Hankalat nimet
Suomento, Veijanen, Lemmetti... Nämä nimet vääntyvät aina väärin.
53 kommenttia
-
Mitä väännöksiä Lemmetti-nimestä edes voi keksiä? Ja jos jokainen uusi ihminen heittää tuon "hemmetti se on Lemmetti" jutun niin ei kannata rajoittaa uusien kontaktien hankkimista amiksen röökipaikalle.
-
Kirsin muisto herätti itsessänikin lapsuusmuiston, jonka nyt kerron, vaikka kukaan ei pyytänyt. Piti soittaa jostain syystä äidille töihin, taisi olla jopa ihan ainoa kerta, sillä isän kanssa oli työnsä luonteesta johtuen helpompi rupatella työpäivän aikana. No, joku tuntematon vastasi, ja minä varovaisesti esittelin piskuisen itseni kuten oli opetettu: "Veijasen Nikki (nimet mokasta) tässä terve! Onks mun äiti siellä?" No, äitini on pitänyt sukunimensä ja minulla on isäni sukunimi, joten vastaajalla ei ollut harmainta aavistusta, kenen pienokainen siellä soittelee. Minä taas häkellyin tästä: oli hämmentävä kokemus tajuta, että tuntematon aikuinen ei osaisikaan yhdistää minua ja "mun äitiä" toisiinsa! Varmaan onnistuin lopulta sopertamaan hänen nimensä, sillä muistaakseni äiti saatiin langan päähän ja tämäkin tarina päättyi onnellisesti.
-
-
Täytyy myöntää, että luin Veijasen heti Veijalaiseksi. Anteeksi.
-
traumcity: Mitä väännöksiä Lemmetti-nimestä edes voi keksiä?
Hemmetin lisäksi tulee mieleen ainakin Lemmetin lemmitty, tai vaikka, että Lemmetti lämmitti tunnelmaa. Tai jos viipyy pitkään vessassa: "Taasko ummetti, Lemmetti?" -
Niin, oma sukunimenihän on väännetty muotoon Vittula. Heippa vaan tutuille...
-
Entäs sitten kun sekä etunimessä että sukunimessä on R ja itsellä on R-vika. Varsinkin sukunimeni kuullaan usein väärin puhelimessa...
-
-
Väistämätön sitruuna: Entäs sitten kun sekä etunimessä että sukunimessä on R ja itsellä on R-vika. Varsinkin sukunimeni kuullaan usein väärin puhelimessa...
I can feel you bro. -
Jari Kurri: I can feel you bro.
Tarkoitit varmaan I can feel you brrro / blo. -
Etunimeni on hyvin yksinkertainen, mutta harvinainen. Siitä on myös useampia variaatioita, joissa on eri loppukirjain. Tämä ei ole oikea nimeni, mutta sanotaan vertauskuvana että nimeni olisi Lee, mutta toiset aina sanoisivat Lea tai jopa Leo.
-
Kohvetti: Niin, oma sukunimenihän on väännetty muotoon Vittula. Heippa vaan tutuille...
Budapestissä on sinulle oma klubi.https://m.facebook.com/klubvittula/ -
Tyttönimeni on sellainen, joka aiheutti jatkuvaa päänvaivaa. Keksitään nyt vaikka se olisi ollut Karrinen. Jos en erikseen sanonut, että Karrinen kahdella ärrällä, niin olin poikkeuksetta Karinen. Ja joskus vaikka sanoinkin. Nyt kun avioeron myötä olen palaamassa tähän nimeen, niin pitää taas varautua jankkaamaan.
-
Menin naimisiin ja otin puolison sukunimen. Aiemmin mulla oli ihan tavallinen, suomalainen sukunimi, jonka kaikki kuulivat ja kirjoittivat ihan oikein. Aina. Voi, olisinpa tajunnut pitää sen… Nykyinen nimeni on kotimainen, mutta kirjoitus- ja äänneasultaan niin lähelle erästä hyvin yleistä, että aivan joka ikinen kerta joudun sen tavaamaan - ja myös tarkistamaan. Tyyliin olen Virtainen, joka kuullaan aina että Virtanen. Mutta en nyt takaisinkaan aio vaihtaa, kun tällä on nyt 18 vuotta menty, niin mennään edelleen. (syvä huokaus) Nimenne muuttamista ”jännemmäksi” harkitsevat: miettikää vielä!!!
-
-
Pingviini (ent. Soinniton ananas): Kirsin muisto herätti itsessänikin lapsuusmuiston, jonka nyt kerron, vaikka kukaan ei pyytänyt. Piti soittaa jostain syystä äidille töihin, taisi olla jopa ihan ainoa kerta, sillä isän kanssa oli työnsä luonteesta johtuen helpompi rupatella työpäivän aikana. No, joku tuntematon vastasi, ja minä [...]
Tämä oli varsin yleistä äitini työpaikalla, siellä oli useammalla suurin piirtein samanikäinen lapsi. Sit huikkailtiin että kenes skidi on tällä kertaa kyseessä. Onneksi itsellä oli sama (harvinainen) sukunimi, ja nopeasti oppi lisäämään etunimen. Sama harvinainen sukunimi on puhdas tuska ulkomailla, ja kotimaassa varmistan joka kerta ensimmäisen kirjaimen (tyyliin H niinkuin harakka). Muuten tulee ihme väännöksiä -
Entä jos on sekä L- ja R-vika ja kumpaakin löytyy kokonimestä xO Saa muuten jatkuvasti kärsiä kun joutuu sanomaan nimensä
-
traumcity: Mitä väännöksiä Lemmetti-nimestä edes voi keksiä? Ja jos jokainen uusi ihminen heittää tuon "hemmetti se on Lemmetti" jutun niin ei kannata rajoittaa uusien kontaktien hankkimista amiksen röökipaikalle.
Ehkä se vaan väännetään joksikin toiseksi sukunimeksi kuten Lemmetyinen tai Klemetti -
Minulla on semiharvinainen sukunimi (on meitä rekisterien mukaan muutama sata Suomessa, mutta tässä keskisuuressa kaupungissa ei ole minun lisäksi kuin kaksi muuta joista toinen on sukua), ihan suomalainen nimi mutta merkitys on sanalla sellainen että siitä sai koko peruskoulun ajan kuulla vaikka minkälaisia viritelmiä ja haukkumasanoja. Mutta erikoisinta siinä on se että jos pitää puhelimessa tai jossain virastossa kertoa sukunimi niin aina joudun sen tavaamaan, monesti useammankin kerran. Nimeni keskivaiheilla on kirjaimet "ku" ja veikkaan että suurin osa ihmisistä sen joko kuulee tai automaattisesti päättelee "ko" jostakin syystä.
-
Jepjep, niin tuttua. Mulla sukunimi vaihdetaan säännöllisesti päätteeltään Suomessa tavallisempaan, tyyliin Virtama -> Virtanen. Ja kun sama käy välillä ihan normaalille suomalaiselle etunimelle, joka vaihdetaan "melkein samaan" mutta ehkä sitten yleisempään (tyylillä Enni -> Emmi), niin on se rasittavaa. Varsinkin tosiaan, jos menee väärin johonkin virallisiin tietoihin, mitä ei niin vaan aina päivitelläkään.
-
Harmaa lepakko: Menin naimisiin ja otin puolison sukunimen. Aiemmin mulla oli ihan tavallinen, suomalainen sukunimi, jonka kaikki kuulivat ja kirjoittivat ihan oikein. Aina. Voi, olisinpa tajunnut pitää sen… Nykyinen nimeni on kotimainen, mutta kirjoitus- ja äänneasultaan niin lähelle erästä hyvin yleistä, että [...]
Minä tein toisinpäin. Sukunimeni oli harvinainen, vain muutama koko maailmassa, ja sitä sai aina olla tavaamassa ja siltikin kirjoitettiin väärin. Naimisiin mennessä otin puolisoni tavallisen suomalaisen sukunimen, joka lähes aina kuullaan ja kirjoitetaan oikein. Ah, miten ihanan helppoa! -
Mun isän kahdella ex-vaimolla (toinen oli mun äiti) oli sama etunimi ja molemmat ottivat isän sukunimen. Se ensimmäinen vaimo piti sen nimen pitkään eron jälkeenkin (koska heidän lapsi, eli mun siskopuoli, oli myös samanniminen)ja se onkin sitten ollut hauskaa monissa sukujuhlissa.
-
Kohvetti: Niin, oma sukunimenihän on väännetty muotoon Vittula. Heippa vaan tutuille...
Kettula? -
Pehmeä jänis: Kettula?
Eikun Vikkula. Postia on saatu nimillä Vilkkula, Virkkula, Vittula ja olikohan jotain muita vielä. 🙄 -
-
Oma sukunimeni löytyy joka ruokakaupan hyllyltä (ei tietääkseni ole sukua, ainakaan läheistä). Ja ei muuten mene ikinä oikein. Eikä mikään ihmeellinen nimi. Etunimi menee hyvällä prosentilla pieleen myös ja parastahan on, että aspat usein uskovat kuulleensa oikein, eivätkä varmista asiaa. Sitten ihmetellään kun tilausta noudettaessa maksettua tuotetta ja koko tilausta ei löydy mistään ja käydään läpi viisitoista aliastani kunnes joku tärppää.
-
Itellä on kanssa ihan suomenkielinen sukunimi, vähän harvinaisempi, muttei mikään super-erikoinen. Joka ikinen kerta uusi tuttu vääntää siitä ihan jotain muuta... Onko se luetunymmärtäminen oikeesti niin vaikeeta? :D
-
Kävelevä mango: Oma sukunimeni löytyy joka ruokakaupan hyllyltä (ei tietääkseni ole sukua, ainakaan läheistä). Ja ei muuten mene ikinä oikein. Eikä mikään ihmeellinen nimi. Etunimi menee hyvällä prosentilla pieleen myös ja parastahan on, että aspat usein uskovat kuulleensa oikein, eivätkä varmista asiaa. Sitten [...]
Onhan "Oetker" aika tavallinen nimi. -
Väistämätön sitruuna: Entäs sitten kun sekä etunimessä että sukunimessä on R ja itsellä on R-vika. Varsinkin sukunimeni kuullaan usein väärin puhelimessa...
Moikka Terrro Karrrhu -
Pankista kysyttiin 3 kertaa olenko varma ettei toinen nimeni ole osakri. Kaikkialla muualla kyllä luki tiedoissa Oskari, mutta pankkikorttiin oli jostain syystä tullut osakri. Hämmentävää oli lähinnä se ilmiselvän kirjoitusvirheen korjaamiseksi vaadittu prosessi.
-
Ujo papaija: Entä jos on sekä L- ja R-vika ja kumpaakin löytyy kokonimestä xO Saa muuten jatkuvasti kärsiä kun joutuu sanomaan nimensä
Vaihda sukunimesi Krolikowskiksi tjsp, ongelma ratkaistu. -
Olen reilu nelikymppinen ja viralliselta nimeltäni Jonne. Varsinkin nuoruudessa se vääntyi erinäisissä yhteyksissä Janneksi. Nykyään, kun siitä on tullut myös yleisnimi, saavat ainakin kaverit hupia. :-D
-
omalla kohdalla lisätään välillä konsonantti nimen alkuun tai tuplataan toinen keskellä nimeä.
-
Ystäväni sukunimi on Tuomala, ja hän joutuu usein tilanteisiin, missä se menee väärin. Milloin on Tuomela, Tuomaala, Tuominen, Tuomi, Suomela, Tuomola. Kaikkia variaatioita on tullut vastaan, mutta edelleen suosikkini oli virallisehko paperi, jossa hänen kaikki nimensä olivat kirjoitettu väärin. Kuvitteellisesti hänen koko nimensä olisi nyt Julia Taika Marianna Tuomala ja paperissa luki suurinpiirtein Juulia Taiga Marianne Tuomola.
-
Mun etunimi on Kiia ja sukunimi sen verran harvinainen, että meitä on alle 10 Suomessa. Meinaan joka kerta itkeä ilosta kun edes toinen noista menee ekalla oikein.
-
-
Siivottu noita: Tyttönimeni on sellainen, joka aiheutti jatkuvaa päänvaivaa. Keksitään nyt vaikka se olisi ollut Karrinen. Jos en erikseen sanonut, että Karrinen kahdella ärrällä, niin olin poikkeuksetta Karinen. Ja joskus vaikka sanoinkin. Nyt kun avioeron myötä olen palaamassa tähän nimeen, niin pitää taas varautua jankkaamaan.
Nykyään ei onneksi enää tarvitse jankata, suurin manailla osan asioista voi hoitaa sähköisesti tai pitää tunnistautua henkkareilla.Itselläni sukunimi on harvinaisempi, tyyliin Mäkilehto. Silloin kun nimeä vielä piti jossain sanoa niin se oli aina Mäkilehti, Mäkisalo, Mäkirinne, Mäkioja jne. -
Kuinka usein noita kälyjä löytyy nimikaimoina. Nyt kun aloin laskea, niin tiedän ainakin kaksi tapausta, joista toisessa nämä kälyt olivat jopa samassa firmassa töissä. Kolmannessa tietämässäni tapauksessa naimisiin menevä oli ottanut yhdysnimen välttääkseen koko nimikaimuuden.
-
Väistämätön sitruuna: Entäs sitten kun sekä etunimessä että sukunimessä on R ja itsellä on R-vika. Varsinkin sukunimeni kuullaan usein väärin puhelimessa...
Me emme tätä r-vikaa ajatelleet kun mietimme lapselle nimeä. Etunimessä r-kirjain kuten myös sukunimessä. Mutta etunimeksi tuli tosi harvinainen nimi (ihan suomalainen kuitenkin). Lapsi oli kyllä aikoinaan aika lailla hätää kärsimässä asian kanssa. Oppi r-kirjaimen vasta about 11-vuotiaana. Johan me vanhemmatkin joudumme välillä toistamaan nimen että menee oikein. R-vikaiselle vielä pahempi nimi. Ja oikeasti, nimessä neljä kirjainta. Toisen lapsen kohdalla tiputettiin pois kaikki nimisuosikit joissa r-kirjain. Paitsi tietty sukunimi. -
Itsellänikin on sukunimi, joka poikkeuksetta kuullaan/kirjoitetaan väärin. Okei, se on harvinainen (reilu 60 kpl Suomessa), mutta kuitenkin nelikirjaiminen ja suomalainen nimi, joten ei mahdoton. Asiaa hankaloittaa se, että on olemassa sukunimi, joka on paljon yleisempi ja hyvin lähellä omaani. Ainoa ero on, että omassa nimessäni on a ja yleisemmässä versiossa ä. Helpointa on, että samantien tavaa nimen kirjain kirjaimelta, kun siihen ei mene kovin kauan aikaa.
-
Minulla kans sattuu olemaan sama etunimi kuin mieheni siskolla. Tuli kerran yhtenä aamuna seitsemän jälkeen puhelu paikallisesta sairaalasta, jossa käly oli työharjoittelussa, että miksi en ollut jo töissä. Olivat pistäneet numerohakuun vain nimen ja soittaneet ensimmäiselle vaihtoehdolle. :D Asumme molemmat samassa kaupungissa ja meitä ei ole Suomessa kuin me kaksi saman nimistä. Olivat toki pahoillaan kun soittivat väärälle henkilölle ja toistaiseksi ei ole tapahtunut samaa. :D
-
Minulla itsellä on harvinainen, mutta täysin suomalainen etunimi. Siinä on siis kaksi nimeä samassa, ilman mitään väliviivoja. Esim Lottariina. (Nimi keksitty). Se voidaan kirjoittaa näin: Lotta-Riina (yleisin kirjoitettu), Lotta Riina, Lotta riina, LottaRiina (paras tähän asti!) , Lottaliisa, Lotta-Liisa. Tai sitten ihan vain Lotta. Ja sitten toinen asia. minulla on muutamia sukulaisia/ ystäviä täysnimikaimana. Ainakin 4 nimeä tulee heti mieleen.
-
Väistämätön sitruuna: Entäs sitten kun sekä etunimessä että sukunimessä on R ja itsellä on R-vika. Varsinkin sukunimeni kuullaan usein väärin puhelimessa...
Luulisi olleen motivaatiota treenata kieli kuntoon. -
Tilattava tuhatjalkainen: Minulla itsellä on harvinainen, mutta täysin suomalainen etunimi. Siinä on siis kaksi nimeä samassa, ilman mitään väliviivoja. Esim Lottariina. (Nimi keksitty). Se voidaan kirjoittaa näin: Lotta-Riina (yleisin kirjoitettu), Lotta Riina, Lotta riina, LottaRiina (paras tähän asti!) , Lottaliisa, [...]
Mulla on sama, siksi poistatin nimestäni väliviivan. Ja täyskaimoja 10; mä saan niiden sähköposteja. Siis niille lähetettyjä mun osoitteella. Olen saanut tilausvahvistuksen festarilipuista, hotellivarauksista, kirjan oikovedoksen, jonkin lääkärinlausunnon, tuntemattoman mummon valokuvia, pyynnön lähettää jonkun hiton hevosen kilpailukuvia, vesivahingon korjaussuunnitelman ja kustannusarvion ja takuutodistuksia, kokouskutsuja, mitä kaikkea. Yks helvetti on tämä. -
Kävelevä mango: Oma sukunimeni löytyy joka ruokakaupan hyllyltä (ei tietääkseni ole sukua, ainakaan läheistä). Ja ei muuten mene ikinä oikein. Eikä mikään ihmeellinen nimi. Etunimi menee hyvällä prosentilla pieleen myös ja parastahan on, että aspat usein uskovat kuulleensa oikein, eivätkä varmista asiaa. Sitten [...]
Niin tuttua!!! Ja niin rasittavaa (tuo, että aspat vain kuvittelevat kuulleensa oikein eivätkä viitsi varmistaa.) Minun sukunimeni on lisäkseni kahdella (2) henkilöllä ja he ovat perheenjäseniäni. -
Kumarteleva lepakko: Luulisi olleen motivaatiota treenata kieli kuntoon.
Valitettavasti jotkin r-viat ovat pysyviä. Joillain ihmisillä nimittäin on niin lyhyt kielijänne että ns. oikeaoppinen täry-r on fyysisesti mahdotonta tuottaa. Edes kielijänneleikkaus ei aina auta. -
Pöytäliinaton maksamato: Ystäväni sukunimi on Tuomala, ja hän joutuu usein tilanteisiin, missä se menee väärin. Milloin on Tuomela, Tuomaala, Tuominen, Tuomi, Suomela, Tuomola. Kaikkia variaatioita on tullut vastaan, mutta edelleen suosikkini oli virallisehko paperi, jossa hänen kaikki nimensä olivat kirjoitettu väärin. [...]
Äitini on myös Tuomala, joka on moninkerroin harvinaisempi nimi kuin tuo lähellä oleva Tuomaala, ja ollaan saatu oikeasti välillä väitellä ihmisten kanssa siitä että mikä meidän nimi nyt oikeasti on...luulisi nyt, että ihan itse tiedetään, onko omassa nimessä yksi vai kaksi a:ta? -
Itselläkin vähän erikoinen etunimi ja on tottunut virheisiin, mutta sitä en ymmärrä että joskus ihmiset lukee sen nimen henkkareista tms itse ja silti saa sen väärin
-
Itse ainakin katson mitä kirjoitan, enkä lähetä mitä sattuu.
-
Kalastettu kookos: Ehkä se vaan väännetään joksikin toiseksi sukunimeksi kuten Lemmetyinen tai Klemetti
Tai Lemmetty. Ja kaikki nää on yleisempiä sukunimiä kuin Lemmetti. -
Väistämätön sitruuna: Entäs sitten kun sekä etunimessä että sukunimessä on R ja itsellä on R-vika. Varsinkin sukunimeni kuullaan usein väärin puhelimessa...
No kannattaisko opetella se r. Niinkuin se olisi joku asia jota ei voi mitenkään muuttaa.Ja puhun kokemuksesta. Nuorena aikuisena otin vihdoin itseäni niskasta kiinni ja opettelin vihdoin puhumaan oikein. Ei loppujen lopuksi mennyt montaa päivää niin alkoi sujua. -
Harmaa lepakko: Menin naimisiin ja otin puolison sukunimen. Aiemmin mulla oli ihan tavallinen, suomalainen sukunimi, jonka kaikki kuulivat ja kirjoittivat ihan oikein. Aina. Voi, olisinpa tajunnut pitää sen… Nykyinen nimeni on kotimainen, mutta kirjoitus- ja äänneasultaan niin lähelle erästä hyvin yleistä, että [...]
Feel you! Naimisiinmenon myötä ruotsalainen sukunimi (vaikkakin ihan suomalainen kaveri, ei suomenruotsalaisia tms ja pirkanmaalla ettei "rannikolla") Tavallisesta kauniista suomalaisesta nimestä joka osattiin kirjoittaa aina vaikkei ois ees kunnikla kuullut nimeen jonka joutuu aina tavaamaan. Vaikka ko nimeä näkee parilla julkisuudessakin olevalla henkilöllä, niin ihmisten sivistyksen taso välillä yllättää kun ei edes alkeellista käsitystä kirjoitusasusta.Silti, tämä oli tiedossa etukäteen ja harkittu tietoinen päätös. En kadu, vaikka välillä ärsyttääkin -
Naapurille kävi kerran niin että sukunimi "Salonen" oli postipaketissa väännetty muotoon "Sulonen". Siitä tuli pysyvä sisäpiirin vitsi, ja vieläkin naapuria kutsutaan tavatessa Suloseksi vaikka on vuosia sitten muuttanut muualle.
-
Naimisissa ollessani mulla oli yhdysnimi, jossa oli kaksi ihan tavallista suomalaista nimeä, tyyliin Mäki-Virtanen. Yllättävän usein nimi kääntyi erinäisissä yhteyksissä jostain syystä muotoon Virta-Mäkinen. Toinen nimeni on Kristiina. Parikymppisenä hakiessani opiskelupaikkoja sain kahdesta eri paikasta postia, joissa nimeni oli kirjoitettu Kirstiina. Silloin joka paikkaan piti täyttää omat hakupaperit, enkä voinut millään uskoa, että olisin kahteen paikkaan kirjoittanut nimeni väärin ja vielä samalla tavalla väärin. Se jäi mysteeriksi.
-
-
Mulla on yksi yleisimmistä suomalaisista sukunimistä ja kerran julkisen puolen terkkarissa jonotin ties kuinka monen muun kanssa lääkärille pääsyä, lääkäri avaa oven ja sanoo sen sukunimen, minä ja kaksi muuta noustiin mennäksemme sisään. Eikä siinä vielä kaikki: toisen kanssa oli sama etunimi myös, ei kyllä harvinainen sekään. Entisessä työpaikassa oli ihan kokonimikaima, kaksi etunimeä ja sukunimi.
Kommentoi
Kommentti