Kadonneen koiran metsästys
Uskaltaisitko nukkua tappajakoiran kanssa?
Seuraava
Joudunko itse myymään tuotteet? Edellinen
Edellisen asukkaan salaisuudet ilmi – kolme vuotta myöhässä.
Joudunko itse myymään tuotteet? Edellinen
Edellisen asukkaan salaisuudet ilmi – kolme vuotta myöhässä.
76 kommenttia
-
Harmittaa rotujen mustamaalaaminen, mielestäni tuo Teemun väninä oli ihan turha ja aiheen vierestä. Toivottavasti lemmikki löysi kotiinsa. Toisaalta en tykkää myöskään näistä "meiän koira on niin löllykkä ai ai" -jutuistakaan. Onnea tietysti siitä että on osaava kasvattaja. Ei kuitenkaan ole vastuullista vähätellä eri tyyppisten koirien mahdollista haasteellisuutta. Edelleen ihmisiä kuolee ja vammautuu ihan tavallisten perhekoirien toimesta kun ei muisteta että se löllykkä on myös eläin eikä sen aivoituksia voi hetki hetkeltä ennakoida. Itse olen kasvattanut koiria 10 vuotta ja parasta mitä voi tehdä koiralle ja itselleen on ottaa huomioon kaikenlaiset haasteet, etenkin painotan sitä roduilla jotka on jalostettu johonkin työhön eikä seurakoiriksi. Yhden tarvitsee saada hillitön määrä liikuntaa ja toisella on vaisto suojella, mikä pitää kanavoida oikein.
-
-
King Arthur: Harmittaa rotujen mustamaalaaminen, mielestäni tuo Teemun väninä oli ihan turha ja aiheen vierestä. Toivottavasti lemmikki löysi kotiinsa.
Mietin aivan samaa. Monille roduille on annettu ikävä kuva tappajana, väkivaltaisena ja vaarallisena rotuna. Tietysti eri rotuiset koirat käyttäytyvät eri tavalla ja jotku ovat luonteeltaan helpompia, mutta olen itsekin törmännyt muutamiin rotuihin (kultainennoutaja, Collie) jotka kuvataan yleensä kiltteina ja ystävällisinä, mutta nämä koirat ovat olleet kaukana niistä. Riippuu täysin kasvattajasta ja koirasta, miten nämä käyttäytyvät ihmisten lähellä. Saksanpaimenkoirakin voi olla vaarallinen väärin kasvatettuna, mutta jos tämä on osattu kouluttaa oikein, nämä on vaarattomia. Jotku koirat taas ovat syntyneet isolla sydämellä ja ovat ihmisrakkaita, vaikka rotu olisi mikä. ja tuhon "hanki chihuahua", kyllä ne pikkukoiratkin osaa olla pirun äkäisiä jos sille päälle sattuvat. Niilläkin on hampaat ja ne osaavat purra hyvin ikävästi. -
jep jep: Mietin aivan samaa. Monille roduille on annettu ikävä kuva tappajana, väkivaltaisena ja vaarallisena rotuna. Tietysti eri rotuiset koirat käyttäytyvät eri tavalla ja jotku ovat luonteeltaan helpompia, mutta olen itsekin törmännyt muutamiin rotuihin (kultainennoutaja, Collie) jotka kuvataan yleensä kiltteina ja ystävällisinä, mutta nämä koirat ovat olleet kaukana niistä. Riippuu täysin kasvattajasta ja koirasta, miten nämä käyttäytyvät ihmisten lähellä. Saksanpaimenkoirakin voi olla vaarallinen väärin kasvatettuna, mutta jos tämä on osattu kouluttaa oikein, nämä on vaarattomia. Jotku koirat taas ovat syntyneet isolla sydämellä ja ovat ihmisrakkaita, vaikka rotu olisi mikä. ja tuhon “hanki chihuahua”, kyllä ne pikkukoiratkin osaa olla pirun äkäisiä jos sille päälle sattuvat. Niilläkin on hampaat ja ne osaavat purra hyvin ikävästi.
Usein kun tapaan chihun mietin että on ihan hemmetin hyvä ettei sillä luonteella ja koulutuksella koiran massa ole tohvelia suurempi. :D Kaikenkarvaiset colliet ovat omaa sydäntäni lähinnä (oma colliesekoitus tuossa röhnöttää petissään). Täytyy sanoa että Lassie-myytti on tehnyt pahaa hallaa tällekin rodulle. Ihminen ottaa collien ja kuvittelee että siinä on superviisas ja "kypsänä syntynyt" otus, mutta tosiasiassa juuri se älykkyys saattaa tehdä kepposet jos ei ota sitä kasvatuksessa huomioon. Pahimmat kasvatusvirheet voi johtaa vaikkapa siihen että koira turhautuu tai alkaa ylisuojella. Olen myös nähnyt tarpeeksi monta collienpennun syömää kämppää. :D -
On kyllä iteki tullu kohdattua vaikka minkälaista koiraa. Pelkäsin enoni dobermannia, joka viimeisenä kesänään tuli vierelleni köllöttämään, kun istuin nurmikolla, ja laittoi päänsä syliini. Pieni chihun kokoinen venäjänterrieri tms on kerran yrittänyt hyökätä kimppuuni. Samaten kilttiluontoiseksi kuvattu labradori (yksi yksilö kumpaakin rotua). Yhden yön luonani vietti hurja, saalistusvaistoinen koirasusi, joka tuli kerjäämään rapsutuksia ja halusi köllöttää vieressä, eikä ollut läheskään kiinnostunut kylpyhuoneesta, jossa kanini oli "piilossa".
-
Silti kävelyllä mieluummin törmään kahjoon chihuahuaan kuin pitbulliin.
-
Teemu on tainnut katsoa liikaa leffoja ja ollut käydä liian vähän ulkona. Koira on kasvatuksensa ja koulutuksensa tuote eikä pitbull saati muutkaan vaarallisen statuksen koirat ole poikkeus. Ja useammin olen törmännyt huonokäytöksiseen chihuahuaan. Jostain syystä monet ihmiset vaikuttavat kokevan, että kun koira on tarpeeksi pieni, se ei tarvitse tapakasvatusta.
-
-
Chihuhan on aggressiivisimpia koirarotuja mitä on, on vaan niin pieni ettei tarvitse pelätä vaikka riehuukin, eikä sen takia kaikki edes ymmärrä miten aggressiivinen on.
-
Tais kuitenkin olla suomalainen ruotsinkielinen päiväkoti, ei vittu ruotsalainen....
-
Herranjumala kun olin jo kauhuissani että miten joku voi UNOHTAA koiransa, olin ihan järkyttynyt. Hieman harhaanjohtava ilmoitus kyllä :D
-
Teemu on idiootti. Miten joku ajattelee vielä noin? Mun tapaamat staffit on kaikki olleet suloisia kilttejä koiria, esim. chihuahuat sitten taas räksyttäviä ei-niin-hyvin-käyttäytyviä :D Kaikki on koulutuksesta kiinni. Toki pitbull saa enemmän tuhoa aikaan kun chihu mutta silti.
-
Yleensä kuulee staffien yms. omistajilta perusteeksi rotuvalintaan niiden ihanan kultasen ja lapsirakkaan luonteen. Eikö tosiaan millään muulla rodulla ole ihanan kultasta ja lapsirakasta luonnetta? Jos on, niin silloinhan siihen rodun valintaan vaikutti joku muukin asia kuin se pelkkä luonne. Jostain syystä se ihanan kultanen ja lapsirakas labbis ei kelvannut, vaan piti saada ihanan kultanen ja lapsirakas pitbull, mutta syynä oli vain ja ainoastaan luonne.
-
-
Hihi: Teemu on tainnut katsoa liikaa leffoja ja ollut käydä liian vähän ulkona. Koira on kasvatuksensa ja koulutuksensa tuote eikä pitbull saati muutkaan vaarallisen statuksen koirat ole poikkeus.
Kasvatuksensa, koulutuksensa, kokemustensa ja geeniensä tuote. Jos kahta ensimmäistä ei ole, kaksi jälkimmäistä kasvavat merkitykseltään. -
EnKeksi: Yleensä kuulee staffien yms. omistajilta perusteeksi rotuvalintaan niiden ihanan kultasen ja lapsirakkaan luonteen. Eikö tosiaan millään muulla rodulla ole ihanan kultasta ja lapsirakasta luonnetta? Jos on, niin silloinhan siihen rodun valintaan vaikutti joku muukin asia kuin se pelkkä luonne. Jostain syystä se ihanan kultanen ja lapsirakas labbis ei kelvannut, vaan piti saada ihanan kultanen ja lapsirakas pitbull, mutta syynä oli vain ja ainoastaan luonne.
ehkäpä perheellä on hyviä kokemuksia kyseisetä rodusta. itellä oli kaukasiankoira, joka oli lapsirakas ja anto vieläpä erirotusen koiran syödä samasta ruokakiposta. mutta rodun mukaisesti reviiri tietoinen. tietenki jos perhe haluaa lapsirakkaan koiran, niin sen on oltava labbis/kultainennoutaja. Jotka on muuten kans tappanu lapsia. sitte vielä nuista kärpäslätkälä tapettavista, niin juurikin tuon koon takia vissiin luullaan ettei niitä tarvi kouluttaa. -
Hihi: Teemu on tainnut katsoa liikaa leffoja ja ollut käydä liian vähän ulkona. Koira on kasvatuksensa ja koulutuksensa tuote eikä pitbull saati muutkaan vaarallisen statuksen koirat ole poikkeus. Ja useammin olen törmännyt huonokäytöksiseen chihuahuaan. Jostain syystä monet ihmiset vaikuttavat kokevan, että kun koira on tarpeeksi pieni, se ei tarvitse tapakasvatusta.
Joo, mutta kyseessä on liikenteen seassa juokseva säikky koira. Jostain syystä se kasvatus ei kovinkaan paljon paina, jos koira (tai ihminen) on paniikissa. Olen itse ollut ottamassa kiinni liikenteen seassa paniikissa juossutta saksanpaimenkoiraa ja chihuahuan tai perhoskoiran pyydystäminen olisi takuulla ollut vähemmän vaarallista touhua. Kyse on pelkästään koosta ja puruvoimasta. Mielummin otan vastaan hätääntyneen chiuahuan kuin pitbullin pureman. Mikään rotu ei tosiaan ole lähtökohtaisesti vaarallinen, mutta toiset ovat purressaan vaarallisempia kuin toiset. Dela whit it. -
Niille, joille aihealue ei ole tuttu: "pitbull"-rodut on jalostettu koiratappeluita varten ja tällaiselle koiralle tärkeimpiä ominaisuuksia on, että se ei hyökkää ihmisen kimppuun, vaan nimenomaan koirien. Tämän ominaisuuden takia niistä tuli tappelukoirakäytön jälkeen "nanny dogs" eli lastenvahteja. Ja ettei kukaan vetäisi ananaksia sieraimiin: pitbull-rodut vaativat johdonmukaisen kasvatuksen, mihin kenestä tahansa ei ole.
-
x: Herranjumala kun olin jo kauhuissani että miten joku voi UNOHTAA koiransa, olin ihan järkyttynyt. Hieman harhaanjohtava ilmoitus kyllä
Kyllä oman koiran unohtaminen on aivan mahdollista, jos tarpeeksi on harhauttavia tekijöitä matkassa. Meillä on yksi tuttava, joka lähti lapsiensa ja koiransa kanssa käymään kaupassa. Kaupasta tultiin kotia ruokaostosten kera, syötiin, lapset laitettiin päiväunille ja sitten hän ihmetteli, että miten täällä on näin rauhallista. No se samperin koira unohtui! Siellä se kiltisti odotteli edelleen paikallisen S-Marketin pihassa. -
Miss Fluffy: Kyllä oman koiran unohtaminen on aivan mahdollista, jos tarpeeksi on harhauttavia tekijöitä matkassa. Meillä on yksi tuttava, joka lähti lapsiensa ja koiransa kanssa käymään kaupassa. Kaupasta tultiin kotia ruokaostosten kera, syötiin, lapset laitettiin päiväunille ja sitten hän ihmetteli, että miten täällä on näin rauhallista. No se samperin koira unohtui! Siellä se kiltisti odotteli edelleen paikallisen S-Marketin pihassa.
Mun mutsini oli Stockalla ostamassa mulle lastenvaatteita, kun olin noin vuoden vanha ja hänelle ei vaunujen kanssa kulkeminen ollut vielä iskostunut selkäytimeen. Vasta autoon noustessa oli kuulemma tullut fiilis, että nyt jäi joku homma välistä ostosten pakkauksen jälkeen ja sit hillitön sprintti takaisin lastenvaateosastolle.Pahvitonttu: Mietinkin jo, että mites oikean koiran voi unohtaa
Mun mutsini unohti mut vauvana vaunuineni lastenvaateosastolle ja tajusi vasta parkkihallissa, että jotain puuttuu. -
Onpas hämäävä tää kommenttikenttä, kun se ei poista aiempaa tekstiä, jos päättää lainata toista kommenttia, mutta piilottaa sen. Oli tarkoitus vaan jälkimmäinen vastaus postata.
-
x: Teemu on idiootti. Miten joku ajattelee vielä noin? Mun tapaamat staffit on kaikki olleet suloisia kilttejä koiria, esim. chihuahuat sitten taas räksyttäviä ei-niin-hyvin-käyttäytyviä Kaikki on koulutuksesta kiinni. Toki pitbull saa enemmän tuhoa aikaan kun chihu mutta silti.
Ns. "taistelukoirat" ovat hyvin kasvatettuina ja hyvillä hermoilla varustettuina uskollisia ja hyväkäytöksisiä lemmikeitä. Kuitenkin sitten, kun koira on ilman valvontaa ja peloissaan, se käyttäytyy niin kuin sen luonto käskee. Uhkaavassa tilanteessa koira valitsee joko hyökkäämisen tai pakenemisen. Nämä koirat (esim. Pitbull) on jalostettu nimenomaan hyökkäämään. Hyökättyään se ei lopeta. Taas kun se kultainennoutaja olisi luultavasti pötkinyt karkuun. Taistelukoirat ovat myös yleensä koira-aggressiivisia, joten irti oleva pitbull aiheuttaa suuren vaaran ohikulkeville koirille. Kultainennoutaja luultavasti tulisi häntä heiluen moikkaamaan kavereita. Näin niin kuin yleistäen. Ei ole aivan sama mitä rotua koira edustaa. Se, että vähätellään koiran luontoa, on vaarallista. Pitbull on työkoira osaavalle ihmiselle ja sen tulisi olla aina hallinnassa. Näiden asioiden tiedostaminen ei mielestäni ole tyhmyyttä tai tee hallaa rodulle, päin vastoin. -
Pitbull ei kyllä ole mikään "sotakoira". Tiedän että ainakin saksanpaimenkoiria on käytetty sodissa ja poliisit/armeijat käyttää niitä vieläkin. Silti niitä ei demonisoida niin paljon kuin pitbulleja. Pitbull on mainettaan parempi, mutta ei sovellu välttämättä ensimmäiseksi koiraksi. Voi olla haastava koulutettava. Se että niitä käytetään jossain kehitysmaissa taistelukoirina ei tee rodusta itsestään mitään tappajaa. Koira kuin koira, kaikki riippuu siitä miten omistaja kouluttaa/kohtelee koiraansa.
-
Itseäni hirvittää jotkut pikkukoirat, jotka on koulutettu päin helvettiä. Ei puututa huonoon käytökseen, vaan sen sijaan lässytetään, kuinka se on söpö pikkuinen. Eli eniten hirvittä se ihminen hihnan toisessa päässä, ei koiran rotu.
-
-
Woodrow: Kasvatuksensa, koulutuksensa, kokemustensa ja geeniensä tuote. Jos kahta ensimmäistä ei ole, kaksi jälkimmäistä kasvavat merkitykseltään.
Totta. Voisi vielä mainita että kasvatuksen ja koulutuksen on tarkoitus antaa koiralle tarpeelliset kokemukset. Joissakin koirissa, esim. tavallista huonommin jalostetuissa dalmatialaisissa, esiintyy jonkin verran luontaista aggressiivisuutta mutta useimpien koirien aggressiivisuus (ja säyseys) ovat koulutuksella määrättävissä. Pitbull lukeutuu niihin koiriin.Juuso: Joo, mutta kyseessä on liikenteen seassa juokseva säikky koira. Jostain syystä se kasvatus ei kovinkaan paljon paina, jos koira (tai ihminen) on paniikissa. Olen itse ollut ottamassa kiinni liikenteen seassa paniikissa juossutta saksanpaimenkoiraa ja chihuahuan tai perhoskoiran pyydystäminen olisi takuulla ollut vähemmän vaarallista touhua. Kyse on pelkästään koosta ja puruvoimasta. Mielummin otan vastaan hätääntyneen chiuahuan kuin pitbullin pureman. Mikään rotu ei tosiaan ole lähtökohtaisesti vaarallinen, mutta toiset ovat purressaan vaarallisempia kuin toiset. Dela whit it.
En yhtään kiellä moisen tilanteen mahdollisuutta mutta melussa ja jahdattavana panikoivan koiran puolustautuminen ei tainnut olla Teemun pointti lainkaan vaan "raivoisa sotakoira", joka kävisi satunnaisesti lasten (!) kimppuun. Mahdollinen aggressiivisuus ei ole sen synnynnäisempää pitbullissa kuin muissa koiraroduissa vaan koiran kasvatuksen ja kokemusten tuotetta. Ja puree se panikoivakin koira sitä epätodennäköisemmin, mitä parempaa huolta siitä on pidetty. -
Kaverillani on viisivuotias Pitbull ja on kyllä niin sulonen ja ihana. Itelläni on 3v Rotikka. Asutaan kuitenkin molemmat suht pienessä kylässä ja näitä ihmisiä jotka uskovat koiriemme olevan pelkkiä tappajia on ihan riittämiin asti. On tullu ihmiset huutelemaan, että vies se tappaja muualle. Paras on kun yks pikkukoiran omistaja nostaa joka kerta koiransa syliin kun ohitamme sen ja samalla ittekseen puhuu, että tahaltaan tulivat. Sanoin kerran, että sä nyt teet tästä tilanteesta sellasen koiralle, että se oppii pelkäämään. Vastauksena sanoi, että ei halua koirani aiheuttavan traumaa sen Chihulle. Kunhan on nyt vaan päättänyt, että koirani on vaarallinen. Toki koirani suojelee, mutta asianmukaisesti.
-
Voi luoja tuota alempaa :D Itsekin luin monttu auki, et miten voi UNOHTAA KOIRAN leikkikentälle. Älysin vasta tarkennuksesta...
-
On AINA ihmisen vika, jos ei koira osaa käyttäytyä tai sitä kasvaa sekopää. AINA. Ja valitettavasti koira on myös hän, joka siitä virheestä kärsii. AINA.
-
Miss Fluffy: Kyllä oman koiran unohtaminen on aivan mahdollista, jos tarpeeksi on harhauttavia tekijöitä matkassa. Meillä on yksi tuttava, joka lähti lapsiensa ja koiransa kanssa käymään kaupassa. Kaupasta tultiin kotia ruokaostosten kera, syötiin, lapset laitettiin päiväunille ja sitten hän ihmetteli, että miten täällä on näin rauhallista. No se samperin koira unohtui! Siellä se kiltisti odotteli edelleen paikallisen S-Marketin pihassa.
Minä kävin kerran paikallisessa Siwassa, ja pihalla istuskeli aitaan köytetty koira. Ihmettelin, että miten koiralla on siinä ruoka- ja vesikupit vieressä, kun ei kai koira normaalisti tarvitse omia kuppeja mukaan siksi aikaa, kun omistaja käy sen kaupan kokoisessa pikku kiskassa. Sisällä kaupassa kävi ilmi, että kaupan henkilökunta oli laittanut koiralle ruoan ja juoman, koska koira oli istunut siinä jo monta tuntia ilman, että omistajaa näkyy missään. He sanoivat seurailevansa tilannetta, että kuulemma odottaisivat vielä hetken ja soittaisivat sitten jonnekin kysyäkseen neuvoa, mitä tehdä yksinäisen koiran kanssa. Onneksi mies tuli kuitenkin hakemaan koiraa samalla, kun olin itse poistumassa kaupasta. Hänen vaimonsa oli aikaisemmin lähtenyt kauppaan koiransa kanssa, ja kuten varmasti arvasittekin, mukana oli myös pieni lapsi. Vauvat ja taaperot tuntuvat aiheuttavan ympärillään oleville aikuisille mitä ihmeellisimpiä muistikatkoksia. En tietenkään tuomitse, mutta ihmettelen, että miten koira on voinut unohtua, kun se oli köytetty tasan tarkkaan kaupan ainoan uloskäynnin eteen, ehkä kolmen metrin päähän ovesta, eikä näkökykyinen ihminen olisi mitenkään voinut poistua kaupasta näkemättä koiraa. Että olikohan äiti sitten todella sokea, vai lähtikö lapsi kaupasta niin raivokkaasti huutaen, ettei omaa koiraa muistanut ottaa mukaan vaikka se seisoi suoraan nenän edessä :D Minäkin luulin aluksi, että tässä ilmoituksessa oli kyse unohtuneesta oikeasta koirasta ja ehdin jo pelätä, että moka on se, miten kaikki 'paremmat ihmiset' tulevat sättimään unohtajaa. "Ei se koira teille nyt niin tärkeä voi olla, jos kerran unohditte sen, nynnynnynnynnyy". -
Mulla on staffi. Pakko sanoa, että kaikista koiristani (ollut niitä elämänvarrella neljä) tämä on kevyesti leppoisin ihmisten suhteen. Minkaanlaista vahtikoiraa tuosta ei saisi mitenkään aikaiseksi. Murtovarkaan suurin pelko olisi se, että kaatuu kun koira tunkee syliin. Kuitenkin! Täytyy muistaa, että staffit on aikanaan jalostettu tappelukoiriksi. Niillä on täysin järjetön puruvoima eivätkä ne vaikuta tuntevan kipua juuri ollenkaan. Järki pitää olla aina mukana. Vaikka tuntuu, ettei rodulla vaikuta juuri olevan vahingoittamisen halua on ymmärrettävä, että näillä roduilla on fyysisesti kyky aiheuttaa valtavaa tuhoa. Oma koirani ei osoita mitään vihaisuuden merkkejä edes muita koiria kohtaan, mutta jätän silti koirapuistot ja toisten urosten kanssa vapaana leikkimiset suosiolla väliin. Koirien psyykettä ja keskinäistä kommunikointia kun ei voi varmuudella ymmärtää, niin vahingon mahdollisuus on aina olemassa. Ja vahingot pitbullien, amstaffien ja staffien kohdalla voivat olla hyvin ikäviä. Mahtava rotu kaiken kaikkiaan toi staffi ja voin todella lämpimästi suositella erityisesti lapsiperheeseen. Rodun historia ja raaka voima on kuitenkin ymmärrettävä.
-
Miss Fluffy: Kyllä oman koiran unohtaminen on aivan mahdollista, jos tarpeeksi on harhauttavia tekijöitä matkassa. Meillä on yksi tuttava, joka lähti lapsiensa ja koiransa kanssa käymään kaupassa. Kaupasta tultiin kotia ruokaostosten kera, syötiin, lapset laitettiin päiväunille ja sitten hän ihmetteli, että miten täällä on näin rauhallista. No se samperin koira unohtui! Siellä se kiltisti odotteli edelleen paikallisen S-Marketin pihassa.
Ja sitten on myös ihmisiä jotka unohtaa lapsensa jonnekin. Miehen setä oli kultaisella kasarilla ajatellut tarjota vaimolle omaa aikaa ja ottanut kolme lasta mukaan ruokakauppaan. Kauppareissu meni hyvin, samoin kuin automatka kotiin, vauvakaan ei huutanut. Kotipihassa odottikin yllätys kun takapenkiltä löytyi vaan kaksi leikki-ikäistä, mutta vauvan koppa puuttui. Eikun täyttä vauhtia takaisin markettiin, ja siellähän se vauva oli henkilökunnan hoivissa täydessä unessa:D -
Koiranomistajat hoi! Kertokaa yksikin hyvä syy, miksi on pakko omistaa rotua, jonka tiedetää hyökkäävän kimppuun ja tappavan sille päälle tultuaan?
-
Hah, ja halpaan mennin, ennen kuin jäin ihmettelmään minikoiraa ämpärin vieressä. Sormet jos syyhysi Sallan viestiä lukiessa että pääsisi isolla kirjoittamaan, ettei koiria saa viedä lasten leikkipaikolle, kuten päiväkodin pihalle.
-
-
Ihme ettei kukaan ehtinyt kummassakaan ketjussa ottaa esille koirankakkaonglemaa.
-
"Tikkurila, Vantaa, Varsinais-Suomen maakunta" Niin kuin mitä että?
-
Pahvitonttu: Mietinkin jo, että mites oikean koiran voi unohtaa
Kyllä sen voi -
Rtw: Ns. “taistelukoirat” ovat hyvin kasvatettuina ja hyvillä hermoilla varustettuina uskollisia ja hyväkäytöksisiä lemmikeitä. Kuitenkin sitten, kun koira on ilman valvontaa ja peloissaan, se käyttäytyy niin kuin sen luonto käskee. Uhkaavassa tilanteessa koira valitsee joko hyökkäämisen tai pakenemisen. Nämä koirat (esim. Pitbull) on jalostettu nimenomaan hyökkäämään. Hyökättyään se ei lopeta. Taas kun se kultainennoutaja olisi luultavasti pötkinyt karkuun. Taistelukoirat ovat myös yleensä koira-aggressiivisia, joten irti oleva pitbull aiheuttaa suuren vaaran ohikulkeville koirille. Kultainennoutaja luultavasti tulisi häntä heiluen moikkaamaan kavereita. Näin niin kuin yleistäen. Ei ole aivan sama mitä rotua koira edustaa. Se, että vähätellään koiran luontoa, on vaarallista. Pitbull on työkoira osaavalle ihmiselle ja sen tulisi olla aina hallinnassa. Näiden asioiden tiedostaminen ei mielestäni ole tyhmyyttä tai tee hallaa rodulle, päin vastoin.
Kannattaa ottaa huomioon tässä nimenomaan se että Pitbullit ja muut koirataisteluun jalostetut rodut ovat nimenomaan jalostettu siihen että paniikissa ja haavoitettunakaan se ei hyökkäisi ihmisen kimppuun. Koirataisteluissa kun oli katsos tuomari sekä avustajat, ja erien välissä koiran haavoja piti pystyä hoitamaan ilman että avustajille tuli itselleen haavoja. Tästä hyvänä esimerkkinä oma staffini loukkaantui, niin eläinlääkäri ensin varmisti että onhan se puhdasrotuinen, ja sitten kysyi että haittaako jos yritetään ensin ilman nukutusta, koska sitä ei halunnut tarpeettomasti tehdä. Ja totesi että luottaa rotuperimään sen verran että kyseisen homman tekee ilman nukutustakin. Normaalisti olisi lähinnä oman turvallisuutensa takia nukuttanut kyseiseen toimenpiteeseen koiran. -
Minäkin luulin Untoa oikeaksi koiraksi. Toisaalta, kun tarkemmin katsoo, niin asian oikean laidan OLISI ehkä voinut päätellä kuvasta, jossa Unto on hiekkaämpärin takana piilossa...
-
Jostain luin, että mäyräkoira olisi kaikista roduista aggressiivisin. Toisaalta tädilläni oli maailman lupsakoin mäyräkoira. Yksilökohtaista.
-
Pahvitonttu: Mietinkin jo, että mites oikean koiran voi unohtaa
Jaa, no siten että piipahdat lapsien kanssa lähikauppaan, jätät koiran hetkeksi ulos, ja poistuessasi kaupasta sinne tänne sinkoilevien vekaroiden kanssa ylsinkertaisesti unohdat että se koirakin oli mukana. Onneksi tajusin riittävän äkkiä (about 200 m päässä). Joten. Että näin. -
Mies: Koiranomistajat hoi! Kertokaa yksikin hyvä syy, miksi on pakko omistaa rotua, jonka tiedetää hyökkäävän kimppuun ja tappavan sille päälle tultuaan?
Niin arvelinkin. Itsekkyys ja erikoisuudentavoittelu ovat ainoat syyt omistaa hankalia koirarotuja. -
Kyllä mäkin ensivilkaisulla katsoin, että miten ihmeessä joku voi unohtaa koiransa, mutta nopeasti huomasin että ei taida nyt kuvassa ihan oikea koira olla. Kuinka sokeita ihmiset nykypäivänä on että erehtyy luulemaan lelua oikeaksi tai ei viitsi katsoa ilmoitusta tarkemmin ennen kuin avaa suunsa.
-
maatuska: Jostain luin, että mäyräkoira olisi kaikista roduista aggressiivisin.
Mäyräkoira on jalostettu jahtaamaan mäyriä koloissa ja puremaan niitä kuolettavasti, siksi lyhyet sääret ja pieni vahva kuono. Meillä kävi kylässä vauhko karkeakarvainen mäyris omistajineen - ensimmäisen ja viimeisen kerran. Omistaja päästi mäyräkoiransa vapaaksi tullessaan meille kahville, vaikka meillä on kissa. Koira aloitti tietenkin heti hysteerisen haukkumisen ja kissan jahtaamisen. Se seurasi raivoissaan sohvan alle paennutta kissaa, ennenkuin sain sen kiinni ja saattelin ulos ovesta omistajansa kanssa. Se idiootti oli kovasti huolissaan, _mahtoiko_kissa_raapia_ hänen vauhkoa hurttaansa. Lapseni yritti pelastaa kissan sohvan alta hullun koiran kynsistä, henkensä edestä taisteleva kissa raapaisi häneltä palan irti korvasta. Kävimme sairaalan ensiavussa tikkaamassa lapseni korvan. Kerroin tästä mäyräkoiranaiselle: hän huolehti vain, mahtoiko kissa raapaista myös "koiraparkaa". Ei tarjoutunut korvaamaan lääkärikuluja. Seuraavana päivänä kävimme tarkastuttamassa kissan eläinlääkärillä. Silittäessä nimittäin huomasimme kissan kurkussa kuivuneita veripaakkuja: mäyräkoira oli päässyt puremaan kissaamme kurkusta! Se oli siis ollut tappoaikeissa. Eläinlääkäri puhdisti haavat ja tarkisti kissan kunnon ja rokotukset. Kerroin tästäkin mäyräkoiranaiselle: hän alkoi murehtia, onkohan hänen koirallaan kynnenjälkiä ihossaan, pitäisikö hänenkin muka lähteä lääkärille. Hän puheli maksavansa kyllä meidän eläinlääkärilaskumme. Sitä hän ei tietenkään koskaan tehnyt. -
Vihaan mäyräkoiria: Mäyräkoira on jalostettu jahtaamaan mäyriä koloissa ja puremaan niitä kuolettavasti, siksi lyhyet sääret ja pieni vahva kuono. Meillä kävi kylässä vauhko karkeakarvainen mäyris omistajineen – ensimmäisen ja viimeisen kerran. Omistaja päästi mäyräkoiransa vapaaksi tullessaan meille kahville, vaikka meillä on kissa. Koira aloitti tietenkin heti hysteerisen haukkumisen ja kissan jahtaamisen. Se seurasi raivoissaan sohvan alle paennutta kissaa, ennenkuin sain sen kiinni ja saattelin ulos ovesta omistajansa kanssa. Se idiootti oli kovasti huolissaan, _mahtoiko_kissa_raapia_ hänen vauhkoa hurttaansa. Lapseni yritti pelastaa kissan sohvan alta hullun koiran kynsistä, henkensä edestä taisteleva kissa raapaisi häneltä palan irti korvasta. Kävimme sairaalan ensiavussa tikkaamassa lapseni korvan. Kerroin tästä mäyräkoiranaiselle: hän huolehti vain, mahtoiko kissa raapaista myös “koiraparkaa”. Ei tarjoutunut korvaamaan lääkärikuluja. Seuraavana päivänä kävimme tarkastuttamassa kissan eläinlääkärillä. Silittäessä nimittäin huomasimme kissan kurkussa kuivuneita veripaakkuja: mäyräkoira oli päässyt puremaan kissaamme kurkusta! Se oli siis ollut tappoaikeissa. Eläinlääkäri puhdisti haavat ja tarkisti kissan kunnon ja rokotukset. Kerroin tästäkin mäyräkoiranaiselle: hän alkoi murehtia, onkohan hänen koirallaan kynnenjälkiä ihossaan, pitäisikö hänenkin muka lähteä lääkärille. Hän puheli maksavansa kyllä meidän eläinlääkärilaskumme. Sitä hän ei tietenkään koskaan tehnyt.
Siinä on kaksi varsinaista lemmikinomistajaa. Yksi tuo jahtaamaan jalostetun koiransa kissatalouteen ja toinen ei sen vertaa suojele kissaansa että sen kieltäisi. Lapsellekin kävi törttöilyjenne vuoksi pahasti. Sitten ulistaan "hullusta hurtasta" vielä jälkikäteen netin keskustelupalstalla. Ei hyvää päivää. -
Miksikö juuri staffi? Miehelläni oli ensimmäinen koira juurikin staffi, koska oli lapsena sellaiseen tutustunut perhetuttujensa kautta ja päättänyt että sellaisen haluaa kun kasvaa aikuiseksi. Lapsena vietetty kesäloma kiltin ja leikkisän staffinartun kanssa vaikutti niin vahvasti. Mitään muuta rotua ei edes harkinnut. Koiran rodun historiasta ei tiennyt ennenkuin oma oli jo varattu ja kasvattajat valaisivat asiaa. Itsekin aluksi arastelin koiraa mutta nopeasti ihastuin luonteeseen ja loppujen lopuksi karu ulkonäkökin tuntuu nykyään hellyttävältä. Koko on kompakti, ei ole haukkuherkkä, lyhyt turkki on helppohoitoinen eikä haise, ei hengitysongelmia kuten lyhytkuonoisemmilla roduilla, sopii moniin harrastuksiin. On totta että muitakin ihmisystävällisiä rotuja on, mutta kun vaikkapa virallisia rotumääritelmiä tutkii niin staffordshirenbullterrieristä on erikseen maininta "erittäin ihmisrakas ja lapsirakas". Aivan pienten talutettavaksi ei sovi voimiensa takia, mutta lasten kanssa nämä ovat aika ihmeellisiä koiria. Karukin uros käyttäytyy ihan pieniä kohtaan varoen eikä ole millänsäkään jos vähän hännästä vetää tai rutistaa. Tietysti koiraa ei koskaan jätetä valvomatta lasten kanssa ja jokainen koira on yksilö. Mutta peruskoulutuksella, vastuullisella jalostustyöllä ja määrätietoisella kasvatuksella saa todella hyväpäisiä yksilöitä ja itselläni ei useamman staffin kasvattaneena ole ollut ongelmia. Nykyinen staffini ei provosoidu vaikka tuntematon koira ärhentelisi vastaantullessa, ei tarvitse kuonokoppaa eläinlääkärissä ja on erittäin ystävällien ja rauhallinen. Siltikin aina joku heittää sen kysymyksen: mitä jos sillä joskus napsahtaa päässä ja se hyökkää? Päässä voi napsahtaa kaikilla, myös ihmisillä. Staffi on alle polven korkuinen ja siten helpompi hallita kuin vasikan kokoinen laumanvartija jos semmoisen kimppuunsa saa.
-
Kyllä taistelukoirat saisi kieltää Suomessa kuten on tehty monissa muissakin euroopan maissa. Se on pelkkä erään asian jatke.
-
Jopas: Ihme ettei kukaan ehtinyt kummassakaan ketjussa ottaa esille koirankakkaonglemaa.
Miksi pidät sitä ongelmaa noin pienenä? Kysy astmaatikoilta miltä heistä keväisin tuntuu. En minäkään halua, että parin sadab kengät menee piloille itsekkäiden mulkkujen takia. Mitähän naapuri tykkäisi jos veisin hänen koiran jätöksensä postiluukusta sisään? -
Miten Tine sai ilmoitettua polisiille mitään? Kerran vähän jännitti, kun kaksi isoa koiraa tuli vapaana vastaan, joten kävi mielessä että pitäisikö tästä ilmottaa polisille tai jollekin, että täällä kulkee kaksi isoa, mahdollisesti vaarallista koiraa pitkin kyliä vapaana. Ei kuulemma kuulunut heille, vastaus: "ottakaa kiinni ja viekää löytöeläintaloon." Ilmeisesti koirien olisi pitänyt hyökätä ensin kimppuun, että jaksaisi kiinnostaa hevon helvettiä, mutta siinä vaiheessa soittaminen voi olla vähän vaikeaa. No omistajat onneksi löytyivät hetken päästä, kun olivat etsimässä karanneita koiriaan ja koiratkin osoittautuivat todella kilteiksi, mutta sitähän ei voi mitenkään maagisesti etukäteen tietää.
-
Suomessa saa taposta keskimäärin yhdeksän vuoden vankeustuomion. Koiran syyllistyessä tappoon saako omistaja myös samanlaisen tuomion? Ymmärtävätkö koiranomistajat pikku lemmikkiensä tuhovoiman ja kantavatko he vastuun vahingon sattuessa?
-
Mies: Niin arvelinkin. Itsekkyys ja erikoisuudentavoittelu ovat ainoat syyt omistaa hankalia koirarotuja.
Vaikea vastata, kun tällaiset rodut on harvassa, eikä pitbull selvästikään kuulu niihin - kuten ehkä voisit jo tätä kommenttikenttää lukiessasi päätellä. -
Just: Miksi pidät sitä ongelmaa noin pienenä? Kysy astmaatikoilta miltä heistä keväisin tuntuu. En minäkään halua, että parin sadab kengät menee piloille itsekkäiden mulkkujen takia. Mitähän naapuri tykkäisi jos veisin hänen koiran jätöksensä postiluukusta sisään?
C'mon, olet maksanut liikaa paskasta laadusta, jos menee korjaamattomasti pilalle tuosta. -
-
Just: Miksi pidät sitä ongelmaa noin pienenä? Kysy astmaatikoilta miltä heistä keväisin tuntuu. En minäkään halua, että parin sadab kengät menee piloille itsekkäiden mulkkujen takia. Mitähän naapuri tykkäisi jos veisin hänen koiran jätöksensä postiluukusta sisään?
Minuakin ärsyttää poimimattomat koirankakat, joita omasta korttelistakin löytyy enemmän kuin riittämiin. Onpa silti ensimmäinen kerta kun kuulen astmaatikkojen kärsivän niistä, vaikka asun astmaatikon kanssa, tai ettei kenkiä voisi niiden jäljiltä putsata - miten sellaisia kenkiä voisi ikinä käyttää muualla kuin sisätiloissa tai kuivalla asfaltilla? Miksi maksaa moisista turhakkeista edes puoltasataa euroa? -
Marsupilami: Suomessa saa taposta keskimäärin yhdeksän vuoden vankeustuomion. Koiran syyllistyessä tappoon saako omistaja myös samanlaisen tuomion? Ymmärtävätkö koiranomistajat pikku lemmikkiensä tuhovoiman ja kantavatko he vastuun vahingon sattuessa?
Vähemmän ne koirat tappavat ihmisiä kuin ihmiset itse. Keittiöveitsellä tehdyt tapot lienevät suurimmassa suosiossa, pitäisikö keskittyä kieltämään veitset? Koiran rangaistus ihmisen tappamisesta on kuolema, ihminen selviää sillä 9 vuodella ja pääsee sen jälkeen toteuttamaan samaa harrastustaan uudestaan ja uudestaan. Alkoholin ja huumeiden vaikutuksen alaisena tehdään myös tappoja ja muita rikoksia, kukas siitä on vastuussa? Ei ainakaan koirat. Vastuuttomia koiranomistajiakin valitettavasti on eikä heille minultakaan heru ymmärrystä, ei myöskään vastuuttomille aseen omistajille. -
Just: Vaikea vastata, kun tällaiset rodut on harvassa, eikä pitbull selvästikään kuulu niihin – kuten ehkä voisit jo tätä kommenttikenttää lukiessasi päätellä.
Täydellinen idiotismi harmittaa eniten kommenttiosissa. Näin jenkeissä 2015: "Together, pit bulls (28) and rottweilers (3), the second most lethal dog breed, accounted for 91% of the total recorded deaths in 2015. This same combination also accounted for 76% of all fatal attacks during the 11-year period of 2005 to 2015" https://www.dogsbite.org/dog-bite-statistics-fatalities-2015.php -
EnKeksi: Yleensä kuulee staffien yms. omistajilta perusteeksi rotuvalintaan niiden ihanan kultasen ja lapsirakkaan luonteen. Eikö tosiaan millään muulla rodulla ole ihanan kultasta ja lapsirakasta luonnetta? Jos on, niin silloinhan siihen rodun valintaan vaikutti joku muukin asia kuin se pelkkä luonne. Jostain syystä se ihanan kultanen ja lapsirakas labbis ei kelvannut, vaan piti saada ihanan kultanen ja lapsirakas pitbull, mutta syynä oli vain ja ainoastaan luonne.
Munanjatkekoiria. Ja komppaan nimimerkkiä Väsynyt, mieluummin törmään kahjoon chihuahuaan kuin vaikka kahjoon rottweileriin. Ja kummasti vaarallisimpien koirien/eniten ihmisiä tappaneiden koirarotujen listoissa kieppuvat aina ne samat rodut. Joku pakollinen koira-"ajokortti" ois hyvä tiettyjen rotujen pitoon. -
Koira vai lelu: Kyllä mäkin ensivilkaisulla katsoin, että miten ihmeessä joku voi unohtaa koiransa, mutta nopeasti huomasin että ei taida nyt kuvassa ihan oikea koira olla. Kuinka sokeita ihmiset nykypäivänä on että erehtyy luulemaan lelua oikeaksi tai ei viitsi katsoa ilmoitusta tarkemmin ennen kuin avaa suunsa.
Niin, juuri yhtä sokeita kuin sinä olit ensivilkaisulla. -
Pitbulleista en tiedä, mutta staffithan ovat seurakoiria. Niillä ei ole metsästysviettiä eikä vahtikoiraksikaan niistä ole. Miksi ottaisin seurakoiraksi noutajan joka vielä tiputtaa karvaakin hirveät määrät? Koirahan pitäisi hommata käyttötarkoituksen mukaan.
-
Armi: Pitbulleista en tiedä, mutta staffithan ovat seurakoiria. Niillä ei ole metsästysviettiä eikä vahtikoiraksikaan niistä ole. Miksi ottaisin seurakoiraksi noutajan joka vielä tiputtaa karvaakin hirveät määrät? Koirahan pitäisi hommata käyttötarkoituksen mukaan.
Ongelma on siinä, että teet päätelmät yhden tapaamasi staffin perusteella. Pienellä googlailulla netti kertoo, että pelkästää Saksassa on tilastoitu kolminumeroinen määrä staffien tekemiä hyökkäyksiä ihmisten kimppuun. Se siitä leppoisasta seurakoirasta. -
Marsupilami: Ongelma on siinä, että teet päätelmät yhden tapaamasi staffin perusteella. Pienellä googlailulla netti kertoo, että pelkästää Saksassa on tilastoitu kolminumeroinen määrä staffien tekemiä hyökkäyksiä ihmisten kimppuun. Se siitä leppoisasta seurakoirasta.
Mistä päättelit että minä teen päätelmäni vain yhden koiran perusteella? Olen omistanut ja kasvattanut useita staffeja parikymmentä vuotta ja koirani ovat kotimaisilta pitkän linjan kasvattajilta, joiden jalostusperiaatteissa tärkeimmät kriteerit ovat terveys ja luonne, sitten vasta ulkonäkö, vaikka näyttelylinjaisia ovatkin. Kaivapa sieltä googlesta kun kerran asia kiinnostaa, kuinka monta ihmistä staffit on Suomessa tappaneet ja vertaa muihin rotuihin. -
Pitbull ja Rotikka: Kaverillani on viisivuotias Pitbull ja on kyllä niin sulonen ja ihana. Itelläni on 3v Rotikka. Asutaan kuitenkin molemmat suht pienessä kylässä ja näitä ihmisiä jotka uskovat koiriemme olevan pelkkiä tappajia on ihan riittämiin asti. On tullu ihmiset huutelemaan, että vies se tappaja muualle. Paras on kun yks pikkukoiran omistaja nostaa joka kerta koiransa syliin kun ohitamme sen ja samalla ittekseen puhuu, että tahaltaan tulivat. Sanoin kerran, että sä nyt teet tästä tilanteesta sellasen koiralle, että se oppii pelkäämään. Vastauksena sanoi, että ei halua koirani aiheuttavan traumaa sen Chihulle. Kunhan on nyt vaan päättänyt, että koirani on vaarallinen. Toki koirani suojelee, mutta asianmukaisesti.
minun koirani kimppuun on nimenomaan käynyt irraallaan oleva rotikka. minun koirani oli kiinni, eikä päässyt edes karkuun. siitä lähtien koirani on pelännyt kyseistä rotua. seuraavilla kerroilla nostin 15kg:n koirani syliin aina kun näin sen saman koiran, ettei se hyökkää uudestaan. muilla koiranomistajilla voi samoja kokemuksia, siksi nostavat koiransa syliin. -
-
Vihaan mäyräkoiria: Mäyräkoira on jalostettu jahtaamaan mäyriä koloissa ja puremaan niitä kuolettavasti, siksi lyhyet sääret ja pieni vahva kuono. Meillä kävi kylässä vauhko karkeakarvainen mäyris omistajineen – ensimmäisen ja viimeisen kerran. Omistaja päästi mäyräkoiransa vapaaksi tullessaan meille kahville, vaikka meillä on kissa. Koira aloitti tietenkin heti hysteerisen haukkumisen ja kissan jahtaamisen. Se seurasi raivoissaan sohvan alle paennutta kissaa, ennenkuin sain sen kiinni ja saattelin ulos ovesta omistajansa kanssa. Se idiootti oli kovasti huolissaan, _mahtoiko_kissa_raapia_ hänen vauhkoa hurttaansa. Lapseni yritti pelastaa kissan sohvan alta hullun koiran kynsistä, henkensä edestä taisteleva kissa raapaisi häneltä palan irti korvasta. Kävimme sairaalan ensiavussa tikkaamassa lapseni korvan. Kerroin tästä mäyräkoiranaiselle: hän huolehti vain, mahtoiko kissa raapaista myös “koiraparkaa”. Ei tarjoutunut korvaamaan lääkärikuluja. Seuraavana päivänä kävimme tarkastuttamassa kissan eläinlääkärillä. Silittäessä nimittäin huomasimme kissan kurkussa kuivuneita veripaakkuja: mäyräkoira oli päässyt puremaan kissaamme kurkusta! Se oli siis ollut tappoaikeissa. Eläinlääkäri puhdisti haavat ja tarkisti kissan kunnon ja rokotukset. Kerroin tästäkin mäyräkoiranaiselle: hän alkoi murehtia, onkohan hänen koirallaan kynnenjälkiä ihossaan, pitäisikö hänenkin muka lähteä lääkärille. Hän puheli maksavansa kyllä meidän eläinlääkärilaskumme. Sitä hän ei tietenkään koskaan tehnyt.
se oli teidän oma kissa joka vahingoitti teidän lasta, ja kulut olisi pitänyt maksaa joku muu?! Ei todellakaan! -
Mutkunmutkunmutkun: - kun minäkin tunnen yhden kiltin staffin ja se on niiiin lutunen, katsokaa vaikka miten söpö! - jos staffi on hyvin kasvatettu ja ideaalisissa olosuhteissa niin se ei ole yleensä vaarallinen - kaikki koirat tunnetusti ovat hyvin kasvatettuja ja ideaalisissa olosuhteissa - koiran käytös ei voi koskaan yllättää joten tästä voimme aukottomasti päätellä että staffit eivät ole vaarallisia, ja irrallaan olevasta staffista ei saa varoittaa facebookissa, ettei vain tule syytettyä viatonta koiraa joka siitä kovasti mielensä pahoittaisi, tai vähintään staffirakkaat eläinharrastajat mielensä pahoittaisi, mikä olisi tosi vaarallista.
-
Armi: Vähemmän ne koirat tappavat ihmisiä kuin ihmiset itse. Keittiöveitsellä tehdyt tapot lienevät suurimmassa suosiossa, pitäisikö keskittyä kieltämään veitset? Koiran rangaistus ihmisen tappamisesta on kuolema, ihminen selviää sillä 9 vuodella ja pääsee sen jälkeen toteuttamaan samaa harrastustaan uudestaan ja uudestaan. Alkoholin ja huumeiden vaikutuksen alaisena tehdään myös tappoja ja muita rikoksia, kukas siitä on vastuussa? Ei ainakaan koirat. Vastuuttomia koiranomistajiakin valitettavasti on eikä heille minultakaan heru ymmärrystä, ei myöskään vastuuttomille aseen omistajille.
Vähemmän ne koirat ja veiset tappavat ihmisiä kuin ylipaino. Joten sun logiikalla annetaan koirien juosta irrallaan ja sohitaan rauhassa toisiamme veitsillä. -
Marsupilami: Ongelma on siinä, että teet päätelmät yhden tapaamasi staffin perusteella. Pienellä googlailulla netti kertoo, että pelkästää Saksassa on tilastoitu kolminumeroinen määrä staffien tekemiä hyökkäyksiä ihmisten kimppuun. Se siitä leppoisasta seurakoirasta.
Jos koira ei osaa olla, vika on hihnan toisessa päässä. Jos sitä hihnaa edes on. Tietysti ihmiset jotka yrittävät olla tosi pahiksia, hankkivat koiria joiden rodulla on jo valmiiksi huono maine, ei se nyt ole kovin Mc Kovista jos on tappajamäyräkoira. Tuttavani harrastuksenaan uudelleenkouluttaa ja sijoittaa huonosti kohdeltuja pitbulleja, ne ovat alkuun hyvinkin arvaamattomia mutta yleensä pelastettavissa. -
Tollojen suojelukouluttamat egonjatkeet tietyistä roduista ovat vain vaarallisempia kuin monet muut rodut. Yleensäkin koira-ajokortti tietyille taistelu/suojeluroduille olisi vaadittava. Tuollainen koira juoksemassa irti, se on arvaamaton koska se on koira ja luultavasti aggressiivinen koska rotu ja etenkin, jos se hätääntyy. Koiraroduissa jalostus on monella tapaa tehnyt tehtävänsä. On typeryyttä omistajalta kieltää asia, kyseessä on eläin joka toimii kuten eläin, vieläpä taisteluhommiin jalostettu. Nuo puree eikä päästä irti.
-
x: Teemu on idiootti. Miten joku ajattelee vielä noin? Mun tapaamat staffit on kaikki olleet suloisia kilttejä koiria, esim. chihuahuat sitten taas räksyttäviä ei-niin-hyvin-käyttäytyviä Kaikki on koulutuksesta kiinni. Toki pitbull saa enemmän tuhoa aikaan kun chihu mutta silti.
Ja sun mielestä "chihujen" hyökkäyksissä loukkaantuu vakavasti ihmisiä? Teikän kaltaset apinat on kyllä just samalla tasolla koirien kanssa. -
x: Teemu on idiootti. Miten joku ajattelee vielä noin? Mun tapaamat staffit on kaikki olleet suloisia kilttejä koiria, esim. chihuahuat sitten taas räksyttäviä ei-niin-hyvin-käyttäytyviä Kaikki on koulutuksesta kiinni. Toki pitbull saa enemmän tuhoa aikaan kun chihu mutta silti.
KOIRAT TAPPAA PÄIVITTÄIN MILJARDEJA IHMISIÄ! -
Laku: KOIRAT TAPPAA PÄIVITTÄIN MILJARDEJA IHMISIÄ!
voi hyvänen aika et kai sä oo tosissas -
King Arthur: Siinä on kaksi varsinaista lemmikinomistajaa. Yksi tuo jahtaamaan jalostetun koiransa kissatalouteen ja toinen ei sen vertaa suojele kissaansa että sen kieltäisi. Lapsellekin kävi pahasti. Sitten ulistaan “hullusta hurtasta” vielä jälkikäteen. Ei hyvää päivää.
Mitä oikein horiset? En kutsunut naapuria tai hänen mäyräkoiraansa kotiini kylään. En ehtinyt kieltää moista, koska rouva oli ottanut pari lasia liikaa punaviiniä poukahtaessaan ovellemme ja päästäessään piskinsä irti. Mutta onhan teitä "se on uhrin oma syy!"-ulisijoita ollut aina. Ketään ei vahingossakaan koskaan auteta. Häijy ihmistyyppi. -
joop: se oli teidän oma kissa joka vahingoitti teidän lasta, ja kulut olisi pitänyt maksaa joku muu?! Ei todellakaan!
Mitä kuulenkaan? Kalikka taisi kalahtaa. Kun sinun iiihanan söpö mäyriksesi puree naapurin kissaa, sille pitää lähettää lasku. Sille kissanomistajalle siis. No ei todellakaan. Mitä jos pitäisit koirasi kiinni? -
En tiedä miten on ollut neljä vuotta sitten, mutta nykyäänhän nämä pitbullit on alkaneet oikeasti aiheuttaa ongelmia Suomessakin. Ja se, että jollakin on ulkomailta tuotu typistetty pitbull kertoo jo sen, että joko kyseessä on rescue-pitbull, mitä ei missään nimessä pitäisi maahan tuoda tai sitten sen omistaja on wt joka tekee ties mitä sille koiralleen. Eli mullakin tuo ilmoitus aiheuttaisi sen, että en menisi lähellekkään paikkaa, missä juoksee pitbull irti.
-
Ymmärrän, miksi tappajakoiria saa edes kasvattaa suomessa, ylipäätään vitun koiria. Luvanvaraiseksi koko homma. Ainoastaan Palveluskoirat sallittakoon, lemmikit täyskieltoon ja omistajille elinkautinen.
Kommentoi
Kommentti