, ja nauttia näitten köyhien Anujen reaktioita . :D
-
Kerttu: Huvittaa aina ne ihmiset jotka jakavat kuvia lähestulkoon pelkästään seuraavista asioista; ystävien tai puolisoiden järjestämistä yllätyksistä, aamiaisista, kukkakimpuista, lahjoista jne. Reissuja tehdään ihan mahdottomasti ja niistä otetaan upeita kuvia ja mahdollisimman paljon, joka nurkalla eri poseeraus. Onnistunut sisustus muistetaan kuvata, samoin upeat maisemat kaikilla niillä lenkeillä jotka tehdään kun ollaan älyttömän reippaina yksin tai silloin kun ollaan perinteisillä lenkeillä oman rakkaan kanssa romanttisesti tunnelmoimassa yhteistä aikaa auringon kullatessa heidän hiuksiaan. Nämä ihmiset muistavat jakaa somessa kuvan onnistuneesta kakusta ja täydellisesti suunnitelluista juhlistaan, eivätkä ikinä laittaisi kuvaa siitä ensimmäisestä yrityksestä kyseisestä kakusta – joka kerättiin roskiin lattialta. Tärkeintä on se että minkään näköistä statusta nostavaa materiaalia ei jätetä julkaisematta. Tälläisillä ihmisillä on myös yleensä joku tietty fanijoukko joka käy tykkäilemässä heidän julkaisuistaan tunnollisen säännöllisesti. En koskaan kadehdi näitä ihmisiä, päin vastoin. Sitä tulee miettineeksi mitä ihmisen päässä liikkuu (vai liikkuuko mitään) kun täydellisen elämän illuusion luominen somessa on niin isossa osassa elämää.
Itseänikin huvittaa, mutta ei siksi että luulisin ihmisten tekevän sitä tietoisesti. Koska se ei ole tietoista toimintaa. Jotkut toki tekee sitä ihan tietoisesti, mutta suurinosa ihmisistä ei koskaan pysähdy miettimään mitä tekee. Somessa on helppo jakaa onnistumiset muiden kanssa. -
Mitä ihmeen tavoiteltavaa unelmaelämää on joku Daniel Wellingtonin kello? Nehän on jotain satasen kiinapaskoja?
-
Mulla on useimmiten ihan umpitylsä elämä. Teen töitä, lenkkeilen ja olen kotona kissan kanssa. Mitä ihmettä mä siitä edes jakaisin johonkin someen? Jos vuodessa käy kerran tai pari jossain reissussa, niin toki siitä on helpompi laittaa päivitystä menemään. Eli mun elämästä menee ne kohokohdat jakoon, kun ei tässä normielämässä ihan tosiaan ole mitään kerrottavaa. En mä niitä kaikki lenkkeilykertojakaan viittisi heittää julkisuuteen.
-
Mieleeni on jäänyt todella kauniisto koristellut piparit kaverin päivityksestä, ja kaveri kirjoitti kuvatekstiin, että näistä piti tulla piparitalo, mutta se romahti, joten nyt ne syödään erikseen. Todella lämminhenkinen ja ihana päivitys. Kauniita olivat joka tapauksessa ja ihanan rohkeaa uskaltaa todeta, ettei aina kaikki mene putkeen. Ne täydellisen näköiset lavastetut päivitykset eivät jää millään muotoa mieleen, mutta tämä jäi.
-
Isoäiti jo opetti että ellei ole muista mitään hyvää sanottavaa niin parempi olla hiljaa. Somea pitää lukea sillä suodattimella että ei kellään niin täydellistä ole, mutta täyspäinen ihminen ei halveeraa ystäviään tai rakkaitaan julkisesti, mutta kylläkin kiittää jos on kiitettävää. Ei se tarkoita että elämä olisi sen täydellisempi kuin kellään muullakaan, kuuluu vain käytöstapoihin.
-
www.danielwellington.com "Pyrimme täydellisyyteen" :D Facebookissa kiinnostavimpia on sellaiset päivitykset, joissa on jotain hauskaa. Muutama FB-kaveri osaa hyvän tarinankerronnan ja jutut ovat omaperäisiä, ei muilta varastettuja ikivanhoja vitsejä.
-
Taitaa olla Anulla olla sen verta pitkät aallonpituudet, että täytyy olla varsinainen avaruusteleskooppi, jos aikoo samalle taajuudelle päästä. Varmaan niissä facebooktyöryhmissäkin olet joukon koossa pitävä voima. En tykkää ilkeilystä, tai toisten mielen pahoittamisesta, mutta jossain tapauksessa ihmiselle pitää kertoa suoraan, jos ajattelutapa on typerää ja itsekästä. Anun tapauksessa se on sitä. Ehkä sä saat sen kellon, ehkä et, tuskin se sua onnelliseksi tekee.
-
Minulla on DW:n kello. Elän siis epärealistista elämää. Mitähän elämää eläisinkään, jos omistaisin Tag Heuerin tai edes Rollen.
-
foo: Hei, minullakin on Daniel Wellingtonin kello.
Minulla teetä. Ja kyllä ihmisillä näyttäää kaikki olevan päivityksien arvosia. Voi vittu. -
Viera: Mistäköhän se meinaa löytää sen kaupungin, missä on (vain) kolme vessaa? Ps. Oon instanssa, tulkaa sinne tykkäämään mun oman navan tuijottelusta.
Ja niiden vessojen pitää olla rannalla. -
Kyse on niistä henkilöistä, joiden elämän yleisesti tiedetään olevan sekaisin, mutta he jakavat statuksia "kullan kanssa Lontoossa" (121 kuvaa), "murut Hoplopissa" (24 kuvaa) ja "kulta toi ihanan yllätyksen (Fazerin suklaalevy)" (6 kuvaa). Useimmat tietävät kuitenkin totuuden heidän arjestaan ja tuo ristiriitaisuus aiheuttaa hämmennystä. Etenkin silloin, kun he eroavat seuraavalla viikolla ruusuisen facebook-arjen jälkeen.
-
Kellomies: Minulla on DW:n kello. Elän siis epärealistista elämää. Mitähän elämää eläisinkään, jos omistaisin Tag Heuerin tai edes Rollen.
Sori jos kommenttini sai puolustuskannalle. :) Tarkoitus ei ollut hyökätä hienoja kelloja vastaan, vaan koittaa ottaa kantaa siihen, että jonkun elämän tarkoitus jostain eriskummallisesta syystä on saada hieno kello ja kallis talo 3 vessalla jne. Onnellisuus ei tule ulkopuolelta, vaan se on sisäinen ominaisuus. Kyky nauttia siitä mitä itsellä jo on nyt. Jos kokee voivansa tulla onnelliseksi vasta sitten kun saa jotain jota ei vielä ole, niin siitä seuraa loputonta itsesäälissä rypemistä ja kateutta aina sinne hautaan asti. -
Kerttu: Huvittaa aina ne ihmiset jotka jakavat kuvia lähestulkoon pelkästään seuraavista asioista; ystävien tai puolisoiden järjestämistä yllätyksistä, aamiaisista, kukkakimpuista, lahjoista jne. Reissuja tehdään ihan mahdottomasti ja niistä otetaan upeita kuvia ja mahdollisimman paljon, joka nurkalla eri poseeraus. Onnistunut sisustus muistetaan kuvata, samoin upeat maisemat kaikilla niillä lenkeillä jotka tehdään kun ollaan älyttömän reippaina yksin tai silloin kun ollaan perinteisillä lenkeillä oman rakkaan kanssa romanttisesti tunnelmoimassa yhteistä aikaa auringon kullatessa heidän hiuksiaan. Nämä ihmiset muistavat jakaa somessa kuvan onnistuneesta kakusta ja täydellisesti suunnitelluista juhlistaan, eivätkä ikinä laittaisi kuvaa siitä ensimmäisestä yrityksestä kyseisestä kakusta – joka kerättiin roskiin lattialta. Tärkeintä on se että minkään näköistä statusta nostavaa materiaalia ei jätetä julkaisematta. Tälläisillä ihmisillä on myös yleensä joku tietty fanijoukko joka käy tykkäilemässä heidän julkaisuistaan tunnollisen säännöllisesti. En koskaan kadehdi näitä ihmisiä, päin vastoin. Sitä tulee miettineeksi mitä ihmisen päässä liikkuu (vai liikkuuko mitään) kun täydellisen elämän illuusion luominen somessa on niin isossa osassa elämää.
Ai, kyllä mun elämä on täynnä just kaikkee ihanaa. Jos tuntee noin suurta kateutta muiden elämää kohtaan ni kannattaa varmaan tehdä omalle jotain... Sucks to be you?! -
Ja niin tämäkin avautuminen hukkuu facebookin syötteessä taustakohinaan arviolta kymmenessä minuutissa. Huomenna tätä ei kukaan muista edes nähneensä.
-
-
hernesti: … realistinen elämä? Voiko elämä olla epärealistinen?
Hei mä tässä joka päivä mietin et miten kaikki on ihan epärealististä. Miten tili voi olla miinuksella viis hunttia ja se ei saa aikaan mitään? Toisaalta jos sairastamisen tähden on menny vähän heikosti niin parantuessa voi olla että normaalit jutut hienoja ja sit taas pikku vastoinkäymiset ei tunnu missään. -
foo: Hei, minullakin on Daniel Wellingtonin kello.
Ennen oli monessa maatalossa vellikello. XD -
Poista ite ne kaverit, jotka ei sun maailmankuvaan sovi.
-
"Osa on soitellut, olenko hengissä." Entä jos hän olisi vastannut tuohon ettei ole?
Kommentoi
Kommentti