Talviruno
Tästä runoilijasta kuullaan vielä!
66 kommenttia
-
Tämä runo on klassikko jo syntyessään. Feissarimokien helmi! :D
-
Jäätävä runo! :'D Kuulostaa ihan Jenni Haukion kokoelmista kaivetulta...
-
-
No nyt on ilmeisesti otettu jotain kirjallista Activiaa, kun runosuoli sykkii suorastaan pyrskähdellen.
-
-
Nyt olen viimein nähnyt runon, joka on niin karsea, että se on jo hyvä :D Arvaus on pelkkä arvaus, mutta arvaan kuitenkin. Minusta näyttää siltä, että tämä runoilija on yrittänyt ottaa mallia suurempien runoilijoiden teoksista ja kirjoittaa niiden pohjalta oman runonsa. Runoilijan oma verbaalinen korva ei kuitenkaan ole vielä niin hyvä, että hän olisi osannut noukkia toisten töistä oleellisia elementtejä, minkä seurauksena hän tuli jäljitelleeksi keskenään yhteensopimattomia palasia ja kuroneeksi niitä yhteen oudoilla ja epämiellyttävän kuuloisilla tavoilla. Sen lisäksi hän on kai yrittänyt toteuttaa äidinkielentunnilta päähänjäänyttä tehokeinoa, toistoa, mutta luovuuden, inspiraation sekä harjaantuneisuuden puutteen vuoksi hän tuli noudattaneeksi tätä "sääntöä" liian kirjaimellisesti, ja sen vuoksi runo kuulostaa pikemminkin dorkalta lastenlaulujankutukselta kuin kauniilta taiteelta, johon toistoa olisi ripoteltu harvoihin, mutta sydämenpysäyttäviin kohtiin. Runon rakenne itsessään on silmäämiellyttävä; neljä nelirivistä säkeistöä, joista jokainen on jaettu kahteen osaan (ihmisen näkökulma ja hiiren näkökulma, jotka on kirjoitettu samankaltaisesti mutta ei identtisesti), minkä lisäksi jokaisen säkeistön välissä on yksittäinen sana, ja tuona yksittäisenä sanana esiintyy kaksi eri sanaa vuorotellen. Ongelma on kuitenkin se, että silmäämiellyttävä rakenne ei yleensä miellytä korvaa, ja runojen ensisijainen tarkoitus on yleensä hyvältä kuulostaminen eikä hyvältä näyttäminen. Kyseinen rakenne siis näyttäisi hyvältä vaikka villasukanvarressa (tummanharmaa raita, vaaleanharmaa raita, ohut sininen raita, tummanharmaa raita, vaaleanharmaa raita, ohut violetti raita, harmaat raidat, ohut sininen raita, harmaat raidat, ohut violetti raita jne.), mutta verbaalisessa teoksessa näin selkeän suunnitelmallinen rakenne ei vain toimi. Vaikuttaa siltä, että runon kirjoittaja on mieleltään matemaattinen ja visuaalinen, minkä vuoksi tällainen järjestelmällinen rakennus- ja sommittelutapa tulee häneltä luonnostaan, mutta hänen luontaiset lahjansa eivät ilmene yhtä voimakkaasti verbaalisen ja luovan älykkyyden puolella, minkä vuoksi hän ei kirjoittaessaan kyennyt näkemään, ettei runo toimi. Tai sitten kirjailija on ollut kännissä runoa kirjoittaessaan.
-
Kala: Nyt olen viimein nähnyt runon, joka on niin karsea, että se on jo hyvä Arvaus on pelkkä arvaus, mutta arvaan kuitenkin. Minusta näyttää siltä, että tämä runoilija on yrittänyt ottaa mallia suurempien runoilijoiden teoksista ja kirjoittaa niiden pohjalta oman runonsa. Runoilijan oma verbaalinen korva ei kuitenkaan ole vielä niin hyvä, että hän olisi osannut noukkia toisten töistä oleellisia elementtejä, minkä seurauksena hän tuli jäljitelleeksi keskenään yhteensopimattomia palasia ja kuroneeksi niitä yhteen oudoilla ja epämiellyttävän kuuloisilla tavoilla. Sen lisäksi hän on kai yrittänyt toteuttaa äidinkielentunnilta päähänjäänyttä tehokeinoa, toistoa, mutta luovuuden, inspiraation sekä harjaantuneisuuden puutteen vuoksi hän tuli noudattaneeksi tätä “sääntöä” liian kirjaimellisesti, ja sen vuoksi runo kuulostaa pikemminkin dorkalta lastenlaulujankutukselta kuin kauniilta taiteelta, johon toistoa olisi ripoteltu harvoihin, mutta sydämenpysäyttäviin kohtiin. Runon rakenne itsessään on silmäämiellyttävä; neljä nelirivistä säkeistöä, joista jokainen on jaettu kahteen osaan (ihmisen näkökulma ja hiiren näkökulma, jotka on kirjoitettu samankaltaisesti mutta ei identtisesti), minkä lisäksi jokaisen säkeistön välissä on yksittäinen sana, ja tuona yksittäisenä sanana esiintyy kaksi eri sanaa vuorotellen. Ongelma on kuitenkin se, että silmäämiellyttävä rakenne ei yleensä miellytä korvaa, ja runojen ensisijainen tarkoitus on yleensä hyvältä kuulostaminen eikä hyvältä näyttäminen. Kyseinen rakenne siis näyttäisi hyvältä vaikka villasukanvarressa (tummanharmaa raita, vaaleanharmaa raita, ohut sininen raita, tummanharmaa raita, vaaleanharmaa raita, ohut violetti raita, harmaat raidat, ohut sininen raita, harmaat raidat, ohut violetti raita jne.), mutta verbaalisessa teoksessa näin selkeän suunnitelmallinen rakenne ei vain toimi. Vaikuttaa siltä, että runon kirjoittaja on mieleltään matemaattinen ja visuaalinen, minkä vuoksi tällainen järjestelmällinen rakennus- ja sommittelutapa tulee häneltä luonnostaan, mutta hänen luontaiset lahjansa eivät ilmene yhtä voimakkaasti verbaalisen ja luovan älykkyyden puolella, minkä vuoksi hän ei kirjoittaessaan kyennyt näkemään, ettei runo toimi. Tai sitten kirjailija on ollut kännissä runoa kirjoittaessaan.
Huh, tää kommentti oli feissarimokien raskainta antia ikinä. Jos saat runoanalyysistä seitsemän kertaa itse runon pituisen, oia kiva nähdä sulta joku kirja-analyysi. -
Mitä useammin tämän luen, sitä nerokkaampana sitä pidän. Hämmentävää.
-
Kiitos tästä. Nyt päiväni alkaa hyvin. Ensin ajattelin, että äh runo, en jaksa lukea, vaan kylläpä kannatti. Nyt en voi lakata hymyilemästä. Myös.
-
Nyt oli kyllä vedet tulla silmistä kerrankin ihan oikeasti :D Pään.
-
hitto, tää on hieno. <3 saakohan tätä lainata? eikujoo. enhän mä tiedä kirjailijan nimeä kokonaisuudessaan. en siis lainaa. paitsi ton pään. myös.
-
-
Minusta tämä oli huonoudesaankin vain huono, paitsi tuo viimeinen kappale oli hyvä. Onhan paljon niitä hyviäkin huonoja runoja. Epäilen, että ensimmäiset kommentoijat ovat osa porukkaa, joka on päättänyt lähettää tämän feissarimokiin. Nyt sitten naureskellaan omille jutuille.
-
Kala: Nyt olen viimein nähnyt runon, joka on niin karsea, että se on jo hyvä Arvaus on pelkkä arvaus, mutta arvaan kuitenkin. Minusta näyttää siltä, että tämä runoilija on yrittänyt ottaa mallia suurempien runoilijoiden teoksista ja kirjoittaa niiden pohjalta oman runonsa. Runoilijan oma verbaalinen korva ei kuitenkaan ole vielä niin hyvä, että hän olisi osannut noukkia toisten töistä oleellisia elementtejä, minkä seurauksena hän tuli jäljitelleeksi keskenään yhteensopimattomia palasia ja kuroneeksi niitä yhteen oudoilla ja epämiellyttävän kuuloisilla tavoilla. Sen lisäksi hän on kai yrittänyt toteuttaa äidinkielentunnilta päähänjäänyttä tehokeinoa, toistoa, mutta luovuuden, inspiraation sekä harjaantuneisuuden puutteen vuoksi hän tuli noudattaneeksi tätä “sääntöä” liian kirjaimellisesti, ja sen vuoksi runo kuulostaa pikemminkin dorkalta lastenlaulujankutukselta kuin kauniilta taiteelta, johon toistoa olisi ripoteltu harvoihin, mutta sydämenpysäyttäviin kohtiin. Runon rakenne itsessään on silmäämiellyttävä; neljä nelirivistä säkeistöä, joista jokainen on jaettu kahteen osaan (ihmisen näkökulma ja hiiren näkökulma, jotka on kirjoitettu samankaltaisesti mutta ei identtisesti), minkä lisäksi jokaisen säkeistön välissä on yksittäinen sana, ja tuona yksittäisenä sanana esiintyy kaksi eri sanaa vuorotellen. Ongelma on kuitenkin se, että silmäämiellyttävä rakenne ei yleensä miellytä korvaa, ja runojen ensisijainen tarkoitus on yleensä hyvältä kuulostaminen eikä hyvältä näyttäminen. Kyseinen rakenne siis näyttäisi hyvältä vaikka villasukanvarressa (tummanharmaa raita, vaaleanharmaa raita, ohut sininen raita, tummanharmaa raita, vaaleanharmaa raita, ohut violetti raita, harmaat raidat, ohut sininen raita, harmaat raidat, ohut violetti raita jne.), mutta verbaalisessa teoksessa näin selkeän suunnitelmallinen rakenne ei vain toimi. Vaikuttaa siltä, että runon kirjoittaja on mieleltään matemaattinen ja visuaalinen, minkä vuoksi tällainen järjestelmällinen rakennus- ja sommittelutapa tulee häneltä luonnostaan, mutta hänen luontaiset lahjansa eivät ilmene yhtä voimakkaasti verbaalisen ja luovan älykkyyden puolella, minkä vuoksi hän ei kirjoittaessaan kyennyt näkemään, ettei runo toimi. Tai sitten kirjailija on ollut kännissä runoa kirjoittaessaan.
Tunnistan jotenkin kummasti itseni tästä luonnehdinnasta :D -
Tomaattisilppuri: Tunnistan jotenkin kummasti itseni tästä luonnehdinnasta
Myös. -
Tomaattisilppuri ja runoilija, oletteko siis molemmat kännissä? :)
-
Kala: Nyt olen viimein nähnyt runon, joka on niin karsea, että se on jo hyvä Arvaus on pelkkä arvaus, mutta arvaan kuitenkin. Minusta näyttää siltä, että tämä runoilija on yrittänyt ottaa mallia suurempien runoilijoiden teoksista ja kirjoittaa niiden pohjalta oman runonsa. Runoilijan oma verbaalinen korva ei kuitenkaan ole vielä niin hyvä, että hän olisi osannut noukkia toisten töistä oleellisia elementtejä, minkä seurauksena hän tuli jäljitelleeksi keskenään yhteensopimattomia palasia ja kuroneeksi niitä yhteen oudoilla ja epämiellyttävän kuuloisilla tavoilla. Sen lisäksi hän on kai yrittänyt toteuttaa äidinkielentunnilta päähänjäänyttä tehokeinoa, toistoa, mutta luovuuden, inspiraation sekä harjaantuneisuuden puutteen vuoksi hän tuli noudattaneeksi tätä “sääntöä” liian kirjaimellisesti, ja sen vuoksi runo kuulostaa pikemminkin dorkalta lastenlaulujankutukselta kuin kauniilta taiteelta, johon toistoa olisi ripoteltu harvoihin, mutta sydämenpysäyttäviin kohtiin. Runon rakenne itsessään on silmäämiellyttävä; neljä nelirivistä säkeistöä, joista jokainen on jaettu kahteen osaan (ihmisen näkökulma ja hiiren näkökulma, jotka on kirjoitettu samankaltaisesti mutta ei identtisesti), minkä lisäksi jokaisen säkeistön välissä on yksittäinen sana, ja tuona yksittäisenä sanana esiintyy kaksi eri sanaa vuorotellen. Ongelma on kuitenkin se, että silmäämiellyttävä rakenne ei yleensä miellytä korvaa, ja runojen ensisijainen tarkoitus on yleensä hyvältä kuulostaminen eikä hyvältä näyttäminen. Kyseinen rakenne siis näyttäisi hyvältä vaikka villasukanvarressa (tummanharmaa raita, vaaleanharmaa raita, ohut sininen raita, tummanharmaa raita, vaaleanharmaa raita, ohut violetti raita, harmaat raidat, ohut sininen raita, harmaat raidat, ohut violetti raita jne.), mutta verbaalisessa teoksessa näin selkeän suunnitelmallinen rakenne ei vain toimi. Vaikuttaa siltä, että runon kirjoittaja on mieleltään matemaattinen ja visuaalinen, minkä vuoksi tällainen järjestelmällinen rakennus- ja sommittelutapa tulee häneltä luonnostaan, mutta hänen luontaiset lahjansa eivät ilmene yhtä voimakkaasti verbaalisen ja luovan älykkyyden puolella, minkä vuoksi hän ei kirjoittaessaan kyennyt näkemään, ettei runo toimi. Tai sitten kirjailija on ollut kännissä runoa kirjoittaessaan.
Kappalejako on hyödyllinen. Myös. -
Siis mua oikeesti lähinnä vaan hämmentää että miten kenellekään tulee mieleen tallata eläin kuoliaaks? Varsinki joku järven jäällä kipittävä kaveri. Joo ei toi runo varmaan (?) tositapahtumiin perustu mutta jostainhan ideat kumpuaa... Toivottavasti ei Kaisa kauheen usein eläimiin törmää.
-
Mullakin oli hiiri. Vaan ei ole enää. Nokkansa mursi. Myös.
-
Demon: Huh, tää kommentti oli feissarimokien raskainta antia ikinä. Jos saat runoanalyysistä seitsemän kertaa itse runon pituisen, oia kiva nähdä sulta joku kirja-analyysi.
Ei se ole konsti eikä mikään, joku kirjallisuudenopiskelija ihan iloisesti -tai no, itkien ja punkun voimalla joskus mutta kuitenkin -kirjoittaa 150 sivua vaikka yhden sonetin väreihin liittyvien adjektiivien kontrasteista. Harvemmin sitä näkee että joku lyhesti löytää jutun Pään. -
Tämä kommentti ei ainakaan ollut silmiä hivelevä. Tai korvia. Myös.
Kala: Nyt olen viimein nähnyt runon, joka on niin karsea, että se on jo hyvä Arvaus on pelkkä arvaus, mutta arvaan kuitenkin. Minusta näyttää siltä, että tämä runoilija on yrittänyt ottaa mallia suurempien runoilijoiden teoksista ja kirjoittaa niiden pohjalta oman runonsa. Runoilijan oma verbaalinen korva ei kuitenkaan ole vielä niin hyvä, että hän olisi osannut noukkia toisten töistä oleellisia elementtejä, minkä seurauksena hän tuli jäljitelleeksi keskenään yhteensopimattomia palasia ja kuroneeksi niitä yhteen oudoilla ja epämiellyttävän kuuloisilla tavoilla. Sen lisäksi hän on kai yrittänyt toteuttaa äidinkielentunnilta päähänjäänyttä tehokeinoa, toistoa, mutta luovuuden, inspiraation sekä harjaantuneisuuden puutteen vuoksi hän tuli noudattaneeksi tätä “sääntöä” liian kirjaimellisesti, ja sen vuoksi runo kuulostaa pikemminkin dorkalta lastenlaulujankutukselta kuin kauniilta taiteelta, johon toistoa olisi ripoteltu harvoihin, mutta sydämenpysäyttäviin kohtiin. Runon rakenne itsessään on silmäämiellyttävä; neljä nelirivistä säkeistöä, joista jokainen on jaettu kahteen osaan (ihmisen näkökulma ja hiiren näkökulma, jotka on kirjoitettu samankaltaisesti mutta ei identtisesti), minkä lisäksi jokaisen säkeistön välissä on yksittäinen sana, ja tuona yksittäisenä sanana esiintyy kaksi eri sanaa vuorotellen. Ongelma on kuitenkin se, että silmäämiellyttävä rakenne ei yleensä miellytä korvaa, ja runojen ensisijainen tarkoitus on yleensä hyvältä kuulostaminen eikä hyvältä näyttäminen. Kyseinen rakenne siis näyttäisi hyvältä vaikka villasukanvarressa (tummanharmaa raita, vaaleanharmaa raita, ohut sininen raita, tummanharmaa raita, vaaleanharmaa raita, ohut violetti raita, harmaat raidat, ohut sininen raita, harmaat raidat, ohut violetti raita jne.), mutta verbaalisessa teoksessa näin selkeän suunnitelmallinen rakenne ei vain toimi. Vaikuttaa siltä, että runon kirjoittaja on mieleltään matemaattinen ja visuaalinen, minkä vuoksi tällainen järjestelmällinen rakennus- ja sommittelutapa tulee häneltä luonnostaan, mutta hänen luontaiset lahjansa eivät ilmene yhtä voimakkaasti verbaalisen ja luovan älykkyyden puolella, minkä vuoksi hän ei kirjoittaessaan kyennyt näkemään, ettei runo toimi. Tai sitten kirjailija on ollut kännissä runoa kirjoittaessaan.
-
-
Demon: Huh, tää kommentti oli feissarimokien raskainta antia ikinä. Jos saat runoanalyysistä seitsemän kertaa itse runon pituisen, oia kiva nähdä sulta joku kirja-analyysi.
Mä en ainakaan sitä haluis nähä o.O -
Kaisa nyt vaan kirjoitti huvikseen pienen runon. Mitä sillä voi menettää? Pään.
-
Kuvitelkaa millainen runo on vakavasti lausuttuna. Kaisa on. Luova.
-
Sen verran oli naivistinen runo, ettei aluksi oikein uponnut sisälle. Pään. Kieltämättä meni kyllä vähän yli hilseen. Myös. Lopulta sen sanoma hiljalleen saavutti tajunnan. Pään. Ja miellytti se ovelalla tavalla osaltaan. Myös.
-
Mikä kertakaikkiaan en ymmärrä miksi minäkin nauroin tälle runolle. Ehkä tämä oli vaan niin hauska. Jonkun pitäisi säveltää tähän sellainen eeppinen rakkauspopbiisi á la Celine Dion. Olisi takuuvarma hitti.
-
Kala: Nyt olen viimein nähnyt runon, joka on niin karsea, että se on jo hyvä Arvaus on pelkkä arvaus, mutta arvaan kuitenkin. Minusta näyttää siltä, että tämä runoilija on yrittänyt ottaa mallia suurempien runoilijoiden teoksista ja kirjoittaa niiden pohjalta oman runonsa. Runoilijan oma verbaalinen korva ei kuitenkaan ole vielä niin hyvä, että hän olisi osannut noukkia toisten töistä oleellisia elementtejä, minkä seurauksena hän tuli jäljitelleeksi keskenään yhteensopimattomia palasia ja kuroneeksi niitä yhteen oudoilla ja epämiellyttävän kuuloisilla tavoilla. Sen lisäksi hän on kai yrittänyt toteuttaa äidinkielentunnilta päähänjäänyttä tehokeinoa, toistoa, mutta luovuuden, inspiraation sekä harjaantuneisuuden puutteen vuoksi hän tuli noudattaneeksi tätä “sääntöä” liian kirjaimellisesti, ja sen vuoksi runo kuulostaa pikemminkin dorkalta lastenlaulujankutukselta kuin kauniilta taiteelta, johon toistoa olisi ripoteltu harvoihin, mutta sydämenpysäyttäviin kohtiin. Runon rakenne itsessään on silmäämiellyttävä; neljä nelirivistä säkeistöä, joista jokainen on jaettu kahteen osaan (ihmisen näkökulma ja hiiren näkökulma, jotka on kirjoitettu samankaltaisesti mutta ei identtisesti), minkä lisäksi jokaisen säkeistön välissä on yksittäinen sana, ja tuona yksittäisenä sanana esiintyy kaksi eri sanaa vuorotellen. Ongelma on kuitenkin se, että silmäämiellyttävä rakenne ei yleensä miellytä korvaa, ja runojen ensisijainen tarkoitus on yleensä hyvältä kuulostaminen eikä hyvältä näyttäminen. Kyseinen rakenne siis näyttäisi hyvältä vaikka villasukanvarressa (tummanharmaa raita, vaaleanharmaa raita, ohut sininen raita, tummanharmaa raita, vaaleanharmaa raita, ohut violetti raita, harmaat raidat, ohut sininen raita, harmaat raidat, ohut violetti raita jne.), mutta verbaalisessa teoksessa näin selkeän suunnitelmallinen rakenne ei vain toimi. Vaikuttaa siltä, että runon kirjoittaja on mieleltään matemaattinen ja visuaalinen, minkä vuoksi tällainen järjestelmällinen rakennus- ja sommittelutapa tulee häneltä luonnostaan, mutta hänen luontaiset lahjansa eivät ilmene yhtä voimakkaasti verbaalisen ja luovan älykkyyden puolella, minkä vuoksi hän ei kirjoittaessaan kyennyt näkemään, ettei runo toimi. Tai sitten kirjailija on ollut kännissä runoa kirjoittaessaan.
Tää oli ihan huippu analyysi! Esimerkki siitä, että verbaalisesti lahjakas ihminen tekee taidokkaan analyysin vaikka paskakasasta. Myös. -
kalinka: Jäätävä runo! :’D Kuulostaa ihan Jenni Haukion kokoelmista kaivetulta…
Noni nyt kuulen ton runon vaan Jenni Haukion äänellä päässäni :'D -
Kala: Nyt olen viimein nähnyt runon, joka on niin karsea, että se on jo hyvä Arvaus on pelkkä arvaus, mutta arvaan kuitenkin. Minusta näyttää siltä, että tämä runoilija on yrittänyt ottaa mallia suurempien runoilijoiden teoksista ja kirjoittaa niiden pohjalta oman runonsa. Runoilijan oma verbaalinen korva ei kuitenkaan ole vielä niin hyvä, että hän olisi osannut noukkia toisten töistä oleellisia elementtejä, minkä seurauksena hän tuli jäljitelleeksi keskenään yhteensopimattomia palasia ja kuroneeksi niitä yhteen oudoilla ja epämiellyttävän kuuloisilla tavoilla. Sen lisäksi hän on kai yrittänyt toteuttaa äidinkielentunnilta päähänjäänyttä tehokeinoa, toistoa, mutta luovuuden, inspiraation sekä harjaantuneisuuden puutteen vuoksi hän tuli noudattaneeksi tätä “sääntöä” liian kirjaimellisesti, ja sen vuoksi runo kuulostaa pikemminkin dorkalta lastenlaulujankutukselta kuin kauniilta taiteelta, johon toistoa olisi ripoteltu harvoihin, mutta sydämenpysäyttäviin kohtiin. Runon rakenne itsessään on silmäämiellyttävä; neljä nelirivistä säkeistöä, joista jokainen on jaettu kahteen osaan (ihmisen näkökulma ja hiiren näkökulma, jotka on kirjoitettu samankaltaisesti mutta ei identtisesti), minkä lisäksi jokaisen säkeistön välissä on yksittäinen sana, ja tuona yksittäisenä sanana esiintyy kaksi eri sanaa vuorotellen. Ongelma on kuitenkin se, että silmäämiellyttävä rakenne ei yleensä miellytä korvaa, ja runojen ensisijainen tarkoitus on yleensä hyvältä kuulostaminen eikä hyvältä näyttäminen. Kyseinen rakenne siis näyttäisi hyvältä vaikka villasukanvarressa (tummanharmaa raita, vaaleanharmaa raita, ohut sininen raita, tummanharmaa raita, vaaleanharmaa raita, ohut violetti raita, harmaat raidat, ohut sininen raita, harmaat raidat, ohut violetti raita jne.), mutta verbaalisessa teoksessa näin selkeän suunnitelmallinen rakenne ei vain toimi. Vaikuttaa siltä, että runon kirjoittaja on mieleltään matemaattinen ja visuaalinen, minkä vuoksi tällainen järjestelmällinen rakennus- ja sommittelutapa tulee häneltä luonnostaan, mutta hänen luontaiset lahjansa eivät ilmene yhtä voimakkaasti verbaalisen ja luovan älykkyyden puolella, minkä vuoksi hän ei kirjoittaessaan kyennyt näkemään, ettei runo toimi. Tai sitten kirjailija on ollut kännissä runoa kirjoittaessaan.
No nyt. Ei hei kannattaisi lähteä tämmöisiä analyyseja noin tosissaan väsäilemään, jos ei kuitenkaan taidot siihen riitä. Sun sepustus ei ole juuri tuota runoa parempi. Sorrut mm. samaan mistä häntä syytät, kokoat analyysiisi palasia, jotka eivät sovi toisiinsa eivätkä oikeasti toimi yhdessä tai tässä kontekstissa. Näyttää äkkiä kivalta, mutta sisältä blogitason höttöä. Kannattaa lukea runoja enemmän ja yrittää arvostella vähemmän. -
-
Kala: Nyt olen viimein nähnyt runon, joka on niin karsea, että se on jo hyvä Arvaus on pelkkä arvaus, mutta arvaan kuitenkin. Minusta näyttää siltä, että tämä runoilija on yrittänyt ottaa mallia suurempien runoilijoiden teoksista ja kirjoittaa niiden pohjalta oman runonsa. Runoilijan oma verbaalinen korva ei kuitenkaan ole vielä niin hyvä, että hän olisi osannut noukkia toisten töistä oleellisia elementtejä, minkä seurauksena hän tuli jäljitelleeksi keskenään yhteensopimattomia palasia ja kuroneeksi niitä yhteen oudoilla ja epämiellyttävän kuuloisilla tavoilla. Sen lisäksi hän on kai yrittänyt toteuttaa äidinkielentunnilta päähänjäänyttä tehokeinoa, toistoa, mutta luovuuden, inspiraation sekä harjaantuneisuuden puutteen vuoksi hän tuli noudattaneeksi tätä “sääntöä” liian kirjaimellisesti, ja sen vuoksi runo kuulostaa pikemminkin dorkalta lastenlaulujankutukselta kuin kauniilta taiteelta, johon toistoa olisi ripoteltu harvoihin, mutta sydämenpysäyttäviin kohtiin. Runon rakenne itsessään on silmäämiellyttävä; neljä nelirivistä säkeistöä, joista jokainen on jaettu kahteen osaan (ihmisen näkökulma ja hiiren näkökulma, jotka on kirjoitettu samankaltaisesti mutta ei identtisesti), minkä lisäksi jokaisen säkeistön välissä on yksittäinen sana, ja tuona yksittäisenä sanana esiintyy kaksi eri sanaa vuorotellen. Ongelma on kuitenkin se, että silmäämiellyttävä rakenne ei yleensä miellytä korvaa, ja runojen ensisijainen tarkoitus on yleensä hyvältä kuulostaminen eikä hyvältä näyttäminen. Kyseinen rakenne siis näyttäisi hyvältä vaikka villasukanvarressa (tummanharmaa raita, vaaleanharmaa raita, ohut sininen raita, tummanharmaa raita, vaaleanharmaa raita, ohut violetti raita, harmaat raidat, ohut sininen raita, harmaat raidat, ohut violetti raita jne.), mutta verbaalisessa teoksessa näin selkeän suunnitelmallinen rakenne ei vain toimi. Vaikuttaa siltä, että runon kirjoittaja on mieleltään matemaattinen ja visuaalinen, minkä vuoksi tällainen järjestelmällinen rakennus- ja sommittelutapa tulee häneltä luonnostaan, mutta hänen luontaiset lahjansa eivät ilmene yhtä voimakkaasti verbaalisen ja luovan älykkyyden puolella, minkä vuoksi hän ei kirjoittaessaan kyennyt näkemään, ettei runo toimi. Tai sitten kirjailija on ollut kännissä runoa kirjoittaessaan.
nauran sulle -
Kala: Nyt olen viimein nähnyt runon, joka on niin karsea, että se on jo hyvä Arvaus on pelkkä arvaus, mutta arvaan kuitenkin. Minusta näyttää siltä, että tämä runoilija on yrittänyt ottaa mallia suurempien runoilijoiden teoksista ja kirjoittaa niiden pohjalta oman runonsa. Runoilijan oma verbaalinen korva ei kuitenkaan ole vielä niin hyvä, että hän olisi osannut noukkia toisten töistä oleellisia elementtejä, minkä seurauksena hän tuli jäljitelleeksi keskenään yhteensopimattomia palasia ja kuroneeksi niitä yhteen oudoilla ja epämiellyttävän kuuloisilla tavoilla. Sen lisäksi hän on kai yrittänyt toteuttaa äidinkielentunnilta päähänjäänyttä tehokeinoa, toistoa, mutta luovuuden, inspiraation sekä harjaantuneisuuden puutteen vuoksi hän tuli noudattaneeksi tätä “sääntöä” liian kirjaimellisesti, ja sen vuoksi runo kuulostaa pikemminkin dorkalta lastenlaulujankutukselta kuin kauniilta taiteelta, johon toistoa olisi ripoteltu harvoihin, mutta sydämenpysäyttäviin kohtiin. Runon rakenne itsessään on silmäämiellyttävä; neljä nelirivistä säkeistöä, joista jokainen on jaettu kahteen osaan (ihmisen näkökulma ja hiiren näkökulma, jotka on kirjoitettu samankaltaisesti mutta ei identtisesti), minkä lisäksi jokaisen säkeistön välissä on yksittäinen sana, ja tuona yksittäisenä sanana esiintyy kaksi eri sanaa vuorotellen. Ongelma on kuitenkin se, että silmäämiellyttävä rakenne ei yleensä miellytä korvaa, ja runojen ensisijainen tarkoitus on yleensä hyvältä kuulostaminen eikä hyvältä näyttäminen. Kyseinen rakenne siis näyttäisi hyvältä vaikka villasukanvarressa (tummanharmaa raita, vaaleanharmaa raita, ohut sininen raita, tummanharmaa raita, vaaleanharmaa raita, ohut violetti raita, harmaat raidat, ohut sininen raita, harmaat raidat, ohut violetti raita jne.), mutta verbaalisessa teoksessa näin selkeän suunnitelmallinen rakenne ei vain toimi. Vaikuttaa siltä, että runon kirjoittaja on mieleltään matemaattinen ja visuaalinen, minkä vuoksi tällainen järjestelmällinen rakennus- ja sommittelutapa tulee häneltä luonnostaan, mutta hänen luontaiset lahjansa eivät ilmene yhtä voimakkaasti verbaalisen ja luovan älykkyyden puolella, minkä vuoksi hän ei kirjoittaessaan kyennyt näkemään, ettei runo toimi. Tai sitten kirjailija on ollut kännissä runoa kirjoittaessaan.
Musta tää analyysi oli mainio! Yleensä inhoan lukea yhteen pötköön kirjoitettua tekstiä, mutta tämän jaksoin lukea. Oon itekin sellanen, joka tykkää joskus pohtia itsestäänselviä tai sellaiselta tuntuvia asioita. Tässä olit tuonut esiin, mikä tuossa runossa oli pielessä. Muut vaan lukee tuota runoa todeten intuitiivisesti "onpa paska", miettimättä että miksi se on paska. Plussaa myös siitä, että todetessasi runon surkeaksi et kuitenkaan haukkunut sen kirjoittajaa maan rakoon. Jatka analysointia, mutta kappalejaot ois silti hyvä juttu. -
Mölli: No nyt. Ei hei kannattaisi lähteä tämmöisiä analyyseja noin tosissaan väsäilemään, jos ei kuitenkaan taidot siihen riitä. Sun sepustus ei ole juuri tuota runoa parempi. Sorrut mm. samaan mistä häntä syytät, kokoat analyysiisi palasia, jotka eivät sovi toisiinsa eivätkä oikeasti toimi yhdessä tai tässä kontekstissa. Näyttää äkkiä kivalta, mutta sisältä blogitason höttöä. Kannattaa lukea runoja enemmän ja yrittää arvostella vähemmän.
Meinaatko, että jaksoit edes lukea tuon koko tekstipötkön? -
foo: Meinaatko, että jaksoit edes lukea tuon koko tekstipötkön?
Skippasin heti. Miksi näissä kommenteissa pitää aina päteä tai yrittää olla hauskempi kuin itse moka? Ja tarkoitan, yrittää olla, kuten tämä analyysi. -
Puukeliskuukelis: Skippasin heti. Miksi näissä kommenteissa pitää aina päteä tai yrittää olla hauskempi kuin itse moka? Ja tarkoitan, yrittää olla, kuten tämä analyysi.
Siis Kalan kirjoitus. Perkule -
Tää on kyllä upea! Ja herkkä lyyrikko ottaa kuittailun vastaan tyylillä!
-
"Ei se ole konsti eikä mikään, joku kirjallisuudenopiskelija ihan iloisesti -tai no, itkien ja punkun voimalla joskus mutta kuitenkin -kirjoittaa 150 sivua vaikka yhden sonetin väreihin liittyvien adjektiivien kontrasteista." On se luojan lykky että pääsykokeet meni perseelleen enkä päässyt kirjallisuustiedettä lukemaan. :D
-
Demon: Huh, tää kommentti oli feissarimokien raskainta antia ikinä. Jos saat runoanalyysistä seitsemän kertaa itse runon pituisen, oia kiva nähdä sulta joku kirja-analyysi.
Ei muuten ollut. Tätä oli oikeasti mielenkiintoista lukea, koska siitä näki asiantuntemuksen. Olikohan kyseessä äidinkielenopettaja, joku kirjailija/runoilija (kuuluisa?), äidinkielen lehtori vai ihan muuten vain viisas ihminen. Olisi kiva tietää. -
Sannni: Ei se ole konsti eikä mikään, joku kirjallisuudenopiskelija ihan iloisesti -tai no, itkien ja punkun voimalla joskus mutta kuitenkin -kirjoittaa 150 sivua vaikka yhden sonetin väreihin liittyvien adjektiivien kontrasteista. Harvemmin sitä näkee että joku lyhesti löytää jutun Pään.
Niin, paitsi että minähän opiskelen kemiaa. Ja fysikkaa. Myös. :D -
Sitten Niin: Tää oli ihan huippu analyysi! Esimerkki siitä, että verbaalisesti lahjakas ihminen tekee taidokkaan analyysin vaikka paskakasasta. Myös.
Eihän tämä ole analyysiä nähnytkään :D Jostain syystä ihmiset tuntuvat täällä kommenteissa jääneen siihen uskoon, että olisin tosissani ruvennut väsäämään runoanalyysiä. Ehei. Jos tätä nyt analyysiksi pitäisi kutsua, niin se olisi kai pikemminkin (kieli poskessa kirjoitettu) runoilija-analyysi, sillä alkuperäinen tarkoitukseni oli vain arvuutella sitä, millainen henkilö tämä runoilija on, josko se vastaisi siihen kysymykseen, miksi runo on sellainen kuin on. Mutta sitten sormieni sulkijalihakset pettivät ja ruudulle räjähti varpusparvi tekstiä. Sori. Vahinko. Jos tosissani rupeaisin runoa analysoimaan, niin sivuaisin aluksi runon pituutta ja rakennetta, siirtyen sitten käsittelemään runon aihetta tarkemmin. Kirjoittaisin tiivistelmän runon juonesta ja pohtisin tapahtumia sekä sitä, mikä niihin on johtanut. Pohtisin ihmisen ja hiiren välistä suhdetta, heidän välistään konfliktia, mitä he kenties oppivat yhteenotostaan, mitä heille saattaisi tulla tulevaisuudessa (runon ulkopuolella) tapahtumaan. Kävisin läpi mahdolliset abstraktit symboliikat, pohtisin mikä on inspiroinut runoilijan runoilemaan juuri tästä aiheesta. Johonkin väliin tunkisin jotain pientä tarinan miljööstä. Sitten siirtyisin runon kirjalliseen puoleen. Kirjoittaisin paperille kaiken sen konkreettisen symboliikan, minkä pystyn runoilijan sanavalinnoista ja tekstinmuotoilusta löytämään. Avaisin runossa käytettyjä tehokeinoja, tekstin kliimaksinjälkeisen kohtauksen puutetta, kenties käsittelisinkin miljöön vasta tässä vaiheessa. Ja loppuun joku kiva pikku yhteenveto, ettei oma tekstini loppuisi kuin seinään. Ja mikä tärkeintä, en koko analyysissani mainitsisi sanallakaan siitä, mitä mieltä olen runon laadusta. Nythän kirjoittamastani kommentista käy aika selväksi, että runo oli minusta aivan hirvittävä. -
Jees: Plussaa myös siitä, että todetessasi runon surkeaksi et kuitenkaan haukkunut sen kirjoittajaa maan rakoon.
Ei runoilijaa itseään saa tietenkään haukkua! Ei minullekaan tulisi kiva fiilis siitä, jos minua itseäni haukuttaisiin siksi, koska julkaisen yhden epäonnistuneen teoksen. Runon kirjoittajahan saattaa vaikka unelmoida tulevaisuudesta runoilun, laulunteon tai kirjailun parissa, ja ilkeät kommentit voisivat pahimmillaan saada hänet luovuttamaan! Tämähän on vain yksi teos. Sen kirjoittajalla saattaa olla pöytälaatikossaan kasa paljon hienompia teoksia, joista me emme tiedä mitään :) Ja vaikkei olisikaan, niin voi ainakin tulla olemaan. Kuten aiemminkin sanoin, hänen verbaaliset ja luovat lahjansa eivät vielä vaikuta kovin harjaantuneilta, mutta niitähän voi harjaannuttaa. Maailmassa on paljon upeita kirjoittajia, jotka ovat aloittaneet matalalta tasolta. Eikä tämä runoilija sitäpaitsi aivan täysin surkea ole, sillä on muuten todella vaikeaa tehdä jotain niin huonoa, että se on jo hyvää. (Tämä kuulostaa ilkeilyltä, mutta olen tosissani enkä pyri ilkeilemään!) Siinä kun ei riitä se, että teos on tosi huono, vaan sen pitää olla juuri oikealla tavalla huono. Jotkut osaavat tahallaan kirjoittaa tällaisia huono-hyviä teoksia, mutta esimerkiksi minulta se ei onnistu. Osaan kyllä kirjoittaa tahallani huonosti, mutta en osaa laittaa tekstiini sellaisia hienovaraisia vivahteita, jotka tekisivät siitä näin hulvattoman hauskasti huonon. Tämä on siis sellaista huonoa, joka käy mainiosta komediasta. Tai ehkä kyse ei olekaan runoilijan urasta unelmoivasta ihmisestä, ehkä runo on kirjoitettu tylsänä pakkopullana äidinkielenläksyksi. Mutta sitähän me emme tiedä. -
Lyhyt ja helposti luettava analyysi minkä tahansa jutun kommenteista täällä. Öhöm. Kommentoija1: musta tää oli tosi hyvä, melkein nauroin ääneen. Ehehe, LOL, <3. Kommentoija2: joo munkin mielestä oli tosi hyvä, mä itsekin yrittäny kirjottaa tai tehdä tällaisia, mutta kukaan ei suostu ostamaan niitä, ja mä muuten tykkään viilistä ja käyn ostamassa sitä joka päivä lähikaupasta kello 15:45. Sitten mä lakkaan mun kynsiä vaaleansinisellä lakalla aina kun mulla on paha mieli ja hei miten niin ketään ei muka kiinnosta??!! Kommentoija3: missä tässä oli se moka? Oliks tän kirjottaja joku vegaani, mamu tai nainen? Enkö mä nyt saa ärsytettyä ketään??? Kommentoija4: no ettekö te nyt tajua, ettei tää ollu tosissaan kirjotettu/sanottu, miten te voitte tolleen haukkua toisten tekemisiä, osaatteko muka itse tehdä paremmin ja ei se tosissaan siinä tarkottanu että sitäsuntätä ja lapset huostaan. Eikä saa sanoa suvakki enkä ole vegaani. Kommentoijat5-12: toistan mokasta 1-3 sanaa tai lausetta ja kuvittelen sillä olevani itsekin hirveän hauska. Kommentoija13: sulla oli muuten kirjotusvirhe tuossa ja tuossa ja tuosta puuttuu kappalejako. Kommentoija14:jotain oikeasti omaperäistä sanottavaa. Unohtuiko vielä jotain?
-
Mother of Vile Excrement: Lyhyt ja helposti luettava analyysi minkä tahansa jutun kommenteista täällä. Öhöm. Kommentoija1: musta tää oli tosi hyvä, melkein nauroin ääneen. Ehehe, LOL, ♥. Kommentoija2: joo munkin mielestä oli tosi hyvä, mä itsekin yrittäny kirjottaa tai tehdä tällaisia, mutta kukaan ei suostu ostamaan niitä, ja mä muuten tykkään viilistä ja käyn ostamassa sitä joka päivä lähikaupasta kello 15:45. Sitten mä lakkaan mun kynsiä vaaleansinisellä lakalla aina kun mulla on paha mieli ja hei miten niin ketään ei muka kiinnosta??!! Kommentoija3: missä tässä oli se moka? Oliks tän kirjottaja joku vegaani, mamu tai nainen? Enkö mä nyt saa ärsytettyä ketään??? Kommentoija4: no ettekö te nyt tajua, ettei tää ollu tosissaan kirjotettu/sanottu, miten te voitte tolleen haukkua toisten tekemisiä, osaatteko muka itse tehdä paremmin ja ei se tosissaan siinä tarkottanu että sitäsuntätä ja lapset huostaan. Eikä saa sanoa suvakki enkä ole vegaani. Kommentoijat5-12: toistan mokasta 1-3 sanaa tai lausetta ja kuvittelen sillä olevani itsekin hirveän hauska. Kommentoija13: sulla oli muuten kirjotusvirhe tuossa ja tuossa ja tuosta puuttuu kappalejako. Kommentoija14:jotain oikeasti omaperäistä sanottavaa. Unohtuiko vielä jotain?
Sulla se aina vaan puristaa. Eikä kukaan edes tällä kertaa maininnut mokassa KUUKAUTISIA. Myös. -
Demon: Huh, tää kommentti oli feissarimokien raskainta antia ikinä. Jos saat runoanalyysistä seitsemän kertaa itse runon pituisen, oia kiva nähdä sulta joku kirja-analyysi.
Kun lukion äikästä puhuttiin, niin tää analyysihan on vaan loistavaa jatkoa itse aiheelle. Lukiossa tekstitaidon vastaukset kun on sitä luokkaa, että ihan minimaalisesta kirjainpätkästäkin on saatava vähintään kolmen sivun verran pohdintaa. -
Keijukeiju: Ei muuten ollut. Tätä oli oikeasti mielenkiintoista lukea, koska siitä näki asiantuntemuksen. Olikohan kyseessä äidinkielenopettaja, joku kirjailija/runoilija (kuuluisa?), äidinkielen lehtori vai ihan muuten vain viisas ihminen. Olisi kiva tietää.
Oho, kiitoksia :) En kyllä tiedä, olenko sellainen "muutenvainviisas", tosielämässähän olen ns. special needs -ihminen. Älykkyysosamäärä on normaali, joten minua ei voi luokitella vammaiseksi, mutta muuten henkinen kehitykseni on sen verran vajavainen, että toimintakyvyssäni on huomattavia ongelmia valtaväestöön nähden. Anteeksi henkilökohtaisten levittelystä... (mutta itsehän kysyit ;) ) Opin kyllä puhumaan erittäin aikaisin, olen ilmeisesti verbaalisesti lahjakas. Äidinkielestä sateli kymppejä ilman, että juuri avasin kirjoja. Siinä aineessa kun on, varsinkin yläasteelta eteenpäin, niin helppo selvitä ihan vain taidokkaalla paskanjauhannalla. Ja niin, olenhan minä tätä nykyä jo kirjailijakin - vaan enpähän kerro, kuka ;) -
Nimesi: Tässä mokassa parasta oli Kalan analyysi. Myös.
Olen Myös. samaa mieltä kanssasi -
Demon: Huh, tää kommentti oli feissarimokien raskainta antia ikinä. Jos saat runoanalyysistä seitsemän kertaa itse runon pituisen, oia kiva nähdä sulta joku kirja-analyysi.
Mutta runoanalyysithan on teokseen nähden pitkiä, väkisinkin, kun kaikki olennaiset kohdat selittään auki. Kirjan kohdalla eri, koska kirjassa joka rivi ei ole samalla tacalla merkityksellinen. Joka tapauksessa, jotenkin ihan mahtavaa et joku oikeesti tekee kunnon analyysin tollasesta runosta. :DD -
-
Onko tässä tavoiteltu jotain haikurunon runomittaa tms..? Muuten ei tuo jaottelu käy mitenkään päin järkeen :D
-
Sori mut moka..? Oikeesti, sikahyvä runo. Hauska joo, miks tänne varmaan päätynyki, mut hyvä. Ei kaik vaan ymmärrä taiteen päälle
-
Lähti ilman loppua :o -- jonka kiteyttää 'äiti kysyi miksi tuo runoja rustaa, lapsi on kai päästänsä sekaisin' Myös.
-
tämä on maailman paras runo ikinä!! <3 <3 <3 myös. varsinkin hiiren nenän. pään.
-
Janni: En olekaan ennen saanut runosta hepulinaurukohtausta!
täällä toinen. myös. -
Kala painu nyt jonnekkin muualle. Ei tämä ole sinun blogisi.
-
Kalan arvuuttelu oli hieno, mutta kuten Kala itsekin totesi, kyseessä ei ole runoanalyysi. Runoanalyysissä ei paneuduta spekulaatioon runonulkoisista seikoista vaan analysoidaan juuri nimenomaan runoa ja sen keinoja. Sen sijaan Kalan analyysi runoanalyysin rakenteesta osoitti hänen ymmärtävän syvällisesti, kuinka runoa tulisi analysoida. Itse arvostan analyysitaitoa (ja tarkoitan nyt minkä tahansa analysointia - en vain kaunokirjallisuutta), sillä analyysit paljastavat kulttuuristamme implisiittisiä piirteitä, joita emme tule arkikeskustelussamme tiedostaneeksi. Ne saavat meidät tiedostamaan, miksi meillä on tietynlaisia intuitioita. Tämä voi auttaa meitä myös uudelleensäätämään perustelemattomia intuitioitamme sekä normejamme. Analyysi kunniaan!
-
Jummi mikä helmi, ihan mursi mun. Pään. Kommenttiketjullekin hymyilin, tein sen virheliikkeen.
-
Joku voisi kyllä kääntää tämän englanniksi! Suomalaisen runouden maailmanvalloitus voi alkaa. Myös.
-
-
Demon: Huh, tää kommentti oli feissarimokien raskainta antia ikinä. Jos saat runoanalyysistä seitsemän kertaa itse runon pituisen, oia kiva nähdä sulta joku kirja-analyysi.
Lukiossa taidettiin vaatia vähintään kahta (vai olikohan sittenkin kolme) konseptin sivua runoanalyysin pituudeksi. Oli siinä välillä jollain seitsemäntoistavuotiaalla teinipojalla tekemistä. Toisaalta välillä sitä analyysiä irtosi helposti koko konseptikin jos siitä runosta keksi jonkun hyvän punaisen langan jota seurailla. Ja toisaalta se tehtiin muistaakseni aina samalla lailla käyden läpi tietyt jutut järjestyksessä. Voin kyllä vain kuvitella millaista tuskaa maikalle välillä oli niiden meidän "analyysien" lukeminen, mutta itsehän niitä pyysi. Kuten jo mainittu, niin en voi enää olla kuulematta tuota päässäni Jenni Haukion äänellä. Huikeaa :D -
Olipa kerran hauki alla jään. Se tahtoi talven selän taittaa ja syödä. Myös. Hauki odotti ja odotti alla jään. Ja kun lämpö sulatti, se söi ihmisen polven ja hiiren nenän. Pään.
-
Siis mitä v... nuo myössit ja päänit on?! Ihan sekopäistä settiä.
-
Kala: Nyt olen viimein nähnyt runon, joka on niin karsea, että se on jo hyvä :D Arvaus on pelkkä arvaus, mutta arvaan kuitenkin. Minusta näyttää siltä, että tämä runoilija on yrittänyt ottaa mallia suurempien runoilijoiden teoksista ja kirjoittaa niiden pohjalta oman runonsa. Runoilijan oma verbaalinen korva ei kuitenkaan [...]
Sun ois kyllä kannattanu kuunnella äikän tunneilla. Sen verran huonosti kirjotettu teksti.
Kommentoi
Kommentti