Parisuhdeterapiaa, osa 4
Hauskanpito ei kuulu avioliittoon.
Seuraava
Pohjoiskarjalainen oravakeitto ja muut perheruoat. Edellinen
Prisma repäisee: miesten uima-asumuoti kertaheitolla uusiksi.
Pohjoiskarjalainen oravakeitto ja muut perheruoat. Edellinen
Prisma repäisee: miesten uima-asumuoti kertaheitolla uusiksi.
93 kommenttia
-
Löydä verta toisen vaatteista. Eka reaktio ei tietenkään onko toiselle sattunut jotain vaan et onko petetty. Joo-o.
-
Harvemmin tulee vastaan noin hyvää malliesimerkkiä sieluttomasta ihmisestä kuin Elina.
-
-
On kyllä Elinan elämä ankeeta kun ei siedä edes aviomiestään. Jessus.
-
Onkohan toi Elina minun serkun vaimo, hän on naimisissa vain koska on olemassa käsite avioliitto ja ei voi silminnähden sietää serkkuani ja en ole ikinä nähnyt hänen hymyilevän, en edes heidän häissään. Oman kumppanini kanssa meidän tärkeimmät piirteet nimenomaan on et meillä aina hauskaa yhdessä, hassutellaan ja vitsaillaan. Oltiin sitten kahdestaan tai lasten kanssa.
-
Mennyt laama: Harvemmin tulee vastaan noin hyvää malliesimerkkiä sieluttomasta ihmisestä kuin Elina.
Juu ei tiedä sääliäkö puolisoa, Elinaa vai kumpaakin. Tai vissiin pitäisi sääliä ihmisiä, jotka ajattelevat että puolison kanssa voi olla hauskaa. -
No en kyllä ole itsekään ajatellut, että avioliitossa olisi hauskuus se juttu. Tai saa olla hauskaakin, mut en ole kovin romanttinen itse, ja avioliitossa tärkeämpiä asioita on sellaiset asiat, jotka on pysyvämpiä. Hauskat jutut tulee ja menee, ei aina oo hauskaa. Eikä aina voi sietää toista. Mut oon itse varautunut sietämään pitkiäkin hauskuudettomia aikoja, koska itselle avioliitossa on pysyvyys se juttu. Siks ei kannata liikaa tuijotella tunteita. Ennen tätä "loppuelämän parisuhdetta" se hauskuus oli varmaan ykköskriteeri, ja siksi seuralaiset vaihtui tiuhaan. Niistä sai sen minkä sai, eikä se enää riittänyt itselle. Tässä kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen alkaa hiljalleen tuntua siltä, että elämässä on kuin onkin jotain pysyvää. Mut ainakin omalla kohdalla on pitänyt karistaa kaikki kuvitelmat täydellisestä puolisosta ja parisuhteesta, ja hyväksyä juurikin se arkisuus. Olisin tässä, vaikkei olisi hauskaa. Ja kas kummaa, se arki onkin täynnä romantiikkaa ja hauskuutta, kun ei tarvitse yrittää liikaa.
-
Se on sellainen homma, jotta jos ei minulla ole hauskaa niin saa olla kyllä kellään muullakaan.
-
-
Jos käy nii että joutuu naimisiin tai joutuu ottaa puolison kotiin asuun nii eihän sitä oikeesti jaksa jaskakaan, siitä lähtee se kaikki hienous pois. Siksi itte kylvän siementä miten sattuu enkä välitä vaikka kävis vahinkojakin sillä ei mulla oo varaa mitää elareita maksaa vaikka ehkä akat alkuu nii luuleekin.
-
Pitäisikö Elinan ja Markun lyödä hynttyyt yhteen, niin heillä voi sitten olla kurjaa yhdessä? Tulee Marjan puolesta jotenkin paha mieli. Voihan noita kaikkia tehdä yksinkin, mutta ikävää, jos on halunnut kumppanin, jonka kanssa voisi tehdä asioita ja sitten toista ei kiinnostakaan mikään.
-
Kaukaa viisas papukaija: Onkohan toi Elina minun serkun vaimo, hän on naimisissa vain koska on olemassa käsite avioliitto ja ei voi silminnähden sietää serkkuani ja en ole ikinä nähnyt hänen hymyilevän, en edes heidän häissään. Oman kumppanini kanssa meidän tärkeimmät piirteet nimenomaan on et meillä aina hauskaa yhdessä, [...]
No ihme arvotyhjiössä sinäkin elät, että jotain hauskaa vaan haetaan.Mököttäisit sinäkin nyt vaan niin kun kunnolliset ihmiset! -
No nyt sain viimein vastauksen, kun ollaan miehen kanssa mietitty, että onkohan kaikilla pariskunnilla keskenään yhtä kivaa kuin meillä. Järkeiltiin että varmaan pakko olla, eihän ne muuten yhdessä olisi. Mutta väärässä näemmä oltiin. Ihmetyttää tuo pysyvyyden korostaminen hauskuuden kustannuksella. Ilo, hassuttelu ja yhteiset jututhan nimenomaan sitoo yhteen. Itse kaahaan töistäkin kotiin maksiminopeudella, kun haluan päästä äkkiä taas nauramaan pissat housussa puolison jutuille ja omillekin. Surullista ajatella, että joku pari ei koe syvää yhteenkuuluvuutta. Ainakin minulle se on yksi elämän parhaista asioista ja niin hienoa että vaikea edes kuvailla.
-
-
Tuoksuva pöllö: No en kyllä ole itsekään ajatellut, että avioliitossa olisi hauskuus se juttu. Tai saa olla hauskaakin, mut en ole kovin romanttinen itse, ja avioliitossa tärkeämpiä asioita on sellaiset asiat, jotka on pysyvämpiä. Hauskat jutut tulee ja menee, ei aina oo hauskaa. Eikä aina voi sietää toista. Mut oon [...]
Mä ajattelen ihan samoin. Miksi elämän pitäisi olla mukavaa kun se voi olla ankeetakin? Asuntolaina ja diabetes pysyvät, samoin puoli ysin uutiset ja murahteleva puoliso. Avioliitossa on tärkeintä se, että toinen siinä vierellä on myös niin alistunut olosuhteiden orja, että samaa vesivahinkoa tapetissa jaksaa kanssani ihmetellä ja kohta onkin sitten jo aika kuolla.Se on hyvin käytetty elämä se, hauskuus loppuu aina aikanaan joten miksi edes yrittää viihtyä. Hyvä kumppani on kuin kivi kumpparissa, kulkee aina mukana ja sukassa on reikä.Yhdessä kun rakennetaan talo keskelle peltoa, kehto katkeruudelle ja hauta hauskanpidolle, niin eipä ainakaan tarvitse pelätä jäävänsä lopulta yksin. -
Köyhä rätti: No nyt sain viimein vastauksen, kun ollaan miehen kanssa mietitty, että onkohan kaikilla pariskunnilla keskenään yhtä kivaa kuin meillä. Järkeiltiin että varmaan pakko olla, eihän ne muuten yhdessä olisi. Mutta väärässä näemmä oltiin. Ihmetyttää tuo pysyvyyden korostaminen hauskuuden [...]
Jep, ja noita lukiessa tulee mieleen, että hauskuutta vois olla vain silloin kun sitä järjestetään ja sen eteen pitäis jotenkin nähdä vaivaa. Mutta oikean ihmisen kanssa elämä ja arki voi olla hauskaa ilman sen kummempaa yrittämistä. Ihan vaan siksi, että huumori kohtaa ja ne arkiset asiat on mukava jakaa juuri sen ihmisen kanssa. Yksi syy siihen miksi oman puolisoni kanssa meillä on niin vahva side, on nimenomaan siinä että tehdään asioita yhdessä, keskustellaan ja nauretaan. Meillä on ihan omanlainen huumori ja jutut jotka vain me tajutaan, ja muut katsoo meitä välillä kummasti kun eivät tajua meidän juttuja. 😅 -
Satun suhteessa on luottamus kohdillaan. 😬 Mitä jos vaikka kysyis mieheltään mistä se veri on tullut? Jos kyse ois mun miehestä, oisin kysellyt vaan että oliko kivaa ja onko krapula.
-
Jotkut vissiin vaan elää sitä vanhanaikaista mallia, että mennään naimisiin sen kanssa, joka on kylästä vähiten perseestä, tehdään talo ja lapset ja sitten kuollaan. Olen tosielämässäkin törmännyt ihmisiin, joka juuri ja juuri sietää puolisonsa, mutta näin on aina tehty niin tehdään samoin, koska ei omassa maailmassa ei ole muita vaihtoehtoja.
-
Miten ylipäätään ihminen päättyy parisuhteeseen/naimisiin jonkun kanssa, jonka kanssa sillä ei ole kivaa?
-
En vaan ymmärrä, miksi tämä Elina on mennyt tämän henkilön kanssa naimisiin ylipäätään? Jos ei ole mitään yhteistä ja ei voi edes keskustella niin mitä helvettiä se on? Oliko vaan nyt pakko valita se Erkki Pekka kun se osoitti kiinnostusta, että saa suvun jatkumaan ja lapsista kasvatettua samankaltaisia. Ei hyvää päivää.
-
Tuoksuva pöllö: No en kyllä ole itsekään ajatellut, että avioliitossa olisi hauskuus se juttu. Tai saa olla hauskaakin, mut en ole kovin romanttinen itse, ja avioliitossa tärkeämpiä asioita on sellaiset asiat, jotka on pysyvämpiä. Hauskat jutut tulee ja menee, ei aina oo hauskaa. Eikä aina voi sietää toista. Mut oon [...]
Niinpä. Tunteet pois, kun kyse on avioliitosta! -
Tuoksuva pöllö: No en kyllä ole itsekään ajatellut, että avioliitossa olisi hauskuus se juttu. Tai saa olla hauskaakin, mut en ole kovin romanttinen itse, ja avioliitossa tärkeämpiä asioita on sellaiset asiat, jotka on pysyvämpiä. Hauskat jutut tulee ja menee, ei aina oo hauskaa. Eikä aina voi sietää toista. Mut oon [...]
Tää on jotenkin outo kommentti. Ei tietenkään aina ole hauskaa, ei kenelläkään ole aina ja koko ajan hauskaa. Eikä edes pitäisi olla, käsittääkseni kaikenmaailman surut ja stressit kuuluu elämään. Mutta kyllähän nyt pysyvässäkin parisuhteessa ihan kohtuullinen oletus on, että pääsääntöisesti yhdessä on kivaa?Varmaankin tässä nyt menee hauskuuden määritelmät ihmisillä vähän ristiin tai jotain, tai sitten en tajua. Mutta siis itsekin olen ollut kymmenen vuotta parisuhteessa, ja totta kai on ollut aikoja, ettei ole ollut erityisen hauskaa. Semmoista se nyt elämä välillä on. Mutta ainakin meillä se motivaatio niiden ikävämpienkin asioiden ja aikojen setvimiseksi on juuri se, että me tiedetään kuinka hauskaa meillä yhdessä voi olla. Jolloin ne ikävät jutut käsitellään, ja sitten on taas hauskaa.Eihän pysyvyys nyt kait sentään ole mikään itseisarvo kuitenkaan, jos se yhdessä pysyminen ei noin pääsääntöisesti ole mukavaa? -
Erotaanko nykyään sen takia niin helposti, koska aina pitäis olla hauskaa ja kivaa?
-
-
Oi että kun alko ihan ahdistamaan tommonen pariauhde. Mulle se huumorintaju ja hauskuus on niitä tärkeimpiä asioita avioliitossa/ylipäätään toisessa ihmisessä.
-
Hämmentää millasta elämää toiset elää. Mulla on hauskaa parisuhteessa ja jos ei olis, en kyllä haluais sitä jatkaa. Mulla on hauskaa myös töissä. Omia lapsia ei ole, joten en voi sanoa olisiko omien lasten kasvatus hauskaa. Tosin kasvatan työkseni toisten lapsia ja lapset nimenomaan on se hauska osa töissä, joten aika varmasti mulla olisi äitinäkin hauskaa.
-
Tuoksuva pöllö: No en kyllä ole itsekään ajatellut, että avioliitossa olisi hauskuus se juttu. Tai saa olla hauskaakin, mut en ole kovin romanttinen itse, ja avioliitossa tärkeämpiä asioita on sellaiset asiat, jotka on pysyvämpiä. Hauskat jutut tulee ja menee, ei aina oo hauskaa. Eikä aina voi sietää toista. Mut oon [...]
Me nauretaan puolison kanssa yhdessä joka päivä, monta kertaa. Ollaan silti vakavissamme. Ja yhdessäkin oltu sen 10 vuotta. Mutta molempien arvoihin kuuluu, että hauskaa voi ja pitää olla. Kaikki ei vain arvosta samoja asioita. -
Karoliina: Miten ylipäätään ihminen päättyy parisuhteeseen/naimisiin jonkun kanssa, jonka kanssa sillä ei ole kivaa?
Koska "hänellä on arvoja". -
Meidänkin tuttavapiirissä on pari sellaista pariskuntaa, jossa it-alan mies "löysi" hoitajavaimon ja menivät naimisiin ja 2,5 lasta ja audi ja labbis - eivätkä ikinä hymyile toisilleen. Edes niissä itse järjestämissään kaveriporukan avec-saunailloissa joissa kumminkin kaikki muut räkättää nauraa yhdessä. Istuvat vierekkäin naama peruslukemilla, rouvalla hieman resting bitch facea pukkaa.
-
Eikös se ollut niin että jopa puolet avioliitosta päättyy eroon. Alku huuma on kivaa, mutta sitten kun itse arki alkaa, niin siinähän sen todellisuuden näkee kestääkö liitto. Nykyään onkin näitä "avoimia" suhteita että kohtaan varmaan ollaan myös naimisissa monen kanssa yhtä aikaa.
-
Siirretty hilleri: Juu ei tiedä sääliäkö puolisoa, Elinaa vai kumpaakin. Tai vissiin pitäisi sääliä ihmisiä, jotka ajattelevat että puolison kanssa voi olla hauskaa.
Elinan lapsia. -
Sitoutunut karhu: Eikös se ollut niin että jopa puolet avioliitosta päättyy eroon. Alku huuma on kivaa, mutta sitten kun itse arki alkaa, niin siinähän sen todellisuuden näkee kestääkö liitto. Nykyään onkin näitä "avoimia" suhteita että kohtaan varmaan ollaan myös naimisissa monen kanssa yhtä aikaa.
Mä olen siinä suhteessa outo, että olen nähnyt tuon aina parjatun avioerojen lisääntymisen sikäli vain positiivisena juttuna, että mun käsitys ihan oikeasti oli monesta varsinkin vanhemman sukupolven ihmisestä sellainen, että on vaan silloin menty naimisiin, kun on ajateltu että se on se elämän tarkoitus ja aina parempi kuin olla yksin. Sitten vaikka se toinen on kuinka juoppo tai hullu hakkaaja tai ei vaan kerta kaikkiaan tosiaan yhtään käy ajatukset yksiin, niin siinä suhteessa on väkisin vaan oltava, kun olisi noloa ja kauheaa olla yksin ja vielä nolompaa ja kauheampaa mennä eroamaan. Se ensimmäinen kylästä löytynyt vähiten huonon vaihtoehdon kanssa on vaan lyöty hynttyyt yhteen koska niin kuuluu tehdä. Sitten tulee juuri näitä todella kyynisiä ihmisiä, jotka näkee sen parisuhteenkin vaan välttämättömänä pahana ja kuvittelee että ihmisten arvomaailmaan nyt vaan pitää kuulua se asenne, että naimisissa ja lapset pitää olla tiettyyn ikään mennessä, kenenkään ei kuitenkaan kuulu olla onnellinen. Todella surullinen ajatus, että joku ei koe sitä onnea ollenkaan parisuhteestaan. Jos olisin jäänyt yhteen opiskeluaikojen poikaystävän kanssa, niin varmasti olisin samalla tavalla katkeroitunut. Seuraava olikin sitten todella sopiva ja viimeiset 12 vuotta on ollut erittäin hauskaa. Tottakai toisinaan alamäkiäkin, mutta suoraan sanottuna ne ei kokonaisuus huomioiden tunnu lopulta missään. Ja todella surullista, jos pelätään sitä yksin jäämistä niin kovasti, että kuvitellaan sen väkisin parisuhteessa olemisen olevan jotenkin parempi vaihtoehto. Kyllä itse olin ainakin onnellisempi yksin kuin epäsopivan kumppanin kanssa. Mutta näin me ihmiset vaan ollaan erilaisia. -
Sitoutunut karhu: Eikös se ollut niin että jopa puolet avioliitosta päättyy eroon. Alku huuma on kivaa, mutta sitten kun itse arki alkaa, niin siinähän sen todellisuuden näkee kestääkö liitto. Nykyään onkin näitä "avoimia" suhteita että kohtaan varmaan ollaan myös naimisissa monen kanssa yhtä aikaa.
Aiemminkin on ollut avoimia suhteita, ne vasn pidettiin piilossa ja petettiin kumppania sen minkä kerettiin, koska erota ei voinut. Eiköhän tuo nykyajan vapaus valita parisuhdemuoto molemmille sopivaksi ole ihan hyvä juttu. Jos asioista on sovittu ja se tuntuu hyvältä, niin kaikki ovat onnellisia. Vai olisiko sitten työkaverin paneminen töiden jälkeen tai puolison parhaan kaverin kyntäminen salaa jotenkin oikeasti parempi vaihtoehto? -
Hei oikeesti, ei ole mikään pakko mennä naimisiin tai hankkia lapsia! Oikeesti sen toisen kanssa pitäisi olla sen takia, että arki (ja juhlat) on parempia sen toisen kanssa kuin ilman sitä. Kyllä se tarkoittaa sitä että toisen kanssa on hauskaa. Se millaista hauskaa sitten on niin se on aina oma asia :) Se ei aina välttämättä muille näy samalla tavalla, kun kahdella introvertillä järkyttyneet ilmeet juhlissa voi näyttää siltä ettei ole keskenään hauskaa.
-
-
Elin joskus Markun ja Marjan ja vielä Elinankin parisuhdetta. Sääli Marjaa, mutta tuskin tuo tuli yllätyksenä naimisiin mennessä. Mulle toitotettiin aiemman suhteen aikana, että ei se vaihtamalla parane, mutta samat ihmiset olivat puolestani onnellisia, kun pakkasin kamani ja lähdin. Uudessa suhteessa kihloista kuullessa oli ihanaa, kun ihmiset pelkkien onnittelujen sijaan sanoivat meidän sopivan hyvin yhteen ja selvästi pitävämme toisistamme. Onneksi tuli valittua oikein, elämä on liian lyhyt väärässä seurassa olemiseen.
-
Jos laskis rimaa sen verran, että ei vaadi hauskuutta, mutta kuitenkin viihtyis toisen kanssa. Elämä vois olla sillonkin ihan mukavaa sen sijaan, että puree päivästä toiseen hammasta ja sietää.
-
Alushousuton öykkäri: En vaan ymmärrä, miksi tämä Elina on mennyt tämän henkilön kanssa naimisiin ylipäätään? Jos ei ole mitään yhteistä ja ei voi edes keskustella niin mitä helvettiä se on? Oliko vaan nyt pakko valita se Erkki Pekka kun se osoitti kiinnostusta, että saa suvun jatkumaan ja lapsista kasvatettua samankaltaisia. Ei hyvää päivää.
Mun mielestä taas hyvin ymmärrettävää, koska Elina sanoi sen itse, eli omat vanhemmat elivät samalla tavalla. Tuommoisilla asioilla on taipumus "periytyä". -
Ärsyttääköhän Elinaa seuranhakuilmoitukset, jossa etsitään huumorintajuista kumppania?
-
kyllä se on vaan jännä miten on niin paljon ihmisiä, jotka elää elämää siten miten heidän oletetaan elävän, eikä siten miten itse haluaisivat. Tiedän tuttavapiirissä liian monta miespuolista (ikähaarukka 30-40+), jotka aina kännipäissään avautuvat kuinka ei kotona huvita olla kun siellä on vaimo ja kirkuvat kakarat, ja tekevät pitkää työpäivää ja juoksevat harrastuksissa ettei tosiaan siellä kotona tarvitse määräänsä enempää olla. Sitten selittävät mulle kuinka kateellisia ovat kun ei mulla ole niitä lapsia kiljumassa kotona (olen nainen ) ja saan mennä ja tulla niinkuin haluan. Mä aina kysyn niiltä sitten että miksi ne lapset piti sitten tehdä jos on niin kurjaa. VAstaus on aina sama; no kun vaimo halus. Täh?? ei kai miehen velvollisuus ole antaa vaimolle niitä lapsia jos itse ei halua ? Ja tietty toisinpäin ? Eikö tuo nyt ole semmonen keskustelu mikä pitää käydä ennen kuin aletaan vakavampaan suhteeseen, että halutaanko lapsia vai ei, ja jos näkemykset eroaa niin kannattaisiko harkita toista vaihtoehtoa puolisoksi ? Sitten nämä kyseiset miehet ovat just niitä stereotypioita jotka panee työkaveriaan / harrastuspiireistä tuttua naista tms ja kärsivät keski-iän kriisin, hankkivat urheiluauton ja vaihtavat vaimon parikymppiseen. Kertokaa miehet, miksi ette alun alkaen valinneet sellaista elämää mitä oikeasti halusitte ? Toki on niitä naisiakin jotka lapsen tekevät vain koska niin kuuluu tehdä tai mies haluaa. Surullista.
-
Itselle on huumorintaju kumppanissa aika tärkeäkin ominaisuus, en ikinä voisi kuvitella olevani kenenkään tosikon kanssa. Viime aikoina itsellä ollut hyvinkin rankka ajanjakso elämässä ja huumori aina välillä auttaa selviämään siitäkin vähän paremmin. En oikeestaan tiedä mikä olis parempi keino selvitä huonosta päivästä, kun yhdessä nauraminen tyhmille tai mille tahansa jutuille.
-
Komppaan mitä muut täällä on paljon sanoneet... Joo, ei suhteessa ole kyse siitä että on jatkuvalla syötöllä jotain ilotulite-discovalo-hauskaa, eikä koskaan saisi lopettaa viihdyttämästä kumppaniaan, mutta se ei nyt ollut tässä se hauskuuden määritelmä josta puhuttiin. Pia esitti asiallisen kysymyksen: Vähän ehkä jäi auki, että mitä tarkoittaa tuolla "aina hauskaa", mutta jos se yleinen meininki on että mies "möllöttää" puhelimen ääressä kun ollaan yhdessä reissussa, niin kuulostaahan se kurjalta. Toi meininki kyllä tuntuu olevan nykyajan kirous ylipäätään: Mulla on myös kavereita, joille on nykyään ihan normaali meininki että jos vaikka hengataan, niin samaan aikaan jatkuvasti tekstaavat muiden kanssa. Ja saan myös heiltä tilannepäivityksiä, kun ovat muiden kavereiden kanssa hengaamassa. Itsekin vietän huomattavasti aikaa puhelimen tai läppärin ääressä, mutta sen verran olen vielä "vanhanaikainen", että kun olen viettämässä aikaa jonkun ihmisen kanssa, niin keskityn olemaan läsnä kyseiselle ihmiselle. Mitä pidemmälle olen omassa ensimmäisessä, kohta kaksi vuotta kestäneessä parisuhteessani edennyt, sitä enemmän on tuntunut että se yhdessäolo on "rentoutunut" myöskin sillä tavalla, että koko ajan ei tarvitse olla hyperfokusoitunut toiseen. Jos vietetään vaikka viikonloppu yhdessä, on ihan sallittua selata puhelimelta uutisia aamupalapöydässä, kadota omiin ajatuksiinsa ja niin edelleen. Kun muutamme yhteen ja totuttelemme yhteiseen arkeen, varmaan vielä enemmän vetäydymme välillä omiin oloihimme. Tällainen arkinen oleminen ei kuitenkaan ole sama kuin se, että emme edes varta vasten järjestäessämme yhteistä aikaa nauttisi toistemme seurasta, vaan keskittyisimme ulkoiseen viihdykkeeseen... Saati sitten kuin tuo Elinan esittämä kauhukuva, että koskaan ei arki kumppanin kanssa ole hauskaa, ja mitään yhteistä ei ole eikä mitään mistä puhua. Sellaista tosiaan varmaan monien pariskuntien elämä on varsinkin menneisyydessä ollut... Esimerkiksi äiti kuvailee omaa perhe-elämäänsä niin, että hänen isänsä ei oikein millään tavalla ollut läsnä perheelle. Mutta mikään malliesimerkki tämä ei ole, kun parisuhde henkilön kanssa, joka on samalla aallonpituudella ja jonka kanssa todella viihtyy, on niin paljon antoisampaa: Ja todellakin jokikisellä on oikeus sellaista suhdetta kaivata ja sellainen hankkia. Kuten täällä moni on kuvaillut, sellaisessa suhteessa ihan arkiset asiat, kuten ruoanlaitto ja keskustelu yhdessä työpäivän jälkeen, ovat antoisia. Sitä tullaan tavallaan yhdeksi, toisen läsnäolo ei tunnu vieraalta, vaan yhdessä ollessa on mahdollista "hengittää"... Ja itse koen, että mitä enemmän on yhteinen mielenmaisema, sitä paremmin kumpikin kykenee tarjoamaan toiselle emotionaalista tukea vain olemalla läsnä. Oma poikaystäväni oli alunperin kaverini, ja itsehän halusin selvittää kyseisen tyypin aatemaailman jo ennen kuin laitoin kunnolla tunteita peliin ja ehdotin seurustelua. :D Ja kun en ole erityisen sulava tyyppi, käytännössä se tapahtui niin että kysyä töksäytin uskonnollisista ja poliittisista näkemyksistä, paria viikkoa ennen tunnustusta. Kaveri vastasi auliisti, ja kyse ei siis ollut siitä, että olisin vaatinut niiden käyvän täysin yksiin omieni kanssa. Kuitenkin oli tärkeää, ettei olla ihan eri planeetoilta: Ja kun kävi selväksi, ettei kaveri ollut juurikaan konservatiivinen eikä sentään mikään fundamentaliskristitty, niin tiesi, että tästä voi tulla jotain. Ja aiemmista keskusteluista oli toki siis jo käynyt ilmi, että meillä oli paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Huhhuh, tulipa jaettua... Mutta siis, tässä minun näkemykseni terveellisestä parisuhteesta.
-
Satu, Kyllä, olet vainoharhainen. Ja jos on noin vaikea luottaa toiseen, niin ehkä kannattaa jäädä sinkuksi.
-
Sitoutunut karhu: Eikös se ollut niin että jopa puolet avioliitosta päättyy eroon. Alku huuma on kivaa, mutta sitten kun itse arki alkaa, niin siinähän sen todellisuuden näkee kestääkö liitto. Nykyään onkin näitä "avoimia" suhteita että kohtaan varmaan ollaan myös naimisissa monen kanssa yhtä aikaa.
Siitäkin on tutkimusta, että avioliitot ovat nykyään onnellisempia ainakin osin siksi, että avioero on helpompaa kuin ennen, niin onnelliset parit pysyvät yhdessä ja onnettomat eroavat. Ja hyvä niin.Täällä onkin jo monta kommenttia ollut siitä miten tärkeää on että yhdessä on mukavaa, ja joista ei voi olla kuin samaa mieltä. Hyvä parisuhde on ihanaa! Itse olen muuten myös (ainakin tällä hetkellä vain yhden ihmisen kanssa) sitoutuneessa avoimessa suhteessa elävä polyamorinen, joka on sitä mieltä että yksiavioisuus ei ole pysyvän tai onnellisen suhteen edellytys :) -
Tuoksuva pöllö: No en kyllä ole itsekään ajatellut, että avioliitossa olisi hauskuus se juttu. Tai saa olla hauskaakin, mut en ole kovin romanttinen itse, ja avioliitossa tärkeämpiä asioita on sellaiset asiat, jotka on pysyvämpiä. Hauskat jutut tulee ja menee, ei aina oo hauskaa. Eikä aina voi sietää toista. Mut oon [...]
Ihan kun pysyvyys, pitkä parisuhde ja hauskuus ei mahtuisi samaan yhtälöön.Meillä on parisuhdetta takana 20v ja edelleen räkätetään toistemme jutuille ja toisillemme päivittäin monta kertaa. Parisuhteessa on monia tärkeitä asioita mutta kyllä kupliva nauru on yksi niistä, ainakin meillä :) -
Nipottaminen turhasta = haluaa tehdä jotain muuta kuin istua Markun sukulaisten kutsuilla.
-
Tuoksuva pöllö: No en kyllä ole itsekään ajatellut, että avioliitossa olisi hauskuus se juttu. Tai saa olla hauskaakin, mut en ole kovin romanttinen itse, ja avioliitossa tärkeämpiä asioita on sellaiset asiat, jotka on pysyvämpiä. Hauskat jutut tulee ja menee, ei aina oo hauskaa. Eikä aina voi sietää toista. Mut oon [...]
Olen sanaton. En enää tiedä mistä edes aloittaa... Siis miten he**etissä voi olla pysyvästi ihmisen kanssa ja jakaa sen ison p**kakasan mitä elämä heittää jos se ei ole ehdottomasti hyvä tyyppi ja sellainen, jonka kanssa löytää jatkuvasti iloa sieltä seasta? -
Itse olen aina miettinyt, onko ne boomersukupolven "vihaan mun vaimoa/miestä" vitsit vaan vitsejä vai onko ihan oikeasti iso osa ikäpolvesta naimisissa jonkun kanssa jota just ja just sietää koska avioliiton kuuluukin olla kärsimystä? Kuulostaa kamalalta tavalta elää että kumppanin kanssa ajan viettäminen ja omien lasten kasvattaminen on omasta mielestä pelkkää tervanjuontia. Sen lisäksi kun käy töissäkin vielä niin eihän siihen arkeen mahdu enää mitään iloa? Ja ainoa kiva asia elämässä on se viikonloppu tai pari vuodessa kun pääsee johonkin muualle kavereiden kanssa? Sanokaa mitä sanotte mutta itse olen onnellinen kun synnyin sukupolveen jolle on itsestäänselvää että kumppanin kanssa pitää olla hauskaa, kotityöt jaetaan ja asioista keskustellaan.
-
Sanonpa muuten senkin, että tuo Elinan kommentti siitä että on kohtuutonta olettaa miehen ja naisen olevan samalla aaltopituudella kertoo itsessään jo paljon. Ettäkö miehet ja naiset on lähtökohtaisesti niin eri planeetoilta ettei niillä voi olla mitään yhteistä huumorintajussa, kiinnostuksenkohteissa tai arvoissa? Aika kurja tapa katsoa maailmaa, toivottavasti lapsensa sentään oppii koulusta tai jostain että ihan samalla lailla ne toisen sukupuolen edustajat on ihmisiä joiden kanssa voi keksiä yhteistä tekemistä.
-
Kesy viikuna: On kyllä Elinan elämä ankeeta kun ei siedä edes aviomiestään. Jessus.
No, en ole Elinan kanssa myöskään itse samaa mieltä mutta ei hän kyllä sanonut ettei siedä miestään. -
Ruostunut näyttelijä: Arvotyhjiö = arvosi eroavat minun arvoistani
Arvotyhjiö = arvosi eroavat minun konservatiivisista arvoistani.Jostain syystä se menee aina näin, vaikka toisessa ääripäässä on myös arvoja joka lähtöön. -
Olen aina luullut että parisuhteen minimivaatimus on että viihtyy toisen seurassa, mutta näköjään olen ollut aina väärässä. Kiitos, Elina.
-
Jotenkin kuvittelin että tuollainen ajattelutapa on jäänyt jo unholaan nykyisessä yhteiskunnassa, mutta selvästikään ei. En kyllä voi kuvitella mitään pahempaa kuin mennä naimisiin sellaisen henkilön kanssa jonka kanssa meillä ei ole hauskaa yhdessä. Eihän mikään elämä ole pelkkää iloa ja juhlaa, mutta olla möllöttää tuppisuuna umpimielenä vain siksi että "pakko olla naimisissa ja pakko tehdä lapsia" kuulostaa kyllä pahimmalta painajaiseltani. Sääliksi käy kaikki osapuolet.
-
-
Mitenkä tässä nyt pitäisi sitten hauskuuden ja kurjuuden käsitteet ymmärtää? Itselle parisuhde on tasavertainen kumppanuus, joka sisältää molemminpuolisen kunnioituksen ja luottamuksen, sekä (mielellään) yhteiset arvot. Aina ei ole hauskaa eikä aina pidä olla kurjaa. Suurin osa elämästä on sitä "tasapaksua arkea", jonka ei tarvitse olla negatiivinen termi. Toista tuetaan tarvittaessa ja yhdessä rämmitään ne karikot läpi. Hyvistä hetkistä nautitaan yhdessä ja erikseen. On hyvä olla yhteisiä mielenkiinnon kohteita, mutta hyvä myös olla ne omat jutut. Toiseen pitää voida luottaa ja kaikki asiat pitää voida ottaa esille ilman uhriutumisia ja syyllistämisiä. Meillä kahdella introvertilla arki on lähinnä sitä että "möllötetään" yhdessä ilman sen kummempia tekemisiä ja se tuntuu hyvältä. Halataan ja pussataan vähän aina ohimennen ja illalla käperrytään kainaloon katsomaan leffaa. Makuuhuoneessa mennään fiiliksen mukaan välillä "Pirkka seksillä" ja välillä erikoisemmilla mausteilla. Vapaapäivinä sitten touhuillaan enemmän yhdessä milloin mitäkin, mutta silloinkin enimmäkseen omassa pienessä piirissämme. Kumpikin nauttii siitä, ettei koko ajan tarvi "hössöttää" joka suuntaan. Meillä kumpikaan ei ole mikään romantikko tai sanaseppo, mutta ilmaistaan kyllä muilla tavoin välittämistä ja arvostusta joka päivä. Esimerkiksi jos mies lähtee omasta ehdotuksestaan mukaani kauppaan ennen aamukahviaan, tulkitsen sen suurena rakkauden osoituksena.
-
En tiennytkään että ravintolassa pitäisi puhua kokoa ajan kumppanin kanssa. Kaikki asiat on puhuttu kotona läpi ja joskus sitä kaipaa vain hiljaisuutta työpäivän jälkeen ja syödä rauhassa.
-
Tulee mieleen yks laulu: "Nainen sinä olet nuiva. Nainen sinä olet nuiva. Mutta löydät kyllä sen, yhtä nuivan ihmisen. Saatte sinä sekä hän, nuivan loppuelämän." 🎶
-
Saa olla kyllä suhteessa jotain muutakin pielessä jos toinen lähtee jatkoille, ilmoittaakin siitä mutta silti aletaan nuuskimaan vaatteita :D Siinähän menee.
-
Sinänsä ymmärrän tuon ajatusmaailman. Avioliiton tarkoitus ei ole ollut keskinäinen romanttinen ja eroottinen rakkaus tahi hauskanpito. Sellaista avioliittoa, eli rakkausavioliittoa, pidettiin rappiollisena konseptina. Tärkein kysymys oli, että löytyykö sitä kumppania edes ja eroko sitten tulee kun rakkaus loppuu? Se oli kahden suvun juridinen sopimus taloudesta ja perinnöstä ja on osittain sitä nykyäänkin. Nykyään liitoissa vaan arvostetaan eri asioita. Itse arvostan keskinäistä rakkautta ja sitä, että meillä on yhteinen arvomaailma ja pidämme toistemme seurasta. En minäkään pidä työtä "hauskana", enkä monia muita velvollisuuksiani, mutta ne ovat antoisia ja tuovat merkityksen kokemuksia sekä saavutuksia. Positiivisen kautta siis! Me suomalaiset ollaan kyllä änkyröitä murjottajia. Ei naurata. Ollenkaan.
-
Huumorintajuinen: Olen aina luullut että parisuhteen minimivaatimus on että viihtyy toisen seurassa, mutta näköjään olen ollut aina väärässä. Kiitos, Elina.
Olen luullut, että parisuhteen minimivaatimus olisi se, että on yhteiset jutut ja ainakin jotain yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Ihan vain käytännön syystä: miten voi edes tavata, ja sitten viettää aikaa tavalla jota myös seurusteluksi kutsutaan, jos _ei_ yhdessäolo huvita? Vai menevätkö nämä jonkin agentuurin kautta: "halutaan mies joka ansaitsee vähintään x e/ vuosi, haluaa asua Kirkkonummella, ja suostuu kahteen lapseen seuraavan viiden vuoden sisällä. Luonteella, näkemyksillä tai maulla ei merkitystä". "Halutaan vaimo, joka laittaa säällistä ruokaa, ei kysele missä vietän viikonloppuni, ja kasvattaa lapset yksin. Vastikkeeksi tarjoudun maksamaan suuremman osan asuntolainasta".Onhan pysyvyys hyvä asia, tosiaan vähän kauhistuttaisi vaikkapa asunnon tai lapsen hankinta, ellei olisi aika varma, että tässä ollaan vielä vuosikymmenten päästä. Tajuaisin tuollaisen "montako lasta, mikä ammatti, onko halua elämänikäiseen liittoon" jos eläisi kulttuurissa jossa miehet ja naiset eivät niin ole keskenään tekemisissä. Mutta eihän meillä parinvalintatoimistoja ole, eivätkä sukulaistäditkään tule apuun, miten päätyy liittoon kaksi ihmistä, joilla ei ole toisilleen kummempaa sanottavaa?(Ei meilläkään aina "hauskaa" ole, sirkushuvimielessä, mutta voin aina olla varma, että haluan kuulla, mitä mieltä mieheni on mistäkin, olipa se tämän illan elokuva tai jälleensyntymisoppi, koska hänellä on varmasti siitä jotain täysjärkistä sanottavaa. Tai no, tarkemmin ajatellen, sitä "nauran tässä itseni tärviölle" hauskaakin on aika paljon -kun on samankaltainen maailmankuva, pitää samoja asioita hassuna. On klisee sanoa, että puoliso on paras ystävä, mutta kun on). -
Olenkohan liian nuori vai mitä kun olen kuvitellut että se on ainoa oleellinen syy avioliitolle tai parisuhtelle yleensäkin, että yhdessä on hauskaa? Minun on äärimmäisen vaikea uskoa että Elina olisi koskaan ollut onnellinen, viesteistä paistaa läpi lapsesta saakka kytenyt katkeruus, jota nyt yrittää purkaa muihin ihmisiin haukkumalla heitä arvotyhjiössä eläjiksi.
-
Voi kun pääsisi kertomaan Elinalle, että minulla on töissäkin hauskaa.
-
Harmaa kivi: Olen luullut, että parisuhteen minimivaatimus olisi se, että on yhteiset jutut ja ainakin jotain yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Ihan vain käytännön syystä: miten voi edes tavata, ja sitten viettää aikaa tavalla jota myös seurusteluksi kutsutaan, jos _ei_ yhdessäolo huvita? Vai menevätkö nämä [...]
Ennen "parinvalintatoimisto" oli lähiöpubi, nykyään kai kännykkäsovellus, mutta kyllä tosi pinnallisia ovat monien ihmisten kriteerit edelleenkin. Ulkonäköön, sosiaaliseen statukseen ja/tai lompakon paksuuteen perustuvat suhteet eivät usein kovin onnellisia ole, mutta kun ei niitä saavutettuja etuja haluta menettääkkään niin ollaan yhdessä hammasta purren. Ne 2,5 lasta tehdään ettei tarvi selitellä miksi ei, ja parempaa seuraa etsitään sitten kavereista ja/tai syrjähypyistä. Lopulta raivoisa, lakimiehiä vuosiksi työllistävä ero ja homma alkaa taas alusta jonkun toisen kanssa. -
-
Rikeä vesinokkaeläin: Sanonpa muuten senkin, että tuo Elinan kommentti siitä että on kohtuutonta olettaa miehen ja naisen olevan samalla aaltopituudella kertoo itsessään jo paljon. Ettäkö miehet ja naiset on lähtökohtaisesti niin eri planeetoilta ettei niillä voi olla mitään yhteistä huumorintajussa, [...]
Tässä on kyllä yksi syy, miksi tyttöjä ja poikia ei pidä voimakkaasti pitää erillään ja painottaa sukupuolia. Jos ei ole erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä ja omat kiinnostuksen kohteet ovat rajautuneita, niin kyllä se vastakkainen sukupuoli voi vaikuttaa olevan toiselta planeetalta. Vielä kun perään isketään se "huumori", jossa omaa puolisoa on pakko vihata ja aliarvioida, niin on Elinan avioliitto valmis. -
Kalanhajuinen hirmulisko: En tiennytkään että ravintolassa pitäisi puhua kokoa ajan kumppanin kanssa. Kaikki asiat on puhuttu kotona läpi ja joskus sitä kaipaa vain hiljaisuutta työpäivän jälkeen ja syödä rauhassa.
Sitten voi mennä sinne ravintolaan yksin jos haluaa viettää yksin aikaa. -
Peitettävä albatrossi: kyllä se on vaan jännä miten on niin paljon ihmisiä, jotka elää elämää siten miten heidän oletetaan elävän, eikä siten miten itse haluaisivat. Tiedän tuttavapiirissä liian monta miespuolista (ikähaarukka 30-40+), jotka aina kännipäissään avautuvat kuinka ei kotona huvita olla kun siellä on vaimo ja [...]
Ne surkimukset kerjää sun sääliä, kun ne luulee että niille sitte annetaan säälipimpsaa. Hitto kuin kulunut tarina. -
Kilokalori: Meidänkin tuttavapiirissä on pari sellaista pariskuntaa, jossa it-alan mies "löysi" hoitajavaimon ja menivät naimisiin ja 2,5 lasta ja audi ja labbis - eivätkä ikinä hymyile toisilleen. Edes niissä itse järjestämissään kaveriporukan avec-saunailloissa joissa kumminkin kaikki muut räkättää nauraa [...]
Niin no, tämä voisi melkein täsmätä minuun ja aviomieheeni, tosin en ole hoitoalalla eikä meillä ainakaan vielä ole lapsia. Ja meillä on niin hauskaa yhdessä, ettei juuri muita haluttais tavatakaan. Välillä väkisin järjestetään saunailtaa tai raahaudutaan joihinkin kekkereihin, mutta varsinkin minulle sosiaalinen kanssakäyminen isommassa porukassa on niin kuormittavaa, että varmaan näytän nyrpeältä vaikka koitan vaan rentoutua ja seurata keskustelua. Ja kierrettä pahentaa se jos alkaa ajatella, pitävätkö muut minua tympeänä, jos minulle ei ole luontevaa nauraa räkättää isossa porukassa vaikka minulla olisikin mukavaa. Kun päästään taas kahden kesken kotiin niin huokaistaan helpotuksesta, pidetään hauskaa ja nautitaan toistemme seurasta.Joten ei siitä kannata isompia johtopäätöksiä tehdä toisten parisuhteesta, vaikka eivät sinun nähden hymyilisikään toisilleen 😊 -
Tuoksuva pöllö: No en kyllä ole itsekään ajatellut, että avioliitossa olisi hauskuus se juttu. Tai saa olla hauskaakin, mut en ole kovin romanttinen itse, ja avioliitossa tärkeämpiä asioita on sellaiset asiat, jotka on pysyvämpiä. Hauskat jutut tulee ja menee, ei aina oo hauskaa. Eikä aina voi sietää toista. Mut oon [...]
Jos aika aviopuolisosi kanssa ei ole laajan enemmistön ajasta, hauskaa, tai edes miellyttävää, olet väärän ihmisen kanssa naimisissa. Ne ovat nimenomaan niitä asioita jotka pysyvät ja auttavat jaksamaan läpi niiden mahdollisesti vaikeampienkin aikojen. -
Tuoksuva pöllö: No en kyllä ole itsekään ajatellut, että avioliitossa olisi hauskuus se juttu. Tai saa olla hauskaakin, mut en ole kovin romanttinen itse, ja avioliitossa tärkeämpiä asioita on sellaiset asiat, jotka on pysyvämpiä. Hauskat jutut tulee ja menee, ei aina oo hauskaa. Eikä aina voi sietää toista. Mut oon [...]
Ei meillä mieheni kanssa ole täydellinen parisuhde, eikä aina hauskaa, mutta kyllä minä kuolisin parisuhteessa, jos puolison kanssa ei olisi hauskaa koskaan. Puolisoni on kuitenkin myös parhaimpia ystäviäni, sen lisäksi että hän on aviomieheni ja lasteni isä. Ja vaikka me viikottain yhdessä nauretaan (ja välillä riidellään), niin kyllä minä silti koen, että tämä 15 vuotta kestänyt avioliitto on pysyvä. -
Lainsuojaton lohikäärme: Itselle on huumorintaju kumppanissa aika tärkeäkin ominaisuus, en ikinä voisi kuvitella olevani kenenkään tosikon kanssa. Viime aikoina itsellä ollut hyvinkin rankka ajanjakso elämässä ja huumori aina välillä auttaa selviämään siitäkin vähän paremmin. En oikeestaan tiedä mikä olis parempi keino [...]
Hyvä sinulle. Ootko ajatellut että myös Elinan mies saattaa myös olla tosikko, ja olla tyytyväinen kun on hiljainen ja vakava akka joka ei hömpsöttele turhia?Me ihmiset kun olemme niin kovin erilaisia ja hyvä niin. -
Tuoksuva pöllö: No en kyllä ole itsekään ajatellut, että avioliitossa olisi hauskuus se juttu. Tai saa olla hauskaakin, mut en ole kovin romanttinen itse, ja avioliitossa tärkeämpiä asioita on sellaiset asiat, jotka on pysyvämpiä. Hauskat jutut tulee ja menee, ei aina oo hauskaa. Eikä aina voi sietää toista. Mut oon [...]
Olen hieman surullinen alentuvaisuudestasi vaikka en sinua tunne. Ymmärrän että tuossa vaiheessa se ei enää muutu joten en edes yritä selittää. -
traumcity: Mä ajattelen ihan samoin. Miksi elämän pitäisi olla mukavaa kun se voi olla ankeetakin? Asuntolaina ja diabetes pysyvät, samoin puoli ysin uutiset ja murahteleva puoliso. Avioliitossa on tärkeintä se, että toinen siinä vierellä on myös niin alistunut olosuhteiden orja, että samaa vesivahinkoa [...]
Tämä oli hauska, nauroin ääneen. Mietin kirjoitatko ammatiksesi, jos et niin pitäisi! -
Elli: Hämmentää millasta elämää toiset elää. Mulla on hauskaa parisuhteessa ja jos ei olis, en kyllä haluais sitä jatkaa. Mulla on hauskaa myös töissä. Omia lapsia ei ole, joten en voi sanoa olisiko omien lasten kasvatus hauskaa. Tosin kasvatan työkseni toisten lapsia ja lapset nimenomaan on se hauska osa töissä, joten aika varmasti mulla olisi äitinäkin hauskaa.
Oisin halunnut 'klikata' sun kommentille sydämen, mut koska se ei onnistu täällä niin annoin vihreetä peukkua <3 -
Tavallaan arvostan Elinan realismia. Tosiasiassahan elämä on täyttä p***** noin 90 % ajasta jos haluaa elää ns. "oikein". Käy töissä ja kasvattaa perhettä. Ei elämässä voi pitää vain hauskaa tai se jää melko lyhyeksi ja ankeaksi. Se pitää vaan kestää ja nauttia niistä harvoista lyhyistä hetkistä kun kaikki tuntuu hyvältä.
-
Isätön kissa: Hyvä sinulle. Ootko ajatellut että myös Elinan mies saattaa myös olla tosikko, ja olla tyytyväinen kun on hiljainen ja vakava akka joka ei hömpsöttele turhia? Me ihmiset kun olemme niin kovin erilaisia ja hyvä niin.
Niinpä. Mitä ihmiset haluaa tehdä on yksilöllistä. Jotkut haluaa käydä sirkushuveissa, toiset puuhata kotona omia juttujaan. Mutta oltiin sitten viihteellä tai möllötetään puhelimet kourassa, pääasia on että se on kivempaa kumppanin kanssa kuin yksin. -
Nauran aika harvoin ja en ole tavallaan hauska, en ehkä hassuttele... en tiedä, vaikea selittää. Mutta KIVAA minulla on puolison kanssa. Kivaa, mukavaa, turvallista, lämmintä yms. En osaa kuvata elämääni tai suhdetta hauskaksi, mutta mukavaksi kyllä.
-
Särkemätön nektariini: Nauran aika harvoin ja en ole tavallaan hauska, en ehkä hassuttele... en tiedä, vaikea selittää. Mutta KIVAA minulla on puolison kanssa. Kivaa, mukavaa, turvallista, lämmintä yms. En osaa kuvata elämääni tai suhdetta hauskaksi, mutta mukavaksi kyllä.
Sama juttu. Hauska ei ole ensimmäinen sana joka tulee mieleen parisuhteestamme, koska jotenkin ajattelisin että hauskuus on sitä että nauretaan paljon. Kyllähän me välillä nauretaankin, mutta enemmän hymyillään ja vähän hassutellaankin. Toisaalta olen muutenkin aika rauhallinen tyyppi, joten kaikki minkä teen, teen aika hillitysti, riehakas on ehkä viimeinen sana kuvaamaan minua. Mies taas on vastakohtani, ainakin mitä tulee reaktioihin jääkiekkoa katsoessa. :D Mutta huumori on mielestäni erittäin tärkeää parisuhteessa ja onneksi meillä on monissa asioissa samanlainen huuomorintaju, kaikissa asioissa ei sentään tarvitse olla. -
En tiedä mikä motivaatio noilla Markuilla ja Elinoilla on, mutta itse ainakin pysyn puolisoni kanssa juuri siksi, että elämä hänen kanssaan on hauskin vaihtoehto mitä voin kuvitella. Joo, ihan aina ei ole hauskaa, mutta kyllä silloinkin tietää, ettei se olisi aina hauskaa kenenkään muunkaan kanssa saati yksinään. Ja muistaa myös että niiden parempien päivien vuoksi kannattaa jatkaa yhteistä matkaa. Jos tuntuisi siltä, että hauskuutta elämään pitää hakea kaikkialta muualta paitsi omasta puolisosta, niin kyseenalaistaisin kyllä itse, että menikö puolison valinta sittenkään ihan nappiin ja kannattaako tähän nyt loppuelämäksi sitoutua.
-
Kesy viikuna: On kyllä Elinan elämä ankeeta kun ei siedä edes aviomiestään. Jessus.
Väittäisin ennemmin, että Elina nimenomaan *sietää* miestään. -
Itseasiassa: Sitten voi mennä sinne ravintolaan yksin jos haluaa viettää yksin aikaa.
Meidän huumori ei sovi muiden korville joten istumme ravintolassa hiljaa ja nauramme jälki käteen autossa. -
Isätön kissa: Hyvä sinulle. Ootko ajatellut että myös Elinan mies saattaa myös olla tosikko, ja olla tyytyväinen kun on hiljainen ja vakava akka joka ei hömpsöttele turhia? Me ihmiset kun olemme niin kovin erilaisia ja hyvä niin.
Varmaan näin onkin, jos kerran yhdessä ovat ja toisiaan katselevat. Puhuinkin omasta puolestani, mikä itselle on tärkeää ja mitä piirrettä toisessa myös arvostan. Ja erilaisuus on tottakai hyve, maailma olis aika omituinen paikka, jos kaikki olisivat samasta muotista. -
Isä viiden, joka olet töissä.: Olen sanaton. En enää tiedä mistä edes aloittaa... Siis miten he**etissä voi olla pysyvästi ihmisen kanssa ja jakaa sen ison p**kakasan mitä elämä heittää jos se ei ole ehdottomasti hyvä tyyppi ja sellainen, jonka kanssa löytää jatkuvasti iloa sieltä seasta?
Siksi että yksinään se olisi vielä raskaampaa? -
Puolisolla ja minulla on nimenomaan hauskaa, ja toimitaan tiiminä miltei kaikessa. Ihan järkkyä ajatella että ei olisi. Kerrankin istuttiin 7 tuntia eläinlääkärin päivystyksessä jouluaattona kissan sairastumisen takia, ja en kyllä kenenkään muun kanssa mieluummin olisi tätäkään käynyt läpi. Stressaava tilanne, josta laskukin oli lähempänä tonnnia, mutta silti yhdessä onnistuttiin nauramaan senkin läpi. Elinan elämä mahtaa olla aika hemmetin harmaata, jos puolison kanssa ei ole hauskaa.
-
-
No sitten oon kyllä mieluumin ihan yksikseni. :D Menkööt ukko muualle mörköilemään.
-
Rujo hamsteri: Tämä oli hauska, nauroin ääneen. Mietin kirjoitatko ammatiksesi, jos et niin pitäisi!
Ja jos alat kirjoittamaan, niin osta itse omat kirjasi. Sehän on vähän sama kuin vastailla itselle ja kehua omia kommenttejaan jos muut eivät niin tee. -
"Ystävyys antaa sinulle sen, mitä rakkaus lupaa, mutta ei kykene toimittamaan." (Jari Sarasvuo. Tai ehkä joku muu alunperin, en pysty muistamaan mainitsiko hän lähdettä tälle ajatukselle vai ei, koska koin valaistumisen.) Musta Elinalla on pointti, mutta hän ei osaa tuoda sitä esille. Ei kai hän missään sanonut, että heillä ei koskaan olisi puolison kanssa hauskaa. Ja ylipäänsä, toisen ihmisen kanssa voi olla hyvä olla, vaikka ei olisikaan juuri _hauskaa_. Joidenkin kanssa taas on pelkästään hauskaa, mutta ei pitkän päälle hyvä olla. Tunnistin oman parisuhteeni tuosta treffikuvailusta. Kun mennään vaikka syömään jonnekin ulos, ei meillä varsinaisesti hauskaa silloin ole. Mukavaa voi olla, mutta aika vähän me puhutaan mistään. Sit taas kotona meillä nauretaan ihan jatkuvasti ja esim. sängyssä on joskus niin hauskaa että lapset herää naurun ääniin ja tulee ihmettelemään että mitä täällä tapahtuu. Ei me mitään sielunkumppaneita olla, mutta ihan sairaan hyvä tiimi, toisiinsa sitoutuneita ja erittäin rakastuneita vielä 20 vuoden jälkeenkin. En ikinä vaihtaisi tätä niihin suhteisiin, joissa joskus nuorena oli kyllä hauskaa ja jatkuvasti puhuttavaa, mutta sitoutumishalu puuttui. Todellakin elämä muuttui paljon paremmaksi kun tajusi, että on täysin epärealistista odottaa, että puoliso voisi täyttää kaikki tarpeet loppuelämän ajan. Jos katsotaan Maslown tarvehierarkiaa, niin turvallisuuden tarve on siellä aikamoisena perustana. Hauskuuskin on tärkeää, ja tässä kodissa sitä riittää, mutta turvallisuus on vielä paljon tärkeämpää. Ei mikään ihme että nykyään erotaan niin paljon, jos kommentit siihen että jollakin on hyvä olla parisuhteessa, vaikka ei alvariinsa oliskaan hauskaa, on näin epäsuosittuja.
-
Tuoksuva pöllö: No en kyllä ole itsekään ajatellut, että avioliitossa olisi hauskuus se juttu. Tai saa olla hauskaakin, mut en ole kovin romanttinen itse, ja avioliitossa tärkeämpiä asioita on sellaiset asiat, jotka on pysyvämpiä. Hauskat jutut tulee ja menee, ei aina oo hauskaa. Eikä aina voi sietää toista. Mut oon [...]
Minä ajattelin ennen, että ei se ole niin tärkeää jos huumorintaju ei täysin kohtaa. Etsin hauskuutta enemmän kavereista. Nykyään olen naimisissa hauskan miehen kanssa eikä enää tarvitse miettiä, että kuinkahan sitä toista jaksaa vielä kymmenien vuosien päästä, koska sellaisen ihmisen kanssa jaksaa kyllä olla, jonka kanssa naurattaa joka päivä. Ikinä en enää palaisi suhteeseen, joka ei perustu yhteiseen huumoriin. -
Minusta se parisuhteen mittari on se, että puoliso on se ihminen jonka kanssa mieluiten vietät aikaa, oli se sitten hauskaa, mukavaa, pysyvää tai mitä vaan. Toki välillä voi toinen ottaa päähän ja olla riitoja, välillä on kiva nähdä kavereita, joskus haluaa olla ihan yksin ja joskus rällätä työporukalla, mutta loppujen lopuksi puolison kanssa pitää haluta olla mieluiten. Jos näin ei olisi, niin miksi hänen kanssaan olisi? Jokaisella on se oma tapa pitää hauskaa, toisille se on huonoille vitseille nauraminen, toisille intensiivinen keskustelu, toisille hiihtäminen ja toisille jotain ihan muuta.
-
Merppa: Minä ajattelin ennen, että ei se ole niin tärkeää jos huumorintaju ei täysin kohtaa. Etsin hauskuutta enemmän kavereista. Nykyään olen naimisissa hauskan miehen kanssa eikä enää tarvitse miettiä, että kuinkahan sitä toista jaksaa vielä kymmenien vuosien päästä, koska sellaisen ihmisen kanssa jaksaa [...]
Tulkitsin itse lainaamasi kommentin niin, että ainainen hauskuus on epärealistinen odotus, ei suinkaan niin että huumorilla ei olisi mitään merkitystä. Elämäntilanteet joskus valitettavasti sanelee sitä hauskuuden määrää vaikka huumorintajut kohtaisikin - esimerkiksi oma tai puolison masennus ei ole kummallekaan hauskaa ja silloin ei naureta joka päivä. Saattaa joutua jopa muistuttamaan itselleen miksi ollaan yhdessä ja että masennus on sairaus. Se ei silti tarkoita automaattisesti, että parisuhde on siinä vaiheessa ohi. Elämä tuo eteen kaikenlaista ja aina ei naurata, mutta ainakin itse haluan ne huonommatkin jutut kokea juuri oman puolisoni kanssa. Hänellä on myös erinomainen huumorintaju, mutta sekään ei silti tee kaikista arjen askareista ja velvoitteista hauskaa. -
Tuoksuva pöllö: No en kyllä ole itsekään ajatellut, että avioliitossa olisi hauskuus se juttu. Tai saa olla hauskaakin, mut en ole kovin romanttinen itse, ja avioliitossa tärkeämpiä asioita on sellaiset asiat, jotka on pysyvämpiä. Hauskat jutut tulee ja menee, ei aina oo hauskaa. Eikä aina voi sietää toista. Mut oon [...]
Näinhän ne asiat yleensä menee. Kun ei oleta sitä hauskuutta jatkuvasti tai tiedostaa, että voi olla välillä ikävämpiäkin aikoja, niin sitä tyytyväisempi on parisuhteessa. Miksiköhän olet saanut miinuksia noin paljon? -
Tulin vaan kommentoimaan, että kuittasin peukun alaspäin kaikkiin liian pitkiin vastauksiin.
-
Peitettävä albatrossi: kyllä se on vaan jännä miten on niin paljon ihmisiä, jotka elää elämää siten miten heidän oletetaan elävän, eikä siten miten itse haluaisivat. Tiedän tuttavapiirissä liian monta miespuolista (ikähaarukka 30-40+), jotka aina kännipäissään avautuvat kuinka ei kotona huvita olla kun siellä on vaimo ja [...]
Myönnän että voin itsekin joskus samaistua tuohon avautumiseen, vaikka itse halusin juuri about tällaista elämää. Perheen kanssa hommaa riittää sen verran, että väkisinkin välillä kaipaa vapaita ja huolettomia aikoja. Toisaalta fakta on se, että se aikaisempi "vapaus" oli oikeasti omasta mielestä loppupeleissä tyhjää oloa, epävarmuutta ja haaveilua perheen perustamisesta. -
Ollaan oltu nyt 11 v. yhdessä mieheni kanssa ja suhteemme perustuu juuri yhteisille arvoille ja samanlaiselle huumorintajulle. Yleensä meillä on hauskaa keskenään ja tehdään paljon asioita perheen kesken (esim. köydään piknikillä, museossa, kylpylässä, kahdestaan baarikierroksella etc.) , mutta joskus kanssakäyminen voi olla myös möllöttämistä. Ei parisuhteessakaan jaksa aina olla läsnä. Parasta kun voi olla ns. yksin yhdessä.
-
Kaukaa viisas papukaija: Onkohan toi Elina minun serkun vaimo, hän on naimisissa vain koska on olemassa käsite avioliitto ja ei voi silminnähden sietää serkkuani ja en ole ikinä nähnyt hänen hymyilevän, en edes heidän häissään. Oman kumppanini kanssa meidän tärkeimmät piirteet nimenomaan on et meillä aina hauskaa yhdessä, [...]
Minkähän takia sun serkku on mennyt tällasen ankeilijan kanssa naimisiin? Olettaen ettei ole itse samanlainen. -
Miespotkupallistit on aika usein miehiin päin joten voi olla rektumistakin se veri.
Kommentoi
Kommentti