Ennen vanhaan
Ennen kaikki oli toisin. Nykyisin kukaan ei arvosta mitään.
Seuraava
Tilasin neulemekon, sain jotain paljon... parempaa? Edellinen
Muumimukit ovat löytäneet tiensä myös äijäkirppikselle.
Tilasin neulemekon, sain jotain paljon... parempaa? Edellinen
Muumimukit ovat löytäneet tiensä myös äijäkirppikselle.
46 kommenttia
-
Ensimmäistä viikkoa jonkiaikaa ekaluokkalaisen saattamista niin sen jälkeen osaa jo itse mennä kouluun. Näin ainakin minulle tehtiin ja lopputulos on itseä tyydyttävä, en näe syytä muuttaa oman lapsen kanssa toimintatapaa. Esikoisen pikkuveljet saatetaan ekana päivänä, muuten sitten isoveikan kanssa.
-
-
Nää on näitä mukahauskoja kirjoituksia, joita on netti täynnä. Kun idiooteille antaa äänen, tämä on lopputulos.
-
Sauli on luultavimmin 15-20 vuotias nuori, joka on saanut kaiken valmiina eteensä, tosin huumorintajulla varustettu sellainen :)
-
Hei Sale, vaikka ootkin jo tekstistäskin päätellen aika iäkäs heppu, niin älä laita Aaroo sit aikanaan ihan noin kauas kotoo kouluun!
-
mopilait: Ensimmäistä viikkoa jonkiaikaa ekaluokkalaisen saattamista niin sen jälkeen osaa jo itse mennä kouluun. Näin ainakin minulle tehtiin ja lopputulos on itseä tyydyttävä, en näe syytä muuttaa oman lapsen kanssa toimintatapaa. Esikoisen pikkuveljet saatetaan ekana päivänä, muuten sitten isoveikan kanssa.
Mitäs sitten kun pikkuveljellä alkaa klo 8 ja isoveljellä klo 10? Tai kun koulumatkalla tulee vastaan irrallaan oleva muriseva koira? -
Minua ei edes kuusvuotiaana kouluun tutustumispäivänä tultu vanhempien puolesta saattamaan perille. Tosin olenkin alle 4000 asukkaan kunnasta kotoisin, jossa jo ihan 4-vuotiaasta lähtien kun pyörällä opin ajamaan liikuskelin ihan itsenäisesti.
-
-
mopilait: Ensimmäistä viikkoa jonkiaikaa ekaluokkalaisen saattamista niin sen jälkeen osaa jo itse mennä kouluun. Näin ainakin minulle tehtiin ja lopputulos on itseä tyydyttävä, en näe syytä muuttaa oman lapsen kanssa toimintatapaa. Esikoisen pikkuveljet saatetaan ekana päivänä, muuten sitten isoveikan kanssa.
Ai noin susta tuli runkkari?? -
Ensimmäinen feissari"moka" pitkään aikaan jolle olen nauranut ääneen X-D
-
Annoin kulkea ekasta päivästä lähtien. Koulumatka 50 metriä, ylitettävänä tie, jossa oli moottoriajoneuvoilla ajaminen kielletty. Tosin se muuttui ajotieksi myöhemmin ja pidentyi, mutta siinä vaiheessa osasi jo nuorinkin kulkea yksin. Mutta asiaan: Nämä mukahauskat vuodatukset voisi näistä mokista jättää pois. Ei näitä jaksa. Näitä on netti pullollaan.
-
No vittu höhö!!! Eikä tohon voi vastata, koska se riippuu matkasta. Itte kävelin heti koulun alettua kun matkaa oli 700m. eikä ison tien ylityksiä ollenkaan. Vähän eri asia jos joutuu kävelemään valtatien varteen pysäkille ja menemään bussilla tai jopa vaihtamaan sitä välillä.
-
-
Olkoon kuinka muka-hauska juttu joita on netti pullollaan, kyllä tää musta oli hauska ja sai aikaan spontaanin naurunpyrskähdyksen! Ei elämää tarvi ottaa aina niin vakavasti.
-
Tuolla se 6-vuotias odottelee kotona koulupäivän alkua. Aikanaan siitä lähtee dallaileen kouluun, matkaa ehkä kilometri. Kovin paljon nuorempana ei varmaan Suomessa tartte kouluun lähteä?
-
jukkapalmu: No vⅰttu höhö!!! Eikä tohon voi vastata, koska se riippuu matkasta. Itte kävelin heti koulun alettua kun matkaa oli 700m. eikä ison tien ylityksiä ollenkaan. Vähän eri asia jos joutuu kävelemään valtatien varteen pysäkille ja menemään bussilla tai jopa vaihtamaan sitä välillä.
Millä tavalla eri asia? Itse aloitin koulun -98 ja kävelin itsekseni 2km valtatien varteen odottamaan bussia. -
Ei ainakaan parhaasta päästä tämä. Liioittelua oli liikaa minun makuuni. Ja koulumatkasta puheen ollen, eräässä pikku kunnassa esikoululainen ei saa kulkea kouluun itsenäisesti, vaikka koulu näkyy kodin pihalta tien päässä. Näin ainakin kuulin, voihan olla, etteivät vielä olleet kysyneet, mutta on annettu ymmärtää.
-
Mitä tulee itse kysymykseen, niin kuten jo huomautettiin, siitä matkastahan se tosiaan riippuu. Ei ole mitään estettä antaa kulkea ekaluokkalaisesta lähtien jos matka vaan on riittävän turvallinen ja lapsi osaa sen kulkea. Toisaalta on näyttänyt siltä että pidempiä matkoja varten on ainakin meidän kunnassa kulkeneet koulukyydit... Mutta sekin on varmaan tosiaan vielä eri asia, jos koulu on sinänsä lähellä, mutta matkalla on isoja teitä ja muita. Meillä on varmaan lähinnä muodon vuoksi vanhemmat saattaneet tyyliin ensimmäisenä päivänä, mahdollisen jännityksenkin vuoksi varmaan ihan mukava käytäntö. Tosin siskon esikoinen oli juuri kuullut ilmeisesti kaverilta että on noloa jos vanhemmat saattaa, ja oli sitten sanonut että eivät saa tulla mukaan ensimmäisenäkään päivänä. :D Taisivat saattaa siitä huolimatta.
-
Yksi siskoni kävi taidepainotteisessa koulussa pidemmän matkan päässä jo 8-vuotiaasta – bussilla. Ei ongelmaa, vaikkei mikään neropatti ollutkaan. Toiset sisarukset menivät aina kouluihinsa jalan tai polkien. Itselläni oli aina lyhyt kävelymatka lähimmälle ala-asteelle metsäpolun poikki lähiössä. Kyllä kouluikäinen osaa jo kävellä tai pyöräillä perille. Eri asia, minkä kilometrimäärän ehtii ja jaksaa päivittäin. Linja-auton kanssa aikuinen kertoo linjat sekä ajat, mutta lapsi oppii kyllä nekin nopsaan, eikä bussista myöhästyminen ole parin viikon jälkeen enää maailmanloppu.
-
NipaMan: Tuolla se 6-vuotias odottelee kotona koulupäivän alkua. Aikanaan siitä lähtee dallaileen kouluun, matkaa ehkä kilometri. Kovin paljon nuorempana ei varmaan Suomessa tartte kouluun lähteä?
Kävelin "kouluun" jo tarhaan, joskus ilmestyin takaisin väittämään että "silta on kadonnut!" eli siis eksyin, mutta tuupattiin takaisin ulos etsimään sitä siltaa. 16-vuotiaana selvisin sitten jo euroopanlaajuisesta interreilistä sen kummemmin eksymättä. Tietysti nyt itse lapsenhankkimisikäisenä ajatus siitä että ne pitäisi päästää yksin maailmaan kauhistuttaa, mutta mitä muutakaan voi tehdä? En elä ikuisesti, lemmikkiä voin ehkä suojella sen elämän loppuun asti. Lasta en. Muuta ei voi tehdä kuin opettaa ne pärjäämään itse. -
-
Jos pakkasta oli -49, niin sillon on lämpötila ollu +49 astetta. Jo on hiihtokelit ollu.
-
Tuo tekstihän on kiertänyt netissä jo varmaan niin kauan kuin netti on ollut olemassa.
-
Riippuu vähän missä asuu. Täällä pienemmissä kaupungeissa on turvallista laittaa lapsi matkaan yksin, mutta Helsingissä en uskaltais. Oma ekaluokkalainen just tuli koulusta kotiin.
-
Sauli unohti mainita että vastamäen lisäksi molempiin suuntiin oli myös aina vastatuuli ja aina satoi räntää oli kesä tai -49C pakkasta. Ja kouluun tosiaan hiihdettiin kesät talvet.
-
Pakka Julmu: Ei ainakaan parhaasta päästä tämä. Liioittelua oli liikaa minun makuuni. Ja koulumatkasta puheen ollen, eräässä pikku kunnassa esikoululainen ei saa kulkea kouluun itsenäisesti, vaikka koulu näkyy kodin pihalta tien päässä. Näin ainakin kuulin, voihan olla, etteivät vielä olleet kysyneet, mutta on annettu ymmärtää.
Eskariin ei yleensä saa mennä yksin, ei edes pikku taajamissa. -
Jopas: Sauli unohti mainita että vastamäen lisäksi molempiin suuntiin oli myös aina vastatuuli ja aina satoi räntää oli kesä tai -49C pakkasta. Ja kouluun tosiaan hiihdettiin kesät talvet.
Joo, ja vanhemmat pieksi jos ei yhtään sutta saanut kotimatkalla tapettua ruoaksi. Ja kuinka vuotta paria nuoremmat haettiin taksilla ja paapottiin mäkkärin ruoilla, jne. Väsy.. vanahaa. -
Miten mulle tuli mieleen tosta liikennemerkistä spontaanisti #metoo? Toi itse juttu voi olla kierrätystä tai kopiointia jostain, mutta hauskinta antia näillä sivuilla pitkään aikaan se minunkin mielestäni oli. Hienovaraisesti alkava, mutta överiksi loppua kohti menevä sarkasmi toimii silloin kun pointti on tuttu. Eli tässä tapauksessa vanhempien sukupolvien muistelut siitä, kuinka rankaa elämä oli silloin joskus :)
-
-
Been there, done that: Mitäs sitten kun pikkuveljellä alkaa klo 8 ja isoveljellä klo 10? Tai kun koulumatkalla tulee vastaan irrallaan oleva muriseva koira?
Annetaan tietysti lapselle kirves mukaan, jolla voi hakata kaikki kusipää piskit palasiksi :D -
Toi teksti on pöllitty suurilta osin Pasila sarjasta ja Aino Inkeri Ankeiselta.
-
Etude: Miten mulle tuli mieleen tosta liikennemerkistä spontaanisti #metoo? Toi itse juttu voi olla kierrätystä tai kopiointia jostain, mutta hauskinta antia näillä sivuilla pitkään aikaan se minunkin mielestäni oli. Hienovaraisesti alkava, mutta överiksi loppua kohti menevä sarkasmi toimii silloin kun pointti on tuttu. [...]
"Entisten kovien aikojen arvostusryhmässä" (tai jotain sinnepäin, en nyt muista) tuollaisilla meuhkauksilla kilpaillaan. Eli eivät ne toistensa kopioita ole, vaan variaatioita samasta teemasta. Se pitääkö teemasta on makuasia, mutta jonkun pitää kuolla pettuleivän aiheuttamaan syöpään tai saada kymmenen lasta kerralla vajassa, se kuuluu asiaan. (Olen joskus hihitellyt niille, jotkut ovat formaatin puitteissa aika luovia). -
Voi hyvä ihme mikä ensimmäisen maailman ongelmaryöppy taas. Nauroin. Te ketkä ette, menkää vaikka hiihtämään tai lukekaa kirja.
-
Pakka Julmu: Ei ainakaan parhaasta päästä tämä. Liioittelua oli liikaa minun makuuni. Ja koulumatkasta puheen ollen, eräässä pikku kunnassa esikoululainen ei saa kulkea kouluun itsenäisesti, vaikka koulu näkyy kodin pihalta tien päässä. Näin ainakin kuulin, voihan olla, etteivät vielä olleet kysyneet, mutta on annettu ymmärtää.
Olet jäänyt paljosta paitsi, tai sitten et mistään. Rippuu hieman siitä miltä kannalta asiaa katsoo. Tässä kun on kyse surkuhupaisan kuuluisasta perisuomalaisesta kliseestä, siitä kuinka joko omat vanhemmat tai joku muu vanhempi henkilö kertoo oikein tosissaan tätä Suomen ehkä kuuluisinta urbaanilegendaa (jokainen tietysti omana kokemuksenaan) siitä kuinka ihan pienenä pikkupilttinä urhoollisesti ja äärimäisen tunnollisesti mentiin kouluun aina joka päivä ajoissa ja nimenomaan hiihtäen. Variaatioita on satoja, mutta jokaisesta tarinasta löytyy vähintään ne sukset, kova pakkanen, sudet joita on ihan hurjan iso lauma, hirvittävät olosuhteet ja merkittävän pitkä koulumatka, päähenkilön sankarillisuus sekä ääretön tunnollisuus. Tällä eeppisellä sankarilla oli aina kaikki koulukirjat mukana, läksyt huolellisesti ja oikein tehtynä, syvä kunnioitus jokaista auktoriteettia kohtaan ja moitteeton luonne noin muutoinkin. Koskaan tämä tarinan sankari ei sairastunut flunssaan tai jos sairastuikin niin sitten se sairaus olikin niin kova että hengenlähtö oli lähellä mutta siitä huolimatta joka päivä tämä urhea pieni sankari jaksoi hiihtää ja taistella että ehti kouluun ajoissa. Ja tietenkään tämä sankarimme ei koskaan tehnyt mitään kivaa eikä suin surminkaan mitään kiellettyä. Koulupäivän päätteeksi hän jaksoi aina pirteänä ja kovinkin innokkaana oma-alotteisesti vapaasta innostaan auttaa vanhempia juurikin vanhanajan tyylillä tehdyissä peltotöissä ja muissa sen kaltaisissa rankoissa fyysisissä suorituksissa joita harrastettiin lähinnä noin sata vuotta ennen kuin sankarimme oli edes syntynyt. Tuo kirjoitus oli vain jälleen yksi vitsi muiden joukossa, mukavasti nauraen tälle kyseiselle kliseelle. Koska onhan se nyt huvittavaa että lähes jokaisen suomalaisen perheestä löytyy ainakin joku joka jossakin vaiheessa elämäänsä on joko kuullut kuinka joku kertoo tuota legendaa ihan tosissaan tai sitten se surullisen koominen setä tai täri joka itse kertoo tuota ja kuvittelee että muut uskoo vaikka tunnettua palturiahan tuo todellakin on. :D -
Kakka: Tuo tekstihän on kiertänyt netissä jo varmaan niin kauan kuin netti on ollut olemassa.
Tarina on huomattavasti vanhempi kuin netti ja se on se koko jutun vitsi ja pointti. Ei tuo tarina ole kenenkään oma eikä kukaan sitä erityisesti kopio ja kerro omanaan. Tuo on naureskelua urbaanilegendalle jonka ainakin kaikki tämän hetken 30 vuotiaat ja sitä vanhemmat tietävät. -
Vaniljankukka: Olet jäänyt paljosta paitsi, tai sitten et mistään. Rippuu hieman siitä miltä kannalta asiaa katsoo. Tässä kun on kyse surkuhupaisan kuuluisasta perisuomalaisesta kliseestä, siitä kuinka joko omat vanhemmat tai joku muu vanhempi henkilö kertoo oikein tosissaan tätä Suomen ehkä kuuluisinta urbaanilegendaa (jokainen [...]
Tiesin olevani vanha sinä päivänä, kun huomasin ensi kertaa kertovani omalle koululaiselleni, millaista äidin lapsuudessa oli. Ei ollut lounasta iltapäivällä odottamassa: itse piti etsiä kaapista perunaa, kukaan ei kuulustellut illalla läksyjä: mattopiiskalla uhattiin ja käskytettiin maalaamaan talo ennen nukkumaanmenoa, eikä tullut hoitotäti kotiin, kun vanhemmat lähti illalla elokuviin: tiskit piti olla tiskattu ja talo siivottu, valot pois ja turpa kiinni, kun he aamuyöstä palasivat, viikkorahaa ei tunnettu: kävin töissä koulun jälkeen jo 10-vuotiaana tuulilasinpesijänä tai puutarhalla, palkka piti piilottaa nopeasti tai se käytettiin laskuihin, ja niin poispäin... En tiedä miksi nuo tulee kertoneeksi omalle lapselle. Ehkä se on jonkinlaista puolustelua, että minä kyllä yritän parhaani vanhempana, vaikka omat kotiolot oli helvetin syövereistä. Lapsuus käsitteenä sekä lapsen oikeudet ovat aika tuoreita keksintöjä. -
Vaniljankukka: Olet jäänyt paljosta paitsi, tai sitten et mistään. Rippuu hieman siitä miltä kannalta asiaa katsoo. Tässä kun on kyse surkuhupaisan kuuluisasta perisuomalaisesta kliseestä, siitä kuinka joko omat vanhemmat tai joku muu vanhempi henkilö kertoo oikein tosissaan tätä Suomen ehkä kuuluisinta urbaanilegendaa (jokainen [...]
Sinulle on varmaan kaikki annettukin aina valmiina. Mutta esim minun isovanhemmilla ei oikeasti ollut mitään hevosta tai autoa, kävelymatkat olivat pitkät ja jopa niitä kotitöitä piti koulun jälkeen tehdä. Leikkiä he kyllä saivat, mutta lelut olivat kyllä alkeelliset, ei ollut mitään barbieta tai pikkuautoja. Talvella tosiaan sukset olivat kätevät tapa liikkua. Vaatteet olivat mitä olivat, sisaruksilta saatiin lisää. Itse piti tehdä aika paljon kaikkea: Ruuat, vaatteet, lelut kaikki työt. Meidän sukupolven pitäisi oikeasti olla kiitollisia ja onnellisia, kun meillä on niin paljon enemmän kuin isovanhemmillani. Sisävessasta ei osattu edes haaveilla. Eikä se aika ole edes kovin kauaa sitten. -
Hukka: Sinulle on varmaan kaikki annettukin aina valmiina. Mutta esim minun isovanhemmilla ei oikeasti ollut mitään hevosta tai autoa, kävelymatkat olivat pitkät ja jopa niitä kotitöitä piti koulun jälkeen tehdä. Leikkiä he kyllä saivat, mutta lelut olivat kyllä alkeelliset, ei ollut mitään barbieta tai pikkuautoja. Talvella [...]
Buahhahhaaah! XD Nyt oikeasti: tällä sivustolla ihmiset välillä sortuvat niin noloiksi junteiksi kun yrittävät olla niiin nokkelia! Hilpeää. :D Olen koko lapsuuden ja teini-ikäni, aina 20-vuotiaaksi asti ollut sekä kovan fyysisen että äärimmäisen rankan henkisen väkivallan uhrina. Teininä, noin 14-vuotiaana pyysin sosiaalityöntekijöiltä että voisivatko etsiä minulle uuden kodin. Olin jo silloin loppuun palanut ja siinä vaiheessa sairastanut vakavaa masennusta useita vuosia lähes ainoana ajatuksena itsemurha. Onneksi sosiaalitoimen kautta sain pääsyn ensimmäiseen perhekotiin, jossa oli todella korruptoitunut pariskunta harrastaen myöskin erinäisiä väkivallan muotoja. Sieltä onneksi pääsin oikeaan ammattilaisten ylläpitämään perhekotiin jossa työntekijät olivat vuorotöissä. Ensimmäistä kertaa minulla oli koti. Elämä oli toki hyvin rajoitettua: kouluun meidät vietiin pakettiautolla ja sieltä myös haettiin samalla autolla. Yksiselitteisesti yksin ei saanut mennä minnekkään. Äärimmäisenä poikkeuksena muistan kuinka yksi meidän tytöistä sai erikoisluvan mennä luokkakaverinsa synttäreille, hyvin valvotusti tosin. En ollut siellä siksi että olisin itse viallinen, en esimerkiksi ole koskaan viehättynyt päihteistä. Minulla oli vain todella huonot oltavat ja sain siihen lopulta apua, kun vihdoin edes sain tietää että on olemassa sosiaalityöntekijät ja perhekodit. Silti narsistimutsini piti huolen ettei minua laillisesti huostaanoteta vaikka itsekkin sitä pyysin, syynä oli se että hän halusi varmistaa etten saa hakea haluamiini kouluihin ja etten saisi oikeutta jälkihuoltoon. Jälkihuolto olisi taannut minulle edes yksinkertaisimmat huonekalut ensiasuntoon. Mutta ei...aika monta vuotta täysi-ikäisyydessä meni niin ettei minulla ollut kuin se sama rikkinäinen 90cm runkopatjasänky, yksi pikkupöytä ja rikkinäinen pikkusohva. Läppärin sain tuon omaisuuden jatkeeksi osamaksulla kun olin 19. Nykyään minulla on kaikki hyvin, mitä nyt hieman reuma vaivaa. Mutta muuten olen äärimmäisen tyytyväinen, nimittäin koko menneisyyteni takia olen todella kiitollinen hyvin pienistäkin asioista. Olen ihan innosta soikeana ihan jo siitä että minulla on ihana kissa seurana, nykyään ihan mukavat huonekalut ja kodikas koti. Hieman oli pakko hymyssä suin avautua. Ihan jo siksi että on aina niin hienoa muistaa miksi tunnen itseni niin onnekkaaksi nykyään. Ja toisekseen taas siksi että sinä saakelin pätevä juntti kuulostat yksinkertaisesti urpolta kun lähdet tuntematonta ihmistä noin itsevarmana analysoimaan ja väität tietäväsi minusta jotain faktoja. :D Ja lopuksi: Yhä edelleen tuo kyseinen ns. tarina on yleisesti tunnettu palturia täynnä oleva selostus jonka vitsi sisältyy nimenomaan siihen että se ON niin yliliioiteltu ja siihen kuuluu mystisesti aina ne megaluokan hiihtomatkat kouluun, järjetön määrä susia jne. Joko sä et ihan tosissaan tiedä että mistä on kyse, jolloin tilanne oikeasti on hilpeyttä herättävä tai sitten sä yritit tahallasi kiusata tai trollata tai jotain. :D Tai mistäs minä tiedä, emme katsos tunne toisiamme niin hyvin että toisesta voisi näsäviisaana inttää faktoja tietävänsä. On tämä kyllä koominen sivusto toisinaan. :) -
Minusta kaikkien koululaisten erityislapsia lukuunottamatta pitäisi lähtökohtaisesti voida kulkea yksin koulumatkansa. Ja tästä syystä koulumatkojen ei pitäsi olla tunnin bussimatkan päässä, vaan kotia lähellä. Pieniä kouluja ei saa lopettaa!
Kommentti