Löytötavaratoimisto Facebook, osa 51
Sosiaalisen median voima toimii suuntaan jos toiseenkin.
Seuraava
Näin häikäilettömästi toimii nettihuijari – omalla nimellään. Edellinen
Näin saat porttikiellon ulkomaille. Ehkä.
Näin häikäilettömästi toimii nettihuijari – omalla nimellään. Edellinen
Näin saat porttikiellon ulkomaille. Ehkä.
27 kommenttia
-
Kadonnut lompakko on kuin heitetty kivi, sitä ei saa koskaan takaisin. Paitsi sen heitetyn kiven saa takaisin jos sen käy hakemassa. Mutta lompakot, pöllityt fillarit ja kesäkissat on sellainen luonnonlaki että niitä tulee ja menee eikä niitä jäädä sitten enää murehtimaan jos unohtuu lumihankeen tai jää keskelle tietä. Elämä on tässä ja nyt.
-
Noissa junaan unohteluissa auttaisi, kun porukalla olis ihan yleisessä tiedossa tuo, että kulussa olevan junan konnarille voi soittaa, ja hän kyllä käy keräämässä tavaran talteen. Toki siis itse ei pidä mennä soittelemaan, mutta kuka tahansa VR:n työntekijä voi sen tehdä. Tämä on jopa ihan tavallista, ja koskee myös lähiliikenteen junia (sikäli kuin niissä konnari on).
-
-
Nina on 3 viikkoa etsinyt lompakon omistajaa, mutta ei kerkee soittamaan mihinkään? Eikä aika riitä siihen, että vaikka kirjoittaisi googleen 'löysin lompakon mitä teen'...?
-
Karoliina: Ai että tuli hyvä mieli viimeisestä jutusta!
Niin tuli. Onnellinen loppu Hannan ostosreissulle! -
Karoliina: Nina on 3 viikkoa etsinyt lompakon omistajaa, mutta ei kerkee soittamaan mihinkään? Eikä aika riitä siihen, että vaikka kirjoittaisi googleen 'löysin lompakon mitä teen'...?
Mietin kuinkahan lähelle on jo löytänyt, kun tietää että tyypillä on sisko. Vissiin into loppunut kesken tai mennyt kaikki aika stalkkaamiseen. -
Ymmärretty kenguru: Noissa junaan unohteluissa auttaisi, kun porukalla olis ihan yleisessä tiedossa tuo, että kulussa olevan junan konnarille voi soittaa, ja hän kyllä käy keräämässä tavaran talteen. Toki siis itse ei pidä mennä soittelemaan, mutta kuka tahansa VR:n työntekijä voi sen tehdä. Tämä on jopa ihan [...]
Ei pidä aina paikkaansa. Mulla unohtu huivi junaan ja useampi VRn tyyppi sanoi, että löytötavaroista sit vain kyselemään. Eivät suostuneet soittamaan.Menetetty huivi, ei sieltä löytötavarafirmasta mitään viitti kysellä, on sen verran tyyristä. -
-
Karoliina: Nina on 3 viikkoa etsinyt lompakon omistajaa, mutta ei kerkee soittamaan mihinkään? Eikä aika riitä siihen, että vaikka kirjoittaisi googleen 'löysin lompakon mitä teen'...?
Joo, en tiedä pystyykö naistenhuoneelle kirjottamaan ja lukemaan useita kommentteja ja vastailemaan niihin kesken työpäivän 4kk lapsen ja taaperon kanssa rampaten toisella paikkakunnalla samanaikaisesti ja stalkkailemaan jostain lähteestä missä tyyppi tai sen sisko asuu. Ja mieskin olisi, mutta ilmeisesti niin putkiaivoinen, ettei voi siellä työmatkallakaan soittaa yhtään mihinkään kun pitäisi kävellä/pyöräillä/jotain ja puhua samaan aikaan ja lopun aikaa sitten varmaan vaan tuijottaakin tyhjyyteen kun toinen hoitaa työt ja lapset ja käy toisella paikkakunnalla samaan aikaan. Onko näissä joku juttu, että pitää päästä ilmoittamaan julkisesti jonnekin, että hei huomatkaa kaikki kuinka olen hyvää tekoa tekemässä tässä ja palauttamassa löytynyttä lompakkoa kun vaan nyt suurieleisesti ilmoittaen löytäisi henkilön jolle palauttaa. Voi samalla laittaa useampaan ryhmään ja omalle seinälle, että mahdollisimman moni huomaa. Vai kuvitellaanko sitä, että niin saa helpommin tai isomman palkkion kun sen antaa suoraan? -
Ymmärretty kenguru: Noissa junaan unohteluissa auttaisi, kun porukalla olis ihan yleisessä tiedossa tuo, että kulussa olevan junan konnarille voi soittaa, ja hän kyllä käy keräämässä tavaran talteen. Toki siis itse ei pidä mennä soittelemaan, mutta kuka tahansa VR:n työntekijä voi sen tehdä. Tämä on jopa ihan [...]
Todella hyvä tuuri saa olla, että saa kiinni konnarin, joka suostuu jonkun random ihmisen löytötavaroita säilyttämään. Sen verran mitä omasta ja tuttujen kokemuksesta tiedän, niin nykyään sieltä saa samantien vastauksen, että Suomen Löytötavarapalvelusta saa kysellä. Ja seuraavaksi, jos jaksaa googlettaa kokemuksia kyseisestä "palvelusta", niin huomaa, että tavaran saaminen sieltä on liki mahdotonta tai ainakin järjettömän kallista. Kalliita puheluita mm. pitkitetään väkisin ja lyödään luuria korvaan, jotta asiakas joutuu soittamaan uudelleen. Eli yhteenvetona: minne ikinä unohdatkin tavaroitasi, niin älä ainakaan junaan. -
Urbaani kuormaeläin: Ei pidä aina paikkaansa. Mulla unohtu huivi junaan ja useampi VRn tyyppi sanoi, että löytötavaroista sit vain kyselemään. Eivät suostuneet soittamaan. Menetetty huivi, ei sieltä löytötavarafirmasta mitään viitti kysellä, on sen verran tyyristä.
Ei se sitten kovin kallis tai tärkeä huivi ollut. -
Ei täsmää jotenki tuo, että molemmat olleet töissä ja sit on kuitenki 4kk vanha vauva
-
Päivä vinkki: jos löydät maasta lompakon, avaimet tai muuta vastaavaa ja sinulla ei ole mitään aikomusta palauttaa sitä, jätä se siihen maahan. Usein omistaja huomaa aika nopeasti sen puuttumisen ja saattaa lähteä kulkemaansa reittiä takaisinpäin ja etsimään omaisuuttaan.
-
-
Niin monta omaa oranssia haravaa livahti taloyhtiön tarkoituksiin, että ymmärrän Vesaa. Nyt minulla on ollut monta vuotta kaksi haravaa, joihin on kirjoitettu Vesan tyyliä mukaillen: Tämä on Sisuliinin oma harava.
-
Ninan ”vetkuttelu” ei ole mitenkään ainutlaatuista: Taannoin kadotin autoni avaimen kaupungilla, pudonnut taskusta tod.näk. Olin yhteydessä löytötavaratoimistoihin. Sain vastauksen, että 90% tapauksista avaimet löytyvät, mutta pidempi aika menee siihen, että löytäjä toimittaa löytämänsä tuotteen edelleen. Kuulemma tähän menee keskimäärin 2-3 viikkoa. Suurin syy ”vetkutteluun” on toimistojen aukioloajat, jotka eivät nk. virkatyöaikaa tekeviä palvele.
-
Eikö ketään muuta jääny häiritsemään se, missä Hanna itse oli, ja missä vaiheessa kassi junaan unohti, kun se niin nopeasti löytyi? Jäi pois Suonenjoella vai täh?
-
traumcity: Kadonnut lompakko on kuin heitetty kivi, sitä ei saa koskaan takaisin. Paitsi sen heitetyn kiven saa takaisin jos sen käy hakemassa. Mutta lompakot, pöllityt fillarit ja kesäkissat on sellainen luonnonlaki että niitä tulee ja menee eikä niitä jäädä sitten enää murehtimaan jos unohtuu lumihankeen tai jää keskelle tietä. Elämä on tässä ja nyt.
No ni, nyt en enää olekaan samaa mieltä. ei sitä onnea kauan kestänyt. -
Hanakka seepra: Ei täsmää jotenki tuo, että molemmat olleet töissä ja sit on kuitenki 4kk vanha vauva
Elä ajattele sitä liian kauan -
Rusehtava neuvonantaja: Ninan ”vetkuttelu” ei ole mitenkään ainutlaatuista: Taannoin kadotin autoni avaimen kaupungilla, pudonnut taskusta tod.näk. Olin yhteydessä löytötavaratoimistoihin. Sain vastauksen, että 90% tapauksista avaimet löytyvät, mutta pidempi aika menee siihen, että löytäjä toimittaa löytämänsä tuotteen [...]
2-3 viikkoa kateissa olleilla avaimilla ei vaan usein tee enää mitään, kun on jo ehditty vaihtaa lukot. Sama lompakot. Onhan sieltä ne puolison/lasten kuvat kiva saada takaisin mutta kortit sun muut on varmasti jo uusittu (käteistähän löytölompsissa ei "jostain syystä" yleensä ole). -
Listaamaton etana: Todella hyvä tuuri saa olla, että saa kiinni konnarin, joka suostuu jonkun random ihmisen löytötavaroita säilyttämään. Sen verran mitä omasta ja tuttujen kokemuksesta tiedän, niin nykyään sieltä saa samantien vastauksen, että Suomen Löytötavarapalvelusta saa kysellä. Ja seuraavaksi, jos jaksaa [...]
Huomasin saman, kun kännykän laturi jäi junaan. Olisi pitänyt maksaa siitä uuden hinta, että olisin saanut takaisin. -
Muodokas vihannes: Huomasin saman, kun kännykän laturi jäi junaan. Olisi pitänyt maksaa siitä uuden hinta, että olisin saanut takaisin.
Itsellä jäi läppärin laturi. Tiedä sitten oliko joku muu sen napannut sieltä mukaansa, mutta ainakin löytötavarapalvelu otti onnellisena palvelumaksun ja ilmoitti ettei löydy. Ja sattui olemaan vieläpä nimitarra laturissa. -
Höhlä kenguru: Itsellä jäi läppärin laturi. Tiedä sitten oliko joku muu sen napannut sieltä mukaansa, mutta ainakin löytötavarapalvelu otti onnellisena palvelumaksun ja ilmoitti ettei löydy. Ja sattui olemaan vieläpä nimitarra laturissa.
Otti palvelumaksun siis mistä, jos ei sun tavaroita edes ollut löytynyt? -
Karoliina: Nina on 3 viikkoa etsinyt lompakon omistajaa, mutta ei kerkee soittamaan mihinkään? Eikä aika riitä siihen, että vaikka kirjoittaisi googleen 'löysin lompakon mitä teen'...?
Mulle jäi jotenkin sellanen olo, että kyse on ennemmin tajuamisesta. Ei siis ole hoksannut soittaa löytötavaratoimistoon tai viedä poliisiasemalle. Mikä on tietenkin aivan mielettömästi kummallisempaa kuin se, ettei olisi ollut aikaa. -
-
Ymmärretty kenguru: Noissa junaan unohteluissa auttaisi, kun porukalla olis ihan yleisessä tiedossa tuo, että kulussa olevan junan konnarille voi soittaa, ja hän kyllä käy keräämässä tavaran talteen. Toki siis itse ei pidä mennä soittelemaan, mutta kuka tahansa VR:n työntekijä voi sen tehdä. Tämä on jopa ihan [...]
Mä tein kerran sillein tyhmästi, että jätin hektisen työpäivän työläppärin lähijunaan. VR ei ollut millään tavalla avuksi, vaikka soitin sinne aspaan heti huomattuani (eli juna oli vielä kulussa kohti määränpäätä - ilmoittivat vain aspasta että juna siivotaan päätepysäkillä ja tavarat viedään löytötavarapisteeseen). Kysyin eivätkö voi muuten auttaa, eivät voi, kun tämä on toimintatapa. Onneksi junassa oli töissä ihmisystävällinen konnari, joka oli junan tultua määränpäähän huomannut laukun, näki läppärin kannessa meidän työpaikan helpparin numeron ja soitti sinne, mistä oltiin yhteydessä sitten minuun. Sain läppärin takaisin seuraavalla junalla (kävin hakemassa asemalta, konnari ojensi sen junasta). Pisteet konnarille, ja lampaanp****t VR:n toimintatavoille. -
Kaaleppi: Eikö ketään muuta jääny häiritsemään se, missä Hanna itse oli, ja missä vaiheessa kassi junaan unohti, kun se niin nopeasti löytyi? Jäi pois Suonenjoella vai täh?
En kestä kauanko itse mietin tätä, kun se oli ostoskassi (mulla tuli mieleen ruoka, toki voi olla vaikka juuri shoppailtuja tuliasia tms.) Mutta niin, jäät itse pois junasta, kassi jää sinne, mistä asti lähdet sitä sitten vielä hakemaan takaisin ajallaan kun olet junalla liikenteessä, ehkä siellä sitten oli jotain arvokkaampaa kuin päivittäistavara ostokset jotka säilyi sitten jossain Kuopion asemalla? :D mene ja tiedä -
Maksuunpantu maahinen: Mä tein kerran sillein tyhmästi, että jätin hektisen työpäivän työläppärin lähijunaan. VR ei ollut millään tavalla avuksi, vaikka soitin sinne aspaan heti huomattuani (eli juna oli vielä kulussa kohti määränpäätä - ilmoittivat vain aspasta että juna siivotaan päätepysäkillä ja tavarat viedään [...]
Lähijunissa ei ole omaa konnaria, joten siellä ei millään varmuudella ole ketään, joka sen läppärin voisi ottaa hoitaakseen. Nyt kävi tuuri ja paikalle sattunut konnari oli avuliaalla tuulella. Se, ettei asiakaspalvelu ollut kovin avulias ei siis johdu vain siitä, ettei haluta auttaa.
Kommentti