Mielensäpahoittajat, osa 45
Mies osti väärän lahjan. Suhde poikki?
29 kommenttia
-
Maria voisi nyt perheen ainoana lellikkilapsena mennä sinne lapsuuden vaaleanpunaiseen koko huoneen kokoiseen barbitaloon, jota ei koskaan joutunut itse siivoamaan - ja katsella vähän aikaa niitä barbeja ja poneja ja miettiä, että pitäisikö jo opetella olemaan kiitollinen siitä mitä on, eikä aina ahnehtia lisää jotain. Kiitollinen voi olla siitäkin, että toinen koittaa saada sut iloiseksi antamalla hauskan lahjan. Jos joku antaa sulle lahjan, niin tuskin sen tarkoitus on sillä loukata. Sen takia loukkaantuminen lahjan saamisesta kertoo ihmisestä kyllä jotain. Typerää lähteä kritisoimaan toisen lahjoja, kun ei tunne ihmisiä. Harvalla nuorella myöskään on varaa ostella muuten vaan kalliita lahjoja.
-
-
Eiköhän tuossa paidassa oo jonkun randomin naama, tilattu kai Ebaystä tai Wishistä sekin, ryhmän nimen perusteella. Turhaan pikselöity. No, voi kai se Marjaanankin oma kuva olla, ruma paita joka tapauksessa oli kenen tahansa pärstä.
-
Voisin tänävuonna käskeä synttärilahjaks vähän sponsorointia uuteen kännykkään. Joululahjaks voisin käskeä karkkia ja villasukat.
-
Tuossa paidassa on Kim Jong-unin naama, turhaan pikselöity. Toki vääristyy tuntemattomaksi muotojen päällä :)
-
Aluksi luulin, että Maria vitsailee ja Tanja on se tosikko. Luulin väärin.
-
Olis antanut lahjaks paidan, jossa lukee "I am the Moccamaster" ja kehunut, kuinka hyvä Marjaana on keittämään kahvia.
-
-
Marialle on helppo ostaa lahja, kun ostaa mitä pyydetään. Ei tarvi olla mukana ajatusta eikä mitään tunnetta. Joku käyttötavara, vaikka tamppooneja ja 10 kiloa suolaa. Aina on käyttöä :D
-
Ehkä olen tosikko, mutta en ymmärrä miksi rahoja ja luonnonvaroja pitäisi tuhlata tuollaiseen roskaan. Jos nuo maksoivat posteineen vaikkapa 10 euroa, niin olisi sillä rahalla voinut jotain fiksumpaakin hommata, vaikka Moccamasteriin ei varaa tai intoa olisikaan.
-
Eihän se mukavaa ole, jos saa lahjaksi jotain itselle aivan turhaa ja kelvotonta, jolla ei olisi mitään viihdearvoakaan, mutta rajansa kaikella. Vaikka malli olisi prikulleen oikea, Marian suhde varmaan järkkyisi Moccamasterin väärästä väristäkin. Sehän olisi varma merkki eriävistä aaltopituuksista. Jos parisuhteessa ei ole jatkuva yhteys oman kullan ajatuksiin HD-audiolla ja 8K-resoluutiolla, jokin on mennyt pieleen eikä mitään ole tehtävissä.
-
-
Jos puoliso ensin kysyisi, mitä haluan lahjaks, sitten sivuttaisi täysin toiveeni ja ostaisi Kiina krääsää... En olisi iloinen, mutta ei se suhdetta kaataisi!
-
Narsistiäitini harrastaa tuota samaa. Ostaa lahjaksi juuri ne asiat joiden tietää aiheuttavan lahjan saajassa eniten vitutusta. Vahingossakaan hän ei onnistu ostamaan mitään mille olisi käyttöä tai josta olisi iloa. Ostaa joskus myös ruokaa ja juomaa josta tietää jonkun pitävän ja sitten jättää pöydälle huoneen lämpöön seisomaan koko päiväksi jotta ne ovat varmasti syömäkelvottomia kun lahjansaaja saapuu paikalle. Jotkut nauttii toisten pettymyksestä. He heille paras mahdollinen lahja.
-
Käskin lahjaksi hajuvettä ja sen myös saan, mutta ai että olen Marjaanalle kade koska hänen siippansa on itse keksinyt yllätyslahjan. Jos olisin saanu noi lahjat niin olisin koullu nauruun. Mahtavat. Jos en komentas itselleni lahjaa en sais mitään ja mies olis surkeena koska hän ei oikeasti osais ostaa mitään. Hän ei uskalla heittäytyä...pitänee näyttää tää hänelle vihjeenä. Aaaah amore...<3
-
Jallu: Narsistiäitini harrastaa tuota samaa. Ostaa lahjaksi juuri ne asiat joiden tietää aiheuttavan lahjan saajassa eniten vⅰtutusta. Vahingossakaan hän ei onnistu ostamaan mitään mille olisi käyttöä tai josta olisi iloa. Ostaa joskus myös ruokaa ja juomaa josta tietää jonkun pitävän ja sitten jättää pöydälle huoneen lämpöön seisomaan koko päiväksi jotta ne ovat varmasti syömäkelvottomia kun lahjansaaja saapuu paikalle. Jotkut nauttii toisten pettymyksestä. He heille paras mahdollinen lahja.
No ainakin tiedätte mitä narsistille ostetaan takaisin. -
"Heti pitää alkaa vittuilla kun vaan ei tykkää jostain" Tarkoittaako Maria itseään?
-
Mery: Jos puoliso ensin kysyisi, mitä haluan lahjaks, sitten sivuttaisi täysin toiveeni ja ostaisi Kiina krääsää… En olisi iloinen, mutta ei se suhdetta kaataisi!
En oikein piittaa koko lahjakonseptista; harvapa meistä osaa toisten ajatuksia lukea, joten yleensä käy niin että päätyy jonkin aivan käsittämättömän tavaran kanssa. Olen erästä poikaystävää, jonka lahjanhankintakyky oli suunnilleen "mene Tigeriin tms, osta ensimmäinen käteen sattuva esine", opastanut aivan kädestä pitäen että lahjaa hankittaessa ei pidä ottaa mitään kallista, se on noloa ellei ole naimisissa tms, pitää miettiä millainen asia huvittaisi lahjansaajaa ja sopisi juuri heidän persoonallisuuteensa, mutta he eivät itse huomaisi sitä hankkia -eli ilahduttaisi heitä. Sain sitten hiusklipsin juuri senvärisenä kuin mistä pidän, ja kiitin kauniisti koska hänhän oli kuunnellut. Paha vain ettei niin painava hiusklipsi pysy hiuksissani. Mistäpä hän sen olisi voinut tietää. Yleensä annan viiniä tai ruokaa jota varmasti tiedän saajan juovan/ syövän; mielikuvituksetonta mutta lahjatavara jota täällä lojuu pitkin koska lahjanantaja teki parhaansa mutta metsään meni täyttää turhan monta kaappia. Silti on narttumaista olla pitämättä sitä hiusklipsiä vaikkei se pysykään. Joten lahjat ..voitaisiinko tämä luonnonvarain tuhlaus lopettaa, ei se toimi? -
Minä kyllä toisaalta ymmärrän Mariaa, sillä inhoan itsekin turhia lahjoja, ja haluan vain tarpeellisia asioita tai en yhtään mitään. Kuten joku jo yllä mainitsikin, on hölmöä kuluttaa luonnonvaroja kaikenlaisiin "hauskoihin" pilailulahjoihin.
-
-
Frrt: Maria voisi nyt perheen ainoana lellikkilapsena mennä sinne lapsuuden vaaleanpunaiseen koko huoneen kokoiseen barbitaloon, jota ei koskaan joutunut itse siivoamaan – ja katsella vähän aikaa niitä barbeja ja poneja ja miettiä, että pitäisikö jo opetella olemaan kiitollinen siitä mitä on, eikä aina ahnehtia lisää [...]
Näinhän sen PITÄISI olla, että ollaan kiitollisia jo siitä, että joku HALUAA muistaa sua lahjalla. Nimimerkillä lapsena piti olla kiitollinen jokaisesta saamastaan lahjasta (tuli ne kavereilta, naapureilta tai sukulaisilta), vaikka nyt ihan ei olisi ollut omaan makuun tai sitä mitä toivottu. Sellaista vaihtoehtoa ei edes ollut olemassa, että olisi loukkaantunut lahjasta tai VAATINUT jotain muuta. Jos kuulosti kiittämättömältä lahjanjakotilaisuudessa, äidin ilmeestä jo näki että nyt ollaan pahasti pettyneitä käytökseen :D Vaikka kyllä sitä omassakin lapsuudessa oli niitä kavereita, jotka määräsivät, mitä lahjoja heille saa ostaa, sekä tuhosivat lahjaksi saamiaan tavaroita kun halusivat uusia tai erilaisia... Kasvatuksesta se on kai kaikki kiinni. -
Hölömö: Minä kyllä toisaalta ymmärrän Mariaa, sillä inhoan itsekin turhia lahjoja, ja haluan vain tarpeellisia asioita tai en yhtään mitään. Kuten joku jo yllä mainitsikin, on hölmöä kuluttaa luonnonvaroja kaikenlaisiin “hauskoihin” pilailulahjoihin.
Lahjojen antamisen ja saamisen idea meni siinä vaiheessa, kun maailmaan alettiin tehdä tonnikaupalla turhaa krääsää, ja kun ei kenelläkään enää ole puutetta mistään tarpeellisesta. Mieluiten itsekin ostan jotain kuluvaa syötävää/ juotavaa lahjaksi, vaikka joku pitää sitäkin vanhanaikaisena tai rahvaanomaisena... -
Murre-ero kärjistää. Käskeminen ei kaikkialla Suomessa ole tuontyyppisissä lauseissa samansävyinen voimakas sana.
-
Joo: En oikein piittaa koko lahjakonseptista; harvapa meistä osaa toisten ajatuksia lukea, joten yleensä käy niin että päätyy jonkin aivan käsittämättömän tavaran kanssa. Olen erästä poikaystävää, jonka lahjanhankintakyky oli suunnilleen “mene Tigeriin tms, osta ensimmäinen käteen sattuva esine”, opastanut aivan kädestä [...]
Silloinhan ei tarvitse lukea toisen ajatuksia, jos toinen on suoraan sanonut mitä haluaisi lahjaksi. -
jos itse olisin noinkin paljon panostanu emännän lahjaan eikä se kelepais nii käyttäsin ainaki seuraava kuukaue tuplajuustoa aamupalaleivässä sekä töihin otettavissa leivissä, katotaa sit.
Kommentti