Kirpputorin löytöjä, osa 268
Ostetaan hetero.
57 kommenttia
-
Jenni ei olekaan tainnut nähdä näitä hääpukuohjelmia, missä mennään hääpukuliikkeeseen 10000-15000 € budjetilla ostamaan mekkoa.
-
Kyllä minäkin muistan sen ajan kun barbeja oli. Naisia oli vaikka kuinka paljon, mutta miehiä tasan kaksi. Aina ne naiset piti yllä jotain draamaa ja jos ei kavereiden kanssa oltu sovittu, ketkä on parit, niin sit tapeltiin niistä miehistä.
-
-
On kyllä aika kriittinen tilanne jos on yksi mies ja sekin on jalkapuoli
-
Luulin Terhiä alkuun jonkin sortin kukkahatuksi "jotkut tässä maailmassa ovat yhä heteroseksuaaleja" kommentin vuoksi. Kerrankin positiivinen yllätys feissarimokissa!
-
Huvittaa että hääpuvun yhteydessä pitää erikseen mainita "kerran käytetty"...
-
Nojaa, ystävänikin myi omaa hääpukuansa (uutena about 800e) tori.fi:ssä 400 eurolla ja sillä hinnalla oli kaupat tullut.
-
-
Mun barbit ja bratzit ei ees ajatellu miehiä. Ne vaan shoppaili ja vaihto vaatteita. Tai vaihtoehtoisesti seikkaili jäätävässä monsterikirjahyllyssä.
-
Itsellänihän oli joku vajaat 20 action mania ja niille sit seuraksi toivoin - ja sainkin joululahjaksi - barbeja. Niitä tosin oli vain kaksi, mutta jos ne mun nuket olis osanneet jakaa?
-
Hauska nukkepostaus! Itse omistin aikoinani vain yhden (!) Barbien, jonka huomiosta taisteli isoveljen Action Man ja Batman -figuurit! Tuo Barbie oli omissa leikeissäni aika pitkälti samanlainen kuin Kaunareiden Brooke (lapsena altistuin sille sarjalle vähän liikaa, kiitos mummon) eli meni ensin naimisiin Action Manin kanssa, mutta sitten olikin pian Batmanin kainalossa.
-
Riippuu alkuperäisen hinnasta, mutta ei hääpukuja kyllä yleensä viidellä eurolla myydä. Jos ap on maksanut esim. 1500 tai enemmän, tuo on ihan ok lähtöpyyntö. Maksaahan vuokrattavatkin hääpuvut satasia. Vilkaisin ja aika monella on että vuokrahinta on 70-75 % myyntihinnasta, kuitenkin vähintään 250. Oletankin, että moka tässä tapauksessa oli kommentoijan, ei myyjän, ellei sitten alkuperäinen ole ollut samanhintainen tai halvempi tai vain vähän kalliimpi. Mutta en usko.
-
Siis mistä toi ilmiö ja luulo on tullut, että kaikki netissä myytävä pitää myydä pilkkahintaan? Joistain täysin uudenveroisista, jopa avaamattomista tuotteista tarjotaan aivan naurettavia summia.
-
-
Meinasin naurureagoida kahteenkin Barbipostauksen kommenttiin, ennenkö tajusin että ei pysty.. huoh :D
-
Omat barbit seikkaili viidakossa, piti eläintarhaa ja ratkaisi murhamysteereitä. Keniä ei kukaan halunnut, joten hän oli yleensä se, joka oli joutunut väkivaltaisen rikoksen uhriksi.
-
Ostin yli 60 vuotta vanhan hääpuvun muistaakseni 450 €. Että kyllä ne maksaa.
-
Jos siis myisi esim. parin-muutaman vuoden ikäistä autoa nettikirpputorilla, eikö senkään hinta saisi ylittää tavanomaista yksiön kuukausivuokraa Jennin mielestä?
-
Mun unelmamekko maksoi liikkeessä yli tonnin. Ihan ei budjetti siihen taipunut... Löysin käytettynä sopivan kokoisen neljäänsataan ja muokkasin alle satasella pituuden jne sopivaksi. Omien häiden jälkeen myin eteenpäin hintaan 350 € eli maksoi loppupeleissä vähemmän kuin vuokrattuna.
-
nettinettinetti: Siis mistä toi ilmiö ja luulo on tullut, että kaikki netissä myytävä pitää myydä pilkkahintaan? Joistain täysin uudenveroisista, jopa avaamattomista tuotteista tarjotaan aivan naurettavia summia.
Se korvaa sitä netissä myymisen vaaraa. Jos hinta on suht. koht. sama kuin kaupoissa on turvallisempaa ostaa kaupasta. Tavaraan tulee kaiken maailman takuut ja tietää tuotteen olevan käyttämätön. Kun taas, jos ostaa internetistä, usien hinnan päälle tulee ivelä posti kulut ja tavaraa ei voi testata ennen käyttöä. Myöskään myyjän saaminen vastuuseen on vaikeaa. -
Elli: Luulin Terhiä alkuun jonkin sortin kukkahatuksi “jotkut tässä maailmassa ovat yhä heteroseksuaaleja” kommentin vuoksi. Kerrankin positiivinen yllätys feissarimokissa!
Erikoista tuossa on vain oma ennakkoluulosi siitä, että faktat tunteva on jokin kukkahattu. Enemmistö ihmisistä tosiaan on yhä heteroseksuaaleja, vaikka sitä ihan vain Hesaria lukien voikin olla vaikea uskoa. Aika nopeasti tama meidän kulttuurimme on vinksahtanut, kun tuo postaus synnyttää sinun alkureaktiosi. -
Hitsi, muistan, kun olin itse SE tyttö, jolla oli se kaikkien himoitsema Ken. Ja minun barbi sai aina Kenin! Koska se oli minun! Mutta jos en halunnutkaan leikkiä Kenin kanssa, niin muut kyllä tappeli, kuka sen saa. Paras vaihtokauppa Kenistä oli kokonainen Lauantaipussi. Muistelen edelleen tätä hyvällä.
-
-
Haa, mullapa oli jopa kolme poikabarbia pienenä! :D Yksi oli liukas playboy jolla oli haaremi kauniita naisia, toinen oli vaimonhakkaaja, ja kolmas harvoin nähty nössö. Harmi kun ei ollut kavereita, en koskaan saanut tietää olevani etuoikeutettu XD
-
Meillä ei ollut ollenkaan poikabarbeja vaan kaksi lyhyttukkaista päätyi aina pojan rooliin leikeissä
-
Vaatetusompelijana voin sanoa että ne materiaalit hääpukuun on jo itsessään hintavat ja vielä kun joku sen on tehnyt niin 500 euroa ei kyllä ole paljoa puvusta, huivista, pukupussista ja aluhameesta. Toiset haluaa panostaa rahallisesti hääpukuun, toiset ei. Annetaan kaikkien tehdä omalaiset häät :)
-
edelgard: Hauska nukkepostaus! Itse omistin aikoinani vain yhden (!) Barbien, jonka huomiosta taisteli isoveljen Action Man ja Batman -figuurit! Tuo Barbie oli omissa leikeissäni aika pitkälti samanlainen kuin Kaunareiden Brooke (lapsena altistuin sille sarjalle vähän liikaa, kiitos mummon) eli meni ensin naimisiin Action Manin kanssa, mutta sitten olikin pian Batmanin kainalossa.
Aattelin että kemisti. -
Mun barbit ja brazit oli aina lesboja. En omistanu yhtään Keniä :( Huhhuh, sitä orgioiden määrää mitä ne neitobarbit keskenään harrasti...
-
Janni: Omat barbit seikkaili viidakossa, piti eläintarhaa ja ratkaisi murhamysteereitä. Keniä ei kukaan halunnut, joten hän oli yleensä se, joka oli joutunut väkivaltaisen rikoksen uhriksi.
minun barbiet nauttivat auringosta ja uima-altaasta (kottikärryt täytetty vedellä) ja talvisin ne vaihtoi vain vaatteita ja joskus hiustyylejä (tusseilla ja saksilla,jonka jälkeen niistä tosin tuli rumia, ja joutuivat eläkkeelle) mutta niillä oli myös keittiö ja olohuone jossa ne touhusi arkisia asioita. -
Itse vihasin barbieita mutta kaikki sukulaiset lykkäs niitä mulle joka ikisillä synttäreillä oletuslahjana (tai siltä se ainakin tuntui)... Oli se vaan ahdistavaa, kun ajattelin lapsena että jokaisesta lahjasta pitää olla kiitollinen ja jokaisella pitää koittaa leikkiä tasapuolisesti jotta lelut ei mene "haaskuun". Siinä sitten tunnollisesti vaihdoin barbieille vaatteita :D Babyborneja siedin ehkä vieläkin vähemmän, onneksi en joutunut ikinä sellaisesta henkilökohtaisesti vastaamaan (varsinkaan sellaisesta itkevästä ja pissaavasta). Bratzit pysyi mulle kokonaan vieraana maailmana. Dinot, muovieläimet (senaikaiset SÖPÖT Littlest 90-luvun petshopit & aidon näköiset eläinfiguurit), pehmoeläimet, pokemonit ja veljen toimintasankarit taas oli tosi jees :)
-
-
Meillä kanssa jäi Kenit kakkoseksi, vaikka niitä oli "vain" kolme (myöhäisimmissä leikeissä enää se yksi, kun jonnekin ne kaksi muuta vielä katosivat meidän nuorempien sisarusten aikana). :D Hetero-oletettuja olivat leikkien barbit, mutta Kenien rooliksi jäi yleensä olla "ton ja ton perheen isä", jota ketään ei loppujen lopuksi paljon kiinnostanut liikutella leikissä. Lähinnä silloin harmitti, kun olisi halunnut tehdä barbeilla elokuvaa valmiin käsikirjoituksen mukaan, mutta miesnäyttelijöistä oli pulaa.
-
Itse en ole koskaan tajunnu tuota summaa jonka tyypit käyttää yhteen vaatekappaleeseen. Ihan järkkyä minun mielestäni. Käytät sitä ehkä sen kerran ja thats it? No, ei siinä jos tykkää. Onneks ei tarvitse itse käyttää tuollasia summia turhaan mekkoon.
-
Mulla oli kaksia miesbarbia: tumma ja tasainen Ken sekä blondi, vekkuli ja hulivili... nimeä en enää muista. Kaikki barbit taisteli siitä blondista, mutta joutuivat yhtä lukuunottamatta tyytymään Keniin. Niin että kumpikö äijistä oli se todellinen voittaja...? Mutta karseeta, tää asetelma on lyöty meihin jo pienestä pitäen: naisen pitää olla se, jonka on tehtävä kaikkensa miellyttääkseen miestä (saadakaseen haluamansa).
-
Tikru: Itse en ole koskaan tajunnu tuota summaa jonka tyypit käyttää yhteen vaatekappaleeseen. Ihan järkkyä minun mielestäni. Käytät sitä ehkä sen kerran ja thats it? No, ei siinä jos tykkää. Onneks ei tarvitse itse käyttää tuollasia summia turhaan mekkoon.
Aivan, miksi sitä ei voi vaikka vuokrata? Yhden päivän takia. -
pinkki puudeli: Hyi hele mitä häiriintyneitä kakaroita te ootte ollu. Meidän barbiet seikkaili ja matkusteli, mutta niillä ei ollut aikuismaista sukupuolielämää.
Minä taasen tykkäsin "kiduttaa" barbeja, ihan normaali tyyppi musta silti kasvoi. Parempi tappaa nukkeja kuin eläviä olentoja. -
Irli: Mutta karseeta, tää asetelma on lyöty meihin jo pienestä pitäen: naisen pitää olla se, jonka on tehtävä kaikkensa miellyttääkseen miestä (saadakaseen haluamansa).
Ei ole vaikea arvata sukupuoltasi, kun niin heikosti tekstissäsi näkyy minkäänlaista oivallusta siitä miltä asia näyttää vastakkaisesta näkökulmasta. Yhtään sinulla ei näytä välähtävän. Ihan kuin et olisi lukenut Torontosta uutisointiakaan lainkaan, vaikka sitä ovat tänään lehdet pullollaan. -
Mustalaisnaamio: Lesbo-barbien leikeissä jalkapuoli-Ken on kuningas.
Yksi jalka on ylitse muiden. -
Mun neitobarbeilla oli asiat 90-luvun alussa hyvin, sillä mulla oli kokonaista NELJÄ miesnukkea. Tietenkin oli sulhas-Ken. Sillä oli musta smokki ja KAMMATTAVA tukka! Se oli alfa. Mies, jonka jokainen halusi (ja kaikki vuorollaan saivat, koska Ken oli vapaan rakkauden lapsi.) Sitten oli Vinkkuri. Hasbron (?) miesnukke, jolla oli silmäniskumekanismi. (Kyllä, nimi heralle oli hyvin originelli.) Sillä oli takaraivossa nappi, jota painamalla se vinkkasi silmää. Kenin wing-man, mutta ei ihan yhtä suosittu. Yleensä päätyi aina mun ainoan Hasbro-tyttönukkeni kanssa kimppaan. (Hasbron nukkeja kutsuin "lättäjalkabarbeiksi".) Sitten oli Pienen Merenneidon Eric-nukke. Eric oli nuoruudessaan kuuma kinkku, mutta ajan hammas alkoi tätäkin prinssiä kalvaa. Eric-rukka kaljuuntui (maali kului tukasta pois) ja viimeisinä vuosinaan sen lonkkaliitos hajosi. Sitä ei saanut istumaan ilman, että jalka irtosi. Naisia kiinnosti enää vain se yhä tuuheatukkainen ja istumakykyinen Ken. Lopulta oli Simban valmistama miesnukke. Beta-uros. Lyhyempi ja "tavanomaisemman" näköinen kuin muut uroot. Semmonen isävitsejä viljelevä setämies, joka tyytyi katsomaan muiden miesten rietastelua jostain sohvapöydän alta, jonne sen nakkasin pois häiritsemästä barbie-leikkejäni. Huoh. Good times.
-
nettinettinetti: Siis mistä toi ilmiö ja luulo on tullut, että kaikki netissä myytävä pitää myydä pilkkahintaan? Joistain täysin uudenveroisista, jopa avaamattomista tuotteista tarjotaan aivan naurettavia summia.
Ja odotetaan tottakai ilmaiseksi kotiovelle kuljetettavan. -
Meillä oli siskoni kanssa Barbie -leikeissä pehmolelut niitä miehiä. Hauska tajuta, että meidän kummankin miehet ovat nyt aikuisiällä olleet isompia nallekarhuja ja emme pidä atleettisista miehistä :D Onko lapsuuden leikit mahtaneet muokata miesmakua.
-
Meillä ei kukaan barbeista (tai muistakaan ihmishahmoista) kovin paljoa innostunut. Kyllä niitä muutama meille silti ostettiin, ja äiti jopa ompeli vaatteita niille.(isosisko kai kuitenkin jonkun verran leikki niillä?) Yhden Barbin mukana tuleesta hevosesta tuli yksi mun lempileluistani, mut sillä barbilla en muista kertaakaan leikkineeni. (Olisin halunnut yhden action maninkin vain siksi et sen mukana tuleva susikoira oli niin siisti.) Paras barbeihin liittyvä juttu oli kuitenkin barbitalo, joka ostettiin siskolle synttärilahjaksi. Se oli kauttaaltaan pinkki ja aika huteranoloinen (oon ehkä vieläkin kade niille keillä oli kunnollinen tukeva nukkekoti), mut toisaalta siinä oli toimiva valaistus. Mut ehdottomasti parasta siinä oli se et se oli aivan täydellinen koti kaikille meidän dinosauruksille.
-
-
lkr: Tarkoittanet kallis? Kymmenisen vuotta sitten tuli asuttua tilavahkossa kaksiossa ja vuokra+vesi olivat n. 400 €. Ei kai kukaan yksiössä asuisi, jos moisista joutuisi enempää kuin jonkun maks. 300 €/kk maksamaan?
Kyllä 300€/kk yksiöstä on jo halpa. Esim. Turussa tuohon hintaan ei irtoa yksiötä edes Varissuolta tai Lausteelta, mamujen, narkkien ja deekujen keskeltä. -
wsssd: Aivan, miksi sitä ei voi vaikka vuokrata? Yhden päivän takia.
Hääpukua ei ole oikein mitään järkeä vuokrata, kun vuokrahinnatkin tuppaavat pyörimään useammassa satasessa. Samoilla hinnoilla löytyy käytettyjä pukuja, joista sentään jää mekko vielä itselle jälleenmyytäväksi. Sanoisinkin, että kaikista kannattavinta on ostaa käytetty puku tai jokin morsiusliikkeen alennushintainen poistokappale. -
Itellä oli pienenä pelkkiä Barbeja. Muistan että mummilassani oli kyllä yksi Ken, mutta enpä mä silläkään juur koskaan leikkinyt. Useempikin naispari on kyllä näkynyt leikeissäni pienenä. Noh onneksi synnyin sukuun jossanei oikeastaan homofobisia ole joten sain leikkiä rauhassa ja tälleen isompana saan olla oma itteni rauhassa :D
-
Mulla ja pikkusiskolla oli vain tyttöbarbeja ja molemmista tuli lesboja. Sattumaako?
Kommentti