Kirpputorin löytöjä, osa 378
Raha kasvaa kirpputorilla.
Seuraava
Moi. Et ole vielä tykännyt kuvistani. Edellinen
Katsastajan jakama kuva hämmästyttää. "Harvinaisen tökeröä."
Moi. Et ole vielä tykännyt kuvistani. Edellinen
Katsastajan jakama kuva hämmästyttää. "Harvinaisen tökeröä."
56 kommenttia
-
Fingerporin yhteiskoulu joskus 1980-luvulla, yhteiskuntaopin tunti. Opettaja: ”Onko väärin myydä ilmaiseksi saamaansa tavaraa? Tietääkö kukaan? No, joku muu kuin Riitta.”
-
No voi vittu Taina. Jos ilmaset tavarat kelpaa niin mulla olis tossa pari Molotovin coctailia odottamassa kelpo kotia. Tuukko hakee vai laitanko postiluukusta sisään?
-
-
Itse lahjoitin tavaraa niitä oikeasti tarvitseville. Kaikki menikin hyvin, kunnes mies soitti parin sadan arvoisesta pelipaketista. Miehestä heräsi vähän epäilys, mutta lapsilleen oli kuulema tulossa.. noh lupasin tyypille kuitenkin, koska eka soittaja, joten viikon päästä kävi hakemassa. Eikös nämä pelit ja kaikki olleet torissa sitten seuraavana päivänä myynnissä. Silloin kiehahti ja pakko oli pistää viesti, että olisit edes vähän aikaa odottanut ja lapsia ja nuoria, jotka olisi varmasti ollut enemmän oikeasti vailla pelejä, olisi ollut jonossa.
-
Jos jaksaa säätää av, yv, ym, niin myykööt ken haluaa. Jos annan tavaran ilmaiseksi, haluan siitä eroon nopeasti, enkä surkutarinoita yv:llä siitä, kuinka sisustuskynttiläsetti pelastaisi köyhän joulun. Jos hyväntekeväisyyttä haluaa krääsällään tehdä, kiikuttaa sen vaikka konttiin tai uffiin.
-
Täällä päin äiti kerää tavarat roskalavalta ja tytär myy. Saa niin tehdä, mutta se on liiketoimintaa niin jatkuvana toimintana. Annan itse ilmaiseksi vain myyntikelvotonta, mutta käyttökelpoista, loput hyväntekeväisyyteen myytäväksi.
-
olis ite myyny eikä antanu ilmasiks. tai vaatinu suullisen lupauksen että ei saa jälleenmyydä? kikkelis kokkelis mitäs annoit :D
-
Tyhjä sorsa: Itse lahjoitin tavaraa niitä oikeasti tarvitseville. Kaikki menikin hyvin, kunnes mies soitti parin sadan arvoisesta pelipaketista. Miehestä heräsi vähän epäilys, mutta lapsilleen oli kuulema tulossa.. noh lupasin tyypille kuitenkin, koska eka soittaja, joten viikon päästä kävi hakemassa. Eikös [...]
Itse sain joitain vuosia sitten kaksi leffalippua ilmaiseksi joltain hyväsydämiseltä ihmiseltä. Kyseli tarvitsijoita jossain ryhmässä ja pyysi jonkinlaista selitystä, että menee oikeasti tarpeeseen. Kerroin sille koskettavan tarinan siitä miksi silloinen emäntäni ei ollut koskaan käynyt katsomassa elokuvia. Tarina oli ihan aito ja oikea, eikä itselläni ollut varaa tarjota hälle sitä kokemusta. Siitä huolimatta tuntui tosi paskalta hakea liput, kun takaraivossa painoi kokoajan ajatus että ehkä joku muu olis ollut vielä suuremmassa tarpeessa. Et joo, joillain ihmisillä ei ole empatiaa tai syyllisyyden tunnetta ollenkaan. Mulla se hakkaa joskus päähän turhastakin. -
-
"Minä hyvää hyvyyttäni lahjoitan tavaraa surkeimmalle ja köyhimmälle, oi mikä laupias samarialainen olenkaan". Sitten ku joku kehtaa myydä saamiansa tavaroita niin ensimmäisenä ollaan huutamassa omaa hienouttaan, kuinka puhtain sydämin kaiuttimet yksinhuoltajan arkea piristämään tarkoitin. Eikö se nyt ole niin että kun annat tavaran pois, uudella omistajalla on oikeus tehdä sillä tavaralla mitä lystää. Tyyppi sai rahaa, varmaan _tarpeeseen_, ja joku sai halvalla tarvitsemansa kaiuttimet. Ehkä, jos ei alkuperäinen omistaja onnistunu sabotoimaan kauppoja lopullisesti. Myis ite vehkeensä jos niin paljon ottaaa sielun päälle.
-
Toj Karin: Itse sain joitain vuosia sitten kaksi leffalippua ilmaiseksi joltain hyväsydämiseltä ihmiseltä. Kyseli tarvitsijoita jossain ryhmässä ja pyysi jonkinlaista selitystä, että menee oikeasti tarpeeseen. Kerroin sille koskettavan tarinan siitä miksi silloinen emäntäni ei ollut koskaan käynyt katsomassa [...]
En usko. -
Toj Karin: Itse sain joitain vuosia sitten kaksi leffalippua ilmaiseksi joltain hyväsydämiseltä ihmiseltä. Kyseli tarvitsijoita jossain ryhmässä ja pyysi jonkinlaista selitystä, että menee oikeasti tarpeeseen. Kerroin sille koskettavan tarinan siitä miksi silloinen emäntäni ei ollut koskaan käynyt katsomassa [...]
Aa. Nyt ymmärrän, olet empaattinen irl joten netissä voit sitten trollata ja olla ilkeä ihan huolella. -
Olen seurannut useampaa sossun luukulla tulonsa hankkivaa tapausta. Huomioideni perusteella voisin lajitella köyhät kolmeen ryhmään: 1.ihmiset, jotka eivät edes ilkeä pyytää apua vaan näkevät jopa nälkää, 2. ihmiset, joille kelpaa tarvittava käyttökelpoinen tavara ja siitä ollaan tyytyväisiä, 3. Ihmiset, jotka käyttävät kaiken aikansa avustusten kinuamiseen ja myyvät suurimman osan lahjoituksista sekä heittävät uusiakin tavaroita ja ruokaa pois väärän (liian halvan) merkin tai värin takia, sekä kritisoivat muiden työllä hankittua omaisuutta liian halvaksi. Kahdelle ensimmäiselle ryhmälle haluaisin lahjoittaa, mutta tuo kolmas ryhmä on jo niin yleinen avustusten saaja, etten enään lahjota rahana. Etenkin keräykset, joihin pitää olla vain uutta tavaraa eikä hyväkuntoinen käytetty kelpaa, kierrän kaukaa.
-
Valehteleminen on tietysti typerää, mutta en tajua miksi joku on niin mustasukkainen tavarasta, jonka on jo antanut pois. Itse jotenkin ajattelen, että tarpeeseen se menee silloinkin, kun hakija laittaa sen myyntiin. Jos itseäni ei huvita tehdä rahaa jollain rojulla, mutta joku muu sitä tarvitsee, en mitenkään näe, että lahjoittamani tavarat menisivät jotenkin väärälle ihmiselle.
-
Ekan mokan Päivi on kyllä oksettava ihmistyyppi... Ilmiselvästi roinan lahjoituksen taustalla on ollut oman erinomaisuuden korostaminen, kuinka nyt annetaan vähän almuja köyhemmille. Siinä samalla lienee henkisesti masturboinut parhaille nyyhkytarinoille siitä kuinka naapurin kuolleen koiran hautajaiset menevät täysin pilalle ilman kyseisiä kaiuttimia, joita ei ole varaa ostaa itse koska talo paloi viime viikolla. Itsekin annan joskus tavaraa ilmaiseksi eteenpäin kun tiedän sen menevän heikosti rahaa vastaan ja haluan päästä siitä nopeasti (ja myös ilmaiseksi, ilman jätteenkäsittelymaksua) eroon. Jos joku yrittää tai jopa vaikka onnistuu sillä rojulla muutaman euron itselleen tienaamaan, niin se ei ole minulta millään tavalla pois.
-
-
Onhan tommoisen arvokkaamman tavaran hakeminen myytäväksi vähän kyseenalaista. Jos tuntematon ihminen vaan jostain haluaa eroon päästä niin ei siinä mitään, mut jos joku kaveri kuulee esim. Vähän käytetystä puhelimesta (saat vaikka töistä täysin uuden) ja autat kaveria antamalla vanhan hänelle, niin kyllähän sen myyminen päähän ottais. Olis vaikka kertonu rehellisesti tarvitsevansa 100€ niin voit sitten itse miettiä annatko luurin hänelle myytäväksi, pitkäaikaisen lainan tai jotain muuta.
-
Minulle on aivan sama mitä antamalleni tavaralle tehdään. Jos en itse jaksa myydä, niin sehän on vain oma vika. Ei se myynti mitenkään vaivatonta ole. Tietenkin vähän moraalitonta tehdä vain bisnestä, jos lahjoittaja erikseen ilmoittaa antavansa todelliseen tarpeeseen.
-
Kanneloitu kotieläin: En usko.
Noh, ehkä joillakin se internet käyttäytyminen on erilaista kuin irl, ettei netissä tarvitse empaattisesti toimia eikä tyhmien puhuminen satuta niin paljoa itseään, kun ei näe toisen kasvoja samalla kun törkyä ulos päästää. -
Järisyttävä riikinkukko: Olen seurannut useampaa sossun luukulla tulonsa hankkivaa tapausta. Huomioideni perusteella voisin lajitella köyhät kolmeen ryhmään: 1.ihmiset, jotka eivät edes ilkeä pyytää apua vaan näkevät jopa nälkää, 2. ihmiset, joille kelpaa tarvittava käyttökelpoinen tavara ja siitä ollaan tyytyväisiä, 3. [...]
Oletettavasti noihin keräyksiin vain kärrätään niin paljon "ihan hyväkuntoista vielä" paskaa, että sitä on pakko jollain suitsia. Ihmisten mielestä kun tuntuu olevan ihan siistiä ja hyväkuntoista sellainenkin tavara, joka nitisee jo liitoksistaan. Helpointa pyytää uutta, jos ei halua käydä läpi sitä roskavuorta. -
Itse lahjoitan tavaraa tarvitsijoille ja siitä tulee hyvä mieli kun näkee lahjoituksensa hyötykäytössä. En kuitenkaan laita romujani yhtään mihinkään internetin palstoille, koska en yksinkertaisesti jaksa selittää ihmisille miksi en halua lähettää kirjahyllyä matkahuollon kyydissä Ivaloon tai postilla Tampereelle. Se joka tarvii, hakee tavaran ja sitten se on hänen omaisuuttaan jolle voi tehdä mitä huvittaa, vaikka räjäyttää (näinkin on käynyt) tai myydä. Varsinkin netissä myyminen on siitä ikävää puuhaa että kaikenmaailman kyselijöitä ja aaveeyyveeootakysynmieheltä-tyyppejä joutuu katselemaan ihan liikaa joten jos nyt joku minun entisiä tavaroitani haluaa netissä myydä niin täytyy olla kova tarve sille rahalle. Ei haittaa, ei kiinnosta.
-
Järisyttävä riikinkukko: Olen seurannut useampaa sossun luukulla tulonsa hankkivaa tapausta. Huomioideni perusteella voisin lajitella köyhät kolmeen ryhmään: 1.ihmiset, jotka eivät edes ilkeä pyytää apua vaan näkevät jopa nälkää, 2. ihmiset, joille kelpaa tarvittava käyttökelpoinen tavara ja siitä ollaan tyytyväisiä, 3. [...]
Sen verran haluan korjata ennakko-olettamaa tässä, että nämä jälleenmyyjät ynnä muut olisivat aina köyhiä. Oma äitini on sitä tyyppiä, jonka silmissä kaikki pitää muuttaa rahaksi: kun kävin puolitutulta hakemassa FB-kirppiksellä bongattua kamaa, ja erehdyin mainitsemaan, miten halvalla tai jopa paikoittain ilmaiseksi niitä oltiin antamassa pois, äidilläni nousi heti euronmerkit silmiin, ja vielä samana iltana huusi yläkertaan katsomaan, millaista elektroniikkaa oli löytänyt annettavan ilmaiseksi. Halusi, että alan pitää ryhmää silmällä ja hakemassa näitä tavaroita, ja sitten myydä tori.fi:ssä, jotta niillä rahoilla voi sitten ostaa "kunnon" tavaraa.
Rahanpuutetta meillä ei todellakaan näinä aikoina ollut, kyseessä oli ihan puhtaasti oman egon pönkittämisestä. Sain huudot ilmaisesta rahasta kieltäytymisestä, kun en suostunut. Nyt asuessani omillani ja pääasiassa opintotuella, hänen tämänhetkinen obsessionsa on, että miten Kelan saisi korvaamaan vaikka mitä, taas jälleenmyyntitarkoituksessa. En tiedä, mistä on ajatuksen päähänsä saanut.Mainitsemasi kategoriat taitavat valitettavasti olla ihan ihmistyyppejä. -
Mulle on yks lysti mitä vastikkeetta antamilleni, mulle tarpeettomille tavaroille tapahtuu. Noutajan kanssa pari sanaa vaihdan jos tavataan kasvokkain ja totean että hyvä olis jos päätyvät asianmukaiseen loppusijoituspaikkaan kun aika koittaa. Jos joku niitä kerää kirpparipöydälleen niin multa se ei ole pois, itse en siihen rumbaan lähde. Aavee yyvee tuotko viikon päästä. No en. Eka noutaja saa.
-
kauppamies: olis ite myyny eikä antanu ilmasiks. tai vaatinu suullisen lupauksen että ei saa jälleenmyydä? kikkelis kokkelis mitäs annoit :D
Suullisen lupauksen?Taidat olla ainoa joka luottaa tohon. -
Itsekin olen myynyt ilmaiseksi saatua (tosin ne in aina minulle annettu tai tyrkytetty tuttujen toimesta, tarvitsin tai en) enkä ole kokenut siitä huonoa omaatuntoa, jos raha on ollut tiukilla. Viimeksi tein näin koronan aikaan, kun osa-aikatyö meni jäihin ja molemmat eläimet joutui lääkäriin, meni rahat vähän tiukille. En ole koskaan myöskään suuttunut kun olen nähnyt, että joku myy minun lahjoittamia tavaroita. Nytkin lahjoitin kaverin muksuille itselle pieneksi jääneen - melkein käyttämättömän - Helly Hansenin takin. Sanoin vielä, että myyköön vaikka, jos lapset ei halua. Tosin jos tiedän, että kyseessä on vaan rahanahneus eikä kukkaronnyörit tiukalla, niin ärsyttäisi.
-
No tuota. Jos halvalla myy tai ilmaisella jakaa, niin tietysti se vetää huijareita puoleensa. Jos oikeasti tahtoo jotakuta auttaa, kannattaa se tehdä keräysten kautta tai selvittää kunnolla, minne tavaran tahtoo lahjoittaa. Onhan tuo tietty tosi törkeästi tehty, mutta jos ei ole valehdellut, mihin tarkoitukseen tulee, ei tuossa ole mitään rikosta tapahtunut.
-
-
Päivin pitäisi tajuta että kun hän on kerran lahjoittanut tavaransa pois ja ne ovat vaihtaneet omistajaa, uudella omistajalla on täysi oikeus myydä niitä mihin hintaan hän haluaa eikä hän tarvitse siihen Päiviltä enää mitään hyväksyntää.
-
Lahjoitin kaverilleni auton, jossa oli leimaa vajaa viikko jäljellä, oli tarkoitus antaa pojille peltoautoksi. Hän ajoi sitten sillä sen viikon aikana pahan kolarin, joka ei ollut kaverin syytä. Hän sai kuitenkin vakuutuksista 700€. Olin tyytyväinen, sillä en olis tonnistakaan sillä läpilaholla romulla ajanut sitä kolaria.
-
Just: Oletettavasti noihin keräyksiin vain kärrätään niin paljon "ihan hyväkuntoista vielä" paskaa, että sitä on pakko jollain suitsia. Ihmisten mielestä kun tuntuu olevan ihan siistiä ja hyväkuntoista sellainenkin tavara, joka nitisee jo liitoksistaan. Helpointa pyytää uutta, jos ei halua käydä läpi sitä roskavuorta.
Se mikä on "käyttökelpoista" myöskin vaihtelee aika villisti. Olin aikanani todella varaton -en asunut Suomessa ja lähdin "freemoverina", en viralliseen vaihtoon, joten en ollut oikeutettu minkään sortin sosiaalitukiin, nälkä oli ihan yleinen vieras. Jotkut opiskelijatuttavat tms tiesivät asiasta -en mainostanut tai edes halunnut puhua asiasta, mutta näkyihän se kun en koskaan syönyt opiskelijakahvilassa, ja jos söin lainkaan, omat evääni olivat vaatimattomat. "Laihdutuskuuri" riittää selitykseksi vain jonkin aikaa, varsinkin jos vaatteista ja meikin (puutteestakin) näkyy että ei tässä oikein olla varoissaan. He sitten välttämättä halusivat lahjoittaa vanhoja tavaroitaan ja vaatteitaan -en voi käyttää kuusi kokoa liian isoja vaatteita, en tarvitse kahdeksaa tiiliskiven kokoista puhelinta, eikä isosta paletista puoliksi käytettyjä hurjankirjavia poskivärejä ole apua jos shampoosta on puute. Mutta kai köyhän pitäisi ihan kiitollisuuttaan pitää kotonaan myös kierrätyskeskusta? Ei ole kiva jos on puute esineistä ja niiden sijaan saa roskia, ja se, että paletti hurjankirjavia poskipunia on jollekin luksusta ei tarkoita, etteikö se olisi roska jollekin joka ei niitä käytä, oli hän sitten miten köyhä tahansa.-Toisaalta sittemmin kun vaurastuin olen antanut tarpeetonta pois halukkaille (en tyrkyttänyt) ja se on ärsyttävää jos hakijasta näkee jo ovelta että oikein säteilee, koska hahaa kusetin, tuo ei tiedä että merkkivaate tms. Tietysti tiedän, itsehän sen ostin, mutta usein vaiva myydä se on liian suuri, ansaitsen paremmin tekemällä palkkatyötäni kuin liehumalla jossain nettikirppiksellä riitelemässä hinnoista. Ei haittaa jos joku tekee työn puolestani, siitä vain, mutta se ahne asenne "hahaa huijasinpas, voitto kotiin!" on ärsyttävää. -
Tyhjä sorsa: Itse lahjoitin tavaraa niitä oikeasti tarvitseville. Kaikki menikin hyvin, kunnes mies soitti parin sadan arvoisesta pelipaketista. Miehestä heräsi vähän epäilys, mutta lapsilleen oli kuulema tulossa.. noh lupasin tyypille kuitenkin, koska eka soittaja, joten viikon päästä kävi hakemassa. Eikös [...]
Ei ehkä kannata olla niin hätänen. -
Opiskeleva konna: Aa. Nyt ymmärrän, olet empaattinen irl joten netissä voit sitten trollata ja olla ilkeä ihan huolella.
Joo, olen aika empaattinen oikeasti. Netissä enimmäkseen kylmän rationaalinen. En koskaan tarkoituksella ilkeä ja vain harvoin trollaava. Sinun kaltaiset vittuilevat ihmiset ovat vieneet minulta halun esittäytyä omana herkkänä itsenäni täällä, siispä jätän tunteet kokonaan taka-alalle. Kylmä rationaalisuus on kylmää ja se myös tuntuu siltä, mutta juuri kuvaamasi ja kaltaisesi ilkeät ihmiset sen ovat tehneet. Ja huomaa tämäkin kommenttini. Tämä on kylmän rationaalista analyysiä siitä miksi esittäydyn tällaisena. -
Nyhtyri: No voi vittu Taina. Jos ilmaset tavarat kelpaa niin mulla olis tossa pari Molotovin coctailia odottamassa kelpo kotia. Tuukko hakee vai laitanko postiluukusta sisään?
Tiedätkö mitä eroa on laittomalla uhkauksella ja vitsillä?Puoli vuotta ehdotonta. -
Jos mä annan ilmatteeksi jonkun tavaran, ni mua ei hevon hel****** kiinnosta mitä sille sen jälkeen tapahtuu. Mulle ku tuli äkkimuutto kaupungista toiseen, niin lähes uutta tavaraa annoin pois joko ilmatteeksi tai tosi halvalla. Olishan toki ollu kiva saada edes kolmasosa omista takas, mutta tilanne oli sellainen, että piti nopeita siirtoja tehdä itsekin ja kun tavarat vaihtoivat omistajaa, en ruvennut kyylään mitä millekin sen jälkeen tapahtui. Sattuu nimittäin oleen elämäki.
-
Elämäm kolulaiset luulevat aina noiden giganttibrändien olevan jotain saatanan kalliita. Lg on onkin niin saatanan kallis ja loistelias merkki. Pansiolaisuus oikein loistaa joissain ihmisissä...
-
Toj Karin: Joo, olen aika empaattinen oikeasti. Netissä enimmäkseen kylmän rationaalinen. En koskaan tarkoituksella ilkeä ja vain harvoin trollaava. Sinun kaltaiset vittuilevat ihmiset ovat vieneet minulta halun esittäytyä omana herkkänä itsenäni täällä, siispä jätän tunteet kokonaan taka-alalle. Kylmä [...]
Rationaalisuus on ehkä vihoviimeinen asia mitä sussa on. -
Toj Karin: Joo, olen aika empaattinen oikeasti. Netissä enimmäkseen kylmän rationaalinen. En koskaan tarkoituksella ilkeä ja vain harvoin trollaava. Sinun kaltaiset vittuilevat ihmiset ovat vieneet minulta halun esittäytyä omana herkkänä itsenäni täällä, siispä jätän tunteet kokonaan taka-alalle. Kylmä [...]
Tai sitten itsekin olen herkkäsielu, joka loukkaantui sinun käytöksestä, joten joka ei voi käsittää miten a) koitat huijata olevasi herkkä b) olet herkkä mutta myös ilkeä. C) oot vaan ilkeä.Niin kuin tosta kommentista huomaa, sinä oletat toisesta pahinta, alat heti haukkua ja olemaan ilkeä.Jotkut Herkät ei voi jättää tunteita taka-alalle, netissä trollailevatkin satuttaa. Ymmärräthän sen?Mä en ole ilkeillyt sulle, olen vain kyseenalaistanut sinun ristiriitaisia kommenttejasi ja todistit juuri väitteeni oikeaksi, nytkin olisit voinut olla kiltti, tuo kommentti ei ollut mitenkään kiusaava toisin kuin sinun kommenttisi.Olisit voinut rauhallisesti vain kertoa olevasi herkkä irl ja netissä trollaat, mutta ei, oli pakko olla tuollainen.Ps. Vaikka muut ilkeilee ja maailma käyttäytyy kohtaasi pskasti, maailmassa on liikaa pahaa, joten pyri olemaan aina ystävällinen, ole osa ystävällisyyttä, koska niin se pahuus voitetaan.Ei pahaa pidä kostaa pahalla, vaan hyvällä. -
-
Kummikäki: Fingerporin yhteiskoulu joskus 1980-luvulla, yhteiskuntaopin tunti. Opettaja: ”Onko väärin myydä ilmaiseksi saamaansa tavaraa? Tietääkö kukaan? No, joku muu kuin Riitta.”
Iäkkäällä sukulaisella on helkkarin ruma mutta arvokas esine, lahja ajat sitten edesmenneeltä ihmiseltä.Kova rahantarve olisi, mutta tuota esinettä ei voi kaapin kätköistä myydä, koska se on ilmaiseksi saatu. Ei sitten...Kyse ei siis ole tunnearvosta tms, vaan jokin kirjoittamaton laki kieltää ilmaisen/lahjan myynnin. -
Mielenkiintoista näiden kommenttien asenteista ja peukutuksista huomata, että ilmeisen suuri osa on ihan oikeasti sitä mieltä, että tavaran lahjoittajalla on joku ikuinen oikeus kertoa, mitä seuraava omistaja lahjoitetulle tavaralle tekee. Tosi kummallista. Vai onko tässä kyse jostain nolatuksi tulemisesta, kun ei huomannutkaan millä aikeilla vastaanottaja tavaran noutaa? Tai kateudesta, kun ei saanutkaan rahallista voittoa itselleen? Joka tapauksessa on ihan typerää oman egon pönkitystä antaa tavaraa vain "aitoon tarpeeseen" ja saada itselleen hyväntekijän leiman (vähintäänkin sellasen fiiliksen itsestä, että hitsit mä oon hyvä tyyppi, vaikkei ees mainostaisi asiaa missään) ja samalla itse määritellä mikä se "aito tarve" on. Kun luovut tavarasta, sä todella luovut siitä, se ei ole enää millään lailla sun ja silloin se on ihan täysin uudesta omistajasta kiinni, mitä hän sille tavaralle tekee. Vaikka sitten myisi ja saisi siitä, herranen aika sentään!, RAHAA! Voisiko joku teistä avata mulle tätä asennetta ja ärsytystä, mikä tästä aiheesta tavaran antajalle tulee? Haluisin oikeesti ymmärtää. Eikä se kauheesti avaa asiaa, että sanotaan "koska se on ärsyttävää". Miksi se on? Mikä siinä niin paljon korpeaa?
-
Toj Karin: Joo, olen aika empaattinen oikeasti. Netissä enimmäkseen kylmän rationaalinen. En koskaan tarkoituksella ilkeä ja vain harvoin trollaava. Sinun kaltaiset vittuilevat ihmiset ovat vieneet minulta halun esittäytyä omana herkkänä itsenäni täällä, siispä jätän tunteet kokonaan taka-alalle. Kylmä [...]
Empaattinen ja sitten haukut ihmistä jota et tunne.Jep se on empaattisuuden määritelmä. -
Maailma sortaa minua, joten sorrampa tuntemattomia samalla mitalla.
-
Mukava Norppa: Mielenkiintoista näiden kommenttien asenteista ja peukutuksista huomata, että ilmeisen suuri osa on ihan oikeasti sitä mieltä, että tavaran lahjoittajalla on joku ikuinen oikeus kertoa, mitä seuraava omistaja lahjoitetulle tavaralle tekee. Tosi kummallista. Vai onko tässä kyse jostain nolatuksi [...]
Varmaan on selittänyt jotain sydäntä särkevää miksi haluaa tuotteet ja sitten myykin. -
Mukava Norppa: Mielenkiintoista näiden kommenttien asenteista ja peukutuksista huomata, että ilmeisen suuri osa on ihan oikeasti sitä mieltä, että tavaran lahjoittajalla on joku ikuinen oikeus kertoa, mitä seuraava omistaja lahjoitetulle tavaralle tekee. Tosi kummallista. Vai onko tässä kyse jostain nolatuksi [...]
Lahjan psykologia, siitä on kirjoitettu kirjoja ja oppineita tutkimuksia, koska se on oikeasti aika hankala juttu :). Itse en anna tavaroita "aitoon tarpeeseen" netissä. Ihminen joka todella tarvitsisi jotain mutta jolla silti ei ole varaa, joutuisi selvittämään miksi tarvitsee ja miksei ole varaa, mikä olisi nöyryyttävää. Tästä syystä tavaran kuitenkin saisi luultavimmin joku, joka ei sitä tarvitse, mutta on hyvä kusettamaan. Ja vaikka menisi oikeinkin, niin useimmat meistä luultavasti pitävät nöyristelyä ja kerjäämistä -miksi minun pitäisi selittää talouttani jollekin? -pahempana kuin olemista ilman. Eli aika kyseenalaista egonpönkitystä.Vanhan kansan ajatus siitä, että lahjaa ei saa myydä/ antaa eteenpäin kummunnee siitä, että lahja ei ole mikä tahansa tavara (samasta syystä vanhan kansan mielestä ei saisi antaa rahaa lahjaksi, paitsi ehkä teineille). Sen on tarkoitus ilmentää, että lahjan antaja on ajatellut lahjan saajaa, tuntee hänet ja tietää mikä olisi hänelle mieluista, ja osaa hankkia lahjan sen mukaan. Kaikella järjellä ajatellen raha olisi aina parempi kuin lahjakortti, koska rahan voi käyttää missä haluaa eikä se vanhene -mutta lahjakortti sanoo edes "en ole ihan varma mitkä kirjat sinulla on jo, mutta ajattelin sinua, pidät kirjoista, tässä kirjakaupan lahjakortti. Huomaa että tunnen sinut etkä ole kuka tahansa". (Aivan oma lukunsa ovat vitsilahjat joilla ei tavarana ole yhtään mitään muuta käyttöä kuin olla se sisäpiirivitsi). Eli jos lahjan hylkää, hylkää lahjan antajan käsityksen siitä, että he tuntevat sinut ja olette läheisiä, ja useimmat ottaisivat sen aika henkilökohtaisesti. Toisaalta lahjastakin voi loukkaantua -jos antaa homeopatia-oppaan vannoutuneelle skeptikolle, se sanoo joko "en yhtään tiedä kuka olet" tai "tiedän, kuka olet, mutta en hyväksy". On jopa eräänlaista lahjaväkivaltaa tyrkyttää lahjoja ihmisille jotka ovat sanoneet että mieluummin ei (häät ovat oiva tilaisuus saada lahjaksi seitsemän posliinista leipäkoria, joista pitää sitten -hienotunteisesti ja huomaamatta! -hankkiutua eroon).On tietysti vähän älytöntä soveltaa kaikkea tätä monimutkaisuutta ihmisten, jotka eivät lainkaan tunne toisiaan, välisiin suhteisiin. Silti ihminen ei ole oikein rationaalinen -ylempänä ketjussa kaksi nimimerkkiä tuntuvat verisesti loukkaantuneen toisiinsa, koska heidän mielestään toinen ei ole tarpeeksi kiltti. Eihän sillä pitäisi olla väliä onko joku haamu verkon toisessa päässä kiltti, mutta kuitenkin sillä on. Oma motivaationi antaa tavaroita on ekologinen, vihaan haaskuuta enkä pysty heittämään kunnollista pois, joten jos ottajaa ei löydy se jää varastoon lojumaan. En siis pane ollenkaan pahakseni jos tavaran saaja myy sen (koska en jaksa kaikkea tätä monimutkaisuutta olen alkanut roudata ylimääräiset Punaiselle ristille tai kierrätyskeskukseen, tiedän varmasti että he myyvät ne).Mutta panen pahakseni sen, jos tavaran vaihtotilanne ei ole "kiltti" -ie jos vastaanottaja selvästi luulee onnistuvansa hienossakin huijauksessa koska sai tavaran selvästi alle sen "oikean" arvon (mielestäni tavara on sen arvoinen kuin missä suhteessa siitä on omistajalleen hyötyä, ja jos joutuisin käyttämään kaksi viikkoa sopivan ostajan löytämiseen ja sietämään epämiellyttäviä ihmisiä jotta saisin jostain esineestä viisikymppiä, se ei ole viiden kympin arvoinen -se on ajanhaaskaus). Kierrätyskeskus tarjoaa kahvia jos sinne vie tavaraa, en juo kahvia mutta ei se mitään, ele lämmittää. Paras kirpparikokemus koskaan oli, kun annoin esineen pikkutytölle jolla ei ollut rahaa -hän *ilahtui* ja näin hänet vielä illalla kanniskelemassa posliinikoiraansa kuin parempaakin aarretta. Eli siis tavaranvaihtotilanteelta toivotaan "oikeaa kohtaamista" -että molemmille jää käsitys että toinen on "kiltti" ja on toimittu yhteistyössä. Jos jää käsitys että toinen on ollut ylimielinen tai yrittänyt kusettaa, jää paha mieli. Eli kysymys ei ole siitä mitä tavaralle tapahtuu, tai mikä se on, vaan siitä kokeeko tulleensa kunnioitetuksi toisen ihmisen taholta.Noniin, tämä riistäytyi hallinnasta, mutta puolustuksekseni, halusit analyysin :)tl:dr:Tavaran antaminen/ myynti on ihmiskohtaaminen. Vaikka sillä ei pitäisi olla mitään väliä onko kohtaaminen tuntemattoman kanssa hyvä, rehellinen ja yhteistyöhenkinen vai ei, niin on sillä kuitenkin. Siksi kassoja pitää tervehtiä vaikkei heitä tunne ja ei saa trollata netissäkään, vaikkei sanoilla ruudulla pitäisi olla mitään merkitystä. Eikä pitäisi hakea tavaraa harhaanjohtavasti. Tavara voi olla älypuhelin mutta ihmismieli on kivikaudella. -
Pelkäämätön soturi: Lahjan psykologia, siitä on kirjoitettu kirjoja ja oppineita tutkimuksia, koska se on oikeasti aika hankala juttu :). Itse en anna tavaroita "aitoon tarpeeseen" netissä. Ihminen joka todella tarvitsisi jotain mutta jolla silti ei ole varaa, joutuisi selvittämään miksi tarvitsee ja miksei ole [...]
Kiitos! Tää oli oikeesti silmiä avaava ja juuri sitä mitä pyysin. Ymmärrän nyt ehkä hiukan paremmin asiaa.Tällainen käytös silti kummeksuttaa, että se tavaran ilmaiseksi saanut leimataan oman edun tavoittelijaksi ja kamalaksi ihmiseksi, kun kehtaa sen ilmaisen tavaran myydä. Eli että vaikka ihmismieli olisikin kivikaudella mitä tunnereaktioihin tulee, niin voisi olettaa, että käytökseensä voisi silti vaikuttaa ja jättää toinen dumaamatta, vaikka itselle tulisikin tavaran antajana paha mieli ja petetty olo. Mitään asialle ei siinä vaiheessa kuitenkaan enää voi, joten hedelmällisempää olisi pohtia oman reaktionsa syitä ja löytää parempi mieli sitä kautta, kuin ulkoistamalla oma pettymyksen tunteensa toisen sättimiseen tai nolaamiseen. -
Mukava Norppa: Kiitos! Tää oli oikeesti silmiä avaava ja juuri sitä mitä pyysin. Ymmärrän nyt ehkä hiukan paremmin asiaa. Tällainen käytös silti kummeksuttaa, että se tavaran ilmaiseksi saanut leimataan oman edun tavoittelijaksi ja kamalaksi ihmiseksi, kun kehtaa sen ilmaisen tavaran myydä. Eli että vaikka [...]
Totta kai se olisi hedelmällisempää, ja ne meistä jotka ovat saavuttaneet jonkinlaisen zen-henkisen mielentyyneyden suhtautuvatkin aina muihin ystävällisesti ja rakentavasti, oli tilanne mikä tahansa. Mutta useimmat meistä, minä mukaan lukien, eivät ole oman elämänsä rationaalisia Buddhia, varsinkaan suutuksissaan. Tutkimuksen mukaan sosiaalinen dissaaminen (tai koettu sellainen) aktivoi samat osat aivoissa kuin oikea kipu -jos olen juuri tarttunut vahingossa kuumaan kattilaan, en ajattele että "VITTUSAATANAPERKELE KATTILA VITTU!!!!!!12121!!!!" ei itseasiassa millään tavalla tee kattilaa viileämmäksi. Koska en ajattele ollenkaan. Analyysi tulee vasta kun mielentyyneys on saavutettu, ja silloin on yleensä liian myöhäistä, koska oma hätäinen reaktio on jo suututtanut jonkun muun. Ihmiset kun eivät ole kattiloita -heihin kiroaminen kyllä tekee vaikutuksen, vain päinvastaisen toivotusta.Toistaiseksi en ole keksinyt parempaa keinoa kuin yrittää suhtautua muiden tunteisiin varovaisesti olivatpa ne järkeviä tai ei, (ja hävittää ne ei-toivotut posliiniset häälahjaleipäkorit niin, ettei antaja huomaa), koska kun kattilat jo kolisevat niin on aika vaikeaa enää olla rationaalinen. Jos keksit parempia niin kuuntelen :) -
Itse annan tavaroita ilmaiseksi yleensä siksi, että en itse jaksa nähdä sitä myymisen vaivaa. Helpompi laittaa FB:n Roskalava-ryhmään ja joku on heti ovella hakemassa ilman sen kummempaa tilintekoa esim. tavaran tarkemmasta kunnosta. Jos hakija sitten jaksaa nähdä sen myymisen vaivan mitä itse en jaksanut ja saa siitä vaivanpalkkaa, niin en ymmärrä miksi minulla olisi siihen mitään valittamista. Toki eri asia, jos on antanut tavaran jollekin kaverilleen ihan lahjana, vaikka olisi tuntemattomalta pyytänyt rahaa. Mokasta ei nyt käy ilmi, kummanlaisesta tapauksesta on kyse.
-
Kanneloitu kotieläin: Tai sitten itsekin olen herkkäsielu, joka loukkaantui sinun käytöksestä, joten joka ei voi käsittää miten a) koitat huijata olevasi herkkä b) olet herkkä mutta myös ilkeä. C) oot vaan ilkeä. Niin kuin tosta kommentista huomaa, sinä oletat toisesta pahinta, alat heti haukkua ja olemaan [...]
En olettanut pahinta, vaan näin asiat kuten ne olivat. Alkuperäisessä kommentissani ei ollut mitään mikä olisi ansainnut sarkastista vittuilua, vastaan väittämistä ja trolliksi nimittelyä. Kun vastasin kyseisen kommentoijan olevan vittuileva ja ilkeä, se ei ollut haukkumista vaan tosiasioiden toteamista. Loput pointtisi jätän käsittelemättä, sillä ne perustuvat juuri siihen valheelliseen väitteeseen että olisin nimitellyt ja täten ne ovat itsekin valheellisia. Lopuille vastaajille: Huomaa ettette joko lukeneet tai ymmärtäneet sitä kommenttia johon vastasitte. Muutapa sanottavaa mulla ei tähän aiheeseen ole. Jos ette ymmärrä, se tarkoittaa joko että ette halua ymmärtää tai että ette kykene käsittelemään noita asioita rationaalisesti. -
Toj Karin: [...]
Eihän tää nyt eroa millään tavoin susta; Aina kommentoimassa asioita joista et ymmärrä tai et ole ymmärtänyt lukemaasi asiaan liittyen.Huomaa ettette joko lukeneet tai ymmärtäneet sitä kommenttia johon vastasitte.[...] -
No voi vittu. Mitä sitten jos joku toinen saa myytyä roskas? Ai saatana kui ottaa päähän tuommonen oman kilven kiillotus. ”Kyllä minä AINAKIN annan ilmaiseksi....” Niin mitä sitten. Anna. Toisilla nyt näyttää olevan kykyä myydä vaikka reikäset kalsarit. Mitä. Sitten. Parempi se on, että ne myydään jollekin toiselle kuin että heitetään roskiin. Saatanan kateelliset paskiaiset. Oisit jumalauta myyny ite kun noin ottaa pattiin. Vittu että tää kansa jaksaa saatana valittaa joka perkeleen asiasta.
-
Sama ongelmahan on kaikessa antamisessa, useimmiten antajalla on kuitenkin joku toive, miten saaja toimii. Kai useimmat loukkaantuu, jos antaa lahjan ja se päätyykin roskiin tai myyntiin? Tai jos lainaat vaikka kaverille rahaa, joka on antanut ymmärtää olevansa hädässä ja sitten se onkin menny baariin tai ostamaan uusia vaatteita.. Tai jos antaa tai lahjoittaa jotain tarkoituksena hyväntekeväisyys niin kyllä mulle ainakin jää aika paska maku, jos saakin tietää sen menneen vain jonkun ahneen ihmisen omaisuuden kasvattamiseen. Mutta onhan se vaan pakko hyväksyä, että jos tuntemattomalle jotain antaa niin et voi tietää mitä se sillä tekee..
-
Järisyttävä riikinkukko: Olen seurannut useampaa sossun luukulla tulonsa hankkivaa tapausta. Huomioideni perusteella voisin lajitella köyhät kolmeen ryhmään: 1.ihmiset, jotka eivät edes ilkeä pyytää apua vaan näkevät jopa nälkää, 2. ihmiset, joille kelpaa tarvittava käyttökelpoinen tavara ja siitä ollaan tyytyväisiä, 3. [...]
Uusien tavaroiden pyytämisellä keräyksissä on myös syynsä. Joskus tein joulupakettia lahjoitettavaksi ja ohjeissa luki erikseen ettei käytettyjä leluja. Kysyin että miksi ei käytettyjä, vastaus oli, että ihmiset laittavat paketteihin rikkinäisiä leluja. En tiedä kuka voi olla niin sairas, että antaa jollekin lapselle rikkinäisen lelun, varsinkin kun se lelu voi olla koko joulun ainoa lahja. Valitettavasti niitä ihmisiä löytyy, joiden mielestä köyhälle pitää kelvata kaikki. -
Ihmiset varmaan lahjoittaa tavaraa eri syistä, ainakin itse annan facebookin kirppiksillä, netissä yms tavaraa ilmaiseksi kahdesta eri syystä: 1. Joko haluan tavarasta mahdollisimman vähällä vaivalla eroon, jolloin minua ei häiritse jos se myydään eteenpäin. Näihin kannattaa kirjoittaa ilmoitukseen jotain tyyliin "menee ensimmäiselle hakijalle" tai "nopea nouto". 2. Toinen syy on se, että koen että tavarani voi ilahduttaa jotain, yleensä kyseessä on joku lasten tavara tai harrastuksiin liittyvä juttu, eli tavallaan henkilökohtainen "lahja" minkä tiedän että se voisi ilahduttaa paljon lasta tai köyhää opiskelijaa. Viimeksi annoin käyttämättä jääneistä taidetarvikkeistani tälläisen paketin ja siitä oltiin todella iloisia. Tälläisen lahjoituksen ottaminen samantien jälleenmyyntiin harmittaisi paljon, mutta näiltä yleensä säästyy kirjoittamalla "ensisijaisesti opiskelijalle tai nuorelle", jolloin kirjoitus ei ole alentava verrattuna joihinkin "annetaan vain tarpeessa oleville, kerro miksi tarvitset"-tyylisille ilmoituksille. Tosin on nämä jälleenmyyjät tulleet hakemaan myös näitä opiskelijoille tarkoitettuja tavaroita, se harmittaa kun jonossa olisi oikeastikin opiskelioita. Lisäksi nämä kirppis-noutajat ja jälleenmyyjät tuntuu olevan aina samoja tyyppejä, keille kelpaa mikä tahansa ja ovat jokaisessa ilmoituksessa ensimmäisinä viemässä tavarat mahdollisesti tarvitsevien edestä.
-
Toj Karin: En olettanut pahinta, vaan näin asiat kuten ne olivat. Alkuperäisessä kommentissani ei ollut mitään mikä olisi ansainnut sarkastista vittuilua, vastaan väittämistä ja trolliksi nimittelyä. Kun vastasin kyseisen kommentoijan olevan vittuileva ja ilkeä, se ei ollut haukkumista vaan tosiasioiden [...]
Okei. Lopetan tähän, koen että sinussa on negaatioita niin paljon, ettet näe omaa käytöstäsi minään.Vertaan siis sun kaikkia kommentteja mitä täällä olen nähnyt, en pelkästään tuota yhtä, koska se on ihan ristiriidassa niihin. -
Toj Karin, tiedätkö edes mitä nuo sanat tarkoittavat? Koska en löydä kuvailemaasi kommenttia tästä ketjusta.
-
Toj Karin: Joo, olen aika empaattinen oikeasti. Netissä enimmäkseen kylmän rationaalinen. En koskaan tarkoituksella ilkeä ja vain harvoin trollaava. Sinun kaltaiset vittuilevat ihmiset ovat vieneet minulta halun esittäytyä omana herkkänä itsenäni täällä, siispä jätän tunteet kokonaan taka-alalle. Kylmä [...]
Opiskeleva konna: Aa. Nyt ymmärrän, olet empaattinen irl joten netissä voit sitten trollata ja olla ilkeä ihan huolella.
Tämäkö?Tässä hän tajuaa käytöksesi. Ei se ole vittuileva tai sarkastinen.Siinä sanotaan"Ahaa (tajuaa jotain pään sisällä) olet empaattinen oikeassa elämässä, joten netissä voit sitten..... (joten ehket netissä jaksa olla, kun otetaan huonosti vastaan)"Ymmärtäväinen teksti jonka käännät päälaelleen. Hänhän ymmärtää sinua tuossa.Ja jos ymmärsi väärin, miksi puhuit rumia, etkä sanonut vain, että väärin ymmärretty.Eikä tuollaisessa käytöksessä ole mitään väärää, kaikki saa käyttäytyä miten haluaa, mutta jos on kylmän rationaalinen niin pitää ymmärtää, että muutkin osaavat olla.Ps. Kaikki lainaukset mitä sinun teksteistä tehdään, eivät tarkoita pahaa.Pps. "Minä en tee ikinä mitään väärää, muut tekevät niin aina minulle." Jos tollainen tilanne on elämässä kannattaa silloin suunnata peilin eteen. -
-
Hurmaava päärynä: Tämäkö? Tässä hän tajuaa käytöksesi. Ei se ole vittuileva tai sarkastinen. Siinä sanotaan "Ahaa (tajuaa jotain pään sisällä) olet empaattinen oikeassa elämässä, joten netissä voit sitten..... (joten ehket netissä jaksa olla, kun otetaan huonosti vastaan)" Ymmärtäväinen teksti jonka käännät [...]
Sama kuin tajuaisi "Aaa siis sulla on kolme siskoa! Luulin aina kaksi, mutta yhdet niistä on identtiset kaksoset.. aaaaa nyt tajuan!" -
Kanneloitu kotieläin: Tai sitten itsekin olen herkkäsielu, joka loukkaantui sinun käytöksestä, joten joka ei voi käsittää miten a) koitat huijata olevasi herkkä b) olet herkkä mutta myös ilkeä. C) oot vaan ilkeä. Niin kuin tosta kommentista huomaa, sinä oletat toisesta pahinta, alat heti haukkua ja olemaan [...]
Nyt on taas sen luokan nyyhkysetit että ihan hävettää.Internet on täynnä luusereita, kellarigoblineita ja muuta roskaa ja seura tekee kaltaisekseen. Mene mille tahansa foorumille vauva.fi:stä ylikseen ja laita kaksi sekunttia miettimään et miksiköhän netti ja some on aivan perseestä. -
Kahdestaan viikuna: "Minä hyvää hyvyyttäni lahjoitan tavaraa surkeimmalle ja köyhimmälle, oi mikä laupias samarialainen olenkaan". Sitten ku joku kehtaa myydä saamiansa tavaroita niin ensimmäisenä ollaan huutamassa omaa hienouttaan, kuinka puhtain sydämin kaiuttimet yksinhuoltajan arkea piristämään tarkoitin. Eikö se [...]
On se nyt aika mannea myydä feissarissa ilmaiseksi saamiaan tavaroita. -
Tyhjä sorsa: Itse lahjoitin tavaraa niitä oikeasti tarvitseville. Kaikki menikin hyvin, kunnes mies soitti parin sadan arvoisesta pelipaketista. Miehestä heräsi vähän epäilys, mutta lapsilleen oli kuulema tulossa.. noh lupasin tyypille kuitenkin, koska eka soittaja, joten viikon päästä kävi hakemassa. Eikös [...]
mitä välii -
Tyhjä sorsa: Itse lahjoitin tavaraa niitä oikeasti tarvitseville. Kaikki menikin hyvin, kunnes mies soitti parin sadan arvoisesta pelipaketista. Miehestä heräsi vähän epäilys, mutta lapsilleen oli kuulema tulossa.. noh lupasin tyypille kuitenkin, koska eka soittaja, joten viikon päästä kävi hakemassa. Eikös nämä [...]
"Yhyy, epäilin ettei menisi vilpittömään tarpeeseen mutta annoin siitä huolimatta pois ja se ei mennytkään vilpittömään tarpeeseen ja tämä on kaikki jonkun muun vika! En olisi millään voinut varmistaa tarvetta tai edes todeta että tavaran poistuessa käsistäni se on herran hallussa :((((("
Kommentoi
Kommentti