Vanhempainilta, osa 81
Hei, sinä myrkyn niellyt vanhempi mies Prismassa.
Seuraava
Miksi kuunnella lääkäreitä, kun on Naistenhuone. Edellinen
Turun surullisenkuuluisa turistinähtävyys viihdyttää jälleen.
Miksi kuunnella lääkäreitä, kun on Naistenhuone. Edellinen
Turun surullisenkuuluisa turistinähtävyys viihdyttää jälleen.
83 kommenttia
-
Oliks gää poika siis ite kysyny myrkyn nielleeltä, et maksaisko hänen 30e ostokset?
-
Huhhuh, ei tulis mieleenkään maksaa kenenkään 30e ostoksia 😮
-
-
Jos Risto olisi vaikka kasvattanut lapsensa, poika olisi ymmärtänyt että jos ei ole lompakkoa mukana, se haetaan kotoa ja mennään uudestaan kauppaan ostamaan mitä tarvitsee. Sen sijaan hän on päättänyt antaa lapselleen kaiken pyyteettä, ja opettanut että mistään ei tarvitse olla vastuussa. Kumpaa tässä syytääisi? "Myrkyn niellyttä vanhempaa miestä" vai Ristoa?
-
Miksi miellän Riston päivityksen enemmänkin satiiriksi kuin tosissaan kirjoitetuksi. Ihmetyttää reaktiot.
-
Risto on ilmeisesti joko niin rikas että voisi hyvin lahjoittaa 30e kenelle tahansa kassajonossa, tai sitten niin köyhä että kuvittelee kenelle tahansa hiukankin parempiosaiselle sen 30e olevan pikkuraha. Aika todellisuudesta vieraantunutta joka tapauksessa. En luopuisi itsekään monen tunnin palkasta siksi että vieraalta lapselta on jäänyt lompakko ja saattaisin itsekin ystävällisesti todeta rahaa pyytävälle, että jokainen meistä joskus unohtaa jotain ja se on ok, mutta omasta unohduksesta on kannettava vastuu (=haettava se lompakko tai palattava ostoksille toiste) eikä olettaa että sen tekee aina "joku muu." Lapsella on vielä joskus aikamoinen pudotus karuun todellisuuteen, jos vanhemmat käärivät pumpuliin ja uskottelevat että maksamisesta kieltäytynyt vieras kauppajonossa oli se joka toimi väärin. Olen itse toisinaan joitain pikkuhiluja antanut lapsille joilla on laskupää pettänyt karkkiostoksilla, mutta ihan omasta aloitteestani. Jos lapsen ensimmäinen reaktio ei ole jättää jotain ostosta pois vaan alkaa kärttää rahaa lähimmältä aikuiselta, ei tipu mitään. Huonoa kasvatusta se on jos lapsi uskoo olevansa etuoikeutettu vaatimaan rahaa noin vain keneltä tahansa.
-
-
Riston juttu on pakko olla vitsi. Ei kukaan voi olla noin idiootti.
-
Hieman ihmettelen ettei ihmisten sarkasmikiikarit toimineet tossa Riston jutussa. Toihan on niin kieli poskessa kirjoitettu kuin olla voi. Ja ei, en ole Risto.
-
3 euroa yli menneet ostokset on ostettu väärin laskeneille pojille mut 30e vois olla vähän liikaa vaikka kuinka haluaisi aina auttaa.
-
Kyllä itketti mnuakin kerran Pudasjärven Alkossa, kun ostin kaksi pulloa kirkasta viinaa ja pari lonkeroa, eikä ollut rahaa lompakossa. Takana seissyt yrmynaama ei suostunut ostamaan eikä torilla kukaan lainannut rahaa muutamaan pulloon. Itketti. Tai no, sain periaatteessa kaksi euroa ja kaksi euron juustoa, mutta se tyyppi osti ne ite, kun sanoin, että en ole syönyt moneen päivään, että antasko johtaja pari euroa juustohampurilaisiin.
-
Onhan noita pyyntöjä ollut jos jonkinmoista Helsingin rautatieasemalla. Nuoriso on milloin missäkin pulassa ja laittavat rahat "heti" tilille kun pääsevät kotiin. Arvostin erityisesti niitä, jotka suoraan pyysivät rahaa, että saisivat ostettua pari kaljaa. Joskus olen jonkun lantin antanutkin yllättävässä hyvyyden puuskassa. Riston poika taitaa olla aika Joensuun syrjäisessä puskassa kasvanut jos tästä syystä nyt itkee silmät päästään. Hyvähän se on opetella maailmaa varten pettymyksiä, vaikka sitten tällaisen ostospettymyksen muodossa.
-
Itse olen useasti maksanut sen pari euroa ja mukuloilta mennyt yli ja heitän usein naapurin nappuloille hiluja. 30e on aivan liikaa.
-
-
Aina joskus näkee että on hyviä ihmisiä vielä tallella. Mulla oli yks viikonloppu todella paha hätä, kun oli ruoka loppunut kirjaimellisesti kokonaan kaapeista. Lähdin siitä kauppaan ja olikin tilanne että pankkikortit ei toimineet ollenkaan jonkun häiriön takia. Diabeetikkona en selviäisi edes yhtä päivää ilman ruokaa, tai ainakaan en uskalla laskea sen varaan, joten oli pakko kertoa nöyränä poikana tilanteesta kassalla. Kauppa ei suostunut antamaan yhtään vippiä, mutta onneksi kassa itse tajusi tilanteen ja maksoi ihan pyytämättä minun n.35€ ostokset. Häiriö kesti yhteensä pari päivää, mutta kun siitä selvittiin, etsin kyseisen kassahenkilön kaupasta ja maksoin hälle ylös päin pyöristäen 40€ takaisin. Tyyppi ei edes tuntenut minua ja näytin kaikkea muulta kuin siistiltä (ja luotettavalta?) terveydellisistä syistä johtuen, mutta jannulta riitti sydäntä auttamiseen.
-
Riihimäki. Paikkakunta, jonka nimikin kuulostaa kesäteatterilta.
-
Näen Annen mielessäni vaan hieman pyöreänä opettajana ja näin ollen oppilas kuittasi hänelle lenkille lähtemisellä
-
Järjetön seppä: 30 euron ostokset hieman eri kuin joku karkkipussi...
Karkkipussi maksaa kohta 30 euroa. -
Toj Karin: Aina joskus näkee että on hyviä ihmisiä vielä tallella. Mulla oli yks viikonloppu todella paha hätä, kun oli ruoka loppunut kirjaimellisesti kokonaan kaapeista. Lähdin siitä kauppaan ja olikin tilanne että pankkikortit ei toimineet ollenkaan jonkun häiriön takia. Diabeetikkona en selviäisi edes [...]
Sulla siis ihan yhtäkkiä yllättäen loppui ihan kaikki ruoka-aineet kaapista? Ei ollut kuiva-aineskaapissa makaronia, jauhoja, säilykkeitä, eikä pakastimessa yhtään mitään? Aika jännä. -
Voisi Ristolta kysyä milloin on seuraavan kerran lähdössä Prismaan Joensuussa, niin hän voisi maksaa minun kolmenkympin ruokaostokseni. Kun se kerran on niin pieni summa että sen voi tuntemattomille heittää tuosta vaan.
-
Nasta tonttu: Sulla siis ihan yhtäkkiä yllättäen loppui ihan kaikki ruoka-aineet kaapista? Ei ollut kuiva-aineskaapissa makaronia, jauhoja, säilykkeitä, eikä pakastimessa yhtään mitään? Aika jännä.
Joo, ja päivän ruuat maksoi 35e? Nyt vähän haiskahtaa... -
Nasta tonttu: Sulla siis ihan yhtäkkiä yllättäen loppui ihan kaikki ruoka-aineet kaapista? Ei ollut kuiva-aineskaapissa makaronia, jauhoja, säilykkeitä, eikä pakastimessa yhtään mitään? Aika jännä.
Oletko idiootti? Ruoka ei lopu yhtäkkiä kaapista. On joo tosi jännää. Helvetin mielenterveysongelmaisena kaappien pitäminen täynnä ei ole aina niin saatanan helppoa niin kuin sinulle. -
-
Jonathan itse lähettänyt mokan? Ei se niin hauska juttu ollut.
-
Toj Karin: Aina joskus näkee että on hyviä ihmisiä vielä tallella. Mulla oli yks viikonloppu todella paha hätä, kun oli ruoka loppunut kirjaimellisesti kokonaan kaapeista. Lähdin siitä kauppaan ja olikin tilanne että pankkikortit ei toimineet ollenkaan jonkun häiriön takia. Diabeetikkona en selviäisi edes [...]
Sitten heräsit ja päästit kissan ulos ja koko bussillinen matkustajia taputti. -
Toj Karin: Oletko idiootti? Ruoka ei lopu yhtäkkiä kaapista. On joo tosi jännää. Helvetin mielenterveysongelmaisena kaappien pitäminen täynnä ei ole aina niin saatanan helppoa niin kuin sinulle.
Viestissäsi ei mainittu mitään mielenterveysongelmasta, vaan diabeteksesta. Ei kaappien tarvitse olla täynnä, mutta kun on järkevät perusvarastot, niin yllättävän pitkäksi aikaa saa tehtyä itselleen jotain ruokaa (ei välttämättä mitään gourmetia, mutta vatsan täyttöä). Kestäisi todella kauan, ennen kuin minulla olisi ruokakaapit täysin tyhjät kaikesta sellaisesta, mistä voi ruokaa tehdä vaikka en pääsisikään kauppaan tai kortti ei toimisi. -
Toj Karin: Oletko idiootti? Ruoka ei lopu yhtäkkiä kaapista. On joo tosi jännää. Helvetin mielenterveysongelmaisena kaappien pitäminen täynnä ei ole aina niin saatanan helppoa niin kuin sinulle.
On yksi asia, että on kotivarana kaikkea mitä tarvitaan, purkkivihanneksia ja kastiketta jonka voi syödä kylmänäkin, niin että vaikkapa totaalisen sähkökatkon sattuessa voisi syödä miellyttävän, joskin huoneenlämpöisen kynttiläillallisen. Se tosiaan vaatii vähän järjestelykykyä. Mutta vaikea uskoa, että joku olisi vielä elossa, jos _diabeetikkona_ joka ei _päivääkään_ pärjää, ei pidä edes puurohiutalepakettia ja pussillista kuivattuja hedelmiä aina kaapissa. Siinä alkaisi mennä jo sille tasolle, että vähän ihmettelen, miten on edes hengissä. Voihan sitä muistakin syistä olla mahdotonta käydä kaupassa, nyt viimeisen parin vuoden aikana vaikka jos on testannut positiiviseksi tiettyyn tautiin, eikä voi lähteä kylille huitomaan. Toki silloin voisi pyytää kaveria tuomaan ruokakassin oven taakse, mutta niin voi silloinkin, jos ei ole rahaa. Jokin tässä jutussa ei natsaa.Mitä Riston "sarkasmiin" tai "läppään" tulee, niin eikö läpässä pitäisi olla jotain hauskaa? Vai puuttuuko tuosta joku konteksti, jossa ensin lauma vanhempia on valittanut, ettei heidän mussuilleen makseta jätskiä, ja Risto sitten veti överiksi? Muuten en tajua, miten ei olisi tosissaan? -
Nasta tonttu: Viestissäsi ei mainittu mitään mielenterveysongelmasta, vaan diabeteksesta. Ei kaappien tarvitse olla täynnä, mutta kun on järkevät perusvarastot, niin yllättävän pitkäksi aikaa saa tehtyä itselleen jotain ruokaa (ei välttämättä mitään gourmetia, mutta vatsan täyttöä). Kestäisi todella kauan, ennen [...]
Ei niin. Koska se millä tavalla ruoka loppui, on täysin merkityksetöntä. Vain sillä oli väliä asian kannalta että ruokaa ei ollut. -
Kuohittu katkarapu: Sitten heräsit ja päästit kissan ulos ja koko bussillinen matkustajia taputti.
Minä tiedän itse olevani hyvin kyyninen paskiainen, mutta en silti ole niin menetetty tapaus että uskoisin kaikkien valehtelevan ja ettei hyviä ihmisiä ole olemassa. Toivottavasti saat parannettua itsesi tuosta. -
Toj Karin: Ei niin. Koska se millä tavalla ruoka loppui, on täysin merkityksetöntä. Vain sillä oli väliä asian kannalta että ruokaa ei ollut.
Noh, ehkäpä jatkossa kannattaisi alkaa pitämään vaikkapa vain makaronipussi ja tonnikalatölkki ruokakaapissa yllättäviä tilanteita varten, tai pakastevihanneksia ja jauhelihaa pakastimessa. -
Kirjoitin kerran johonkin lomakkeeseen sukunimen kohdalle "Sukunimi". Juteltiin siinä samalla virkailijan kanssa, niin ei ihan aivot ja/tai käsi pysyneet mukana mitä pitikään kirjoittaa. :D
-
Toj Karin: Oletko idiootti? Ruoka ei lopu yhtäkkiä kaapista. On joo tosi jännää. Helvetin mielenterveysongelmaisena kaappien pitäminen täynnä ei ole aina niin saatanan helppoa niin kuin sinulle.
Nyt vasta selvisi mielenterveysongelmasi, aiemmin vetosit vaan diabetekseen. Sitä sairastavat kyllä yleensä osaavat varata hätävaraa kotiin etteivät kuole. -
Neulanterävä sitruuna: Miksi miellän Riston päivityksen enemmänkin satiiriksi kuin tosissaan kirjoitetuksi. Ihmetyttää reaktiot.
Surkea satiiri ansaitsee 2 vuotta ehdotonta vankeutta. -
-
Abstrakti albatrossi: Nyt vasta selvisi mielenterveysongelmasi, aiemmin vetosit vaan diabetekseen. Sitä sairastavat kyllä yleensä osaavat varata hätävaraa kotiin etteivät kuole.
Jos joku tekee tai ei tee jotain, mikä perustellusti kaikkien pitäisi pystyä tekemään, niin silloin on aina oletettava, että siihen on jokin syy. Usein se syy on mielenterveysongelma. Jos haluaisin provosoida, niin sanoisin, että jokaisen pitäisi ymmärtää tuo. Voisit sitten itse miettiä, mitä ajattelen sinun mielenterveydestäsi. -
Se, että Risto päätti tehdä päivityksen tuollaisesta syystä vie kyllä mun uskoa ihmisten hyvyyteen paljon enemmän kuin se, ettei joku halunnut (tai mahdollisesti edes voinut) maksaa tuntemattoman 30€ arvoisia ostoksia. Meeppä ja kasvata se lapses nyt vähän paremmin, että saan uskoni takaisin...
-
Toj Karin: Oletko idiootti? Ruoka ei lopu yhtäkkiä kaapista. On joo tosi jännää. Helvetin mielenterveysongelmaisena kaappien pitäminen täynnä ei ole aina niin saatanan helppoa niin kuin sinulle.
Ai nyt sieltä tuli mielenterveysongelma selitykseksi... Joopa joo. Keksi parempia stooreja. Mielenterveysongelmiin viittaaminen noin yleisellä tasolla kertoo ettet edes tiedä mihin mielenterveysongelmaan voisit tuon satusi liittää. -
Nanna: Vähän ihmetyttää että Piian piti liftata kilometri...
Mikä siinä ihmetyttää? Viisivuotias lapsi lähtee karkuun etkä pääse riittävän nopeasti juosten perään niin mitäs siinä olisi pitänyt tehdä? -
Toj Karin: Aina joskus näkee että on hyviä ihmisiä vielä tallella. Mulla oli yks viikonloppu todella paha hätä, kun oli ruoka loppunut kirjaimellisesti kokonaan kaapeista. Lähdin siitä kauppaan ja olikin tilanne että pankkikortit ei toimineet ollenkaan jonkun häiriön takia. Diabeetikkona en selviäisi edes [...]
Tällein diabeetikon tyttärenä todettava, että olet älyttömän vastuuton ihminen, jos päästät kaiken ruuan loppumaan. Kyseisessä taudissa kun on tärkeintä pitää ne verensokerit tasaisena koko päivän, eli syödä säännöllisesti muutaman tunnin välein ravitsevasti, eikä kerran päivässä roskaa navan täydeltä. -
Nasta tonttu: Viestissäsi ei mainittu mitään mielenterveysongelmasta, vaan diabeteksesta. Ei kaappien tarvitse olla täynnä, mutta kun on järkevät perusvarastot, niin yllättävän pitkäksi aikaa saa tehtyä itselleen jotain ruokaa (ei välttämättä mitään gourmetia, mutta vatsan täyttöä). Kestäisi todella kauan, ennen [...]
Ymmärtäjät ymmärtää. Itsellä ei ole kaapissa mitään syötävää. Masennuksesta kärsin ja syömishäiriöstä jonka vuoksi saatan syödä järjettömän määrän tavaraa yhdeltä istumalta. Eli käytännössä bulimia ilman oksentamista. En ole diabeetikko mutta ymmärrän että kaikilla ei ole ruokaa kaapissa (tosin diabeetikon todella kannattaisi miettiä edes vähän pahimman varalle). Toki ongelmat saattavat olla vielä pahempia kuin minulla jotka johtavat tällaiseen tilanteeseen. Te jotka ette ole samassa tilanteessa ette pysty helposti ymmärtämään että tämä on joillekin julmaa todellisuutta. Ymmärrän teitä myös. Ei teillä ole eväitä ymmärtää mitä syvä masennus voi pahimmillaan olla. Se saattaa olla juuri tuota että hengissä pitäviä tarvikkeita hommataan viimeisellä mahdollisella hetkellä. Te auotte siellä että tuliko tilanne yllättäen. Ei tullut mutta se saattoi tulla että kortti ei toimi ja ne ostokset on kassalla. Se kertoo siitä ymmärryksen puutteesta mikä teillä on asioita kohtaan paljon. Teille on oikeasti ihan absurdi ajatus että jollekin voi käydä noin mutta monille se on osa normaalia kamppailua masennuksen tai muun mt-ongelman kanssa. Kuten sanoin ymmärrän myös teidän puolen. -
Muutamia vuosia sitten eräs ysiluokkalainen Ville oli kirjoittanut nähnyt: -kohtaan suunnilleen seuraavasti (nimi muutettu, tietty) Nähnyt: Ville Virtanen (tai en ainakaan huomannut, että kukaan muu olisi tätä nähnyt)
-
Diabeteksen hoitoon sitoutuminen ei aina ole helppoa, ei vaikka oma terveys on siinä pelissä. Jos siinä päällä on elämänhallintaan vaikuttavia ongelmia, niin ei se ole niin ihmeellistä jos kaapista onkokin jo syönyt sen hätävaran, kun ei saa aikaiseksi lähteä kauppaan. Ihmettelen sitä, että täällä on niin vaikea uskoa olevan ihmisiä täysin eri elämäntilanteissa kuin itse on, syystä tai toisesta. Se ettei jaa diagnoosejaan kuin lääkäri epikriisissään, varmistaakseen oman kokemuksensa aitouden, ei kyllä mielestäni ole aihe kettuilla täällä muille ihmisille. Minulla oli aikoinaan työkaveri, joka oli muuten täysin kykenevä huolehtimaan itsestään ja "ilman mielenterveyshäiriöitä", joka sairastui ykköstyypin diabetekseen vasta aikuisena (harvinaisempaa). Hän hoiti sairauttaan syömällä kuusi possumunkkia eväänä "että sokerit pysyy hyvänä" ja heräsi meidän yhteisen työuran aikana ainakin seitsemän kertaa ambulanssista, kun ei mitannut nukkumaan mennessä sokereita ja oli vajoamassa koomaan (puoliso hälytti apua)! Uskomatonta ettei oma kuolevaisuus huolettanut sen enempää, että olisi sitoutunut tähän elämänmittaiseen seurantaan ja insuliinin annosteluun. En tiedä onko nykyisin enää elossakaan, ehkä tuurilla onkin.
-
Harmaa kivi: On yksi asia, että on kotivarana kaikkea mitä tarvitaan, purkkivihanneksia ja kastiketta jonka voi syödä kylmänäkin, niin että vaikkapa totaalisen sähkökatkon sattuessa voisi syödä miellyttävän, joskin huoneenlämpöisen kynttiläillallisen. Se tosiaan vaatii vähän järjestelykykyä. Mutta vaikea [...]
Itse olin karanteenissa noin viikon päivät, en muista enää tarkkaan oliko 7 vai 8, ja onneksi on läheisiä jotka kävivät kaupassa puolestani. Kyllä mä oisin selvinnyt noilla kaapissa olevilla safkoilla mutta ei mitään herkkua olisi ollut. Mutta joo itse pointti on se että olin huuli pyöreänä kuinka moni sanoi minulle että ei se ole niin justiinsa et kyllä sä kaupassa voit käydä. Siis mitä vittua, muiden odotetaan noudattavan suosituksia ja hyvää hygieniaa mutta itse voi joustaa sillee vaan vähän ku ei nappaa. Ja sitten ihmetellään kun epidemia jyllää. Saatanan idarit. En siis itse ollut positiivinen mutta olin tekemisissä läheisesti kahden sairastuneen kanssa. Pysyin kiltisti siis eristyksissä ja kävin vain yksin lenkillä ja vaikka rupesi seinät kaatuu päälle en pysty kuvittelee että olisin ottanut riskin että tartutan jonkun kuka joutuu sairaalaan tai ehkä jopa kuolee. Ei vaan pystyisi elämään itsensä kanssa sellaisen jälkeen. Mutta monien mielestä olin jopa hysteerinen kun nyt silleen hölmönä uskoin thl:ää. Meni taas usko ihmisiin kun kuuntelin sitä skeidaa miten kevyesti jengi otti niinkin rankan jutun. No ainakin mun omatunto on puhdas, siltä osin ainakin.Ja Plurille tsemppiä ja jaksa uskoa että vielä joku päivä se saattaa helpottaa. Itsellä rankka päihde historia johtuen juurikin masennuksesta ja olen kerran ihan tosissani yrittänyt ampua itseni. Ase perkele ei lauennut. Menin seisomaan seinää vasten että naapuri ainakin kuulee jos ei nyt luoti satu lävistämään seinää. Tämä siis jottei vanhemmat joudu löytämään mun kroppaa vaan naapuri tajuaisi soittaa slurkit. Kauan mä sitä mutkaa yritin räpeltää toimintakuntoon mutta onneksi ei onnistunut. Nyt jo elämä hymyilee välillä ja ainakaan ei tule mietittyä enää parhainta tapaa kuolla ja olla mahdollisimman vähän häiriöksi sen tehdessään. Siksi kai en kävellyt junan alle kun aina mietin että kuskille jää kauhea trauma. Mutta joo sitä toivottomuuden tunnetta ei ymmärrä moni joka ei ole kokenut masennusta. Eikä masennus ole myöskään sama kuin väsymys tai uupumus kuten moni luulee ja kehottaa piristymään ja vaikka käymään lenkillä kun ulkonakin on nätti ilma. Helppo lähteä mihinkään kun ei jaksa edes kuselle nousta sängystä vaikka hampaat kelluu. Onneksi suomessa on paljon hyviä kolmannen sektorin toimijoita, jos sattuu asumaan isommassa kaupungissa. Toivottavasti vielä sullekin elämä maistuu joskus. Itse olen parhainta apua saanut vertaisryhmien kautta mutta jokaisen polku on omanlaisensa eikä mitään patentti ratkaisua ole. Ikävä kyllä mulle jäi pysyviä sivuoireita lääkkeistä vaikka nyt jo varmaan kymmenisen vuotta ilman. No pieni hinta siitä että oon päässyt sentään sängystä ja edennyt jopa sohvaltakin joskus ylös. Jee. -
Tunteeton raadonsyöjä (pluri): Ymmärtäjät ymmärtää. Itsellä ei ole kaapissa mitään syötävää. Masennuksesta kärsin ja syömishäiriöstä jonka vuoksi saatan syödä järjettömän määrän tavaraa yhdeltä istumalta. Eli käytännössä bulimia ilman oksentamista. En ole diabeetikko mutta ymmärrän että kaikilla ei ole ruokaa kaapissa (tosin [...]
Se on ahmintahäiriö. Miulla on kanssa. Saattaa mennä kolmen päivän ruuat ja hätävarat yhden päivän aikana. Ja sitten ne kaapit on totaalisen tyhjät. Eikä masennuksessa ja ahdistuksessa aina "vaan voi mennä kauppaan". Vaikkanr kaapit on tyhjät. Sinällään luulisi, että diabeetikkona olisi sitä hätävaraa, mutta ei sekään aina ole niin yksinkertaista. Tiedän kaksi tapausta joilla se sokereista huolehtiminen ei vaan suju. Toista piti/pitää jatkuvasti muistuttaa syömisestä ja sokereiden tarkistamisesta. Toinen kuoli muutama vuosi sitten hypoglykemiaan (muistaakseni se on se lääketieteellinen ilmaisu?). Elämänhallinta ei ole kaikille itsestään selvää. Mutta on se kivaa kun joillain on niin helppo elämä ja kaikki sujuu, että voi anonyyminä syyllistää kaikesta meitä, joille elämä on mt-ongelmien vuoksi jatkuvaa kamppailua. Ihanaa kun teillä ei ole mitään ongelmia ja paremmuuden tunteessanne mesoatte pitkin internettiä, että "ottaisit itseäsi niskasta kiinni ja vaan tekisit niin kyllä se elämä on sitten helppoa, senkin vätys". Haistakaa vittu. Te ette selviäisi viikkoa sillä ongelma määrällä mitä joillain meistä on jokaikinen päivä. Mie oon onnekseni edes osittain funktionaalinen, ja silti hyvätkin päivät on haasteellisia. Täyttäkää jätesäkki nastoilla, istukaa sinne kaulaa myöteen, pyytäkää joku teippaamaan teidät patteriin ja hoitakaa sitten asianne ilman, että yhtäkään nastaa tulee jätesäkistä läpi. Siinä on hyvä simulaattori siitä miten helppoa asiat joskus on kun kärsii mt-ongelmista.. -
Nasta tonttu: Noh, ehkäpä jatkossa kannattaisi alkaa pitämään vaikkapa vain makaronipussi ja tonnikalatölkki ruokakaapissa yllättäviä tilanteita varten, tai pakastevihanneksia ja jauhelihaa pakastimessa.
Nokun jos ne hätävararuuatkin oli syöty jo? -
Ilkeä kiivi: Ai nyt sieltä tuli mielenterveysongelma selitykseksi... Joopa joo. Keksi parempia stooreja. Mielenterveysongelmiin viittaaminen noin yleisellä tasolla kertoo ettet edes tiedä mihin mielenterveysongelmaan voisit tuon satusi liittää.
Tiedän kyllä tasan tarkkaan mihin ongelmiin ja diagnooseihin se liitty, mutta en tunne tarvetta kertoa omia terveystietoja kaltaisillesi pahantahtoisille ihmisille. Ja jos edes hieman käyttäisit aivojasi muuhunkin kuin suun kautta hengittämiseen, saattaisit huomata ettei näillä diagnooseilla ole mitään merkitystä kauppatapahtumien selittämisen kanssa. -
Justjoo: Tällein diabeetikon tyttärenä todettava, että olet älyttömän vastuuton ihminen, jos päästät kaiken ruuan loppumaan. Kyseisessä taudissa kun on tärkeintä pitää ne verensokerit tasaisena koko päivän, eli syödä säännöllisesti muutaman tunnin välein ravitsevasti, eikä kerran päivässä roskaa navan täydeltä.
En niinkään olevastuuton, vaan kyvytön. Ihan pelkästään normi-arjen pyörittäminen on ollut mulle lapsesta saakka helvetin vaikeaa, osin jopa mahdotonta, ja vasta nyt olen saanut siihen minkäänlaista ulkopuolista apua. Väkisin olen itteni pitänyt aina hengissä tähän asti, mutta jospa tästä pikkuhiljaa pystyisi tuon avun kanssa alkaa jopa huolehtimaan itsestään pelkän selviytymisen sijaan. Yleensä mulla on aina ollut jotain hätävaraa. Kokonaan ruoka on päässyt loppumaan vain muutamia kertoja ja vain tuon yhden kerran oli ongelmia saada sitä välittömästi lisää. -
Toj Karin: Tiedän kyllä tasan tarkkaan mihin ongelmiin ja diagnooseihin se liitty, mutta en tunne tarvetta kertoa omia terveystietoja kaltaisillesi pahantahtoisille ihmisille. Ja jos edes hieman käyttäisit aivojasi muuhunkin kuin suun kautta hengittämiseen, saattaisit huomata ettei näillä diagnooseilla ole mitään merkitystä kauppatapahtumien selittämisen kanssa.
Höpsis. Jäit kiinni valheesta ja nyt yrität luikerrella tilanteesta ja jotenkin pelastaa kasvosi. -
Temoni: Se on ahmintahäiriö. Miulla on kanssa. Saattaa mennä kolmen päivän ruuat ja hätävarat yhden päivän aikana. Ja sitten ne kaapit on totaalisen tyhjät. Eikä masennuksessa ja ahdistuksessa aina "vaan voi mennä kauppaan". Vaikkanr kaapit on tyhjät. Sinällään luulisi, että diabeetikkona olisi sitä [...]
Hei, hei, hei. En minä sanonut, että mt-ongelmaisen pitäisi vain ryhdistäytyä. Itselläni on kokemusta sen tason masennuksesta, että elin yli viikon vesijohtovedellä, koska kauppa oli liian vaikea paikka (siellä voisi vaikka olla ihmisiä). Mutta en ole diabeetikko, joten en kuollut. Enkä muutenkaan kuollut, koska se olisi vaatinut johonkin ryhtymistä. Mikä ei onnistunut ollenkaan. Ei se ehkä laiskuutta ole, ettei pääse kulmakauppaan vaikkei ole syönyt päiväkausiin, se on jotain muuta. (Voin nyttemmin paremmin, joten ehkä jotakuta auttaa tieto, että on ihan mahdotonta olla neulapussissa, kuten kuvailit, mutta se voi myös jossain vaiheessa loppua).Jos diabeetikko jätetään yksin, vaikka on sellaisessa kunnossa ettei saa verensokereitaan pidettyä tasaisena, niin se on sitten kaupungin/ kunnan/ kuka palveluita järjestääkään taholta heitteillejättö. Joku ylempänä ketjussa kertoikin, että joku oli tosiaan siihen kuollut. Epäilemättä Suomessa on aivan käsittämättömän vaikeaa saada kunnollisia palveluita tämäntyyppisissä ongelmissa, mutta älyttömäksi menee, jos kaupan kassan täytyy pelastaa ettei henki lähde, koska kassan tehtäviinhän se ei kuulu. Sitten ei ainakaan ole enää hyvän mielen kertomus, vaan paremminkin kertomus siitä, miten systeemi on todella hajalla. "Meinasin kuolla koska kukaan, jonka tehtäviin kuuluu auttaa, ei auta, vaan Lidlin kassa pelasti". -
Silminnähtävä kenguru: Höpsis. Jäit kiinni valheesta ja nyt yrität luikerrella tilanteesta ja jotenkin pelastaa kasvosi.
Jäinkö? Onko sulla jotain todisteita sille? Itse en ainakaan huomannut mitään tuollasita. Ehkä se johtuu siitä että en elä sinun harhaisessa mielikuvitusmaailmassa, jossa kaikki ovat valehtelijoita ja vihollisia sinulle. -
Jurpo kameli: Jäit.
Tunteeton raadonsyöjä (pluri) Kirjoitti tuolla ylempänä hyvän kommentin aiheesta. Kannattaa sinunkin lukea se ja sen jälkeen hieman avata sinun pienen pientä kuplaa, jossa elämä on täydellistä ja kaikki "mielenterveysongelmat" vain laiskuutta ja oma vika. -
-
Toj Karin: Tunteeton raadonsyöjä (pluri) Kirjoitti tuolla ylempänä hyvän kommentin aiheesta. Kannattaa sinunkin lukea se ja sen jälkeen hieman avata sinun pienen pientä kuplaa, jossa elämä on täydellistä ja kaikki "mielenterveysongelmat" vain laiskuutta ja oma vika.
Jossain muuallakin on varmasti kaikenlaisia hyviä kommentteja, joilla kääntää huomio pois siitä että keksit tarinan ja jäit kiinni valheesta. -
Validi koira: Jossain muuallakin on varmasti kaikenlaisia hyviä kommentteja, joilla kääntää huomio pois siitä että keksit tarinan ja jäit kiinni valheesta.
Annappa nyt tulla niitä todisteita missä kohtaa valehtelin. Vain koska sinä sanot niin harhojesi mukaan, ei ihan riitä siihen. -
Toj Karin: Annappa nyt tulla niitä todisteita missä kohtaa valehtelin. Vain koska sinä sanot niin harhojesi mukaan, ei ihan riitä siihen.
Siellä ne ovat. Tässä kommenttiosiossa jo muidenkin toimesta osoitettu. Jos et enää itse muista mitä olet missäkin valehdellut, niin sehän on lähinnä sinun ongelmasi. -
Avattu ilves: Siellä ne ovat. Tässä kommenttiosiossa jo muidenkin toimesta osoitettu. Jos et enää itse muista mitä olet missäkin valehdellut, niin sehän on lähinnä sinun ongelmasi.
"Sä valehtelet" ei ole todiste siitä että valehtelen. Yhtäkään perusteltua väitettä tuolla ei ole, pelkkää paskan jauhantaa. Mitä ihmettä sä saat itsellesi noin saatanan tyhmää esittämällä? Perversionsa itse kullakin, mutta tuo on yksi käsittämättömimmistä ja kaikin puolin paskimmista. Pidä ne oman makkarin puolella äläkä tuputa niitä kaikille täällä. -
Toj Karin: "Sä valehtelet" ei ole todiste siitä että valehtelen.
Eikä niin ole kukaan väittänytkään. -
Temoni: Se on ahmintahäiriö. Miulla on kanssa. Saattaa mennä kolmen päivän ruuat ja hätävarat yhden päivän aikana. Ja sitten ne kaapit on totaalisen tyhjät. Eikä masennuksessa ja ahdistuksessa aina "vaan voi mennä kauppaan". Vaikkanr kaapit on tyhjät. Sinällään luulisi, että diabeetikkona olisi sitä [...]
Ymmärrän että harmittaa kun on sellaisia ihmisiä jotka ei ymmärrä. Ei kannata päästää kuitenkaan ihon alle vaan ymmärtää se asia että heillä ei ole aidosti kompetenssia ymmärtää. Tojkarinille sanon myös että turha riidellä näiden kanssa ja olet täällä anonyyminä käytännössä joten tohtinet diagnoosisikin tuoda julki. Eri asia tietysti jos olet samalla nimimerkillä sielläkin missä tuttavasi on mutta se on oma virheesi silloin. Olen kuullut itsekin paljon sitä että lähde lenkille kyllä se siitä. Nämä kommentit ovat kuitenkin ihmisiltä jotka eivät pysty tai halua ymmärtää ongelman peruslähtökohtia joten parempi niellä vitutus ja olla edes yrittämättä aloittaa keskustelua näiden kanssa. Se ei johda kuin pahaan mieleen ja siihen että he pitävät sinua laiskana paskana ja pohjasakkaa. Kuten ensimmäisessä viestissä sanoin että ymmärtäjät ymmärtää. Ei me tarvita sääliä vaan sitä että ihmiset ymmärtää mitä tämä voi olla. Ihmiset jotka näkevät asuntoni eivät varmasti usko että tienaan enemmän kuin he. Tuttavat ja kaverit eivät näe kun hävettää liikaa. Huoltomiehiä varten siistin sen verran että ei näytä liian pahalta. Hiljan kuitenkin palomiehet kävivät kämpässä naapurin tulipalon vuoksi kun olin työmatkalla ja näkivät kämpän joka varmasti kuuluu narkille. En ole sellainen mutta kun työt on tehty voimat on täysin loppu ja siviilielämä retuperällä. Siivoan harvoin ja nautin liikaa alkoholia vapaalla. En jaksa kerätä tölkkejä ja kämppäni on sotkuinen. Teen kuitenkin viikottain 50h reissuhommia ja edes moni tuttavani ei tiedä kuinka huonosti voin. Pelkään liikaa sitä reaktiota että kyllä se siitä... lahde lenkille. Ymmärsin tilanteeni jo lomamatkalla 8-vuotiaana kun näin veneessä kehitysvammaisen pojan joka hymyili aidosta onnesta. Mietin että jos voisin koskaan kokea tuollaisia tunteita niin se olisi mahtavaa. 8-vuotiaana... -
Hermostumaton kuguaari: Hieman ihmettelen ettei ihmisten sarkasmikiikarit toimineet tossa Riston jutussa. Toihan on niin kieli poskessa kirjoitettu kuin olla voi. Ja ei, en ole Risto.
Tämä. Jatkuvasti näkee näitä kiitoksia facessa kun jonku kakaran tikkarit maksettu, niin aika selkeä "kuittaus" näille postauksille. -
Silminnähtävä kenguru: Höpsis. Jäit kiinni valheesta ja nyt yrität luikerrella tilanteesta ja jotenkin pelastaa kasvosi.
Miten voi pelastaa jotain sellaista, mitä ei enää edes ole… 🙈 -
Säädytön lehmä: Miten voi pelastaa jotain sellaista, mitä ei enää edes ole… 🙈
Hyvä pointti. -
Merq: Kirjoitin kerran johonkin lomakkeeseen sukunimen kohdalle "Sukunimi". Juteltiin siinä samalla virkailijan kanssa, niin ei ihan aivot ja/tai käsi pysyneet mukana mitä pitikään kirjoittaa. :D
Minä kirjoitin sukunimi kohtaan etunimeni ja etunimi kohtaan sukunimeni. Huomasin onneksi, suttasin ne ja kirjoitin oikeisiin paikkoihin. Näytti vain hölmöltä, kun nimet oli kirjoitettu väärin. Osoitteen vielä ymmärtää, jos on vaikka juuri muuttanut. Ja syntymäaikakin menee helposti sekaisin päivämäärän kanssa, jos on lähekkäin. -
-
Tunteeton raadonsyöjä (pluri): Ymmärrän että harmittaa kun on sellaisia ihmisiä jotka ei ymmärrä. Ei kannata päästää kuitenkaan ihon alle vaan ymmärtää se asia että heillä ei ole aidosti kompetenssia ymmärtää. Tojkarinille sanon myös että turha riidellä näiden kanssa ja olet täällä anonyyminä käytännössä joten tohtinet [...]
Osaisimpa ajatella samalla tavalla kuin sinä ja antaa asioiden vain olla. Joskus siinä onnistun mutta ei ole helppoa. Diagnoosia en tohdi sanoa siksi että en ole sellaista saanut. Ongelmia hoidettu alusta asti pelkästään masennuksena, mikä ei ole sinänsä väärä diagnoosi, mutta hyvin puutteellinen. Selittää vain hyvin pienen osan ongelmista ja on selkeästi havaittavissa nimenomaan nämä muut ongelmat on masennusta ylläpitäviä, ehkä osittain jopa syynä siihen. Minun omat silmät avautui näille muille ongelmille vasta 28-29 vuotiaana. Jouduin vaatimalla vaatimaan tutkimuksia, ennen kuin sain niitä ja koko paskan lopputulos on se että kaikki mielenterveystyöntekijät on yhtä mieltä siitä että masennus selittää vain pienen osan ongelmista, mutta diagnoosia eivät ole suostuneet antamaan tähän päivään mennessä. Antoivat vain muutaman paskan ehdotuksen joilla voi selittää yksittäisiä asioita, mutta ei millään tavalla kokonaisuutta. Puhumattakaan siitä että eivät ole suostuneet selittämään ensimmäistäkään asiaa mikä on johtanut noihin johtopäätöksiin. Kaikin puolin koko tutkimukset tehtiin vasemmalla kädellä ja pienimmällä mahdollisella vaivalla. Tavoitteena tuntui olevan enemmänkin hommien nopea tekeminen kuin auttaminen. Siitä kertoo myös välinpitämätön asenne minua kohtaan mikä näkyi mm. siinä että eivät ottaneet ollenkaan huomioon minun omaa inputtia eivätkä suostuneet keskustelemaan asioista sellaisten kohdalla jotka olivat minusta selkeästi virhetulkintoja.Itse olen niin varma kuin vain maallikkona voin olla siitä mikä minua vaivaa, mutta tuon viralisen diagnoosin puutteen takia en sitä viitsi sanoa edes anonyymina. Siitä saisi vain paskaa niskaani. Tosin luultavasti myös tästä, kun väitän tietäväni paremmin kuin terveydenhuolto. Tähän on kuitenkin mahdotonta tiivistää vuosien kokemusta siitä miten ala-arvoista ja puutteellista hoito ja tutkimukset on ollut, sekä kokemuksia siitä kun minua itseäni ei kuunnella ollenkaan siitä mikä minua mahdollisesti vaivaa. -
Toj Karin: Osaisimpa ajatella samalla tavalla kuin sinä ja antaa asioiden vain olla. Joskus siinä onnistun mutta ei ole helppoa. Diagnoosia en tohdi sanoa siksi että en ole sellaista saanut. Ongelmia hoidettu alusta asti pelkästään masennuksena, mikä ei ole sinänsä väärä diagnoosi, mutta hyvin puutteellinen. [...]
Lyhyesti: sinulla ei ole todettu minkäänlaisia mielenterveysongelmia (pl. masennus, joka ei edes omasta mielestäsi ollut asiaa täysin selittävä juttu). Eli valehtelit, kuten aiemmin jo todettiin useamman (?) kirjoittajan toimesta. -
Tuleentunut herne: Lyhyesti: sinulla ei ole todettu minkäänlaisia mielenterveysongelmia (pl. masennus, joka ei edes omasta mielestäsi ollut asiaa täysin selittävä juttu). Eli valehtelit, kuten aiemmin jo todettiin useamman (?) kirjoittajan toimesta.
Mullakin diagnosoitiin masennus vuonna käpylehmä. Ja yli 10 vuoden turhan mielialalääkkeiden popsimisen jälkeen (niistä kun oli vain haittaa, eikä mitään apua) ruvettiin pohtimaan että se ois muuta. Ammattilaiset ovat sanoneet että viittaisi ihan muuhun, mutta terveydenhuollon tilanne Suomessa on oikeasti niin paska, ettei se asia oikein etene.Mulle on tungettu monta kertaa lääkäri, joka puhuu todella huonosti suomea ja koska olen huonokuuloinen, niin näitä asioita on turhauttava viedä itellä eteenpäin, kun en saa lääkärien puheesta mitään tolkkua. Viimeksikin lääkäri puhui kaikista muista sairauksista, mutta se varsinainen syy, miksi olin siellä, sivuutettiin.Että ymmärrän Toj Karinia kyllä.Itelläkin ollut paha ahmimishäiriö ja joskus ollut parikin päivää ilman ruokaa ja kauppaan ei ole oman voinnin vuoksi ollut voimia mennä.Toj Karin, mä tiedän että ne jutut menee ihon alle, mullakin menee usein. Muista, että sä kuitenkin tiedät mikä on totta, jos muut ei sitä usko, niin se on vain heidän oma ongelmansa. ❤️ -
Tuleentunut herne: Lyhyesti: sinulla ei ole todettu minkäänlaisia mielenterveysongelmia (pl. masennus, joka ei edes omasta mielestäsi ollut asiaa täysin selittävä juttu). Eli valehtelit, kuten aiemmin jo todettiin useamman (?) kirjoittajan toimesta.
Koska minun kommentteihin ei löydy mitään tämän kommenttiosion ulkopuolista kontekstia, ainoa keino todistaa minun valehdelleen on näyttää että olen puhunut ristiriitaisesti asioista täällä. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut, joten kukaan ei pysty näyttämään minun valehdelleen. Odotan edelleen jotain näyttöä minun valheista, mutta jostain syystä kukaan siitä syyttävä ei niitä kykene esittämään. Mistäköhän tämä voisi johtua? Ehkäpä siitä etten ole valehdellut? Ihan mielelläni kuulisin missä valehtelin, kun en sitä itsekään kykene huomaamaan. -
Toj Karin: Koska minun kommentteihin ei löydy mitään tämän kommenttiosion ulkopuolista kontekstia, ainoa keino todistaa minun valehdelleen on näyttää että olen puhunut ristiriitaisesti asioista täällä. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut, joten kukaan ei pysty näyttämään minun valehdelleen. Odotan edelleen [...]
Ei näitä "näytä missä sanoin" -argumentteja oikein jaksais. Sen verran vanhoja ja väsyneitä jo. Lue omat kommenttisi ja katso ihan itse että missä meni pieleen. -
Palkitseva peto: Ei näitä "näytä missä sanoin" -argumentteja oikein jaksais. Sen verran vanhoja ja väsyneitä jo. Lue omat kommenttisi ja katso ihan itse että missä meni pieleen.
Ymmärrän ettei sinun kognitiiviset kyvyt riitä kuin öyhöttämiseen ja kaikki muu tuntuu vaikealta tai mahdottomalta. Ihan ymmärrettävää. Mut menehän nyt sinne äitis kainaloon. Se ei varmaan tykkää että oot näin myöhään istumassa ruudun äärellä. -
Toj Karin: Ymmärrän ettei sinun kognitiiviset kyvyt riitä kuin öyhöttämiseen ja kaikki muu tuntuu vaikealta tai mahdottomalta. Ihan ymmärrettävää. Mut menehän nyt sinne äitis kainaloon. Se ei varmaan tykkää että oot näin myöhään istumassa ruudun äärellä.
Todistit väitteeni. Kiitos. -
Tarkentuva lehmä: Todistit väitteeni. Kiitos.
Sure, hon. :) -
Ihmisten hyvyyteen ei todellakaan voi luottaa sillä, jos tuo olis normaalia että joku maksaa toisen ostokset, niin monella saattas unohtua ihan joka kerta lompakko kotiin.
-
Toj Karin: Osaisimpa ajatella samalla tavalla kuin sinä ja antaa asioiden vain olla. Joskus siinä onnistun mutta ei ole helppoa. Diagnoosia en tohdi sanoa siksi että en ole sellaista saanut. Ongelmia hoidettu alusta asti pelkästään masennuksena, mikä ei ole sinänsä väärä diagnoosi, mutta hyvin puutteellinen. [...]
Voin allekirjoittaa täysin terveydenhuollon tilan. Itsellä oli onnea ja pääsin tutkimuksiin lopulta. Ongelmani on siinä että vaikutan ulospäin täysin normaalilta ja ahdistus sekä pelkotilat jäävät myös ammattilaisilta helposti huomaamatta. Vasta pitkässä istunnossa alkaa oireet näkyä kun kysellään vaikeita kysymyksiä asiaan liittyen ja alkaa olo olla niin hermostunut että sen todella näkee kehonkielestä. -
Tunteeton raadonsyöjä (pluri): Voin allekirjoittaa täysin terveydenhuollon tilan. Itsellä oli onnea ja pääsin tutkimuksiin lopulta. Ongelmani on siinä että vaikutan ulospäin täysin normaalilta ja ahdistus sekä pelkotilat jäävät myös ammattilaisilta helposti huomaamatta. Vasta pitkässä istunnossa alkaa oireet näkyä kun kysellään [...]
Valehtelet. Voit tuosta poimia vähän vinkkejä sen suhteen, miten valehtelet paremmin: Psyykettä ei todellakaan tutkita niin että pidetään riittävän pitkiä "istuntoja" jotta saadaan jotain ihmeen oireita näkyviin. Näiden "istuntojen" tarkoitus ei ole saada sinua oireilemaan. Päin vastoin. Jos aiot jatkossa esittää varttihullua, niin se onnistuu ihan puhumalla. Ei tarvitse, eikä kannata näytellä mitään ahdistuskohtauksia. Sekään ei ole mikään ongelma että "vaikuttaa ulospäin täysin normaalilta". Suurin osa mielenterveysongelmista on sellaisia, etteivät ne näy ulospäin millään tavalla. Kommentissasi on muitakin valheen paljastavia seikkoja, mutta en kerro mitä. -
Se vielä että ennen nettiä ihmiset löysivät näitä diagnoosejaan lääkärikirjoista, mutta se vaati edes vähän enemmän ponnisteluja kuin nykyään. Nykyään Googlesta löytyy tarvittaessa jokaiselle kiva diagnoosi, ja sen tuomalla varmuudella painetaan haastamaan ammatti-ihmisen osaaminen. "Terveydenhoidon tila" on sitten huonolla tolalla ja mieli pahana, kun he eivät uskokaan "potilasta" vaikka hän on tutkinut ja selvittänyt (eli googlannut) diagnoosin niin tarkasti, ettei tarvitsisi kuin antaa oikean väriset napit kouraan. Seuraukset näkyvät jo. Päästään helpommalla kun annetaan joku trendidiagnoosi ja jotain nappeja siihen. Mielialalääkkeitä syödään enemmän kuin koskaan, ja niistä suuri osa täysin turhaan.
-
No onpa yllätys ettei se setä voinut maksaa Riston pojan 30€ ostoksia. Jos Riston poika olisi perseillyt jotain, niin varmasti setä olisi urputtanut. Koko kylä muka kasvattaa, mutta se pätee vain pahassa eikä koskaan hyvässä. Nuorille jaksetaan kyllä valittaa mutta heitä harvemmin viitsitään auttaa. Kun on nuorille töykeä niin turha sitten ihmetellä jos nuoret on epäkohteliaita aikuisille. PS. Sarkasmi :—————)
-
Aasiantuntija: Näen Annen mielessäni vaan hieman pyöreänä opettajana ja näin ollen oppilas kuittasi hänelle lenkille lähtemisellä
en ole pyöreä enkä edes opettaja -
eka diabetes sitten mt ongelmat, selitys on pyöreämpi ku maapallo
-
Kommenttiosion taso, eli ihmisten käytöstavat ja ÄO laskee kuin lehmän häntä. Ymmärtämättömät ihmiset hyökkäävät joukolla yhden kimppuun ja käyttäytyvät kuin pahimmat foliohattutyypit konsanaan. "Valehtelet, mutta en jaksa selittää miten. Siellä se totuus on, kaiva itse". Ei ole ilmeisesti mahdollista että ihmisellä on sekä diabetes että mt-ongelmia. Kasvakaa aikuisiksi ja lopettakaa säälittävä mussutus. Lukekaa vaikka muutama kirja, niin ymmärrätte muunkinlaista elämää kuin vain omaa kuplaanne.
-
Tuleentunut herne: Lyhyesti: sinulla ei ole todettu minkäänlaisia mielenterveysongelmia (pl. masennus, joka ei edes omasta mielestäsi ollut asiaa täysin selittävä juttu). Eli valehtelit, kuten aiemmin jo todettiin useamman (?) kirjoittajan toimesta.
Meinaatko ettei voi olla mt-ongelmia, jos ei ole diagnoosia? Olet kyllä harvinaisen väärässä! -
Pyykkivuoreen hautautunut patsas: Meinaatko ettei voi olla mt-ongelmia, jos ei ole diagnoosia? Olet kyllä harvinaisen väärässä!
Meinaatko että kaikilla on mt-ongelmia? Olet kyllä harvinaisen väärässä! -
En tiedä mitkä empatiakyvyttömien ihmisten kokoontumisajot täällä on? Ihmiset ovat erilaisia, ja jos joku päätyy sinulle hyvin yllättävään tai vieraaseen tilanteeseen, niin voisi miettiä ovatko syytökset tai itsestään selvät neuvot se paras vaihtoehto, vai voiko käytöksen taustalla olla syitä, joita et ole vielä tullut ajatelleeksi? Sääli, että kommenttiosio meni sellaiseksi vääntämiseksi, ettei kukaan maininnut miten söpö "Nähnyt: jäniksiä" oli :D
-
-
Pilkuntarkka fretti: Kommenttiosion taso, eli ihmisten käytöstavat ja ÄO laskee kuin lehmän häntä. Ymmärtämättömät ihmiset hyökkäävät joukolla yhden kimppuun ja käyttäytyvät kuin pahimmat foliohattutyypit konsanaan. "Valehtelet, mutta en jaksa selittää miten. Siellä se totuus on, kaiva itse". Ei ole ilmeisesti [...]
Ihanaa kun joku muukin huomasi tuon. Minullekin tuli heti mieleen tuo foliohattuporukka, kun luin kommentteja. On täälläkin monta mokaa, missä heitetään ihme väitteitä ja kun joku pyytää perusteluja, niin vastaus pitää etsiä itse. Toki tuolla tapaa voi kokea olevansa kaikkien väittelyiden voittaja, mutta oikeasti on vain typerä. -
Sieluton kalkkuna: Meinaatko että kaikilla on mt-ongelmia? Olet kyllä harvinaisen väärässä!
Se, että joillain on diagnosoimaton mt-ongelma, ei yllätys yllätys tarkoita, että kaikilla on mt-ongelma.
Kommentoi
Kommentti