Liian pieni hääpuku
Alastiko tässä pitää nyt alttarille mennä?
Seuraava
Mitä kaikkea saa syödä, että vielä lasketaan kasvissyöjäksi? Edellinen
Kulttuurierot ja joulukoristeet ravistelevat naapurisopua.
Mitä kaikkea saa syödä, että vielä lasketaan kasvissyöjäksi? Edellinen
Kulttuurierot ja joulukoristeet ravistelevat naapurisopua.
80 kommenttia
-
-
Voi elämän kevät kun tarjottu apu ei kelpaa, vaikka itse on pyytänyt...
-
Hei mitenkä sen pariskunnan kävi, joiden häihin ei saanut tulla ellei tuonut tietyn verran rahaa.. kun halusivat sinne häämatkalle.. vai miten se meni?
-
No mitähän ihmettä muut voi asialle tehdä kuin kertoa miten asia on? Muiden vika kun ei koskipossu halunnutkaan laihtua omiin unelmahäihin.
-
Tyypillinen "aina on jonkun muun syy ja vastuu, vaikka itse tilanteen aiheutin"-tapaus taas.
-
Ostin tän grillin sulta viime kesänä, mut en syönykkään niin paljon makkaraa ku luulin. Sun pitää ottaa tää takas ja palauttaa rahat! Kyllä myyjälläki pitää olla joku vastuu, hei! Ja ei jotenki nyt aukee tuo logiikka: "Varmaan alan vuokraamaan jotain halpispukua..." Siis puku ei sovi, mutta ei voi vuokrata toista pukua, koska on maksanu niin paljon puvusta, joka ei sovi. Kyllähä se varmasti pännii, mutta ei tuossa tilanteessa nyt hirveästi ole vaihtoehtoja.
-
-
Toivon, että Saaran tuleva mies lukee tuon keskustelun ja juoksee karkuun vielä, kun voi.
-
Miks mua vaan aina jaksaa naurattaa häihin, juhliin, kesäkuntoon ym. laihduttajat :D 1% siinä onnistuu, loput lihovat takaisin tai eivät laihdu ollenkaan. Tyhmää ottaa noin suuri riski noinkin tärkeän asian suhteen. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, tässä lisäksi viattomat auttajat.
-
Ei Saara kyllä mitenkään voinnut ekana laihtua ja vasta sitten ostaa sopivan kokoista hääpukua... On se myyjän vastuulla, kun ostaja ei pystynyt laihtumaan pukuun!
-
-
Tällaiset ihmiset toisaalta naurattaa, mutta sitten saavat pahalle tuulelle, kun tajuaa, että jotkut ovat oikeasti noin ***tanan idiootteja. Sama juttu, kun luin Ilta-Sanomien sivuilta saituudesta esimerkkejä. Pahimmillaan todellisia *****reikiä ja itsekkäitä loisia. Säästäväisyys sinänsä OK. Hyväksikäyttö EI.
-
Paras ratkaisu on perua ne häät. Vaikuttaa siltä, että se tuleva avioliitto perustuu yhtä epärealistisille odotuksille kuin tämä puku asia.
-
Alkoi ärsyttämään tämä asenne: ite ostin liian pienen, en onnistunut tavoitteessani laihduttaa, en sopinut palautuksesta, ostin muutenkin liian kalliin mekon omaan budjettiini, vitun myyjät ko aina kusettaa! Että kiitti vaan teilleki tästä.
-
Mun unelmahäät olisi sellaiset, että siellä olisi rakas mies ja paljon ystäviä. Toteutus on kyllä yhtä epärealistista, kuin Saaralla joten toivon, ettei mua ikinä kosita koska silloin kutsuvieraslistaa tekiessä konkretisoituisi kuinka yksinäinen olen ja tulisi lähinnä itku. :(
-
15 kiloa todellista painoa (siis muuta kuin vettä tms. pikanäännytyskuurin kautta) ei tipu muutamassa kuukaudessa. Jos painon kertymiseen menee vuosia, on syytä odottaa että se tippuu sitäkin hitaammin. Äkkinäisillä laihdutuskuureilla paino vain tulee takaisin, ja keho takertuu siihen entistä tiukemmin varautuessaan seuraavaan nääntymisjaksoon.
-
Jos olisin puvun myyjä, ja näkisin tämän, niin tarjoutuisin ottamaan puvun kyllä takaisin. Pyytäisin vain vuokraa sellaiset 100-200€ per kuukausi, eikös se olisi ihan kohtuullista?
-
En ole oikeen ikinä ymmärtänyt naimisiinmenoa. Itse teen niin että valitsen jonkun rikkaan akan ja elelen ilman huolen häivää käyttämällä kyseisen akan rahoja ja kun akalta loppuu rahat niin uutta vaan ettimään. Samalla pysyy mielikin virkeänä kun ei tarvii samaa muijaa katella ja tulee taas uutuuden viehätys. :D
-
Kylläpä vituttaisi olla tuon mies; ensin akka kinuaa itselleen saatana tonnin kuteen jota aikoo käyttää tasan yhden (1) kerran. Lopputulos oli arvattavissa jo siinä vaiheessa kun nämä huippuideat "liian pieni mekko" ja "laihdutus" tulivat kuvioon mukaan. Kuukaudet vierii ja muija vaan turpoaa entisestään, siideriä ja sipsiä kuluu, lenkkiä ja salia ei jaksa kun on outoja kipuja siellä täällä. Tässä vaiheessa mies on jo saanut allokoitua ylimääräisiä varoja uuden puvun ostoon, koska tietää mitä tulee käymään. Tuhannen euron hifistelypuku on miehen mielessä jo hävikkien joukkoon, sinne talvivaaran osakkeiden seuraksi. Lopulta kolme viikkoa ennen häitä nainenkin suostuu myöntämään totuuden ja syyttää miestä lihomisestaan. Mies ottaa tyynenä syytökset vastaan "noh, käydään ostamassa uusi puku, rakas". Tilanne prukautuu lopullisesti kolmen vuoden kuluttua talvisena lauantai-iltana.
-
-
Jos haluaa välttyä mielensäpahoittamiselta, ei koskaan pidä hankkia vaatetta vartalolle, jonka haluaisi itselleen, vaan sille vartalolle, joka jo on.
-
Kuppi: Hmm eikös siitä ollu jatko”moka” täälä
Variseva: Hei mitenkä sen pariskunnan kävi, joiden häihin ei saanut tulla ellei tuonut tietyn verran rahaa.. kun halusivat sinne häämatkalle.. vai miten se meni?
Alkuperäinen juttu: http://www.feissarimokat.com/2015/07/ei-haappoinen-haakutsu/ Jatko: http://www.feissarimokat.com/2015/07/haahullu-vastaa-kritiikkiin/ Lopputulema: http://www.feissarimokat.com/2015/09/mutta-mita-tapahtui-justiinalle/ Ole hyvä :) -
Olipa pitkästä aikaa moka, jota lukiessa oikein ääneen naurahdin. :D "...tää myyjä ei suostu ottamaan pukua takaisin enkä tiedä mitä mun pitäis tehdä.."
-
Jotenkin symppaan tätä Saaran tunnetilaa, vaikka se ei mitenkään oikeutakaan purkamaan omaa pahaa oloa muihin. Mutta ottaahan se päähän, kun on ollut korkeat tavoitteet, loisteliaat mielikuvat ja sitten niihin ei pääsekään. Pettymys itseen on valtava, ja sitten pitäis vielä hyväksyä se, että on mokannut itse tässä mekkoasiassa. Uskon, että Saarakin sen vielä ymmärtää, hengähdettyään ensin vähän. Toivon Saaralle myötätuntoista suhtautumista omaan kehoon ja itseen muutenkin. Sekä hyviä häitä, jotka ovat varmasti onnelliset, kunhan tämä pettymys helpottaa ja voi keskittyä olennaiseen.
-
-
Hip hop: 15 kiloa todellista painoa (siis muuta kuin vettä tms. pikanäännytyskuurin kautta) ei tipu muutamassa kuukaudessa. Jos painon kertymiseen menee vuosia, on syytä odottaa että se tippuu sitäkin hitaammin. Äkkinäisillä laihdutuskuureilla paino vain tulee takaisin, ja keho takertuu siihen entistä tiukemmin varautuessaan seuraavaan nääntymisjaksoon.
Tutkimukset eivät ihan varsinaisesti tue tätä. Nopeilla laihduttajilla on aika hyvä "ennuste". Tilastoa vääristää varsinkin arkikokemus kaikista vesi-kaali-yrityksistä jotka yleensä perustuvat samaan haluttomuuteen elää pitkäjänteisesti hyvin kuin millä lihominen tapahtui alunperinkin. Eli, jos et ole valmis laihduttamaan terveellisesti eli tarpeeksi kauaa, voi se olla merkki siitä ettet myöskään jaksa pitää tervettä painoa yllä sen vaatimillaterveellisillä keinoilla vaan seuraus on heikotus ja kurjuus jota paetaan "hyvällä omallatunnolla" syömiseen taasen. Jos taas laihduttamisen perusta on terveellinen ja järkevä elintapojen muutos niin laihtua saa jonkun aikaa nopeanakin pyräyksenä ilman että se paino minkään fysiologisen syyn takia ainakaan mitenkään pomppaa takaisin. Muutama kuukausi toki on liian lyhyt aika viidelletoista rasvakilolle, mutta toisaalta se varmaan oli mukana tuossa tavoitellussa 15 kilossa sikäli kun ei muuta mainittu ja kukaan ei toisaalta voi silmämääräisesti täysin erotella mikä osa sitä painon putoamista oli rasvaa ja mikä nestettä, ne kun aina putoavat rinnakkain jonnin verran, myös myöhemmin kuin alussa. -
Nainen tieten tahtoen ostaa itselleen liian pienen hääpuvun ja sitten syyttää siitä myyjää kun ei mahdukaan siihen? Millä ihmeen logiikalla tuo on mitenkään myyjän syytä?
-
En kyllä ymmärrä miksi kukaan ostaisi etukäteen 1000 euron hääpuvun vartalolle josta ei ole varmaa että se sopii. Joko rahaa on oltava kuin roskaa, kuten tässä tapauksessa ei vaikuta olevan tai sitten on suuruudenhullu ja kuvitelmat itsestä ja puvunsopivuudesta olivat aivan liikaa.
-
Yksinäinen: Mun unelmahäät olisi sellaiset, että siellä olisi rakas mies ja paljon ystäviä. Toteutus on kyllä yhtä epärealistista, kuin Saaralla joten toivon, ettei mua ikinä kosita koska silloin kutsuvieraslistaa tekiessä konkretisoituisi kuinka yksinäinen olen ja tulisi lähinnä itku.
Mäkin oon yksinäinen. Mennäänkö naimisiin? -
Tämä tarina kuulostaa todella tutulta, ihan kuin olisin vähän aikaa sitten lukenut saman englanniksi jossain...
-
Haiskahtaa pahasti sille että joku on lukenut hieman Not Always Right:ia. Siellä nimittäin oli miltei tismalleen samanlainen juttu juuri tossa muutama viikko sitten...
-
onhan se muitten vika, jos ITSE on a) ostanut liian pienen puvun (tarkoituksella?!), b) KALLIIN puvun (kuka ostaa tonnin puvun, joka ei mahdu päälle?!?!?) c) ei ole laihuttanut tarpeeksi, d) on lihonut entisestään, e) muut yrittää auttaa minkä voi (tossa tilanteessa ei paljon voi muuta ku neuvoa).
-
Raino: En ole oikeen ikinä ymmärtänyt naimisiinmenoa. Itse teen niin että valitsen jonkun rikkaan akan ja elelen ilman huolen häivää käyttämällä kyseisen akan rahoja ja kun akalta loppuu rahat niin uutta vaan ettimään. Samalla pysyy mielikin virkeänä kun ei tarvii samaa muijaa katella ja tulee taas uutuuden viehätys.
hei sinä unelmieni mies! ota yhteyttä <3 -
Juomari: Haiskahtaa pahasti sille että joku on lukenut hieman Not Always Right:ia. Siellä nimittäin oli miltei tismalleen samanlainen juttu juuri tossa muutama viikko sitten…
Olen töissä pukuliikkeessä ja voin sanoa, että näitä pukuun laihduttajia on aina ollut ja tule aina olemaan, eikä tosiaan rajoitu vain häihin. Harvoin menee tavoitteet ihan nappiin, mutta yleensä pienet erot on korjattavissa. Näitä suuremman tavoitteen Saarojakin on nähty ja itkuhan siinä helposti tirahtaa. Yleensä kuitenkin keksitään joku ratkaisu, ettei aivan näin naurettavaksi showksi mene, mutta muistan hyvin erään tapauksen, joka mittatilauksena halusi niin järkyttävän koltun, ettei me sitä enää voitu eteenpäin myydä ja kun asiakas ei sitten pukuun mahtunut, alkoi perus uhkailu kuluttajavirastolla yms. :D -
Yksinäinen: Mun unelmahäät olisi sellaiset, että siellä olisi rakas mies ja paljon ystäviä. Toteutus on kyllä yhtä epärealistista, kuin Saaralla joten toivon, ettei mua ikinä kosita koska silloin kutsuvieraslistaa tekiessä konkretisoituisi kuinka yksinäinen olen ja tulisi lähinnä itku.
minun häissäni ei ollut paljon ystäviä, mutta sitäkin tärkeämpiä. ei se määrä, vaan se laatu. -
Yksinäinen: Mun unelmahäät olisi sellaiset, että siellä olisi rakas mies ja paljon ystäviä. Toteutus on kyllä yhtä epärealistista, kuin Saaralla joten toivon, ettei mua ikinä kosita koska silloin kutsuvieraslistaa tekiessä konkretisoituisi kuinka yksinäinen olen ja tulisi lähinnä itku.
Sama vika...lisäksi sukilaisetkin on niin onnettomia matkustamaan, että juhlat pitäisi pitää jonkun olohuoneessa jos meinaisi niitä odottaa vieraiksi. -
keventäjät: Miks mua vaan aina jaksaa naurattaa häihin, juhliin, kesäkuntoon ym. laihduttajat 1% siinä onnistuu, loput lihovat takaisin tai eivät laihdu ollenkaan. Tyhmää ottaa noin suuri riski noinkin tärkeän asian suhteen. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, tässä lisäksi viattomat auttajat.
Eihän se nyt oo riski jos oikeasti on päättänyt onnistua ja tekee tosissaan töitä sen eteen. Jos ei motivaatio riitä niin ei onnistu. Mua lähinnä naurrattaa ihmiset jotka aikoo laihduttaa ja haluaa laihduttaa mutta eivät tosissaan pitäydy tavoitteissa kuin hetken. Vaikka itsekkin ajoittain kuulun juuri tähän ryhmään. Ensin kovasti vaivaa ja juuri kun saa pudotuksen hyvin käyntiin luovuttaa jostain pienestä syystä tai alkaa muuten vain lipsumaan. Sehän se tässä parasta onkin kun myyjää syyttää siitä ettei itse ole tosissaan lahduttanut. Vielä jos koko ei ole lähelläkään ja suurentaminen ei auta niin on todennäköisesti jo alun alkaen laittanut aivan liian kovat tavoitteet omaan päättäväisyyteen verrattuna. -
Mr. Fuckface: Kylläpä vituttaisi olla tuon mies; ensin akka kinuaa itselleen saatana tonnin kuteen jota aikoo käyttää tasan yhden (1) kerran. Lopputulos oli arvattavissa jo siinä vaiheessa kun nämä huippuideat “liian pieni mekko” ja “laihdutus” tulivat kuvioon mukaan. Kuukaudet vierii ja muija vaan turpoaa entisestään, siideriä ja sipsiä kuluu, lenkkiä ja salia ei jaksa kun on outoja kipuja siellä täällä. Tässä vaiheessa mies on jo saanut allokoitua ylimääräisiä varoja uuden puvun ostoon, koska tietää mitä tulee käymään. Tuhannen euron hifistelypuku on miehen mielessä jo hävikkien joukkoon, sinne talvivaaran osakkeiden seuraksi. Lopulta kolme viikkoa ennen häitä nainenkin suostuu myöntämään totuuden ja syyttää miestä lihomisestaan. Mies ottaa tyynenä syytökset vastaan “noh, käydään ostamassa uusi puku, rakas”. Tilanne prukautuu lopullisesti kolmen vuoden kuluttua talvisena lauantai-iltana.
Meleko ärsyttävä automaattioletus, että naisella ei olisi itsellään rahaa omiin ostoksiinsa. Nykyään kumminkin yleensä molemmat käyvät töissä, joten miksi mies olisi silti automaattisesti maksaja? Miksi naisen pitäisi kinuta mieheltä vaatetta kun voi sen aikuisena ihmisenä itse omin luvin ja rahoin hankkia? Saaran päätä ei tosin näytä paljon järki pakottavan, joten enpä oikeastaan ihmettelisi jos sillä olisi samanlainen ajattelutapa kuin sinulla. -
Käsittämätön ajatus että myyjä olisi vastuussa siitä, pystyykö ostaja laihduttamaan tarpeeksi mahtuakseen tietoisesti ostamaansa liian pieneen hääpukuun. Ihmisten tyhmyydellä ei ole mitään rajaa.
-
-
Omat hääni olivat eeppinen katastrofi. Tulli söi puvun ja kun se tuli se ei ollut sovitunlainen ja hiha hajosi jo aamulla. Catering sähläsi sekä osan ruoasta että koko kakun, soundsystem hajosi, ja yksi pariskunta riitaantui keskenään. Me sotkeennuimme häävalssissa pelkkää hermostuneisuuttamme ja mistään muutenkaan tahtonut tulla mitään. Sulhasen perhe joi liikaa ja alkoi laulaa. Meditoin ajatusta "huomenna tähän aikaan olen maailman ihanimman miehen vaimo, joten vitut puvusta/ kakusta/ etc" enkä hermostunut. Muutama vieras ryhtyi extempore DJ'si, kaikki tanssivat ja joivat (baari sentään ei hajonnut), ja väittävät jälkeenpäin että hauskaa oli. Ja avioliitto on ollut onnellinen -joten eivät häät olleet katastrofi ollenkaan, koska lopputulos on mitä toivottiin. Herää kysymys haluavatko nämä draamalaamat oikeastaan avioliiton vai vain ne häät?
-
Olin mukana, kun ystäväni osti uutta hääpukua liikkeestä. Ystäväni ämpyili samaa, aikoi laihduttaa... Myyjä sanoi suoraan, että he eivät myy liian pieniä hääpukuja, vaan hääpuku sovitetaan ostaessa ja pukua tarvittaessa voidaan sitten pienentää juuri ennen häitä. Ja jos häihin on monta, monta kuukautta, voidaan valita esim. selästä nauhoitettu puku, jossa on reilusti säätövaraa MIKÄLI joku sattuisi laihtumaan häiden järjestelystressin aikana esim. 10 kiloa... Luin rivien välistä, että ei kavennella kenenkään pukuja ikinä. Ystäväni hääpuku maksoi uutena 800e. Että maksettu 1000e käytetystä hääpuvusta, myyjä on kyllä nauranut matkalla pankkiin...
-
Raino: En ole oikeen ikinä ymmärtänyt naimisiinmenoa. Itse teen niin että valitsen jonkun rikkaan akan ja elelen ilman huolen häivää käyttämällä kyseisen akan rahoja ja kun akalta loppuu rahat niin uutta vaan ettimään. Samalla pysyy mielikin virkeänä kun ei tarvii samaa muijaa katella ja tulee taas uutuuden viehätys.
"Hei, olen Raino. Minulla on jatkuvasti hirveän paha mieli ja olen katkera koko maailmalle. Koska epäonnistunut elämäni on kaikkien muiden syy, provoan ja trollaan epätoivoisesti jokaiseen postaukseen. Jos joku vaikka reagoisi, koska ei minulla ole mitään muutakaan elämää. Yritän sotkea kaikki keskustelut, joita näen, koska ei muillakaan saa olla kivaa, jos minulla ei ole. Mutta ihan erityisesti haluan vain huomiota, ihan millä tavalla vaan, huomatkaa nyt edes joku minut!" -
Siis voi luoja miten paljon mä vihaan tollasia saaran kaltaisia ihmisiä!!!Siis vittu,ite on läski ja ostaa liian pienen puvun, jatkaa syömistä ja lihoomista vaikka pitäs laihduttaa.sitten valittaa kun ei mahdu puku päälle ja ei voi palauttaa yksityishenkilölle sitä,ja kaikki on tietenki muiden vika.Jumalauta että etoo ja raivostuttaa.!
-
Vuohi: Tyypillinen “aina on jonkun muun syy ja vastuu, vaikka itse tilanteen aiheutin”-tapaus taas.
Jep, näitä tapauksia on nykyään aivan liikaa. Ei se voi tehdä niin kipeetä myöntää vaikka edes itselleen, että nyt tuli tehtyä todella huono päätös. Polttakoon Saara kolttunsa ja perukoon häänsä sitten. Näköjään ei ollut tarpeeksi spesiaali juhlapäivä, kun ei viitsinyt tavoitettaan toteuttaa. Ja vaikka häät ovatkin spesiaali päivä naisen ja tietysti miehen elämässä, ja sitä haluaa olla päivän prinsessana niin se päivä on kuitenkin, kuten muutkin päivät, alle 24 tunnissa ohi ja sitten alkaa auvoisa avioelämä. Ei se siitä puvusta kiinni ole, että millainen päivä siitä tulee eikä niissä pukuvuokraamoissa nyt mitään "rumia halpispukuja" ole. Olis kannattanut miettiä loppuun asti ennen kuin sitouttaa itse itsensä laihtumaan 15 kiloa häihin mennessä. -
Sannni: Omat hääni olivat eeppinen katastrofi. Tulli söi puvun ja kun se tuli se ei ollut sovitunlainen ja hiha hajosi jo aamulla. Catering sähläsi sekä osan ruoasta että koko kakun, soundsystem hajosi, ja yksi pariskunta riitaantui keskenään. Me sotkeennuimme häävalssissa pelkkää hermostuneisuuttamme ja mistään muutenkaan tahtonut tulla mitään. Sulhasen perhe joi liikaa ja alkoi laulaa. Meditoin ajatusta “huomenna tähän aikaan olen maailman ihanimman miehen vaimo, joten vitut puvusta/ kakusta/ etc” enkä hermostunut. Muutama vieras ryhtyi extempore DJ’si, kaikki tanssivat ja joivat (baari sentään ei hajonnut), ja väittävät jälkeenpäin että hauskaa oli. Ja avioliitto on ollut onnellinen -joten eivät häät olleet katastrofi ollenkaan, koska lopputulos on mitä toivottiin. Herää kysymys haluavatko nämä draamalaamat oikeastaan avioliiton vai vain ne häät?
Sinulla on hyvä asenne, kuoma. Se on juuri näin, että vaikka tulee mutkia matkaan niin täytyy varsinkin keskittyä siihen elämään häiden jälkeen. Tämmöset naiset varmaan haluaa juuri ne täydelliset prinsessaglamourtimanttiajakultaa-häät ja vähät välittää jatkosta. -
Moni nuori tyttö haaveilee menevänsä naimisiin ja monestihan avioliitto kestää sen 1-2 vuotta. On tuntunut siltä, että naimisiinmeno on yhtäkuin "Ihana hääpäivä, jolloin MINÄ olen pääosassa" ja yllätytään saadessaan miehen kaupan päälle. Suomessa voisi olla "My super sweet 16" -juhlat niin jokainen pissaliisa saisi oman prinsessapäivän. Ei tarvitsisi kohdata avioliiton arkea ja todellisuutta. Moni menee kihloihin ja naimisiin, koska se on "kivaa" ja ihmetellään "Mikä rakkaus ja loppuelämän sitoutuminen?"
-
Ai että. Ai etän että. Onhan se niin, että tuollainen laihdutuslupaus on suurimman luokan itsepetos.
-
-
Ok, let me get this right: Ostaa tonnin hääpuvun, aikoo laihtua 15 kiloa n. puolessa vuodessa. Ajattelee todennäköisesti että mm. se omista vähistä rahoista maksettu tonni on varmasti tarpeeksi hyvä motivaattori... Ei ole, lihoo entisestään. Yrittää kaataa keittämänsä sopan puvun myyneen / kenen tahansa niskaan. Yksi neuvo Saaran tulevalle miehelle: juokse kun vielä voit.
-
hääpuvun ostoa sivusta seurannut: Ystäväni hääpuku maksoi uutena 800e. Että maksettu 1000e käytetystä hääpuvusta, myyjä on kyllä nauranut matkalla pankkiin…
Ootko kuullut, että hääpukuja on aika eri hintaisia? 800e on sieltä halvimmasta päästä. -
Sannni: Omat hääni olivat eeppinen katastrofi. Tulli söi puvun ja kun se tuli se ei ollut sovitunlainen ja hiha hajosi jo aamulla. Catering sähläsi sekä osan ruoasta että koko kakun, soundsystem hajosi, ja yksi pariskunta riitaantui keskenään. Me sotkeennuimme häävalssissa pelkkää hermostuneisuuttamme ja mistään muutenkaan tahtonut tulla mitään. Sulhasen perhe joi liikaa ja alkoi laulaa. Meditoin ajatusta “huomenna tähän aikaan olen maailman ihanimman miehen vaimo, joten vitut puvusta/ kakusta/ etc” enkä hermostunut. Muutama vieras ryhtyi extempore DJ’si, kaikki tanssivat ja joivat (baari sentään ei hajonnut), ja väittävät jälkeenpäin että hauskaa oli. Ja avioliitto on ollut onnellinen -joten eivät häät olleet katastrofi ollenkaan, koska lopputulos on mitä toivottiin. Herää kysymys haluavatko nämä draamalaamat oikeastaan avioliiton vai vain ne häät?
Minusta hääsi kuulostavat upeilta pippaloilta! -
Kiti: Moni nuori tyttö haaveilee menevänsä naimisiin ja monestihan avioliitto kestää sen 1-2 vuotta. On tuntunut siltä, että naimisiinmeno on yhtäkuin “Ihana hääpäivä, jolloin MINÄ olen pääosassa” ja yllätytään saadessaan miehen kaupan päälle. Suomessa voisi olla “My super sweet 16″ -juhlat niin jokainen pissaliisa saisi oman prinsessapäivän. Ei tarvitsisi kohdata avioliiton arkea ja todellisuutta. Moni menee kihloihin ja naimisiin, koska se on “kivaa” ja ihmetellään “Mikä rakkaus ja loppuelämän sitoutuminen?”
Omat vanhempani eivät kuulemma naimisiin mennessään pitäneet häitä lainkaan. He vain menivät pikaisesti käymään maistraatissa hoitamassa muodollisuudet pois alta. -
En oo ikinä ymmärtäny tätä unelmahäiden suunnittelua tai "tänä päivänä mikään ei saa mennä pieleen" -juttua koska silloon niistä kaikista todennäköisemmin tulee kaikkea muuta ku unelmahäät eikä mikää oo niinku pitäs. Omissa häissä joskus hamassa tulevaisuudessa pyrkisin ainaki siihen että ois vaan mahdollisimman hauskaa.
-
En kyllä usko, että Saara voisi mekkoa palauttaa liikeesenkään enää vuoden jälkeen vain siksi, että se on pieni. Mutta noin muuten ymmärrän kyllä Saaran ideaa noin osittain. Sillon kun itse pudotin painoa näin Halosella aivan ihanan kotelomekon ja ajattelin, että joskus vielä mahdun siihen. Ostin sen ja nyt - neljä vuotta myöhemmin mahdun siihen. Se oli hyvä tsemppimetodi, mutta en kyllä ikinä olisi uskaltanut tonnin häämekkoa ostaa samalla ajatuksella.
-
Saaralla taisi olla muutaman kuukauden ihmedieetti. Siis sellainen "syö ja juo mitä ikinä haluat - ihme jos laihdut!" -ihmedieetti.
-
Ullalle pisteet suorista lämpimistä sanoista. Harmi että ne meni kuuroille korville...
-
Kiti: Moni nuori tyttö haaveilee menevänsä naimisiin ja monestihan avioliitto kestää sen 1-2 vuotta. On tuntunut siltä, että naimisiinmeno on yhtäkuin “Ihana hääpäivä, jolloin MINÄ olen pääosassa” ja yllätytään saadessaan miehen kaupan päälle. Suomessa voisi olla “My super sweet 16″ -juhlat niin jokainen pissaliisa saisi oman prinsessapäivän. Ei tarvitsisi kohdata avioliiton arkea ja todellisuutta. Moni menee kihloihin ja naimisiin, koska se on “kivaa” ja ihmetellään “Mikä rakkaus ja loppuelämän sitoutuminen?”
No onhan nykyään vanhojentanssit tällanen prinsessapäivä. Hieno iso mekko, hiukset ja meikit viimesen päälle jne. Joku jätkä sinne raahataan, mutta ei niin väliä kuka, kuhan joku on ja loppuelämää ei sen kanssa tarvii viettää. Tosin ero taitaa olla se, että samaan aikaan sitä prinsessapäivää viettää sata muutaki likkaa, eikä saa ite paistatella huomion keskipisteenä. Jos itse joskus menen naimisiin, haluan kyllä pienet ja yksinkertaiset tunnelmalliset kekkerit kaikkein tärkeimpien ihmisten kanssa, enkä todellakaan osta mitään tonnin pukua, kun sillä rahalla saa jo häämatkanki. -
En kyllä menis noin pahapäisen ja vielä tyhmän muijan kanssa naimisiin. :(
-
Siskolle kävi vastaava. Mutta syy ei ollut hänessä. Liikkestä lähetettiin 2 numeroa liian pieni hame kuin tilattiin. Ja sitä ei voinut paljon ennen häitä sovittaa vauvamasun takia ja kun pystyi sovittaa oli se kuulemma liian myöhäistä saada rahat, vain puvun vaihto olisi sopinut liikkeelle ja uusi puku tulisi muutaman kuukauden jälkeen häistä.
-
No ei kai se voi myyjän vika olla, että Saara on dokannut itsensä sikamaisen turskiin kuntoon. Olisi onnellinen, että on löytänyt tarpeeksi epätoivoisen jantterin naimaan mokomakin Nöfnöf-täti, jonka läskiperse ja rasvamaksa ei edes XXXL-koon mekkoon mahdu.
-
Mussoliini: No ei kai se voi myyjän vika olla, että Saara on dokannut itsensä sikamaisen turskiin kuntoon. Olisi onnellinen, että on löytänyt tarpeeksi epätoivoisen jantterin naimaan mokomakin Nöfnöf-täti, jonka läskiperse ja rasvamaksa ei edes XXXL-koon mekkoon mahdu.
Tuo nyt menee jo vähän liiotteluksi henkilöstä, jota et ole edes koskaan nähnyt. Onko sinulla jokin ongelma lihavuuden suhteen? -
Olen tehnyt virheen ja jonku muun pitää nyt kantaa vastuu. Tuo on kyllä todella rasittava ihmistyyppi.
-
Sannni: Omat hääni olivat eeppinen katastrofi. Tulli söi puvun ja kun se tuli se ei ollut sovitunlainen ja hiha hajosi jo aamulla. Catering sähläsi sekä osan ruoasta että koko kakun, soundsystem hajosi, ja yksi pariskunta riitaantui keskenään. Me sotkeennuimme häävalssissa pelkkää hermostuneisuuttamme ja mistään muutenkaan tahtonut tulla mitään. Sulhasen perhe joi liikaa ja alkoi laulaa. Meditoin ajatusta “huomenna tähän aikaan olen maailman ihanimman miehen vaimo, joten vitut puvusta/ kakusta/ etc” enkä hermostunut. Muutama vieras ryhtyi extempore DJ’si, kaikki tanssivat ja joivat (baari sentään ei hajonnut), ja väittävät jälkeenpäin että hauskaa oli. Ja avioliitto on ollut onnellinen -joten eivät häät olleet katastrofi ollenkaan, koska lopputulos on mitä toivottiin. Herää kysymys haluavatko nämä draamalaamat oikeastaan avioliiton vai vain ne häät?
Kuulostaa kuitenkin siltä, että porukalla on ollut hauskaa. Ja jos on musaa, juomaa ja tanssia, niin miksi ei olisi?
Kommentti