Vanhempainilta, osa 132
Luokkaretki Heurekaan peruuntuu huolestuneen vanhemman takia.
65 kommenttia
-
Pumpulilapset. Mihinkään ei voi mennä eikä mitään tehdä ettei vaan satu mitään. Pidetään mieluummin lapset pumpulissa.
-
Ihme että kyseinen vanhempi päästää lasta ollenkaan kotoa lähtemään jos kerran noin paljon pelottaa. Sääliksi käy lasta, on aika monta vuotta vankeutta jäljellä ennen kuin saa tehdä mitään.
-
-
Lapset tulee kouluun joka aamu käärittynä kuplamuoviin...
-
Ajatus sekä sitruunamehun että hampaan nielemisestä saa irvistämään
-
La Llorona: Ihme että kyseinen vanhempi päästää lasta ollenkaan kotoa lähtemään jos kerran noin paljon pelottaa. Sääliksi käy lasta, on aika monta vuotta vankeutta jäljellä ennen kuin saa tehdä mitään.
Kiitti, alkoi soimaan päässä Maija Vilkkumaan "Ei" -
La Llorona: Ihme että kyseinen vanhempi päästää lasta ollenkaan kotoa lähtemään jos kerran noin paljon pelottaa. Sääliksi käy lasta, on aika monta vuotta vankeutta jäljellä ennen kuin saa tehdä mitään.
Vanhempana tiedan, etta pelottaa. Itseni suhteen olen peloton uhkarohkeuteen asti, ja uskallan vaittaa, etta lapseton ei tieda, mita kauhu edes on. Verrattavaa tunnetta siihen, kun ensimmaisen kerran korista ei kuulu tuhinaa, ei ole (vastasyntyneiden hengitys katkeaa aina valilla ilman syyta ja alkaa parin sekunnin kuluttua uudestaan, senkin olisi joku voinut kertoa, tuore aiti kun meinasi saada sydankohtauksen).Silti, se kauhu kuuluu vanhemmuuden hirveisiin puoliin, ja kuten muumien tunnari, pitaisi vain kestaa, kun tahan kerran tuli ryhdyttya. Lapselle ei pitaisi aiheuttaa tunnetta, etta maailma on paha ja kaikkea syyta pelata. Eika toki tarvella muiden lasten retkia myoskaan -jos ne saavat selville kuka oli asialla, lapselle varmasti tulee tosi kivaa :( -
Ahdistushäiriöisenä tavallaan ymmärrän huolissaan olevaa vanhempaa, mutta en silti toimintaa hyväksy. Tuollaisella vain tartutetaan omat huolet lapseen eikä lapsi saa tärkeitä kokemuksia.
-
-
Vanhana hollolalaisena voin kertoa, että siellä asuu just tuollaista väkeä, osa on tuollaisia perheitä. Hollolan demografia, lyhyt oppimäärä: - kuntakeskuksen juopot (ikähaitari 15-80) - eläkeläiset (65-95) isoin ryhmä - sellaisten lapsiperheiden vanhemmat, jotka haluaa asua omakotitalossa mutta eivät halua maksaa siitä yli 100k. (25-50v) - muut työssäkäyvät - kaikkien edellämainittujen lapset Tuossa Hollolan "paremmassa väessä" eli noissa 100k hintaisissa omakotitaloissa asuvat on just tuollaista porukkaa, jolle ElliPetterin voikkulin lämpeneminen on ison draaman paikka. Koska liki seuraava askel siitä on Ellipetterin tutustuminen noihin kuntakeskuksen juoppoihin.
-
Mahtaa olla mukava elämä lapsella siellä pumpulissa. Saako hän edes leikkiä kavereiden kanssa muualla kuin kotona. Sitten kun tulee täysi-ikä täyteen, niin mahtaa tulla paljon yllätyksiä elämässä, jos siis edes siinä vaiheessa saa poistua kotoa.
-
Onko noille reissujen perumisille jokin lakiin tai muuhun perustuva selkeästi artikuloitava syy, vai miten ihmeessä yhden ihmisen haluttomuus osallistua voi saada tuollaista aikaan?
-
Noita "typerät miehet synnytyssalissa"-juttuja viime aikana huvikseni lukeneena en voi olla miettimättä, että käyttäytyvätkö nuo niissä esiintyvät miehet aina typerästi ("en voi olla tuskissaan olevan puolison tukena tuntia, koska _kauhee_ nälkä") vai vaan tärkeissä erikoistapauksissa, jossa puoliso todella tarvisi tukea,kuten synnytyksissä. Jos ensimäistä, niin miksi kukaan on perustamassa perhettä sellaisen kanssa? Jos jälkimäistä, niin taas: miksi kukaan on perustamassa perhettä sellaisen kanssa?
-
Toj Karin: Onko noille reissujen perumisille jokin lakiin tai muuhun perustuva selkeästi artikuloitava syy, vai miten ihmeessä yhden ihmisen haluttomuus osallistua voi saada tuollaista aikaan?
Syy on varmaankin se, että ne opettajat ovat tuolla vaan töissä, eivätkä jaksa täyttää työ- ja vapaa-aikaansa jonkun kaikestakitisijän valituksiin vastaamisille. -
-
En voi väittää ymmärtäväni vanhempien hätäilyä. Etenkin Heurekassahan on vielä paikan työntekijät turvaamassa, vaarallisempi olis joku Hollolan luontoretki. Lapsi ei välttämättä tarvitse puhelinta ja rahaa ei kannata antaa omaisuuden vertaa mukaan. Sääliksi käy, onneksi itse pääsin Heureka-retkille ym. jo ala-asteella.
-
Nuiva riesa: Mieheen ei voi sattua, koska nainen on synnyttänyt.
Näinhän siinä sanottiin... 🙄 Jos synnyttäminen olisi tuollaisten miesten vastuulla, ihminen olisi kuollut sukupuuttoon jo ajat sitten. -
Öm: Noita "typerät miehet synnytyssalissa"-juttuja viime aikana huvikseni lukeneena en voi olla miettimättä, että käyttäytyvätkö nuo niissä esiintyvät miehet aina typerästi ("en voi olla tuskissaan olevan puolison tukena tuntia, koska _kauhee_ nälkä") vai vaan tärkeissä erikoistapauksissa, jossa puoliso todella tarvisi [...]
Kuka tässä on käyttäytynyt typerästi? Paitsi ehkä tuo mokan nainen tuolla käsittämättömällä valituksella. Miten syöminen on pois "puolison tukena olemisesta"? -
Meidän muksun kouluretkeä edeltävällä viikolla tuli huoltajille allekirjoitettavaksi lappu, jossa vanhempia velvoitettiin korvaamaan *kaikki* kustannukset, joita syntyisi lapsen aiheuttamasta hölmöilystä ja myös *kaikki* matkakulut, jos lapsen takia retki jouduttaisiin keskeyttämään ja palaamaan takaisin muilla keinoin kuin kuljetukseen varatulla linja-autolla. Jäi allekirjoittamatta - minähän en ala kenenkään helikopterikyytejä maksamaan.
-
Nelli: Näinhän siinä sanottiin... 🙄 Jos synnyttäminen olisi tuollaisten miesten vastuulla, ihminen olisi kuollut sukupuuttoon jo ajat sitten.
Joka ei olisi huono asia. -
Konstikas panda: Kuka tässä on käyttäytynyt typerästi? Paitsi ehkä tuo mokan nainen tuolla käsittämättömällä valituksella. Miten syöminen on pois "puolison tukena olemisesta"?
Toivottavasti et ole koskaan tilanteessa, jossa joku tarvitsisi tukeasi. -
Öm: Noita "typerät miehet synnytyssalissa"-juttuja viime aikana huvikseni lukeneena en voi olla miettimättä, että käyttäytyvätkö nuo niissä esiintyvät miehet aina typerästi ("en voi olla tuskissaan olevan puolison tukena tuntia, koska _kauhee_ nälkä") vai vaan tärkeissä erikoistapauksissa, jossa puoliso todella tarvisi [...]
Ehkä se on parempi että se mies on syömässä sitä evästä, kun siellä synnytyssalissa. Kai noille on vaikea käsitellä haastavia tilanteota, mutta en myöskään ymmärrä miksi joku lisääntyy tuollaisen mieslapse ön kanssa. Niitä vaikeita tilanteita kyllä tulee riittämään. -
Esimiehenä tulen käyttämään samaa firman pikkujoulujen suhteen, sillä viimeksi Seppo ei oikein kestänyt viinaksia. En siis tilaa bussia kuljettamaan työntekijöitä Umpitunneliin Torniossa ja perun koko homman.
-
Tuollaonen yhden vanhemman luokkaretken pilaaminen on itselle tuttua jo 90-luvulta yläasteelta. Oltiin alunperin jotain tuollaista vastaavaa reissua suunniteltiin toiseen kaupunkiin ja oltaisiin oltu siellä ehkä pari yötä. Meillä oli sitten vanhempien kanssa suunnittelupalaveri, siellä yksi äiti huusi kuinka hänen lapsensa ei lähde näiden muiden kanssa johonkin 300 kmbn päähän. Me oltiin aika tyypillinen murrosikäisten luokka eu tainnut olla mitään kummempaa draamaa koko kolmen vuoden aikana, mutta tämän uskovaisen perheen äidinkielen mielestään hänen lapsensa olisi turmeltunut meidän kanssa ja silti tämän lapsen oli pakko päästä mukaan. Lopulta meidän ysin luokkaretki oli bussilla ajelua naapurikunnassa, siellä käytiin katsomassa jotain muinaismuistoa ja ulkopuolelta ränsistynyttä "kummitustaloa", sitten käytiin pizzeriassa. Hyvin riitti kolmen vuoden kerätyt rahat. Ihan vertailuna, rinnakkaisluokka lähti viikoksi Kreikkaan. Jos aikuisen hätä on äärettömän suuri, ettei pysty luottamaan omaan lapseensa ja muihin aikuisiin, niin voisi vaikka lähteä sinne retkelle mukaan. Aika harvassa on ne työpaikat, jotka eivät jousta jos päivämäärä on tiedossa kuukausia aikaisemmin. Toisaalta voit kyllä pilata läsnäolollasi sekä sen oman lapsesi että niiden kaikkien muiden retken.
-
Kiivas pingviini: Pumpulilapset. Mihinkään ei voi mennä eikä mitään tehdä ettei vaan satu mitään. Pidetään mieluummin lapset pumpulissa.
Ja koulussa sensuroidaan kaikki koulukirjat ettei lapset saa tietää ikäviä asioita. Sehän on kaikkein pahin rikos, jos lapselle tulee pahamieli koulussa, koska sinne mennään pitämään hauskaa. Oppiminen on vain sivuseikka, jonka voi aina uhrata pois. -
-
Kollektiivirangaistuksistahan on pyritty luopumaan vankiloissa ja armeijassa, joku sentään pitää perinteitä yllä. Jos yksi ei pääse hiihtämään tai luistelemaan, onko kaikilla sisäliikuntaa?
-
Meillä oli 2000-luvun alkupuolella luokkaretkien kanssa sellainen systeemi, että jokainen oppilas sai kotiin vietäväksi lapun, jossa kerrottiin luokkaretkestä ja huoltaja rastitti "[] annan oppilalle luvan osallistua luokkaretkeen" tai "[] en anna oppilaalle lupaa osallistua luokkaretkeen" ja kirjoitti lappuun lapsensa nimen sekä oman allekirjoituksensa. Nämä laput sitten palautettiin opettajalle ja luvan saaneet lähtivät luokkaretkelle ja muille järjestettiin siksi aikaa jotai muuta ohjelmaa koululla. En käsitä tuollaista mokassa mainittua systeemiä, että joko kaikki lähtevät tai kukaan ei lähde.
-
No voi saatana kun on ärsyttävää. Miksei se huoltaja vaan peruuta reissua oman lapsensa osalta ja vie lasta itse reissuun Heurekaan? Heureka-reissut on itselle jääneet mieleen ihan parhautena ala-asteelta. Siellä oli aina kivaa ja kiinnostavaa, ope vei meitä sinne useamman kerran.
-
Typötyhjä krokotiili: En voi väittää ymmärtäväni vanhempien hätäilyä. Etenkin Heurekassahan on vielä paikan työntekijät turvaamassa, vaarallisempi olis joku Hollolan luontoretki. Lapsi ei välttämättä tarvitse puhelinta ja rahaa ei kannata antaa omaisuuden vertaa mukaan. Sääliksi käy, onneksi itse pääsin Heureka-retkille ym. jo ala-asteella.
Heurekassa taitaa olla vielä lukittavat kaapit mihin voi jättää rahat ja puhelimet. -
Mitähän tää vanhempi olis ajatellu ku me mentiin kans aikoinaan viidennellä luokalla Heurekaan luokkaretkelle ja kun noustiin junasta niin meidän opettaja jäi junaan keräämään oppilaiden roskia. Juna lähtikin sillä välin liikkeelle opettaja mukana. Me seurattiin sitten vaan rinnakkaisluokan opettajaa kunnes oma opettaja tuli taksilla seuraavalta asemalta.
-
jaettu kokemus, paras kokemus! olkaa onnellisia tästä yhteisestä kokemuksesta, syöksysynnyttäjäpariskunta.
-
ihmiset, jotka on kontrollifriikkejä, pelkää kaikkea ja haluaa varautua kaikkeen, pitäisi siirtää johonkin erilliseen maailmaan jossa ei tapahdu mitään eikä tehdä mitään, varsinkaan elämyksiä. niin ihmiset saisi elää normaalia elämää oikeassa maailmassa. Se, että mitä vaan voi tapahtua, on elämän suola.
-
Kivi (puhelin, anteeksi umlautit): Vanhempana tiedan, etta pelottaa. Itseni suhteen olen peloton uhkarohkeuteen asti, ja uskallan vaittaa, etta lapseton ei tieda, mita kauhu edes on. Verrattavaa tunnetta siihen, kun ensimmaisen kerran korista ei kuulu tuhinaa, ei ole (vastasyntyneiden hengitys katkeaa aina valilla ilman syyta ja alkaa parin sekunnin [...]
Ihan samaa mieltä. Olin jo parantunut ahdistushäiriöistä kunnes sain oman lapsen. Uhkakuvien määrä on ihan loputon. Puren hampaita ja hymyilen ja päästän lapsen kokemaan maailmaa, koska en voi suojella häntä kaikelta vaikka kuinka haluaisin. -
Väärin lokeroitu menninkäinen: Meidän muksun kouluretkeä edeltävällä viikolla tuli huoltajille allekirjoitettavaksi lappu, jossa vanhempia velvoitettiin korvaamaan *kaikki* kustannukset, joita syntyisi lapsen aiheuttamasta hölmöilystä ja myös *kaikki* matkakulut, jos lapsen takia retki jouduttaisiin keskeyttämään ja [...]
Niin, eli jonkun muun täytyisi maksaa sinun lapsesi matkakulut? Mitenkä tämä nyt on yhtään loogista? -
-
Säpevä alligaattori: Syy on varmaankin se, että ne opettajat ovat tuolla vaan töissä, eivätkä jaksa täyttää työ- ja vapaa-aikaansa jonkun kaikestakitisijän valituksiin vastaamisille.
Luultavasti se kuvio on niin, että se opettaja joutuu järjestämään sille yhdelle oppilaalle sijaisen vahtimaan muiden retken ajaksi, eikä kouluilla ole sellaiseen resursseja, joten helpompi perua. -
Konstikas panda: Kuka tässä on käyttäytynyt typerästi? Paitsi ehkä tuo mokan nainen tuolla käsittämättömällä valituksella. Miten syöminen on pois "puolison tukena olemisesta"?
No kyllä se siinä kohtaa on, jos se tapahtuu tasan synnytyksen hetkellä, mitä ihmettä. :D Oletan, että tässä kuitenkin on sovittu miehen mukanaolosta, kun kerran on sairaalaan asti päätynyt. Jalapenoripuli voi toki olla ikävä, mutta kyllä siinä vähän tilannetajua voisi käyttää, tuskinpa mies valittelisi sitä vaikkapa kaverille, joka on just tullut kivuliaasta leikkauksesta. -
Uuvahtanut Salaatti: Ihan samaa mieltä. Olin jo parantunut ahdistushäiriöistä kunnes sain oman lapsen. Uhkakuvien määrä on ihan loputon. Puren hampaita ja hymyilen ja päästän lapsen kokemaan maailmaa, koska en voi suojella häntä kaikelta vaikka kuinka haluaisin.
Saanko kysyä miten aiemmin parannuit? :) Oma ahdistushäiriöni on vain pahentunut vuosien saatossa ja monia lääkkeitä kokeiltu. Rauhoittavat auttavat kyllä, mutta niitä ei voi joka päivä ottaa. -
Kivi (puhelin, anteeksi umlautit): Vanhempana tiedan, etta pelottaa. Itseni suhteen olen peloton uhkarohkeuteen asti, ja uskallan vaittaa, etta lapseton ei tieda, mita kauhu edes on. Verrattavaa tunnetta siihen, kun ensimmaisen kerran korista ei kuulu tuhinaa, ei ole (vastasyntyneiden hengitys katkeaa aina valilla ilman syyta ja alkaa parin sekunnin [...]
Miten teillä lisääntyjillä on tollanen ajatusmaailma että lapsettomat ei tiedä mistään tunteista mitään? Ootteko te kaikki tunnevammasia, jotka ei koskaan elämässään kokeneet mitään ennenkuin kävi vahinko? Vai onko se vain yhteydessä siihen miten itsekeskeinen on oltava lisääntyäkseen? -
Kaita lohikäärme: Meillä oli 2000-luvun alkupuolella luokkaretkien kanssa sellainen systeemi, että jokainen oppilas sai kotiin vietäväksi lapun, jossa kerrottiin luokkaretkestä ja huoltaja rastitti "[] annan oppilalle luvan osallistua luokkaretkeen" tai "[] en anna oppilaalle lupaa osallistua luokkaretkeen" ja [...]
Tämähän se olisi se fiksu ratkaisu ja näin monesti toimitaankin. Mutta jossain sitten vanhemmat valittaa siitä että muilla on kivaa ja omalla lapsella ei, että se on ihan epäreilua ja epätasa-arvoista että kaikilla pitäisi olla saman verran kivaa. Se sitten yhtenäistetään siihen että kellään ei ole kivaa. Oma vikahan se on ettei päästä lastaan johonkin. Jos on uskonnolliset syyt niin kärsikööt itse eikä koko luokka. Sillähän sitä saa muutkin inhoamaan uskovaisia jos ne pilaa muidenkin huvit. -
Se pitää vielä mainita että hammaskeijun paskahommat nauratti vähän liikaakin yöllä lukiessa. Joskus sitä ei paljoa tarvi 🙂
-
Kivi (puhelin, anteeksi umlautit): Lapselle ei pitaisi aiheuttaa tunnetta, etta maailma on paha ja kaikkea syyta pelata. Eika toki tarvella muiden lasten retkia myoskaan -jos ne saavat selville kuka oli asialla, lapselle varmasti tulee tosi kivaa :(
Lukioaikana, ysärin puolivälissä, jonkun vanhempi oli kirjoittanut paikallislehteen mielipidekirjoituksen siitä että lukion ekaluokkalaiset eivät ehdi syömään verovaroin maksettua lounasta, koska kolmoset ja kakkoset eivät päästäneet ykkösiä syömään ennen kuin "olivat valmiita". Ja vanhemmat siis vetkuttelivat tahallaan. Joten mopottajaisissa, penkinpainajaisissa ja kakkosten tansseissa ykkösiä kiusattiin oikein kunnolla, kun ylemmät oppilaat yrittivät selvittää kenen vanhempi oli kirjoittanut niin ikävästi kylän hienosta lukiosta. Myös opettajat yrittivät kysellä. Ei selvinnyt, mutta voin kuvitella että jos olisi selvinnyt, se ihminen olisi ollut koulukiusattu koko lukion ajan. -
Luvaton paprika: Saanko kysyä miten aiemmin parannuit? 😊 Oma ahdistushäiriöni on vain pahentunut vuosien saatossa ja monia lääkkeitä kokeiltu. Rauhoittavat auttavat kyllä, mutta niitä ei voi joka päivä ottaa.
Itselläni ahdistuneisuushäiriöön on auttanut terapia. Terapiassa olen oppinut käsittelemään ahdistavia ajatuksia, rauhoittumiskeinoja, terveempiä toimintamalleja. Terapian avulla olen pystynyt vähentämään rauhoittavaa lääkitystä ja sosiaaliset tilanteet pelottavat vähemmän kuin aiemmin.Kelasta voi saada rahallista tukea psykoterapian ensimmäisiin kolmeen vuoteen, jolloin maksat vain osan terapeutin laskuttamasta hinnasta. -
Jänteikäs tomaatti: Miten teillä lisääntyjillä on tollanen ajatusmaailma että lapsettomat ei tiedä mistään tunteista mitään? Ootteko te kaikki tunnevammasia, jotka ei koskaan elämässään kokeneet mitään ennenkuin kävi vahinko? Vai onko se vain yhteydessä siihen miten itsekeskeinen on oltava lisääntyäkseen?
No vietin 39 vuotta lisaantymatta, se on ihan riittavasti aikaa muodostaa kasityksia. Ennen en pelannyt mitaan, nyt pelkaan. Muista tunteista en maininnut joten rauhotu nyt, ainakin tuohtuminen tuntuu sujuvan hyvin jalkikasvuttakin. O.0 -
Kunnioitettava sotilas: Luultavasti se kuvio on niin, että se opettaja joutuu järjestämään sille yhdelle oppilaalle sijaisen vahtimaan muiden retken ajaksi, eikä kouluilla ole sellaiseen resursseja, joten helpompi perua.
Omasta kouluajasta muistan, että he, jotka eivät lähteneet luokkaretkelle tai leirikouluun pääsivät rinnakkaisluokan kanssa viettämään tuon varsin iloisen ajan. -
Litton: Mitähän tää vanhempi olis ajatellu ku me mentiin kans aikoinaan viidennellä luokalla Heurekaan luokkaretkelle ja kun noustiin junasta niin meidän opettaja jäi junaan keräämään oppilaiden roskia. Juna lähtikin sillä välin liikkeelle opettaja mukana. Me seurattiin sitten vaan rinnakkaisluokan [...]
Miksi opettaja jäi siivoamaan roskia? Kotona minulle opetettiin, että pitää itse siivota roskansa. -
No ei tule minulta rispektiä tuolle sankarisynnyttäjälle. Joo, synnytit. Niin kuin enemmistö naisista tekee jossain vaiheessa elämäänsä. Koeta nyt kestää sen ylemmyydentunteen kanssa sen verran, että toinen saa syödä. On se nyt naurettavaa, jos tätä Pyhää Synnytystä pitää niin kovin palvoa, että syöminenkin on jokin ongelma. Ja hemmetin toksisen kuuloinen suhde, jos pitää tehdä siitä jokin kilpailu, kumpaan sattuu enemmän. Voisi melkein luulla, että muija kuvittelee synnytyskivun olevan jokin erityinen ansio, jolla kannattaa keulia, ja vielä omaa ansiota oleva sellainen. Mitaliko pitäisi antaa? Lisäksi toksista on se, että kokee tarvetta julkisesti pilkata elämänkumppaniaan.
-
Kyöpeli: No ei tule minulta rispektiä tuolle sankarisynnyttäjälle. Joo, synnytit. Niin kuin enemmistö naisista tekee jossain vaiheessa elämäänsä. Koeta nyt kestää sen ylemmyydentunteen kanssa sen verran, että toinen saa syödä. On se nyt naurettavaa, jos tätä Pyhää Synnytystä pitää niin kovin palvoa, [...]
Small dick energy. -
Jänteikäs tomaatti: Miten teillä lisääntyjillä on tollanen ajatusmaailma että lapsettomat ei tiedä mistään tunteista mitään? Ootteko te kaikki tunnevammasia, jotka ei koskaan elämässään kokeneet mitään ennenkuin kävi vahinko? Vai onko se vain yhteydessä siihen miten itsekeskeinen on oltava lisääntyäkseen?
Hesarissa oli juuri juttu siita, miten jonkun elainsuhde muuttui taysin, kun otti koiran. En omista koiraa enka ole ajatellut sellaista hankkiakaan, ei ole aikaa eika tilaa. Silti en raivostu ajatuksesta, etta jonkun maailmankuva sellaisesta muuttui. Mika sinua ahdistaa, ettet voi hyvaksya aidoksi kokemuksia, joita sinulla ei ole etka ehka haluakaan? -
Pari syöksysynnytystä kokeneena, kun ne JÄRJETTÖMÄT supistukset (joiden teho hoitaa homman maaliin palttiarallaa kymmenesosassa keskimääräiseen synnytykseen kuluvasta ajasta) tulee sykleissä 30 sek supistusta ja 20 sek taukoa, niin ei siinä todellakaan PITÄIS tulla isukilla edes mielen viereen ruveta patonkia popsimaan. Just näitä tilanteita varten synnytyksiin on hyvä varata matkaan tiheäenergistä naposteltavaa, esim. pähkinöitä, kuivahedelmiä, suklaa- tai energiapatukoita. Sellaisia palasia ehtii
-
No äh, sormi lipsahti. Siis sellaisia palasia ehtii napata suuhun ja pureskella sitten supistuksen aikana. Koska kukaan ei halua siihen hässäkkään nälästä pyörtyvää isukkia, mutta toisaalta se synnyttäjä ihan TODELLA tarvitsee siinä rytinässä tukea ja läsnäoloa. Se nimittäin on käytännössä ainut tehokas kivunlievitys (endorfiinit) kun mitään lääkkeellisiä ei ehditä antaa. Ja muuten, sen synnytyksen jälkeen pelkkä pissaaminen kirvelee koville joutuneessa hävyssä ihan sietämättömästi. Vähintään yhtä paljon kuin jalapenopatonki. Vähän helpotusta saa käsisuihkulla, kun muistaa ottaa sen käyttöön heti pytylle istuessa. Ja kakka taas... eka kakka tuntuu suunnilleen siltä kuin synnyttäis uudestaan, vähintään pesäpalloa, ellei peräti lasten keilapalloa. Riippumatta nautittujen luumujen, magnesiamaidon ja muiden tarjolla olevien pehmentimien määrästä, seitsemän hyvin erilaisen synnytyksen kokemuksella voin sanoa että ekat vessareissut synnytyksen jälkeen on pelottaneet enempi ku synnytys itse. Paitsi ekalla kerralla, kun kukaan ei ollu varoittanut etukäteen. Että sovitaanko nyt kumminki että jätetään ne jalapenot ynnä muut pois synnärieväistä, tai jos niitä on ihan pakko syödä, ni pidetään suut supussa omista kärsimyksistä.
-
Väärin lokeroitu menninkäinen: Meidän muksun kouluretkeä edeltävällä viikolla tuli huoltajille allekirjoitettavaksi lappu, jossa vanhempia velvoitettiin korvaamaan *kaikki* kustannukset, joita syntyisi lapsen aiheuttamasta hölmöilystä ja myös *kaikki* matkakulut, jos lapsen takia retki jouduttaisiin keskeyttämään ja [...]
Ja tässä meillä on taas hyvä esimerkki siitä, miksi äikäntunneilta ei kannata lintsata. Viisi riviä valitusta yhdestä ainoasta aiheesta ja silti onnistuit kirjoittamaan sen niin, ettei siitä selviä yksiselitteisesti, mitä yrität sanoa. Tuolla muotoilulla ei pysty varmasti sanomaan, tuleeko ne lapsen palauttamisen kulut maksettavaksi palautettavan lapsen vanhemmille vai kaikille yhteisvastuullisesti, eli emme tiedä mistä närkästyt. Jos pidät vääryytenä, että joudut maksamaan oman lapsesi urpoilusta, et varmaan tule saamaan sympatiaa. Jos taas valitat siitä, että vanhemmat joutuvat yhteisvastuuseen yhden lapsen toiminnasta, sinulle riittäisi varmaan enemmän ymmärtäjiä. -
-
Timmi makkara: Miksi opettaja jäi siivoamaan roskia? Kotona minulle opetettiin, että pitää itse siivota roskansa.
Siksi, että niille muille lapsille ei ollut kotona opetettu niin. Ja aika nopeasti tulee palautetta, että ei tänne enää koululaisryhmiä, jos jää paikat kuin pommin jäljiltä. -
Timmi makkara: Miksi opettaja jäi siivoamaan roskia? Kotona minulle opetettiin, että pitää itse siivota roskansa.
En ite ainakaan kiinnittäny huomiota että sielä olis ollu roskia ollenkaan. Omilta jäljiltä niitä ei ainakaan jäänyt. Todennäköisesti vaan joltain pudonneita/unohtuneita karkkipapereita tms. -
Oiva kauris: Vanhana hollolalaisena voin kertoa, että siellä asuu just tuollaista väkeä, osa on tuollaisia perheitä. Hollolan demografia, lyhyt oppimäärä: - kuntakeskuksen juopot (ikähaitari 15-80) - eläkeläiset (65-95) isoin ryhmä - sellaisten lapsiperheiden vanhemmat, jotka haluaa asua omakotitalossa mutta eivät halua maksaa [...]
Meininki ei ole muuttunut. Meidän nuorimmaisen retki Linnanmäelle peruttiin ensin tuon kylmäketjun katkeamisen takia. Lopulta eräs bussikuski järjesti retken niin, että koko ryhmä pääsi retkelle. Teki mieli kuittailla kyseiselle vanhemmalle, että kaupassa kylmäketju katkeaa tasan siinä vaiheessa, kun esimerkiksi sille lapselle ostetaan maitoa ja maito otetaan pois kylmäkaapista. Tämä tapahtui siis keväällä 22 ja retki onnistui paremmin kuin hyvin, -
Itsellä jäi kultaeisella -80-luvulla moni oman luokan luokkaretki välistä, ei tosin vanhempien vaan opettajan päätöksien johdosta. Ymmärrän että retket suunnitellaan enemmistön mukaan, mutta useana vuonna, valitsi sellaisia kohteita ja aktiviteettia, mihin en terveydentilan vuoksi voinut osallistua. Opettaja " lohdutti" sanoilla : " no, sä voit kertailla silläaikaa vaikka matikantehtäviä". Onneksi mun isä oli toisessa koulussa opettajana, ja otti mut sitten mukaan omille luokkaretkille, ja oikein kivat reissut oli.
-
Litton: Mitähän tää vanhempi olis ajatellu ku me mentiin kans aikoinaan viidennellä luokalla Heurekaan luokkaretkelle ja kun noustiin junasta niin meidän opettaja jäi junaan keräämään oppilaiden roskia. Juna lähtikin sillä välin liikkeelle opettaja mukana. Me seurattiin sitten vaan rinnakkaisluokan [...]
Tai sitä kuinka aikanaan ysärillä ne eväsleivät muhi tuntitolkulla siellä bussin tavaratilassa... Jännästi pysyttiin kaikki terveenä eikä kuoltu noroon tai koleraan. -
Jänteikäs tomaatti: Miten teillä lisääntyjillä on tollanen ajatusmaailma että lapsettomat ei tiedä mistään tunteista mitään? Ootteko te kaikki tunnevammasia, jotka ei koskaan elämässään kokeneet mitään ennenkuin kävi vahinko? Vai onko se vain yhteydessä siihen miten itsekeskeinen on oltava lisääntyäkseen?
Tässä on taustalla ajatus ylihuolehtimisen syntymekanismista eikä lapsettomien ihmisten empatiakyvystä sinällään. Ahdistumishäiriöiset varmasti pystyvät tällaiseen huoleen samaistumaan, jos rationaalisesti ymmärtää olevansa yliahdistunut tavan asioista.Mutta lapsen saatuani ajuuri se muutos "huolettomuudesta" siihen, että maailma on täynnä uhkia omaa viatonta jälkikasvua kohtaan on hassua ja osin ymmärrettävää. Jos tätä huolta ei osaa laittaa oikeaan perspektiiviin, perutaankin pian lapsen elämästä kaikki potentiaalisesti vaarallinen, mutta varmasti kehittävä tilanne.Eikö tässäkin mokassa kaikki naureskele juuri vanhemman ylireagointiin eikä ajatella muiden olevan tunnevammaisia lapsettomuuden takia? -
Luvaton paprika: Saanko kysyä miten aiemmin parannuit? 😊 Oma ahdistushäiriöni on vain pahentunut vuosien saatossa ja monia lääkkeitä kokeiltu. Rauhoittavat auttavat kyllä, mutta niitä ei voi joka päivä ottaa.
Kiitos kysymästä. Mä käytin apuna meditaatioharjoituksia. Erityisesti iltaisin kun kaikki kauhut puski päälle, kävin vain ne tunteet läpi. En keksinyt korvaavaa tekemistä, vaan kävin sen pelon läpi turvassa omassa sängyssä. Tätä voi kokeilla alkuun vaikka 5min pätkinä, jos tuntuu liian rankalta.Nykyäänkin pyrin käyttämään samaa, mutta välillä lasten kanssa se ärsyketulva on niin loputon. -
Höpö mango: Ahdistushäiriöisenä tavallaan ymmärrän huolissaan olevaa vanhempaa, mutta en silti toimintaa hyväksy. Tuollaisella vain tartutetaan omat huolet lapseen eikä lapsi saa tärkeitä kokemuksia.
Mulla sama. Yritän olla rajoittamatta silti muiden elämää siksi, että itse keksin epätodennäköisiä kauhuskenaarioita, joissa kissoilleni/puolisolleni/vanhemmilleni/ystävilleni tapahtuu jotain kamalaa.Oma äiti oli just tollanen, että keksi kaiken maailman skenaarioita, mitä voi tapahtua, eikä mitenkään pidätellyt niiden kertomista. Että ehkä sen opin sitten siitä. Oon todennu, että parempi katkaista ahdistuksen ketju ja olla hankkimatta omia lapsia. -
Lapsienne puolesta ahdistuneet ja pelkäävät huomio!!!!! Ottakaa mallia lestaadiolaistista: "Jumala antaa, Jumala ottaa" Ei tarvi kauheasti välittää mitä ne penskat tekee eikä kyllä kiinnostakkaan vaikka kivitetään naapurin koiraa tai katkotaan naapurin pensaita jne.
-
-
Kiivas pingviini: Pumpulilapset. Mihinkään ei voi mennä eikä mitään tehdä ettei vaan satu mitään. Pidetään mieluummin lapset pumpulissa.
Ei niistä yhtään ole vara menettää. Toista on niillä, joille Hera antaa, Herra ottaa uuden piltin joka 1,5. vuosi.(Tai niillä, jotka piripäissään tappavat lapsensa höyrypesurilla). -
Nuiva riesa: Mieheen ei voi sattua, koska nainen on synnyttänyt.
Mustelmakin voi olla kipeä, vaikka kaveri olisi juuri murtanut jalkansa. Se vaan ei ole oikea aika tai paikka valittaa asiasta, vaan antaa sen olla ja auttaa kaveria. -
Uuvahtanut Salaatti: Ihan samaa mieltä. Olin jo parantunut ahdistushäiriöistä kunnes sain oman lapsen. Uhkakuvien määrä on ihan loputon. Puren hampaita ja hymyilen ja päästän lapsen kokemaan maailmaa, koska en voi suojella häntä kaikelta vaikka kuinka haluaisin.
Ei voida suojella kaikelta ja kyllä pyörii uhkakuvat minullakin sekä nelivuotiaan että seitsenkuisen osalta päässä valveilla ja unissa. Että joutuvat "huonoon" kouluun, joutuvat kiusatuiksi, eivät saa sairaanhoitoa kun alalla ei ole henkilökuntaa, masentuvat, eivät löydä sopivia töitä... Ikinä ei ole tullut mieleenkään edes kuvitella että huolestuisin päiväkodin jokaviikkoisesta metsäretkestä, retkistä Heurekaan, Korkeasaareen jne. Päästettiin lapsi jopa Uspenskin katedraaliin vaikka ollaan vakaumuksellisia ateisteja kun muutkin kerran menivät ja onhan se hieno rakennus.Vilpittömästi toivon voimia sinulle noissa normiarjen kauhuissaan, hienoa että annat lapsen elää kuitenkin👍 -
Omat luokkaretkeni 90-luvulla olivat vapaaehtoisia, jos ei halunnut osallistua tai maksaa siitä, niin sai jäädä pois, jos ei ollut varaa maksaa, niin paikallinen sosiaalitomisto maksoi matkan, näin ei jäänyt kukaan köyhyyttään pois. Eipä toimi enää.
Kommentoi
Kommentti