Etusivu
Pidä silmät auki sosiaalisessa mediassa ja muista lähettää parhaat palat meille.
Hurja remontti: ohjelma jossa erittäin köyhä amerikkalaisperhe asuu pahvista tehdyssä "talossa", jonka hurrikaani vie mukanaan vähintään kolme kertaa vuodessa.
Perheeseen kuuluvat äiti ja isä, toiselta on tsunami vienyt käden ja toisella on taas jalka jäänyt karhunrautaan kahdesti. Tämän lisäksi molemmilla on vähintään syöpä, kaihi, munuaisten vajaatoiminta, kohonneet maksa-arvot ja psoriasis.
Heille on siunaantunut jälkikasvua joista yhdellä on ADHD, toisella 18 pikkuvarvasta muttei yhtään sormea, yhdeltä lapselta on alligaattori syönyt kaikki raajat, yksi meni hurrikaanin mukana ja yhtä on nyt vaan tiputeltu turhan monta kertaa lattialle pää edellä.
Eikä tässä vielä kaikki: Lisäksi he ovat adoptoineet pari aids-orpoa, kolme rampaa koiraa, pari vesikauhuista kania, diabetesta potevan kultakalan ja paikallisen kylähullun. Hienoa porukkaa.
Kun tämä kaikki on alkuun esitelty/kerrottu katsojille, koko perhe pyytää räkä poskella itkien apua tyypiltä, joka on vetänyt muutakin kuin tripla espresson aamulla. Tässä välissä kuuluu vähän itkeä.
Piripää kokoaa tiiminsä ja he hurauttavat paikan päälle kertomaan kovaonniselle perheelle, että heille rakennetaan nyt uusi talo. Tämän tiedon jälkeen itketään, kiljutaan hysteerisesti, itketään lisää, kiitetään Jumalaa ja vielä vähän itketään.
Perhe lähetetään jonnekin evakkoon muutamaksi päiväksi (kyllä, hurrikaanin ja muiden luonnonilmiöiden kestävän talon rakentamiseen menee vain 3 päivää!!!) ja lauma vapaaehtoisia (joilla ei ole minkäänlaista käsitystä talon rakentamisesta) vapautetaan riehumaan työmaalle.
Sillä aikaa kun vaneriseiniä pystytellään, ohjelman juontajat (eli piripää ja joku blondi) käyvät jututtamassa perhettä (tässä kohdin itkua sekä tunnelmaan sopivaa pianon pimputusta) ja kehittelevät lisää ylläreitä tulevaan taloon, joka palvelisi perheen tarpeita paremmin.
Kun nämäkin on (itkun saattelemana) saatu hoidettua, onkin aika roudata perhe katsomaan uutta asumustaan, joka paljastetaan ison rekan takaa. Seuraa hysteeristä huutoitkua äidin taholta (lapset itkevät yleensä siksi, kun eivät tajua miksi äiti on noin poissa tolaltaan) ja isä kiittää itkien Jumalaa ja tiimiä. Vapaaehtoiset vollottavat vieressä, samoin juontajat, ja taustalla soi erittäin siirappinen musiikki.
Perhe muuttaa taloon ja kaikki on hyvin. Ainakin siihen asti kunnes uusi hurrikaani tulee.
Tässä kyseisen ohjelman idea lyhykäisyydessään ja kärjistettynä. Tarkoitus on vissiin itkettää katsojia, mutta mua on vaan naurattanut joka kerta. Oon huono ihminen.
