Ihana kielemme, osa 54
Facebookin kääntäjä tietää totuuden terveydenhuollon tilasta.
54 kommenttia
-
Riston luo kotio Äänekoskelle, oletan. Tuo metsäteollisuudenhajuisista muuttotappiokunnista idyllisin.
-
-
Verovirasto jännittää niin kovasti että alkaa sekoilu ja änkytys. Mutta älkää huoliko, ne ovat siellä tottuneet siihen 🙂
-
Intiimi peura: Niin kutsuttu senat sakaisin -ilmiö.
Oi, sille on oma nimensäkin. Lämmittää mieltä, etten ole ainoa, kelle noin käy.Nimim.: kun aivot eivät osanneet päättää sanonko 'moikka' vai 'heippä', niin suusta tuli 'moippa'. -
Jos tuntuu että aivot käy korkeammalla kellotaajuudella kuin mitä ehtii ajattelemaan ja sanomaan ulos, kannattaa tutkituttaa ADHD. Lääkkeillä kellotaajuus saadaan normaaliksi että ehtii mukaan.
-
Muksu herätti minut päiväunilta kysyäkseen apua geometriassa. Nohevana insinöörinä katsoin kuvaa ja vinkkasin: "Sulle tulee kolmisuorainen kulmio siihen." Aika vähän se on kysellyt neuvoja sen jälkeen...
-
-
Eikös omaishoitaja hoida sitä omaa omaistaan? Itseäänkö hän etsii työpaikkailmoituksella?
-
Sorea unikeko: Eikös omaishoitaja hoida sitä omaa omaistaan? Itseäänkö hän etsii työpaikkailmoituksella?
Mokan ymmärtääkseen pitää osata ruotsia. Oikeassa ilmoituksessa haetaan lähihoitajaa (närvårdare) mielenterveys- ja päihdepalveluihin. Ilmoitus varmaan ruotsiksi, koska hyvinvointialue kaksikielinen. -
Mä sanoin kerran työpuhelun päätteeksi jollekin "kiitto!", kun suusta meinasi karata rennosti kiitti, mutta aivot muistutti samaan aikaan tilanteen virallisuudesta ja käskytti sanomaan kiitos. Siitä on ainakin 7 vuotta aikaa mutta vieläkin kaikuu päässä se reippaasti kiekaistu kiitto ja sitä seurannut hiljaisuus.
-
Läski roska: Jos tuntuu että aivot käy korkeammalla kellotaajuudella kuin mitä ehtii ajattelemaan ja sanomaan ulos, kannattaa tutkituttaa ADHD. Lääkkeillä kellotaajuus saadaan normaaliksi että ehtii mukaan.
Ärsyttää kun somessa nykyään tuputetaan nepsydiagnoosia ratkaisuksi kaikkeen. Harhautuuko ajatus joskus tylsässä kokouksessa? Sinulla on ADHD! Tai onko joskus vaikea keksiä juteltavaa puolitutun kanssa? Sinulla on autismi!Mitenkään siis vähättelemättä niitä, keillä ADHD tai autismi oikeasti on. Mutta se ei palvele ketään, että yksittäisen oireen perusteella ehdotellaan tuntemattomille diagnooseja. -
Nirso maisteri: Ärsyttää kun somessa nykyään tuputetaan nepsydiagnoosia ratkaisuksi kaikkeen. Harhautuuko ajatus joskus tylsässä kokouksessa? Sinulla on ADHD! Tai onko joskus vaikea keksiä juteltavaa puolitutun kanssa? Sinulla on autismi! Mitenkään siis vähättelemättä niitä, keillä ADHD tai autismi oikeasti on. Mutta se ei palvele [...]
No just näin. Ei kaikkien ihmisten tarvi olla samalla tavalla tylsiä. Töissäkin paljon lystimpää kun joukossa on joku vähän erilainen tyyppi jolla on yllättäviä juttuja. Siis niin kauan kun työt sujuu ja kaikki tapahtuu suht säädyllisesti ja ei o kovin vaarallista. -
Julma aprikoosi: Mä sanoin kerran työpuhelun päätteeksi jollekin "kiitto!", kun suusta meinasi karata rennosti kiitti, mutta aivot muistutti samaan aikaan tilanteen virallisuudesta ja käskytti sanomaan kiitos. Siitä on ainakin 7 vuotta aikaa mutta vieläkin kaikuu päässä se reippaasti kiekaistu kiitto ja sitä seurannut hiljaisuus.
En kans ikinä unohda kun kaupan kassalla työskennellessäni huudahdin:"Kiito mois!" -
-
Läski roska: Jos tuntuu että aivot käy korkeammalla kellotaajuudella kuin mitä ehtii ajattelemaan ja sanomaan ulos, kannattaa tutkituttaa ADHD. Lääkkeillä kellotaajuus saadaan normaaliksi että ehtii mukaan.
Ei sitä noin vain tutkituteta. Mun kanssa ei varmaan edettäisi mihinkään, ei mulla ole lapsusajalta mitään papereita, jotka asiaa puoltaisivat, äiti sanoisi rauhalliseksi ja tavalliseksi (ihanaksi tietysti). Olen suoriutunut kouluista, joskaan en ole jaksanut niitä tehdä määräajassa. Masennus on vaivannut ala-asteelta, mutta kerran diagnoosi, aina diagnoosi. Se ei estä tänhetkistä työntekoani (ei 100%), joten mitään väliä ei ole kenellekään tutkia.Ois siistiä kokeilla lääkitystä, saisko oikeasti aikaiseksi aloittaa se työpäivä tai siivota tai laittaa tuo ruokapöydällä oleva, 2 viikkoa sit syöty suklaakääre roskiin. Mut jos auttaiskin, koko mun elämä ois ollu turhan vaikeeta ja sitä mä en oo ees valmis ottamaan vastaan. -
Sorea unikeko: Eikös omaishoitaja hoida sitä omaa omaistaan? Itseäänkö hän etsii työpaikkailmoituksella?
Tajusin vasta tämän kommentin luettuani, että tuolla oli koko Duunitori-moka. Olen näköjään kouluttanut itseni niin hyvin olemaan huomioimatta tietynnäköisiä ilmoituksia / mainoksia, että scrollasin tuon mokan ohi sen kummempia ajattelematta. -
Nirso maisteri: Ärsyttää kun somessa nykyään tuputetaan nepsydiagnoosia ratkaisuksi kaikkeen. Harhautuuko ajatus joskus tylsässä kokouksessa? Sinulla on ADHD! Tai onko joskus vaikea keksiä juteltavaa puolitutun kanssa? Sinulla on autismi! Mitenkään siis vähättelemättä niitä, keillä ADHD tai autismi oikeasti on. Mutta se ei palvele [...]
Eihän tossa tuputeta eikä välttämättä ole, mutta yksi vaihtoehto on juurikin tuo. Ja jos se häiritsee elämää niin kannattaa käydä tutkituttamassa. Moneenkin vaivaan on lääke jos vaan ottaa puheeksi terveydenhuollossa, näin niin kuin yleisestikin. -
Epäsuosittu sammakko: Eihän tossa tuputeta eikä välttämättä ole, mutta yksi vaihtoehto on juurikin tuo. Ja jos se häiritsee elämää niin kannattaa käydä tutkituttamassa. Moneenkin vaivaan on lääke jos vaan ottaa puheeksi terveydenhuollossa, näin niin kuin yleisestikin.
Onko se sitten ihan tervettä noin pidemmälle ajateltunta, jos joka asiaan pitää jonkinlainen lääkitys etsiä? -
Epäsuosittu sammakko: Eihän tossa tuputeta eikä välttämättä ole, mutta yksi vaihtoehto on juurikin tuo. Ja jos se häiritsee elämää niin kannattaa käydä tutkituttamassa. Moneenkin vaivaan on lääke jos vaan ottaa puheeksi terveydenhuollossa, näin niin kuin yleisestikin.
Todennäköisin vaihtoehto on väsymys ja unenpuute kuin adhd. -
Olin itse kaupan kassalla asiakkaana aikeissa tervehtiä kassatyöntekijää sanomalla "hei", mutta hän ehti ensin huikata minulle "moi", josta häkellyin ja iloisen reippaasti huudahdin takaisin vain "HMMM!". Edelleen mietin tätä noin kaksi vuotta sitten tapahtunutta asiaa.
-
Lisäaineeton maito: Tajusin vasta tämän kommentin luettuani, että tuolla oli koko Duunitori-moka. Olen näköjään kouluttanut itseni niin hyvin olemaan huomioimatta tietynnäköisiä ilmoituksia / mainoksia, että scrollasin tuon mokan ohi sen kummempia ajattelematta.
Ja mun ensimmäinen ajatus oli, että onko mun adblock rikki, miksi täällä on joku prkl mainos välissä. -
Aliravittu aprikoosi: Olin itse kaupan kassalla asiakkaana aikeissa tervehtiä kassatyöntekijää sanomalla "hei", mutta hän ehti ensin huikata minulle "moi", josta häkellyin ja iloisen reippaasti huudahdin takaisin vain "HMMM!". Edelleen mietin tätä noin kaksi vuotta sitten tapahtunutta asiaa.
Mulle kävi niin, että kun päiväkodin pihalla vastaantuleva jonkun isä nyökkäsi tai tervehti jotenkin, niin huuleni menivät sanan "huomenta" aloitusasentoon, mutta jostain syystä vain nyökkäsin äänettömästi. Huulet vähän auki ja töröllään. En unohda ikinä -
Mulle kävi kans joskus niin, et olin parvekkeella ja veli kysyi "oliko mun auto viel pihassa?" Auto ON pihassa, mutta veli kysyi OLIKO. Minä sitten siinä sekunnilla en tiennyt, kummin vastata, niin vastasin "oni"
-
Uusin oma senat sakaisin toteamus oli se, kun yritin selittää, että nostelin maasta keppejä ja keräsin heiniä, niin ulos tuli vaan, että "heristin heppejä". Ei tietoa, mikä sana fuusio siinä oikein tapahtui.
-
-
Nafti oppilas: Muksu herätti minut päiväunilta kysyäkseen apua geometriassa. Nohevana insinöörinä katsoin kuvaa ja vinkkasin: "Sulle tulee kolmisuorainen kulmio siihen." Aika vähän se on kysellyt neuvoja sen jälkeen...
Kerrotaan, että jollakin kuivalla seudulla on ukkosenjumalaa palvova lahko, jonka jäsenet tehostavat rukouksiaan ottamalla suorastaan vaarallisen kovia sähköiskuja, kun kuivuus oli paha. Paikallisella ensiapupoliklinikalla työskentelevät lääkärit ovat syystä aina perin harmissaan, kun pitkä sateeton jakso tuo heille täysin turhaa lisätyötä itse aiheutettujen sähkövammojen muodossa.Tarinan inspiraationa on elävässä elämässä tuntemani neurokirurgi, joka manaili joskus ääneen päivystyspotilaita, jotka olivat kolaroineet sähköpotkulaudalla ilman kypärää ja tarvitsivat kiireellistä aivoleikkausta. Hänelle aiheuttavat harmia ihmisten typeryys ja sähköpotkulaudat, tarinan lääkäreille ihmisten typeryys ja lahkosätkypoudat. -
Varissut kana: Ei sitä noin vain tutkituteta. Mun kanssa ei varmaan edettäisi mihinkään, ei mulla ole lapsusajalta mitään papereita, jotka asiaa puoltaisivat, äiti sanoisi rauhalliseksi ja tavalliseksi (ihanaksi tietysti). Olen suoriutunut kouluista, joskaan en ole jaksanut niitä tehdä määräajassa. Masennus on vaivannut [...]
Onko sun elämä jo ohi vai miksi tunnet, että jos asiat nyt muuttusi paremmiksi, niin siinä lähinnä harmittaisi se, että niin pitkään asiat oli turhaan hankalia..? Tolta pohjalta mitä sanot ei mitenkään voisi sua diagnosoida suuntaan eikä toiseen, mutta toisaalta sekään ettet ole ollut koulussa muille häiriöksi ei todista, etteikö esim. adhd:ta voisi olla. Ja esim. ADHD ja autismi samalla henkilöllä on myös mielenkiitoinen yhdistelmä, jossa toisaalta järjestelmällisyys mutta toisaalta impulsiivisuus (tai mikälaisten ominaisuuksien yhdistelmä kukin nyt onkaan) saattavat diagnostisesti "kumota" toisensa, mikä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö henkilöllä olisi sekä autismista että adhd:sta johtuvia haasteita elämässään. Diagnoosin voi kuitenkin saada ja sitä kannattaa koittaa hakea, jos kokee elämässään olevan normaalia enemmän haasteita. Mutta oli sulla sitten tarvetta diagnoosille tai ei, niin suosittelen päästämään irti ajatatusmallista, että olisi jotenkin liian myöhäistä hakea apua. Tänään ei ole liian myöhäistä ja vaikka tänään olisi huonompi kuin eilen, niin silti parempi kuin huomenna. -
Kehittynyt kotieläin: Onko sun elämä jo ohi vai miksi tunnet, että jos asiat nyt muuttusi paremmiksi, niin siinä lähinnä harmittaisi se, että niin pitkään asiat oli turhaan hankalia..? Tolta pohjalta mitä sanot ei mitenkään voisi sua diagnosoida suuntaan eikä toiseen, mutta toisaalta sekään ettet ole ollut koulussa muille häiriöksi ei [...]
Ymmärrän toisaalta tuon näkemyksen näin 34-vuotiaana diagnoosin saaneena. Itsehän jumitin mm. Jätehuollon käyntien harventamiseen tarvittavan puhelun kanssa semmoset 2 vuotta, ennen kuin sain aikaiseksi.Mutta siis kyllä tässä on joutunut tekemään surutyötä senkin suhteen, mikä kaikki voisi olla toisin, jos olisi saanut diagnoosin aiemmin. Miten paljon helpommin olisi voinut asioita tehdä, ja suhtautua omaan itseensä armollisemmin.Rohkaisen kuitenkin käymään tutkimuksissa, koska vaikkei lääkitystä ottaisikaan, diagnoosin saaminen oli todella valaisevaa, ja auttoi itseä ymmärtämään omaa toimintaa paljon paremmin. En minäkään vanhemmilta saanut ihmeemmin apuja haastatteluun, kun olin kuitenkin se kiltti, ylisuorittava, sosiaalinen tyttö, joka pystyi kompensoimaan piirteitään niin hyvin, ettei ollut häiriöksi koulussa. Kotona sitten tulikin kilahdeltua ja purettua kuormitusta senkin edestä.Burnoutin ja muutaman muun asian summana lähdin miettimään, että joku mulla on pääkopassa erilaista kuin muilla, muut pystyy niin helposti pyörittämään arkeaan, kun taas minä paahdoin 110 lasissa töitä, ja koti on kaaoksessa.Diagnoosin jälkeen elämään on löytynyt tasapainoa, ymmärrystä, ja vaikka lääkitys nyt onkin menossa (ja auttaa niihin tylsiin tehtäviin, joissa aiemmin jumitin), uskon, että jossain vaiheessa voin jättää sen pois, kunhan elämän palikat on riittävällä tavalla kunnossa.Pahoittelut, ei näitä osaa kertoa lyhyesti 😅 -
Kehittynyt kotieläin: Onko sun elämä jo ohi vai miksi tunnet, että jos asiat nyt muuttusi paremmiksi, niin siinä lähinnä harmittaisi se, että niin pitkään asiat oli turhaan hankalia..? Tolta pohjalta mitä sanot ei mitenkään voisi sua diagnosoida suuntaan eikä toiseen, mutta toisaalta sekään ettet ole ollut koulussa muille häiriöksi ei [...]
Mä mietin niin paljon menneitä jo muutenkin, niin koen, että joutuisin ajattelemaan kaiken uudelleen - ja negaation kautta. Eli pelottaa, mitä se sitten mun ajatuksilleni tekisi.Ja kaikkien pettymysten takia en halua mennä yrittämään jotain tollaista saadakseni apua, koska en tiedä mitä se apu sitten edes olisi. Mulla on periaatteessa ihan kivaa näinkin, olen valtavan etuoikeutettu jo näinkin. Pettymyksistä huolimatta. Nehän onkin pääasiassa muihin pettymistä.Voihan se olla, että seuraavassa uupumuksesta tulee esiin. Mut ite en ala mihinkään. -
Julma aprikoosi: Mä sanoin kerran työpuhelun päätteeksi jollekin "kiitto!", kun suusta meinasi karata rennosti kiitti, mutta aivot muistutti samaan aikaan tilanteen virallisuudesta ja käskytti sanomaan kiitos. Siitä on ainakin 7 vuotta aikaa mutta vieläkin kaikuu päässä se reippaasti kiekaistu kiitto ja sitä seurannut hiljaisuus.
Aaah, kaupan kassana työskennellessäni tuli useinkin huikattua tämä "kiitto"... Ja aina tietenkin erittäin kovaan ääneen 😅 -
Olen kerran vahingossa yhdistänyt sanat 'suomalainen' ja 'kirjakauppa' kyseisestä myymälästä puhuttaessa, joten nykyään se on mulle Kirjalainen.
-
Kettutyttö koala: Riston luo kotio Äänekoskelle, oletan. Tuo metsäteollisuudenhajuisista muuttotappiokunnista idyllisin.
Puu haisee hyvälle. Mitä vikaa siinä muka on? -
Kerran soitin johonkin virastoon, sain asiani hoidettua ja pohdin sanojen selvä ja selkeä välillä. Lopuksi sanoin: tämä on selkää
-
Rikkoutunut herne: Mokan ymmärtääkseen pitää osata ruotsia. Oikeassa ilmoituksessa haetaan lähihoitajaa (närvårdare) mielenterveys- ja päihdepalveluihin. Ilmoitus varmaan ruotsiksi, koska hyvinvointialue kaksikielinen.
Eipä tuo ”Mielen- ja pahoinvointipalvelut” -termi sinällään mitään ruotsin kielen taitoa tarvitse. -
Kaino simpanssi: Aaah, kaupan kassana työskennellessäni tuli useinkin huikattua tämä "kiitto"... Ja aina tietenkin erittäin kovaan ääneen 😅
Mieheni sekoitti kassatyössä kerran sanat "hyvää loppuvuotta" ja "hyvää viikonloppua" jolloin muodostui vanhalle rouvalle "hyvää loppua". Onneksi oli huumorintajuinen asiakas, joka vaan hymyili ja totesi, että ei minusta ihan vielä pääse eroon, kun olen melko pitkäikäisestä porukasta. -
-
Laimentamaton timantti: Ymmärrän toisaalta tuon näkemyksen näin 34-vuotiaana diagnoosin saaneena. Itsehän jumitin mm. Jätehuollon käyntien harventamiseen tarvittavan puhelun kanssa semmoset 2 vuotta, ennen kuin sain aikaiseksi. Mutta siis kyllä tässä on joutunut tekemään surutyötä senkin suhteen, mikä kaikki voisi olla toisin, jos olisi [...]
Kiitos kokemuksestasi! Tätä ei ollut eilen näkyvissä.Mä olen löytänyt kyllä itselleni sopivia keinoja, enkä yritä ajatella, että olisi jokin "normaali", mitä mun pitäisi olla ja miten toimia. Sikäli en siis kaipaa diagnoosiakaan, minä olen vain minä. Hyväksyn sen, että välillä on vaikeaa.Työssä uupuminen toki on ongelma, eikö vain minun. En kyllä kannata sitäkään, että minun tulisi lääkkeillä sopeutua muiden vaatimuksiin. (Työtehtävävaatimukset täytän hyvin ja suht helpostikin.) -
Haha, kiitos kaikille senat sakaisin -kokemusten kirjoittajille! Harvoinpa tulee yksinään ääneen naurettua!
-
Julma aprikoosi: Mä sanoin kerran työpuhelun päätteeksi jollekin "kiitto!", kun suusta meinasi karata rennosti kiitti, mutta aivot muistutti samaan aikaan tilanteen virallisuudesta ja käskytti sanomaan kiitos. Siitä on ainakin 7 vuotta aikaa mutta vieläkin kaikuu päässä se reippaasti kiekaistu kiitto ja sitä seurannut hiljaisuus.
Niittäminen -> niitto ja kiittäminen -> kiitto. -
Mimmi: Mulle kävi niin, että kun päiväkodin pihalla vastaantuleva jonkun isä nyökkäsi tai tervehti jotenkin, niin huuleni menivät sanan "huomenta" aloitusasentoon, mutta jostain syystä vain nyökkäsin äänettömästi. Huulet vähän auki ja töröllään. En unohda ikinä
Tätä ei pystynyt nauramatta kokeilemaan. -
Kaveri joskus moottoripyöräpoliisin huomattuaan totesi käyttöön jääneen termin "moottoripyriisi".
-
Nyt näemmä löytyi itseeni kolahtava huumorin laji. Nauroin tuolle mei mei hoi hoi lateksille ihan kippurassa ja kun yritin saada tuota luettua ääneen niin siitäkään ei tullut nauramiselta mitään. Kiitos päivän piristyksestä ja mahtavista samaa sarjaa olevista kommenteista!
-
Kammottava banaani: Nyt näemmä löytyi itseeni kolahtava huumorin laji. Nauroin tuolle mei mei hoi hoi lateksille ihan kippurassa ja kun yritin saada tuota luettua ääneen niin siitäkään ei tullut nauramiselta mitään. Kiitos päivän piristyksestä ja mahtavista samaa sarjaa olevista kommenteista!
Veit jalat suustani. Harvoin näille ihan ääneen nauraa mutta nyt näin pääsi käymään. -
Mimmi: Mulle kävi niin, että kun päiväkodin pihalla vastaantuleva jonkun isä nyökkäsi tai tervehti jotenkin, niin huuleni menivät sanan "huomenta" aloitusasentoon, mutta jostain syystä vain nyökkäsin äänettömästi. Huulet vähän auki ja töröllään. En unohda ikinä
Yritin toistaa duckface-nyökkäyksen nauramatta neljä kertaa, sitten lakkasin yrittämästä. -
Jösses mikä jäätävän tönäkkä pötkylä tuo rotta! Vaikken jyrsijöitä pelkää niin tuon kokoinen voisi kyllä hirvittää. Millä tuon edes saisi hengiltä, haulikolla?
-
Epäsuosittu sammakko: Eihän tossa tuputeta eikä välttämättä ole, mutta yksi vaihtoehto on juurikin tuo. Ja jos se häiritsee elämää niin kannattaa käydä tutkituttamassa. Moneenkin vaivaan on lääke jos vaan ottaa puheeksi terveydenhuollossa, näin niin kuin yleisestikin.
”Tutkituttamassa”, Suomen terveydenhuolto on kriisissä eikä pysty selviämään sairauksista, jotka ihan satavarmasti on ja estävät koko elämän tai vaikeuttavat merkittävästi. Siinä mielessä ei ole mitään mieltä, että arjestaan selviävät tunkevat sankoin joukoin tutkituttaan itseään.Oikeasti ihan vaan toiminnallisena terapialla pystyy paljoon, ja iso osa siitä on toteutettavissa itsenäisesti. -
Toj Karin: Puu haisee hyvälle. Mitä vikaa siinä muka on?
Mutku ne keittää siellä Äänekoskella siitä sellua. -
Holtiton liitu: Veit jalat suustani. Harvoin näille ihan ääneen nauraa mutta nyt näin pääsi käymään.
+1. Onhan täällä usein hemmetin hauskaa settiä mutta tämän tilanteen kun kuvittelin mielessäni niin nauroin ääneen aivan kippurassa, hyvä että pysyin edes tuolilla XD -
Laiska kavioeläin: Oi, sille on oma nimensäkin. Lämmittää mieltä, etten ole ainoa, kelle noin käy.Nimim.: kun aivot eivät osanneet päättää sanonko 'moikka' vai 'heippä', niin suusta tuli 'moippa'.
Heippä 🤕 -
Harmillisesti en muista yhtäkkiä muuta yksittäistä, kun vaan sen, että on sitä joskus kaupassa huikattu myyjälle että "heikka!". Mutta kiitos teille muille näistä nauruista, se kuulemma pidentää ikää!
-
Omat senat sakasin kokemus oli, kun menin kaakaolle talvisena päivänä ystävieni kanssa. Yksi ystäväni oli siivo suustaan, eikä kiroillut tai ollut rivo. Sitten juuri hän osoitti ikkunasta ulos ja huusi kovaan ääneen innostuneenä MUNAMULKKU! Hän näki puussa punatulkun :D Pahinta tässä oli, että juuri sillä hetkellä kun hän huusi toinen kaverini nieli kaakaota ja vetäisi sen nenäänsä kun nauratti niin paljon! Raukka meinasi hukkua kuivalla maalla.
-
Muistan vieläkin ala-asteen joulunäytelmän harjoituksissa käyneen senat sakaisin-tokaisuni: minun piti sanoa "onpas siinä charmikkaasti harmaantunut..." möläytykseni oli: "onpas siinä harmikkaasti charmaantunut..." vieläkin punastuttaa vaikka tuosta on jo sen 30 vuotta.
-
Miksi rottaa yritetään häätää metallimusiikilla? Olisivat soittaneet räppiä
-
Metallia niellyt hauki: Miksi rottaa yritetään häätää metallimusiikilla? Olisivat soittaneet räppiä
Rap for the rat? -
-
Ahnas nuija: Rap for the rat?
olisi soittanut cheekiä niin se rotta olisi jo ruotsin puolella. -
Kahjo rakki: ”Tutkituttamassa”, Suomen terveydenhuolto on kriisissä eikä pysty selviämään sairauksista, jotka ihan satavarmasti on ja estävät koko elämän tai vaikeuttavat merkittävästi. Siinä mielessä ei ole mitään mieltä, että arjestaan selviävät tunkevat sankoin joukoin tutkituttaan itseään. Oikeasti ihan vaan toiminnallisena terapialla pystyy paljoon, ja iso osa siitä on toteutettavissa itsenäisesti.
Oot tietyssä mielessä ihan oikeassa, kun terveydenhuollon tila on mitä on, mutta pelkään, että tällainen asenne estää montaa ihmistä hakemasta apua, josta kuitenkin saattaisi olla hyötyä. Jos ajattelee, että aina on jollain asiat huonommin, niin voi olla vaikea huomata missä menee oman pärjäämisen raja. Itse sain aikuisena autismidiagnoosin ja olen vasta sen jälkeen tajunnut miten huonosti mä oikeasti arjessa pärjään, vaikka ulospäin näyttää siltä, että pärjään ihan hyvin. Oon saanut käytyä useamman koulutuksen ja ollut töissäkin, mutta tajusin vasta tässä viime vuoden aikana, että jos työn tai opiskelun hintana on se, että lakkaa siivoamasta, tekemästä ruokaa, tapaamasta ihmisiä, niin silloin ei itse asiassa oikeastaan pärjää. Pärjäämättömyys ei aina ole sitä, että ei saa laskujaan maksettua tai tekee työnsä huonosti, kun ei jaksa tms. Itse priorisoin töitä ja koulua kaiken kustannuksella ja voin huonosti, koska en tajunnut, että ei ole normaalia olla jaksamatta mitään sen lisäksi. Tätä tajuamattomuuta vahvisti se, että kun yritti neurotyypillisille puhua tästä, niin kaikki vahvisti, että niin, kyllä se töissä/koulussa käynti on raskasta ihan meille kaikille. Toki he jaksoivat kuitenkin sen lisäksi käydä jatkuvasti menoilla ja heidän luonaan käydessä koti ei näyttänyt kaatopaikalta, joten näin jälkikäteen ajateltuna se väsymyksen taso oli kuitenkin erilaista. Tämä ei toki tarkoita, ettei neurotyypillinen voisi uupua tosi pahastikin, mutta oman kokemuksen mukaan noin keskimäärin, kun työkaverit sanoo, että onpa rankkaa, en jaksa, niin se tarkoittaa sitä, että töissä oli tosiaan rankkaa, onpa kiva päästä viihteelle viikonloppuna, koska sitä kyllä jaksaa. Itse kun sanon, etten jaksa, niin sitten makaan koko viikonlopun sohvalla tekemättä yhtään mitään ja itken, että aika menee niin nopeasti enkä ehdi toipua töistä ennen maanantaita. ADHD-kaverini taas sanoi, ettei hän ollut edes tajunnut miten paljon tuo ADHD vaikutti esim. siivoamiseen, koska vasta lääkkeiden avulla hän pystyi ensimmäistä kertaa näkemään tavarat yksittäin ja tietämään heti mikä on roska, mikä kuuluu minnekin, miettimättä ensin tavara kädessä, että mikä tämä on, minne se kuuluu. Monesti kuulee ADHD-lääkkeitäkin kutsuttavan turhaksi lääkitykseksi eikä aina tarvii kaikkee lääkitä, mutta osa saa niistä aivan valtavasti apua, jota on aivojen rakenteesta johtuen mahdotonta saada millään muulla tavalla. Tätä varten tarvitsee diagnoosin, noita lääkkeitä ei todellakaan jaella huvikseen. Autismiin ei ole lääkettä, mutta jos joku kehittäisi lääkkeen, jonka myötä mun aivojen hermoradat ei reagoisi joka ainoaan ääni-, valo- ja liikeärsytykseen, ottaisin sitä hyppien keikkuen. Kaupassa, töissä ja ylipäätään ihmismassoissa oleminen helpottuisi aivan valtavasti, jos en kuormittuisi kaikesta siihen pisteeseen asti, että itken taukohuoneessa kahvitauoilla enkä kotona pysty tekemään enää mitään. Vaikka elämä pääpiirteittäin sujuisikin, näillä pienillä asioilla voi olla aivan valtava merkitys elämänlaadulle ja sitä ei välttämättä tajua etukäteen, miten paljon näistä on ollut haittaa, kun ei ole ollut mitään vertailukohtaa. Kaikki ei toki silti diagnoosia halua ja tässäkin ketjussa olleella oli aivan ymmärrettävä selitys sille. Itsekin mietin jonkin aikaa haenko vai enkö, koska pelkään autismidiagnoosin leimaavan minut ja sitähän se myös valitettavasti tekee. Netissä kerrotaan faktana, että kaikki autistit on huumorintajuttomia ja empatiakyvyttömiä robotteja, joiden kanssa pitää vääntää joka saatanan asiasta, pysykää kaukana. Ennen tätä diagnoosia mun älykkyyttä ei oletusarvoisesti aliarvioitu, mutta kappas vaan, kun saat autismidiagnoosin, ja vanhempasi kertoo siitä ystävälleen, niin ensimmäinen kysymys on, että mites se älykkyys sitten. Itselleni on käynyt, onneksi vain harvoin tähän mennessä, että joku, joka on tiennyt diagnoosistani ennen tapaamistani, on puhunut minulle kuin lapselle (selkeästi ja lässyttäen) ennen kuin on sitten keskustelun jatkuttua muuttanut puhetapaansa normaaliksi aikuisten väliseksi tavaksi. Ahdistaa aivan valtavasti, mutta omalla kohdalla koin, että jos tästä diagnoosista saa edes jonkin verran apua ja tukea elämään, niin haetaan sitten. Kaikissa kunnissa ei välttämättä ole kummoista tukea arkeen edes saatavilla, jolloin voi miettiä, että mitä hyötyä siitä on, mutta esim. itsellä yksi iso syy oli se, että voin helpommin selittää työkkärille, miksi esim. hälyinen kassatyö ei sovi minulle ollenkaan. On helpompi löytää sopivaa työtä, kun on selkeitä selityksiä sille, millainen työ sopii ja millainen ei. Tiedoksi vielä se, että tässäkin ketjussa on puhetta siitä, että eihän sitä diagnoosia voi edes hakea, jos ei ole lapsuudesta mitään todisteita oireista tms. Minulla ei todellakaan ollut, ei puheenviivästymää tai mitään muutakaan selkeää stereotyyppisen autistista käytöstä. Naispuolinen kun vielä olen ja autismin kirjo eroaa meillä yleensä sen verran paljon miesten vastaavasta, että sitä ei tunnisteta, niin kuvittelin, että diagnoosin tunnistamisen kanssa olisi suuria ongelmia. Toki riippuu varmasti kunnasta, mutta lähtökohtaisesti nämä seikat eivät estä nepsydiagnooseja. Itselläni oli kyllä vanhempi haastateltavana, mutta kielimuurin takia ei se lähivanhempi, vaan se, jota tapasin kerran vuodessa. Diagnoosin tekemiseen kuuluu kuitenkin niin paljon muutakin ja tehdään niin monenlaisia testejä, että jonkin osan puuttuminen ei automaattisesti estä diagnoosia. Jos itsellään epäilee nepsykirjoa ja haluaa tutkituttaa, niin tätä ei kannata -
Läski roska: Jos tuntuu että aivot käy korkeammalla kellotaajuudella kuin mitä ehtii ajattelemaan ja sanomaan ulos, kannattaa tutkituttaa ADHD. Lääkkeillä kellotaajuus saadaan normaaliksi että ehtii mukaan.
Juu kaikille ja kaikelle on aina ihan pakko keksiä joku diagnoosi.
Kommentoi
Kommentti