Vanhempainilta, osa 115
Suuri pettymys, kun äitini suurin rakkaus ei ollutkaan isäni.
Seuraava
Nuorisoslangi aiheuttaa väärinkäsityksen. Edellinen
Miksi tämä yritys vie joka päivä rahaa tililtäni?!
Nuorisoslangi aiheuttaa väärinkäsityksen. Edellinen
Miksi tämä yritys vie joka päivä rahaa tililtäni?!
52 kommenttia
-
Kaikenlaisia lentäviä sitä onkin. Akku ja kaikki eikä mitään ohjausta? Miten tuo edes voisi olla menemättä hukkaan?
-
-
Kimeä persikka: Awww Riikka ja hänen tarina. Yön hyvän mielen juttu.
Jos tarkoitat tuota Riitan tarinaa, niin eihän se minään hyvän mielen juttu ollut. Minusta aika surullinen tarina. -
Kolea sammakko: Jos tarkoitat tuota Riitan tarinaa, niin eihän se minään hyvän mielen juttu ollut. Minusta aika surullinen tarina.
Jep. Rakastaa nyt jotain mielikuvitusolentoa enemmän kuin omaa lastaan. Ja miestään. 😳 Ja vielä sanoa tämä omalle lapselle. 😔 -
Tahdikas Pupu: Jep. Rakastaa nyt jotain mielikuvitusolentoa enemmän kuin omaa lastaan. Ja miestään. 😳 Ja vielä sanoa tämä omalle lapselle. 😔
Minusta surullista on myös lapsen oletus, että äiti rakastaa isää enemmän kuin lasta. Mielestäni lapsen pitäisi tuntea vanhempien rakastavan häntä enemmän kuin mitään tai ketään muuta. -
Tahdikas Pupu: Jep. Rakastaa nyt jotain mielikuvitusolentoa enemmän kuin omaa lastaan. Ja miestään. 😳 Ja vielä sanoa tämä omalle lapselle. 😔
Eikös nykyään ihmiset rakasta mielikuvitus/satuolentoja. Kuten tinderissä etsitään ihmistä kriteereillä tyyliin pitää olla yksisarvinen. -
-
Yipdu: Ei Jumala ole mikään satuolento.
Joulupukkiinkin uskotaan mutta ei se joulupukista totta tee -
Primaari puuma: Kaikenlaisia lentäviä sitä onkin. Akku ja kaikki eikä mitään ohjausta? Miten tuo edes voisi olla menemättä hukkaan?
Youtubesta löytyy pari hauskaa joulu-videota jossa tuollainen avataan paketista, laitetaan lentoon ja se tekee samantien polttoitsemurhan lentämällä takkaan. -
Kimeä persikka: Awww Riikka ja hänen tarina. Yön hyvän mielen juttu.
Se on Riitta. -
Rakastavatko uskovaiset oikeasti jumalaa enemmän kuin läheisiään?
-
-
Muodoton timantti: Minusta surullista on myös lapsen oletus, että äiti rakastaa isää enemmän kuin lasta. Mielestäni lapsen pitäisi tuntea vanhempien rakastavan häntä enemmän kuin mitään tai ketään muuta.
Olen lukenut jostain, että jos vanhemmat rakastavat toisiaan "enemmän," niin lapsista kasvaa tasapainoisempia aikuisia. Aiheesta on kai tehty tutkimuksiakin, mutta toisaalta en muista aihetta kovin hyvin, joten asia voi pitää paikkansa tai ei. Itselleni tuo kyllä kävisi järkeen, koska silloinhan lapsi näkee kaksi toisiinsa rakastunutta aikuista tekemässä yhteistyötä lapsen kasvatuksen eteen. Niin lapsi myös oppii eron parisuhteen rakkauden ja vanhempien lasta kohtaan tunteman rakkauden välillä.Jossain se mielestäni kuvattiin kolmioksi, jossa vanhempien parisuhde on tukeva kivijalka, jolloin kolmion ylimpänä olevalla lapsella on helppo luottaa vanhempiensa tukeen. En tosin tiedä miksi olen aiheesta edes lukenut, koska en halua lapsia, mutta eipä asioiden pohtimisesta yleensä haittaakaan ole 😁 -
Lauralle olisi pitänyt ehdottaa Gommi ja Pommi. Löytyypä vielä facebook sivukin heiltä. https://www.facebook.com/GommiJaPommi/?locale=fi_FI
-
Ennakkoluuloton lohikäärme: Olen lukenut jostain, että jos vanhemmat rakastavat toisiaan "enemmän," niin lapsista kasvaa tasapainoisempia aikuisia. Aiheesta on kai tehty tutkimuksiakin, mutta toisaalta en muista aihetta kovin hyvin, joten asia voi pitää paikkansa tai ei. Itselleni tuo kyllä kävisi järkeen, koska silloinhan lapsi näkee kaksi [...]
Voi hyvin pitääkin paikkansa, tavallaan. Vanhempien parisuhdetta kutsutaan myös lapsen henkiseksi kodiksi, että kyllä sen pitää olla vähintään kunnioittavalla pohjalla, jotta lapsen on hyvä kasvaa. Ja puoliso valitaan (ainaki meidän kulttuurissa), mutta omia lapsiaan ja niiden persoonia ei voi valita, eli sillä tavalla voin ymmärtää tän ajatuksen suuremmasta rakkaudesta. Mutta. Itselläni on todella hyvä parisuhde ja rakastan miestäni pohjattomasti, silti mun ei tarttis hetkeäkään epäröidä valitsisinko pelastaa lapseni vai mieheni esim palavasta talosta. Valinta kävisi ihan aina lapsiini. -
Lukematon poro: Eikös nykyään ihmiset rakasta mielikuvitus/satuolentoja. Kuten tinderissä etsitään ihmistä kriteereillä tyyliin pitää olla yksisarvinen.
Missä tinderissä sä oot ollut? Tai sitten sulla on satuilevia kavereita tai ylitsepursuava mielikuvitus. -
Zekko: Rakastavatko uskovaiset oikeasti jumalaa enemmän kuin läheisiään?
Ainakin himouskovaisten piirissä kyllä. Siellä opetetaan että ihmisen tulee rakastaa jumalaa kaikista eniten, koska se auttaa seuraamaan jeesuksen ja jumalan opetuksia. Ja sillä mun käsittääkseni osoitetaan kiitollisuutta siitä että jumala uhrasi ainoan poikansa ihmisten syntien sovittamiseksi.T. Ex-vapaakirkkolainen -
amatsoni: Ainakin himouskovaisten piirissä kyllä. Siellä opetetaan että ihmisen tulee rakastaa jumalaa kaikista eniten, koska se auttaa seuraamaan jeesuksen ja jumalan opetuksia. Ja sillä mun käsittääkseni osoitetaan kiitollisuutta siitä että jumala uhrasi ainoan poikansa ihmisten syntien sovittamiseksi. T. Ex-vapaakirkkolainen
Jehovantodistajat sanovat rakastansa jehovaa ihmisiä enemmän. Ei kannata liikaa rakastaa tai kiintyä mihinkäään maanpäälliseen, koska kaikki loppuu kuitenkin pian. Tällä opilla voi olla yhteyttä myös siihen, että ihmiset luovuttavat omaisuutensa seurakunnalle, eivätkä panosta koulutukseen tai palkkatöihin vaan antavat kaiken aikansa yhteisölleen. -
Itseasiassa: Jehovantodistajat sanovat rakastansa jehovaa ihmisiä enemmän. Ei kannata liikaa rakastaa tai kiintyä mihinkäään maanpäälliseen, koska kaikki loppuu kuitenkin pian. Tällä opilla voi olla yhteyttä myös siihen, että ihmiset luovuttavat omaisuutensa seurakunnalle, eivätkä panosta koulutukseen tai palkkatöihin vaan antavat kaiken aikansa yhteisölleen.
Aika läheisriippuvainen tuo heidän jumalansa on. -
Mun mielestä rakkaus Jumalaa, puolisoa tai lastaan kohtaan on kaikki erilaisia. Eikä se siten parhaimmillaan ole toisesta pois vaan päinvastoin. Toki on myös vaikea mitata ketä tai mitä sitten oikeasti rakastat eniten kun se rakkaus on niin erilaista.
-
On aivan OK olla uskovainen. Rationaalisten argumenttien keksiminen jumaluskon tueksi on harvinaisen typerä idea (lukekaa vaikka huviksenne Ray Comfortin kirjallisuutta), mutta kukaan ihminen ei ole 100% rationaalinen elämässään. Subjektiivinen uskonnollinen kokemus on täysin validi syy olla uskonnollinen, vaikka sille kokemukselle onkin aina mahdollista keksiä myös luonnollinen selitys. On myös täysin OK kokea rakastavansa jumalaa (tai miksei vaikka Jumalaakin), mutta siltä osin uskonnollisuus kannattaa pitää terveen rajoissa. Jos joku kaunis aamu koet saaneesi yliluonnollisen kehotuksen vahingoittaa itseäsi tai muita, oikea ratkaisu ei ole puukottaa naapuria tai hypätä sillalta, vaan todeta, ettei tämä kyseinen jumala ehkä olekaan tottelemisen arvoinen.
-
Listaamaton nauta: On aivan OK olla uskovainen. Rationaalisten argumenttien keksiminen jumaluskon tueksi on harvinaisen typerä idea (lukekaa vaikka huviksenne Ray Comfortin kirjallisuutta), mutta kukaan ihminen ei ole 100% rationaalinen elämässään. Subjektiivinen uskonnollinen kokemus on täysin validi syy olla [...]
On ihan ok olla uskovainen juu, mutta Ray Comfortin kirjoja pitää kyllä lukea erittäin kriittisellä asenteella. Hänhän nimenomaan pyrkii (tai ainakin pyrki vielä muutamia vuosia sitten) todistamaan uskoa rationaalisesti. Argumentit olivat erittäin epätoimivia ja lähinnä kuvastivat ymmärtämättömyyttä fysiikan laeista ja evoluutioteoriasta. Ihan mukavan ja fiksun oloinen mies ei siinä mitään, mutta hänen ajatuksiaan tieteestä ei kyllä kannata ottaa mitenkään vakavasti. Hiukan tuli jopa tahallisen hämäämisen ja sumutuksen tunne joistain ajatuksista, mutta en tätä uskalla mitenkään väittää enkä ilman todisteita syyttää ketään huijariksi. -
-
Mukava Norppa: Voi hyvin pitääkin paikkansa, tavallaan. Vanhempien parisuhdetta kutsutaan myös lapsen henkiseksi kodiksi, että kyllä sen pitää olla vähintään kunnioittavalla pohjalla, jotta lapsen on hyvä kasvaa. Ja puoliso valitaan (ainaki meidän kulttuurissa), mutta omia lapsiaan ja niiden persoonia ei voi valita, eli sillä [...]
Niin, ajattelin ihan samaa. Voisin uskoa, että lapseni arvelisi että rakastan hänen isäänsä enemmän kuin häntä, koska esim. lähetän lapsen illalla nukkumaan ja jään vielä itse hereille juttelemaan hänen isänsä kanssa, tai mitä nyt milloinkin kasvatuksellista komentoa -lasta yritän kasvattaa, miestäni tietenkään en.Toisaalta, juuri tuossa palavan talon tapauksessa, pelastaisin tietysti lapsen jos en molempia ehtisi, ja olettaisin että hänen isänsä tekisi samoin -ja olisin vihainen muusta vastauksesta, tietysti pelastat lapsen. Mutta tilannehan on ihan eri -lapsen isä on valmiiksi kasvatettu, (ja jos ei ole, se on anoppini syy eikä minun). Lapseni ja hänen hyvinvointinsa on minun vastuullani, hänen isänsä on täysivaltainen aikuinen, joka luultavasti osaisi itse pelastaa itsensä siitä talosta, ei minun tarvitse. Joten en tosiaankaan osaisi sanoa kumpaa rakastan enemmän, molempia, mutta toinen on vastuullani -sekä kasvatuksen että pelastamisen suhteen -toinen ei. Ja tietysti, toisesta on mahdollista erota, joskaan en halua, mutta lapseni on lapseni, tapahtui mitä hyvänsä. Toisaalta, yhden valitsin itse, toinen on mitä luonto sattui toimittamaan -joskin olen häneen täysin tyytyväinen, ei hän olisi erilainen jos olisin voinut suunnitella itse.Joten tilanne on liian eri ollakseen vertailukelpoinen. -
Zekko: On ihan ok olla uskovainen juu, mutta Ray Comfortin kirjoja pitää kyllä lukea erittäin kriittisellä asenteella. Hänhän nimenomaan pyrkii (tai ainakin pyrki vielä muutamia vuosia sitten) todistamaan uskoa rationaalisesti. Argumentit olivat erittäin epätoimivia ja lähinnä kuvastivat ymmärtämättömyyttä fysiikan laeista [...]
Niinhän tuossa lainaamassasi kommentissa juuri sanottiin: Uskonnon perusteleminen rationaalisesti on järjettömän typerä ajatus (mistä Ray Cumfart on mainio esimerkki).Sen sijaan uskonnon perusteleminen subjektiivisella kokemuksella kokijalle itselleen on täysin Ok. -
Zekko: On ihan ok olla uskovainen juu, mutta Ray Comfortin kirjoja pitää kyllä lukea erittäin kriittisellä asenteella. Hänhän nimenomaan pyrkii (tai ainakin pyrki vielä muutamia vuosia sitten) todistamaan uskoa rationaalisesti. Argumentit olivat erittäin epätoimivia ja lähinnä kuvastivat ymmärtämättömyyttä fysiikan laeista [...]
Kyllä Ray on ihan pesunkestävä huijari. Luultavasti siis kyllä tosissaan uskoo omaan versioonsa kristinuskosta, mutta tietää kyllä itsekin, ettei hänen argumenteissaan ole päätä eikä häntää. Mutta sehän ei menoa haittaa, kunhan kirjat menevät kaupaksi.Tiedä sitten miten Ray onnistuu itsensä vakuuttamaan siitä, että ihmisille valehteleminen on Jumalan mielestä tosi jees, kunhan sillä tienaa rahaa. Olisikohan onnistumisen teologialla sormensa pelissä? -
Muodoton timantti: Minusta surullista on myös lapsen oletus, että äiti rakastaa isää enemmän kuin lasta. Mielestäni lapsen pitäisi tuntea vanhempien rakastavan häntä enemmän kuin mitään tai ketään muuta.
Elämä ei ole pelkkää vaaleanpunaista mössöä. Tervetuloa todellisuuteen. -
Alistettu monni: Youtubesta löytyy pari hauskaa joulu-videota jossa tuollainen avataan paketista, laitetaan lentoon ja se tekee samantien polttoitsemurhan lentämällä takkaan.
Nauroin tälle kommentille paljon enemmän kuin mitä olisi kohtuullista nauraa ajatukselle itsemurhasta. Kiitos piristyksestä! -
Uhkea muovipussi: Niinhän tuossa lainaamassasi kommentissa juuri sanottiin: Uskonnon perusteleminen rationaalisesti on järjettömän typerä ajatus (mistä Ray Cumfart on mainio esimerkki). Sen sijaan uskonnon perusteleminen subjektiivisella kokemuksella kokijalle itselleen on täysin Ok.
Aa juu :) Luetun ymmärtäminen ei ollu Rayta korkeammalla tasolla tässä kohtaa minulla. -
Raastettu hilleri: Kyllä Ray on ihan pesunkestävä huijari. Luultavasti siis kyllä tosissaan uskoo omaan versioonsa kristinuskosta, mutta tietää kyllä itsekin, ettei hänen argumenteissaan ole päätä eikä häntää. Mutta sehän ei menoa haittaa, kunhan kirjat menevät kaupaksi. Tiedä sitten miten Ray onnistuu itsensä vakuuttamaan siitä, että [...]
Jes. Katselin tässä muistinvirkistykseksi pari hänen videotaan ja samaa mieltä. Ray on uskontobisneksen moraaliton pyörittäjä aikalailla varmuudella. -
Kyllähän raamatussa aika selkeästi esille tulee se, että jos et rakasta Jumalaa enemmän kuin perhettäsi, et ole hänelle mitään. Sinun pitää olla valmis jopa murhaamaan oma lapsesi uhrilahjana hänelle. Ne jotka ei ole valmiita niin tekemään, ei ole hänelle mitään ja pelastamisen sijaan on valmis tappamaan. Ei ole siis paljoa järkeä olla uskovainen, jos ei rakasta Jumalaa enemmän kuin mitään. Hukkaan heitettyä se silloin on.
-
Ei jumaliste, normisti 5-6-vuotiaana edes ymmärretä tollasista asioista hevonhelvettiä, vaan tyyliin syödään mutaa ulkona lasten leikeissä. No, en tiiä mitä nää nykyajan lapset touhuaa.
-
Kimeä persikka: Awww Riikka ja hänen tarina. Yön hyvän mielen juttu.
No mutta Jaanan juttu vasta hyvä olikin. -
-
Zekko: Rakastavatko uskovaiset oikeasti jumalaa enemmän kuin läheisiään?
Niinhän sen raamatun mukaan kai pitäisi mennä. Itselläni on sellainen kuva, että yleensä ainakin nykypäivän länsimaissa kristityille perhe on jumalaa tärkeämpi. Sen sijaan esim. muslimeille on ihan selvää, että jumala tulee aina ennen perhettä ja on tärkeämpi. -
Kivi: Niin, ajattelin ihan samaa. Voisin uskoa, että lapseni arvelisi että rakastan hänen isäänsä enemmän kuin häntä, koska esim. lähetän lapsen illalla nukkumaan ja jään vielä itse hereille juttelemaan hänen isänsä kanssa, tai mitä nyt milloinkin kasvatuksellista komentoa -lasta yritän kasvattaa, miestäni tietenkään [...]
Ihan totta, se rakkauden kokemus on kyllä aivan erilainen riippuen kohteesta. Sen verran vielä kommentoin omalta osaltani, että vaikka lapseni olisivat jo aikuiseksi kasvatettuja ja itsestään huolehtivia, eikä siten enää mun vastuulla, ja sitten tulisi tilanne, että pitää valita lapset tai puoliso, niin edelleen, aina ja ikuisesti valitsisin lapseni. Ehkä se tunne vastuusta säilyy? En tiedä, mutta ei tarvii yhtään edes kyseenalaistaa omalla kohdallani tätä. Ja olen aivan varma, että mieheni suhtautuu samoin. -
Primaari puuma: Kaikenlaisia lentäviä sitä onkin. Akku ja kaikki eikä mitään ohjausta? Miten tuo edes voisi olla menemättä hukkaan?
Saadaan myytyä enemmän keijuja tällä tavalla. -
Mukava Norppa: Ihan totta, se rakkauden kokemus on kyllä aivan erilainen riippuen kohteesta. Sen verran vielä kommentoin omalta osaltani, että vaikka lapseni olisivat jo aikuiseksi kasvatettuja ja itsestään huolehtivia, eikä siten enää mun vastuulla, ja sitten tulisi tilanne, että pitää valita lapset tai puoliso, niin edelleen, [...]
Ehkä siinä on se, että jos mieheni ilmenee jotenkin virheellisesti kasvatetuksi -en toki usko sitä mahdolliseksi, mutta jos -niin vika ei olisi minun, hän oli kaikilla mahdollisilla mittareilla aikuinen tavatessamme. Jos lapseni jotenkin ei pärjäisikään, niin olisi suuresti syytä epäillä, että ainakin osasyy olisi jossain tekemisessäni tai tekemättä jättämisessäni. Vähän sama kuin entisellä työpaikallani hävisi kasa tärkeää paperia jo lähdettyäni -en tietääkseni arkistoinut sitä väärin, mutta en voi olla 100% etten tehnyt jotain virhettä, joten autoin sen löytämisessä, vaikken enää ollutkaan niillä palkkalistoilla. Joidenkin tuttavieni vanhempien mielestä kasvatusvastuu loppui 18-vuotispäivänä, seuraavana alkaa vuokra juosta, ja olin ihan kauhuissani -itse toki lähdin omilleni varhain, kun halusin, mutta pidin itsestäänselvyytenä, että jos siipeni eivät kantaisikaan, saisin mennä takaisin lapsuudenkotiin -kuten omakin lapseni saisi. Varsinainen kasvatus loppuu toki, kun hän on tarpeeksi vanha, että osaa huolehtia omista asioistaan eikä sitten enää auta niihin pyytämättä sotkeentua -mutta vastuuni korjailla "valmistajan takuuvirheitä" jos tarpeellista/ mahdollista loppuu siihen, kun hän auttaa kantamaan arkkuni =7 -
Väkivallaton kobra: Ei jumaliste, normisti 5-6-vuotiaana edes ymmärretä tollasista asioista hevonhelvettiä, vaan tyyliin syödään mutaa ulkona lasten leikeissä. No, en tiiä mitä nää nykyajan lapset touhuaa.
Itseasiassa just tossa iässä on ihan normaalia että lapsi kokee rakastumisen tunteita vastakkaista sukupuolta olevaan vanhempaan. Riittakin on luultavasti ikävaiheeseen kuuluvasti ollut kiinnostunut romanttisesta rakkaudesta ja siksi isä on ollut hänen toivomansa vastaus. Mudansyöntivaihe on useita vuosia aikaisemmin. -
Cris: Kyllähän raamatussa aika selkeästi esille tulee se, että jos et rakasta Jumalaa enemmän kuin perhettäsi, et ole hänelle mitään. Sinun pitää olla valmis jopa murhaamaan oma lapsesi uhrilahjana hänelle. Ne jotka ei ole valmiita niin tekemään, ei ole hänelle mitään ja pelastamisen sijaan on [...]
Kannattaa myös vilkaista uuden testamentin puolelle. Vanhatestamintillisuus ei taida kukoistaa juuri missään, mikä on tietenkin hyvä.
-
Kyllä minunkin äitini kysyttäessä totesi, että rakastaa enemmän jumalaa kuin meitä, lapsiaan. Ja se sattui, erityisesti, koska en itse ole uskovainen. Äiti ei edes ole jehova tms, ihan luterilainen. Silloinen uskovainen ystäväni selitti asian näin: kumpaa rakastat enemmän, lahjaa (lapsia) vai lahjan antajaa (jumalaa)? Jos äiti tosiaan ajattelee näin, käyhän se järkeen, mutta asiaa on silti vaikea hyväksyä.
-
Mukava Norppa: Voi hyvin pitääkin paikkansa, tavallaan. Vanhempien parisuhdetta kutsutaan myös lapsen henkiseksi kodiksi, että kyllä sen pitää olla vähintään kunnioittavalla pohjalla, jotta lapsen on hyvä kasvaa. Ja puoliso valitaan (ainaki meidän kulttuurissa), mutta omia lapsiaan ja niiden persoonia ei voi valita, eli sillä [...]
Rakkautta yleensäkin on hieman vaikea mitata. Itsekin kuitenkin koen, että ideaalitilanteessa puolisoa rakastetaan enemmän kuin lapsia. Silti lapsista ollaan vastuussa, joten lasten hyvinvointi menee puolison edelle, jos ne ovat ristiriidassa keskenään. Eli lapset pelastetaan tulipalosta (toivottavasti aikuiset pelastavat itse itsensä). Tai jos puoliso vaikka äityisi väkivaltaiseksi, lapsia pitää suojella siltä.Ja toisaalta, lapset lähtevät kotoa, puoliso jää. Lapset saavat sen ykkössijan tulevan puolisonsa rakkaudesta. -
Minusta rakkautta lapsiin ja puolisoon ei voi pitää ihan vertailtavana. En halua itse lapsia. Silti voisin väittää, että ryhtyisin pelastamaan ensin sisarukseni lapsia palavasta talosta, vaikka olisivatkin jo vaikka teinejä ja hyvin kartalla itsekin tapahtumasta. En silti sinällään rakasta heitä enempää kuin puolisoani, eli en esimerkiksi haluaisi asua heidän kanssaan.
-
Väkivallaton kobra: Ei jumaliste, normisti 5-6-vuotiaana edes ymmärretä tollasista asioista hevonhelvettiä, vaan tyyliin syödään mutaa ulkona lasten leikeissä. No, en tiiä mitä nää nykyajan lapset touhuaa.
Vaikka sinä oletkin vasta viisi, etkä ymmärrä, ei se tarkoita ettei muut lapset voisi ymmärtää. -
Yipdu: Ei Jumala ole mikään satuolento.
Voisitko todistaa meille tietämättömille että Jumala on olemassa? -
Perätön jääkarhu: Minusta rakkautta lapsiin ja puolisoon ei voi pitää ihan vertailtavana. En halua itse lapsia. Silti voisin väittää, että ryhtyisin pelastamaan ensin sisarukseni lapsia palavasta talosta, vaikka olisivatkin jo vaikka teinejä ja hyvin kartalla itsekin tapahtumasta. En silti sinällään rakasta [...]
Itsekin todennäköisesti pelastaisin kenen tahansa lapsen tulipalosta ennen puolisoani, vaikka en lapsista erityisemmin edes pidä. Ihan vaan siksi, että lapsella on oletettavasti enemmän elämää vielä edessään, ja toisaalta myös saattaa tarvita apua tilanteessa aikuista enemmän. Joten rakkauteen tuo pelastaminen ei taida liittyä mitenkään. Mutta varmaksihan en voi sanoa miten toimisin, kun moista tilannetta ei onneksi ole kohdalle sattunut. -
Jehovan todistajathan katkasee kaikki välit lapsiinsa (tai muihin sukulaisiin, ystäviin tms) jos lapsi ei halua olla siinä touhussa mukana, vaikka olisi aivopesty/pakotettu menemään kasteelle esim. 11-vuotiaana. Surullista tuo uskontohomma, että menee yli kaiken normaalin ja luonnollisen rakkauden.
-
Kristityillä on uskonnossa määritelty velvollisuus rakastaa jumalaa yli kaiken. Luulen, että äidin vastaus on lähinnä sen velvollisuuden täyttämistä tai kunniottamista retorisesti. Tunteiden kanssa vastauksella tuskin on mitään tekemistä.
-
uuhhuuh: Jehovan todistajathan katkasee kaikki välit lapsiinsa (tai muihin sukulaisiin, ystäviin tms) jos lapsi ei halua olla siinä touhussa mukana, vaikka olisi aivopesty/pakotettu menemään kasteelle esim. 11-vuotiaana. Surullista tuo uskontohomma, että menee yli kaiken normaalin ja luonnollisen rakkauden.
Mä lähin 29-vuotiaana siitä lahkosta. Olin vauvasta asti ollut siellä ja kasteelle menin kun vihjattiin: "Että ehtisit seuraavassa konventissa kasteelle." No minä lähdin tietoisesti lahkosta ja tuli siinä katkaistua samalla napanuorakin. Se järkytti perhettä. Mutta puolitoista vuotta myöhemmin kävin vanhempieni luona ja luonnollinen rakkaus voitti. He lupasivat olla tuputtamatta minulle uskontoa ja välit alkoivat lämmetä. Se luonnollinen rakkaus näkyi poissaoloni aikana myös siten, että aina kun mulla meni huonosti, isän sisko, joka ei ollut jt, ilmoitti isälle (mun tietätämättäni) että mulla on taas alamäki ja isä soitti silloin mulle. Hän oli ahdistunut, mutta hän rakasti minua niin paljon, että hän soitti ja kysyi kuulumisiani. Perhe oli oikeastaan jopa lahkoaikoina ainoa, jotka 100% välittivät minua. Tiettyihin ratkaisuihin toki uskonto vaikutti jne. Ja uskonto on yksi isoimpia syitä, miksi mun elämä edes oli lapsuudessa ja teiniaikoina syvältä. Mutta perhe on aina ollut rakas. Olen onnellinen, että me saimme vielä ennen äidin kuolemaa korjattua välit ja sovittua asiat. Ja isän ja sisarusten kanssa välit on nykyisinkin hyvät. He hyväksyvät minut ja minun polkuni. ♥♥♥ -
Toj Karin: Nauroin tälle kommentille paljon enemmän kuin mitä olisi kohtuullista nauraa ajatukselle itsemurhasta. Kiitos piristyksestä!
Sama. Pitäisi tositilanteessa yrittää pitää pokeri jos lapsi olisi saanut kauan kaipaamansa lelun ja se polttaisi itsensä saman tien. En kyllä pystyisi :D -
Kopea maksamakkara: Sama. Pitäisi tositilanteessa yrittää pitää pokeri jos lapsi olisi saanut kauan kaipaamansa lelun ja se polttaisi itsensä saman tien. En kyllä pystyisi 😁
Aika julmaa. Tuossa kannattaisi olla toinen samanlainen varalla paketissa niin ei tulisi paha mieli. Tietenkin pitäisi lapselle vielä selittää että tuotteessa oli jokin tekninen vika. -
-
Zekko: Rakastavatko uskovaiset oikeasti jumalaa enemmän kuin läheisiään?
En mä ainakaan voi sanoa itsestäni niin. En mä kyllä ylipäätään ehkä käyttäisi sanaa rakkaus siitä suhteesta? Kunnioitus ja uskominen riittänee. 🤔
Kommentoi
Kommentti