Miksi ihmisillä on rahaa?
Suurimmalla osalla se on pankin.
Seuraava
Tein vadelmamuffinseja ja nyt rupes kyl pelottaa. Edellinen
Timanttisormus 24 karaatin kullalla, 5 euroa.
Tein vadelmamuffinseja ja nyt rupes kyl pelottaa. Edellinen
Timanttisormus 24 karaatin kullalla, 5 euroa.
47 kommenttia
-
On se kyllä, ku nykypäivänä sitä vaan ostellaan... Eilenki näin täältä asuttamastani katuojasta, kun viereiseen taloon kannettiin ruokakassi. Uskomatonta tuhlausta!
-
Ihanaa kun jotkut ihmiset ei osaa piilottaa omasta laiskuudestaan johtuvaa katkeruuttaan
-
-
Siis mitä? Menittekö taas ostaa kaikkee? Ootteks te töissä tai jotain? Mites MÄ?!
-
kardemumma: On se kyllä, ku nykypäivänä sitä vaan ostellaan… Eilenki näin täältä asuttamastani katuojasta, kun viereiseen taloon kannettiin ruokakassi. Uskomatonta tuhlausta!
Ai oikein katuojassa on varaa asua! Jotkut sitä sitten törsäilee! Tästä tulee mieleen Monty Pythonin ”4 Yorkshiremen” sketsi! -
Yhyy miks mulla ei oo rahaa vaikken tee mitään sen eteen ja muut tekee?
-
Itse maksan asuntolainaa aika laihasta tilipussista ja yksi sukulainen tekee kaikkensa, ettei tarttis töitä tehdä. Uskomaton asenne, että yhteiskunnan pitäis elättää hänet ja sitten kuvittelee että mulla on leveetä elämää ja tuosta noin olen saanut kaiken. En ole, mä joudun tekemään töitä ihan hulluna ja kituuttamaan että saan elinolojani paremmaksi. Kaikilla ei ole ihan hanskassa tää asioiden sisäistäminen.
-
Heti jos jollain on vähän massii päällä, niin välittömästi alkaa joku läski vinkuu.
-
-
Mustalaisnaamio: Heti jos jollain on vähän massii päällä, niin välittömästi alkaa joku läski vinkuu.
- Pentti Köyri -
Mustalaisnaamio: Heti jos jollain on vähän massii päällä, niin välittömästi alkaa joku läski vinkuu.
Oon kyl kuullu "läskin polttamisesta" kun kuntoillaan, mutta 'vinkuu' kuulostaa mielenkiintoselta. Miltäköhän se kuulostaa. -
Kyllä minä ihan oikeasti vielä jossain vaiheessa kunhan kerkeän ihan varmasti aion ehkä hakea töitä jos jaksan...
-
Mustalaisnaamio: Heti jos jollain on vähän massii päällä, niin välittömästi alkaa joku läski vinkuu.
Eeppinen Kummeli-lausahdus -
punkku: Kyllä köyhä on aina kommunisti.
Kommunismin ydin ei ollut toisten työllä rilastuminen ja loisiminen. Sotket orjanomistajakapitalismiin, koulupudokas persu! -
-
Tosta tulee vaa mielee ku amk-opiskeluihin kuuluvassa harkassa törmäsin about 30-vuotiaaseen mieheen, joka oli kyseisessä työpaikassa ilmeisesti jotenkin työkkärin kautta tukityöllistettynä tms. (missä ei siis tietenkään ole mitään vikaa, vika oli tän tyypin asenteessa). Se kyseli multa opiskelusta ja siitä mitä haluisin tulevaisuudessa tehä työkseni ja minähän toisen vuoden opiskelijana selitin innoissani. Mies totes lopuks, että "joo kyllä mäki oon aatellu et voisin joskus mennä oikeisii töihi vähä kattelee et millasta se on.." Kattelee. Vähä nauratti, koska hänellä oli oikeesti asenne työntekoon sellanen, et riittää että on paikalla, mitään ei tarvii tehä.
-
Sarin asenteessa olisi kyllä parantamisen varaa, mutta "mee töihin" on tässä työllisyystilanteessa pöllöpäinen kommentti. Suomessa on puoli miljoonaa ihmistä jotka kyllä menisivät töihin jos olisi töitä mihin mennä (tarkoitan sellaisia mistä saisi oikeasti jopa palkkaa, ilmaistöitä joissa ei saa palkkaa ja joka ei kerrytä lomia eikä eläkkeitä ei lasketa). En Sarina alkaisi silti marista toisten ostoksista, vaikka työllistyminen vaikeaa onkin. 10% omavastuuta meiltäkin asunnon ostoon pankki vaati vaikka silloin sitä ei edes laki vaatinut, ja kuuden vuoden aikana säästetyt rahat siihen omavastuuseen meni. Ei se säästäminen helppoa ollut silloisen pätkätyöläisen ja opiskelijan perheessä. Kun toinen meistä sai vakityön niin lohkesi se lainakin.
-
Taitaa olla enemmänki kyse epävarmasta ja ujosta nuoresta, joka ei usko omiin kykyihinsä työelämässä. Itse taisin olla sen ikäisenä vähän masentunutkin ja ajattelin, että en pärjää. Sadistifaijalla saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa. Pikkuhiljaa olen voittanut pelkoni ja pitkään jo työelämässä ollut, mutta vihaan edelleen työhaastatteluja.
-
raataja: Itse maksan asuntolainaa aika laihasta tilipussista ja yksi sukulainen tekee kaikkensa, ettei tarttis töitä tehdä. Uskomaton asenne, että yhteiskunnan pitäis elättää hänet ja sitten kuvittelee että mulla on leveetä elämää ja tuosta noin olen saanut kaiken. En ole, mä joudun tekemään töitä ihan hulluna ja kituuttamaan että saan elinolojani paremmaksi. Kaikilla ei ole ihan hanskassa tää asioiden sisäistäminen.
Yks sukulainen aikanaan sössi raha-asiansa oikein huolella, tuhlasi monenlaiseen ja okei, sairastuikin sitten. Velat meni ulosottoon ja tietenki luottotiedot. Muutaman vuoden sitä voivotteli ja sit päätti että nyt hän laittaa asiat kuntoon. Ja laittoi. Maksoi aika nopeaan tahtiin velkansa pois ja siitä jonkin aikaa eteenpäin osti talon, jossa on useampi asunto, sijoitusmielessä. Hieno juttu, eikö? On joo, tavallaan. Kovasti hän käyttää itseään esimerkkinä siitä, miten kyllä kun vaan päättää niin kurjuudesta voi nousta nopeastikin. Ei vaan hoksaa sitä, että hän asui ja söi kokonaan vanhempiensa piikkiin, lainasi vielä usein rahaakin kun tupakit loppui. Ja sitten siirtyi naisystävän asuntoon. Mikäs siinä on velat maksaa ja sijoitusasuntoja hankkia, jos oman asumisen ja elämisen maksaa joku muu. Mutta ei ehkä kannata henkseleitä paukutella onnistumisellaan. :-D Mutta tosiaan mokan kaltainen kateellinen voivottelu ja kuvitelma, että omistusasunto on joku ihme merkki rikkauksista, kertoo paljon siitä että todellinen elämä on jäänyt hyvin vieraaksi. -
V: Kommunismin ydin ei ollut toisten työllä rilastuminen ja loisiminen. Sotket orjanomistajakapitalismiin, koulupudokas persu!
Ai ei ollut? Kyllä siinä kätevästi on näyttäneet valtaapitävät rikastuvan (ja jokseenkin loisivan) ja köyhät tehneen loputtomasti työtä. -
rats: Taitaa olla enemmänki kyse epävarmasta ja ujosta nuoresta, joka ei usko omiin kykyihinsä työelämässä. Itse taisin olla sen ikäisenä vähän masentunutkin ja ajattelin, että en pärjää. Sadistifaijalla saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa. Pikkuhiljaa olen voittanut pelkoni ja pitkään jo työelämässä ollut, mutta vihaan edelleen työhaastatteluja.
Minusta tähän koko kuvioon iskostettu asenne on ihan hämmentävä. Ensin pitää lapsena olla nätisti ja hiljaa ja sakon, rangaistuksen sekä kuoleman uhalla pysyä poissa aikuisten tieltä. Sitten pitää opetella haukkumaan itseään, vähättelemään omia saavutuksiaan ja torjumaan kaikki millään tavalla kehuiksi tulkittavat asiat, joita toisilta ihmisiltä kuulee. "Hei hieno fleda." "No eikä oo ku iha vaa tällane tuulen tuivertama pikku letti." "Olipas tekemäsi työ hyvä, olen siihen oikein tyytyväinen." "No eikä ku se ny vaa oli sellane hutiloitu pikku perjantaituherrus." "Keititpä hyvät kahvit." "No enkä ku iha vaa tällasta halpaa mikä käteen sattu, ja keitinki on tukossa, ja suodatinpussitki on huonot, ja säilytän kahvia vääräoppisesti suljetun kaapinoven takana niin ettei kotini positiivinen ilmapiiri edes pääse tartuttamaan siihen hyvää makua ja olin sitä keittäessäni varmaa kännissäki kun oon tällainen luuseri, ei multa enempää voi odottaakkaa, anteeksi että oon olemassa, haluaisitko että meen heti tekemää itsemurhan ettei sun enää tarvi kestää sitä mite kaikin puolin huono mä oon?" Ja tämä kamala litania täytyy toistaa joka ikinen kerta, kun joku oma ominaisuus tai teko meinaa näyttäytyä positiivisessa valossa, koska jos joku kehuu sinua ja kehtaat vastata siihen "kiitos" tai "kiva, minäkin tykkään siitä", niin sitten olet itseäsi yli-ihmisenä pitävä ja toisia vihaava snobi, jonka elämäntehtävä on esitellä omaa paremmuuttaan toisille. Paitsi työnhaussa. Työhakemukseen täytyy kirjoittaa, miksi juuri minä olen maailman paras ihminen, ja työhaastattelussa täytyy pistää hymy naamalle ja esittää oikeasti ajattelevansa työhakemukseen kirjoittamansa ylistyksen olevan totta. Sitten jos työpaikka napsahtaa itselle, niin siellä paikan päällä täytyy taas vaihtaa takaisin huonommuusasenteeseen. Ei mikään ihme, että jotkut tuntevat olonsa epävarmoiksi. -
raataja: Itse maksan asuntolainaa aika laihasta tilipussista ja yksi sukulainen tekee kaikkensa, ettei tarttis töitä tehdä. Uskomaton asenne, että yhteiskunnan pitäis elättää hänet ja sitten kuvittelee että mulla on leveetä elämää ja tuosta noin olen saanut kaiken. En ole, mä joudun tekemään töitä ihan hulluna ja kituuttamaan että saan elinolojani paremmaksi. Kaikilla ei ole ihan hanskassa tää asioiden sisäistäminen.
Ei niin. Kuten esimerkiksi sen asian ymmärtäminen että suomessa ei ole töitä kaikille halukkaille. Tällä hetkellä avoimia työpaikkoja on 16,525 kpl ja työttömiä virallisten tietojen mukaan 350,000+ Ja ole huoletta sillä omatkin työsi loppuvat 40+ iässä ja sitten pääset nauttimaan samoista eduista. -
Miu: Sarin asenteessa olisi kyllä parantamisen varaa, mutta “mee töihin” on tässä työllisyystilanteessa pöllöpäinen kommentti.
Töitähän on tässä(kin) maassa aika reilusti tarjolla ja lisäksi monelle yrittäjälle olisi markkinarakoja paljonkin. Työvoiman löytäminen noihin avoimiin paikkoihin kylläkin on todella hankalaa. Eikä kyse ole pelkästään siitä, että hakijoiden koulutus ja tehtävän vaatimukset eivät kohtaisi, vaan ei tunnu olevan suurella osaa työttömiä mitään kiinnostusta työntekoon. Kaikkien kohdalla ei tietenkään näin ole, mutta valitettavan isolla osalla kyllä. Esimerkkinä firma, jossa työskentelen, haki sähköasentajaa toimipisteeseen reilun 20000 asukkaan kaupungissa, jossa on noin 1300 työtöntä työnhakijaa. Kyseisen kaupungin ammattikoulussa on tuohon tehtävään sopivia tutkintoja. Naapurikaupungissa on vielä lähes 5000 työtöntä työnhakijaa lisää. Hakijoita olisi siis luullut löytyvän, mutta mitä vielä... kaksi hakijaa saivat haastatteluun asti. Ongelma tuntui kuulemma olevan se, että olisi pitänyt olla valmis tekemään myös mekaanista kokoonpanotyötä sähkärin työn ohella. Koulutusta tuohon ei edellytetty, vaan se olisi opeteltu työssä. Olisi pitänyt olla hakijoille puhdasta sähkärin hommaa... -
Kala: Minusta tähän koko kuvioon iskostettu asenne on ihan hämmentävä...
Tätähän se KÄYTÄNNÖSSÄ monella on. Kasvetaan siihen, että vaatimattomuus on hyve, ja vaikka toisaalta sanotaan "älä pidä valoa vakan alla" kaikki muu nähdään helposti leveilynä ja normaali itsetyytyväisyys suhteettomana itserakkautena. Mistä suomalaisuuteen on tullutkin niin vahva alemmantuntoisuus ja huono itsetunto? (Tekisi mieli syyttää Ruotsin alaista aikaa kouluttamattomana takahikiänä ja sitä, että suomi oli rahvaan sivistymätön kieli, kun Viisaat, Koulutetut ja Rikkaat olivat ruotsinkielisiä. Mutta sekin lienee aika karkea yksinkertaistus.) Työhaastattelu (ja työn hakeminen) on sitten niin eri ääripäästä. Pitäisi löytää yhtäkkiä itsestä uskottava luotto siihen, että on kaikkea sitä, mitä kehuukin, vaikka joka sana tuntuu valheelta. Mutta jos olisi itse palkanmaksajana, haluaisiko sitä ottaa riskiä itsestään epävarman ihmisen palkkaamisessa? Eiköhän sitä tulisi pelattua aika varman päälle, kun irtisanominen ei ole ihan niin yksinkertaista kuin joskus aiemmin. Kun sitten nyt on työttömien poolissa mistä valita... Itselle oli pikkutytöstä (ysärilapsi) asti selvää, etten menestystä tule saamaan. Olikohan se ihan terve lähtökohta elämälle... Itseääntoteuttava ennuste se ainakin oli. Itsetunnottomuus, toivottomuus ja näköalattomuus lienevät niitä isoimpia ongelmia tällä hetkellä. Ihan kokonaisuudessaan tälle yhteiskunnalle ja kansalle. Itsekin selitin jokunen hetki sitten terapeutille voivani lopettaa elämäni, koska en ole enkä tule olemaan yhteiskunnallisesti tuottava. En ole sitä tehnyt, kun kuitenkin joku itsesuojeluvaisto tarrautuu siihen mahdollisuuteen, että ehkä ajatus on kuitenkin lapsuudesta alkaneen masennuksen aiheuttama, ei minun, eikä paikkaansapitävä. Että ehkä minullakin olisi kuitenkin jotakin annettavaa muille, vaikken kummoista verosummaa pystykään maksamaan ja kulutan vaan julkisia palveluita ja muiden maksamia verorahoja. Että ehkä on muitakin arvokkaita asioita kuin vain rahallinen arvo. Ja että 25-vuotiaana en voi vielä tietää, ettenkö joskus vielä olisi arvokas ja pystyisi sovittamaan yhteisölle oman olemassaoloni aiheuttamaa velkaa. -
-
Sami Kuupas: - Pentti Köyri
Ketä se Köyri? Hue hue... No joo, onhan se ikävää jos muut ostelevat kaikkea eivätkä anna mulle mitään. -
lkr: Töitähän on tässä(kin) maassa aika reilusti tarjolla ja lisäksi monelle yrittäjälle olisi markkinarakoja paljonkin. Työvoiman löytäminen noihin avoimiin paikkoihin kylläkin on todella hankalaa. Eikä kyse ole pelkästään siitä, että hakijoiden koulutus ja tehtävän vaatimukset eivät kohtaisi, vaan ei tunnu olevan suurella osaa työttömiä mitään kiinnostusta työntekoon. Kaikkien kohdalla ei tietenkään näin ole, mutta valitettavan isolla osalla kyllä. Esimerkkinä firma, jossa työskentelen, haki sähköasentajaa toimipisteeseen reilun 20000 asukkaan kaupungissa, jossa on noin 1300 työtöntä työnhakijaa. Kyseisen kaupungin ammattikoulussa on tuohon tehtävään sopivia tutkintoja. Naapurikaupungissa on vielä lähes 5000 työtöntä työnhakijaa lisää. Hakijoita olisi siis luullut löytyvän, mutta mitä vielä… kaksi hakijaa saivat haastatteluun asti. Ongelma tuntui kuulemma olevan se, että olisi pitänyt olla valmis tekemään myös mekaanista kokoonpanotyötä sähkärin työn ohella. Koulutusta tuohon ei edellytetty, vaan se olisi opeteltu työssä. Olisi pitänyt olla hakijoille puhdasta sähkärin hommaa…
Niin, onhan se aika ikävää jos joku haluaisi tehdä vain oman alansa duunia. Ja miten ihmeessä ne kaikki tuhannet työttömät eivät samantien työilmoitusta lukiessaan hakeneet oikeanlaiseen koulutukseen kolmeksi vuodeksi, että sitten kolmen vuoden kuluttua olisivat voineet hakea tätä työtä johon ei olisi ollut enää paikkaa/paikkoja koska se paikka/paikat meni silloin kolme vuotta sitten. Koska onhan se aivan mahdotonta olettaa ettei 1300 ihmisen joukossa ole enempää kuin kaksi ihmistä jotka ovat hankkineet tarvittavan koulutuksen. Laiskuutta vain. -
Asdf: Ja että 25-vuotiaana en voi vielä tietää, ettenkö joskus vielä olisi arvokas ja pystyisi sovittamaan yhteisölle oman olemassaoloni aiheuttamaa velkaa.
Samaa ajattelin, masentuneelta tuo kuulostaa eikä laiskalta. Varsinkin jos äiti vielä kuskaa -olettaen että kyseessä on normaali ihminen eikä joku äidin luo jämähtänyt keski-ikäinen, niin luen "teini jota ahdistaa oma epätäydellisyys kun maailma jatkuvasti toitottaa kilpailuhenkisyyttä". Hänkin varmaan pärjäisi paremmin jos rohkaistaisiin tekemään parhaansa ja kyllä se siitä? -
Juuri tuossa black fridayna mietin että hei mitähän kivaa sitä taas ostelis? Mutta sitten totesin että hetkinen, minullahan on jo kaikkea, enpä ostakaan mitään.
-
Tikru: Oon kyl kuullu “läskin polttamisesta” kun kuntoillaan, mutta ‘vinkuu’ kuulostaa mielenkiintoselta. Miltäköhän se kuulostaa.
Mielenkiintoiselta kuulemma. -
punkku: Kyllä köyhä on aina kommunisti.
Ei pidä paikkaansa. Kommunismin isä karl marx oli rikaasta perheestä. Eli hyvin rikkaan elämän. Joten ei pidä paikkaansa että vain köyhät olisivat kommunisteja -
Mua just pyydettiin (uusiin ja parempiin) töihin, mutta tuskin olisi pyydetty jos ei olisi edes koulutusta hankittuna. En tiedä viitsinkö, kun ainahan sitä kai vois laiskotella ja eleillä toisten rahoilla. ;)
-
Asdf: ja vaikka toisaalta sanotaan “älä pidä valoa vakan alla”
Eihän sanota, vaan "älä kätke kynttilää vakan alle". Mitä pointtia on sanonnoissa, kun ne muistetaan päin seiniä? -
jekku6: Ei pidä paikkaansa. Kommunismin isä karl marx oli rikaasta perheestä. Eli hyvin rikkaan elämän. Joten ei pidä paikkaansa että vain köyhät olisivat kommunisteja
Engels oli se rikkaampi, jonka luona Marx välillä joutui punkkaamaankin. -
Seuraa turhaa lätinää ja avautumista, skipatkaa kommentti, jos ei kiinnosta. Tämä samainen kuvio on varmasti monelle tuttu. Tämä on sellainen asia, josta minulla palaa pinna välittömästi. Erityisesti, jos asenneongelmaiset aikuiset tartuttavat valituksensa jälkikasvuunsa. Joo, kaikilla ei ole samoja mahdollisuuksia. Jos terveys on huono, vanhemmat ovat kännänneet koko lapsuuden ajan tai perhe kuollut, ei varmasti paljon kiinnosta hakea työkkärin käskystä siivoushommia. Terveillä aikuisilla kyse on kuitenkin lopulta valinnoista. Nykyään saan säännöllisesti kuulla, miten helpolla olen saanut kaiken, en voi ymmärtää millaista on olla köyhä ja nautin vaan mukavasta elämästä. Pidän yleensä silloin saarnan siitä, miten olen päätynyt hyvään työpaikkaan, asunnon omistajaksi ja viettämään mukavaa arkea, jossa pesukoneen tai auton hajoaminen ei ole katastrofi. Tähän tilaan pääsee joko syntymällä rikkaaseen perheeseen tai tekemällä fiksuja valintoja 10-15 vuotta aikaisemmin. Pidin ensimmäisen kesäloman 26-vuotiaana kun olin vakituisessa työssä, sitä ennen olin kaikki kesät kesätöissä 14-vuotiaasta asti. Ostin itse lukiokirjat. Maksoin itse kaikki laskut ja vakuutukset. Opiskelin korkeakoulussa 8 vuotta hyvin työllistävälle hyväpalkkaiselle alalle, koulussa muuten tehdään enimmäkseen muuta kuin juodaan kaljaa, vaikka opiskelijoita aina haukutaankin laiskoiksi. En käynyt kaksi kertaa vuodessa Dubaissa tai Levillä eikä minulla ollut autoa, uusinta iphonea tai koiraa. Asuin vuosia solukämpässä 16 neliön huoneessa. Joka vuosi lähetin kymmeniä hakemuksia ja soitin kaikkiin mahdollisiin paikkoihin päästäkseni töihin. Elämäni ei kuitenkaan ollut kärsimystä eikä kituuttamista vaan suurimman osan ajasta ihan mukavaa. Töitä piti tehdä paljon ja elää säästeliäästi. Muistan hyvin, miltä tuntuu, kun tilillä on vuokran jälkeen pari kymppiä. Välillä itketti, kun ei ollut varaa joululahjoihin tai pelotti, jos ei saisi kesätöitä. Terveys pysyi onneksi enimmän aikaa hyvänä, opiskelin melko hitaasti jotta palautuisin ja jaksaisin kunnolla. Joskus haaveilin historian tai muun seksikkään alan tutkinnosta mutta mieluummin teen hyväpalkkaista työtä ja luen sitten historiaa omilla ehdoillani vapaa-ajalla. En ole rikas eikä minusta varmaan sellaista tulekaan. Elämä on valintoja. Voi matkustaa ympäri maailmaa tai pistää rahat asuntosäästötilille. Voi ostaa kartanon ja elää sen kustannusten kanssa ihan kädestä suuhun, tai voi ostaa pienen asunnon ja elää leveämmin. Harvassa ovat kuitenkin ihmiset, jotka ovat saaneet kaiken helpolla.
-
-
Asdf: Tätähän se KÄYTÄNNÖSSÄ monella on. Kasvetaan siihen, että vaatimattomuus on hyve, ja vaikka toisaalta sanotaan “älä pidä valoa vakan alla” kaikki muu nähdään helposti leveilynä ja normaali itsetyytyväisyys suhteettomana itserakkautena. Mistä suomalaisuuteen on tullutkin niin vahva alemmantuntoisuus ja huono itsetunto? (Tekisi mieli syyttää Ruotsin alaista aikaa kouluttamattomana takahikiänä ja sitä, että suomi oli rahvaan sivistymätön kieli, kun Viisaat, Koulutetut ja Rikkaat olivat ruotsinkielisiä. Mutta sekin lienee aika karkea yksinkertaistus.) Työhaastattelu (ja työn hakeminen) on sitten niin eri ääripäästä. Pitäisi löytää yhtäkkiä itsestä uskottava luotto siihen, että on kaikkea sitä, mitä kehuukin, vaikka joka sana tuntuu valheelta. Mutta jos olisi itse palkanmaksajana, haluaisiko sitä ottaa riskiä itsestään epävarman ihmisen palkkaamisessa? Eiköhän sitä tulisi pelattua aika varman päälle, kun irtisanominen ei ole ihan niin yksinkertaista kuin joskus aiemmin. Kun sitten nyt on työttömien poolissa mistä valita… Itselle oli pikkutytöstä (ysärilapsi) asti selvää, etten menestystä tule saamaan. Olikohan se ihan terve lähtökohta elämälle… Itseääntoteuttava ennuste se ainakin oli. Itsetunnottomuus, toivottomuus ja näköalattomuus lienevät niitä isoimpia ongelmia tällä hetkellä. Ihan kokonaisuudessaan tälle yhteiskunnalle ja kansalle. Itsekin selitin jokunen hetki sitten terapeutille voivani lopettaa elämäni, koska en ole enkä tule olemaan yhteiskunnallisesti tuottava. En ole sitä tehnyt, kun kuitenkin joku itsesuojeluvaisto tarrautuu siihen mahdollisuuteen, että ehkä ajatus on kuitenkin lapsuudesta alkaneen masennuksen aiheuttama, ei minun, eikä paikkaansapitävä. Että ehkä minullakin olisi kuitenkin jotakin annettavaa muille, vaikken kummoista verosummaa pystykään maksamaan ja kulutan vaan julkisia palveluita ja muiden maksamia verorahoja. Että ehkä on muitakin arvokkaita asioita kuin vain rahallinen arvo. Ja että 25-vuotiaana en voi vielä tietää, ettenkö joskus vielä olisi arvokas ja pystyisi sovittamaan yhteisölle oman olemassaoloni aiheuttamaa velkaa.
Äh, kuulostaa niin tutulta. Ehkä ei pidä miettiä sitä omaa yhteiskunnallista panostaan pelkästään rahassa. Onhan niitä rahakkaitakin, jotka pistää asiat vaan muille huonompaaan kuntoon ja olisi parempi jos vaan olisivat tekemättä. Itsekin miettinyt näitä ja sitä mistä tulee se syyllistävä velvollisuudentunto että olisi lähtökohtaisesti jo jotain "velkaa" pelkästä olemassaolostaan joillekin vieraille ihmisille joista muodostuu jokin varsin abstrakti yhteiskunta. Ehket nämä itselläkin palautuu jo ihan lapsuudenoloihin. Reagoi sitten herkemmin kaikkiin "ei meidän verorahoilla sossupummeja pidä elättää" valopäihin. Vaikka juuri se, että yhteiskunnan paremmassa asemassa olevat pitävät huolta myös niistä joilla ei tällä hetkellä (asiat kun voivat muuttua rajustikin suuntaan ja toiseen ihmiselon aikana, mitä suuri osa ihmisiä jotenkin ei tunnu hahmottavan) mene niin hyvin/jotka ovat jo osansa tehneet (kuten iäkkäämpi väestö), on juuri se asia jonka takia mitään yhteiskuntarakennelmaa kannattaa arvostaa. Yhteiskunta on ihmistä varten, ei ihminen yhteiskuntaa. Itse kuntouttavaan työtoimintaan mentyäni olen huomannut että eihän se työ niin mahdotonta olekaan, vaikka ajatellut aina ettei minusta ole edes mitään nippelinappelia tekemään. On se jännä miten pyhästä työstä puhutaan kuin kyse olisi jostain valtavasta vastuuta jossa virheestä seuraa jotain kammottavaa, vaikka ihan arkeahan tuo on eikä mitään olympiasuorituksia. Ihan samalla tavalla pärjään kuin työkokeilijat/harjoittelijat, vaikka itseäni niin puolikuntoisena pidänkin. Ja jopa vakituiset taitaa pitää minua ihan ihmisenä, vaikka alottaessa oma asenne oli lähinnä että anteeksi ja kiitos kun saan olla täällä sotkemassa teidän funktionaalisten ihmisten keskellä. Sittemmin ajatellut että ehkä se on ennemminkin niin että olen itse turhankin perfektionisti ja vaativa, ja olen kohdistanut kaikki paineet itseeni, ja sehän se sopii vallitsevalle ilmapiirille jossa yritetään ihmisistä lypsää viimeisetkin mehut ja pelotella (siis "kannustaa") että pitää pistää aina parastaan. Se vaan ampuu itseään nilkkaan, kun täysin kelvollisetkin yksilöt ihan omasta aloitteestaan jäävät syrjään. Tsemppiä sinullekin. Toivotaan että meillekin löytyy se oma paikka johon itse voi olla tyytyväinen, yhteiskunnan pitää sitten vaan elää sen kanssa. -
Tuttu pikkutyttö, kroonisen sossupummin lapsi, meillä visiitillä katselee silmät pyörien ympärilleen: "Kyllä teillä on sit KAIKKEE" Kyykistyin alas, tartuin olkapäästä ja katsoin neitiä suoraan silmiin: "Muista että tää on kaikki raskaalla työnteolla hankittu. Tästä ei mitään ole tullut sossusta tai kelalta, ei lahjaksi eikä arvalla, ei perinnöksi eikä varkaudella. Joka seinä ja joka tavara ja jokainen auto ja marjapuska on omalla työnteolla ansaittu ja töiden jälkeen vielä itse rakennettu. Ja sä voit tehdä ihan saman." Fast forward 15 vuotta ja plikka on käynyt koulut, paahtaa tosissaan duunia ja ajaa velattomalla Mersulla. Hyvin puri opetus. Maailma on täynnä ihmisiä jotka luulevat että onni tulee koputtamaan ovelle ja taivaalta sataa mannaa vaikka vaan makaa perseellään tuijottamassa telkkaria. Ei se tule.
-
kardemumma: On se kyllä, ku nykypäivänä sitä vaan ostellaan… Eilenki näin täältä asuttamastani katuojasta, kun viereiseen taloon kannettiin ruokakassi. Uskomatonta tuhlausta!
Pointti tässä oli se, että ihmiset ostaa myös sitä mitä eivät ansaitse. Eletään yli varojensa. Luullaan, että ollaan kuninkaita vaikka ollaa maaorjia. Niin pitkään ku pankkien luotto riittää otetaa velkaa. sit itketää ku ei oo varaa maksaa takaisin. Mennää "henkilökohtaiseen konkurssiin" iha ku se ois joku synninpäästö. All-inettäjien on turha itkee. Suurimmast osasta orjista ei ole mihinkään, ne ei ole mitään, eikä ne myös ansaitse yhtään mitään. Orjal ei oo varaa pysähtyy. Täytyy raataa palkasta palkkaan, että pysyy hengis. Valtio ja isot herrat käärii fyffet. Orjat pysyy hiljaa, että saa edes ruokapalkkansa. -
Iso Hoo: Tuttu pikkutyttö, sossupummin lapsi, meillä katselee silmät pyörien ympärilleen: “Kyllä teillä on sit KAIKKEE” Kyykistyin, tartuin olkapäästä ja katsoin neitiä suoraan silmiin: “Muista että tää on kaikki työnteolla hankittu. Tästä ei mitään ole tullut sossusta tai kelalta. Joka seinä ja joka tavara ja jokainen auto ja...” Fast forward 15 vuotta ja plikka paahtaa velattomalla Mersulla...
Hävytön ukko. Kehtaatkin nimitellä lastesi kavereita "sossupummin lapsiksi". Näen silmissäni, kun iltakaljoissasi revit naapurin lasta kraivelista ja huusit hänelle kyykkyasennossa, sylki roiskuen Kelan rahoista ja sossupummeista, viattomalle lapselle. Mahtoi oma lapsesi hävetä ja mahtoi se Huonojen Ihmisten huono lapsi saada traumat sinusta. Mersu kulkee varmaankin vain omissa haaveissasi. Ne inhoamasi Kelapummit ovat useimmiten sairaita ihmisiä, tämänkin tytön vanhemmilla ollut tod.näk. toisella ms-tauti, toisella syöpä, kun eivät milloinkaan ole käyneet töissä(?), mutta silti ovat jaksaneet hoitaa ja tukea lastansa ja yrittää kouluttaakin häntä. Sinä, moukkamainen höyrypää naapurista, kuvittelet, että huutelemisesi ja öykkäröyntisi ja varallisuutesi esittely on muka motivoivat naapurienkin lapset koviksi raskaan työn raatajiksi. Ei ole itsekeskeisyydellä mitään rajaa. -
MasterChef: Ai oikein katuojassa on varaa asua! Jotkut sitä sitten törsäilee! Tästä tulee mieleen Monty Pythonin ”4 Yorkshiremen” sketsi!
Minulla vasta on luksusoltavat! Minulla on ikioma PAHVILAATIKKO!! mitäs siihen köyhät sanotte? Kattoikkunat ja kaikki. Myös tuuletus on erinomaista. Ja ikäviltä naapureilta voi muuttaa kauemmaksi. Kyllä kelpaa! -
MasterChef: Ai oikein katuojassa on varaa asua! Jotkut sitä sitten törsäilee! Tästä tulee mieleen Monty Pythonin ”4 Yorkshiremen” sketsi!
Meidän 14-henkinen perhe asuu kenkälaatikossa... lainatakseni Monty Pythonia :D -
Tämäkin varmasti lisääntyy ja lapsia tulee paljon, kaikilla tietysti eri isät jne..niin nähty juttu.
-
Natas: Yhyy miks mulla ei oo rahaa vaikken tee mitään sen eteen ja muut tekee?
Tuli tästä mieleen eräs Niilo aka. Mikael.K -
Ruma Elsa: Hävytön ukko. Kehtaatkin nimitellä lastesi kavereita “sossupummin lapsiksi”. Näen silmissäni, kun iltakaljoissasi revit naapurin lasta kraivelista ja huusit hänelle kyykkyasennossa, sylki roiskuen Kelan rahoista ja sossupummeista, viattomalle lapselle. Mahtoi oma lapsesi hävetä ja mahtoi se Huonojen Ihmisten huono lapsi saada traumat sinusta. Mersu kulkee varmaankin vain omissa haaveissasi. Ne inhoamasi Kelapummit ovat useimmiten sairaita ihmisiä, tämänkin tytön vanhemmilla ollut tod.näk. toisella ms-tauti, toisella syöpä, kun eivät milloinkaan ole käyneet töissä(?), mutta silti ovat jaksaneet hoitaa ja tukea lastansa ja yrittää kouluttaakin häntä. Sinä, moukkamainen höyrypää naapurista, kuvittelet, että huutelemisesi ja öykkäröyntisi ja varallisuutesi esittely on muka motivoivat naapurienkin lapset koviksi raskaan työn raatajiksi. Ei ole itsekeskeisyydellä mitään rajaa.
Kiitos, Elsa, nauroin röhönaurua pitkän tovia katkeraa vastaustasi lukiessani. Pari pointtia: 1) Ei ollut pentujen kaveri kyseessä saatikka naapuri ja vanhemmat todellakin pahimman sortin ammattisossupummeja, edelleen. 2) Ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta kun valoin tähän neitiin uskoa itseensä ja että voi saada elämässä mitä haluaa mutta sen eteen täytyy olla valmis myös raatamaan. Hyvin tepsi. 3) Mersuhan se siellä persaukisen ruikuttajan hermoille kävi. Pakko heittää löylyä kiukaalle ja mainita että muun muassa useampi velaton Mersu on kyllä omassakin tallissa. Kun tarpeeksi paahtaa niin on millä mällätä. 4) On ihan asia erikseen olla sairas, vammautunut tai vanhus kuin olla terve ja työkykyinen aikuinen joka kuvittelee että on joku mystinen "Valtio" jonka loputtomasta laaristaan kuuluu maksaa hänen laiskottelunsa. Ja voi sitä ruikutuksen määrää jos sossusta ei olekaan saatu rahaa uusimpiin muotivaatteisiin (jolla ostettaisiin tosin kaljaa jonka jälkeen lisää valitusta ja erityistukihakemusta vetämään). Voit uskoa että "inhoaminen" on aivan liian lievä sana kuvaamaan kaikkien meidän tuntoja jotka raadamme pitkää päivää ja pääsemme maksamaan myös vapaamatkustavien paskiaisten lorvailun. Ei ole sossupummien katkeruudella mitään rajaa. -
Minustakin Sari kuulostaa vain vähän masentuneelta. En ymmärrä miten nämä "mene töihin, minäpä tein näin ja näin ja molemmat matkat ylämäkeä ja nyt minullapa onkin töitä minä minä minä" -ihmiset jaksavat lätistä työttömien itsekkyydestä kun heidän omista lausahduksistaankin aivan vain lievästi oma kehu haisee. Ja ei, en ole itse työtön, pidän vain tätä suomalaista työnpalvontaa vähän naurettavana.
-
Maanalaisista töistä maksetaan ihan hyvä korvaus.Itse olen ollut kaivoksessa töissä nyt 10 vuotta ja on kämpät ja autot hommattu.
-
Arkkienkeli: Ei niin. Kuten esimerkiksi sen asian ymmärtäminen että suomessa ei ole töitä kaikille halukkaille. Tällä hetkellä avoimia työpaikkoja on 16,525 kpl ja työttömiä virallisten tietojen mukaan 350,000+ Ja ole huoletta sillä omatkin työsi loppuvat 40+ iässä ja sitten pääset nauttimaan samoista eduista.
Niin jossain MOL:in sivuillako? On niitä paikkoja enemmän. Mainonta siirtynyt mm LinkedIniin ja muuten vaan "piilossa" noilta virallisilta kanavilta. Yrittääkin saa, jos ei väkisillä halua olla jonkun toisen alaisena. Tai halea toisesta maasta töitä, suosittelen aidosti. Hienoja kokemuksia. -
yli opisto hörhö: Ja miten ihmeessä ne kaikki tuhannet työttömät eivät samantien työilmoitusta lukiessaan hakeneet oikeanlaiseen koulutukseen kolmeksi vuodeksi, että sitten kolmen vuoden kuluttua olisivat voineet hakea tätä työtä johon ei olisi ollut enää paikkaa/paikkoja koska se paikka/paikat meni silloin kolme vuotta sitten.
Jos tilanne ei ole muutaman viime vuoden aikana kovasti muuttunut, on työttömistä työnhakijoista reilu yksi prosentti sähköasentajia. Keskimääräisesti tuossa joukossa voisi olla siis semmoinen 14+54 työtöntä sähkösentajaa. Koska noilta paikkakunnilta tosiaan löytyy sähköasentajan koulutusta, voisi olettaa heitä olevan enemmänkin. Eikä heidän tarvitse enää uudestaan sitä ammattitutkintoaan siinä vaiheessa suorittaa. Erikoista kyllä, että sähköasentajia on noin paljon työttömänä. On nimittäin sellainen ammattikunta, jolle on tuntunut kovasti olevan kysyntää ainakin viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. -
V: Kommunismin ydin ei ollut toisten työllä rilastuminen ja loisiminen. Sotket orjanomistajakapitalismiin, koulupudokas persu!
Ei ehkä ydin, mutta käytännössähän se menee niin, että helpoimpiin hommiin pääsee nepotismilla ja suhteilla. Sitten on se yläluokka (ts. puolue-eliitti), joka pyörittää käytännön byrokratiaa, ja siten omaa kaiken vallan kommunistisessa valtiossa. Jos ei ole rakennettu järjestelmää, joka ohjaa parhaat kyvyt omalle vahvuusalueelleen töihin, ja palkitsee työn vaativuudesta ja vastuusta, sekä tuloksista. Kommunismi ei toimi: Ja sellaisen rakentaminen vaatii tuhansia aatteeseen uskovia äärimmäisen rehellisiä ihmisiä hallinoimaan kokonaisuutta. Silti muutama mätä omena seassa voi kaataa, ja kaapata koko systeemin. Kapitalistinen markkinatalous ohjautuu automaattisesti, ja siksi on tiukan keskusjohtoiseen yhteiskuntaan nähden ylivertainen. Tietenkin se vaatii myös toimivan hallinnon rajoittamaan, ja ohjaamaan järjestelmää tai muuten päädytään juuri sinne riistokapitalismin puolelle.
Kommentoi
Kommentti