Kanipalstan kuulumiset, osa 2
Kani puree minua, minä puren kania.
Seuraava
Äitylit keittiössä. Kuinka kauan näitä munia täytyy vielä keittää? Edellinen
Öhöm, siis säilytät tuossa mitä?!
Äitylit keittiössä. Kuinka kauan näitä munia täytyy vielä keittää? Edellinen
Öhöm, siis säilytät tuossa mitä?!
66 kommenttia
-
Mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä en tykkääää täämmöisetsä vitestiä.
-
-
KANI: Mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä en tykkääää täämmöisetsä vitestiä.
Jani-Petteri vihdoin keksi keinon kiertää äitin asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen. -
En vain kestä noita kirjoituksia, joissa kirjoitetaan eläimen näkökulmasta. Uskon, että Siiri-pupukin kiroaisi, mitä paskaa sen nimissä Sarah kirjoittaa
-
Mua kiinnostais näin biologisesta näkökulmasta kuulla miten Sanna on tämän pupun äiti.
-
-
Johtoja syövän kissan omistajana voin sanoa, että vaikka noin niinku loogisella tasolla tiedostan että oma vika se oli kun jätin kuulokkeet sellaseen paikkaan missä kissa pääsi ne tuhoamaan... niin kyllä se kuulkaa silti ottaa päähän. Voin kertoa että oon joskus saattanut kyseistä kissaa kutsua rumalla nimellä jos toisellakin, mutta ei se tarkota ettenkö mä siitä tykkäis ihan yhtä paljon johdonsyömisen jälkeenki. Mutta hyvä huomio Sarahilta että eipä se pupu siitä kärsi, vaan nimenomaan Sarah...
-
Lemmikit voi kyllä saada ihan kuolettavatkin tsägärit johtoja järsiessään, joten parempi näin...
-
Ja kiinnostaisi kieltämättä nähdä Siirin isä. Yksi entinen miesystävä hokee koirilleen näiden tuodessa lelua "Anna isille" ja tekisi aivan todella mieleni joskus kuvata tuo videolle, näyttää ja kysyä sitten, että tajuaako tuo edes sen jälkeen miltä se kuulostaa.
-
-
Minulle ainakin tulee aina paha olo, kun ihmiset puhuvat eläimistä pahasti :( Tiedän, ettei se niitä eläimiä haittaa, mutta itse en vain kestä sitä, kun tiedän niiden sanojen merkityksen. Se on minusta jopa kamalampaa, kun tiedän, että se viaton eläin luulee kaiken olevan normaalisti, koska ei ymmärrä, mitä kamaluuksia omistaja suustaan syytää. Joo joo, tiedän, "enhän minä nyt oikeasti sitä tarkoita, vähänkö olet tyhmä jos luulet, että olen tosissani", mutta ei se muuta sitä, että se tuntuu minusta pahalta. Olen siis täysin samaa mieltä Sarahin kanssa ja olen iloinen siitä, että Sarah osasi ilmaista asiansa näin selkeästi. Joku toinen olisi voinut säikähtää saamastaan verbaalisesta vastustuksesta ja alkaa hätäpäissään sepittää jotain juttuja siitä, miten kani vaistoaa omistajan negatiivisen energian ja kanin auraa sattuu, jotain tällaista mihin hän ei itsekään oikeasti usko. Sarah kuitenkin onnistui pitämään päänsä suorana ja asiansa selvänä, ja osasi vastata suoraan, että tämä häiritsee häntä itseään enemmän kuin eläintä. Kyllä minullakin käy eläinten kanssa vahinkoja ja kyllä, ne harmittavat. Kerran olin vaihtamassa akvaarioon vettä, olin siis juuri tyhjentänyt osan vedestä ja laittanut lootan täyttymään uudestaan, ja täyttymistä odotellessani vein hiiret keittiöön leikkimään. Hiiret kuitenkin keksivät pääsevänsä uunin taakse. Minun piti tietysti ensin keksiä, minne ne olivat livahtaneet, ja sitten onkia ne sieltä pois varmistaakseni, ettei niillä ollut siellä mitään hätää. Juuri kun sain viimeisenkin hiiren takaisin kiinni, kuului makuuhuoneesta ISO lorahdus. Minä tietysti kiiruhdin sinne suurimmalla nopeudellani ja vaihdoin vesiletkun välittömästi täytöstä tyhjennykselle, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Puolet lattiasta oli aivan täynnä vettä. Mitä minä tein (sotkun siivoamisen lisäksi)? Haukuinko hiiriäni ei-tosissani? En. Minä rakastan hiiriäni, ymmärrän niiden olevan luonteeltaan uteliaita, enkä voisi ikimaailmassa sanoa niistä pahoja asioita edes silloin, kun olen huonolla päällä, en edes leikilläni. Entä sätinkö itseäni, kun olin ollut niin huolimaton? Kyllä, vähän, ja sitten siirryin elämässä eteenpäin. Jos kerran muutkin lemmikinomistajat tajuavat, että esinevahingot johtuvat omasta huolimattomuudesta eikä eläimen pahuudesta, niin miten heillä voi siitä huolimatta olla mielihalu haukkua eläintä tapahtuneen johdosta? En tajua. En minä yritä väittää, että toisten pitäisi muuttaa omaa toimintaansa minua miellyttääkseen. Tulin vain ilmaisemaan omat ajatukseni tästä asiasta.
-
Ymmärrän tuon Kalan näkökulman. Toisaalta ymmärrän myös tuon toisen näkökulman siltä kantilta, että eläin tosiaan ei ymmärrä sanoja. Olen itsekin aika tunteellinen mies. Hätkähdän edelleen huomatessani kaikenlaista kovuutta muissa ihmisissä. Toisaalta olen pakottanut itseni jonkinlaiseen muottiin, etten enää (niinkuin lapsena) pahpotttaisi mieltäni ihan joka jutusta, kun ei suurin osa niin tee. Joskus työpaikalla pomo haukkui tytäryhtiön henkilöstöä ja mielestäni vika oli ihan täysin meidän puolella. Kyvyttömyydessä nähdä heidän kannaltaan asioita. Sanoin pomolle, että nyt oli hyvä tilaisuus pyytää anteeksi ja aloittaa uudestaan nämä tulehtuneet välit heidän kanssaan. Ei kelvannut, vaan firman konkurssiin asti piti vääntää ihan vaan ylpeyden takia.
-
Haukun välillä puolisoanikin, jos hän on tehnyt jotain väärin tai ei ole siivonnut sotkujaan. Kukaan ei onneksi puutu siihen. Hänhän on vain ihminen
-
Jeesus: Haukun välillä puolisoanikin, jos hän on tehnyt jotain väärin tai ei ole siivonnut sotkujaan. Kukaan ei onneksi puutu siihen. Hänhän on vain ihminen
"Väärin" on vaan parisuhdejutuissa vähän niinkun harmaan kaikki sävyt. Joku rupeaa raivoamaan siitä, kun vaikka sukat on (hänen mielestään) väärällä tavalla ripustettu kuivumaan, kun taas toinen ottaa vastaan ihan mitä tahansa, vaikka väkivaltaa puolisoltansa suuttumatta. Kummatkin ääripäät on ulkopuolisen kannalta aika käsittämättömiä asioita. -
Jeesus: Haukun välillä puolisoanikin, jos hän on tehnyt jotain väärin tai ei ole siivonnut sotkujaan. Kukaan ei onneksi puutu siihen. Hänhän on vain ihminen
Kai tässä kyse oli nyt siitä, että se puoliso pystyy vastaamaan niihin haukkuihin ja ymmärtää sanojen merkityksen, eläin ei. -
Tuleeko tästä nyt ihmiset vs eläimet tappelu jos sanon että tolla logiikalla kuuroa/suomea osaamatonta ihmistä sais myös nimitellä vaikka miksi, kun "eihän se ymmärrä kuitenkaan" Sannasta tulee sellainen kuva että syyttelee ja haukkuu muutenkin muita kun omassa elämässä menee asiat pieleen. Ymmärrän sen että ketuttaa kun kani syö johdot mut eiköhän se johdu tosiaan omistajan huolimattomuudesta eikä siitä että kani on kusipää...
-
(hirveen pitkä sepustus) En minä yritä väittää, että toisten pitäisi muuttaa omaa toimintaansa minua miellyttääkseen. Tulin vain ilmaisemaan omat ajatukseni tästä asiasta.
Surullista. Eikö sulla ole ystäviä tai terapeuttia, joille tilittää? -
Kamoon, kyllä minäkin kutsun välillä omia eläimiäni pikku p*skapäiksi ja vaikka miksi :D Tosin äänen sävy on yleisesti sama kuin kutsusin niitä kullannupuiksi ja vastaavaksi. Eläintähän ei tosiaan kiinnosta pätkän vertaa mitä sanot vaan miten sen sanot. Jos huudan ja raivoan, kuinka ihana ja mahtava koira/kissa jne on. se ei todellakaan ymmärrä, että puhun sille nätisti.
-
-
"Ihan kuule minä kärsin" No pointsit Sarahille siitä, että myönsi asian eikä jäänyt jankkaamaan että puppelo kärsii facebook-kiusaamisesta.
-
Minulla oli joskus kani. Ihan kiva elukka, mutta sen kanssa oli ainaista kilpajuoksua kerätä johdot pois sen ulottuvilta. Parhaani yritin ja eräänä päivänä johtoja metsästäessään se perkeleen rusakko oli tunkenut keittiön kaapin kautta tiskikoneen taakse ja syönyt sitä väärää johtoa. Sulake ja kani paloivat molemmat. Meni sen löytämisessäkin pitkälle seuraavaan päivään.
-
Kala: Jos kerran muutkin lemmikinomistajat tajuavat, että esinevahingot johtuvat omasta huolimattomuudesta eikä eläimen pahuudesta, niin miten heillä voi siitä huolimatta olla mielihalu haukkua eläintä tapahtuneen johdosta? En tajua. En minä yritä väittää, että toisten pitäisi muuttaa omaa toimintaansa minua miellyttääkseen. Tulin vain ilmaisemaan omat ajatukseni tästä asiasta.
Noniin, saan raivareita myös elottomia esineitä kohtaan, vaikkakin olen tietoinen siitä että lautanen ei pudonnut lattialle tahallaan käydäkseen hermoilleni. Läppäri parka on saanut kuulla todella painavat sanat ja aina välillä uhkaan heittää sen ulos ikkunasta. Tiedän ettei se ole kovin järkevää, mutta eipä siitä haittaakaan ole. Kissan kiroan myös tasaisin väliajoin alimpaan helvettiin, joskin rauhallisella äänensävyllä ettei se ymmärrä että olen vihainen. Miestäni tai muita ihmisiä en hauku millään äänensävyllä, he kun ymmärtävät mitä sanon joten siitä olisi vahinkoa. (Eikä koskaan pidä luulla ettei joku kuule tai ymmärrä -ulkomailla kuulee aina välillä kun ihmiset puhuvat vaikka mitä törkeyksiä luullen ettei kukaan suomea ymmärrä, tai vaihtoehtoisesti ettei ulkomaalainen ymmärrä paikallista kieltä -aina käy niin että joku kuitenkin ymmärtää). Mutta annahan olla kun "(sensuroitu) katti (herkempien hermojen säästämiseksi)" sairastui niin eläinlääkäriin mentiin pikanopeudella ja käytettiin kaikki lomasäästöt sen pelastamiseen. Olen kyllä otukseen oikein kiintynyt =7 -
Eläinsuojelutaustaisena kyllä ärsyttää nämä lemmikinomistajat jotka hankkivat lemmikin mutteivät vaivaudu ottamaan selvää ihan perusasioita sen pidosta. Johtojen suojaaminen alueella jossa kani on, on niin perusasia kuin olla voi. Samaa sarjaa kuin "koiraa pitää ulkoiluttaa useamman kerran päivässä". Ihmiset kuvittelee että kanit on jotain eläviä pehmoleluja, ja kun paljastuu että ne onkin ihan eläviä, tuntevia eläimiä, niin eläinhän siinä aina eniten kärsii. OOn myös sellainen tiukkapipo että mulle on aika sama haukkuuko joku kusipääksi eläintä vai ihmistä. Molemmissa tilanteissa syyttää jotakuta toista omasta mokasta ja purkaa toista haukkumalla omaa pahaa oloa. Ei se riipu siitä ymmärtääkö toinen vai onko kani tai kieltä osaamaton ulkomaalainen- oma huono käytös on silti omaa huonoa käytöstä. Tietysti ihmiselle joka ymmärtää haukkumisen tulee paha mieli, eläimistä sitä ei tiedä -se tietty tiedetään että eläimet vaistoavat yllättävn paljon. Jos on kuitenkin kiintynyt, niin eikö sitten voisi osoittaa sitä kiintymystä eikä käyttää sitä vain huonon käytöksen silottelemiseen? Miksei vaan voi sanoa että näin kävi ja nyt harmittaa, ja että ensi kerralla olen johtojeni kanssa tarkempi?
-
Laittakaapa Sarahin yhteystiedot niin laitan hänelle menemään joululahjaksi T-paidan jossa teksti "MINÄ KÄRSIN"
-
Äitini puhuu itsestään "mummona" kun asia koskee lemmikkihamsteriani. Sisko puhuu itsestään "mamina" kun asia koskee hänen hamsteriaan. Onhan se aika.. Eh.. Kummaa käytöstä. Mutta aika harmitonta kuitenkin, ei ne nyt kuitenkaan oikeasti ajattele niitä lapsina ja lapsenlapsina. Kai se kertoo jostain kaipuusta. For the record: En käytä itsestäni nimitystä "isä" vaikka tuollainen huollettava löytyykin.
-
Eläimet on eläimiä ja ihmiset ihmisiä. Jos yritettäisiin pitää asiat niin. Se että eläimiä inhimillistetään tyyliin "et voi haukkua kissaasi jos se käyttäytyy huonosti koska se vain tarkoittaa että olet paha ihminen ja teet samoin aivan varmasti myös muille ihmisille" on aika mielisairasta touhua. Tottakai eläimet vituttaa aina välillä. Mutta jos se vitutus purkaantuu sillä tavalla että haukut sitä netissä paskiaiseksi, niin onko maailmanloppu? On ihmisiä jotka ihan oikeasti hakkaavat eläimiä jos ne käyttäytyy "väärin". Sen takia mun on aika vaikea ymmärtää tätä moralisointia parin sanan takia.
-
Mun kissa on kusipäämulkku aina kun se tulee herättään mut liian aikaisin, kun se kävelee näppäimistön yli, kun se hyökkii jalkoihin, kun se tiputtelee tavaroita, kun se varastaa tavaroita ja vie sängyn alle jne. Silti se saa ilman seuraamuksia tehdä noita kaikkia, koska tykkään siitä juuri tuollaisena kusipäämulkkuna. Mutta oon kauhea ihminen ja kissa vaistoaa negatiivista energiaa tai jotain, kun sitä iloisesti tuollaisella kauhealla sanayhdistelmällä kutsun!
-
Mother of Vile Excrement: Surullista. Eikö sulla ole ystäviä tai terapeuttia, joille tilittää?
Hei, olen huomannut, että tulet ihan hirveän monen mokan kommentteihin sanomaan ihmisille, että "ei saa tänne kommentoida tällaista". Kun eräässä mokassa ihmeteltiin, mitä synnytyksessä tapahtuu ja yksi kommentoija tuli kertomaan, mitä synnytyksessä tapahtuu, sinä sanoit, ettei olisi saanut puhua sellaisesta. Kun mokassa naureskeltiin psykiatrisella osastolla kärsivälle ihmiselle ja minä tulin kertomaan, että siellä voi ihan oikeasti olla aivan kamalaa ja traumaattista, tulit sinä sanomaan, että ei saa puhua siitä täällä kommenteissa. Nyt minä puran ajatuksiani mokaan liittyen ja sinulta kuuluu taas tuo sinun vakiovastauksesi, että "tämä on väärä paikka puhua, mene terapiaan ja hanki ystäviä". Tiedän kyllä, etten voi miellyttää kaikkia, ja sinulla on kaikki oikeudet ärsyyntyä toisista ihmisistä, mutta tuota... olen vain miettinyt, että oletko tietoinen siitä, että me toiset ihmiset emme puhu täällä juuri sinulle, ja siten me saatamme joskus puhua myös asioista, joista sinä et ole pyytänyt kuulla? Kommenttikenttä on täällä ihan sitä varten, että ihmiset voivat puhua kaikesta siitä, mitä heille tulee mokasta mieleen. Kukaan yksi ihminen ei voi päättää, mistä täällä saa ja ei saa puhua. Tietysti, jos tänne alkaa ilmaantua jotain laitonta, kuten kansanryhmaa vastaan yllyttämistä tai toimivia pomminrakennusohjeita, niin sitten ylläpito karsii, mutta muuten tämä on vapaa kenttä, jolla ihmiset saavat kommentoida ja keskustella. Kaikki kommentit eivät ehkä kiinnosta juuri sinua, mutta se ei tarkoita, etteivätkö ne voisi kiinnostaa jotakuta toista. -
-
Kauhea ihminen: Mun kissa on kusipäämulkku aina kun se tulee herättään mut liian aikaisin, kun se kävelee näppäimistön yli, kun se hyökkii jalkoihin, kun se tiputtelee tavaroita, kun se varastaa tavaroita ja vie sängyn alle jne. Silti se saa ilman seuraamuksia tehdä noita kaikkia, koska tykkään siitä juuri tuollaisena kusipäämulkkuna. Mutta oon kauhea ihminen ja kissa vaistoaa negatiivista energiaa tai jotain, kun sitä iloisesti tuollaisella kauhealla sanayhdistelmällä kutsun!
Olin aina luullut että ihmiset yleensäkin puhuvat eläimille hölynpolyä kun, no, kuullunymmärryksesä on puutetta. Terry Pratchett jossain kertoo hyveistä "tubso" ja "bissonomy", ja ei meillä koskaan sanota kissaa hyväksi kissaksi, se on "täynnä tubsoa ja bissonomiaa, hyväenteinen ja kerrassaan karvakorvainen". Ehkä sitten vain suhtaudun kieleen kevyesti. -
minäkin olen kani minäkin olen kani minäkin olen kani minäkin olen kani minäkin olen kani minäkin olen kani minäkin olen kani minäkin olen kani minäkin olen kani minäkin olen kani minäkin olen kani minäkin olen kani minäkin olen kani minäkin olen kani minäkin olen kani minäkin olen kani minäkin olen kani minäkin olen kani minäkin olen kani minäkin olen kani minäkin olen kani minäkin olen kani minäkin olen kani minäkin olen kani minäkin olen kani minäkin olen kani minäkin olen kani minäkin olen kani minäkin olen kani minäkin olen kani minäkin olen kani minäkin olen kani AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAARRRRRRRRRRGGGGGHHHHHHH!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!1111YKSKAKS
-
Ymmärrän Sarahia ja olen Kalan kanssa samaa mieltä. Ihan asiallinen reaktio eikä höpöttänyt mitään huuhaata kanin herkästä aurasta/vaistosta. Ei, faceen postaaminen ei vahingoita kania mitenkään ja Tero oli kohtuuton kun yritti väittää että Sarah olisi jotenkin ollut joku eläinsuojeluun ilmoittava hysteerikko. Ei ollut. Itseäni ei häiritse "sanat facessa" vaan se että ihminen on kyvytön asettumaan lemmikkinsä asemaan. Vituttaahan se kun koneessa ei ole johtoa mutta mitäs jätti johdot kanin syötäväksi? Ei, se ei satuta pupua millään lailla kutsua sitä kusipääksi, mutta nostaa minulla punaisen viirin kun joku niin tekee. Koirani oli pentuna nelijalkainen katastrofialue. Jos sen jätti yksin se turhautui ja yleensä osoitti mieltään repimällä roskikse sisällöt ympäri kämppää. Etenkin pentuiässä on tärkeää ettei koira edes pääse oppimaan tuollaista joten tiesin itse olleeni pönttö kun jätin roskiskaapin "tyrkylle", vaikka olinkin kaiken muun tavaran nostanut niin ylös ettei pentu opi syömään niitä. Ei tullut mieleen että koirani on nyt kusipää, se on vain elukka ja sillä on elukan luonto. Ja kyllä, olen suuttunut ja turhautunut koiraani. Kerran kun tulin kotiin, pentu oli kasvanut suureksi ja ovelaksi joten se oli keksinyt miten pääsee tuhoamaan kirjahyllyn sisällön. Lattialla oli syötynä lempikirjani, parhaat DVD:ni, harvinaisia vinyylilevyjen ensipainoksia joista olin maksanut jopa satasia, CD-levyjä ja se saamarin roskis. Ihan piti ovella kääntyä ympäri ja mennä yksin kävelemään vähäksi aikaa etten itsekin kohtelisi koiraa kuin kusipäistä ihmistä. Se. Sehän minua eniten vaivaa näissä "hihhih lemmikkini on kusipää" -jutuissa. Eläimen inhimillistäminen. Se saa kyseenalaistamaan ihmisen ymmärryksen omasta lemmikistään vaikkei olekaan eläinsuojeluasia. Se on vain, noh, kusipäistä.
-
Ja kyllä, on OK leikillään hyvällä äänensävyllä kutsua kissaa kusipäämulkuksi. Onhan lemmikit joskus, se on ihan tervettä purkautumista ja vitsailua. Mutta jos oikeasti suuttuu eläimelle koska ei ymmärrä ettei se ole ihminen, siinä on jotain mätää. Ja olen Sarahin kanssa samaa mieltä, ei ap aikonut tehdä kanipaistia. Mielestäni Sarahin viesti oli vain rauhoitteleva "moi, tälleen pupun kuvakulmasta terve", eikä mikään hysteerinen reaktio.
-
King Arthur: Ymmärrän Sarahia ja olen Kalan kanssa samaa mieltä. Ihan asiallinen reaktio eikä höpöttänyt mitään huuhaata kanin herkästä aurasta/vaistosta. Ei, faceen postaaminen ei vahingoita kania mitenkään ja Tero oli kohtuuton kun yritti väittää että Sarah olisi jotenkin ollut joku eläinsuojeluun ilmoittava hysteerikko. Ei ollut. Itseäni ei häiritse “sanat facessa” vaan se että ihminen on kyvytön asettumaan lemmikkinsä asemaan. Vituttaahan se kun koneessa ei ole johtoa mutta mitäs jätti johdot kanin syötäväksi? Ei, se ei satuta pupua millään lailla kutsua sitä kusipääksi, mutta nostaa minulla punaisen viirin kun joku niin tekee. Koirani oli pentuna nelijalkainen katastrofialue. Jos sen jätti yksin se turhautui ja yleensä osoitti mieltään repimällä roskikse sisällöt ympäri kämppää. Etenkin pentuiässä on tärkeää ettei koira edes pääse oppimaan tuollaista joten tiesin itse olleeni pönttö kun jätin roskiskaapin “tyrkylle”, vaikka olinkin kaiken muun tavaran nostanut niin ylös ettei pentu opi syömään niitä. Ei tullut mieleen että koirani on nyt kusipää, se on vain elukka ja sillä on elukan luonto. Ja kyllä, olen suuttunut ja turhautunut koiraani. Kerran kun tulin kotiin, pentu oli kasvanut suureksi ja ovelaksi joten se oli keksinyt miten pääsee tuhoamaan kirjahyllyn sisällön. Lattialla oli syötynä lempikirjani, parhaat DVD:ni, harvinaisia vinyylilevyjen ensipainoksia joista olin maksanut jopa satasia, CD-levyjä ja se saamarin roskis. Ihan piti ovella kääntyä ympäri ja mennä yksin kävelemään vähäksi aikaa etten itsekin kohtelisi koiraa kuin kusipäistä ihmistä. Se. Sehän minua eniten vaivaa näissä “hihhih lemmikkini on kusipää” -jutuissa. Eläimen inhimillistäminen. Se saa kyseenalaistamaan ihmisen ymmärryksen omasta lemmikistään vaikkei olekaan eläinsuojeluasia. Se on vain, noh, kusipäistä.
Hassu juttu, itse kuitenkin harrastat minun silmääni pahimman laatuista inhimillistämistä. Koira ei osaa osoittaa mieltään, ja on todella haitallista kuvitella, että se kykenee niin korkeaan ajatteluun, että edes voisi osoittaa mieltään. Koira on tuollaisessa tilanteessa vain ahdistunut ja ehkä tylsistynyt, ja näin ollen keksii tekemistä rauhoittaakseen itseään. Toivottavasti tiedät tämän ja käytit ilmaisua vahingossa, ajattelematta. Minusta tämä "koirat/kissat osoittaa mieltään/kostaa" on huomattavasti huolestuttavampi ilmiö kuin leikillään vitutuksissaan heitetty "kissani on kusipää heh heh". -
Näille mielensäpahoittajille tekee mieli vaan sanoa, että ihan oikeasti ketä jaksaa kiinnostaa. En kadehdi osaanne millään tavalla. Kukaan ei käytännössä tarkoita mitään pahaa, eikä kukaan kärsi, miten siitä voi tehdä ongelman? Kunnollinen itsetutkiskelu tai terapia voisi olla paikallaan, niin pääsisi käsiksi siihen, miten jaksaa ottaa stressiä ja pahaa mieltä ihan kaikesta.
-
King Arthur: ... Ja kyllä, olen suuttunut ja turhautunut koiraani. Kerran kun tulin kotiin, pentu oli kasvanut suureksi ja ovelaksi joten se oli keksinyt miten pääsee tuhoamaan kirjahyllyn sisällön. Lattialla oli syötynä lempikirjani, parhaat DVD:ni, harvinaisia vinyylilevyjen ensipainoksia joista olin maksanut jopa satasia, CD-levyjä ja se saamarin roskis. Ihan piti ovella kääntyä ympäri ja mennä yksin kävelemään vähäksi aikaa etten itsekin kohtelisi koiraa kuin kusipäistä ihmistä. Se. Sehän minua eniten vaivaa näissä “hihhih lemmikkini on kusipää” -jutuissa. Eläimen inhimillistäminen. Se saa kyseenalaistamaan ihmisen ymmärryksen omasta lemmikistään vaikkei olekaan eläinsuojeluasia. Se on vain, noh, kusipäistä.
Vaikka itse jatkuvasti lemmikkejäni puheessa inhimillistän, niin en ole koskaan ollut edes noin lähellä menettää malttiani koiran tekemistä tuhoista. Ei ole tarvinnut lähteä rauhoittumaan, senkus alkaa siivoamaan, vaikka kuinka vituttaiskin. Enemmänkin ajatus on tuossa tilanteessa "Koira näemmä halus sit lukea mun lempikirjat!". Ai kauheeta kuinka inhimillistävää ja ei hei oo totta, ei koirat osaa lukea!! Jos nyt tälle linjalle lähdetään, niin oikeestaan kaikenlainen turha elukoille höpöttely sanoista riippumatta on inhimillistämistä. Joten on sitten ihan yhtä kusipäistä, jos joku kertoo kissalle, että ootpa kyllä ihana ja söpö ja kiva ja voi sentään onko sulla pikku kullalla ruoka loppu lässynlässyn tuitui. Tänään päivittelin kissalleni, että eikö se saakelin vajakki nyt tajua etten voi pitää sitä sylissä kun pitäis tehä töitä. Kumma kyllä se ei ymmärtäny ja siihen se vaan jäi..?! ;) -
Voivoi: Hassu juttu, itse kuitenkin harrastat minun silmääni pahimman laatuista inhimillistämistä. Koira ei osaa osoittaa mieltään, ja on todella haitallista kuvitella, että se kykenee niin korkeaan ajatteluun, että edes voisi osoittaa mieltään. Koira on tuollaisessa tilanteessa vain ahdistunut ja ehkä tylsistynyt, ja näin ollen keksii tekemistä rauhoittaakseen itseään. Toivottavasti tiedät tämän ja käytit ilmaisua vahingossa, ajattelematta. Minusta tämä “koirat/kissat osoittaa mieltään/kostaa” on huomattavasti huolestuttavampi ilmiö kuin leikillään vitutuksissaan heitetty “kissani on kusipää heh heh”.
Joo en todellakaan tarkoittanut "mielenosoittamista" kuten ihmiset tai edes lapsi-ihmiset tekevät. Mutta kyllä, lemmikit turhautuvat yksinään ja siinä tapahtuu kaikkea jänskää kuten asunnon tuhoamista. Ja kyllä se silloin on suora viesti sille kusipäälle joka ötökän jätti yksin. Ei se ole mitään "pahimman laatuista" inhimillistämistä jos yrittää ymmärtää eläintä ja sen turhautumista. Kommenttisi oli mielestäni outo. -
Kauhea ihminen: Vaikka itse jatkuvasti lemmikkejäni puheessa inhimillistän, niin en ole koskaan ollut edes noin lähellä menettää malttiani koiran tekemistä tuhoista. Ei ole tarvinnut lähteä rauhoittumaan, senkus alkaa siivoamaan, vaikka kuinka vituttaiskin. Enemmänkin ajatus on tuossa tilanteessa “Koira näemmä halus sit lukea mun lempikirjat!”. Ai kauheeta kuinka inhimillistävää ja ei hei oo totta, ei koirat osaa lukea!! Jos nyt tälle linjalle lähdetään, niin oikeestaan kaikenlainen turha elukoille höpöttely sanoista riippumatta on inhimillistämistä. Joten on sitten ihan yhtä kusipäistä, jos joku kertoo kissalle, että ootpa kyllä ihana ja söpö ja kiva ja voi sentään onko sulla pikku kullalla ruoka loppu lässynlässyn tuitui. Tänään päivittelin kissalleni, että eikö se saakelin vajakki nyt tajua etten voi pitää sitä sylissä kun pitäis tehä töitä. Kumma kyllä se ei ymmärtäny ja siihen se vaan jäi..?!
Joo sori että oli tarve lähteä tilanteesta jossa koira oli repinyt omaisuuteni. Tein sen jotta voisin palata silleen "Ihana otus, mennään pissille" sen sijaan että olisin menettänyt malttini ja inhimillistänyt koirani kusipääksi. Vaikka tuli paha mieli omaisuuden menetyksestä tulin vaan takas ja siivosin jäljet. No big deal. Kerroin tämän tarinan vaan siksi että on tosi outoa inhimillistää eläimen käytös mutta ymmärrän miksi se on niin helppoa. You know, ei tuomita ketään. -
Kenellä vaan olisi hermot lähellä mennä, kun tulet raskaan työpäivän jälkeen kotiin ja lähinnä haluat vaan mennä päiväunille. Sitten oven avattuasi huomaat että kaikki akvaariokalasi sätkivät maassa, huoneistoon on tullut vesivahinko ja koirasi on juonut yli 100 € viinipullon, jonka sait lahjaksi, poltellut kalliit sikarit parvekkeella ja syönyt päivän Aku Ankan. Oikeasti syyllinen olet tietenkin sinä itse, kun olet jättänyt nuo kaikki koiran saataville, tai olet jättänyt koulutuksen tekemättä, tai et ole pitänyt koiralle seuraa tarpeeksi. Eläimen tarpeet on hiukan erilaiset kuin omistajansa. Oikeasti tässä on varmaan tärkein hyvä syy miksi minulla ei ole eläimiä. En uskalla ottaa niitä, koska pelkään että minun kykyni ei vastaa eläimen tarpeita. Eläin ei koskaan varsinaisesti päätä muuttaa jonkun luokse, se on aina sen eläimen ostajan vastuulla. Jos eläimen ostaa, niin pitää olla kykeneväinen huolehtimaan siitä ilman poikkeuksia päivästä ja vuodesta toiseen aina samalla tavalla, koska eläin ei tässä keinotekoisessa ympäristössä siihen itse kykene, eikä se ymmärrä miksi sen omistaja on sille jostain syystä vihainen. Jotkut asiat mistä me ihmiset voidaan olla esimerkiksi vihaisia eläimelle, voivatkin olla niitä missä se eläin on ehkä luullut lähinnä miellyttävänsä omistajaansa. Esim kissa voi tuoda sisälle hiirten raatoja ja piilottaa niitä johonkin. Eihän se kivaa ole, mutta kissalle se saattaa olla suurin suosionosoitus mitä se voi antaa omistajallensa.
-
Ei pyhäsylvi. Mä haukun mun telkkarin kaukosäädintäkin välillä kusipääksi jos se on hukassa tai ei toimi. Jos joku elukka tuhois mun omaisuuttani ni kyl mä sitä haukkuisin. Rakastaisin edelleen yhtä paljon, mut haukkuisin aivan varmasti koska ärsyttäisi. En tiedä missä puppeli-maailmassa nää ihmiset oikeesti asuu. Ja kyllä olen eläinrakas, mutta myöskin ihminen enkä mikään pyhimys.
-
Onko se haukkuminen aina pakko kohdentaa johonkin ihmiseen tai eläimeen? Miks suomalaiseen kulttuuriin kuuluu niin vahvasti tämä syyllisen etsiminen. Ratkaisun etsiminen olis vähän tehokkaampaa. Voi sanoa vaikka "voi paska" ja ruveta miettimään, että miten sotkusta pääsee eroon.
-
Xfff: Onko se haukkuminen aina pakko kohdentaa johonkin ihmiseen tai eläimeen? Miks suomalaiseen kulttuuriin kuuluu niin vahvasti tämä syyllisen etsiminen. Ratkaisun etsiminen olis vähän tehokkaampaa. Voi sanoa vaikka “voi paska” ja ruveta miettimään, että miten sotkusta pääsee eroon.
Ihan universaali ihmisten ominaisuus. Ei liity suomalaisuuteen millään tavalla. Joku sisäänrakennettu pakottava tarve etsiä joku syntipukki aina. -
Vääränvärinen: Ihan universaali ihmisten ominaisuus. Ei liity suomalaisuuteen millään tavalla. Joku sisäänrakennettu pakottava tarve etsiä joku syntipukki aina.
Innostuin googlailemaan asiasta lisätietoa ja ilmeisesti on ihan psykologinen fakta, että syyttely ongelmatilanteissa ei ainakaan omaa mieleterveyttä edistä hirveästi. https://www.psychologytoday.com/blog/what-would-aristotle-do/201207/stop-playing-the-blame-game -
-
King Arthur: Ja kyllä, on OK leikillään hyvällä äänensävyllä kutsua kissaa kusipäämulkuksi. Onhan lemmikit joskus, se on ihan tervettä purkautumista ja vitsailua. Mutta jos oikeasti suuttuu eläimelle koska ei ymmärrä ettei se ole ihminen, siinä on jotain mätää. Ja olen Sarahin kanssa samaa mieltä, ei ap aikonut tehdä kanipaistia. Mielestäni Sarahin viesti oli vain rauhoitteleva “moi, tälleen pupun kuvakulmasta terve”, eikä mikään hysteerinen reaktio.
Minua on kuitenkin alkanut ärsyttää nämä iänikuiset hassunhauskasti "Moi, minä olen sen ja sen kani" -tyyliin kirjoitetut viestit. Ne saattoivat olla hauskoja ehkä joskus 1980-luvulla. -
King Arthur: Joo en todellakaan tarkoittanut “mielenosoittamista” kuten ihmiset tai edes lapsi-ihmiset tekevät. Mutta kyllä, lemmikit turhautuvat yksinään ja siinä tapahtuu kaikkea jänskää kuten asunnon tuhoamista. Ja kyllä se silloin on suora viesti sille kusipäälle joka ötökän jätti yksin. Ei se ole mitään “pahimman laatuista” inhimillistämistä jos yrittää ymmärtää eläintä ja sen turhautumista. Kommenttisi oli mielestäni outo.
Miksi kommenttini oli outo? Koska puutuin siihen, että käytät huonoja, täysin vääriä ja inhimillistäviä ilmaisuja koirasi toiminnasta samalla, kun tuomitset muita täysin harmittomasta inhimillistämisestä? Mikä siinä mielestäsi on outoa? Yritän vääntää rautalangasta; sanavalinnoillasi vahvistat äärimmäisen valitettavaa ja yleistä harhaluuloa siitä, että eläimet pystyisivät "osoittamaan mieltään" eli tietoisesti kostamaan taikka muutoin ilmaisemaan pahantuulisuutensa omistajalleen. Tämähän ei siis ole mitenkään mahdollista, kuten varmasti hyvin tiedät. Käyttämällä tuollaisia ilmaisuja omalta osaltasi kuitenkin levittelet tätä höpönhöpöä ja eläimethän siinä lopulta kärsivät. Tekstistäsi ei myöskään alunperin mitenkään käynyt ilmi, käytätkö vain ilmaisua "osoittaa mieltään" väärin, vai uskotko sittenkin, että koira sellaiseen käytökseen pystyisi. Olisi ollut toden totta hassua, jos itse uskoisit koiran pystyvän varsin korkeatasoiseen ajatteluun samalla syytellen muita samanlaisesta inhimillistämisestö. -
Xfff: Innostuin googlailemaan asiasta lisätietoa ja ilmeisesti on ihan psykologinen fakta, että syyttely ongelmatilanteissa ei ainakaan omaa mieleterveyttä edistä hirveästi. https://www.psychologytoday.com/blog/what-would-aristotle-do/201207/stop-playing-the-blame-game
Kiitos linkistä! Kyllähän se niin on, että moni asia olisi maailmassa paremmin, kun jätettäisiin turha sormella osoittaminen vähemmälle ja katsottaisiin välillä myös peiliin. -
Pystyn samaistumaan Sannaan, sillä koirani söi kännykkäni. Samainen koira järsi myös äitini silmälasit. Oma vikahan se on kun jättää koiran ulottuville, mutta kyllä siitä turhautuu.
-
Hienosti oletatte, että johtoja ei ollut suojattu. Kani jyrsii kyllä tiensä muovisen suojan läpi, jos tarpeeksi huvittaa. Kani saa myös kovasti touhutessaan siirrettyä suojia juuri sen verran, että pieni turpa mahtuu mutustelemaan herkullista "juurta", joka sisältä pilkottaa. Eläinten ja lasten kanssa voi varautua kaikkeen tiettyyn pisteeseen asti, mutta silti mitä vain voi sattua. Kyllähän se vituttaa. Kani voi silti olla rakas ja ihana ja haukut esitetty lepertelevällä äänellä, jonka kani ymmärtää paremmin kuin yhtäkään kaunista sanaa.
-
joopajoo: Jani-Petteri vihdoin keksi keinon kiertää äitin asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen.
Jani-Petteri vihdoin keksi keinon kiertää äitin asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen.ani-Petteri vihdoin keksi keinon kiertää äitin asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen.ni-Petteri vihdoin keksi keinon kiertää äitin asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen.i-Petteri vihdoin keksi keinon kiertää äitin asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen.Petteri vihdoin keksi keinon kiertää äitin asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen.etteri vihdoin keksi keinon kiertää äitin asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen.tteri vihdoin keksi keinon kiertää äitin asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen.teri vihdoin keksi keinon kiertää äitin asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen.eri vihdoin keksi keinon kiertää äitin asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen.ri vihdoin keksi keinon kiertää äitin asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen.i vihdoin keksi keinon kiertää äitin asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen. vihdoin keksi keinon kiertää äitin asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen.vihdoin keksi keinon kiertää äitin asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen.ihdoin keksi keinon kiertää äitin asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen.hdoin keksi keinon kiertää äitin asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen.doin keksi keinon kiertää äitin asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen.oin keksi keinon kiertää äitin asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen.in keksi keinon kiertää äitin asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen.n keksi keinon kiertää äitin asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen. keksi keinon kiertää äitin asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen.keksi keinon kiertää äitin asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen.eksi keinon kiertää äitin asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen.ksi keinon kiertää äitin asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen.si keinon kiertää äitin asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen.i keinon kiertää äitin asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen. keinon kiertää äitin asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen.keinon kiertää äitin asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen.einon kiertää äitin asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen.inon kiertää äitin asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen.non kiertää äitin asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen.on kiertää äitin asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen.n kiertää äitin asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen. kiertää äitin asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen.kiertää äitin asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen.iertää äitin asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen.ertää äitin asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen.rtää äitin asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen.tää äitin asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen.ää äitin asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen.ä äitin asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen. äitin asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen.äitin asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen.itin asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen.tin asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen.in asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen.n asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen. asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen.asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen.settama tietokonekielto kahdeksan jälkeen.ettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen.ttama tietokonekielto kahdeksan jälkeen.tama tietokonekielto kahdeksan jälkeen.ama tietokonekielto kahdeksan jälkeen.ma tietokonekielto kahdeksan jälkeen.a tietokonekielto kahdeksan jälkeen. tietokonekielto kahdeksan jälkeen.tietokonekielto kahdeksan jälkeen.ietokonekielto kahdeksan jälkeen.etokonekielto kahdeksan jälkeen.tokonekielto kahdeksan jälkeen.okonekielto kahdeksan jälkeen.konekielto kahdeksan jälkeen.onekielto kahdeksan jälkeen.nekielto kahdeksan jälkeen.ekielto kahdeksan jälkeen.kielto kahdeksan jälkeen.ielto kahdeksan jälkeen.elto kahdeksan jälkeen.lto kahdeksan jälkeen.to kahdeksan jälkeen.o kahdeksan jälkeen. kahdeksan jälkeen.kahdeksan jälkeen.ahdeksan jälkeen.hdeksan jälkeen.deksan jälkeen.eksan jälkeen.ksan jälkeen.san jälkeen.an jälkeen.n jälkeen. jälkeen.jälkeen.älkeen.lkeen.keen.een.en.n..Jani-Petteri vihdoin keksi keinon kiertää äitin asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen. -
rutut oikiaa kyllä: Jani-Petteri vihdoin keksi keinon kiertää äitin asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen.ani-Petteri vihdoin keksi keinon kiertää äitin asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen.ni-Petteri vihdoin keksi keinon kiertää äitin asettama tietokonekielto kahdeksan jälkeen. (...)
Mitä? -
-
Olis kyllä varmasti ollu parempi jos olis tuo kani kuollu olis saanu siitä hyvän kaipaisin.
-
KANI: Mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä olen tuo kani ja mä en tykkääää täämmöisetsä vitestiä.
c8 sä oot. -
noni: Johtoja syövän kissan omistajana voin sanoa, että vaikka noin niinku loogisella tasolla tiedostan että oma vika se oli kun jätin kuulokkeet sellaseen paikkaan missä kissa pääsi ne tuhoamaan... niin kyllä se kuulkaa silti ottaa päähän. Voin kertoa että oon joskus saattanut kyseistä kissaa kutsua [...]
Sinut pitäisi leikkauttaa ja jos se ei auta, viedä piikille.
Kommentti