Piiskaa
Oletteko saaneet piiskaa vyöllä vai kädellä?
Eikä siinä vielä kaikki! Lue lisää vastauksia tästä.
Seuraava
Mitä teijän kihlasormuksissa lukee? Edellinen
Älä ole itsekäs juoppo. Laita hyvä kiertämään!
Mitä teijän kihlasormuksissa lukee? Edellinen
Älä ole itsekäs juoppo. Laita hyvä kiertämään!
51 kommenttia
-
Kerrankin en todella tiedä mikä on ollut ideana tämän päästessä takasivullekkaan asti? Hetken ajattelin kyselijällä ehkä olevan tässä joitain taka-ajatuksia piiskaamisesta, mutta kuulostaa että tarkoituksena on ollut ennemminkin vain jonkinlainen gallup väkivaltaisesta lapsuudesta. Kysymysten muotoilu nyt on ehkä hieman kökköä, mutta ajavat tarkoituksensa.
-
-
No joo, fetissinsä kullakin mutta noin yksityiskohtanen kysely facebookissa on jo vähän liikaa..
-
Janne varmaankin miettii uskaltaako antaa omalle lapselle piiskaa.
-
Siis tällä kyselijällä on Downin syndrooma ja hän on näitä juttuja kysellyt niin kauan kuin jaksan muistaa. On kysellyt niitä myös joskus vajaa 10 vuotta sitten minulta, poistui fb-kavereista aika nopeasti kun kysymykset muuttui aina vaan henkilökohtaisemmiksi... Ja ilmeisesti vain naisten piiskansaantihistoria kiinnostaa.
-
-
Kannesta tuli vähän pe.. fiilikset.
Hjlln: Siis tällä kyselijällä on Downin syndrooma ja hän on näitä juttuja kysellyt niin kauan kuin jaksan muistaa. On kysellyt niitä myös joskus vajaa 10 vuotta sitten minulta, poistui fb-kavereista aika nopeasti kun kysymykset muuttui aina vaan henkilökohtaisemmiksi… Ja ilmeisesti vain naisten piiskansaantihistoria kiinnostaa.
Kuulostaa perverssiltä. -
Itseäni huolestuttaa nykykehitys, kun vanhemmilta on viety lähes kaikki keinot kasvattaa lapsistaan yhteiskuntakelpoisia ihmisiä. Tukkapöllyt, luunapit ja pyllylle piiskaus opettivat itseäni kovasti. Silloin ymmärsi, että nyt on menty rajan yli. Olen tyytyväinen siihen, että vanhempani antoivat tukkapöllyä, luunappeja ja kerran hain koivusta itse oskan käskystä, jolla sitten lyötiin pyllylle. Ei kovaa, mutta niin, että sen nolon tilanteen muistaa. Mikään näistä ei sattunut, muuta kuin henkisesti ja siitä sitä henkistä kasvua tuli. Nyt tulee tyyliin lastensuojeluilmoitus, jos edes korotat ääntäsi lapsellesi. Meillä on käynyt 2 kertaa lastensuojelu kotona. Toinen oli siksi, kun riitelimme kovaan ääneen ja lapsi ei ollut edes kotona silloin. Toinen oli siitä, kun lapsi oli sanonu pivähoidossa, että "äiti aina huutaa" ja kertoi hoitotädille, että oli UHANNUT (ei siis tehnyt) antaa luunapin, jos ei nyt lapsi rauhotu. Tuntuu todella vaikealta olla vanhempi tässä ajassa. Kasvattaa et saa tai se on rikos!
-
Profiili: Itseäni huolestuttaa nykykehitys, kun vanhemmilta on viety lähes kaikki keinot kasvattaa lapsistaan yhteiskuntakelpoisia ihmisiä. Tukkapöllyt, luunapit ja pyllylle piiskaus opettivat itseäni kovasti. Silloin ymmärsi, että nyt on menty rajan yli. Olen tyytyväinen siihen, että vanhempani antoivat tukkapöllyä, luunappeja ja kerran hain koivusta itse oskan käskystä, jolla sitten lyötiin pyllylle. Ei kovaa, mutta niin, että sen nolon tilanteen muistaa. Mikään näistä ei sattunut, muuta kuin henkisesti ja siitä sitä henkistä kasvua tuli. Nyt tulee tyyliin lastensuojeluilmoitus, jos edes korotat ääntäsi lapsellesi. Meillä on käynyt 2 kertaa lastensuojelu kotona. Toinen oli siksi, kun riitelimme kovaan ääneen ja lapsi ei ollut edes kotona silloin. Toinen oli siitä, kun lapsi oli sanonu pivähoidossa, että “äiti aina huutaa” ja kertoi hoitotädille, että oli UHANNUT (ei siis tehnyt) antaa luunapin, jos ei nyt lapsi rauhotu. Tuntuu todella vaikealta olla vanhempi tässä ajassa. Kasvattaa et saa tai se on rikos!
Jos huutaminen ja väkivallalla uhkailu on sun ainoot kasvatuskeinot niin otan osaa. -
Profiili: Itseäni huolestuttaa nykykehitys, kun vanhemmilta on viety lähes kaikki keinot kasvattaa lapsistaan yhteiskuntakelpoisia ihmisiä. Tukkapöllyt, luunapit ja pyllylle piiskaus opettivat itseäni kovasti. Silloin ymmärsi, että nyt on menty rajan yli. Olen tyytyväinen siihen, että vanhempani antoivat tukkapöllyä, luunappeja ja kerran hain koivusta itse oskan käskystä, jolla sitten lyötiin pyllylle. Ei kovaa, mutta niin, että sen nolon tilanteen muistaa. Mikään näistä ei sattunut, muuta kuin henkisesti ja siitä sitä henkistä kasvua tuli. Nyt tulee tyyliin lastensuojeluilmoitus, jos edes korotat ääntäsi lapsellesi. Meillä on käynyt 2 kertaa lastensuojelu kotona. Toinen oli siksi, kun riitelimme kovaan ääneen ja lapsi ei ollut edes kotona silloin. Toinen oli siitä, kun lapsi oli sanonu pivähoidossa, että “äiti aina huutaa” ja kertoi hoitotädille, että oli UHANNUT (ei siis tehnyt) antaa luunapin, jos ei nyt lapsi rauhotu. Tuntuu todella vaikealta olla vanhempi tässä ajassa. Kasvattaa et saa tai se on rikos!
Just... Sain kerran piiskaa, kun olin myöhässä koulusta, koska en osannut vielä lukea kelloa. Ei se piiskaaminen tai piiskaa antanut vanhempi opettanut mulle sitä kelloa tai muutenkaan yhtään mitään, muistan vaan itkeneeni opettajalle, etten enää ikinä halua mennä kotiin. Ei fyysinen kuritus ole kasvattamista, se on traumatisoivaa pahoinpitelyä. Opeta lapsi kuuntelemaan ja ymmärtämään, kun se raja on ylitetty, niin ei tarvitse käydä käsiksi. Jos et osaa kasvattaa lasta ilman fyysistä kuritusta tai uhkaa siitä, niin ehkä sinun ei kannattaisi kasvattaa niitä ollenkaan. -
Mulla on myös yksi kaveri, joka joskus jää ihmeellisesti tenttaamaan jostain asiasta jonka sille ohimennen mainitsee (joskus maininta on tapahtunut jopa kuukausia aiemmin) Samoja kysymyksiä useilla eri muotoiluilla kun "en tajuu :D Selitä!" Menny maku keskusteluista sen kanssa ja nykyään lakkaan vastaamasta jo ekan tai tokan kysymyksen jälkeen, en jaksa sitä jankkaamista. Miten tuollekin viitsivät vastailla tommosiin gallupeihin...
-
-
Profiili: Itseäni huolestuttaa nykykehitys, kun vanhemmilta on viety lähes kaikki keinot kasvattaa lapsistaan yhteiskuntakelpoisia ihmisiä. Tukkapöllyt, luunapit ja pyllylle piiskaus opettivat itseäni kovasti. Silloin ymmärsi, että nyt on menty rajan yli. Olen tyytyväinen siihen, että vanhempani antoivat tukkapöllyä, luunappeja ja kerran hain koivusta itse oskan käskystä, jolla sitten lyötiin pyllylle. Ei kovaa, mutta niin, että sen nolon tilanteen muistaa. Mikään näistä ei sattunut, muuta kuin henkisesti ja siitä sitä henkistä kasvua tuli. Nyt tulee tyyliin lastensuojeluilmoitus, jos edes korotat ääntäsi lapsellesi. Meillä on käynyt 2 kertaa lastensuojelu kotona. Toinen oli siksi, kun riitelimme kovaan ääneen ja lapsi ei ollut edes kotona silloin. Toinen oli siitä, kun lapsi oli sanonu pivähoidossa, että “äiti aina huutaa” ja kertoi hoitotädille, että oli UHANNUT (ei siis tehnyt) antaa luunapin, jos ei nyt lapsi rauhotu. Tuntuu todella vaikealta olla vanhempi tässä ajassa. Kasvattaa et saa tai se on rikos!
Voi että! Tosi harmi, kun et saa pahoinpitelemällä kasvattaa lastasi. Ei siinä, en kiellä väkivallan erinomaista kykyä opettaa asioita. Minäkin opin 5 vuotiaana repimään päiväkodissa toisia lapsia hiuksista, ja että oma ihmisarvoni on täysi nolla. Kymmenien vuosienkaan jälkeen en näe tai koe minuun kohdistuvaa väkivaltaa pahana tai huonona asiana. Mut hei, onneks sentään vanhemmilla oli keinonsa kasvattaa! -
Ihan sama vaikka nimet on osin sensuroitu, tässä käsitellään sen verran henkilökohtaisia asioita, että tän mokan vois poistaa.
-
Profiili: Itseäni huolestuttaa nykykehitys, kun vanhemmilta on viety lähes kaikki keinot kasvattaa lapsistaan yhteiskuntakelpoisia ihmisiä. Tukkapöllyt, luunapit ja pyllylle piiskaus opettivat itseäni kovasti. Silloin ymmärsi, että nyt on menty rajan yli. Olen tyytyväinen siihen, että vanhempani antoivat tukkapöllyä, luunappeja ja kerran hain koivusta itse oskan käskystä, jolla sitten lyötiin pyllylle. Ei kovaa, mutta niin, että sen nolon tilanteen muistaa. Mikään näistä ei sattunut, muuta kuin henkisesti ja siitä sitä henkistä kasvua tuli. Nyt tulee tyyliin lastensuojeluilmoitus, jos edes korotat ääntäsi lapsellesi. Meillä on käynyt 2 kertaa lastensuojelu kotona. Toinen oli siksi, kun riitelimme kovaan ääneen ja lapsi ei ollut edes kotona silloin. Toinen oli siitä, kun lapsi oli sanonu pivähoidossa, että “äiti aina huutaa” ja kertoi hoitotädille, että oli UHANNUT (ei siis tehnyt) antaa luunapin, jos ei nyt lapsi rauhotu. Tuntuu todella vaikealta olla vanhempi tässä ajassa. Kasvattaa et saa tai se on rikos!
Vanhemmilta kasvatuskeinot hukassa, jos ei keksitä muita kurinpitotapoja kuin väkivalta/väkivallalla uhkaaminen. Jokaisen on saatava elää ilman väkivallan uhkaa, koskee myös lapsia. Eihän sinuakaan saa tukistaa, jos teet miehesi/pomosi tms. mielestä jotain kiellettyä? -
Profiili: Itseäni huolestuttaa nykykehitys, kun vanhemmilta on viety lähes kaikki keinot kasvattaa lapsistaan yhteiskuntakelpoisia ihmisiä. Tukkapöllyt, luunapit ja pyllylle piiskaus opettivat itseäni kovasti. Silloin ymmärsi, että nyt on menty rajan yli. Olen tyytyväinen siihen, että vanhempani antoivat tukkapöllyä, luunappeja ja kerran hain koivusta itse oskan käskystä, jolla sitten lyötiin pyllylle. Ei kovaa, mutta niin, että sen nolon tilanteen muistaa. Mikään näistä ei sattunut, muuta kuin henkisesti ja siitä sitä henkistä kasvua tuli. Nyt tulee tyyliin lastensuojeluilmoitus, jos edes korotat ääntäsi lapsellesi. Meillä on käynyt 2 kertaa lastensuojelu kotona. Toinen oli siksi, kun riitelimme kovaan ääneen ja lapsi ei ollut edes kotona silloin. Toinen oli siitä, kun lapsi oli sanonu pivähoidossa, että “äiti aina huutaa” ja kertoi hoitotädille, että oli UHANNUT (ei siis tehnyt) antaa luunapin, jos ei nyt lapsi rauhotu. Tuntuu todella vaikealta olla vanhempi tässä ajassa. Kasvattaa et saa tai se on rikos!
Olisihan se pitänyt arvata, että tämä otetaan väärin. Tarkoitin tilanteita, joissa lapsi ei kuuntele mitään ja ja riehuu kun heikkopäinen (jopa lyö välillä). Kaikkia keinoja on koitettu ja ne omassa lapsuudessa hyväksi koetut keinot on otettu pois käytöstä. Ei se luunappi ole mitään väkivaltaa. Luunappi tai tukkapölly olisi joissain tilanteissa ihan suotavaa käyttää. Koittakaa ymmärtää, että en ole sitä mieltä, että pitäisi piestä lapsi, jos se ei tottele! Olen sitä mieltä, että herättävän luunapin voi ääritilanteessa antaa, kun mikään muu ei toimi. Itselläni hyvässä muistissa luunapit. Olen kiitollinen että sain välillä. Se opetti. -
Profiili: Olisihan se pitänyt arvata, että tämä otetaan väärin. Tarkoitin tilanteita, joissa lapsi ei kuuntele mitään ja ja riehuu kun heikkopäinen (jopa lyö välillä). Kaikkia keinoja on koitettu ja ne omassa lapsuudessa hyväksi koetut keinot on otettu pois käytöstä. Ei se luunappi ole mitään väkivaltaa. Luunappi tai tukkapölly olisi joissain tilanteissa ihan suotavaa käyttää. Koittakaa ymmärtää, että en ole sitä mieltä, että pitäisi piestä lapsi, jos se ei tottele! Olen sitä mieltä, että herättävän luunapin voi ääritilanteessa antaa, kun mikään muu ei toimi. Itselläni hyvässä muistissa luunapit. Olen kiitollinen että sain välillä. Se opetti.
Tough love, you know? -
Kehitysvammainen on syyntakeeton, eli tällä kertaa moka on siinä että tämä on tänne asti päässyt.
-
Profiili: Olisihan se pitänyt arvata, että tämä otetaan väärin. Tarkoitin tilanteita, joissa lapsi ei kuuntele mitään ja ja riehuu kun heikkopäinen (jopa lyö välillä). Kaikkia keinoja on koitettu ja ne omassa lapsuudessa hyväksi koetut keinot on otettu pois käytöstä. Ei se luunappi ole mitään väkivaltaa. Luunappi tai tukkapölly olisi joissain tilanteissa ihan suotavaa käyttää. Koittakaa ymmärtää, että en ole sitä mieltä, että pitäisi piestä lapsi, jos se ei tottele! Olen sitä mieltä, että herättävän luunapin voi ääritilanteessa antaa, kun mikään muu ei toimi. Itselläni hyvässä muistissa luunapit. Olen kiitollinen että sain välillä. Se opetti.
Kyllä riehuvan lapsen voi rauhoittaa muutenkin kuin "herättävällä luunapilla". Luunappi ja tukkapölly ovat myös väkivaltaa, ja pieniä lapsia ne sattuvat, vaikka aikuinen ei ajattelisikaan repivänsä hiuksia lujaa. Minkä takia sinun mielestäsi väkivalta on oikein puolustuskyvyttömiä lapsia kohtaan mutta väärin aikuisia kohtaan? -
Profiili: Olisihan se pitänyt arvata, että tämä otetaan väärin. Tarkoitin tilanteita, joissa lapsi ei kuuntele mitään ja ja riehuu kun heikkopäinen (jopa lyö välillä). Kaikkia keinoja on koitettu ja ne omassa lapsuudessa hyväksi koetut keinot on otettu pois käytöstä. Ei se luunappi ole mitään väkivaltaa. Luunappi tai tukkapölly olisi joissain tilanteissa ihan suotavaa käyttää. Koittakaa ymmärtää, että en ole sitä mieltä, että pitäisi piestä lapsi, jos se ei tottele! Olen sitä mieltä, että herättävän luunapin voi ääritilanteessa antaa, kun mikään muu ei toimi. Itselläni hyvässä muistissa luunapit. Olen kiitollinen että sain välillä. Se opetti.
Jos lapsille on mielestäsi ihan ok antaa silloin tällöin luunappia tai tukkapöllyä, niin mihin se raja olisi mielestäsi hyvä vetää? Että lasta voi vähän fyysisesti kurittaa, kunhan ei kovin paljon? Ja jos lasta saisi vähän satuttaa, niin kaikki väsyneet ja turhautuneet vanhemmat muistaisivat aina _vain vähän_ kurittaa lapsiaan. Minun mielestäni on pelkästään hyvä, että lapsen satuttaminen on täysin kriminalisoitu. Itselläni on lapsia. Ja minua on piiskattu lapsena. En ole traumatisoitunut ja minulla on hyvät välit vanhempiini. Silti olen tätä mieltä. -
Nimi: Kyllä riehuvan lapsen voi rauhoittaa muutenkin kuin “herättävällä luunapilla”. Luunappi ja tukkapölly ovat myös väkivaltaa, ja pieniä lapsia ne sattuvat, vaikka aikuinen ei ajattelisikaan repivänsä hiuksia lujaa. Minkä takia sinun mielestäsi väkivalta on oikein puolustuskyvyttömiä lapsia kohtaan mutta väärin aikuisia kohtaan?
Niin, toinen vaihtoehto on antaa riehumiseen jatkua väsymykseen asti. Toki tämä keino ei opeta lapselle mitään. Ongelma on siinä, että nykyään kun lapsi kiukuttelee, niin sille annetaan mitä se haluaa, koska muuten sitä kiukuttelua ei saada loppumaan. Tästä seuraa taas näitä kurittomia kakaroita, jotka ovat tottuneet aina saamaan tahtonsa läpi. Ne myös tiedostavat sen, että lain mukaan, he eivät voi saada teoistaan rangaistusta. Kertokaa ihmeessä niitä hyviä muita keinoja? Keinoja, mistä myös lapsi oppii tekevänsä väärin. Mielestäni luunappi tai tukkapölly on rakastavaa ja välittävää kasvatusta. Monet tutkimuksetkin tukee tätä. Lapsi tarvitsee välillä sen, että vanhempi ottaa tilanteen haltuun, jos se viimenen keino siihen on se tukkapölly (joka ei satu), niin sitten pitää mennä sillä. Pääasia, että lapsi kehittyy ja oppii hölmöilyistään. -
kaali: Jos lapsille on mielestäsi ihan ok antaa silloin tällöin luunappia tai tukkapöllyä, niin mihin se raja olisi mielestäsi hyvä vetää? Että lasta voi vähän fyysisesti kurittaa, kunhan ei kovin paljon? Ja jos lasta saisi vähän satuttaa, niin kaikki väsyneet ja turhautuneet vanhemmat muistaisivat aina _vain vähän_ kurittaa lapsiaan. Minun mielestäni on pelkästään hyvä, että lapsen satuttaminen on täysin kriminalisoitu. Itselläni on lapsia. Ja minua on piiskattu lapsena. En ole traumatisoitunut ja minulla on hyvät välit vanhempiini. Silti olen tätä mieltä.
Raja olisi hyvä vetää siihen, että se on aina se viimeisin keino ja sekin tehdään niin, että se ei ole satuttavaa, vaan jollain tasolla nöyryyttävää. Vedätte kyllä nämä kommenttini aivan tahallaan ilmeisesti sinne ääripäähän, jossa kuvittelette minun hakkaavan lastani, jos hän vähän kiukuttelee? Puhun nyt niistä äärimmäisistä tilanteista, jossa ainoa oikea keino olisi antaa lapselle tuntuva rangaistus. Pään silittelyllä teet vain karhunpalveluksen. -
-
…: Just… Sain kerran piiskaa, kun olin myöhässä koulusta, koska en osannut vielä lukea kelloa. Ei se piiskaaminen tai piiskaa antanut vanhempi opettanut mulle sitä kelloa tai muutenkaan yhtään mitään, muistan vaan itkeneeni opettajalle, etten enää ikinä halua mennä kotiin. Ei fyysinen kuritus ole kasvattamista, se on traumatisoivaa pahoinpitelyä. Opeta lapsi kuuntelemaan ja ymmärtämään, kun se raja on ylitetty, niin ei tarvitse käydä käsiksi. Jos et osaa kasvattaa lasta ilman fyysistä kuritusta tai uhkaa siitä, niin ehkä sinun ei kannattaisi kasvattaa niitä ollenkaan.
Muhun ei koskaa käyty käsiksi mut muistan monta tilannetta lapsuudesta missä mulle suututtiin enkä tähän päiväänkää mennessä tiedä mistä ihmeen syystä. Tyhmäksi tenavaksi vaan haukuttiin mut ei kerrottu että miksi mä oon niin tyhmä. Eikä niistä virheistä sitte opittukkaa ku ei tienny mikä on se asia jossa on menty vikaan. Lapset ei ymmärrä. Niille pitää selittää. Saattais löytyä yhteisymmärryski paljo nopiempaa ku se kersaki tietää mistä oikeen on kyse. -
Profiili: Raja olisi hyvä vetää siihen, että se on aina se viimeisin keino ja sekin tehdään niin, että se ei ole satuttavaa, vaan jollain tasolla nöyryyttävää. Vedätte kyllä nämä kommenttini aivan tahallaan ilmeisesti sinne ääripäähän, jossa kuvittelette minun hakkaavan lastani, jos hän vähän kiukuttelee? Puhun nyt niistä äärimmäisistä tilanteista, jossa ainoa oikea keino olisi antaa lapselle tuntuva rangaistus. Pään silittelyllä teet vain karhunpalveluksen.
Näitä profiilin juttuja lukiessa tulee paha olo. Että vanhempi, jonka pitäisi olla lapsen elämässä se turvallisin asia, "joillain tasolla" nöyryyttää lasta. Ei. Ei. Ei. Haluatko, että lapsesi tuntee olonsa turvalliseksi luonasi? Haluatko, että lapsesi tulee luoksesi, kun on pulassa ja tarvitsee apua? Väkivalta ja nöyryyttäminen EI millään tavalla lisää lapsen luottamusta sinuun, saati lapsen turvallisuuden tunnetta. Sen riehuvan lapsen voi ottaa karhunhalaukseen, pitää aloillaan ja odottaa, että lapsi rauhoittuu. Jos siihen menee aikaa, niin sitten menee. Se oppiminen tapahtuu vasta, kun lapsi on rauhoittunut ja vanhempi keskustelee tilanteesta lapsen kanssa, ja sanoittaa lapselle ne tunteet, joita lapsi itse ei osannut käsitellä, ja tilanne riistäytyi käsistä. Kannattaa myös itse miettiä miksi se tilanne pääsi äärimmilleen. -
Profiili: Niin, toinen vaihtoehto on antaa riehumiseen jatkua väsymykseen asti. Toki tämä keino ei opeta lapselle mitään. Ongelma on siinä, että nykyään kun lapsi kiukuttelee, niin sille annetaan mitä se haluaa, koska muuten sitä kiukuttelua ei saada loppumaan. Tästä seuraa taas näitä kurittomia kakaroita, jotka ovat tottuneet aina saamaan tahtonsa läpi. Ne myös tiedostavat sen, että lain mukaan, he eivät voi saada teoistaan rangaistusta. Kertokaa ihmeessä niitä hyviä muita keinoja? Keinoja, mistä myös lapsi oppii tekevänsä väärin. Mielestäni luunappi tai tukkapölly on rakastavaa ja välittävää kasvatusta. Monet tutkimuksetkin tukee tätä. Lapsi tarvitsee välillä sen, että vanhempi ottaa tilanteen haltuun, jos se viimenen keino siihen on se tukkapölly (joka ei satu), niin sitten pitää mennä sillä. Pääasia, että lapsi kehittyy ja oppii hölmöilyistään.
Sinä olet ilmeisesti tällainen ääripääihminen, jonka mielestä lasta joko tukistetaan tai ei kasvateta ollenkaan, koska muita vaihtoehtoja ei muka ole. Riehuvasta lapsesta voi pitää kiinni ja huonosti käyttäytyvälle lapselle voi opettaa, miksi jonkin asian tekeminen on väärin. Väkivalta (kyllä, luunappi on väkivaltaa) opettaa lapset pelkäämään, ei ymmärtämään. -
Profiili: Raja olisi hyvä vetää siihen, että se on aina se viimeisin keino ja sekin tehdään niin, että se ei ole satuttavaa, vaan jollain tasolla nöyryyttävää. Vedätte kyllä nämä kommenttini aivan tahallaan ilmeisesti sinne ääripäähän, jossa kuvittelette minun hakkaavan lastani, jos hän vähän kiukuttelee? Puhun nyt niistä äärimmäisistä tilanteista, jossa ainoa oikea keino olisi antaa lapselle tuntuva rangaistus. Pään silittelyllä teet vain karhunpalveluksen.
Saanko kysyä, että miksi se lapsi on ansainnut sun mielestäsi rangaistuksen? Siksi, että hän ei toimi kuten sinä haluat, vaan näyttää omia tunteitaan tai käsittelee tilanteita oman - vielä rajoittuneen - ajatusmaailmansa sallimissa rajoissa? Jos lapsi kiukuttelee, miksi hänelle pitäisi antaa siitä _rangaistus_? Miksei ennemmin rauhoittaa tilanne ja selvittää, mistä kiukuttelu johtuu? Jos sinä koet, että olet lapseesi tai yhtään kenenkään muuhunkaan nähden sellaisessa asemassa, että voit kevyin mielin antaa hänelle rangaistuksia siitä, kun hän ei käyttäydy sinun mielesi mukaan, ei kasvattamisesi ole lapsen etujen mukaista. Ja en ajattele, että hakkaat lastasi päivittäin, mutta toivon silti että otat vaikkapa itse lastensuojeluun yhteyttä saadaksesi keinoja lapsen parempaan kohtaamiseen. Lapsi ei sinua henkilökohtaisesti loukatakseen toimi valitsemallaan tavalla, joka on sinun mielestäsi väärin, vaan hän tarvitsee tukea ja neuvoa asioiden oikeaan ilmaisuun. Ja fyysinen rangaistus, joka on aina pahoinpitelyä, ei sellaista ole. Se viestittää lapselle, että hän on väärässä näyttässään tunteitaan, ja erityisen tärkeää lapsen kehityksen kannalta olisi, että vanhempi olisi se turvallinen aikuinen, jolle voisi niin huonot kuin hyvätkin tunteet näyttää ilman, että siitä erikseen rangaistaan. Ymmärrän sen, että lapseen turhautuu välillä, ja että kärsivällisyys on koetuksella, sillä olen itse päiväkodissa töissä ja monesti päivän aikana huomaan lasten kiukuttelun tai uhmaamisen menevän oman ihoni alle. On kuitenkkn tärkeää muistaa, että lapsi ei pahuuttaan uhmaa tai "tee pahojaan", vaan näyttää tällä(kin) tavoin erilaisia tunteitaan, sillä hänellä ei vielä ole niihin muita keinoja. Toivon todella paljon tsemppiä ja jaksamista sinulle, ja muistathan, että lastensuojelu ei ole sinua vastaan vaan lapsen kehityksen ja kasvun turvaamisen tueksi. Tilanteessasi kehottaisin sinua ottamaan sinne yhteyttä, jotta saisit niitä erilaisia keinoja luunappien ja muiden tilalle. Autoritäärinen kasvatus ei useimpien tutkimusten mukaan edesauta yhtään mitään, ja siitä tulisi luopua. Peace. -
Profiili: Raja olisi hyvä vetää siihen, että se on aina se viimeisin keino ja sekin tehdään niin, että se ei ole satuttavaa, vaan jollain tasolla nöyryyttävää. Vedätte kyllä nämä kommenttini aivan tahallaan ilmeisesti sinne ääripäähän, jossa kuvittelette minun hakkaavan lastani, jos hän vähän kiukuttelee? Puhun nyt niistä äärimmäisistä tilanteista, jossa ainoa oikea keino olisi antaa lapselle tuntuva rangaistus. Pään silittelyllä teet vain karhunpalveluksen.
Ei tässä kukaan ole sanonut, että nyrkillä hakkaisit lastasi päivittäin. Kunhan on todettu, että se satunnainen tukkapöllykin luokitellaan pahoinpitelyksi. Mikäli väkivaltaa tapahtuu paljon, lapsi oppii muunmuassa salaamaan omat tekemisensä tosi taitavasti sekä sen, että ongelmia voi ratkaista väkivallalla, eikä pienellä lapsella ole vielä kunnollista kehystä sille, mikä on "vähän fyysistä kuritusta". Huonosta käytöksestä fyysisesti rankaisemisen ja huonosta kaytöksestä kehumisen välillä on muitakin vaihtoehtoja: Voi selittää lapselle, mitä teki väärin ja miksei saa tehdä niin, (jos lapsi on hepulissa niin heti hepulin jälkeen) tai sitten vain ohittaa tilanteen ja keskittyä palkitsemaan hyvää käytöstä. Tapansa kullakin, sinulla omasi. Minun tätini antoi välillä tukkapöllyä serkuilleni, jotka ovat nykyään ihan täyspäisiä ja hyvissä väleissä vanhempiensa kanssa. Minulle selitettiin aina miksen saanut tehdä jotain ja koen olevani ihan täyspäinen. Eniten vaikutti kun minulle kerrottiin että toiselle tulee paha mieli. Omat lapseni kasvatan jälkimmäisellä metodilla. -
Querri: Kerrankin en todella tiedä mikä on ollut ideana tämän päästessä takasivullekkaan asti? Hetken ajattelin kyselijällä ehkä olevan tässä joitain taka-ajatuksia piiskaamisesta, mutta kuulostaa että tarkoituksena on ollut ennemminkin vain jonkinlainen gallup väkivaltaisesta lapsuudesta. Kysymysten muotoilu nyt on ehkä hieman kökköä, mutta ajavat tarkoituksensa.
Kyllä kyse on ihan seksuaalisen tyydytyksen hakemisessa, eikä missään muussa. -
@Profiili: Muutenkin on ihmeellistä, että valitat "nykykasvatuksesta", kun fyysinen kuritus on kielletty laissa vuonna 1984.
-
Profiili: Olisihan se pitänyt arvata, että tämä otetaan väärin. Tarkoitin tilanteita, joissa lapsi ei kuuntele mitään ja ja riehuu kun heikkopäinen (jopa lyö välillä). Kaikkia keinoja on koitettu ja ne omassa lapsuudessa hyväksi koetut keinot on otettu pois käytöstä. Ei se luunappi ole mitään väkivaltaa. Luunappi tai tukkapölly olisi joissain tilanteissa ihan suotavaa käyttää. Koittakaa ymmärtää, että en ole sitä mieltä, että pitäisi piestä lapsi, jos se ei tottele! Olen sitä mieltä, että herättävän luunapin voi ääritilanteessa antaa, kun mikään muu ei toimi. Itselläni hyvässä muistissa luunapit. Olen kiitollinen että sain välillä. Se opetti.
Jos lapsi riehuu niin, että on vaarassa satuttaa itseään tai muita, niin käytä holdausta, eli pitelet lasta sylissäsi siihen saakka, kunnes tämä rauhoittuu. Sen jälkeen keskustelu, että mitä tehtiin ja miksi. Mutta väkivalta ei ole sallittua missään tilanteessa. -
Fyysisellä ja henkisellä väkivallalla kasvatettu lapsi ei opi mitään kunnioittamisesta, vaan siinä se lapsi oppii vain pelkäämään. Niin ja tosiaan; eihän tuo ruumiillinen kurittaminen ole ollut laitonta kuin vasta sen reilut 30 vuotta. Jos ei kykene pitämään lapselleen kuria ilman väkivaltaa, niin jättäisi lapset tekemättä. Lastensuojelun olisi hyvä puuttua tuohon.
-
Profiili: Niin, toinen vaihtoehto on antaa riehumiseen jatkua väsymykseen asti. Toki tämä keino ei opeta lapselle mitään. Ongelma on siinä, että nykyään kun lapsi kiukuttelee, niin sille annetaan mitä se haluaa, koska muuten sitä kiukuttelua ei saada loppumaan. Tästä seuraa taas näitä kurittomia kakaroita, jotka ovat tottuneet aina saamaan tahtonsa läpi. Ne myös tiedostavat sen, että lain mukaan, he eivät voi saada teoistaan rangaistusta.
No nyt kyllä hukkasit mut heti alkuunsa. Jos tilanne on se, että lapsi kiukuttelee kun ei saa haluamaansa; sun mukaan vaihtoehdot on seuraavat; a) Annetaan lapselle mitä se haluaa. b) Annetaan lapsen kiukutella kunnes väsyy siihen itse. c) Käydään fyysisiin toimenpiteisiin tai uhataan niillä. Ja jos käsitin oikein, sinusta a ja b ei opeta lapselle mitään. Eikö sinusta b johtaisi siihen, että lapsikin tajuaa että tää kiukuttelu ei nyt toimi enkä saa sillä mitä haluan, vai mitenkä? -
-
Cat: Fyysisellä ja henkisellä väkivallalla kasvatettu lapsi ei opi mitään kunnioittamisesta, vaan siinä se lapsi oppii vain pelkäämään. Niin ja tosiaan; eihän tuo ruumiillinen kurittaminen ole ollut laitonta kuin vasta sen reilut 30 vuotta. Jos ei kykene pitämään lapselleen kuria ilman väkivaltaa, niin jättäisi lapset tekemättä. Lastensuojelun olisi hyvä puuttua tuohon.
Ei meillä ole koskaan fyysisesti lasta kuritettu. Voit hengittää rauhassa. En voi väittää, etteikö joskus olisi mieli tehnyt luunappi antaa, kun lapsi käyttäytyy todella tuhmasti. Kyllä tuo uhmaikä kait kohta menee ohitte. Varmasti myös silloin helpottaa. Vielä selvennyksenä. Emme käytä väkivaltaa lastamme kohtaan missään muodossa. Toin vain ilmi mielipiteeni, että jossain tilanteessa, se voisi olla jopa hyväkin ratkaisu. -
Profiili: Ei meillä ole koskaan fyysisesti lasta kuritettu. Voit hengittää rauhassa. En voi väittää, etteikö joskus olisi mieli tehnyt luunappi antaa, kun lapsi käyttäytyy todella tuhmasti. Kyllä tuo uhmaikä kait kohta menee ohitte. Varmasti myös silloin helpottaa. Vielä selvennyksenä. Emme käytä väkivaltaa lastamme kohtaan missään muodossa. Toin vain ilmi mielipiteeni, että jossain tilanteessa, se voisi olla jopa hyväkin ratkaisu.
Ymmärrän että välillä tulee sellainen olo, että ei jaksaisi ja olisi helpompaa antaa se fyysinen kuritus kun lapsi ei tottele. Hyvä, ettet kuitenkaan toteuta näitä olotiloja käytännössä. Muista edelleen, että se lastensuojelu on siinä myös teitä vanhempia varten; jotta saisitte keinoja lapsen kasvatukseen. Tsemppiä, ja muista ettei lapsi pahuuttaan sinua kohtaan toimi kuten toimii (vaikka se välillä siltä tuntuisikin). -
Seksuaaliselta vaikuttaa, joo. Itselläni on sama fetissi, ja varmaan utelisin samanlaisia, ellei minulla olisi myös keskivertoaikuisen käsitys sosiaalisista normeista. :) Sille, että kyselijältä se puuttuu, taisimme jo saada selityksen. Enää pitäisi selvittää, miksi ihmeessä porukka vastaa hänelle. PS. Ihan siis normaalia elämää elän, mitä nyt satunnaiset piiskausleikit kahden halukkaan aikuisen välillä. En sekoile Facebookissa!
-
Minua ja sisaruksiani kuritettiin ruumiillisesti lapsina. Vaikka rangaistus oli ehkä isän mielestä hallittu (risulla lyötiin aina ennalta sovittu määrä, piiskaamisen jälkeen pideltiin vielä "turvallisessa" sylissä ilmeisesti henkisten haavojen ehkäisemiseksi), koin jo lapsena sen olevan kohtuuton. Pakokauhuinen itku pääsi jo kun haeskelin piiskausrisua metsästä tai näin vanhemman käden ojentuvan tukistukseen. Jo pienenä koululaisena tiedostin, että kevyemmät keinot - kuten sen selittäminen, _miksi_ jokin on väärin - olisivat olleet kohdallani riittävän tehokkaita. En itse asiassa edes muista mitä olin kulloinkin tehnyt väärin ansaitakseni piiskaamiset, tukistukset ja luunapit. Rangaistusten tuloksena en siis oppinut itse käsillä ollutta asiaa, vaan että kun _on huono_, ansaitsee fyysistä kipua, ja että isälle ei kannata avautua. No juu, opin tottelemaan. Tosin ulkokultaisesti ja mielistellen, salaillen ja rangaistusta peläten. Isosiskoni puolestaan oppi käyttämään fyysistä kuritusta minua kohtaan, kun en toiminut kuten arvovaltainen systeri oikeaksi koki. On hermostuessaan taipuvainen väkivaltaan yhä aikuisiälläkin, mistä syystä välit ovat nykyään katkenneet. Teini-iässä ja varhaisaikuisuudessa viiltelin ja hakkasin itseäni ja revin itseäni hiuksista. Psykoterapian ansiosta hoksasin aika ilmiselvän jatkumon lapsuuden fyysiseen kuritukseen. Nykyään olen itseni kanssa ihmeen hyvin sovussa, mistä ei todellakaan ole mainittuja kurinpitotoimia kiittäminen. En halua periyttää väkivallan taakkaa omalle lapselleni. Rajoja on mahdollista pitää yllä tuhatmäärin rakentavamminkin.
-
Profiili: Niin, toinen vaihtoehto on antaa riehumiseen jatkua väsymykseen asti. Toki tämä keino ei opeta lapselle mitään. Ongelma on siinä, että nykyään kun lapsi kiukuttelee, niin sille annetaan mitä se haluaa, koska muuten sitä kiukuttelua ei saada loppumaan. Tästä seuraa taas näitä kurittomia kakaroita, jotka ovat tottuneet aina saamaan tahtonsa läpi. Ne myös tiedostavat sen, että lain mukaan, he eivät voi saada teoistaan rangaistusta. Kertokaa ihmeessä niitä hyviä muita keinoja? Keinoja, mistä myös lapsi oppii tekevänsä väärin. Mielestäni luunappi tai tukkapölly on rakastavaa ja välittävää kasvatusta. Monet tutkimuksetkin tukee tätä. Lapsi tarvitsee välillä sen, että vanhempi ottaa tilanteen haltuun, jos se viimenen keino siihen on se tukkapölly (joka ei satu), niin sitten pitää mennä sillä. Pääasia, että lapsi kehittyy ja oppii hölmöilyistään.
Niin, ehkä pitäis olla aikuinen ja ottaa se tilanne haltuun... Ei menettää omaakin hallintaa ja sortua väkivaltaan. Jos persehedelmä riehuu, niin sen voi napata syliin rauhoittumaan. Opettaa sille vähän muitakin tapoja purkaa fiiliksiään kuin posketon riehuminen tai väkivalta. Toki jos ei itse ole saanut kasvatusta kuin remmistä, voi olla hitusen haastavaa ymmärtää ajatella. Aivoilla. Ei hauiksella. Väkivallan aika on silloin, kun aivotoiminnan rajat on ylittyneet. Monella sangen aikaisin. -
Onko tää joku psykoterapian harrastelijoiden sivu kun tyypit avautuu tommosesta eikä kukaan kyseenalaista?
-
Profiili: Itseäni huolestuttaa nykykehitys, kun vanhemmilta on viety lähes kaikki keinot kasvattaa lapsistaan yhteiskuntakelpoisia ihmisiä. Tukkapöllyt, luunapit ja pyllylle piiskaus opettivat itseäni kovasti. Silloin ymmärsi, että nyt on menty rajan yli. Olen tyytyväinen siihen, että vanhempani antoivat tukkapöllyä, luunappeja ja kerran hain koivusta itse oskan käskystä, jolla sitten lyötiin pyllylle. Ei kovaa, mutta niin, että sen nolon tilanteen muistaa. Mikään näistä ei sattunut, muuta kuin henkisesti ja siitä sitä henkistä kasvua tuli. Nyt tulee tyyliin lastensuojeluilmoitus, jos edes korotat ääntäsi lapsellesi. Meillä on käynyt 2 kertaa lastensuojelu kotona. Toinen oli siksi, kun riitelimme kovaan ääneen ja lapsi ei ollut edes kotona silloin. Toinen oli siitä, kun lapsi oli sanonu pivähoidossa, että “äiti aina huutaa” ja kertoi hoitotädille, että oli UHANNUT (ei siis tehnyt) antaa luunapin, jos ei nyt lapsi rauhotu. Tuntuu todella vaikealta olla vanhempi tässä ajassa. Kasvattaa et saa tai se on rikos!
Jos sä uskot et lapsiin kohdistuva väkivalta on ok ja et sä oot kasvanu kunnolliseks vaikka/koska sua on pahoinpidelty lapsena, niin sä et oo todellakaan kasvanu kunnolliseks. Siille on syynsä miks ne on kielletty -
Profiili: Itseäni huolestuttaa nykykehitys, kun vanhemmilta on viety lähes kaikki keinot kasvattaa lapsistaan yhteiskuntakelpoisia ihmisiä. Tukkapöllyt, luunapit ja pyllylle piiskaus opettivat itseäni kovasti. Silloin ymmärsi, että nyt on menty rajan yli. Olen tyytyväinen siihen, että vanhempani antoivat tukkapöllyä, luunappeja ja kerran hain koivusta itse oskan käskystä, jolla sitten lyötiin pyllylle. Ei kovaa, mutta niin, että sen nolon tilanteen muistaa. Mikään näistä ei sattunut, muuta kuin henkisesti ja siitä sitä henkistä kasvua tuli. Nyt tulee tyyliin lastensuojeluilmoitus, jos edes korotat ääntäsi lapsellesi. Meillä on käynyt 2 kertaa lastensuojelu kotona. Toinen oli siksi, kun riitelimme kovaan ääneen ja lapsi ei ollut edes kotona silloin. Toinen oli siitä, kun lapsi oli sanonu pivähoidossa, että “äiti aina huutaa” ja kertoi hoitotädille, että oli UHANNUT (ei siis tehnyt) antaa luunapin, jos ei nyt lapsi rauhotu. Tuntuu todella vaikealta olla vanhempi tässä ajassa. Kasvattaa et saa tai se on rikos!
Lasten väkivallalla rankaiseminen on ihnan sama kuin että väkivallalla rangaistaisiin parisuhteessa tai työsuhteessa. -
kardemumma: Kyllähän sitä voi monesta kiihottua…
Ehkä Jannella on kehitysvamma. -
Profiili: Olisihan se pitänyt arvata, että tämä otetaan väärin. Tarkoitin tilanteita, joissa lapsi ei kuuntele mitään ja ja riehuu kun heikkopäinen (jopa lyö välillä). Kaikkia keinoja on koitettu ja ne omassa lapsuudessa hyväksi koetut keinot on otettu pois käytöstä.
Sitä vaihtoehtoa kutsutaan kasvatukselliseksi kiinnipidoksi. Sitä käytetään esim. lastensuojelulaitoksissa, päiväkodeissa jne. kun lapsella nousevat kierrokset liiaksi/ kun on uhka siitä, että lapsi satuttaa muita/ itseään. Aluksi saa varautua tunnin-parin sessioihin, mutta loppupeleissä lapsi saattaa jopa tulla pyytämään kiinni pitämistä kun tuntuu, ettei itse hallitse enää tunteitaan/ käytöstään. -
Profiili: Itseäni huolestuttaa nykykehitys, kun vanhemmilta on viety lähes kaikki keinot kasvattaa lapsistaan yhteiskuntakelpoisia ihmisiä. Tukkapöllyt, luunapit ja pyllylle piiskaus opettivat itseäni kovasti. Silloin ymmärsi, että nyt on menty rajan yli. Olen tyytyväinen siihen, että vanhempani antoivat tukkapöllyä, luunappeja ja kerran hain koivusta itse oskan käskystä, jolla sitten lyötiin pyllylle. Ei kovaa, mutta niin, että sen nolon tilanteen muistaa. Mikään näistä ei sattunut, muuta kuin henkisesti ja siitä sitä henkistä kasvua tuli. Nyt tulee tyyliin lastensuojeluilmoitus, jos edes korotat ääntäsi lapsellesi. Meillä on käynyt 2 kertaa lastensuojelu kotona. Toinen oli siksi, kun riitelimme kovaan ääneen ja lapsi ei ollut edes kotona silloin. Toinen oli siitä, kun lapsi oli sanonu pivähoidossa, että “äiti aina huutaa” ja kertoi hoitotädille, että oli UHANNUT (ei siis tehnyt) antaa luunapin, jos ei nyt lapsi rauhotu. Tuntuu todella vaikealta olla vanhempi tässä ajassa. Kasvattaa et saa tai se on rikos!
Tutkimusten mukaan fyysinen kuritus on varsin tehoton kasvatuskeino. Se ei opeta lapselle muuta kuin välttelemään kaikin keinoin kiinni jäämistä aina kun edes epäilee tehneensä väärin. Ja koska lapsi ei voi tietämystasollaan ja huomiointikyvyllään osata ennustaa, milloin on tehnyt väärin, mutta haluaa toki välttää kipua, on valehtelu todennäköisin asia, jonka hän kurituksesta oppii. Eli se etäännyttää vanhemmista, joiden pitäisi olla lapsen ensimmäinen tuki ja turva maailmassa. Sen kuitenkin ymmärtää, miksi moni päätyy kuritukseen. Se on itse asiassa vanhemman keino purkaa frustraatiota, kun hän kokee riittämättömyyttä vanhempana. Lyhytaikainen aggressio ei kuitenkasn auta lasten kasvatuksessa pitkällä aikavälillä, vaan tekee sen vaikeammaksi välttelevän kiintymyssuhteen ja luottamuspulan vuoksi. -
Profiili Vielä selvennyksenä. Emme käytä väkivaltaa lastamme kohtaan missään muodossa. Toin vain ilmi mielipiteeni, että jossain tilanteessa, se voisi olla jopa hyväkin ratkaisu.
Väkivalta opettaa väkivaltaan ja luo väkivaltaisemman yhteiskunnan. Sinun mielestäsi väkivalta voisi välillä olla ”jopa hyväkin ratkaisu” siksi, koska sinuun on käytetty pienenä väkivaltaa. Sinun mielestäsi sopiva väkivallan muoto on tukkapölly ja luunappi, koska niin tehtiin sinulle. Jos sinua olisi pienenä uhkailtu veitsellä, usko tai älä, saattaisi nyt olla mielestäsi ”hyväkin ratkaisu” vilauttaa veistä aina välillä. Esim. monessa Etelä-Amerikan maassa remmiä suositumpi tapa on viskaista kuritonta lasta sandaalilla. Niin naurettavalta kuin se kuulostaakin, niin tämä periytyy sukupolvelta toiselle. Laita Googlen kuvahakuun ”la chancla” ja hämmmästy. -
Mitä? Fyysinen kuritus kielletty vuonna 1984? Itse syntynyt vuonna 1988, ja kyllä se minun äiti minua tukasta veti jos käyttäydyin huonosti. Tosin tätä alkoi tapahtumaan vasta teini-iässä kun aloin kiroilemaan ja riitelemään ensimmäistä kertaa. Äidillä ja mulla on kylläkin todella hyvät välit. Muistaakseni äitee iski minua kerran keitetyllä kananmunalla päähän ihan läpällä, vain katsoakseen murtuisiko munasta kuori. Kyllä murtui ja päähän kuhmu. Naurettiin kummatkin hervottomasti keittiössä tuon jälkeen.
Ei väkivallalle: Esim. monessa Etelä-Amerikan maassa remmiä suositumpi tapa on viskaista kuritonta lasta sandaalilla. Niin naurettavalta kuin se kuulostaakin, niin tämä periytyy sukupolvelta toiselle. Laita Googlen kuvahakuun ”la chancla” ja hämmmästy.
Kuulostaa tutulta. Latinokaveri Amerikasta on kertonut vähän äidistään, tosin mamma oli heittänyt tytärtään puukengällä päähän. -
Satuttaminen on tietenkin väärin, mutta oma huomioni kiinnittyi tuohon nöyryyttämiseen. Minut on kasvatettu nöyryyttämällä, muistuttamalla jokaisesta virheestä vaikka anteeksi oli pyydetty ja asia opittu jo ensimmäisellä kerralla. Silti äidin piti nostaa asia esiin aina kaikissa tilanteissa, kavereiden läsnäollessa ja aina, kun tuli mieleen. Tällainen kasvatus teki minusta juonivan ja valehtelevan lapsen, enkä koskaan kertonut äidilleni mitään. Nykyäänkin on vaikea päästä yli omista tehdyistä virheistä, kun tulee itse muistuteltua itseäni kaikista vioistani. Omaa lastani en tule kasvattamaan nöyryyttämällä.
-
hoho: Sinä olet ilmeisesti tällainen ääripääihminen, jonka mielestä lasta joko tukistetaan tai ei kasvateta ollenkaan, koska muita vaihtoehtoja ei muka ole. Riehuvasta lapsesta voi pitää kiinni ja huonosti käyttäytyvälle lapselle voi opettaa, miksi jonkin asian tekeminen on väärin. Väkivalta (kyllä, [...]
Lapset ovat ihmisiä siinä missä muutkin. Monet fiksuja, jotkut ymmärtävät asiat, ja jotkut ovat luupäitä joille ei mikään mene jakeluun ennen kuin pakolla. Miten kasvatat sellaista jos ainoa keino on sormen heristely ja nillitys? En siis tiedä, eikä minulla ole lapsia. Mietin vain. Kun se sanominen ja selittäminen ei vain tehoa edes moniin aikuisiin, niin miten muka 6 vuotiaaseen adhd kakaraan? -
Vahaamaton pomelo: Lapset ovat ihmisiä siinä missä muutkin. Monet fiksuja, jotkut ymmärtävät asiat, ja jotkut ovat luupäitä joille ei mikään mene jakeluun ennen kuin pakolla. Miten kasvatat sellaista jos ainoa keino on sormen heristely ja nillitys? En siis tiedä, eikä minulla ole lapsia. Mietin vain. Kun se [...]
Jännä, että ohitit kuitenkin kokonaan lainaamassasi viestissä mainitut keinot. Nyt vähän näytät ajattelevan, että vähän hitaammin kehittyvät lapset ansaitsevat väkivaltaisen kasvatuksen. Luupäisempien lasten kasvatus vaatii vielä enemmän aikaa, toistoa ja kärsivällisyyttä, joten noita keinoja joudutaan käyttämään useammin ja pitempään, mutta kyllä heillekin se jakeluun menee. Itse asiassa minusta tuntuu, että väkivalta on vain se helpoin tie ulos tilanteesta, kun ei nyt jakseta sitä lasta pitää karhunhalauksessa ja antaa rauhoittua ja selittää asioita useampaan kertaan. Menee minusta ihan täysin samaan sarjaan sen kanssa, että vain antaisi suorilta lapselle sen, mitä hän haluaa. -
Kimakka persikka: Jännä, että ohitit kuitenkin kokonaan lainaamassasi viestissä mainitut keinot. Nyt vähän näytät ajattelevan, että vähän hitaammin kehittyvät lapset ansaitsevat väkivaltaisen kasvatuksen. Luupäisempien lasten kasvatus vaatii vielä enemmän aikaa, toistoa ja kärsivällisyyttä, joten noita [...]
Mitkä keinot? Riehuvasta lapsesta voi pitää kiinni ja toiselle selittää asioita? Eivät nuo mitään ratkaisuja kyllä ole. Jos lapsi saa vapaasti riehua kunnes itse väsyy, niin hänhän oppii, että se on ihan hyväksyttävää. Ja mitä se huonosti käyttäytyvän lapsen "opettaminen" käytännössä tarkoittaa? Voihan sitä yrittää selittää mutta ei jotkut koskaan opi. Ei minua koskaan kurittamalla kasvatettu mutta jonkinasteinen pettymys minusta isälle tulikin. Vaikkakin kohtelias ja asiallinen kaveri. -
Kommentoi
Kommentti