Miten lausutaan Q?
1. Guu, 2. Kuu, 3. Jotenkin muuten
37 kommenttia
-
-
Miten ylivaikeeta todeta: ”Oho, joo. K:han se on, mutta jotenkin aivot vetivät sen g:ksi. Aivopieru. Sori. Carry on!” Kukaan ei menetä kasvojaan. Ei tarthe tapella ja väitellä. Mut ei. Vittu. Ei. Pakko vääntää loppuun saakka, koska MINÄ EN KYKENE OLEMAAN VÄÄRÄSSÄ VÄHÄPÄTÖISIMMISSIKÄÄN ASIOISSA!
-
Jos se kuulostaa geelle korvaan, niin pitäis ehkä läydä lääkärissä tutkituttamassa kuulo. Hihat palaa näihin "en mä välitä miten se oikeasti menee" -tyyppeihin, äidinkieli kuolee kivasti käytössään.
-
-
Käyttääkö ihmiset tuota kansanlingvististä "kova" vs. "pehmeä" -erottelua muistakin klusiilipareista kuin P/B? En oo ikinä kuullut, niin ihan mielenkiinnosta kysyn. Siis ovatko myös K ja T kovia, G ja D taas pehmeitä? (Itse erottelen kaikki sanomalla soinnillinen/soinniton. Pitkän hiljaisuuden ja/tai tuijotuksen jälkeen muistan palata ennen kielitieteellistä koulutusta omaksumaani onnenpyörätekniikkaan.)
-
Sprinkles: Miten ylivaikeeta todeta: ”Oho, joo. K:han se on, mutta jotenkin aivot vetivät sen g:ksi. Aivopieru. Sori. Carry on!” Kukaan ei menetä kasvojaan. Ei tarthe tapella ja väitellä. Mut ei. Vⅰttu. Ei. Pakko vääntää loppuun saakka, koska MINÄ EN KYKENE OLEMAAN VÄÄRÄSSÄ VÄHÄPÄTÖISIMMISSIKÄÄN ASIOISSA!
Kykenen olemaan väärässä ihan vaikka missä, mutta en ikinä myöntämään sitä, koska mieluummin häpäisen itseni aasta ööhön 24/7 -
Linqvisti: Käyttääkö ihmiset tuota kansanlingvististä “kova” vs. “pehmeä” -erottelua muistakin klusiilipareista kuin P/B? En oo ikinä kuullut, niin ihan mielenkiinnosta kysyn. Siis ovatko myös K ja T kovia, G ja D taas pehmeitä? (Itse erottelen kaikki sanomalla soinnillinen/soinniton. Pitkän hiljaisuuden ja/tai tuijotuksen [...]
Multa on kysytty nimeä kirjoitettaessa että "tuleeko kova k?". En oo ihan varma, mikä on pehmeä k, joten onneksi tuli kova k. -
-
Tästä keskustellessa on tullut esille, että joillain on ollut opettajia, jotka ala-asteella aakkosia opetellessa ovat opettaneet, että Q lausutaan "guu". Niin hämmentävää kuin tää onkin. Siis tää on virheellinen lausuminen, jota ihmiset puolustaa poikkeuksellisen sitkeästi. Osalla on ehkä sit taustalla joku primäärikokemus, että ekaluokkalaisena istuu pulpetissa, rakastettu ja ihailtu opettaja opettaa aakkosten lausumista ja muotoilee sulohuulillaan "guu" ja se ope ei voi olla väärässä koska se tietää maailman eniten.
-
Ihka-aitona, Ruotsissa syntyneenä ja ruotsinkieltä (riikinruotsia) äidinkielenään puhuvana: Lindqvist ei todellakaan lausuta millään lailla LindGvist. Sana "qvist" tuollaisissa sukunimissä tulee sanasta "kvist" joka tarkoittaa oksaa. Lausuminen on ihan samanlainen vaikka kirjain eri.
-
Sanna: Tästä keskustellessa on tullut esille, että joillain on ollut opettajia, jotka ala-asteella aakkosia opetellessa ovat opettaneet, että Q lausutaan “guu”. Niin hämmentävää kuin tää onkin. Siis tää on virheellinen lausuminen, jota ihmiset puolustaa poikkeuksellisen sitkeästi. Osalla on ehkä sit taustalla joku [...]
Suksitko vittuun alentuvan lörpöttelysi kanssa? -
Tulee tuosta LindGvististä mieleen teiniajan tuttu, joka ei tosiaankaan ollut penaalin terävin kynä ja jonka nimi loppui kirjaimiin -tta. Olkoon nyt vaikka "Martta". Martta väitti kivenkovaan, ettei hänen nimensä taivu sanan perusosana vaan siinä säilyy aina kaksi T-kirjainta. Esim. "Marttan", "Marttalta", "Marttalle". Perustelut olivat vahvoja ja tasoltaan "niin mä oon sen aina kirjottanu" tai "kyllä mä tiiän miten mun oma nimi kirjotetaan". Muistaakseni ei tarvinnut kuin kysyä, että miksei se koske muiden nimiä (pienen kieliopista vääntämisen jälkeen). Niin tai näin, harhaluulo raukesi ehkä varttitunnissa chattaillen, eikä kellään mennyt tunteisiin. Lindcvist voisi ottaa Marttasta vähän mallia.
-
Linqvisti: Käyttääkö ihmiset tuota kansanlingvististä “kova” vs. “pehmeä” -erottelua muistakin klusiilipareista kuin P/B? En oo ikinä kuullut, niin ihan mielenkiinnosta kysyn. Siis ovatko myös K ja T kovia, G ja D taas pehmeitä? (Itse erottelen kaikki sanomalla soinnillinen/soinniton. Pitkän hiljaisuuden ja/tai tuijotuksen [...]
Oli pakko päästä pätemään hienolla koulutuksellasi. Ihan vaan vinkkinä tulevaisuuden sosiaalisiin tilanteisiin linqvistikkohippaloiden ulkopuolella; jos haluat saada ”ihan ok” -leiman ”vittu mikä mulkku” -leiman sijaan niin kehottaisin miettimään vielä läpi nykyisen käytäntösi ihmisten välisiin interaktioihin. -
-
"Lindqvist" voi todella kuulostaa lindgvistiltä jos sen lausuu yhteen pötköön. d ja v ovat molemmat soinnillisia, joten niiden väliin jäädessään k pehmentyy g'ksi. Ruotsalaisessa ääntämistavassa sitä ei kuitenkaan lausuta näin vaan kahtena eri sanana, lind-qvist.
-
Monen ulkomaalaisen mielestä Suomessa lausuttu k on niin pehmeä, että kuulostaa g:ltä. Minun nimeni tupla kk:t oli heidän mielestään gg:t.
-
Vuohi: “Lindqvist” voi todella kuulostaa lindgvistiltä jos sen lausuu yhteen pötköön. d ja v ovat molemmat soinnillisia, joten niiden väliin jäädessään k pehmentyy g’ksi. Ruotsalaisessa ääntämistavassa sitä ei kuitenkaan lausuta näin vaan kahtena eri sanana, lind-qvist.
Juu, ja mulla ainakin tuottaa vaikeuksia sanoa se d tonne, joten nopeasti lausuttuna se kuulostaa linkvistiltä. Koo on vahvana tässä. Tai siis kuu, joka ala-asteella opetettiin lausumaan guu:na, mutta kolmikymppisenä opin sanomaan oikein kun asia tuli vastaan. -
Linqvisti: Käyttääkö ihmiset tuota kansanlingvististä “kova” vs. “pehmeä” -erottelua muistakin klusiilipareista kuin P/B? En oo ikinä kuullut, niin ihan mielenkiinnosta kysyn. Siis ovatko myös K ja T kovia, G ja D taas pehmeitä? (Itse erottelen kaikki sanomalla soinnillinen/soinniton. Pitkän hiljaisuuden ja/tai tuijotuksen [...]
Miksi sitten itse lingvistinä lingvistinaverieni kanssa arkikeskusrelussa käytän kyllä kyseisiä kansankielisyyksiä? Ai niin, koska en kuvittele neljän helposti selvitettävän termin käytön tekevän minusta jotenkin intellektuellin oloista. -
Hihi: Mitä sä hikeennyt?
Gunman selkeästi kuvittelee, että se lausutaan GUU. Ja joo, muistan kun eräs viisikymppinen oikaisi erästä tuttavan 5-vuotiasta lasta, että "hahhahaha, ei se lausuta KUU, vaan GUU". Eli 5-vuotias tiesi siis paremmin kuin tuo oikaiseva ja itseään fiksuna pitävä viisikymppinen. Tähän asti olen siis luullut, että tuo harhaluulo on vain vanhemmalla sukupolvella. Mutta taitaa se tosiaan olla näillä milleniaali-Cannah Lingvisteillä myös. -
Mery: Monen ulkomaalaisen mielestä Suomessa lausuttu k on niin pehmeä, että kuulostaa g:ltä. Minun nimeni tupla kk:t oli heidän mielestään gg:t.
Joo, mun nimi alkaa k:lla ja aina jos oon sanonu sen jollekin ulkomaalaiselle he on tosi yllättyneitä jos näkevät sen kirjoitettuna kun ovat visioineet sen g:ksi. Yksi britti oli tallentanut mun numeron puhelimeensa nimellä Gayza. -
Gunman: Suksitko vittuun alentuvan lörpöttelysi kanssa?
Tää Gunman oli samassa pöydässä kapakassa eilen minun ja ystäväni kanssa. Tuli itse istumaan meidän pöytäämme, mutta alkoi kohta ajaa kaveriani pois, koska tämä puhui ja nauroi muka liian äänekkäästi. Gunmanit ei ole mitään herrasmiehiä. -
Kommentti