Vanhempainilta, osa 99
Nykynuorilla on rankempaa kuin osaisit kuvitellakaan.
Seuraava
Nimenmuutos saa paikalliset hieraisemaan silmiään. Edellinen
Näin korvaat 90 asteen pesuohjelman ja mikron.
Nimenmuutos saa paikalliset hieraisemaan silmiään. Edellinen
Näin korvaat 90 asteen pesuohjelman ja mikron.
58 kommenttia
-
Miten tollasesta kysymyksestä kokeessa voi antaa pisteet? Jos kysytään jotain henkilökohtaista kokemusta, miten siihen voi vastata väärin?
-
Tuleekohan just näistä niitä itseoikeutettuja aikuisia jos hirveimmät kokemukset tollasia😅 (vitsi)
-
-
Kysymys: Miten tollasesta kysymyksestä kokeessa voi antaa pisteet? Jos kysytään jotain henkilökohtaista kokemusta, miten siihen voi vastata väärin?
En asiasta mitään tiedä, mutta olettaisin, että kokeessa tarkkaillaan enemmänkin oppilaan luetun ymmärtämistä. Eli vastaus voi sinällään olla mikä tahansa, kunhan se vain vastaa itse kysymykseen. -
Toihan on vaan hirveen hyvä juttu, jos lapset on elänyt niin hyvän elämän ettei ton kamalempia oo käyny. Olisipa kaikilla lapsilla noin.
-
Juoppo hamsteri: Toihan on vaan hirveen hyvä juttu, jos lapset on elänyt niin hyvän elämän ettei ton kamalempia oo käyny. Olisipa kaikilla lapsilla noin.
Niinpä, toivottavasti tänne ei nyt tosissaan tulla selittämään sitä miten pullamössöä nykynuoret on. Ihan kuin se olisi joku saavutus ihmiskunnalta, että joudutaan oppimaan selviämään ties missä puutteessa ja sodassa?Tuli oikeasti hyvä mieli tästä, awws onnellisia lapsia. -
Aivan ihanat. Näin lapsilla pitää ollakin. Älkää setämiehet nyt alkako muksuille niitä konkursseja kertomaan..
-
Ptsd:n lapsena kokeneena en voi muuta sanoa kuin kunpa kaikilla lapsilla olisi maailmassa noin pienet ikävyydet. ❤️
-
-
Riippuu toki lapsen/teinin iästä ja tilanteesta, missä on kerrottu isoimmista ongelmista. Ei siis välttämättä ole koko totuus. Itse alkoholistiperheen lapsena olisin koulussa todennäköisesti vastannut jotain samansuuntaista tai jonkin muun pienen harmituksen aiheen. Koska oli helpompi ajatella, että joo, liian paksu tukka on nyt isoin juttu. Ja toisaalta, kun ne huonot kotiolot oli arkipäivää, niihin turtui tavallaan, eikä kokenut niitä tietyllä tavalla erillisenä ongelmana. Vähän vaikea näin aamuviideltä osata tarkkaan selittää, mitä tarkoitan. 😉 Niin ja lisäksi ei halunnut puhua asioista julkisesti. Toki näin ei aina ole vaan isoin ongelma voi olla jokin ulkonäköönkin liittyvä. Ja jos näin on, hyvä. Mutta tuli vain mieleen sanoa ennen kuin kyseisiä nuoria aletaa soimata.
-
Kysymys: Miten tollasesta kysymyksestä kokeessa voi antaa pisteet? Jos kysytään jotain henkilökohtaista kokemusta, miten siihen voi vastata väärin?
Veikkaisin, että katsotaan ymmärsikö yhtään. Jos vastaisi vaikka Kanada, niin se olisi väärin. -
Nuorisolle saa kätevästi jauhot suuhun vaikkapa lapiolla.
-
Juoppo hamsteri: Toihan on vaan hirveen hyvä juttu, jos lapset on elänyt niin hyvän elämän ettei ton kamalempia oo käyny. Olisipa kaikilla lapsilla noin.
Itse asiassa, kamaliakin kokenut lapsi voi vastata kyllä noin. He eivät halua että tiedetään mitä kotona tapahtuu. -
Onko ulkomaalainen varpaanvälihiekka ja suolavesi jotenkin vähemmän vittumaista kuin kotimainen, vai miksi Sansibar olisi pitänyt mainita? Onko tansanialaisten mielestä sitten suomalainen hiekka kivempaa?
-
Ihan hyvä ettei Monikan lapsen ole tarvinnut johdattaa kokonaista kansaa mihinkään.
-
-
Kuivattu lokki: Tuleekohan just näistä niitä itseoikeutettuja aikuisia jos hirveimmät kokemukset tollasia😅 (vitsi)
Vakavasti puhuen, tärkeää on toki aina ikävaiheelle sopivasti oppia tästä maailmasta ja osata laittaa asioita perspektiiviin, ettei kasva sellaiseksi tietämättömyyttään moukkamaisesti... Mutta oman kokemuksen ja koulutuksen mukaan ongelmallinen käyttäytyminen seuraa useammin juuri niistä rankemmista kotioloista. Monia traumoja käsitellään vielä useiden sukupolvien ajan. On hyvä jos ollaan menossa siihen suuntaan, että useammalla on turvallinen lapsuus ja meillä on entistä funktionaalisempia aikuisia. -
Luin lukihäiriöisenä ”Äiti 1 - Einstein 0”. Jatkossa puhuttiin taas Einsteinista ja piti monta kertaa miettiä että mikä tässä nyt mättää kunnes tajusin että puhutaankin esiteinistä. Ohhoh.
-
Kysymys: Miten tollasesta kysymyksestä kokeessa voi antaa pisteet? Jos kysytään jotain henkilökohtaista kokemusta, miten siihen voi vastata väärin?
Olen samaa mieltä että opettaja ei voi arvioida sitä onko jonkun henkilökohtainen kokemus oikeanlainen vai ei. Kuitenkin kysymyksellä voidaan vetää check siihen ymmärtääkö oppilas ylipäätään mitä kyseinen aihe tarkoittaa tai onko oppilas ainakin tehnyt jotain asiaan liittyvää ajatustyötä. Ja sitäkään ei voi mitata objektiivisesti, ei ole mitään mittaria, mutta näin opettajat joutuvat monissa aineissa kuitenkin kaiken aikaa tekemään jokaisella koulutusasteella. On valtavasti asioita joissa vastaussisällön oleellisuus, johdonmukaisuus, ymmärrettävyys, tasapainoisuus ym tekijät voidaan arvioida lähinnä intuitiivisesti. Tällöin opettajan arvioinnin oikeellisuus validoidaan isossa kuvassa lähinnä yhteiskuntatason mutulla.Tuossa tapauksessa kuitenkin kysymys olisi voinut olla tarkempikin ja vähän enemmän haastaa sitä lapsen omaa ajatusta, esim niin että se pitäisi myös perustella täysien pisteiden saamiseksi tai jollain tavalla apukysymyksin tarkentaa tms. Sellaiseen että ”mikä on sun mielestä x?” osaa viisivuotiaskin vastata, suullisesti ainakin.Tämä ei liity suoraan ylempään, mutta: opettajat kysyvät kokeissa varsinkin peruskoulussa jatkuvasti todella vajavaisesti. Oletetaan oppilaan ymmärtävän mitä opettaja hakee, eikä eritellä sitä kysymyksessä. Sitten jos vastaus on kysymyksen perusteella oikea mutta silti jotain muuta kuin opettaja hakee, pisteet jäävät vajaiksi, joissain tapauksissa. (Samaa tietenkin ilmenee myös työelämässä esihenkilöiden ja alaisten välillä.)Opettajan ajattelua ei keskimäärin haasteta riittävästi; lapset eivät siihen pysty, ja vanhemmista ne jotka valittavat opettajan toiminnasta eivät keskimäärin jaksa eritellä kuitenkaan opetussisällöstä niitä varsinaisia virheitä vaan valittavat vääristä asioista. -
mua ahistaa vain tuo että tommostako siellä koulussa opetetaan ?? satuja lapsille. aivopesu alkaa liian nuorena. Itse käynyt elämänkatsomustunneilla ala-asteen niin ei kokemusta uskonnon tunneista. olen vähän järkyttynyt.
-
Eiväthän nuo Mirkaa lukuunottamatta väitä, että lapset itse olisivat nimenneet nuo elämänsä karmeimmiksi kokemuksiksi. Kertovat vain pikkuasioista, joista lapsensa ovat valittaneet. Noiden lapset voisivat vastaiskuksi listata vanhempiensa mitättömiä valituksen aiheita. Veikkaan että tulisi pitkä lista.
-
Eiväthän tuossa muut Mirkaa lukuunottamatta väitä, että lapsensa olisivat itse nimenneet nuo elämänsä karmeimmiksi kokemuksiksi. Nuo vain kertoivat lastensa pienistä valituksen aiheista. Noiden lapset voisivat vastaiskuksi listata vanhempiensa mitättömiä valituksen aiheita. Veikkaan että tulisi pitkä lista.
-
Peitettävä albatrossi: mua ahistaa vain tuo että tommostako siellä koulussa opetetaan ?? satuja lapsille. aivopesu alkaa liian nuorena. Itse käynyt elämänkatsomustunneilla ala-asteen niin ei kokemusta uskonnon tunneista. olen vähän järkyttynyt.
Uskonnonopetuksen pitäisi olla tunnustuksetonta, mutta tuossa kysymyksenasettelussa kyllä annetaan ymmärtää, että noin on oikeasti tapahtunut.Me ollaan uskonnottomia, mutta lapseni ovat saaneet aina valita, osallistuvatko uskonnon vai elämänkatsomustiedon opetukseen. He ovat valinneet uskonnon koska ovat halunneet mennä enemmistön mukana, minkä tavallaan ymmärrän. Jos itse saisin päättää, lapseni olisivat opiskelleet vaikka matematiikkaa sen ajan.Kysyin joskus lapsiltani, opetetaanko koulussa Raamatun tarinoita ikään kuin ne olisivat tosia, oikeasti tapahtuneita asioita, ja he sanoivat kyllä. Tämähän on tunnustuksellisuutta. Raamattu ei ole historiankirja.Ei minua ahdista, lapseni osaavat ajatella omilla aivoillaan. Ärsyttää vain ristiriita siinä, että väitetään uskonnonopetuksen olevan yleissivistävää ja tunnustuksetonta, kun käytäntö on muuta. -
Juoppo hamsteri: Toihan on vaan hirveen hyvä juttu, jos lapset on elänyt niin hyvän elämän ettei ton kamalempia oo käyny. Olisipa kaikilla lapsilla noin.
Tulee isoja tunteita kun aikanaan huomaavat että elämässä on oikeitakin murheita. -
Peitettävä albatrossi: mua ahistaa vain tuo että tommostako siellä koulussa opetetaan ?? satuja lapsille. aivopesu alkaa liian nuorena. Itse käynyt elämänkatsomustunneilla ala-asteen niin ei kokemusta uskonnon tunneista. olen vähän järkyttynyt.
Minäkin olen käynyt ET-tuntini, vai mitä ne nykyään ovatkaan, ja olen järkyttynyt korkeintaan siitä että kaltaisesi aivokääpiöt eivät muka tunne raamattua ollenkaan, mutta silti ovat kovasti touhuamassa sitä vastaan. -
Malisiöösi hevonen: Tulee isoja tunteita kun aikanaan huomaavat että elämässä on oikeitakin murheita.
Voisin kuvitella, että tasapainoisen ja onnellisen lapsuuden viettänyt saa enemmän valmiuksia selviytymiseen niistä murheista, kuin taas lapsena juuriltaan säikytelty ja pahaa maailmaa liian aikaisin todistanut. -
-
Painoton lammas: Luin lukihäiriöisenä ”Äiti 1 - Einstein 0”. Jatkossa puhuttiin taas Einsteinista ja piti monta kertaa miettiä että mikä tässä nyt mättää kunnes tajusin että puhutaankin esiteinistä. Ohhoh.
Mä odotin jotain ihmeellistä laskukaavaa jolla äiti jotenkin todistaisi, että helvetti todella voi jäätyä tms. -
Ahistaa Tanjan kommentti, jossa kertoo tyttärensä valittaneen paksuista hiuksista ja korkeista poskipäistä, ja jossa lopussa naureskelee ja vähättelee tätä. Ihan niinku kaikkien pitäis haluta näitä klassisia ja yleisiä kauneisihanteita? :O Toivottavasti Tanja ei lapselle oo sanonu mitään tuosta, että "nAuTi NyT vaan niistä kun moni haluais semmmoset!".
-
Monikan koevastaukset ovat mielestäni ihan ymmärrettäviä "haasteita" ton ikäiselle. Hyvä että oppii sen, että oman koiran jäljet on siivottava ja omista asioista pidettävä huolta. Mutta toisaalta hyvä myös että tajuaa ihmisen tarvitsevan kannustusta ja apua myös toisinaan "mitättömiltä" vaikuttaviin asioihin.
-
Istuva sotilas: Uskonnonopetuksen pitäisi olla tunnustuksetonta, mutta tuossa kysymyksenasettelussa kyllä annetaan ymmärtää, että noin on oikeasti tapahtunut. Me ollaan uskonnottomia, mutta lapseni ovat saaneet aina valita, osallistuvatko uskonnon vai elämänkatsomustiedon opetukseen. He ovat valinneet [...]
Niinpä. Suomessa ilmeisesti pitäisi olla tunnustuksetonta uskonnonopetusta, mutta ei todellakaan käytännössä ole. Toivoisin että edes nykyaikana olisi, mutta eih. Saisi koko uskonnon opetus lopettaa ja kaikki yleiselle elämänkatsomustiedon/yleisen uskontotietouden tunneille sen sijaan.Itse kävin uskonnontunnit ala-asteelta lukioon kun kirkkoon kuuluvana oli pakko (erosin heti kun voin), ja opetus oli erittäin tunnustuksellista. Peruskoulussa Raamatun tapahtumia opetettiin totena siinä missä historiaakin, lukiossa myös. Eräässä lukion uskonnonkokeessa piti kirjoittaa pohtiva aihe abortista, ja opettaja laittoi aborttimyönteisen aineeni väliin paperilapun, jolle oli kirjoittanut rukouksen ja omat perustelunsa sille miksi abortti on väärin. Toinen uskonnonopettaja saarnasi miten esiaviollinen seksi on väärin, ja kertoi miten Jumala puhuu ja ilmestyy hänelle. Jne. Ja tämä ei edes tapahtunut missään pikkukylässä, vaan ihan hyvänkokoisessa kaupungissa. -
Angst: Toivottavasti Tanja ei lapselle oo sanonu mitään tuosta, että "nAuTi NyT vaan niistä kun moni haluais semmmoset!".
Ei, vaan hän sanoi, että "nauti nyt vaan niistä vielä kun voit, ikääntyminen hoitaa loput". -
Angst: Ahistaa Tanjan kommentti, jossa kertoo tyttärensä valittaneen paksuista hiuksista ja korkeista poskipäistä, ja jossa lopussa naureskelee ja vähättelee tätä. Ihan niinku kaikkien pitäis haluta näitä klassisia ja yleisiä kauneisihanteita? 😲 Toivottavasti Tanja ei lapselle oo sanonu mitään [...]
Olisiko sitten parempi opettaa lapsi olemaan tyytymätön kauneusihanteiden mukaisiin piirteisiin? "Älä nauti niistä, vaikka moni haluaisi tuollaiset. Sinun täytyy haluta jotain, mitä et voi saada." -
Mia: Voisin kuvitella, että tasapainoisen ja onnellisen lapsuuden viettänyt saa enemmän valmiuksia selviytymiseen niistä murheista, kuin taas lapsena juuriltaan säikytelty ja pahaa maailmaa liian aikaisin todistanut.
Miten kommenttisi liittyy lainaamaasi kommenttiin? Onko lapsi tasapainoinen ja onnellinen jos murehtii noiden mokassa olevien lasten tavoin, vai mitä yrität nyt kertoa? Fakta on kuitenkin se että pettymyksiä lapsena kokenut kestää niitä paremmin aikuisena. -
Ekassa mokassa "olinpas nyt taas niin vitun näppärä katsokaa kaikki" lol.
-
Tarkkeeton siili: Miten kommenttisi liittyy lainaamaasi kommenttiin? Onko lapsi tasapainoinen ja onnellinen jos murehtii noiden mokassa olevien lasten tavoin, vai mitä yrität nyt kertoa? Fakta on kuitenkin se että pettymyksiä lapsena kokenut kestää niitä paremmin aikuisena.
Ja siltikään niiden pettymysten ei tarvitse olla maailmaamullistavan traumatisoivia. Tärkeämpää on se, miten niihin opetetaan suhtautumaan, vaikka ne olisikin pieniä. -
Mun lapseni ovat ihan millä tahansa mittapuulla joutuneet kokemaan aivan liikaa. Traumatisoitumisen aste lähentelee sodan kokeneita lapsia. Muistan aina kun vanhin heistä kertoi mulle jostain asiasta, ja meille tavanomaiseen tapaan heitin sarkastisesti, että niin, sinä kun ootkin päässyt elämässäsi niin helpolla. Esiteini-ikäinen lapsi vastasi, että niinhän minä varmaan oon. Mykistyin hetkeksi ja sanoin sitten, että kultaseni, tiedäthän että et todellakaan ole. Että harva keski-ikäinenkään on joutunut kohtaamaan niin rajuja ja traumatisoivia asioita, jopa vanhuksia on joille ei koko elämänsä aikana ole sattunut näihin vastoinkäymisiin verrattavia juttuja. Sydän meinasi särkyä, kun lapsi katsoi minuun aidon hämmästyneenä, että ihan oikeastiko. Niin käy kun elämä ei pelkästään potki rautasaappailla päähän, vaan hyppii lisäksi nastakengät jalassa sukuelinten päällä. Normaalius hämärtyy. Sitä luulee olevansa poikkeuksellisen hauras, vaikka todellisuudessa joka päivä kantaa paljon suurempia taakkoja kuin kenenkään pitäisi.
-
-
Kaaleppi: Ekassa mokassa "olinpas nyt taas niin vitun näppärä katsokaa kaikki" lol.
Jäi ihmetyttämään että miten se paperinpala jäätyy? Pitikö se kastella? -
Tunnen erään naisen, joka oli lapsena itkenyt, koska oli sisarusparven ainoa, jolla oli liian pitkät ripset. Hän ei siis saanut niitä piiloon puristamalla silmiä tiukasti yhteen.
-
Koherentti ankka: Mun lapseni ovat ihan millä tahansa mittapuulla joutuneet kokemaan aivan liikaa. Traumatisoitumisen aste lähentelee sodan kokeneita lapsia. Muistan aina kun vanhin heistä kertoi mulle jostain asiasta, ja meille tavanomaiseen tapaan heitin sarkastisesti, että niin, sinä kun ootkin päässyt [...]
Jäin odottamaan, että koska tulee se twisti. -
Pieni herne: Olisiko sitten parempi opettaa lapsi olemaan tyytymätön kauneusihanteiden mukaisiin piirteisiin? "Älä nauti niistä, vaikka moni haluaisi tuollaiset. Sinun täytyy haluta jotain, mitä et voi saada."
Miksi pitäisi tehdä noinkaan? Eikö välissä ole ihan sekin vaihtoehto että jokainen tykkää mistä itse tykkää huolimatta siitä onko se kauneusihanne vai ei? -
Nimi: Niinpä, toivottavasti tänne ei nyt tosissaan tulla selittämään sitä miten pullamössöä nykynuoret on. Ihan kuin se olisi joku saavutus ihmiskunnalta, että joudutaan oppimaan selviämään ties missä puutteessa ja sodassa? Tuli oikeasti hyvä mieli tästä, awws onnellisia lapsia.
Onnellisia lapsia nyt, mielisairaita aikuisina.. Nää on näitä mitkä ei sit selviä ilman hajoomista kun vähänkin elämä käy hankalammaksi.. Yleensä silloin ku pitäs armeijaa mennä suorittaa. -
Olenko ainoa, jonka mielestä Mirkan ketjussa aikuiset puhuvat lapsistaan tosi ikävään sävyyn? Eiköhän ne aikuisetkin marise monista "typeristä" syistä, jotka jälkikasvu _voisi_ yhtä hyvin revitellä sosiaaliseen mediaan naureskeltaviksi...tai sitten aikuiset voisivat osaltaan jättää sen tekemättä. Varsinkin tuon "lol, lapseni on tyytymätön ulkonäköönsä höhöh".
-
Pieni herne: Jäin odottamaan, että koska tulee se twisti.
Ja sitten veti hiljaiseksi. -
Suppea gerbiili: Minäkin olen käynyt ET-tuntini, vai mitä ne nykyään ovatkaan, ja olen järkyttynyt korkeintaan siitä että kaltaisesi aivokääpiöt eivät muka tunne raamattua ollenkaan, mutta silti ovat kovasti touhuamassa sitä vastaan.
Ei tarvitse tuntea satuja tietääkseen, ettei niitä pidä lapsille totena opettaa. -
No ei - tuosta koekysymyksestä ei todellakaan voi päätellä, että uskonnonopetus olisi tunnustuksellista. Voi olla, voi olla olematta.
-
Pehmeä jänis: Onnellisia lapsia nyt, mielisairaita aikuisina.. Nää on näitä mitkä ei sit selviä ilman hajoomista kun vähänkin elämä käy hankalammaksi.. Yleensä silloin ku pitäs armeijaa mennä suorittaa.
No tulihan se setämies sieltä kuitenkin. :) -
Kysymys: Miten tollasesta kysymyksestä kokeessa voi antaa pisteet? Jos kysytään jotain henkilökohtaista kokemusta, miten siihen voi vastata väärin?
Eiköhän näin pienten lasten ollessa kyseessä mitata lähinnä sitä, ymmärrettiinkö luettu kysymys. Eihän numeroita edes saa alakoulussa monella luokka-asteella lainkaan. -
Piparjuuri: Niinpä. Suomessa ilmeisesti pitäisi olla tunnustuksetonta uskonnonopetusta, mutta ei todellakaan käytännössä ole. Toivoisin että edes nykyaikana olisi, mutta eih. Saisi koko uskonnon opetus lopettaa ja kaikki yleiselle elämänkatsomustiedon/yleisen uskontotietouden tunneille sen sijaan. Itse [...]
Ensin se oleellisin tekstistä: miksi tuollainen uskonnon opetus olisi jotenkin sallitumpaa/todennäköisempää pienellä paikkakunnalla kuin kaupungissa?Omien lasten päiväkodissa selitellään kovasti uskonnollisia aiheita sillä, että varhaiskasvatussuunnitelmaan kuuluu uskontoihin tutustuminen, mutta kuitenkin kaikki "opetus" on vain evankelisluterilaista, myöntäisivät uskonnonopetusen edes suoraan, eivätkä kaunistelisi ja väärentelisi sitä vanhemmille hienoilla korulauseilla.Ja koska se ilmeisesti näissä keskusteluissa kuuluu mainita, niin itsehän kuulun kirkkoon, koska uskonnollisuudesta huolimatta se on tärkeä "hyväntekeväisyys"organisaatio yhteiskunnassa. -
Tarkkeeton siili: Miten kommenttisi liittyy lainaamaasi kommenttiin? Onko lapsi tasapainoinen ja onnellinen jos murehtii noiden mokassa olevien lasten tavoin, vai mitä yrität nyt kertoa? Fakta on kuitenkin se että pettymyksiä lapsena kokenut kestää niitä paremmin aikuisena.
Miten se on fakta ja milla perusteella? Oman kokemukseni mukaan juuri toisinpain. Tai no, pettymykset eivat edes vaikuta, jos on vankka pohja. Juttelin kaverini kanssa, jolla valttamatta pitaisi olla kallis kello. Olon epauskoisen huvittunut; ajan nakee puhelimesta. Han selvitti, etta kaverit pilkkaavat kun ei ole. Selitin etta vittuako siita, ei tarvita. Han selitti, etta koskaan ei ole mitaan ja koskaan ei mitaan saa, ja alkaa todella nyppia etta aina on pahnanpohjimmainen, mita mina piittaan ettei ole kelloa, kun voisin ostaa jos haluaisin. Helppo olla ylimielinen. Pyysin anteeksi. -Toki jos saa liikaa kaikkea tulee liian ylimieliseksi, mutta jos ei saa tarpeeksi kaikkea kivaa, kaikesta tulee liian rankkaa ja pikkuasiat nujertavat, joille joku muu vain nauraisi. -
Kivi: Miten se on fakta ja milla perusteella? Oman kokemukseni mukaan juuri toisinpain.
Ihan lastenkasvatuksen perusteita tuo että lapsen täytyy saada kokea pettymyksiä, jotta niitä oppii kestämään. Se mainitsemasi "vankka pohja" luodaan nimenomaan kokemuksella ja oikeanlaisilla pettymyksillä, jotta lapsi ymmärtää ja osaa käsitellä niitäkin tunteita. Valitettavasti monille nykyvanhemmille täysin utopiaa tuollainen. Paljon kivempaa antaa lapselle pelkästään onnistumisia ja olla lapselle kiva kaveri. Siitä maksavat vanhempien ja lapsen lisäksi myös opettajat ja muut ammattikasvattajat aikanaan, kun lapsi huomaakin että häntä on kusetettu koko lapsuuden ajan. -
Istuva sotilas: Uskonnonopetuksen pitäisi olla tunnustuksetonta, mutta tuossa kysymyksenasettelussa kyllä annetaan ymmärtää, että noin on oikeasti tapahtunut. Me ollaan uskonnottomia, mutta lapseni ovat saaneet aina valita, osallistuvatko uskonnon vai elämänkatsomustiedon opetukseen. He ovat valinneet [...]
Ei, tuossa ei anneta ymmärtää että noin on oikeasti tapahtunut. Tuo on ihan tavallinen viittaus tekstiin, jonka oletetaan olevan lapselle tuttu. Tuossa voisi ihan yhtä hyvin lukea "Korpun täytyi olla vahva ja rohkea asettuessaan veljensä Joonatan Leijonamielen kanssa valloittaja Tengiliä ja lohikäärme Katlaa vastaan. Pohdi ja kirjoita yksi tilanne, jossa sinä olet ollut rohkea." Eikä kukaan nostaisi meteliä siitä, miksi lapset laitetaan uskomaan satuihin. -
Syömätön susi: En asiasta mitään tiedä, mutta olettaisin, että kokeessa tarkkaillaan enemmänkin oppilaan luetun ymmärtämistä. Eli vastaus voi sinällään olla mikä tahansa, kunhan se vain vastaa itse kysymykseen.
Luulisin itsekin näin. Opettaja olisi saanut kyllä tarkistaa kysymyksensä ennen tulostusta. "Jossa sinä olet __ tukea ja kannustusta". Siis mitä, antanut tukea? Vai tarvinnut sitä? Pyytänyt? -
-
Istuva sotilas: Uskonnonopetuksen pitäisi olla tunnustuksetonta, mutta tuossa kysymyksenasettelussa kyllä annetaan ymmärtää, että noin on oikeasti tapahtunut. Me ollaan uskonnottomia, mutta lapseni ovat saaneet aina valita, osallistuvatko uskonnon vai elämänkatsomustiedon opetukseen. He ovat valinneet [...]
Kannattaa vielä kerrata että mitä se tunnustuksettomuus oikein tarkoittikaan. Vaihtoehtoisesti voit keksiä jonkun toisen syyn mielenpahoittamiseesi. -
Hempeä koira: Ensin se oleellisin tekstistä: miksi tuollainen uskonnon opetus olisi jotenkin sallitumpaa/todennäköisempää pienellä paikkakunnalla kuin kaupungissa?Omien lasten päiväkodissa selitellään kovasti uskonnollisia aiheita sillä, että varhaiskasvatussuunnitelmaan kuuluu uskontoihin tutustuminen, [...]
Tämä hyväntekeväisyysaspekti kirkon toiminnassa pitää kyllä paikkansa, sellaista näkymätöntä työtä. Meidän perhe on lähtenyt kotoa keskellä yötä tulipaloa pakoon, ja vielä saman yön aikana seurakunta järjesti meille ja muutamalle muulle evakuoidulle perheelle majoituksen useammaksi yöksi, ruuat koko ajalle, kaiken käytännön avun mitä siinä tarvitsi sekä teki välttämättömiä hankintoja. Joten aion kyllä itsekin kirkon jäsenenä pysyä vaikkei uskonnollisuus olekaan oma juttu. -
Minusta Suomessakin pitäisi ottaa käyttöön tuo saksalainen ü ja luopua y:stä. Olisi paljon loogisempaa ja foneettisesti selkeämpää/suvampaa: a->ä, o->ö, u->ü
-
Muhveli: Vakavasti puhuen, tärkeää on toki aina ikävaiheelle sopivasti oppia tästä maailmasta ja osata laittaa asioita perspektiiviin, ettei kasva sellaiseksi tietämättömyyttään moukkamaisesti... Mutta oman kokemuksen ja koulutuksen mukaan ongelmallinen käyttäytyminen seuraa useammin juuri niistä [...]
Ei tuu onnistumaan. Meillä on jo nyt ihan vitusti pahoinvoivia nuoria, joista sitten kasvaa pahoinvoivia aikuisia. Ja kierre vaan pahenee -
Kai tuossa uskonnon opetuksessa on todella suuria koulukohtaisia eroja ja riippuu hyvin paljon opettajasta, millaista opetus on. Oman koulutaipaleeni aloitin ennen vuosituhannen vaihdetta, enkä muista, että millään kouluasteella raamatun tapahtumia olisi käsitelty faktoina. Toki painotus oli oman uskonnon tuntemuksessa, mutta myös muita uskontoja käytiin tarkasti läpi. Lisäksi etiikkaa pohdittiin paljon ainakin lukiossa.
-
Vetoketjuton peruna: Eiväthän nuo Mirkaa lukuunottamatta väitä, että lapset itse olisivat nimenneet nuo elämänsä karmeimmiksi kokemuksiksi. Kertovat vain pikkuasioista, joista lapsensa ovat valittaneet. Noiden lapset voisivat vastaiskuksi listata vanhempiensa mitättömiä valituksen aiheita. Veikkaan että tulisi pitkä lista.
"taas sukat lattialla, voitteko viedä omat astiat tiskiin, hävitin autoni avaimet, hammastahna on loppu..." Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mistä aikuiset saattavat valittaa päivittäin. -
Syömätön susi: En asiasta mitään tiedä, mutta olettaisin, että kokeessa tarkkaillaan enemmänkin oppilaan luetun ymmärtämistä. Eli vastaus voi sinällään olla mikä tahansa, kunhan se vain vastaa itse kysymykseen.
Tämä se varmaan on mutta itseä ihmetyttää miksi tätä tarkistetaan nähtävästi uskonnon tunnilla eikä äidinkielen tai muun vastaavan tunnin aikana.
Kommentoi
Kommentti