Naistenhuoneen ovi jäi auki, osa 206
"Normaaleissa parisuhteissa puhelimia ei lukita."
67 kommenttia
-
Mä oon aina ajatellut, että sellainen ihminen, joka pettää parisuhteessa, pettää kyllä tavalla tai toisella vaikka sitä kyttäisi päivätyönään. Olemalla vmäinen kyylä luultavasti kuitenkin vain edesauttaa sitä, että kunnollinenkaan partneri ei jaksa sellaista kauaa katsella. 🤷♂️ "Mutta kun vähän tekis mieli kuitenkin kattoo sen instan deeämmät"
-
No en kyllä usko, että kovin moni on rakastunut Ninan mieheen.
-
-
Aloittaja lukee puolisonsa viestit ja sitä itseään ahdistaa? Mitenhän paljon ap:tä ahdistaisi, jos roolit olisivat toisinpäin. Ja en haluis olla Tainan kaveri. Tai kenenkään muunkaan, joka levittelisi mun juttuja aina puolisolleen. Huh.
-
Mieluummin parisuhde joka kestää vartin, mutta säilytät oikeutesi yksityisyyteen kuin 5 vuotta toisen puhelimen tutkimista gestapo-Tainan kanssa. Tai no mieluummin otan vaikka turpaan kuin tuon jälkimmäisen.
-
Ninan kommenttihan voi olla ihan looginen, tuskin juuri hänen ukkoonsa on kovin moni muu rakastunut ja voihan olla että ovat olleet yhdessä tosi nuoresta asti. Tää puhelinkeissi vaikuttaa siltä, että AP:lla meni tunteisiin kun mies asetti rajat. Jos kumppaniin ei voi luottaa, niin kannattaa oikeasti miettiä olisiko molemmille parempi erota. Jos ei halua erota niin ehkä voisi miettiä, miksi on niin kova tarve kontrolloida toisen tekemisiä. Yleensä pieni tutkimusmatka itseen on eduksi myös parisuhteelle.
-
Kykenemätön peura: No en kyllä usko, että kovin moni on rakastunut Ninan mieheen.
Olin juuri sanomassa samaa sellaisella lisäyksellä, että "ellei miehen nimi ole Raymond." -
Tunnen ihmisen, joka kertoo kaiken puolisolleen, koska "heidän välillään ei ole salaisuuksia". Tämä koskee myös asioita, joista on luottamuksellisesti avauduttu kyseiselle ihmiselle. Aivan tuskitta lärpättää kaiken puolisolleen, koska on joskus kauan aikaa sitten jäänyt kiinni salasuhteesta ja asiasta on selvitty vain sillä että kaikki vastedes jaetaan (ainakin yhteen suuntaan) ettei vastaavaa pääsisi enää tapahtumaan. Ihan hitokseen sairas kuvio.
-
-
Itellä oli kans Tainan ajatusmaailman omaava kaveri. Ei sentään käsittääkseni puhunut kavereidensa asioita eteenpäin (tai no mistäs sitä tietää, en sille koskaan kertonut mitään erityisen arkaluontosta :D), mutta aina piti olla pääsy kumppanin puhelimelle. Jokainen vastakkaista sukupuolta oleva yhteystieto oli sit tietysti uhka ja piti selvittää ihan perinpohjin kuka kyseinen nainen on. Ainiin, syytti se muakin joskus "läpällä" sen armaalle alkoholisti-poikaystävälle puhumisesta, koska oltiin kuulemma Whatsappissa niin usein samaan aikaan paikalla. En omistanut ees tän jätkän numeroo saatika pienintäkään mielenkiintoo sitä kohtaan, mutta ei kai siinä. Näin pitää olla jokaisessa toimivassa suhteessa jne.
-
Viis noista muista, itse tahtoisin olla kuulemassa, kun Taina itse kertoo viiden vuoden päästä että miten parisuhde meni noin niinkun omasta mielestä.
-
Nina on pelannut varman päälle. Hommannut itselleen sellaisen miehen johon ei varmasti kukaan muu rakastu.
-
Kykenemätön peura: No en kyllä usko, että kovin moni on rakastunut Ninan mieheen.
Minä olen. Ninan mies tietää miten mies tyydytetään. -
"Kaikissa normaaleissa parisuhteissa puhelimet on avoinna toiselle" Normaaleissa parisuhteissa osapuolet kunnioittavat toisiaan ja epävarmuudet hoidetaan keskustelemalla. Taina pyörii aika huolestuttavissa piireissä, jos puolison kunnioittamisen puute on hänestä normi
-
Tässä 15 vuotta ollut naimisissa ja siitä älykännyaikaa ollut se.. suurimmaksi osaksi. Ei ole vielä mitään tarvetta tullut puolison puhelimelle. En tiedä koodeja,eikä hän tiedä mun.en tiedä salasanaa hänen tietokoneelle eikä hän mun. Yleensä kyl molemmat koneet on auki, mutta kummallakaan ei ole ollut tarvetta mennä kyttäämään toisen konetta. Luottamus on parisuhteen perusta. Jos on pakko päästä tutkimaan toisen puhelin, ei ole luottamusta. Ja parisuhde on aika paska. Viestejä koskee sama viestisalaisuus kuin sähköposteja ja kirjeitä. Myös alaikäisten kohdalla (paitsi jos epäilet alaikäisen olen vaarassa/laittomuuksissa)
-
-
Puhelimessa on paljon sellaista mikä kuuluu vain minulle. Asiat joista luen ei välttämättä ole omassa prosessi vielä sillä tasolla, että haluaisin niistä keskustella kumppanin kanssa. Uskoisin näin olevan monella.
-
Tallentumaton kirahvi: Olin juuri sanomassa samaa sellaisella lisäyksellä, että "ellei miehen nimi ole Raymond."
Tai Jason -
Pitääpä ottaa taktiikaksi jos joutuu hankalaan tilanteeseen niin tuumaa vaan että palataan asiaan viiden vuoden päästä. Ei kukaan kumminkaan palaa.
-
Tornipöllö: Viis noista muista, itse tahtoisin olla kuulemassa, kun Taina itse kertoo viiden vuoden päästä että miten parisuhde meni noin niinkun omasta mielestä.
Varmasti menee ihan vakaalla pohjalla vielä vuosikausia. Mies saa ruuan selliinsä pari kertaa päivässä, ja pääsee valvotusti ulkoilemaan esim. pihan haravoinnin ja sauvakävelyn merkeissä. -
Perustuslaki, 10 §: Yksityiselämän suoja Jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla. Kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton.
-
Että muuten harmittaa, kun puhut puhelimessa jotain yksityisasiaa ihmiselle, jota kuvittelit ystäväksesi, ja vasta sen jälkeen ilmenee, että puhelu on kaiuttimella tilassa, jossa on muitakin ihmisiä.
-
Minun puhelimeen ei kenellekään ole asiaa mennä tonkimaan. Mutta samaan aikaan minäkään en ikinä menisi tutkimaan puolisoni puhelinta. Jos parisuhteessa mennään tällaiselle kyttäysasteelle, ollaan jo ojassa. Luottamusta ei rakenneta kyttäämällä, vaan rakastamalla.
-
Maksuunpantu maahinen: "Kaikissa normaaleissa parisuhteissa puhelimet on avoinna toiselle" Normaaleissa parisuhteissa osapuolet kunnioittavat toisiaan ja epävarmuudet hoidetaan keskustelemalla. Taina pyörii aika huolestuttavissa piireissä, jos puolison kunnioittamisen puute on hänestä normi
Ei ongelma ole välttämättä siinä etteikö Taina kunnioittaisi miestään, vaan siinä että hänen käsitys kunnioituksesta poikkeaa vahvasti siitä mitä normaali on. Tietenkään Taina itse ei tätä huomaa sillä kaikki ihmiset pitävät itseään normaalina ja täten samanlaisena kuin muut. -
Arjen mukana on jaettu salasanoja ja tunnuslukuja aika vapaasti miehen kanssa ("käynnistätkö mun koneen ja pistät [pelin] latautumaan kun nouset nii se on ehkä valmiina sitku tuun kotiin nii voidaan pelata", "mulla on nyt vähän kädet taikinassa nii voitko avata ton mun puhelimen ja selaimen kun siellä pitäs olla auki tää resepti, pitää tarkistaa mihinkä asteeseen laitan uunin lämpiämään"), mutta eipä noita tietokoneita tai puhelimia ole kumpikaan halunnut sen kummemmin tutkia. Tosin jos selaisi puhelintani, löytäisi lähinnä muistikortin täynnä tallennettuja meemejä ja kuvia meidän kissoista. Elämme villiä elämää. :)
-
Eipä ole mitään salattavaa, että periaatteessa vois mies tutkia ihan hyvin vaikka koko puhelimen, jos haluaisi ja sama varmasti toisinpäin, mutta eipä ole ollut tarvetta tai mielenkiintoa siihen. Edellisessä parisuhteessani kävi puoliso tutkimassa kaiken ja kaikesta oli selonteko tehtävä, poisteli viestejä ja numeroitakin jos ei pitänyt henkilöstä tms, kertaakaan en itse hänen puhelimellaan käynyt, vaikka aihetta olisi ollut (löysi onneksi uuden). Ja sama miehellä edellisessä parisuhteessa, entinen tonki aivan kaiken. Joten ihan omakohtaista kokemusta on sen verran kummallakin, ettei edes tee mieli, jos häiritsee joku, aina voi kysyä.
-
-
Joskus Jodelissa joku oli kysynyt: "Ystäväsi on kertonut sinulle salaisuuden, jota et saa kertoa kenellekään. Kerrottu salaisuus kuitenkin vaivaa sinua paljon ja haluaisit purkaa sydäntä jollekin. Kertoisitko salaisuuden puolisollesi?" Suurin osa kysymykseen vastanneista olisi kertonut salaisuuden puolisolleen. Vakuutuin, että jos minulla on vähänkään herkkäluontoista murhetta, kannattaa purkaa asia mieluummin päiväkirjaan kuin ystävälle.
-
Ihmiset, jotka pettävät ovat kaikkein epäluuloisimpia, koska he ajattelevat muidenkin toimivan kuten he.
-
Mitäköhän Taina tekee työkseen? Omiin tehtäviini kuuluu koehenkilöiden buukkaaminen ja niiden perään katsominen. Laista en tiedä, mutta ainakin eettisen lautakunnan mukaan, joka antaa lupia näihin tutkimuksiin, koehenkilöiden henkilöllisyyden pitää pysyä _ehdottoman_ salaisena, eikä heidän tuloksiaan saa mitenkään voida yhdistellä heidän henkilöllisyyteensä. Joten jos jättäisin puhelimeni -jolla pidän sanottuihin koehenkilöihin yhteyttä, joten siitä näkisi nimet ja labra-ajat -johonkin lojumaan lukitsematta niin siinä olisi työpaikkani pahasti vaarassa. Onneksi mieheni ei ole sitä lajia joka haluaisi mustasukkaisuuttaan hankkia minulle potkut... Tai varmistaa ettei olisi yhtään ystäviä, kukapa haluaisi kertoa yksityisasioitaan, varsinkaan oman sukupuolen yksityisasioita, jos tietäisi, että ne raportoidaan jollekin miehelle hetimiten.
-
Vaikka ei olisi varsinaisesti mitään salattavaa tai hävettävää puolisolta, niin jokaisella voi olla omia juttujaan, jotka mieluummin pitäisi omana tietonaan. Itsellä muun muassa on hyvin erilaiset henkilökohtaiset keskustelut perheenjäsenten, ystävien ja poikaystävän kanssa, enkä mielellään haluaisi minkään osapuolen urkkivan niistä toisista keskusteluista. Siinä ei ole kyse siitä, että puuttuisi jotenkin luottamusta mihinkään näistä tahoista, tai oltaisiin jotenkin epärehellisiä.
-
Ei todellakaan kuulu puolisolle se, mitä on puhuttu kaverien kanssa. Parisuhde on kahden YKSILÖN välinen. Molemmat osapuolet ovat yksilöitä, joilla on myös muita ihmissuhteita. Kyllä, ne mitä tulee kavereiden kanssa puhuttua ovat salaisia asioita vaimolleni, koska tietenkin. En minä heillekään selitä vaimolle arkoja asioita.
-
Siis meillä on tiedetty toisten puhelinten salasanat ja välillä toisten puhelimilla jotain on tehtykin (esim. haetaan netistä jos oma puhelin ei oo hollilla ja puoliso käyttää minun puhelimen kameraa joskus, koska se on kuulemma parempi), mutta väsyin nyt tähän kun oli pari kertaa lukenut viestejäni. Ilmoitti kyllä asian jälkikäteen, mutta sitten jos itse yritän lukea sen viestejä olan yli (olen vain utelias kun ei oo omaa elämää :D), niin en kuulemma sitä saisi tehdä kun olen itse kieltänyt viestieni lukemisen, joten vaihdoin puhelimen salasanan. Ja siis voi olla vaan että uteliaisuus vienyt voiton, jos on keskustelu jäänyt auki, mutta en silti jaksanut tuota kaksinaismoralismia.
-
Penseä kettu: Ninan kommenttihan voi olla ihan looginen, tuskin juuri hänen ukkoonsa on kovin moni muu rakastunut ja voihan olla että ovat olleet yhdessä tosi nuoresta asti. Tää puhelinkeissi vaikuttaa siltä, että AP:lla meni tunteisiin kun mies asetti rajat. Jos kumppaniin ei voi luottaa, niin kannattaa [...]
Tuota kontrollointia sanotaan narsismiksi. Joskus muinoin elin itse vastaavan kanssa. Jokainen kerta kun katsoi puhelimeni soittologit ja viestit, niin kauhea huuto että mikä huo#a mulle on soitellut ja laittanut viestejä. Kyse oli työkaverista. Kerran kotikonttorilla huusi täysillä taustalla ja huoritteli, kun työkaveri soitti kysyäkseen neuvoja. -
Mulla on kyllä työnantajan puhelin, joka on ihan viran puolesta pakko pitää salasanasuojattuna, enkä usko, että työnantaja riemastuisi, jos antaisin vaimon lukea viestiliikenteestä ihan kaiken. Eikä taida vaimo edes himoita puhelinta itselleen. Enkä minä vaimon.
-
Itse kerron ystävilleni, että en mitenkään varta vasten lörpöttele heidän yksityisasioitaan puolisolleni. Mutta että jos tulee tilanne, jossa joutuisin keksimään jotain sepustuksia puolisolleni pitääkseni ystäväni salaisuuden, silloin puhun asiasta, koska salaisuudet on rasittavia parisuhteessa. Eipä usein sellaisia tilanteita tule, tuskin koskaan, mutta on selkeää itselle, sekä ystävilleni.
-
Ei toisten puhelimissa ole mitään tongittavaa. Saa olla jonkinasteinen neuroosi jos sellaiset edes kiinnostaa.
-
-
Minä en ainakaan koe siinä olevan mitään pahaa, että puhun kaikesta puolisoni kanssa, kunhan olen siitä avoin muille. Jos joku ilmoittaa kertovansa minulle luottamuksellista tai arkaluontoista asiaa, niin minäkin ilmoitan pitäväni sen mieluusti salassa kaikilta muilta, paitsi puolisoltani, koska haluan voida keskustella hänen kanssaan ihan kaikesta enkä myöskään aio piilotella keskustelujani, jos hän sattuu vaikka olemaan vieressäni. Ei kenenkään ole silloin pakko kertoa minulle mitään yksityistä vaan voi itse asettaa rajansa. Mutta pari kertaa on silti käynyt niin, että (miespuoliset) nettiystävät ovat ensin vastanneet vapaasti siteerattuna "se on ihan ymmärrettävää eikä haittaa", mutta sitten myöhemmin ovatkin suuttuneet ja syyttäneet epäluotettavaksi, koska minulle ei voi puhua enää luottamuksellisesti. En tiedä eikö heillä sitten ole tosiaan ketään muuta jolle puhua vai mikä on, kun minulle on kuitenkin pakko kaikki kertoa. En minäkään kuitenkaan ole mikään vaitiolovelvollinen terapeutti, jonka työ on kuunnella kenen tahansa ongelmia milloin tahansa he sitä tarvitsevat ja viedä ne mukanani hautaan asti.
-
Sitten taas puolisoiden välisestä luottamuksesta, minä en kyllä pidä sitä ihan sataprosenttisena luottamuksena, jos haluaa salata toiselta pääsyn laitteisiinsa. Vaan ei sen puoleen ole luottamusta sekään, että mennään niitä laitteita ilman lupaa ja toisen tietämystä tutkimaan.
-
MajuriVSOP: Puhelimessa on paljon sellaista mikä kuuluu vain minulle. Asiat joista luen ei välttämättä ole omassa prosessi vielä sillä tasolla, että haluaisin niistä keskustella kumppanin kanssa. Uskoisin näin olevan monella.
Kyllä näin on. Naisten käsitys tietosuojaseikoista on joskus hämmästyttävä. En voi edes lainata kännykkää vaimolle minuutiksi ilman että hän menee selaamaan mun työsähköposteja. Joten pakko pitää kännykkä tiukasti lukittuna kotona ollessa. Ero varmasti tulossa kun mulla on hänen mielestään kännykkä täynnä naisten nakukuvia. No ei ole, mutta ei vaan voi ottaa sitä riskiä että vaimo näkisi luottamuksellisia työsähköposteja. Hitto kun ei naiseen voi yhtään luottaa. -
Arkkienkeli: Tuota kontrollointia sanotaan narsismiksi. Joskus muinoin elin itse vastaavan kanssa. Jokainen kerta kun katsoi puhelimeni soittologit ja viestit, niin kauhea huuto että mikä huo#a mulle on soitellut ja laittanut viestejä. Kyse oli työkaverista. Kerran kotikonttorilla huusi täysillä taustalla ja huoritteli, kun työkaveri soitti kysyäkseen neuvoja.
Narsismi tarkoittaa itserakkautta, -ihailua ja viettienergian kohdistumista omaan itseen. -
Korea roska: Että muuten harmittaa, kun puhut puhelimessa jotain yksityisasiaa ihmiselle, jota kuvittelit ystäväksesi, ja vasta sen jälkeen ilmenee, että puhelu on kaiuttimella tilassa, jossa on muitakin ihmisiä.
Hitto et vihaan ihmisiä, jotka juttelee henk.koht. puheluitaan kaiuttimella, jos tilassa on muitakin. Ei vaan pysty ymmärtää. A. Mua ei todellakaan kiinnosta kuunnella teiän keskustelua (sun osuus puhelusta on ihan riittämiin B. Se toinen osapuoli ei tosiaan yleensä tiiä et keskustelulla on yleisö... -
Kahvia juova karpalo: Hitto et vihaan ihmisiä, jotka juttelee henk.koht. puheluitaan kaiuttimella, jos tilassa on muitakin. Ei vaan pysty ymmärtää. A. Mua ei todellakaan kiinnosta kuunnella teiän keskustelua (sun osuus puhelusta on ihan riittämiin B. Se toinen osapuoli ei tosiaan yleensä tiiä et keskustelulla on yleisö...
Pari kertaa työkaveri on lärpätellyt perheensä kanssa kaiuttimessa vaikka on muita samassa työtilassa, ja kuullaan kaikki. Eikä mitään, "ootte sitten kaiuttimessa" tai vastaavaa. Ei kiinnostaisi kuunnella muiden henkilökohtaisuuksia, mutta en kyllä keskeytä omia hommia vain koska toinen ei tunne sanaa yksityisyys. -
Akrasia: Narsismi tarkoittaa itserakkautta, -ihailua ja viettienergian kohdistumista omaan itseen.
Narsismi on oikeasti diagnosoitavissa oleva persoonallisuushäiriö, ja ottamatta kantaa siihen, onko näillä henkilöillä oikeasti narsismi, niin oikea narsismi voi kuitenkin ilmetä lähisuhteissa juuri tällä tavalla.Jotkut narsistit eivät ollenkaan siedä sitä, että toisella on mitään omaa, vaan heidän on saatava kontrolloida läheistensä kaikkia asioita kaikilla tavoilla. Tämän vuoksi narsisti esim. lukee päiväkirjoja, käy läpi kännyköitä, ei päästä läheisiään minnekään olematta itse mukana... Kaikki narsistit eivät toimi tällaisilla tavoilla, mutta nämä ovat todella yleisiä toimintatapoja.Esim. minun narsistinen isäni yritti aina taivutella minua pitämään päiväkirjaa, oikein suostutteli ja maanitteli, kun "se on niin kivaa kirjoittaa päiväkirjaa" ja "sitä on niin mukava lukea sitten isompana". En koskaan kiinnostunut pitämään päiväkirjaa, mutta nyt aikuisena tajusin, mistä tuo outo päiväkirjan tuputus johtui. Hän halusi lukea sitä päästäkseen käsiksi ajatuksiini.Kun en päiväkirjaa alkanut pitää, niin isäni piti sitten tyytyä ajamaan minut autolla kymmenien kilometrien päähän kotoa, jonnekin aivan hevonkuuseen, mistä en jaksaessanikaan olisi osannut lähteä kävelemään oikeaan suuntaan, ja sitten uhkailla, että hänhän ei minua takaisin kotiin vie, ennen kuin kerron hänelle kaikki salaisuuteni. Eivätkä nämä "salaisuuteni" olleet mitään, että olenko tehnyt pahuuksia tai rikkonut asioita, vaan tyyliin että mitä ajattelen isästäni, rakastanhan häntä varmasti pyyteettömästi ja pidän häntä täydellisenä isänä, kenestä kaveristani tykkään eniten ja kenestä vähiten, minne se yksi paitani hävisi kun sitä ei ole hetkeen näkynyt, miksen halunnut edellisellä viikolla katsoa elokuvaa ja syödä karkkia toisten kanssa.Narsismi persoonallisuushäiriönä tarkoittaa kyllä äärimmäistä itsekeskeisyyttä, mutta käytännössä tämä persoonallisuushäiriö (jota monissa tapauksissa pitäisi pikemminkin kutsua mielisairaudeksi) ilmenee paljon suurempina ja monimutkaisempina kokonaisuuksina kuin "ou jea kattokaa mua mä oon paras". Arkkienkeli oli ihan oikeassa yhdistäessään sanan "narsismi" tällaiseen sairaalloiseen kontrollointiin. -
Tylsimys: Kyllä näin on. Naisten käsitys tietosuojaseikoista on joskus hämmästyttävä. En voi edes lainata kännykkää vaimolle minuutiksi ilman että hän menee selaamaan mun työsähköposteja. Joten pakko pitää kännykkä tiukasti lukittuna kotona ollessa. Ero varmasti tulossa kun mulla on hänen mielestään kännykkä [...]
Miesten käsitys naisten käsityksistä on joskus hämmästyttävä. :D Tää urkkiminen on taas niitä asioita, joihin syyllistyy ihmisiä todellakin kaikista sukupuolista. Ehkä kannattaa keskustella asiasta vaimon kanssa... -
Oman puhelimeni puoliso saanee auki (jos muistaa vielä numeron), mutta työpuhelimen suojanumeroa en ole kertonut. Ehkä mun kaikki salasuhteet on sitten siellä... Mutta siinä kyllä menee raja, vaikka en millään usko että menisi sitä sorkkimaan.
-
Mitä siellä puolison puhelimessa on niin mystistä että sitä pitää päästä tutkimaan? Tainalle voisin kertoa että on mahtavaa elää pitkässä (kohta 20v) suhteessa jossa ei tarvitse kytätä toista ja luottamus pelaa. Tainan puolisolle jaksamisia.
-
Jos on työnantajan maksama puhelin, se pidetään lukittuna ihan työnantajan käskystä. Eikä koodia periaatteessa saisi kertoa muille. Kokeilepa pinkki sellaista suhdetta.
-
Tuleeko noi toisten puhelimia kaivavat ajatelleeksi, että siinä voi tapahtua useampi rikos? Meillä on kotona ihan työpuhelimet, niin ei kummankaan pidä mennä lukemaan toisen työviestejä, seurauksena saattaisi olla muutakin kuin vain pikku ahdistus. Muuten meillä molemmat kyllä tietävät toistensa pin-koodit, ehkä varmuuden vuoksi, mutta tässä muutamien vuosien suhteen aikana olen ehkä kerran vastannut puolison puhelimeen hänen ollessaan estynyt. Että siinä ne urkkimiset.
-
Itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa puolisoni viestit. Siellä ei taatusti ole mitään minulle kuuluvaa. Jos olisi, hän olisi kertonut (tai viesti olisi tullut suoraan minulle). Kuvittelen, ettei miestänikään kiinnosta minun puhelimeni. Hänen salasanoistaan (eikö nykyään kaikissa puhelimissa ole sellaiset, joten varmaan hänelläkin) minulla ei ole mitään tietoa. Tuskin hänkään tietää minun salasanaani. Mutta vaikka minulla ei mitään salasuhteita tai muuta salattavaa sinänsä olekaan, niin kyllä haluan pitää omani ja ystävieni väliset keskustelut yksityisinä. Jos ystäväni kertoo minulle esimerkiksi avio-ongelmistaan tai naistentaudeistaan tai kuukautiskivuistaan tms. se ei todellakaan kuulu minun miehelleni. Enkä välttämättä koe itsekään tarvetta kertoa jokaista ajatustani miehelleni. En halua, että edes täysin viattomia keskustelujani luetaan ilman lupaani. Jos tuo sitten tarkoittaa sitä, että minulla on salattavaa, niin olkoon niin. Hyvin on silti pärjätty yhdessä jo yli 20 vuotta, joten eiköhän vielä viiden vuoden päästäkin.
-
Sitä paitsi… on OK VAIKKA OLISI SALATTAVAA. Koska salattava ei tarkoita samaa kuin että kyseinen asia olisi toista kohtaan väärin. Itse ainakin salaan monenlaisia ajatuksiani jotka tavalla tai toisella löytyy koneeltani ja puhelimeltani, mukana on tarinoita ja laulun sanoja ja vaikka mitä, ja ihan rehellisesti voin tunnustaa nimenomaan salaavani ne. En ole noita asioita kumppanille velkaa.
-
Tornipöllö: Viis noista muista, itse tahtoisin olla kuulemassa, kun Taina itse kertoo viiden vuoden päästä että miten parisuhde meni noin niinkun omasta mielestä.
Mä haluisin tietää onko Tainalla ystäviä enää 5 vuoden päästä. Teini-iän jälkeen en oo muutenkaan jaksanut ihmisiä joiden yksilöllisyys katoaa parisuhteessa. -
Olen itse monesti sanonut ystävilleni, jotka ovat kertomassa jotain "et sitten kerro kenellekään"-asiaa minulle, että en sitten edes halua tietää siitä. Tarkennan kyllä ensin että onko kyse jostain moraalittomasta/rikollisesta tms jutusta, sillä en halua siitä ahdistusta itselleni, jota en edes saisi purkaa kenellekään. Näiden salaisuuksien jakajat kertovat ne itse eteenpäin, koska haluavat jonkun toisen jakamaan taakkaansa ja kaiketi se kuuluu ystävyyteenkin jossain mielessä, mutta tunnen itseni jo sen verran hyvin, että osaan sanoa kiitos ei.
-
Mun exällä oli Tainan ajatusmaailma. Syystäkin exä. Sain monta kertaa kiinni urkkimasta mun puhelinta, kun kävin vaikka vain kusella. Sanoin monta kertaa sille samat jutut, että puhelimesta löytyy esim. ystävien yksityisasioita. Eihän tuollaiset kuuntele, syyttää mua vielä eronkin jälkeen siitä miten kauheesti salailin asioita ja "toivottavasti tajuun näyttää uudelle miehelle ajoissa" (puhelimeni sisällön, tms. siis). Eipä tuo uusi mies ole ikinä edes pyytänyt nähdä, koska ei ole vainoharhainen mustasukkainen hullu. :---) Joten TLDR; jos puolisos vetää perseestään perättömiä mustasukkaisuuksia ja urkkii sun puhelinta, juokse lujaa.
-
traumcity: Mieluummin parisuhde joka kestää vartin, mutta säilytät oikeutesi yksityisyyteen kuin 5 vuotta toisen puhelimen tutkimista gestapo-Tainan kanssa. Tai no mieluummin otan vaikka turpaan kuin tuon jälkimmäisen.
Todennäköisesti Tainalta saa molemmat, kyyläyksen ja turpaan. Mustasukkaisuushan on persoonallisuushäiriön oire. -
-
En ymmärrä Tainan kaltaisia ihmisiä. Kyllä mekin tiesimme exän kanssa toistemme salasanat puhelimiin, mutta ei ikinä tullut mieleenkään käydä katsomassa toisen viestejä tai muutakaan sisältöä, sama toisinpäin. Eikä todellakaan jaettu kaikkia asioita toisillemme, vaikka paljon keskustelimmekin asioista. Keskustelemme edelleen aktiivisesti toistemme kanssa, eikä kumpikaan ole vaihtanut salasanoja puhelimista.
-
Meillä on molemmilla työpuhelimen, silti voi ihan hyvin huutaa toiseen huoneeseen tai kysyä jos toinen ajaa: "mikä se sun puhelimen koodi oli, kun haluan vaihtaa Spotifyn kappaleen" ei tulisi kummallekaan mieleen tehdä muuta kuin vaihtaa se kappale tai mitä sanoikaan tekevänsä, tai mennä sanomatta toisen puhelimelle. En siltikään muista ulkoa puolison koodia, koska tilanteita sattuu varsin harvoin. Jos tuossa tilanteessa toinen yrittäisi estää puhelimen käyttöä olisi se mielestäni epäilyttävää, kun aina aiemmin on sopinut. Toisaalta jos sanoisi vaikka, että tekee sen itse, kun siellä on työposti auki, niin toki olisi ihan ok.
-
Tässä keskustelussa on nyt ihan aiheestakin ruodittu paljon mustasukkaisten exien käytöstä. Mustasukkaisuus ja sen myötä huonosti käyttäytyminen (jopa luottamusrikokset, kuten toisen puhelimen tonkiminen) on sen verran yleistä, että näitä lukenee moni itsekin mustasukkaisesti käyttäytyvä. Teille haluaisin sanoa tämän; mustasukkaisesta ja vainoharhaisesta käytöksestä voi parantua. Se on aluksi vaikeaa, sillä itsetutkiskelua pitää tehdä paljon ja kumppanille pitää oppia puhumaan tunteistaan ja peloistaan avoimesti, mikä ainakin itseäni hävetti valtavasti. Myös omat aikaisemmat virheet pitää antaa itselleen lopulta anteeksi. Mutta tuo työ on kaiken sen vaivan arvoista, tuntuu tosi hyvältä kun mustasukkaisuus ei enää syö sisältä. Sä pystyt siihen ja olet sen arvoinen!
-
Mua alkoi ihan ahdistamaan tuo Taina ja hänen kaltaiset ihmiset. Mietin vaan kuinka paljon minäkin olen luottamuksellisia tietoja jakanut jollekin ystävälleni ja jos he jakaisivat niitä eteenpäin puolisolleen ilman lupaani, niin olisivat äkkiä entisiä ystäviä. Onneksi ne harvat ihmiset joille uskoudun, ovat sellaisia, joihin voin luottaa. Sama pätee toisin päin. Minulla ei ole puhelimessani mitään mistä puolisoni pitäisi huolestua tai olla mustasukkainen, eikä minulla ole häneltä salattavaa, mutta mm. ystävieni lähettämät viestit ovat sellaisia, jotka eivät vain kuulu kolmannen osapuolen luettaviksi.
-
Myötätunnoton hilleri: Tässä 15 vuotta ollut naimisissa ja siitä älykännyaikaa ollut se.. suurimmaksi osaksi. Ei ole vielä mitään tarvetta tullut puolison puhelimelle. En tiedä koodeja,eikä hän tiedä mun.en tiedä salasanaa hänen tietokoneelle eikä hän mun. Yleensä kyl molemmat koneet on auki, mutta kummallakaan ei ole [...]
Aina kyse ei ole edes omista asioista. Esimerkiksi minun puhelimessani on asioita, jotka eivät todellakaan kuulu puolisolle. Siellä on mm. googlen autentikaattorisovellus, jota tarvitaan työpaikan järjestelmiin kirjautumiseen. Sillä pääsee myös työsähköpostiin, joka on ehdottomasti tarkoitettu vain työtekijälle itselleen, eikä hänen perheenjäsenilleen. Vaimoni puhelimessa puolestaan on sovellus, jolla välitetään luottamuksellisia (ei varsinaisesti salaisia) viranomaisviestejä. Meidän molempien työnantaja edellyttää kirjallista sitoutumista siihen, että puhelinta ei luovuteta ulkopuolisille. Puhelimen pitäminen avoimena voisi olla irtisanomisperuste, jos asia paljastuisi työnantajalle. On aika selvää, että tuollaista mustasukkaista epäluottamusta, jossa puhelin on pidettävä avoimena, ei voi olla taloudessa, jossa tehdään vähänkään vastuullisempaa työtä. Tuosta tulikin vahva aavistus, että ei taideta Tainan ja hänen hengenheimolaistensa perheissä paljon töitä tehdä. -
Kun seuraa juorujen leviämistä, ei kyllä mitenkään voi uskoa näin monen ihmisen pitävän kavereilta kuultuja "luottamuksellisia" asioita itsellään. Siis tottakai kaikki kysyttäessä sanoo ettei ole kertonut kellekkään, mutta oikeasti ovat kuitenkin puhuneet niin ikään "luottamuksellisesti" yhdelle tai kahdelle ihmiselle, jotka kertovat sen taas yhdelle tai kahdelle ihmiselle, jne. Parin päivän sisään koko kylä tietää että tuo on taas raskaana, tuo ryösti sen Siwan perjantaina, tuolla on jalkasilsa, tuo sai koulussa nelosen maantiedosta vuonna 86, tjms.
-
Nimi: Minä en ainakaan koe siinä olevan mitään pahaa, että puhun kaikesta puolisoni kanssa, kunhan olen siitä avoin muille. Jos joku ilmoittaa kertovansa minulle luottamuksellista tai arkaluontoista asiaa, niin minäkin ilmoitan pitäväni sen mieluusti salassa kaikilta muilta, paitsi puolisoltani, koska [...]
Tämä tässä. Olemme tietenkin yksilöitä, mutta yhdessä asuvana pariskuntana meidän omat ystävyys-, perhe- jne suhteemme vaikuttavat myös yhteiseen elämäämme, joten meille on luonnollista puhua avoimesti kaikesta mitä meille on kerrottu ja mitä elämässämme tapahtuu. Lisäksi on mukava olla toinen näkökulma asioihin, kuin pelkästään se oma. Tietenkin ystävämme tietävät tästä, ja osaavat olla kertomatta salaisuuksia mitä eivät haluaisi minun/mieheni myös tietävän. -
Ja niille, jotka ovat sanoneet että kaikilla on jotain, mitä he eivät halua puolisonsa tietävän: Ei, ei ole. Mieheni on paras ystäväni, hän tietää minusta kaiken, minä tiedän hänestä kaiken, ja voimme puhua toisillemme mistä asiasta vaan. Enemmänkin kummastuttaa, ettei joku voisi puhua puolisolleen - henkilölle, jota rakastaa ja jonka kanssa jakaa kodin ja elämän - joistakin asioista, tai haluaisi pitää jotain asioita itsellään.
-
Tuhoisa harakka: Eipä ole mitään salattavaa, että periaatteessa vois mies tutkia ihan hyvin vaikka koko puhelimen, jos haluaisi ja sama varmasti toisinpäin, mutta eipä ole ollut tarvetta tai mielenkiintoa siihen. Edellisessä parisuhteessani kävi puoliso tutkimassa kaiken ja kaikesta oli selonteko tehtävä, poisteli [...]
Minun puhelin on ainakin kuin avoin kirja. Mieheni tekee siihen kaikki päivitykset ja asetukset mitä en itse osaa tehdä.Tyrkkään sille vain puhelimeni ja sanon että tekee kaikki mitä pitääkin.Miehellä ei ole mitään mielenkiintoa tutkia puhelintani, kun ei siellä mitään mielenkiintoista edes ole.Mutta pakko myöntää, että edellisessä parisuhteessa oli täysin erilaista.Tiesin, että poikaystäväni pettää minua, kaikki kaveritkin sen tiesivät. Kun kysyin asiaa monesti, sain aina kasan uusia valheita, ja eksä tuntui pääsevän aina tilanteesta luikertemalla. Joku kerta hänen puhelimensa oli auki, ja vilkaisin ensimmäisen viestin, ja siinähän se todiste sitten olikin. Pääsin eroon pettäjäpoikaystävästä.Koskaan en ole sitä sen jälkeen tehnyt, vaikka tiedän että se oli väärin, olen silti onnellinen että tein sen, ja sain selville miten asiat on. Mieheni puhelinta ei ole koskaan tehnyt mieli vilkaistakaan, tiedän ettei siellä ole mitään salattavaa. Eikä minulla ole häneltä. Mieheni on myös ollut suhteessa, jossa toinen osa puoli pettää, kumpikaan ei siis halua tuottaa sitä samaa tuskaa toiselle, mitä on joutunut itse kärsimään. Ja luottamus on meillä 110%Pahoittelut pitkästä tekstistä, joku kohta kuitenkin maukuu, ettei jaksa lukea loppuun. Sitten vain skrollaat seuraavaan. -
Tosikko kiivi: Kun seuraa juorujen leviämistä, ei kyllä mitenkään voi uskoa näin monen ihmisen pitävän kavereilta kuultuja "luottamuksellisia" asioita itsellään. Siis tottakai kaikki kysyttäessä sanoo ettei ole kertonut kellekkään, mutta oikeasti ovat kuitenkin puhuneet niin ikään "luottamuksellisesti" yhdelle tai [...]
Vaikka pidän kyllä ystävieni salaisuudet muuten salassa kaikilta, niin siinä vaiheessa kyllä pettäisin luottamuksen, jos joku kertoisi ryöstäneensä Siwan tai tehneensä jotain saman suuruusluokan rikoksia, pahemmista puhumattakaan. En tosin niistäkään juoruilisi ympäriinsä, vaan menisin suoraan poliisin puheille. Onneksi minun ystäväni eivät harrasta tuollaista tai ainakin osaavat pitää sen minulta salassa, niin ei tarvitse pettää kenenkään luottamusta. -
-
Tosikko ahven: Tämä tässä. Olemme tietenkin yksilöitä, mutta yhdessä asuvana pariskuntana meidän omat ystävyys-, perhe- jne suhteemme vaikuttavat myös yhteiseen elämäämme, joten meille on luonnollista puhua avoimesti kaikesta mitä meille on kerrottu ja mitä elämässämme tapahtuu. Lisäksi on mukava olla toinen [...]
Eli jos ystäväsi kertoo sinulle luottamuksellisesti vaikka saaneensa klamydian, niin sinun mielestäsi asia on sellainen, että se vaikuttaa sinun ja kumppanisi yhteiseen elämään ja siitä on tarpeen kertoa kumppanille? Ja on mukava saada sen kumppanin näkökulma siihen ystävän klamydiaan?
-
"Salaava" puoliso: Aina kyse ei ole edes omista asioista. Esimerkiksi minun puhelimessani on asioita, jotka eivät todellakaan kuulu puolisolle. Siellä on mm. googlen autentikaattorisovellus, jota tarvitaan työpaikan järjestelmiin kirjautumiseen. Sillä pääsee myös työsähköpostiin, joka on ehdottomasti tarkoitettu vain [...]
Muuten ihan hyvä kommentti, mutta lopun päätelmä tuntuu vähän oudolta. Työtä on monenlaista, eikä suinkaan kaikissa lähetellä mitään luottamuksellisia sähköposteja. Se ei silti tarkoita, etteikö nuo työt olisi tärkeitä tai jopa vastuullisia. -
Jotenkin näistä mokista tulee vääjäämättä mieleen siiderivalaat joiden elämä pyörii kotisohvan, sossurahojen ja itsensä muodottomaksi palloksi lihottamisen ympärillä. Ja sitten mietitään mikso läskejä suomalaisnaisia ei arvosteta muualla kuin gambiassa.
-
Tilattava tuhatjalkainen: Minun puhelin on ainakin kuin avoin kirja. Mieheni tekee siihen kaikki päivitykset ja asetukset mitä en itse osaa tehdä. Tyrkkään sille vain puhelimeni ja sanon että tekee kaikki mitä pitääkin. Miehellä ei ole mitään mielenkiintoa tutkia puhelintani, kun ei siellä mitään mielenkiintoista edes [...]
Olen itsekin tehnyt samat; ex-poikaystäväni gaslightasi kuin viimeistä päivää ja väitti vainoharhaiseksi. Tunsin tarvitsevani todisteet joten hain ne (ei tosin tarvinnut kummemmin urkkia, avasin vain hänen koneensa ja laitoin "toisen naisen" nimen hakukenttään. Siinähän ne todisteet olivat; idari oli säilyttänyt kopioita chatlogeista sen naisen nimellä). Nykyisen puolisoni salasanan tiedän noin periaatteessa; hän on kertonut sen varmaan 60 kertaa (kultaseni voisitko vaihtaa Spotifyn biisiä tms). Mutta unohdan sen aina, kun en tarvitse sitä varsinaisesti mihinkään, jos jotain tapahtuu mikä itseäni kiinnostaisi eikä kuulu yksityisyyden piiriin, niin kertoo hän siitä muutenkin. Oma puhelin on pakko pitää lukittuna kun sopparissani niin lukee ja puhelin on työnantajan; koneeni on käytännössä aina auki, mutta ei mies sitä urki, miksi urkkisi. Terveeseen parisuhteeseen kuuluu luottamus, ja siihen kuuluu se, että kerrotaan mitä omassa päässä liikkuu ihan vapaaehtoisesti koska kiinnostaa jutella. Nuorempaa itseäni neuvoisin että turha "tarkistaa" mitään; jos alkaa tuntua siltä, että kaikki ei nyt ole ok, niin poikki vain. Joko vika on toisen käytöksessä tai omassa päässä, mutta oli missä oli, niin ei siitä mitään tule jos ei löydy luottamusta. -
Kykenemätön peura: No en kyllä usko, että kovin moni on rakastunut Ninan mieheen.
Tai omaan mieheensä. Varsinkin kun lukee kuinka helposti nykyään erotaan. -
Väljähkö kettu: Mä oon aina ajatellut, että sellainen ihminen, joka pettää parisuhteessa, pettää kyllä tavalla tai toisella vaikka sitä kyttäisi päivätyönään. Olemalla vmäinen kyylä luultavasti kuitenkin vain edesauttaa sitä, että kunnollinenkaan partneri ei jaksa sellaista kauaa katsella. 🤷♂️ "Mutta kun vähän tekis mieli kuitenkin kattoo sen instan deeämmät"
Lisäksi se pettävä osapuoli voi olla todennäköisemmin itse se kyttääjä kuin ei-pettävä puolisonsa. Siis siinä mielessä, että pettäminen sopii juuri sen pettäjän maailmankuvaan/ymmärrykseen, ja voi siksi helposti epäillä kumppaninsakin uskollisuutta. Vastaavasti uskolliselle kumppanille uskollisuus ja luottaminen on paljon luontevampaa kuin sille pettäjälle.
Kommentoi
Kommentti