Vanhempainilta, osa 103
Finnairin mainos herättää voimakkaita tunteita – pehmolelu oli liikaa.
Seuraava
Nyt on vähän epätoivoista, mutta kokeillaan. 🦔 Edellinen
Viesti kavereilleni, joilla on rahaa.
Nyt on vähän epätoivoista, mutta kokeillaan. 🦔 Edellinen
Viesti kavereilleni, joilla on rahaa.
71 kommenttia
-
Harmi kun Feissarimokissa ei voi reagoida kuviin tai kommentteihin! 😄
-
-
Tämä Eeva on tuttu toisaalta somesta, ja on kyllä aikamoinen tapaus. Negatiivinen, tyly, kaikentietävä, mustavalkoinen ja liiankin suorasanainen pätijä, joka kyllä neuvoo ja kertoo mielipiteensä kysyttiin sitä tai ei. Ihmetyttää, miten jotut vielä pitää hänet kaverinaan eivätkä edes piilota julkaisuitaan häneltä. Hän on malliesimerkki siitä, miten koulujen käynti ja arvostettu ammatti ei tuo käytöstapoja tai sydämen sivistystä.
-
Mikä perskuta siinä pilkun käytössä on niin hankalaa, että laittaa mieluummin 2 tai 3 pistettä jopa sellaisiin paikkoihin mihin ne ei kuulu?
-
Saattaahan se olla myös että Finskin kuva on vain lavastettu mainos, ettei tuo pikkukaveri ole muumin kanssa oikeasti reissuun menossa. Ja vaikka olisikin niin mitä sitten. Isommillakin ihmisillä muumifiguureita hallussa. Japanilaiset nuoret aikuisetkin ostavat Suomesta metrinkin mittaisia muumeja matkamuistoksi ja tuskin kukaan heitä siitä kiusaa.
-
Miksihän nykyään ihan lapsetkin haluaa olla niin aikuista, pitää olla seurustelukumppani? Näin yli nelikymppisenä totean, että ala-asteella meillä ei kukaan seurustellut kenenkään kanssa. Yläasteellakin oli vielä suhteellisen harvinaista.
-
-
Onkohan Toivon ex-tyttis vähän vanhempi kuin Toivo? Aika hyvin jos osaa jo 4-vuotiaana kirjoittaa.
-
Mua kiinnostaa olisko Eeva saanut kilarit, jos kuvan lapsi olisikin ollut tyttö. Tuskin, kyllä tytöt ja naiset saavat pehmolelujen kanssa hempeillä. Siinä nyt vasn ei ole mitään vikaa, että pojatkin saavat tuntea ja ilahtua samoista asioista, eikä ahdistuneet aikuiset päätä teidän puolestaan. Tai sitten Eeva ihmettelee jonkun perhesurmauutisen alla jossa mies on tappanut vaimonsa, miten tuotakaan miestä ei kasvatettu. Kasvatettiin juuri niinkuin Eevat halusivat, poika löi kun halatakkaan ei osannut.
-
Pakko sanoa. Olen 30v ja mulla on edelleen mun vauvana saatu uninalle sekä lahjaksi saatu pieni koalanalle. En tosin nuku tai kanniskele niitä mutta ovat mulle tärkeitä ja toisten mielipide on mulle yks hailee.
-
Pekka Kana: Miksihän nykyään ihan lapsetkin haluaa olla niin aikuista, pitää olla seurustelukumppani? Näin yli nelikymppisenä totean, että ala-asteella meillä ei kukaan seurustellut kenenkään kanssa. Yläasteellakin oli vielä suhteellisen harvinaista.
Kyllä minulla oli 2000-luvun alussa päiväkodissa tyttöystävä, jonka kanssa halailtiin ja pussailtiin, eli ei tässä mistään uudesta ilmiöstä ole kyse -
-
Talokas keiju: Onkohan Toivon ex-tyttis vähän vanhempi kuin Toivo? Aika hyvin jos osaa jo 4-vuotiaana kirjoittaa.
Epäilen että on. Itse osasin kyllä kirjoittaa 5-vuotiaana jo aika hyvin, 4-vuotiaana opin lukemaan, mutta tuolla tasolla kirjoitin 6-vuotiaana. Eli eskari-iässä. Vaihtoehto on myös, että on pyytänyt isompaa sisarusta kirjoittamaan ja kiltti sisarus tekee juuri kuin pyydetään. Tuossa iässä tosin ei ole parin vuoden ikäero ole niin justiinsa... -
Naketin: Pakko sanoa. Olen 30v ja mulla on edelleen mun vauvana saatu uninalle sekä lahjaksi saatu pieni koalanalle. En tosin nuku tai kanniskele niitä mutta ovat mulle tärkeitä ja toisten mielipide on mulle yks hailee.
Minä olen pian eläkkeellä. Minulla on tallella edelleen nalle, jonka sain mummolta tuliaisena kun olin kaksivuotias. Kovia sen on kokenut kyllä. Näkyvältä paraatipaikalta löytyy. -
Eeva. Ne lapset oppii kiusaamaan silleen, että äiti kertoo niille että muumilelua kantavaa poikaa kiusataan. Joten kun lapsi näkee pojan muumilelun kanssa, se alkaa kiusata, koska äiti niin opetti.
-
Talokas keiju: Onkohan Toivon ex-tyttis vähän vanhempi kuin Toivo? Aika hyvin jos osaa jo 4-vuotiaana kirjoittaa.
Samaan kiinnitin huomion. Nelivuotiaat ei kirjoita noin hyvin.Epäilen et äityli itse on tainnut vähän askarrella... -
Miarez93: Kyllä minulla oli 2000-luvun alussa päiväkodissa tyttöystävä, jonka kanssa halailtiin ja pussailtiin, eli ei tässä mistään uudesta ilmiöstä ole kyse
Mä myös muistan itkeneeni seurakunnan kerhossa, kun en saanut istua tietyn pojan vieressä. Ja eskarissa oli kyllä sutinaa yhden toisen pojan kanssa, useamman jos leikittiin pusuhippaa. Näin 80-luvulla. -
Pekka Kana: Miksihän nykyään ihan lapsetkin haluaa olla niin aikuista, pitää olla seurustelukumppani? Näin yli nelikymppisenä totean, että ala-asteella meillä ei kukaan seurustellut kenenkään kanssa. Yläasteellakin oli vielä suhteellisen harvinaista.
Kyllähän meidän aikaan jo eskarissa tytöt tahallaan halusivat levittää tyttöbakteereja, ja juoksivat poikien perässä. -
Haluan tietää miksi autolelu olisi parempi kuin muumilelu.
-
Himoton kotieläin: Aika nuorena sai Toivo tietää että N=H
Kutsuitko juuri pientä tyttöä huoraksi vai ymmärsinkö jotain väärin? -
Talokas keiju: Onkohan Toivon ex-tyttis vähän vanhempi kuin Toivo? Aika hyvin jos osaa jo 4-vuotiaana kirjoittaa.
Minä osasin kirjoittaa tuon ikäisenä. Lukemaan opin 3,5-vuotiaana. Ei se edes ole niin harvinaista. -
Miarez93: Kyllä minulla oli 2000-luvun alussa päiväkodissa tyttöystävä, jonka kanssa halailtiin ja pussailtiin, eli ei tässä mistään uudesta ilmiöstä ole kyse
Ja mulla kasarilla. Montakin. Ensin Pertti ja sit Miksu ja sit Henkka. Kouluun kun menin niin tilanne rauhoittui, mutta pussailin kyllä 9-10-vuotiaana Juhan kanssa. Sen jälkeen meniki sitten pitkään rauhallisemmissa merkeissä ja vasta 16-vuotiaana hyppäsin uudestaan pariutumiskelkkaan.Kylmä tosiasia on että lapsen normaaliin kehitykseen kuuluu pienestä asti ihastumiset ja viattomat parisuhteet. Just semmoset sopimukset että ootko mun poikakaveri, mennäänkö isona naimisiin. Ei niitä tieten kaikilla ole, mutta ei niissä myöskään oo mitään huolestuttavaa. Omakin lapseni oli tuli 5-vuotiaana kotiin ilmoittaen olevansa kihloissa naapurintytön kanssa, he oli jo pitkään olleet silminnähden rakastuneita, eivät juuri muita nähneetkään. Aikuiselle oikea tapa suhtautua on ottaa lapsen tunteet vakavasti, mutta ei seksualisoiden. Eli lapsille ei naureta päin naamaa, ei myöskään tuomita ja saarnata että noi on aikuisten juttuja. Mutta kiusoittelukaan, saati yllyttäminen vaikkapa pussailuun tms. ei ole oikein. Sellainen kultainen keskitie. -
-
Töissä on kyllä tullut vastaan useita 4-5-vuotiaita lapsia, jotka osaavat kirjoittaa siistillä käsialalla. Ei ole kyse siitä, kuinka kauan kirjoittamaan oppimisesta on, vaan toiset lapset vain ovat näissä asioissa säntillisempiä ja kirjoittavat siististi heti kirjoittamaan opittuaan.
-
Pekka Kana: Miksihän nykyään ihan lapsetkin haluaa olla niin aikuista, pitää olla seurustelukumppani? Näin yli nelikymppisenä totean, että ala-asteella meillä ei kukaan seurustellut kenenkään kanssa. Yläasteellakin oli vielä suhteellisen harvinaista.
n. 20 vuotta takaperin meikäläisellä oli esikoulussa poikaystävä. kerran taisi pussata poskelle sen pari viikkoa kestäneen treffailun aikana, että eipä siinä mitään kovin "aikuista" tapahtunut, ja ns. erokin tapahtui tyyliin "en haluu olla enää sun poikaystävä" "ok". noin nuoret eivät seurustele millään tositarkoituksella, se on enemmän sellaista kotileikin tapaista hupia jossa matkitaan aikuisia -
Jaettu kotka: Minä olen pian eläkkeellä. Minulla on tallella edelleen nalle, jonka sain mummolta tuliaisena kun olin kaksivuotias. Kovia sen on kokenut kyllä. Näkyvältä paraatipaikalta löytyy.
Minulla, 34v., on kaksi unilelua, joista toinen on öisin kainalossa ja toinen sängyssä vieressä. Ilman en osaisi edes nukahtaa. Ja todellakin ottaisin nallen lennolle syliin! -
Pekka Kana: Miksihän nykyään ihan lapsetkin haluaa olla niin aikuista, pitää olla seurustelukumppani? Näin yli nelikymppisenä totean, että ala-asteella meillä ei kukaan seurustellut kenenkään kanssa. Yläasteellakin oli vielä suhteellisen harvinaista.
Oon 46 v ja kyllä jotkut seurusteli jo ala-asteella. Kun ite olin 6 v niin kerhossa yks poika tunnusti tykkäävänsä musta ja pussasi kyselemättä ja yllättäin ja sit vähän niinkuin oltiin tyttökaveri ja poikakaveri. Ootkohan ite vaan kulkenut läpät silmillä? -
Pekka Kana: Miksihän nykyään ihan lapsetkin haluaa olla niin aikuista, pitää olla seurustelukumppani? Näin yli nelikymppisenä totean, että ala-asteella meillä ei kukaan seurustellut kenenkään kanssa. Yläasteellakin oli vielä suhteellisen harvinaista.
Näin yli nelikymppisenä totean, että sydämeni särkyi ensi kerran vuonna 87, kun naapurinpoika hylkäsi ja alkoikin tykätä kiharatukkaisesta Sannasta. Pysyttiin kyllä ystävinä. Oltiin 5-6-vuotiaita. Muistan vielä elävästi miltä kaikki tuntui, ihan oikeita tunteita. Omalla 6-vuotiaallakin on jo häät sovittuna, ja tuntuvat pitävän kovasti toisistaan. -
Harteeton tomaatti: Kutsuitko juuri pientä tyttöä huoraksi vai ymmärsinkö jotain väärin?
Itse ajattelin, että N=H oli viittaus sanontaan "naisista on vain harmia". -
Itse lupauduin avioliittoon eli kihlauduin 3-vuotiaana kun se konsepti minulle valkeni. Olin nuorena niin naiivi, etten edes etsinyt kauempaa kuin saman talon ainoan ikäiseni naisihmisen. Suhde kariutui vuotta myöhemmin, kun muutimme toiselle paikkakunnalle. Äitini tapasi aina minua tästä lämmöllä muistuttaa ja olin erittäin surullinen kun kuulin hänen myöhemmin menehtyneen syöpään parikymppisenä. Jälkikäteen olen miettinyt motiivejani, eli olinko osittain vain materian perässä, hänellä oli paloautonpunainen kolmipyörä, jossa oli perässä tavaratila kippimekanismilla.
-
Ja jumankauta, että minua närästää se, että nähdessäni nykyään mainoskuvia tai melkein mitä vaan, mietin heti, mikä niissä voi pilata jonkun elämän ja niistä pitää avautua julkisesti. Ongelma on se, että pahimmat huutajat eivät osaa blokata mitään sisältöä ja algoritmit oppivat todella nopeasti tarjoamaan tunteita herättävää materiaalia. Aina kun kommentoit, tilaat itsellesi lisää sitä samaa kuraa, joka sen verenpaineen nosti. Huudetaan vaan kommenttikenttään "EN HALUA NÄHDÄ TÄLLÄISTÄ!!!" ja tulos on taattu. Vastaavasti oman somen voi kouluttaa tykkäämällä kaikesta, joka vähänkin itseä huvittaa tai kiinnostaa. En muista ennen somea keskustelleeni kenenkään kanssa yhdestäkään mainoksesta, jos sitä ei yhdessä nähty ja vihattu välittömästi. Numerohakupalveluiden TV-mainokset tulevat heti mieleen.
-
Sain muumipehmolelun 6-vuotiaana, nukun edelleen sen kanssa joka yö ja ikää on minulla 35 vuotta. Lisäksi on muutama muukin tärkeä pehmo, joista yksi on myös sängyssä ja muutama on kirjahyllyissä esillä napittamassa maailmaa. Mihinkäs noita rakkaita nyt laittaisi, ja miksei niitä matkallekin mukaan ottaisi :) Ei minua koulussa kiusattu vaikka muumi oli mukana esim yökylässä.
-
Poika-/tyttöystävä päiväkodissa?? 🤨 Tosi outo ajatus. Mutta mä olinkin kyllä aina ns "myöhään kypsynyt" ja todellakin leikin pehmoleluilla vielä yli 10-vuotiaana. 🤷🏼♀️
-
-
Harmi homma toivon kannalta. Ellissä olisi selvästi potentiaalia kun on jo 4-vuotiaana noin hyvä käsiala. Se on yleensä jo kova juttu jos 4-vuotiaana oppii lukemaan, mutta noin selkeästi ja virheettömästi jo kirjoittaa. Ellistä tulee vielä jotain. Toivottavasti Toivostakin.
-
Jaettu kotka: Epäilen että on. Itse osasin kyllä kirjoittaa 5-vuotiaana jo aika hyvin, 4-vuotiaana opin lukemaan, mutta tuolla tasolla kirjoitin 6-vuotiaana. Eli eskari-iässä. Vaihtoehto on myös, että on pyytänyt isompaa sisarusta kirjoittamaan ja kiltti sisarus tekee juuri kuin pyydetään. Tuossa iässä tosin ei ole parin vuoden ikäero ole niin justiinsa...
MEILLÄ YSÄRIN ALUSSA TUSKIN KUKAAN OSAS MUUTA KUN LUKEA JA KIRJOITTAA EHKÄ OMAN NIMENSÄ KUN MENTIIN EKALLE LUOKALLE. -
Kuka muka oppii kirjottamaan ja lukemaan 4-vuotiaana? Ei meillä ollu sellasta edes mielessä siihenaikaan.
-
Töykeä mato: Kuka muka oppii kirjottamaan ja lukemaan 4-vuotiaana? Ei meillä ollu sellasta edes mielessä siihenaikaan.
Monelta on unohtunut se vaihtoehto, että vanhempi on kirjoittanut mallin ja lapsi on kopioinut sen omalla käsialallaan. Itse tein tätä pienenä, "Äiti kirjoita lappu Marille, jossa lukee…"Ja jotkut tosiaan oppivat lukemaan ja kirjoittamaan tuossa iässä. -
Muistan ku olisin 10-vuotiaana halunnu ottaa mun teletappipehmolelun mukaan ulkomaanreissulle, mutta vanhemmat häpes sitä niin että ne väitti että lentokoneen turvatarkastajat repii sen kappaleiksi kun ne tarkistaa onko sen sisälle kätketty huumeita. :D
-
Naketin: Pakko sanoa. Olen 30v ja mulla on edelleen mun vauvana saatu uninalle sekä lahjaksi saatu pieni koalanalle. En tosin nuku tai kanniskele niitä mutta ovat mulle tärkeitä ja toisten mielipide on mulle yks hailee.
Olen yli 30-vuotias ja nukun edelleen unilelu haliotteessa. Se myös tulee mukanani matkoille ja oli polttareissanikin mukana :D -
Suonensisäinen lokki: Samaan kiinnitin huomion. Nelivuotiaat ei kirjoita noin hyvin.Epäilen et äityli itse on tainnut vähän askarrella...
Lapsissa on isoja eroja. Itse luin ja kirjoitin hyvin jo tuossa iässä ja tiedän monia muitakin, jotka kirjoitti. Ja toisaalta myös monia sellaisia, jotka oppi sen kunnolla vasta kouluiässä. -
Töykeä mato: Kuka muka oppii kirjottamaan ja lukemaan 4-vuotiaana? Ei meillä ollu sellasta edes mielessä siihenaikaan.
Varmaan useimmat jos vaan joku opettaa. -
Nämä seurustelu jutut aivan samoin kuin tuo leluhäpeä tulee pienille lapsille vanhemmilta ihmisiltä. Ei välttämättä juuri lapsen omilta vanhemmilta, esim.päiväkodin työntekijöiltä, isovanhemmilta.. jo hyvin pieniltä lapsilta kysellään että onko poikaystävää ja puhutaan naimisiin menosta jne. Jos niistä ei puhuta, sitä ei pieni lapsi osaa edes ajatella. Eikä tarvitsisi ajatella. Luodaan jo pienestä sitä ajatusmaailmaa että se kumppani pitää olla. Muuten ei ole normaali. Tytöille saisivat enemmän puhua koulutuksesta ja työelämästä kuin avioliitosta ja poikaystävistä. Ja näistähän se tulee pojillekin paine löytää nuorena tyttöystävä vaikka ei siltä tuntuisikaan, muuten alkaa homottelu. Sillä on väliä mitä pienten lasten kuullen puhuu ihan arkielämässä.
-
Hyödytön panda: Nämä seurustelu jutut aivan samoin kuin tuo leluhäpeä tulee pienille lapsille vanhemmilta ihmisiltä. Ei välttämättä juuri lapsen omilta vanhemmilta, esim.päiväkodin työntekijöiltä, isovanhemmilta.. jo hyvin pieniltä lapsilta kysellään että onko poikaystävää ja puhutaan naimisiin menosta jne. [...]
No höpöhöpö. Samalla logiikalla lapset eivät leikkisi hoivaleikkejä nukkejen tai pehmolelujen kanssa, jos aikuiset ei kyselisi että haluatko äidiksi tai koiranomistajaksi. Tai lapset ei leikkis poliisia ja rosvoa, jos aikuiset ei puhuis että susta tulis kyllä hyvä poliisi tai että otapa tästä tiirikka ja kokeile, saatko äidin korurasian auki.Lapset leikkii aikuisia. Se on heidän tapansa tutkia ja opetella uusia asioita, havainnoida maailmaa. Jos nelivuotiaan Valon isosisarus Lahja alkaa suunnitella häitä Raunin kans, ni on täysin luonnollista että Valo katselee päiväkodissa muita lapsia ja saattaa hyvinkin kysäistä siltä superkivalta Kuuralta että hei mennäänkö kihloihin. Ihan vaikka Valolta ei ois ikinä kysytty, onkos sulla jo tyttö- tai poikaystävää tai kukas se sellainen Kuura on, tykkäätkös siitä, ootteko koskaan pussannu. -
Tonin kuitti Valtterille on kyllä helmi. Täytyy arvostaa.
-
Autolelu lentokoneeseen? Mitä helvettiä sen päässä liikkuu? Kas kun ei jalkapallo tai leija.
-
Naketin: Pakko sanoa. Olen 30v ja mulla on edelleen mun vauvana saatu uninalle sekä lahjaksi saatu pieni koalanalle. En tosin nuku tai kanniskele niitä mutta ovat mulle tärkeitä ja toisten mielipide on mulle yks hailee.
Olen 30v ja kannan toisinaan mukana pehmopöllöä. Kesällä matkalle lähtiessä pöllö kulki sylissä, ja meitä vastaan tuli noin tuon kuvan pojan ikäinen poika, joka meidät nähdessään huudahti innostuneena äidilleen, "kato, pöllö!" <3 -
Pekka Kana: Miksihän nykyään ihan lapsetkin haluaa olla niin aikuista, pitää olla seurustelukumppani? Näin yli nelikymppisenä totean, että ala-asteella meillä ei kukaan seurustellut kenenkään kanssa. Yläasteellakin oli vielä suhteellisen harvinaista.
Miksi tälle on jaettu niin paljon miinusta? Olen ehdottomasti samaa mieltä. Mikään seurustelu ei tosiaan kuulu päiväkotiin tai ala-asteelle, ja on huolestuttavaa että sellaista median välityksellä syötetään yhä nuoremmille. Lapsien kuuluisi saada olla lapsia. -
Hyödytön panda: Nämä seurustelu jutut aivan samoin kuin tuo leluhäpeä tulee pienille lapsille vanhemmilta ihmisiltä. Ei välttämättä juuri lapsen omilta vanhemmilta, esim.päiväkodin työntekijöiltä, isovanhemmilta.. jo hyvin pieniltä lapsilta kysellään että onko poikaystävää ja puhutaan naimisiin menosta jne. [...]
Viimeisen lauseen kanssa täysin samaa mieltä. -
Kättelevä mato: Elli on nyt Toivoton. Toivon valtasi epätoivo.
Rauha ja Toivi erosivat. Rauhasta tuli Toivoton ja Toivosta Rauhaton. -
Kirpeä Ahven: Miksi tälle on jaettu niin paljon miinusta? Olen ehdottomasti samaa mieltä. Mikään seurustelu ei tosiaan kuulu päiväkotiin tai ala-asteelle, ja on huolestuttavaa että sellaista median välityksellä syötetään yhä nuoremmille. Lapsien kuuluisi saada olla lapsia.
Ei lapset ole mitään sukupuolettomia olentoja, jotka ovat irrallaan muusta todellisuudesta. Silloin kun seurustelu tapahtuu lasten omasta aloitteesta ja lasten välillä, se on viatonta tulevaisuuden larppaamista ja harjoittelua, siinä missä vaikka perinteinen kotileikki. Se nimenomaan on sitä, kun lapset ovat lapsia, eikä aikuisten tarvitse ottaa sitä niin vakavasti ja järkyttyä.Toki lapsia ei saa seksualisoida niissäkään tilanteissa millään tavalla, tai painostaa parisuhdeleikkeihin (ei sitä kiusoittelua, että onko jokainen vastakkaisen sukupuolen omaava kaveri nyt seurustelukumppani jne), eikä median pitäisi millään lailla kohdistaa seurusteluaiheista sisältöä lapsille, koska se kontentti mitä media levittää, ei ole lapsenomaista ja viatonta. -
Pahamaineinen salaatti: Olen yli 30-vuotias ja nukun edelleen unilelu haliotteessa. Se myös tulee mukanani matkoille ja oli polttareissanikin mukana :D
42 tässä. Yleensä pehmoankkani nukkuu tyynyn vieressä, mutta jos mies on jossain muualla (konferenssi tms), se nukkuu miehenkorvikkeena sylissä. Ja kanniskelin sitä matkoille mukaan pitkälti teini-ikään. Joku luokkatoverini epäilemättä tiedusteli että enkö ole liian vanha sellaiseen, ja ilmoitin olevani riittävän vanha tehdäkseni ankkojen suhteen miten haluan.Mieheni, 41, pehmolelu on siirtynyt jälkikasvun huostaan, mutta on kyllä pysynyt perheen mukana koko matkan. Itselläni on myös muutamia suvussa kauemmin kulkeneita nalleja, joiden alkuperäisistä omistajista on jo aika kauan sitten jättänyt. Niitä toki täytyy säilyttää hyllyllä; ne ovat iästään johtuen liian hauraita unileluiksi. Joten ei tämä "lapsuuden unilelu säästetään" todellakaan ole uusi ilmiö.Ja Eeva, senkin tunari, lapsia kiusataan koska aikuiset eivät estä kiusaamista: "No sinulla on muumi, mitäs odotit?" Oikea vastaus on "ketään ei kiusata vaikka olisi koko s-tanan laakso". Kiusaaminen ei koskaan ole sen uhrin ominaisuus -kiusaaja keksii kyllä jotain. Itseäni ei kiusattu ankan takia, koska olin siinä vaiheessa jo liian kova pala purtavaksi (pelkurit valitsevat aina helpomman uhrin), mutta nuorempana kylläkin siksi, että pidin lukemisesta. "Lopeta koulussa menestyminen heti! Kiusaajat eivät pidä sellaisesta!" ...haloo. -
-
Raitti raadonsyöjä: Saattaahan se olla myös että Finskin kuva on vain lavastettu mainos, ettei tuo pikkukaveri ole muumin kanssa oikeasti reissuun menossa. Ja vaikka olisikin niin mitä sitten. Isommillakin ihmisillä muumifiguureita hallussa. Japanilaiset nuoret aikuisetkin ostavat Suomesta metrinkin mittaisia [...]
Ei ole lavastettu, kun se on naamioitu! -
Nimi: Ei lapset ole mitään sukupuolettomia olentoja, jotka ovat irrallaan muusta todellisuudesta. Silloin kun seurustelu tapahtuu lasten omasta aloitteesta ja lasten välillä, se on viatonta tulevaisuuden larppaamista ja harjoittelua, siinä missä vaikka perinteinen kotileikki. Se nimenomaan on [...]
Niin, no... Tätäpä minä juuri tarkoitin ja varmaan alkuperäinenkin kommentoija. Leikit on tietysti erikseen. Ei se mitään "seurustelua" ole. -
Kirpeä Ahven: Niin, no... Tätäpä minä juuri tarkoitin ja varmaan alkuperäinenkin kommentoija. Leikit on tietysti erikseen. Ei se mitään "seurustelua" ole.
"Mikään seurustelu" kyllä kuulosti juuri siltä, että tarkoitit myös leikkiä. Tai siis mitä muuta tuon ikäisten seurustelu voisi olla? Neljäveet ihan tosissaan seurustelee ja aikuisetkin kuvittelee niiden tyyliin avaavan yhteisen asuntosäästötilin kohta kun suhde on niin vakava? -
Kirpeä Ahven: Niin, no... Tätäpä minä juuri tarkoitin ja varmaan alkuperäinenkin kommentoija. Leikit on tietysti erikseen. Ei se mitään "seurustelua" ole.
No ei tietenkään. Hiekkakakkuja ei voi oikeasti syödä, kotia leikittäessä tuo ei oikeasti ole isä ja tuo äiti ja tuo perheen vauva, eikä lapsi 5 vee puettuaan äidin korkokengät ole hieno nainen. Lapset kopioivat hurjalla tavalla kaikkea, mitä näkevät aikuisten tekevän, se on tarpeen jotta ihmistytään. Ei oma taaperonikaan varsinaisesti auta "viikatessaan pyykkiä". Se pitää viikata uudestaan, tietysti, mutta vasta sitten kun hän ei näe: on niin ylpeää, että osaa laittaa pyykit kuten äitikin.On mahdollista huolehtia siitä, että lasten nähden/ kuullen ei käyttäydy huonosti, kiroile, ja hyväksy kiusaamista, ja muistaa huomauttaa jos joku niin tekee "tuolla tädillä koskee nyt vatsaan, siksi sillä on paha mieli, ei noin oikeasti tehdä", mutta ei ole mahdollista tehdä mitään sille, että aikuiset seurustelevat. Jos olisikin, ei sen matkiminen ole sen vaarallisempaa kuin kotileikitkään. "Äiti maista tein kakkua!" "Nam nam" (teeskentelee syövänsä tyhjästä lusikasta). Sitä tuollainen "seurustelu" on -"kerroskakun" syömistä tyhjästä lusikasta. -
Pekka Kana: Miksihän nykyään ihan lapsetkin haluaa olla niin aikuista, pitää olla seurustelukumppani? Näin yli nelikymppisenä totean, että ala-asteella meillä ei kukaan seurustellut kenenkään kanssa. Yläasteellakin oli vielä suhteellisen harvinaista.
Erotatko leikkiä todesta? Pikkukersat leikkivät myös kotia, sotaa, työelämää, eläintarhaa, alieneja, mutta sehän on kai sulle se klassinen Ihan Eri Asia. Olet itse leikkinyt liian vähän tai sulla ei ollut kavereita.Eikä pikkukersojen "suhteisiin" seksi kuulu, vaan ite oot pervo jos sitä ajattelit. -
Nimi: Ei lapset ole mitään sukupuolettomia olentoja, jotka ovat irrallaan muusta todellisuudesta. Silloin kun seurustelu tapahtuu lasten omasta aloitteesta ja lasten välillä, se on viatonta tulevaisuuden larppaamista ja harjoittelua, siinä missä vaikka perinteinen kotileikki. Se nimenomaan on [...]
Toki ihastumista ym on pikkulapsillakin, mutta aika isoja eroja siinä tuntuu olevan. Toiset ihastuvat hyvin pieninä ja voimakkaasti, toiset sitten ehkä teini-iässä. Omassa ikäluokassa pari tyyppiä seurusteli ala-asteella, yläasteella ehkä alle puolet. Pikkuveli taas oli kihloissa jo ennen kouluikää kun naapurin tyttö oli niin ihastunut.Olen huomannut, että nykyisin ainakin täällä päin ala-asteikäisistä tytöistä joka toinen tuntee olevansa jokin muu kuin heteroseksuaali (lapset kertoo näistä asioista aika avoimesti), eikä siinä suuntautumisessa tietenkään mitään vikaa ole. Olen vain miettinyt, että johtuuko kokemus niin monella siitä, että vielä 8-11 -vuotiaina ei vastakkainen sukupuoli ole kiinnostanut "niin kuin pitäisi", kun kuitenkin nykyaikana seksi ja seksuaalisuus tulee oikeasti joka tuutista. Harvoin puhutaan siitä, että ei ole oikeasti tarvetta miettiä niitä asioita tokaluokalla. Olenkin sanonut monelle tytölle, että itseään ei ole pakko lokeroida lapsena/koskaan, vaan se seksuaalisuus on osin muuttuva asia. Aina saa kuitenkin olla sellainen millainen kokee olevansa.Lapsena minua ahdisti tosi paljon nämä aikuisten kiusoittelut poikaystävistä, oikeastaan vihasin niitä ihmisiä ketkä jauhoivat asiasta aina kun nähtiin ja lisäsivät vettä myllyyn kuin huomasivat että nolostuin asiasta. -
Läpikäytävä sotilas: Erotatko leikkiä todesta? Pikkukersat leikkivät myös kotia, sotaa, työelämää, eläintarhaa, alieneja, mutta sehän on kai sulle se klassinen Ihan Eri Asia. Olet itse leikkinyt liian vähän tai sulla ei ollut kavereita. Eikä pikkukersojen "suhteisiin" seksi kuulu, vaan ite oot pervo jos sitä ajattelit.
Oli siinä pieni ero näihin muihin leikkeihin. Muistan esikoulusta katselleeni tyttöä joka oli mielestäni kaunis. Ujona poikana en uskaltanut mennä puhumaan. Kakkos luokalla pussasin tyttöä ensimmäisen kerran. Muistan vieläkin kuinka vatsaa väänsi jännityksestä. Näin keski-ikäisenä voin väittää että ihastumisen tunteet olivat paljon voimakkaampia kuin nykyään. Silloin oli varma että yksi pusu koulun pihalla johtaa elinikäiseen rakkaustarinaan. -
Syyntakeeton mustikkamehukeitto: Toki ihastumista ym on pikkulapsillakin, mutta aika isoja eroja siinä tuntuu olevan. Toiset ihastuvat hyvin pieninä ja voimakkaasti, toiset sitten ehkä teini-iässä. Omassa ikäluokassa pari tyyppiä seurusteli ala-asteella, yläasteella ehkä alle puolet. Pikkuveli taas oli kihloissa jo ennen [...]
Siitä olen täysin samaa mieltä, että seksuaalisuutta tuputetaan kaikille, myös lapsille nykyään ihan liikaa. Se on vika meidän kulttuurissa, että kaikki on niin pariutumis- ja seksikeskeistä. Mutta en kuitenkaan koe, että nuo mainitsemasi asiat olisivat varsinaisesti uusi ilmiö. Varmaan kautta aikain pikkutytöt ovat ilmoittaneet olevansa heteroita (tai seuraavansa perinteistä naisen sukupuoliroolia, koska sitäkin on tuputettu jo pikkutytöille kauan) sillä, että he haluavat sitten tulla äidiksi ja saada paljon lapsia. Eikä siinä mitään ihmeellistä ole vaan se on aika luonnollista toimintaa, oli se sitten hetken mielijohde, tarve toteuttaa jotain ulkoa nähtyä roolia tai oli tyttö sitten oikeasti tajunnut jotain, mitä haluaa vielä aikuisenakin. Se, että lapset puhuvat olevansa jotain muuta kuin heteroita kertoo vain siitä, että meidän kulttuurissa puhutaan nyt muistakin asioista, kuin siitä että tytöistä tulee joskus äitejä.Mutta minunkin mielestäni hyvä lähestymistapaa on kertoa, että on ihan ookoo olla lokeroimatta itseään ja ettei tulevaisuutta tarvitse lyödä lukkoon. Pitää kuitenkin tehdä se niin, ettei vähättele lapsen kokemusta tai aiheuta hänelle häpeää siitä.Minuakin muuten ahdisti lapsena nuo tuollaiset kiusoittelut ja oikeastaan muistan nyt jälkikäteen, ettei minulla koskaan ala-asteella edes ollut oikeasti ihastuksia. Muistan miettineeni asiaa kyllä, koska kaikilla muilla tuntui olevan joku ja päätelleeni että olen varmaan sitten ihastunut parhaaseen kaveriini, koska pidän hänestä kaikista eniten. :D Jossain vaiheessa yritin vielä sopia joukkoon niin paljon, että pyysin erästä poikaa (jonka olin ajatellut voivan olla hyvä kohde ihastumiselle) synttäreilleni, mutta se ei sitten tullut niille ja sen jälkeen päätin, että koko ihastumisjuttu on tyhmä enkä vaivannut sillä enää päätäni.Sen lisäksi, että lapsille kerrotaan nykyään kaikkien suuntauksien olevan okei (tyyliin Jussilla on kaksi äitiä), niin pitäisi kyllä kertoa enemmän, että on ihan täysin okei jos ihastumiset tai kotileikit ei kiinnosta. Teineillekään ei pitäisi aloittaa sitä kyselyä, että miksei jo vaikka 15-16-vuotiaalla ole tyttö- tai poikaystävää tms, vaan antaa ihan kasvurauha kypsyä omaan tahtiin ja olla kiinnostunut niistä asioista kun nyt sattuu olemaan. -
Toi Elli ja Toivo juttuhan on joku ikusen vanha, koska olen jossain nähnyt tuon jo ajat sitten...
-
Voihan se Toivon exä olla vanhempi kuin Toivo. Usein päiväkodissa 3-5-vuotiaat on samassa ryhmässä, joten tyttö saattoi helposti olla viisivuotias. Itse opin lukemaan 4-vuotiaana, mutta ei ole minkäänlaista muistikuvaa kirjoittamaan oppimisesta. Luultavasti aluksi kopioin mallista, mutta voi hyvinkin olla, että jo seuraavana vuonna osasin kirjoittaa itse.
-
-
Sehän se lapsellista on, ettei voi tehdä jotain, koska se on "lapsellista". Jos haluaa pitää pehmoleluja, tehdä lumiukon tai vaikka puhaltaa kuplia kaakaoon, niin ei siinä ikää kysytä, tai jos joku kysyy niin se on hänen ongelmansa.
-
Talokas keiju: Onkohan Toivon ex-tyttis vähän vanhempi kuin Toivo? Aika hyvin jos osaa jo 4-vuotiaana kirjoittaa.
On tuo periaatessa ihan mahdollista myös nelivuotiaalta, yllättävän hyvin tuntuu ainakin päiväkodissa osaavan kirjottaa. Ja välillä tulee duunissa vastaan hyvin kiinnostavia lapsia jotka tuntuu tietävän maailman menoista välillä enemmän kuin itse. Ei nimittäin aina riitä oma tietämyskään vastaamaan lasten kysymyksiin, On näitä lääkärien lapsia jotka kertoo kaiken soluista tai meribiologien lapsia jotka kyselee mereneläviin liittyviä kysymyksiä tai astronomisiin kysymyksiin jupiterin 79 kuusta. Muuan lapsi kerto tyytyväisenä että laivoissa käytetään uhrimetalleja ja kuinka teräs on jalompi kuin sinkki jonka vuoksi sinkki toimii uhrautuvana anodina. Tuskanhiki nousee otsalle kun päätyvät sitten väittelemää ja sovitellaan asiaa lasten kanssa, mutta sitten kiistan lopuksi kysellään sitten asioita joihin edes google ei osaa antaa suoraa vastausta. Olis varmaan itselläki pitäny olla tarkkana koulussa niin osaisi vastata 4-vuotiaiden kysymyksiin.
-
Nimi: "Mikään seurustelu" kyllä kuulosti juuri siltä, että tarkoitit myös leikkiä. Tai siis mitä muuta tuon ikäisten seurustelu voisi olla? Neljäveet ihan tosissaan seurustelee ja aikuisetkin kuvittelee niiden tyyliin avaavan yhteisen asuntosäästötilin kohta kun suhde on niin vakava?
Kyllä 4 v lapsikin ymmärtää eron leikin ja tosielämän välillä. On hyvin alentavaa lasta kohtaan ajatella ettei. En tiedä mitä tuon ikäisen "seurustelu" voisi olla. En muista että ala-asteellakaan vielä kukaan olisi seurustellut minun lapsuudessani. Ainakin jos puhutaan pidemmästä ajasta kuin jostain yhdestä tietystä päivän leikistä. -
Eeva taitaa olla katkera, ettei itse saanut matkustaa muumipehmon kanssa
-
Miarez93: Kyllä minulla oli 2000-luvun alussa päiväkodissa tyttöystävä, jonka kanssa halailtiin ja pussailtiin, eli ei tässä mistään uudesta ilmiöstä ole kyse
Minä seukkasin 1970-luvulla, kävin sen pojan kanssa yhdessä vessassa. Olin 5. Kikkeli kiinnosti kun ei itsellä sellaista ollut. Kiinnostaa vieläkin mutta hiukan eri tavalla. -
Nimi: Siitä olen täysin samaa mieltä, että seksuaalisuutta tuputetaan kaikille, myös lapsille nykyään ihan liikaa. Se on vika meidän kulttuurissa, että kaikki on niin pariutumis- ja seksikeskeistä. Mutta en kuitenkaan koe, että nuo mainitsemasi asiat olisivat varsinaisesti uusi ilmiö. Varmaan [...]
Samaa mieltä joka asiassa ☺️ Koitin pitää mun paatoksen "lyhyenä" niin en kehdannut ihan joka ajatusta avata. Kiitos hyvästä täydennyksestä. -
Jonkun olisi syytä kertoa Eevalle, että vaikka 20-vuotiaalla olisi muumipehmo kainalossaan, se ei oikeuta ketään kiusaamaan toista. Enemmin kuin kieltää toista pitämästä sitä pehmoa kainalossa, voisi opettaa kiusaamisen olevan aina väärin.
-
Kuvan poika ei näytä juurikaan omaa poikaani vanhemmalta. Pojallani on vauvasta asti kulkenut kainalossa mukana yksi rakkain pehmolelu, eikä sitä ilman lähdetä mihinkään pitkille reissuille. Oli kova paikka hälle joutua jättämään se eskaripäivän ajaksi kotiin, mutta jo koululaisena se onnistui ilman surua. Vai onkohan vain tytöillä oikeus kantaa nukkea tai lelua minkä ikäisenä tahansa ja poikien on piilotettava herkkyytensä julkisilla paikoilla?
-
Minulla oli 90-luvulla 4-5-vuotiaana kerhossa poikaystävä. Muistan että muun muassa istuimme sylikkäin kiikussa, jonotimme välipalalla käsi kädessä ja puhuimme häistä ja tulevista lapsistamme. Kun aloitin eskarin, poikaystäväni oli myös siellä, ja samoin joku vieras tyttö joka myös viihtyi poikaystäväni kanssa. Kerroin vanhemmilleni iloisen huolettomasti, että poikaystävälläni on myös toinen tyttöystävä. Retkille lähtiessä ängettiin kolmestaan linja-autossa kahdelle tarkoitettuun penkkiin. Kesälomalle lähtiessä hyvästelimme dramaattisesti, mutta kesän aikana rakkaus oli kuihtunut ja ekaluokan aloittaessamme olimme vain ihan tavallisia luokkakavereita.
-
Antelias lintu: Varmaan useimmat jos vaan joku opettaa.
Tai jos saa oppimateriaalia niin ei tarvitse edes opettaa. Itse opin vanhempien sisarusteni koulukirjoista lukemaan ja kirjoittamaan 3-vuotiaana.
Kommentoi
Kommentti