Vanhempainilta, osa 151
Miksei nykyaikana enää jakseta kärsiä?
Myrkytetyt karkit ovat Yhdysvalloissakin lähinnä urbaanilegenda. [Wikipedia]
Seuraava
Krematorion lämpö hyötykäyttöön. 👌 Edellinen
Olen kovasti halunnut jakaa tämän opettavaisen tositarinan.
Krematorion lämpö hyötykäyttöön. 👌 Edellinen
Olen kovasti halunnut jakaa tämän opettavaisen tositarinan.
41 kommenttia
-
No olihan niissä yksissä karkeissa syanidia, mutta sen oli laittanu lasten isä, joka oli juuri korottanut lastensa vakuutuksia.
-
Helena 700-vuotiaana selvästi omaa meitä tavallisia kuolevaisia suurempia kykyjä, joten ymmärrettävää, että selvisi myös lastenhoidosta tuolla tuntimäärällä.
-
-
On tainnut olla lastenkasvatus erilaista silloin 1300-luvulla. Hienosti on Helena kuitenkin 70 kummenen vuoden aikana oppinut argumentoimaan. Kaikille vastaanväittäjille valmiiksi: 😂😂😂😂😂😂😂😂
-
Tuo Lotan juttu myös huolettanut itseäni, mutta hyvä huomata kyseessä olevan urbaanilegenda. Toisaalta kyllähän joitakin vuosia sitten joku piilotti hedelmiin neuloja kaupassa. Toki yksi tapaus 10 vuoden sisään, eli ei mikään todennäköisin asia.
-
Sukukypsä kärpänen: Helena 700-vuotiaana selvästi omaa meitä tavallisia kuolevaisia suurempia kykyjä, joten ymmärrettävää, että selvisi myös lastenhoidosta tuolla tuntimäärällä.
HA HAHA HA -
30 tuntia töitä päivässä: Buumeri-Helena osaa käyttää kommenttitarroja FB:ssä 😲
Eihän niitä muut käytäkkään -
-
Sukukypsä kärpänen: Tuo Lotan juttu myös huolettanut itseäni, mutta hyvä huomata kyseessä olevan urbaanilegenda. Toisaalta kyllähän joitakin vuosia sitten joku piilotti hedelmiin neuloja kaupassa. Toki yksi tapaus 10 vuoden sisään, eli ei mikään todennäköisin asia.
Joo, nää on kaikki olleet perhesurmia tai lapsi päässyt kiellettyihin aineisiin kotona käsiksi ja vanhempi on valehdellut, että karkeissa oli. Partaterät yhtä lailla keksitty juttu. -
kalevi kalevalainen: Eihän niitä muut käytäkkään
Ai hemmetti pitääpä opetella käyttämään. -
Kyllä se niin on, että jos ei kolmea työtä tekevä yksinhuoltaja Helenakaan saanut burn outia, niin ei voi kukaan muukaan saada ja jos joku niin väittää niin se on laiskuutta ja heikkoutta se. Pitäis vaan jaksaa ja pärjätä kuten Helena teki eikä saa valittaa. Jotenkin musta tuntuu, että on saattanut tuo aika olla Helenalle raskaampaa kuin mitä rohkenee myöntää. Aika katkerat vibat tulee hänen kommenteista. Tuli mieleen, että voisko tuollaisen suhtautumisen takana kuitenkin olla jotain sellaista, että todellakin ajat oli toiset ja siihen aikaan oli enemmän tabu se, jos äiti tai isä uupuu. Pelättiin mitä muut ajattelee, tuomitaanko ja pidetäänkö huonona ihmisenä/vanhempana. Kun sitten nykyään näistä asioista puhutaan enemmän ja se on hyväksyttävämpää, saattaa kaikenlaiset Helenat kokea sen epäreiluna, koska ei heidänkään aikanaan ollut lupa puhua mistään uupumisesta.
-
-
On Suomessa ennen halloweeniakin "kerjätty karkkia" tuntemattomilta, onhan meillä esim. virpojia ja nuuttipukkeja ollut ties kuinka kauan. Miksi juuri halloween olisi se juhla, joka saa kaikki karkinmyrkyttäjät liikkeelle?
-
Kokeillaas tämmönen. Adjektiiveja ovat ihana, täydellinen, mukava, rakas, hieno, lempeä.
-
Sateenkaareva undulaatti: Kokeillaas tämmönen. Adjektiiveja ovat ihana, täydellinen, mukava, rakas, hieno, lempeä.
Kokeillaas tämmönen. Mihin vittuun tämä liittyy? -
Moni voi haluta lapsen, mutta harva haluaa vanhemmaksi. Kaksi eri asiaa. Todellisuus paljastuu monelle liian myöhään ja päätöstä ei voi perua. Sitten on kurjuudella kilpailijoita. Ikään kuin olisi hienoa, kuka on kärsinyt eniten vanhemman roolissa. "Silloin minun nuoruudessani". Tämä ei hyödytä ketään, vaan se on toksista. Siinä ei pyritä antamaan ratkaisua, vaan mitätöimään toisen kokemus. Aika monesti kyse on siitä, että katkeroituneet vanhemmat yrittävät syyllistää/painostaa nuoria hankkimaan lapsia, koska he ovat itsekin joutuneet elämään vaikeita aikoja lasten takia. Vasta aikuisena on tajuttu, että ei lapsia ole pakko hankkia, mutta tulipa silti tehtyä. Ei ole oikein, jos muut eivät hanki lapsia ja he pääsevät elämässä helpommalla. Siitä tuleekin sanonta: "Misery loves company"
-
Helenan nuoruudessa työelämä oli myös tosi erilaista, ei voi puhua edes samasta asiasta kuin tämän päivän tappotahti. Oli myös ok jättää lapset keskenään kotiin, ainakaan siihen ei puututtu 70-luvulla. Kymmenenvuotias oli aivan pätevä hoitaja ties kuinka pienille.
-
Miten noiden boomereiden "kyllä silloin ennen pärjättiin" -viesteistä aina kaikuukin rivien takaa sellainen sävy, että olisi ollut kyllä avulle kovastikin tarvetta, mutta ei ollut: ja nyt ollaan katkeria, kun nykyaikana ajat ovat (onneksi) erilaiset...
-
Mistäs Helena olisi burnoutin saanut, kun ei ikinä tarvinnut katsella lapsiaan? Kyllä ainakin meillä duuni on ihan lepoa verrattuna noiden teinien paimentamiseen.
-
Toisaalta aika moni vanhempi kasvatti myös välttelevän kiintymyssuhteen mallilla aiemmin eli lapset kyllä saatiin pidettyä ruokittuna ja ehkä hyvinvoivinakin, mutta lasten kanssa ei sitten mitään tehtykään eikä koskaan puhuttu henkilökohtaisista asioista tai muutenkaan oltu tekemisissä kuin vain elossa pitämisen näkökulmasta. Se ei tietty tarkoita, että Helena olisi juuri sellainen kasvattaja, mutta kyllä minullekin lähinnä tulee mieleen, että on sitä jostain kuitenkin aikaa ja jaksamista saatu itselle nipistettyä ja sehän onnistuu kun jättää lapset ja lasten ongelmat vähemmälle huomiolle. Ei minun yksinhuoltajaäiti ainakaan vieläkään tiedä meistä lapsista juuri mitään henkilökohtaista, olemme paremminkin hyvän päivän tuttuja ja kohteliaan ystävällisiä toisillemme. En silti äitiäni tietenkään mistään syytä, hän teki parhaansa niillä resursseilla mitä tarjolla oli. Niitä vaan oli valitettavan vähän. Ei se kuitenkaan mikään tavoittelemisen arvoinen tila ole. Muutenkin hyvä olisi muistaa, että burnout on enemmänkin tunnollisen ihmisen ongelma. Jos jatkuvasti stressaat töiden, ajankäytön ja mahdollisesti rahankin riittämättömyyden lisäksi sitä, että miten lapsen päivä meni, miten järkätään hänen harrastukset ja kuljetukset, miten hänen kanssaan puhuisi tästäkin hankalasta aiheesta ja miten voitaisiin viettää enemmän aikaa yhdessä ja pysyä läheisinä tai lähentyä entisestään jne. niin en ihmettele, että burnout kolkuttelee ovella.
-
-
Tuo maailman muuttuminen "aina vain hullummaksi ja sekopäisemmäksi" on myös myytti, ja se puolestaan syntyy, kun entisten nuorten aivotoiminta alkaa vanhenemisen myötä hidastumaan, jolloin normaalien asioiden hahmottaminen vaatii enemmän henkistä ponnistelua.
-
Jos ei tuohon ikään päästessä ole vieläkään ymmärtänyt mikä vika on "en minä, niin ei muutkaan" -argumentoinnissa, ei voi muuta kuin olla pahoillaan hänen lastensa puolesta.
-
Sukukypsä kärpänen: Helena 700-vuotiaana selvästi omaa meitä tavallisia kuolevaisia suurempia kykyjä, joten ymmärrettävää, että selvisi myös lastenhoidosta tuolla tuntimäärällä.
Tai sitten on matemaattis-loogisilta kyvyiltään surkea. -
Helena ilmaisee olevansa onnellinen, että on syntynyt 50-luvulla. Toisin sanoen hän tunnustaa, ettei haluaisi olla pienten lasten äiti nyt 2020-luvulla, kun vaatimustaso ja kuormittavuus on vähän toista sekä vanhemmuudessa että työelämässä.
-
Helena on osittain ihan oikeessa, nykyaikana sitä uuvutaan ja masennutaan jos jostakin. En tiiä sitten onko tämä maailma muuttunut niin vaativaksi ja kamalaksi paikaksi, ettei perusarjestakaan enää selvitä...
-
Helenalle ei tullut burnoutia koska Helena ei ollut niin tunnollinen kasvattaja. Ruoka pöydässä, vaatteet päällä ja laskut maksettu niin siinäpä on yh-Helena ollutkin. Aikansa tuote, joka ei nyt jostain syystä ole vieläkään käsittänyt että kyllä ne lapset haluaisivat että äitiä kiinnostaa heidänkin elämänsä eikä vain omansa. Siihen päälle tietysti vielä se että kultaisella 70-luvulla ei voinut puhua väsymyksestä, kun omaa jaksamista peilattiin omien vanhempien jaksamiseen ja se se on ollut rankkaa sotavuosien aikana ja heti niiden jälkeen. Kotona opittu että vaikeista asioista ei puhuta, kaikki kestetään hiljaa koska on pakko kestää, ja aina on omilla vanhemmilla ollut rankempaa niin ei minulla nyt niin paha ole vaikka kolmessä työssä käynkin eikä ole aikaa kuunnella lasten huolia koska ei niillä lapsilla ikinä ole yhtä rankkaa kuin minulla tai minun vanhemmillani oli...
-
Nopea seppä: Moni voi haluta lapsen, mutta harva haluaa vanhemmaksi. Kaksi eri asiaa. Todellisuus paljastuu monelle liian myöhään ja päätöstä ei voi perua. Sitten on kurjuudella kilpailijoita. Ikään kuin olisi hienoa, kuka on kärsinyt eniten vanhemman roolissa. "Silloin minun nuoruudessani". Tämä ei hyödytä ketään, vaan se on [...]
Helena on elänyt vielä sitä aikaa, että lapsia on ollut enemmän ja arki lasten kanssa on ollut tutumpaa. Ehkä Helena katkeroitui, koska jostain syystä jäi yksinhuoltajaksi ja tuohon aikaan se tarkoitti joko hävettävää avioeroa (ei välttämättä koko Suomessa, mutta omalla asuinalueellani ja suvussani sehän oli pahin epäonnistuminen mitä pystyi elämässä tekemään) tai Helenan puoliso oli kuollut. Nykyään moni taas ei elä lasten kanssa minkäänlaista arkea. Kun mietin omia kavereitani, niin moni ei oikeasti tiedä lapsista mitään ja välillä itse en edes ole ymmärtänyt kuinka pihalla jotkut voi olla. Mutta itselläni on paljon nuorempia pikkusisaruksia ja siksi on tullut vaihdettua vaippoja, kuunneltua itkua pitkin öitä ja opetettua pienempiä konttimaan ja kävelemään. Mutta jos kaikki tämä on puuttunut omasta elämästä, niin ei varmasti arvaa, mitä vanhemmuus olisi, mullekin on tullut paljon uusia kokemuksia oman lapsen kanssa. Luulen myös että alhaisen syntyvyyden yksi syy on, ettei osaa kaivata sellaista, mikä ei ole itselle tuttua. Jos mielikuva lapsista on kaupanlattialla itkevä taapero, niin ei ajatus ehkä houkuttele. -
Onko Helena sama tyyppi, joka jokin aika sitten täällä kanssa trossasi omaa erinomaisuuttaa, kun oli tehnyt montaa työtä ja 'hoitanut' lapsensa siinä sivussa?
-
Maailma (ja ihmiset siinä) on aina ollut vähintään yhtä sekopäinen, kuin nykyäänkin, varsinkin mitä väkivaltaan tulee. Menneinä aikoina kaikki suuret ja pienet tapahtumat ei kuitenkaan tulleet kaikkien tietoon tosta vaan joka päivä, joka maailman kolkasta, valonnopeudella.
-
Yh-vanhempien lapset kasvattivat toisensa silloin joskus. Saattoi naapurissa asua joku turvallinen aikuinen, jolta käytiin hakemassa apua, jos jotain sattui. Jos ei ollut, sitten se oli poliisi. Ainakin kaupungissa. Tavallista oli kyllä myös huostaanotot. Mutta ei tainnut meistä kestään tulla kovin tervepäistä aikuista.
-
-
Vissiin toinen boomer: Helena on osittain ihan oikeessa, nykyaikana sitä uuvutaan ja masennutaan jos jostakin. En tiiä sitten onko tämä maailma muuttunut niin vaativaksi ja kamalaksi paikaksi, ettei perusarjestakaan enää selvitä...
Verrattuna menneisiin päiviin jolloin joka toinen töi-ukko isäntä veti koko viikonlopun kännin heti kun perjantaina töistä pääsi kun ei muuten kestänyt elämäänsä? Eikö ole ihan hyvä että näitä juurisyitä on vähän saatu esillekkin? -
Prefabricated öykkäri: Helena ilmaisee olevansa onnellinen, että on syntynyt 50-luvulla. Toisin sanoen hän tunnustaa, ettei haluaisi olla pienten lasten äiti nyt 2020-luvulla, kun vaatimustaso ja kuormittavuus on vähän toista sekä vanhemmuudessa että työelämässä.
1320-luvulla! -
ei uskaltais tuntemattomilt halloween-karkkeja ottaa, mut pääsiäisenä on kierrelty jo useempi kymmenen vuotta täälläki
-
Akrasia: Maailma (ja ihmiset siinä) on aina ollut vähintään yhtä sekopäinen, kuin nykyäänkin, varsinkin mitä väkivaltaan tulee. Menneinä aikoina kaikki suuret ja pienet tapahtumat ei kuitenkaan tulleet kaikkien tietoon tosta vaan joka päivä, joka maailman kolkasta, valonnopeudella.
Ja mikä tahansa vale ei levinnyt samalla vauhdilla, eivätkä kaikki saaneet omia fantasioitaan levitettyä kotikulmia kauemmas. Se yksi, jolle levitettiin mielenhallintakemikaaleja lentokoneista ja jota linnut vakoilivat, tunnettiin jo kaukaa.Silloin myös nimettömien herjaus- ja uhkailukirjeiden lähettäjiä pidettiin vähintäänkin arveluttavina, nyt ne postailevat anonyymeinä pitkin nettiä valtoimenaan. -
kalevi kalevalainen: Eihän niitä muut käytäkkään
"käytäk" ei ole sana. -
Säännötön peura: Toisaalta aika moni vanhempi kasvatti myös välttelevän kiintymyssuhteen mallilla aiemmin eli lapset kyllä saatiin pidettyä ruokittuna ja ehkä hyvinvoivinakin, mutta lasten kanssa ei sitten mitään tehtykään eikä koskaan puhuttu henkilökohtaisista asioista tai muutenkaan oltu tekemisissä kuin [...]
Vaikka oma yksinhuoltajaäitini on kasvatustyönsä tehnyt 2000-luvun alussa, tunnistan tuon samankaltaisen suhteen hänen kanssaan. Nyt hän yrittää itseni ja sisareni mielestä hieman epätoivoisesti esittää rakastavaa ja apua tarjoavaa äitiä, kun sisareni on raskaana, mutta se tuntuu siskosta (ja minusta, kun tätä siskolta kuulen) hyvin epämukavalta. Jos vaan puhutaan siitä säästä ja nähdään muutaman kerran vuodessa. Riittäisi mulle... -
30 tuntia töitä päivässä: Buumeri-Helena osaa käyttää kommenttitarroja FB:ssä 😲
Eihän niitä muut käytäkään -
kalevi kalevalainen: Eihän niitä muut käytäkkään
Tämä tuli neljä päivää sitten. Tosin krjotusvihrellä 😁Neuloutuva menninkäinen: Eihän niitä muut käytäkään
Toistoa? Aiempia kommentteja ei vissiin lueta? 🤔 -
Hikoileva ahven: Vaikka oma yksinhuoltajaäitini on kasvatustyönsä tehnyt 2000-luvun alussa, tunnistan tuon samankaltaisen suhteen hänen kanssaan. Nyt hän yrittää itseni ja sisareni mielestä hieman epätoivoisesti esittää rakastavaa ja apua tarjoavaa äitiä, kun sisareni on raskaana, mutta se tuntuu siskosta (ja minusta, kun tätä [...]
Mie tunnistan tän saman mun ja isäni välisissä suhteissa. Vaikka vanhemmat onkin yhessä, isä on jäänyt lapsena juuri tuommoseksi etäseksi ja vaikka nyt koittanee korjata sitä ymmärrettyään, että raha ja työ ei olekaan välttämättä kaikkein tärkeintä maailmassa, itestä se tuntuu vain feikille ja epämukavalle. -
Akrasia: Maailma (ja ihmiset siinä) on aina ollut vähintään yhtä sekopäinen, kuin nykyäänkin, varsinkin mitä väkivaltaan tulee. Menneinä aikoina kaikki suuret ja pienet tapahtumat ei kuitenkaan tulleet kaikkien tietoon tosta vaan joka päivä, joka maailman kolkasta, valonnopeudella.
Eri mieltä. Ei ammuttu kouluissa eivätkä ala-asteikäiset ryöstelleet toisiltaan merkkivaatteita. -
Turhautunut liitu: Eri mieltä. Ei ammuttu kouluissa eivätkä ala-asteikäiset ryöstelleet toisiltaan merkkivaatteita.
Aika samanlaista meininkiä oli silti. Väkisin riisuttiin vaatteet porukalla jonkun päältä ja nöyryytettiin. Vietiin vaatteita silloinkin, ne ei toki ollut kalliita merkkivaatteita. -
Minun äitini ei tuntenut sympatiaa minua kohtaan kun kerroin että olen väsynyt ja yksinäinen pienen vauvan kanssa. Äitini sanoi minulle: "Ei minuakaan kukaan silloin auttanut kun olitte pieniä!" Eli koska hänelläkin oli raskasta ja yksinäistä, piti sen oleman minullakin. Tätä ajatusmallia en ole koskaan ymmärtänyt. Minä haluan auttaa omia lapsiani jos he saavat lapsia. En halua jättää heitä yksin heidän elämänsä suurimman asian äärellä. On sitä itsekin tehty kovasti töitä kun lapset oli ihan vauvoja, yötöitä ja päivät vauvan kanssa. Korona, päiväkoti sulut ja sairastelut päälle. Hirveän rankkaa aikaa. Olisin kaivannut apua mutta sitä ei saanut mistään. Ja väsyneenä, oikein sillain kunnolla väsyneenä kun aivotoiminta riittää juuri vain siihen että pidetään kaikki hengissä ja ruoassa, ei silloin edes osaa pyytää apua. Siksi olen itse oppinut sitä apua tarjoamaan. En odota että pyydetään ensin koska sitä ei välttämättä älyä pyytää apua silloin kun sitä eniten tarvitsisi. En ajattele että olisin jotenkin parempi ihminen kun kauheasti on kärsitty ja joutaa ne muutkin sitten kärsiä koska minäkin. Ajattelen että minun läheiseni ei välittänyt minun jaksamisestani ja se on surullista. Haluan itse olla välittävämpi ystävilleni. Siksipä muistutankin kaikkia: jos läheisillänne on joku raskas elämäntilanne, älkää jääkö odottamaan avunpyyntöä vaan tarjotkaa sitä apua itse.
Kommentoi
Kommentti